Lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä.
Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva.
Vanha suomalainen tervehdys on avautunut itselleni tänä keväänä aivan uudella tavalla. Ennen niin kevyesti huikattu sana on muodostunut sekä toteamukseksi että vilpittömäksi toiveeksi. Kiitos, että saan olla terve ja toivon sitä samaa sinulle.
Kulunut paastonaika on epäilemättä, ensi kertaa elinaikanamme, saanut meidät kaikki paastoamaan. Pienelle osalle meistä paasto on normaali jokakeväinen traditio, osalle ennen kokematon pakko. Tänä keväänä ihmiset ovat joutuneet muuttamaan merkittävästi omia totuttuja tapojaan ja luopumaan jostain itselleen tärkeästä yhteisen hyvän edessä. Kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta, nopassa kuusi. Tämänkin karenteeniajan pakolliset rajoitukset voidaan nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, riippuen henkilön tilanteesta ja asenteesta.
Olen aivan varma, että siihen entiseen, tuttuun elämään emme enää sellaisenaan palaa. Kouluissa, töissä ja kodeissa olemme nyt saaneet erinomaisen tilaisuuden arvottaa elämäämme ja toimiamme uudelleen. Mitkä asiat ovat meille oikeasti tärkeitä, sellaisia, joita haluamme vaalia – mitkä taas sellaisia, joista olemme valmiita löytämään uusia, toimivampia tapoja.
Internetin avulla monet meistä ovat voineet jatkaa työskentelyään työpaikalle menemättä ja siten säästäneet aikaa ja energiaa johonkin muuhun. Useissa keskusteluissa tuttavieni kanssa olen kuullut, että ihmiset kokevat saavansa jopa enemmän aikaiseksi etätöissä. Osa meistä on joutunut työttömäksi tai lomautetuksi. Monelle suomalaiselle työ on ollut itseisarvo, omaa itseä määrittävä seikka, viimeisiä muistoja jo muutoin unohtuneista luterilaisista elämänarvoista.
Monissa perheissä, joissa koulua käyvät lapset ja nuoret ovat nyt jääneet kotiin, kipuillaan koulutehtävien ja kaverittomuuden kysymysten äärellä. Perheistä, jotka normaalisti työskentelisivät, opiskelisivat ja harrastaisivat eri paikoissa, onkin nyt tullut ydinyksiköitä, joissa vietetään aikaa päivästä ja viikosta toiseen. Tämä lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä. Hetkittäin seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai läheisen kasvot ärsyttävät. Toisinaan tulee vahva tunne siitä, että näinhän asioiden pitäisi aina olla. Nämä ovat aikoja, joista lapsenlapsillemme joskus kerromme. Lopulta, kun kaikki muu kuoritaan ylimääräisenä, jää toive siitä, että läheiset ja itse saisi olla terveenä. Tehdään parhaamme, enempää emme voi. Terve!
Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi
Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa.
Kärsimyksen sunnuntaina laskeudumme syvemmälle paastonaikaan, joka kestää hiljaisen viikon loppuun. Jeesus valmistautuu tulevaan kohtaloonsa.
Paastonaikana meillä on mahdollisuus tarkastella elämäämme, karsia siitä pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen. Pohdinnassa on suhde Jumalaan, lähimmäisiin, itseen ja luomakuntaan. Näitä pohtiessa huomaamme, että elämä ei ole aina helppoa. Eteemme tulee asioita, joita emme voi ylittää, alittaa, emmekä kiertää. Kärsimys on tällainen asia. Se tulee vastaan ja on kohdattava vaikka ei haluaisikaan. Mitä voimme tehdä, kun tämä kärsimyksen möykky on osa omaa elämää?
Jeesus kantoi omaa möykkyään sisällään. Se ahdisti häntä. Jeesus tiesi miksi näin piti käydä ja ehkä tieto poisti häneltä turhia pelkoja. Jeesusta ei kiinnostanut fariseusten varoitus Herodeksesta ja hänen suunnitelmistaan, koska hän tiesi milloin ja missä hänen aikansa tulisi täyteen. Se aika ei ollut vielä. Hän käskikin fariseusten välittää tylyt terveiset Herodekselle.
Mutta me emme tiedä tulevaa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtumassa. Jeesus kyllä kertoi heille siitä ja hän pyysi opetuslapsilta tukea: Olen kuoleman tuskan vallassa, odottakaa tässä ja valvokaa kanssani. Mekin saamme pyytää tukea ja apua läheisiltämme ja auttaa kärsiviä lähimmäisiämme.
Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa. Ahdistuksen keskellä voi olla hankalaa ottaa rohkaisua ja apua vastaan, koska meillä ei ole Jeesuksen tavoin tietoa mitä meille tapahtuu. Myös luottamuksemme Jumalaa ja elämää kohtaan voi horjua. Jeesus rukoili: ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi”.
Ihmisen ei tarvitse olla jalo kärsimyksessään, mutta jos hyväksymme, että koko elämämme on Jumalan käsissä, uskallamme kohdata myös tuskan. Jumala on läsnä ja kantaa silloinkin kun hän tuntuu olevan poissa, ja silloinkin kun emme itse jaksa edes rukoilla. Jeesuksen ylösnousemus tuo meille toivoa kärsimyksen keskelle. Vaikka luulemme että kaikki on menetetty, pilkahtaa jostain esiin toivon säde.
Supersankarit ovat ottaneet paikkansa antiikin sankareiden ja kristinuskon hahmojen rinnalla. Popkulttuurissa on jo vuosia eletty supersankaribuumia, sanoo teologian tohtori Joona Salminen.
Supersankarit ovat ottaneet paikkansa antiikin sankareiden ja kristinuskon hahmojen rinnalla. Popkulttuurissa on jo vuosia eletty supersankaribuumia, sanoo teologian tohtori Joona Salminen.
”Monien messiashahmojen joukossa vain yksi messias on ylitse muiden. Supersankarit varmistavat voimakeinoin ja usein näyttävästi pullistellen, että hyvä ja oikeudenmukaisuus voittavat. Kristuksen pelastustyö tapahtuu toisella tavalla”, kirjoittaa Janne Villa. Kuva: iStock/inhausecreative
Populaarikulttuuri on täynnä eri uskontoperinteisiin luokiteltavia ilmiöitä, ennustuksia, paholaisia, uhkaavia maailmanloppuja ja hyvän puolelle liittoutuvia pelastajia. Supersankareiden joukossa on uskontojen keskushenkilöitä muistuttavia hahmoja. Kristillisen perinteen läpi katsottuna monet supersankarit saavat esimerkiksi Jeesuksen ja pyhimysten piirteitä”, kertoo teologian tohtori Joona Salminen.
Modernin supersankarikerronnan juuret palautuvat 1900-luvun alkupuoliskolle. Naiset ovat edelleen vähemmistössä. Ihmenainen-sarjakuvan inspiroima
Wonder Woman -elokuva esitteli Dianan, joka ensimmäisen maailmansodan aikana teki sankaritekoja taistellessaan saksalaisia vastaan.
”Monille katsojille on ollut tärkeää nähdä nainen sankarina. Elokuva on puhunut naisten emansipaation eli vapautumisen puolesta monin tavoin”, Joona Salminen kommentoi.
Vähemmistöjä sankareissa
Supervakooja James Bond on ollut valkoisen maskuliinisen ylivallan ja suvereeniuden ilmentymä. Viimeisissä elokuvissa on käsitelty Bondin haavoittuvuuksiakin.
”Naiset eivät ole vain hyvältä näyttävän objektin tai pelastettavan Bond-tytön roolissa, ja pahiksissakin nähdään inhimillisyyttä.”
Mustien tähdittämä supersankarielokuva Black Panther on ollut Joona Salmisen mukaan vaikuttava erityisesti tummaihoiselle yleisölle. X-Men -elokuvasarjassa supersankarien joukkoon liittyvät mutantit. Salminen pitää sarjan suurena teemana erilaisuuden käsittelyä ja hyväksymistä.
”Ajan henkeen kuuluu erilaisten vähemmistöjen entistä vahvempi edustus supersankareiden joukossa.”
Pahan valta on rajallista
Kauhuelokuvista Joona Salminen nostaa esiin Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan Freddy Kruegerin. Eräässä kohtauksessa murhaaja ja naisuhri painivat, mikä on kuva henkisestä kamppailusta viitaten Raamatun Jaakobin painiin ja kristinuskon varhaiseen askeettiseen kirjallisuuteen. Toisaalta se kuvaa paholaisen mellastamista – Jumalan sallimuksella: mahti on kuitenkin murrettu.
”Kauhu ja yliluonnollinen kiinnostavat katsojia, jotka kokevat, etteivät hallitse elämäänsä vaan näkevät ulkopuolisten voimien, esimerkiksi terrorismin tai talouskriisin, saavan rellestää tahtonsa mukaan”, Salminen arvioi. Samalla vahva länsimainen usko yksilöön näkyy: sankarit nousevat puolustamaan hyvää.
”Yleisö vetää voimattomuuden ja toimettomuuden tunnetta turpaan supersankareiden kanssa. Katsojalle tulee voimaantunut olo: jotain täällä voi vielä tehdä!”
Hyvän voima hauraassa paketissa
Monien messiashahmojen joukossa vain yksi messias on ylitse muiden. Supersankarit varmistavat voimakeinoin ja usein näyttävästi pullistellen, että hyvä ja oikeudenmukaisuus voittavat. Kristuksen pelastustyö tapahtuu toisella tavalla.
”Kristillisessä perinteessä hyvä on huomaamatonta, pieniä rakkauden tekoja, itsensä kieltämistä ja toisten osaan asettumista, jota toki näkyy supersankareillakin.”
”Hyvän voima on hauraassa ja heikossa paketissa. Paavali sanoi, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kristus voittaa heikkona, ruoskittuna ja häväistynä”, kuvaa tutkija-pappi Salminen.
Harry Potter supersankarina ja pelastajahahmona
Tällä vuosituhannella monen tajuntaan eniten vaikuttanut supersankari on J.K. Rowlingin luoma Harry Potter. Kaunokirjallisesti ja eettisesti korkeatasoinen sarja kolahti lapsiin ja nuoriin.
Yliluonnollisia ominaisuuksia ja voimia saanut supersankari Potter on olemukseltaan ja tunne-elämältään ikäänsä vastaava, inhimillinen ja helposti samaistuttava. Hän tarvitsee ystävien ja aikuisten tukea. Toisaalta hän on pelastajahahmo, ja hänetkin yritettiin tappaa Jeesuksen lailla jo lapsena.
Taistelu persoonallista pahaa ja pimeyden voimia vastaan kuuluu keskeisesti Potter-saagaan. Käärmemäinen Voldemort on siirtynyt ”tavallisen pahuuden” tuolle puolen absoluuttiseen pahaan. Rahtukin katumusta saattaisi riittää parannuksen tekoon, mutta Pimeyden Lordi ei pysty paatumukseltaan enää katumaan tekojaan.
Teoksen teologia on klassisten satujen tavoin niin yksinkertainen, että lapsikin ymmärtää, kenen joukoissa haluaa seistä. Tavikset joutuvat valitsemaan, antavatko he pirulle pikkusormensa vai pysyvätkö hyvän puolella silloinkin, kun se saattaa tulla kalliiksi tai maksaa hengen.
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema
Päätösosassa on paljon temaattisia yhteyksiä pääsiäisen suureen kertomukseen uhrautuvasta rakkaudesta. Potterin vahvin ase on hänen myötätuntonsa ja rakkautensa. Hän on valmis antamaan henkensäkin, jotta toiset pelastuisivat pahan kynsistä ja saisivat elää.
Harry ja Hermione käyvät kirkonkellojen soidessa Harryn vanhempien haudalla. Hautakivessä siteerataan Paavalia (1. Kor. 15), joka puhuu kuolleiden ylösnousemuksesta: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”
’”Se ei tarkoita kuoleman kukistamista sillä tavalla kuin kuolonsyöjät tarkoittavat sitä’, Hermione sanoi lempeällä äänellä. ’Se tarkoittaa… Sinähän tiedät… tuonpuoleista elämää. Kuoleman jälkeistä elämää’”, J. K. Rowling antaa ihastuttavan sankarittarensa sanoa.
Potter luopuu siitä vallasta, jota hänelle tarjotaan. Hänen tuskainen matkansa kiellettyyn metsään Voldemortin uhriksi – ja tämän tuhoajaksi – vertautuu Jeesukseen Getsemanen puutarhassa. Läheiset ovat lohduttajina viimeisellä matkalla. Lähestytään pääsiäisdraaman kovaa ydintä.
JanneVilla
Paasto paljastaa sisäisen antisankarin
Kaduttaako jokin? Lupaava alku paastolle!
Morkkis on mahdollisuus. Se tsemppaa taistoon pahoja tapoja vastaan. Moraalisesta ja hengellisestä alennustilasta pääsee vain ylöspäin.
Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä Raamatusta, jossa tuhkan ripotteleminen pään päälle on vertauskuva katumuksesta ja parannuksen teosta. Yritys olla oman elämänsä supersankari ei ole mennyt ihan putkeen.
Paastoa voi verrata riippuvuuksien vankilasta tai synnin orjuudesta vapautumiseen. Synti erottaa ihmiset toisistaan ja Jumalasta. Paasto on tuhlaajapoikien pyrkimystä palata yhteyteen ja rakkauteen.
Kristillinen paasto ei siis ole sisäisen sankarin oman navan ympärillä pyörimistä. Kyseessä ei ole uskonnollinen suoritus tai sankariteko, jolla saadaan Ylituomarilta bonuspisteitä. Siksi kilvoittelullaan ei kannata kehuskella.
Päämääränä ei ole moraalisen mielihyvän hankkiminen, vaan kääntyminen kohti Kristusta ja toisia ihmisiä. Mikäli on profeetta Jesajaa ( 58: 1–9 ) uskominen, omaa etua etsivä paastoaja voi unohtaa antaa nälkäiselle omastaan ja ravita sen, joka kärsii puutetta.
Nasaretin mies kutsuu ”kaappihyviä” sanoista tekoihin, muotoili runoilija Tommy Tabermann. Arjen enkeli ei saisi mitään hyvää aikaiseksi, jos hän uskoisi uskoa, toivoa ja rakkautta myyräntyökseen nakertavien lannistajien lauseen: ”Eihän yksi ihminen voi vaikuttaa…”
Sielua syväpuhdistava paasto yhdistää pääsiäistä kohti matkaavat kristityt mielenmuutoksen rintamaan. Se ei ole vain taistelua velttoa ruumista tai mieltä vastaan vaan positiivista ponnistelua paremman elämän ja maailman puolesta.
Paasto ei pelasta, mutta se voi harjaannuttaa hyveisiin ja opettaa olennaiseen keskittymistä sekä kiusausten voittamista. Kukin kilvoittelija ja itsensä tutkiskelija määrittelee omaan pirtaansa sopivat paastosäännöt ja kehityshaasteet.
Muuttaminen on taitolaji, jota en käytännössä hallitse. Teoriassa tiedän, että mitään turhaa ja käyttämätöntä ei kannata raahata mukanaan, kirjoittaa Ari Autio kolumnissaan.
Elän, näen ja olen taas Joensuussa. Joka elää, näkee. Näin lopetin kymmenen vuotta sitten edellisen kirjoitukseni, Haikea majanmuutto, tällä palstalla. Lähdin Pohjois-Karjalasta Keravalle. Kirjoitukseni toiseksi viimeisessä virkkeessä tuumin, että mistä sitä koskaan tietää, vaikka elämä heittäisi tänne joskus takaisin.
Muuttaminen on taitolaji, jota en käytännössä hallitse. Teoriassa tiedän, että mitään turhaa ja käyttämätöntä ei kannata raahata mukanaan. Pakkaamisen alussa, alkuinnostuksen huumassa, kaikki on helppoa. Arkivälttämätön siirtyy nopeasti laatikoihin, joiden kylkeen kirjataan sisältö helpottamaan purkamista muuttokohteessa.
Edetessään pakkaaminen vaikeutuu. Mitä tehdä kodin ”vierasesineille”, joita ei tarvitse mihinkään muuhun kuin omistamiseen ja muuttamiseen?
Osamuuttokuormastani edelleen purkamatta, vaikka olen asunut Joensuussa jo vuoden. Olohuoneen nurkassa on laatikoita, jotka lähtivät Keravalle ja ovat nyt avaamattomina takaisin Joensuussa.
Siis tavaraa, jota tarvitaan vain muutossa! Neljää tusinan kahvikalustoa ei ole tarvittu edes lasten rippijuhlissa. Ei design-teepannua. Ei monia muitakaan astioita ja tarvekaluja, jotka on huolella kääritty sanomalehteen ja suljettu laatikkoon muuttotarpeiksi. Olohuoneen nurkassa ne ovat edelleen siksi, että talossa ei ole varastoa, jonne voisi pinota muutaman laatikon varastoon.
Oma lukunsa ovat laatikot, joissa lukee vain hazard. Niissä on kaappien uumenista, laatikosta ja varastojen lattioilta pakatut ruumenet. Kaikki se, mitä en ihan oikeasti tarvitse ainakaan sen perusteella, että laatikot ovat saaneet olla suljettuina muutosta toiseen. Hazard tarkoittaa vaaraa. Siinä on ehkä yksi syy, miksi ne ovat odottamassa kohtaloaan.
Uskaltaisinko avata? Pitäisikö heittää pois? Olisiko viisainta vuokrata varastotilaa, että olisi jotain valmiiksi pakattuna seuraavaan muuttoon? Täytyy miettiä, ettei tulisi tehtyä hätiköityä ratkaisua.
Tänään, tuhkakeskiviikkona, alkaa paastonaika ja sen myötä seurakunnissa valmistautuminen ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen. Paastonajan rohkaisemana vaihdan ajatukseni tarpeettomista tavaroista taivaan tavaroihin, joita ovat valo, rauha, rakkaus, anteeksianto, usko ja armo. Näiden rinnalla purkamattomien laatikoiden tavarat käyvät toivottavasti niin turhiksi, että minussa on miestä niistä luopumiseen.
Ari Autio kirkkoherra
Rantakylän seurakunta
ari.autio@evl.fi
Paasto sai minut pysähtymään ja ajattelemaan, mistä minä haluaisin paastota tai mistä minun olisi tarvetta paastota, kirjoittaa Sari Jormanainen pääkirjoituksessa.
Tuhkakeskiviikko aloittaa paaston. Paastosta tulee ensimmäisenä mieleen tietyistä ruoista pidättäytyminen. Paasto voi kuitenkin olla paljon muutakin.
Vuonna 2012 vietettiin ensimmäistä ekopaastoa. Olenpa kuullut somepaastostakin.
En ole koskaan varsinaisesti paastonnut, enkä aloittanut sitä tänäänkään. Ainakaan määrätietoisesti ja tarkasti ohjeita noudattaen. Paasto sai minut kuitenkin pysähtymään ja ajattelemaan, mistä minä haluaisin paastota tai mistä minun olisi tarvetta paastota.
Nämä ajatukset saivat minut miettimään kirjoituksen otsikkoa, tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen slogania ”Sinä riität”. Koen, että elämme tällä hetkellä ajassa, jossa mikään tai kukaan ei tunnu riittävän.
Mietitään vaikka ilmastoasioita. Pienet teot eivät tunnu enää merkittäviltä, kun joka päivä saa kuulla kymmenestä uudesta tavasta, jolla jokainen meistä tuhoaa luontoa. Ainekset ilmastoahdistukseen ovat valmiit.
Entäpä osaaminen ja jaksaminen. Välillä tuntuu, että maailmassa on vain moniosaajia, jotka jaksavat tehdä uusia innovaatioita taukoamatta. Kaikki ovat aktiivisia ja aikaansaavia. Väsymystä ei näy. Tai ainakaan sitä ei myönnetä kovin helposti.
Paaston alku innoitti minut miettimään, että vähempikin voisi riittää -sinä ja minä riitämme. On asioita, jotka on hoidettava, mutta on myös paljon asioita, joita ei ole välttämätöntä tehdä. Sain eräässä tilaisuudessa huoneentaulun, jossa luki kiinalainen sananlasku: ”Vaikka asioiden tekeminen on jalo taito, niin on myös asioiden tekemättä jättäminen. Elämän viisautta on karsia epäolennainen.”
Tämä on mielestäni hyvä ohje myös paaston ajalle. Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
Pielisensuun seurakunta osallistuu tänä vuonna Suomen ev.lut. kirkon Ekopaastoon järjestämällä perhekerhoihin ja Hukanhaudan seurakuntatalolle vaatteidenvaihtotorin. Ekopaastoa vietetään kirkossa vuosittain tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen, eli tänä vuonna 26.2.–11.4.2020. Tämän vuoden teemana on vaatteiden vastuullisuus ja toivon näköalat.
Ekopaaston tämän vuoden teemasta innostuttiin Pielisensuun seurakunnassa niin, että Hukanhaudan seurakuntatalolle järjestetään pidempiaikainen vaatteidenvaihtotori ja Pielisensuun kirkon sekä Pikku-Ketun perhekerhoihin kertaluontoiset vaatteidenvaihtotapahtumat.
Vaatteidenvaihtotori käynnistyy viikolla 12
Hukanhaudan vaatteidenvaihtotori käynnistyy keskiviikkona 18.3., ja on auki pääsiäiseen saakka ma-to klo 9-11. Pielisensuun kirkon perhekerhossa tempaus toteutetaan tiistaina 17.3. klo 9.30-11 ja Karsikossa sijaitsevan Pikku-Ketun kerhohuoneella torstaina 19.3. klo 9.30-11. Pikku-Ketun kerhohuone sijaitsee osoitteessa Kettuvaarantie 25.
– Kirkon ja Pikku-Ketun perhekerhoissa ei ole tilaa säilytellä vaatteita, joten niissä Ekopaastoa toteutetaan kertaluonteisesti, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen.
Mälkönen innostui vaatteidenvaihtotorin järjestämisestä kuultuaan tämän vuoden Ekopaaston teemasta muilta kirkon työntekijöiltä.
– Lisää vettä myllyyn toi se, että kuulin perheiden kyselleen mahdollisuutta lahjoittaa vaatteita eteenpäin. Lastenohjaajat innostuivat ajatuksesta myös, kertoo Mälkönen.
Lihansyönnistä paastoaminen vuosisatoja vanha ekoteko
Valtakunnallista Ekopaasto-kampanjaa on toteutettu vuodesta 2012. Kampanjassa innostetaan suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta.
Suurimmat hiilipäästöt tulevat yksittäisillä ihmisillä ruuasta, liikkumisesta ja asumisesta. Vanha kristillinen tapa luopua paastonajaksi lihan syönnistä on siis vuosisatoja vanha ekoteko. Samoin vaikuttaa elämän tahdin hidastaminen. Ekopaastoajat voivat etsiä itselleen hyvän tavan liittyä paastoon.
Järkyttävää. Vihapuhetta. Tuntuu pahalta. Eihän Jeesus oikeasti sanoisi kenellekään noin, eihän. Jeesus kuitenkin sanoi niin Pietarille, kirjoittaa Antti Kyytösnen Sana-kirjoituksessaan.
Järkyttävää. Vihapuhetta. Tuntuu pahalta. Eihän Jeesus oikeasti sanoisi kenellekään noin, eihän.
Jeesus kuitenkin sanoi niin Pietarille, joka oli tavallaan opetuslapsijoukon johtaja. Häntä voisi myös kutsua Jeesuksen kaveriksi. Mitä Pietari sitten teki, että Jeesus reagoi kivahduksella?
Jeesus oli puhunut siitä, että hän tulisi kärsimään ja kuolemaan. Se ei kuitenkaan sopinut Pietarin ajatuksiin, vaikka Jeesus sanoikin nousevansa kuolleista. Eihän nyt messiaan sopinut kuolla. Se olisi yhtä kuin tappio. Pietari ei halunnut Jeesukselle kärsimystä ja kuolemaa, koska hän välitti Jeesuksesta. Eikä Pietari halunnut sitä itsensä takia. Jeesuksen tappio olisi samalla Pietarin tappio.
Vaikuttaisi siltä, että Pietari osui arkaan paikkaan. Jeesus joutui kiusaukseen jättää tehtävänsä kesken. Kuinka paljon helpompaa olisi ollut sivuuttaa kärsimys ja kuolema? Lisäksi koettelemus tuli aivan lähipiiristä, sellaiselta ihmiseltä, joka tukee ja haluaa parasta. Ja varmasti Pietari ajatteli Jeesuksen parasta. Jeesuksen piti torjua napakasti tämä houkuttava kiusaus. Sen takia hän kivahti Pietarille.
Ehkä meidänkin elämässämme tulee vastaan tilanteita, joissa tiedämme, että jotain vain tulisi tehdä. Ehkä se voi liittyä alkavaan paastoon: ruutuajan vähentämiseen, herkuista kieltäytymiseen tai vaikka hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tavoite voi tuntua vaikealta ja epämiellyttävältäkin. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä tavoitetta. Läheisiltä ihmisiltä voi tulla hyvää tarkoittavaa kannustusta, mutta se ei auta oikeaan suuntaan.
Meillä ihmisillä sattuu lipsahduksia ja lapsuksia silloin tällöin, oli tavoitteemme kuinka hyvät tahansa ja saimmepa kuinka paljon kannustusta tahansa. Ei maailma siihen kaadu. Mutta jos Jeesus olisi langennut kiusaukseen, niin maailma olisi kaatunut siihen. Tiukka vastaus varmasti tuntui Pietarista pahalta. Pelissä oli kuitenkin meidän ihmisten kohtalo, myös Pietarin.
Jeesuksen vastaus voi järkyttää meitä tänäänkin. Se, että Jeesus hoiti tehtävänsä, on kuitenkin meille siunaus. Järkytys voi vaihtua ymmärrykseen. Kokemus vihapuheesta voi muuttua Jumalan armon tutkimiseksi. Paha olo voi muuttua rauhaksi Jeesuksen pelastustyön tähden.
Elän, näen ja olen taas Joensuussa. Joka elää, näkee. Näin lopetin kymmenen vuotta sitten edellisen kirjoitukseni, Haikea majanmuutto, tällä palstalla. Lähdin Pohjois-Karjalasta Keravalle. Kirjoitukseni toiseksi viimeisessä virkkeessä tuumin, että mistä sitä koskaan tietää, vaikka elämä heittäisi tänne joskus takaisin.
Kirkkotie 