Elän, näen ja olen taas Joensuussa. Joka elää, näkee. Näin lopetin kymmenen vuotta sitten edellisen kirjoitukseni, Haikea majanmuutto, tällä palstalla. Lähdin Pohjois-Karjalasta Keravalle. Kirjoitukseni toiseksi viimeisessä virkkeessä tuumin, että mistä sitä koskaan tietää, vaikka elämä heittäisi tänne joskus takaisin.
Muuttaminen on taitolaji, jota en käytännössä hallitse. Teoriassa tiedän, että mitään turhaa ja käyttämätöntä ei kannata raahata mukanaan. Pakkaamisen alussa, alkuinnostuksen huumassa, kaikki on helppoa. Arkivälttämätön siirtyy nopeasti laatikoihin, joiden kylkeen kirjataan sisältö helpottamaan purkamista muuttokohteessa.
Edetessään pakkaaminen vaikeutuu. Mitä tehdä kodin ”vierasesineille”, joita ei tarvitse mihinkään muuhun kuin omistamiseen ja muuttamiseen?
Osamuuttokuormastani edelleen purkamatta, vaikka olen asunut Joensuussa jo vuoden. Olohuoneen nurkassa on laatikoita, jotka lähtivät Keravalle ja ovat nyt avaamattomina takaisin Joensuussa.
Siis tavaraa, jota tarvitaan vain muutossa! Neljää tusinan kahvikalustoa ei ole tarvittu edes lasten rippijuhlissa. Ei design-teepannua. Ei monia muitakaan astioita ja tarvekaluja, jotka on huolella kääritty sanomalehteen ja suljettu laatikkoon muuttotarpeiksi. Olohuoneen nurkassa ne ovat edelleen siksi, että talossa ei ole varastoa, jonne voisi pinota muutaman laatikon varastoon.
Oma lukunsa ovat laatikot, joissa lukee vain hazard. Niissä on kaappien uumenista, laatikosta ja varastojen lattioilta pakatut ruumenet. Kaikki se, mitä en ihan oikeasti tarvitse ainakaan sen perusteella, että laatikot ovat saaneet olla suljettuina muutosta toiseen. Hazard tarkoittaa vaaraa. Siinä on ehkä yksi syy, miksi ne ovat odottamassa kohtaloaan.
Uskaltaisinko avata? Pitäisikö heittää pois? Olisiko viisainta vuokrata varastotilaa, että olisi jotain valmiiksi pakattuna seuraavaan muuttoon? Täytyy miettiä, ettei tulisi tehtyä hätiköityä ratkaisua.
Tänään, tuhkakeskiviikkona, alkaa paastonaika ja sen myötä seurakunnissa valmistautuminen ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen. Paastonajan rohkaisemana vaihdan ajatukseni tarpeettomista tavaroista taivaan tavaroihin, joita ovat valo, rauha, rakkaus, anteeksianto, usko ja armo. Näiden rinnalla purkamattomien laatikoiden tavarat käyvät toivottavasti niin turhiksi, että minussa on miestä niistä luopumiseen.
Ari Autio
kirkkoherra
Rantakylän seurakunta
ari.autio@evl.fi