Seurakunnat tarjoavat monipuolista, ohjattua ja maksutonta kerhotoimintaa alakouluikäisille. Kiinnostaisiko vaikkapa legot tai partio, entäpä musiikki, kokkaus tai pelailu?
Seurakunnat tarjoavat monipuolista, ohjattua ja maksutonta kerhotoimintaa alakouluikäisille. Kiinnostaisiko vaikkapa legot tai partio, entäpä musiikki, kokkaus tai pelailu?
Joensuun seurakunnan suosituimpia kerhoja ovat olleet kokki- ja liikuntakerhot. Oosa Leinonen (vas.) ja Emma Parviainen keittelivät joulukuun alussa Joensuun seurakuntakeskuksen kokkikerhossa kinuski- ja suklaakastikkeita samalla, kun joulutortut paistuivat uunissa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Jos Luoja ja korona suovat, käynnistyy seurakunnissa tammi-helmikuussa vilkas alakouluikäisten kerhokausi. Luvassa on monipuolista, koulutettujen ohjaajien vetämää harrastustoimintaa, joka levittäytyy laajalle alueelle niin seurakuntien kuin koulujenkin tiloihin.’
Musiikkia niin kouluilla kuin kirkolla Pielisensuussa
Esimerkiksi Pielisensuun seurakunnan 1.–4.-luokkalaisten Tiuku-musiikkiryhmät kokoontuvat iltapäivisin Nepenmäen, Karhunmäen, Karsikon ja Iiksenvaaran kouluilla. Näin vältytään harrastuskuskauksilta, kun kerho on siellä, missä lapset ovat jo valmiiksi paikalla.
Lasten musiikkitoiminta on Pielisensuussa muutoinkin vireää: Tiuku-ryhmien lisäksi kanttori Tiina Korhonen vetää Pielisensuun kirkolla 4 –6.-luokkalaisille ja 13–18-vuotiaille tarkoitettuja Mosaiikki-ryhmiä ja kanttori Mikko Juntunen Villit pillit -urkuryhmää.
– Lisäksi meillä on tulossa kokki-, liikunta- ja monitoimikerhoja sekä lego- ja pelikerho. Seurakunnassa on myös partiotoimintaa, kertoo vs. nuorisotyönohjaaja Ella Kallio Pielisensuun seurakunnasta.
Liikuntakerhoja Kontiolahdessa ja Pyhäselässä
Myös Pyhäselän ja Kontiolahden seurakunnissa kerhotoiminta ulottuu laajalle alueelle. Pyhäselän seurakunta tarjoaa pallokerhoja Pyhäselän, Rekivaaran ja Niittylahden kouluilla ja Kontiolahden seurakunta liikuntakerhoja kirkonkylän, Lehmon, Kulhon ja Kylmäojan kouluilla.
– Uutta meillä on keväällä toimintaillat, joita järjestämme Lehmossa ja kirkonkylällä. Niissä on ohjelmassa ainakin leipomista ja askartelua, kertoo nuorisotyönohjaaja Arja Parviainen Kontiolahden seurakunnasta.
Myös musiikkia pääsee harrastamaan Kontiolahden seurakunnassa. 5–11-vuotiaiden Pilke-musiikkiryhmät kokoontuvat sekä kirkonkylällä että Lehmossa seurakunnan tilossa. Ryhmiä ohjaa kanttori Mari-Annika Heikkilä.
Noljakassa uusia kerhoja Pisarat-kuorosta Nerffi-kerhoon
Joensuun seurakunnassa uusina kerhoina käynnistyvät Noljakan kirkolla kokoontuvat Nerffi-kerho, Hello Messy -kerho ja kanttori Elina Vitrin johtama Pisarat-kuoro.
– Hello Messy -kerho on tarkoitettu kaikenikäisille ja siellä valmistellaan yhdessä Noljakan kirkon Messy Church -iltoja. Nerffi-kerhossa kisaillaan erilaisissa pelimuodoissa Nerf-pyssyjen kanssa, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Kaikki Joensuun, Pielisensuun, Pyhäselän ja Kontiolahden seurakuntien kerhot ovat maksuttomia. Myös Rantakylän, Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnat järjestävät maksutonta kerhotoimintaa kouluikäisille.
Virpi Hyvärinen
Tutustu kerhotarjontaan verkossa!
Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän, Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnat: janoa.fi
Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Pyhäinpäivän rastiradalla tutustutaan muun muassa siihen, miten hautausmaalla toimitaan. Joensuun seurakunnan iltapäiväkerholaiset kävivät tutustumassa Joensuun hautausmaan muistelupaikkaan jo lokakuussa. Kuvassa Roosa Turtiainen, Stella Pakarinen ja lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Miten puhua lapselle kuolemasta?
Siinäpä kysymys, jonka eteen moni vanhempi päätyy viimeistään silloin, kun lapselta kuolee mummi, ukki tai muu läheinen.
Tänä pyhäinpäivänä teeman käsittelyyn voi saada tukea Joensuun ev.lut. seurakuntien järjestämästä pyhäinpäivän rastiradasta. Tapahtuman tarkoitus on tehdä pyhäinpäivän perinnettä tutuksi lapsiperheille ja rohkaista perheitä puhumaan kuolemasta. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aiemmin Joensuussa järjestetty.
Joensuun hautausmaalle on suunniteltu reitti, jonka varrella on pyhäinpäivään liittyviä tehtäväpisteitä. Reitillä voi muun muassa tavata enkelin, etsiä eläimiä ja heijastavia kohteita omalla taskulampulla ja kirjoittaa kirjeen ikävöidylle rakkaalle.
– Reittiä voi kiertää lauantaina 6.11. klo 15–17 välisenä aikana. Maksuton kierros alkaa Ristinkappelilta, josta saa kartan mukaan kiertämisen avuksi, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta.
Tärkeintä on säilyttää turvallisuuden tunne
Mälkönen rohkaisee perheitä paitsi tulemaan rastiradalle, myös muutoinkin puhumaan kuolemasta lasten kanssa. Tärkeintä aihetta käsitellessä on säilyttää turvallisuus.
– Oma vanhempi on luonnollisesti läheisin ihminen kertomaan asiasta. Jos suru ei ole juuri ajankohtainen perheessä, asiaa voi käsitellä lasten kirjallisuuden kautta.
Surusta, kaipauksesta ja hautajaisista onkin Mälkösen mukaan olemassa hyviä kuvakirjoja.
– Kirjat auttavat myös silloin, kun kuolema koskettaa läheltä. Aikuisen kannattaa kuitenkin itse lukaista kirja läpi ennen lapselle lukemista, ettei tule yllätyksiä.
Hyvä lähtökohta keskustelulle syntyy lapsen kysymyksistä.
– En kuitenkaan puhuisi kuolemasta illalla nukkumaan mennessä ainakaan kovin syvällisesti, etteivät asiat jää pyörimään uneen ja alitajuntaan.
Kuolemasta tulee puhua sen oikealla nimellä
Mälkönen ymmärtää vanhempia, jotka kokevat kuolemasta puhumisen vaikeaksi. Aihe voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy aikuisen omaa käsittelemätöntä surua.
– Kuolema on asia, josta meillä kenelläkään ei ole tosiasiallista tietoa, mitä siinä tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu ja mihin kuollut menee.
Kuolemasta puhuminen lapselle on tärkeää etenkin silloin, kun lapsen lähipiirissä tapahtuu kuolemantapaus, sillä lapsi vaistoaa aikuisen surun, huolen ja ahdistuksen.
– Ellei lapselle kerrota, mistä on kyse, hän täyttää tiedon puutteen omalla mielikuvituksellaan ja saattaa ajatella, että vanhemman suru on hänen syytään.
Mälkösen mukaan lapselle kannattaakin kertoa heti alkuun olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi, lapsen kehitystason mukaisella kielellä.
– Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänellä saattaa olla lisääntynyt läheisyyden ja kontaktin tarve. Lapsi saattaa pelätä, että muillekin perheessä tapahtuu jotain ja hän jää yksin. Kannattaa kertoa, että tapahtui mitä tahansa, lapsesta pidetään huolta.
Kuolemasta tulisi myös puhua sen oikealla nimellä.
– Esimerkiksi pois nukkumisesta puhuminen voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaan menemistä.
Hautajaiset ovat tärkeä riitti myös lapselle
Mälkösen mielestä lapset kannattaisi ottaa mukaan myös hautajaisiin.
– Hautajaiset ovat merkittävä riitti kuoleman ja surun käsittelemisessä. Jos oma vanhempi on kovin surun murtama, lapselle voi pyytää mukaan syliksi ja huolehtijaksi vaikka kummin tai jonkun muun läheisen.
Lapselle voi etukäteen kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu ja kannattaa myös mainita, että aikuisia saattaa itkettää tilaisuudessa.
– Jos suvussa on tapana katsoa vainajaa, antaisin isomman lapsen valita itse, haluaako sen tehdä. Pientä lasta en välttämättä veisi avoimen arkun ääreen.
Jos perheessä uskotaan taivaaseen ja jälleen näkemisen toivoon, sitä voi välittää myös lapselle.
– Kuolemaan liittyvistä tavoista voi myös kertoa: Hautajaiset pidetään, kun joku kuolee. Hautausmaalla voi käydä muistelemassa rakastaan joko haudalla tai muistelupaikalla. Muistaminen voi olla kukkien tai kynttilöiden viemistä. Kuollutta omaista voidaan muistaa arjen keskellä ja jakaa muistoja hänestä.
Virpi Hyvärinen
Pyhäinpäivän tapahtumia
Oi muistatko vielä -konsertti Ristinkappelissa klo 13, konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, ohjelma 7 €.
Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille klo 15–17, lähtö Ristinkappelilta.
Papit päivystävät Ristinkappelissa klo 15–18, tarjolla lämmintä mehua.
Huomaa myös mm. pyhäinpäivän musiikkitilaisuudet (s. 11), Noljakan Kynttilämäki (s.12) ja kirkkohetket seurakunnissa (s.12–14) Kirkkotien näköislehdessä.
Pyhäinpäivä on valon juhla
Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret. Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle yleistyi sotien jälkeen. Lähde: evl.fi
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista, sanoo pyhäkoulun brändin uudistamistyöhön osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta. Kuva: Renja Nurmi / Suomen Pyhäkoulun Ystävät
Pyhäkoulusta nousee pysähtyneitä menneen maailman mielikuvia. Lapset istuvat paikallaan ja kuuntelevat. Esikuvaksi asettuva aikuinen opettaa. ”Kiltti kuin pyhäkoululainen” sanotaan, kun tarkoitetaan naiivia ja väritöntä. Ei ihme, että moni ajattelee pyhäkoulun menneen menojaan.
Pyhäkoululaisten määrä onkin laskenut niin, että monessa Suomen seurakunnassa pyhäkoulua ei enää ole. Sen myötä seurakuntien lapset ovat menettämässä tilan, jossa pääosassa eivät ole sinänsä tärkeät yhdessä puuhaileminen tai vanhemmille tarjottu lepohetki vaan lapsen hengellinen elämä. Pyhäkoulu on avoin kaikille. Joustavasti ja kekseliäästi toteutettuna sitä eivät rajaa kellonaika, kokoontumispaikka eikä viikonpäivä.
Perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin kysymyksiin
Pyhäkoulu on taivaan lahja perheelle, joka haluaisi lapsen oppivan iltarukouksen, oman uskonnon juhlaperinnettä, virsiä, lauluja ja läntisen kulttuurimme peruskertomuksia. Moni seurakunta alkoi kuitenkin ujostella tai vähätellä niiden esillä pitämistä samaan aikaan kun kristillinen tapa ja ymmärrys ohenivat kouluissa ja kotona. Nyt perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Miten lapsesta kasvaa uskontolukutaitoinen maailmankansalainen, jos hän ei tunne omaa uskontoaan?
Pyhäkoulu ajautui sivuraiteelle, kun seurakuntien kasvatus ammattimaistui ja pyhäkoulu jäi monin paikoin hyväntahtoisten vapaaehtoisten harteille. Se alkoi toteutua liian satunnaisesti ja liian usein vain messun aikana, jolloin kävijäjoukko rajautui kirkollisesti aktiivien lapsiin.
Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista
Suomen Pyhäkoulun Ystävät on työstänyt pyhäkoulun nukkavierua brändiä ja päättänyt auttaa sen uuteen nousuun.
– Toivomme seurakunnan työntekijöiden, erityisesti pappien, heräävän huomaamaan lasten hengelliset tarpeet ja tekemään tilaa heidän ajattelulleen, työskentelyyn osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta sanoo.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista. Siellä puhutaan lasta. Suuret kysymykset tulevat käsittelyyn lapsen, ei aikuisen johdolla ja ehdoilla.
Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen
Toisekseen pyhäkoulu liittää sukupolvien ketjuun. Oma elämäntarina ja kristinuskon suuri kertomus kietoutuvat yhteen.
– Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen. En ole ainoa, jolla on hyviä muistoja pyhäkoulusta, sanoo brändityöskentelyyn osansa tuonut Jaana Haapala mainostoimisto Funckista.
– Ymmärrän hyvin vanhempien ja isovanhempien kädettömyyden, kun haluaisi siirtää arvostamaansa kristillistä perinnettä mutta ei tiedä miten. Siksi pyhäkoulun brändistä kannattaa pyyhkiä pölyt ja tehdä siitä se, mihin sitä juuri nyt tarvitaan.
Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen kirkosta vieraantuminen alkaa jo lapsena
Pyhäkoulu on helppo ohittaa harrastusmahdollisuuksien tulvassa, jos siihen suhtautuu harrastuksena. Jos sen sijaan ajattelee sen tarjoavan lapselle tilan ihmetellä ja kasvaa avaraksi, oman uskontonsa tuntevaksi mutta myös toisia vakaumuksia kunnioittavaksi ihmiseksi, siitä tulee perheiden uskontokasvatuksen tukipilari.
Moni muistaa lapsuudestaan pyhäkoulun osallistumistaulun ja siihen liimattavat tarrat. Sisällöt ovat saattaneet hautautua passiiviseen muistiin, mutta tunne osallistumisen ja joukkoon kuulumisen ilosta on jäänyt mieleen. Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen, kertomuksiin, lauluihin ja rukouksiin vieraantuminen kirkosta alkaa jo lapsena. Siksi hiipuvaksi mainittu pyhäkoulu voi olla uuden tarinan alku.
Kaisa Raittila
Mitä vastaan, kun lapsi kysyy?
Lapsen hengellisyys on uteliasta ja mutkatonta. Aikuinen voi opetella samaa, sanoo Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lapsi on avoin. Elämän suuret kysymykset ovat luonteva osa hänen leikkejään ja pohdintojaan. Omalle oivallukselle jää lapsella enemmän tilaa kuin aikuisella, kun uskontoon ei liity pelkoja eikä ennakkoasenteita.
– Lapsi ei erittele, että tämä on nyt spiritualiteettia, nyt hoidan hengellistä elämääni. Päinvastoin. Suuret asiat putkahtelevat pienten lomassa. Puhutaan ihan niitä näitä ja seuraavassa lauseessa taivaasta, Laura Karvinen sanoo.
Aikuiselta se vaatii vastuuta turvallisen ilmapiirin luomisessa: miten varmistan, että lapsi ymmärtää Jumalan rakastavana? Lapsen kannalta olennaista on se, että hänen kysymyksensä kuullaan ja niihin vastataan.
– Ei vaikeaakaan aihetta pidä pelätä. Lapsi ei tarvitse aikuisen tietoa tai niin sanottua oikeaa vastausta. Tärkeää on ihmetellä lapsen kanssa. Olla läsnä, kun lapsi kysyy ja varjella lapsen rohkeutta pohtia.
Pyhäkoulu on siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa
Monessa perheessä yhteys kirkkoon katkeaa vuosiksi ristiäisten jälkeen. Siksi Rantakylän seurakunnassakin on lähdetty valtakunnalliseen Polku-malliin, jossa rakennetaan jatkumoa kasteesta rippikouluun. Osa sitä on rohkeus tehdä hiljaisuudelle ja hengellisyydelle tilaa.
– Meillä pyhäkoulu on aina siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa, vauvakerhoista lähtien, Laura Karvinen kertoo.
Monelle mukana olijalle se on ollut tärkeää. Kiitos, kun hengellisyys saa näkyä, he antavat palautetta.
– Siinä on, yllättävää kyllä, meillä seurakunnan työntekijöillä oppimista. Että emme epäröi tarjota sitä turvallista kristillisyyttä, jota edustamme. Kirkolle tulijat kyllä tietävät, mihin tulevat. Monet kaipaavat mallia lastensa kristilliseen kasvatukseen.
Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua
Karvisella on itsellään pienet lapset. Iltarukouksessa on aikuisuuteen kurottavaa voimaa. Varjele tapaa niin tapa varjelee sinua, sanotaan.
– Alkuun meillä oli iltalaulu, mutta jo taaperolle opetin iltarukouksen. Mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä helpompaa se on myös itselle. Ei lapsi ole siihen koskaan liian nuori. Vauvakin rauhoittuu illan rutiineihin.
Kun rukoilemisen oppii lapsena, on se tallessa myöhempääkin tarvetta varten.
– Tai joulukirkossa käyminen. Mikä tahansa, mihin voi kiinnittyä ja missä voi tunnistaa omat hengelliset juurensa, vaikka päätyisi aikuisena minne. Jos lapsuudesta nousee jokin turvallinen, pysyvä ja hyvä, se on epävarmassa maailmassa suuri voimavara.
Lapsen oikeuksien viikon teema muistuttaa, että kaikilla lapsilla on oikeus hyvään kohteluun. Tämän oikeuden toteutumisesta pitää kaikkien aikuisten kantaa vastuuta, sanoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Lapsen oikeuksien viikon teema muistuttaa, että kaikilla lapsilla on oikeus hyvään kohteluun. Tämän oikeuden toteutumisesta pitää kaikkien aikuisten kantaa vastuuta, sanoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Kato mua -tapahtumaa järjestetään usean seurakunnan ja yhteistyökumppanin voimin. Kuvassa seurakuntien nuorisotyönohjaajat Nonna-Omena Helojoki, Noora Kähkönen, Tiina Riikonen, Marko Kähkönen ja Saija Ihalainen. Kuvaaja: Hanna-Kaisa Maliniemi
Vuosittain toistuva Lapsen oikeuksien viikko on jälleen käsillä. Viikkoa vietetään 15.–21.11.2021 teemalla ”Mulla on väliä, sulla on väliä”. Keskiössä on lapsen oikeus hyvään kohteluun.
Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkösen mukaan hyvän kohtelun teema on erityisen tärkeä ja rakas seurakunnassa.
– Panostamme tällä hetkellä paljon siihen, että lasten mielipiteet ja ajatukset tulevat huomioiduksi. Tästä yhtenä esimerkkinä on pian toimintansa aloittavat nuorten vaikuttajaryhmät.
– Pyrimme myös kerhotoiminnassa antamaan aina aikaa lasten kuuntelulle. Ei ole väliä, jos joskus askartelut jäävät kesken tai pelit pelaamatta, kunhan ehdimme kuulla kaikkien päivän kuulumiset.
Kiusaamiseen pyritään vaikuttamaan järjestämällä kouluilla tunne- ja vuorovaikutuskursseja sekä ryhmäyttävää toimintaa
Kähkösen mukaan kiusaaminen ja yksinäisyys on edelleen läsnä liian monen lapsen ja nuoren elämässä. Alttiita kaltoinkohtelulle ovat etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, kodin ulkopuolelle sijoitettuna olevat, ulkomaalaistaustaiset sekä eri tavoilla toimintarajoitteiset lapset ja nuoret.
– Pyrimme vaikuttamaan kiusaamiseen ja yksinäisyyteen toteuttamalla koulujen kanssa yhteistyössä erilaisia tunne- ja vuorovaikutuskursseja ja ryhmäyttävää toimintaa.
Erityisen koskettavaa tämän vuoden teemassa Kähkösestä on se, ettei siinä vain kielletä kaltoinkohtelua, vaan velvoitetaan kohtelemaan lasta hyvin.
– Lapsen hyvää kohtelua on kuunnella ja nähdä lapsi, ottaa hänet todesta, olla kiinnostunut hänestä.
Kato mua -tapahtuma juhlistaa lasten oikeuksia – luvassa lettikampauksia ja Katajan tähtipelaajien donkkauksia
Joensuun ev.lut. seurakunnat juhlistavat Lapsen oikeuksien viikkoa jo viidettä kertaa Kato mua -perhetapahtumalla. Tapahtumassa voi nähdä mm. Katajan koripallojoukkueen tähtipelaajien donkkauksia, ratkoa mysteerilaatikon arvoituksia, askarrella, tanssia, ratsastaa keppariradalla, saada upean lettikampauksen, valmistaa välipalaa ja touhuta Moottoripajan koneiden kanssa.
– Lisäksi kaupunginjohtaja on luvannut kuulla tapahtumassa lasten toiveita ja ajatuksia siitä, miten saataisiin Joensuusta vielä vähän parempi lapsille, kertoo Kähkönen.
Kato mua -tapahtuman lisäksi lapsen oikeudet näkyvät ja kuuluvat tänä vuonna Joensuussa koko viikon ajan.
– Olemme suunnitelleet toimintaa yhdessä perhekeskusverkoston kanssa niin, että erilaisia tapahtumia on tarjolla lähes joka päivä. Niistä löytyy lisätietoa Joensuun kaupungin tapahtumasivuilta.
Virpi Hyvärinen
Kato mua -tapahtuma la 20.11.
klo 12 lasten kirkkohetki Joensuun kirkossa, tapahtumarannekkeiden jako
klo 13–16 toimintapisteet Yhteiskoulun lukiolla, lähes 20 eri toimintapistettä
Useat seurakunnat järjestävät lapsiparkkitoimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota vanhemmille hetken huokaisu keskellä arkiviikkoa.
Useat seurakunnat järjestävät lapsiparkkitoimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota vanhemmille hetken huokaisu keskellä arkiviikkoa.
Margarita Malkas kaappasi rakkaan lemmikin syliinsä, kun äiti Jevgenia Tinovitskaya (vas.) tuli hakemaan tytärtään Rantakylän Muksuparkista. – Margarita on viihtynyt Muksuparkissa hyvin. Parkki tarjoaa minulle kerran kahdessa viikossa kaksi tuntia omaa aikaa. Tuon ajan voin olla vaikka ihan vain tekemättä mitään, kertoo Tinovitskaya. Kuvassa myös varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Tuntuuko arki lasten kanssa tiiviiltä? Kaipaatko vanhempana omaa aikaa, jolloin käydä uimassa, kaupassa, päiväunilla tai vaikka tavata ystäviä?
Jos vastaus on kyllä, seurakuntien lapsiparkkitoiminta voisi olla sinulle avuksi.
Hyvät tilat tarjoavat oivat puitteet lasten viihtymiselle
Joensuun, Rantakylän, Enon ja Kontiolahden seurakunnat tarjoavat tilapäistä, maksutonta lastenhoitoapua omaa aikaa kaipaaville vanhemmille. Lapsia hoitavat ja ohjaavat seurakunnasta riippuen koulutetut lastenohjaajat tai erikseen tehtävään valitut isoset, joiden taustatukena on seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja.
Toimintaa järjestetään Noljakan ja Rantakylän kirkoilla, Joensuun ja Kontiolahden seurakuntakeskuksissa sekä Enon seurakuntatalolla. Varhaiskasvatuksen tilat tarjoavat hyvät puitteet lasten viihtymiselle, kun tekemistä on tarjolla esimerkiksi leikkimisen, askartelun ja piirtelyn muodoissa. Osassa parkeista tarjotaan lapsille maksuton iltapala, osassa syödään lasten mukanaan tuomat omat eväät.
Leikkikavereita ja yhteistä puuhaa turvallisessa ympäristössä
Rantakylän seurakunnassa Muksuparkin nimellä kulkeva toiminta on käynnistynyt tänä syksynä mukavasti.
– Lapsia on ollut kahdella ensimmäisellä kerralla viisi, mukaan olisi mahtunut enemmänkin. Toiminta on kaikille avointa ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Parkki tarjoaa lapsille leikkikavereita ja yhteisiä puuhia turvallisessa ympäristössä, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lapsiparkkiin otettavien lasten ikähaitari vaihtelee hieman seurakunnasta riippuen. Alaikäraja vaihtelee 2 ja 3 ikävuoden, yläikäraja 6 ja 7 ikävuoden välillä. Kaikkiin parkkeihin tulee ilmoittautua ennakkoon joka kerralle erikseen, jotta lapsiryhmän koko voidaan rajata sopivaksi lasten iät ja mahdolliset erityistarpeet huomioiden.
Lapsiparkit seurakunnissa
ma klo 9–11 Noljakan kirkolla, ilm. viim. edellisenä pe klo 12, p. 050 465 0652 (2–6-v)
ti klo 8.30–11Pikku-Ketun kerhohuoneella, Kettuvaarantie 25 (Muksuparkki). Paikat varataan p. 050 3754 084. Ei ikärajaa, ryhmäkoko muodostetaan sen mukaan, montako pientä on mukana.
ti klo 13–15 Enon srk-talolla, ilm. viim. edellisenä päivänä, p. 050 431 7441 (2–6-v)
to 7.10., 4.11., 18.11. ja 2.12. klo 17–19 Rantakylän kirkolla (Muksuparkki), ilm. viim. to klo 15, p. 050 585 8729 (3–7-v)
pe klo 9–11 Joensuun srk-keskuksessa (Muksupysäkki), ilm. viim. edellisenä ke klo 12, p. 050 323 0205 (2–6-v)
pe klo 9–11.30 Kontiolahden srk-keskuksessa, ilm. viim. to klo 14, p. 0400 452 570 (2–7-v)
Virpi Hyvärinen
Lisätty 30.9.2021 klo 9.32 tieto Pikku-Ketun kerhohuoneen Muksuparkista. Tämä parkki oli jäänyt printtilehden jutusta pois.
Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta.
Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta. Keskustelu kulki näin:
Tytär: Oliko se lehti se Jeesuksen ystävien lehti?
Minä: Joo, voi sen niinkin sanoa.
Tytär: No sitten kirjoita rukouksesta, kun se liittyy Jumalaan ja kirkkoon.
Minä: Hyvä aihe. Mitä mä siitä rukouksesta kirjoittaisin?
Tytär: No kirjoita, että jos on jotakin pelkoja, niin silloin voi rukouksella kertoa sen Jumalalle.
Minä: Tuokin on tärkeä ajatus. Milloin itse rukoilet?
Tytär: No aina, kun minua pelottaa tai jos en pysty pitämään jotain asiaa sisällä. Että jos on vaikkapa salaisuus, jota ei saisi kertoa muille kavereille, niin sen voin kertoa aina Jumalalle.
Minä: Miltä tuntuu, kun rukoilee?
Tytär: Siltä, että Jumala kuuntelee. Ja että se on tosi viisas. Ja itsellekin tulee sellainen olo, että on viisaampi.
Minä: Onko koskaan ollut sellaista oloa, että Jumala ei kuule?
Tytär: No ei. Mutta kerran pienenä, kun rukoilin, että voisiko Jumala lähettää bussin nopeasti tulemaan, kun olin niin väsynyt ja halusin päästä kotiin. Niin silloin Jumala vastasi, että ei voi kiiruhtaa bussia, mutta voi lähettää minulle malttamista, että jaksan odottaa.
Minä: Mikä on sinulle mieluisin rukous?
Tytär: Isän rukous (eli Isä meidän -rukous), se on kiva ja erityisesti se leipäkohta.
Minä: Ai, mikä siitä leivästä tekee kivan?
Tytär: Kun siitä tulee mieleen se, kun Jeesus antoi sille vihamiehellekin leipää (hän muistelee kertomusta viimeisestä illallisesta, jolloin Jeesus jakoi leipää myös Juudakselle).
Tytär: Oikeastaan ristinmerkin tekeminen on kaikkein kivoin ja samalla voi sanoa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja sitten teen sen heti uudestaan ja sanon: siunaa ajatukset, tunteet ja kätten työt. Se on kiva.
Tytär: Ja hei sitten mulla olisi vielä yksi juttu. Jos on ristikaulakoru, niin siitä voi joskus olla kiva pitää kiinni, kun rukoilee, tai painaa se rintaan samalla kun rukoilee. Joskus helpottaa, kun kätkee ristin kämmenen sisään, kun rukoilee.
Tytär: Äiti, haittaako, että nää on vaan mun juttuja ja ajatuksia? Että mä vaan kerron, miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen.
Minä: Ei haittaa, ei haittaa ollenkaan. Kiitos, kun kerroit. Ja kiva, kun tehtiin tämä yhdessä.
Lapsivaikutusten arviointi tuo esiin päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sanoo Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen.
Lapsivaikutusten arviointi tuo esiin päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sanoo Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen.
Lasten mielipiteiden kuuleminen on olennaista lapsivaikutuksia arvioitaessa. Fiona Wilson (vas.) ja Lilja Puttonen tykkäävät iltapäiväkerhossa eniten puhelinajasta. Kerhossa on vartin mittainen tuokio, jolloin lapset saavat olla puhelimilla, jolloin niitä ei tarvitse kenenkään salassa vilkuilla. Kuvassa myös lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Seurakuntien päätöksenteossa tulee kirkkojärjestyksen mukaan ottaa huomioon päätösten vaikutukset lapsiin. Tätä varten on kehitetty työkalu nimeltä LAVA (lapsivaikutusten arviointi). Se tarjoaa käytännön menetelmiä arvioinnin tekemiseen.
Useisiin seurakuntiin on nimetty erikseen lapsiasiahenkilöitä, jotka voivat olla apuna arvioinnin tekemisessä. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnista Enossa, Joensuussa, Pielisensuussa ja Rantakylässä on tällä hetkellä nimetyt lapsiasiahenkilöt, samoin Kontiolahden seurakunnassa.
Lapsiasiahenkilöitä on kussakin seurakunnassa kaksi: toinen on työntekijä ja toinen vaaleilla valittu luottamushenkilö.
”Lapsivaikutusten arvioinnin tulisi olla itsestään selvää”
Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö, nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen pitää upeana sitä, että lapset ja nuoret halutaan nostaa keskiöön.
– Olisi tärkeää, että arvioinnin tekeminen olisi itsestään selvää ja saisimme innostettua tästä asiasta kaikki päätöksiä tekevät luottamushenkilöt. Toivon, että kirkko voisi olla oikeasti edelläkävijä ja esimerkin näyttäjä tässä asiassa.
Kähkönen uskoo, että yhtymän seurakuntien päättäjät ja henkilökunta pitävät tärkeänä kuulla lapsia ja nuoria tehdessään heitä koskevia päätöksiä.
– Pieniä asioita on jo tehty, mutta tässä asiassa pitää nyt ehdottomasti siirtyä tilanteeseen, jossa LAVA on tuttu kaikille, ja se otetaan käyttöön saumattomasti ja järjestelmällisesti, sanoo Kähkönen.
Lasten ja nuorten ääntä on kuultu esimerkiksi rekrytoinneissa
Kähkösen mukaan lasten ja nuorten ääntä on tähän mennessä kuultu esimerkiksi joissakin rekrytoinneissa siten, että lapset ja nuoret ovat saaneet esittää kysymyksiä hakijoille ja joskus olla myös mukana haastatteluissa.
– Lasten ja nuorten mielipiteitä on kuultu myös tilakysymyksissä, esimerkiksi Noljakan kirkon ryhmätilaa ja Enon uutta seurakuntataloa suunnitellessa.
– Toiminnan suhteen lasten ja nuorten toiveita kysytään koko kasvatustyön kentällä aika hyvin jo nyt, samoin palautetta, mutta tätäkin voi vielä kehittää huomattavasti, sanoo Kähkönen.
Lapsivaikutusten arviointi tullee jatkossa Joensuun seurakuntien päätöksenteossa esille etenkin lasten ja nuorten toimintaan liittyvissä päätöksissä sekä asioissa, jotka vaikuttavat heidän mahdollisuuteensa osallistua ja vaikuttaa.
– Tähän liittyvät erottamattomasti toimintamäärärahat sekä työntekijä- ja tilaresurssit. Minkäänlaista toimintaa ei voi olla, jos nämä asiat eivät ole kunnossa, toteaa Kähkönen.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille. Sopimuksen mukaan seurakuntayhtymään perustetaan urheiluseurarahasto, jonka varoilla tuetaan lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.
Seurakuntayhtymän urheiluseurarahasto tulee vastaanottamaan rahalahjoituksia urheiluseurojen yhteiseltä SeeMe-hankkeelta. Lahjoitettuja varoja käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen kaikissa kolmessa seurassa. Avustuksella voidaan kattaa kausi- ja välinemaksuja. Avustusten jakamista koordinoivat ev.lut. seurakuntien diakoniatyöntekijät, jotka kartoittavat avustusta kysyvien perheiden taloustilanteen ja tekevät ratkaisun diakonisin perustein.
Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.
Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen (vas.) poika Mikael pääsi kokeilemaan lastenohjaaja Paula Sulimanin tekemää satuhierontaa Rantakylän kirkolla. Kuva: Virpi Hyvärinen
Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksessa on saatu hyviä kokemuksia satuhieronnasta. Satuhieronta on lähihoitaja, hieroja Sanna Tuovisen kehittämä varhaiskasvatuksen menetelmä, jossa fyysinen kosketus ja kevyt hieronta yhdistyvät tarinoihin, satuihin ja vaikkapa lauluihin.
Rantakylässä satuhierontaa on käytetty niin arjen rauhoittumishetkissä kuin lasten syntymäpäivien vietossa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen ja lastenohjaaja Paula Sulimanin mukaan satuhieronta auttaa lasta tunteiden käsittelyssä ja itsesäätelyssä. Se on hyvä rauhoittumisen keino stressiin, levottomuuteen ja tarkkaavaisuuden häiriintymiseen.
– Kyllä sen näkee ihan selkeästi, että vilkkaimmillakin lapsilla olemus muuttuu. He pystyvät rentoutumaan ja olemaan ihan rauhassa. Kun fyysinen jännitys poistuu, on helpompi olla läsnä, kertoo Suliman.
– Samalla lapsi saa huomiota aikuiselta. Hän tulee hyväksytyksi ja saa kokemuksen siitä, että aikuinen on läsnä häntä varten. Se on itsetuntoa vahvistava kokemus, toteaa Suliman.
Avainsana satuhieronnassa on vapaaehtoisuus
Satuhieronnassa on muutama keskeinen pelisääntö, joista pidetään kiinni, jotta hetkestä tulee miellyttävä. Avainasia on vapaaehtoisuus. Hierottavaksi tai hierojaksi tullaan vain, jos itse niin halutaan. Jos joku lapsiryhmästä ei halua osallistua, hän voi köllötellä ilman hierontaa ja kuunnella rauhassa satua.
– Oleellista on, että koskettaminen on myönteistä ja arvostavaa, eikä siihen liity mitään pakottamista. Intiimialueisiin ei kosketa – opetamme lapsille uikkarirajan, ja yleensä hierotaan selkää ja päätä.
– Kosketuksen tulee olla hellää. Satuhieronnassa ei ole kyse lihasten hieronnasta vaan enemmänkin silittämisestä. Myöskään kutittaa ei tahallaan saa, Suliman ja Karvinen kertovat.
Karvinen ja Suliman käyttävät molemmat satuhierontaa myös kotioloissa lasten kanssa touhutessa. He rohkaisevat vanhempia soveltamaan satuhierontaa luovasti vaikkapa itse keksittyihin tarinoihin tai ennalta tuttuihin lauluihin.
– Tässä ei ole oikeita ja vääriä liikkeitä –jos ei ole ohjeistusta, niitä voi keksiä omasta päästä. Olennaista on, että toista ei satuteta eikä kutiteta, sanoo Karvinen.
Virpi Hyvärinen
Kokeile satuhierontaa kotona: Linnea-leppäkerttu
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.) Linnea leppäkerttu lentelee tuolla (tee lentoreittejä) korkealla (yläselkään ja olkapäille) matalalla. (alaselkään) Yllään on punainen takki (silityksiä pitkin selkää) ja päässään kesäinen lakki. (silitellään päätä) Takissa on mustat pilkut, (tehdään kämmenellä ympyröitä) leppäkertun naapurissa asuu keltasirkut. (tee linnunsiivet käsistä ja heiluttele) Niiden pesäpuun oksalle Linnea pysähtyy (pysäytä käsi olkapäälle) ja huokaa: ”Kuinka ihanaa, kesä lähestyy”. (pyörivää liikettä olkapäille) Ruohotupsut vihertävät, (vedä alhaalta ylöspäin sormilla) leskenlehdet kukkivat (pyöräytä kevyesti sormilla pieniä ympyröitä selkään) koivunoksilla tuoksuu kevät! (pitkiä vetoja pitkin selkää) Linnea leppäkerttu lentää tuolla (tee lentoreittejä) korkealla, (yläselkään ja olkapäille) matalalla. (alaselkään)
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)
Runo ja ohje: Paula Suliman, Sini Soivanen-Halmetoja ja Anu Hynninen
Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta. Keskustelu kulki näin:
Kirkkotie 