Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Pyhäinpäivän rastiradalla tutustutaan muun muassa siihen, miten hautausmaalla toimitaan. Joensuun seurakunnan iltapäiväkerholaiset kävivät tutustumassa Joensuun hautausmaan muistelupaikkaan jo lokakuussa. Kuvassa Roosa Turtiainen, Stella Pakarinen ja lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Miten puhua lapselle kuolemasta?
Siinäpä kysymys, jonka eteen moni vanhempi päätyy viimeistään silloin, kun lapselta kuolee mummi, ukki tai muu läheinen.
Tänä pyhäinpäivänä teeman käsittelyyn voi saada tukea Joensuun ev.lut. seurakuntien järjestämästä pyhäinpäivän rastiradasta. Tapahtuman tarkoitus on tehdä pyhäinpäivän perinnettä tutuksi lapsiperheille ja rohkaista perheitä puhumaan kuolemasta. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aiemmin Joensuussa järjestetty.
Joensuun hautausmaalle on suunniteltu reitti, jonka varrella on pyhäinpäivään liittyviä tehtäväpisteitä. Reitillä voi muun muassa tavata enkelin, etsiä eläimiä ja heijastavia kohteita omalla taskulampulla ja kirjoittaa kirjeen ikävöidylle rakkaalle.
– Reittiä voi kiertää lauantaina 6.11. klo 15–17 välisenä aikana. Maksuton kierros alkaa Ristinkappelilta, josta saa kartan mukaan kiertämisen avuksi, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta.
Tärkeintä on säilyttää turvallisuuden tunne
Mälkönen rohkaisee perheitä paitsi tulemaan rastiradalle, myös muutoinkin puhumaan kuolemasta lasten kanssa. Tärkeintä aihetta käsitellessä on säilyttää turvallisuus.
– Oma vanhempi on luonnollisesti läheisin ihminen kertomaan asiasta. Jos suru ei ole juuri ajankohtainen perheessä, asiaa voi käsitellä lasten kirjallisuuden kautta.
Surusta, kaipauksesta ja hautajaisista onkin Mälkösen mukaan olemassa hyviä kuvakirjoja.
– Kirjat auttavat myös silloin, kun kuolema koskettaa läheltä. Aikuisen kannattaa kuitenkin itse lukaista kirja läpi ennen lapselle lukemista, ettei tule yllätyksiä.
Hyvä lähtökohta keskustelulle syntyy lapsen kysymyksistä.
– En kuitenkaan puhuisi kuolemasta illalla nukkumaan mennessä ainakaan kovin syvällisesti, etteivät asiat jää pyörimään uneen ja alitajuntaan.
Kuolemasta tulee puhua sen oikealla nimellä
Mälkönen ymmärtää vanhempia, jotka kokevat kuolemasta puhumisen vaikeaksi. Aihe voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy aikuisen omaa käsittelemätöntä surua.
– Kuolema on asia, josta meillä kenelläkään ei ole tosiasiallista tietoa, mitä siinä tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu ja mihin kuollut menee.
Kuolemasta puhuminen lapselle on tärkeää etenkin silloin, kun lapsen lähipiirissä tapahtuu kuolemantapaus, sillä lapsi vaistoaa aikuisen surun, huolen ja ahdistuksen.
– Ellei lapselle kerrota, mistä on kyse, hän täyttää tiedon puutteen omalla mielikuvituksellaan ja saattaa ajatella, että vanhemman suru on hänen syytään.
Mälkösen mukaan lapselle kannattaakin kertoa heti alkuun olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi, lapsen kehitystason mukaisella kielellä.
– Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänellä saattaa olla lisääntynyt läheisyyden ja kontaktin tarve. Lapsi saattaa pelätä, että muillekin perheessä tapahtuu jotain ja hän jää yksin. Kannattaa kertoa, että tapahtui mitä tahansa, lapsesta pidetään huolta.
Kuolemasta tulisi myös puhua sen oikealla nimellä.
– Esimerkiksi pois nukkumisesta puhuminen voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaan menemistä.
Hautajaiset ovat tärkeä riitti myös lapselle
Mälkösen mielestä lapset kannattaisi ottaa mukaan myös hautajaisiin.
– Hautajaiset ovat merkittävä riitti kuoleman ja surun käsittelemisessä. Jos oma vanhempi on kovin surun murtama, lapselle voi pyytää mukaan syliksi ja huolehtijaksi vaikka kummin tai jonkun muun läheisen.
Lapselle voi etukäteen kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu ja kannattaa myös mainita, että aikuisia saattaa itkettää tilaisuudessa.
– Jos suvussa on tapana katsoa vainajaa, antaisin isomman lapsen valita itse, haluaako sen tehdä. Pientä lasta en välttämättä veisi avoimen arkun ääreen.
Jos perheessä uskotaan taivaaseen ja jälleen näkemisen toivoon, sitä voi välittää myös lapselle.
– Kuolemaan liittyvistä tavoista voi myös kertoa: Hautajaiset pidetään, kun joku kuolee. Hautausmaalla voi käydä muistelemassa rakastaan joko haudalla tai muistelupaikalla. Muistaminen voi olla kukkien tai kynttilöiden viemistä. Kuollutta omaista voidaan muistaa arjen keskellä ja jakaa muistoja hänestä.
Virpi Hyvärinen
Pyhäinpäivän tapahtumia
- Oi muistatko vielä -konsertti Ristinkappelissa klo 13, konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, ohjelma 7 €.
- Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille klo 15–17, lähtö Ristinkappelilta.
- Papit päivystävät Ristinkappelissa klo 15–18, tarjolla lämmintä mehua.
- Huomaa myös mm. pyhäinpäivän musiikkitilaisuudet (s. 11), Noljakan Kynttilämäki (s.12) ja kirkkohetket seurakunnissa (s.12–14) Kirkkotien näköislehdessä.
Pyhäinpäivä on valon juhla
Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret. Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle yleistyi sotien jälkeen. Lähde: evl.fi