Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen (vas.) poika Mikael pääsi kokeilemaan lastenohjaaja Paula Sulimanin tekemää satuhierontaa Rantakylän kirkolla. Kuva: Virpi Hyvärinen
Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksessa on saatu hyviä kokemuksia satuhieronnasta. Satuhieronta on lähihoitaja, hieroja Sanna Tuovisen kehittämä varhaiskasvatuksen menetelmä, jossa fyysinen kosketus ja kevyt hieronta yhdistyvät tarinoihin, satuihin ja vaikkapa lauluihin.
Rantakylässä satuhierontaa on käytetty niin arjen rauhoittumishetkissä kuin lasten syntymäpäivien vietossa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen ja lastenohjaaja Paula Sulimanin mukaan satuhieronta auttaa lasta tunteiden käsittelyssä ja itsesäätelyssä. Se on hyvä rauhoittumisen keino stressiin, levottomuuteen ja tarkkaavaisuuden häiriintymiseen.
– Kyllä sen näkee ihan selkeästi, että vilkkaimmillakin lapsilla olemus muuttuu. He pystyvät rentoutumaan ja olemaan ihan rauhassa. Kun fyysinen jännitys poistuu, on helpompi olla läsnä, kertoo Suliman.
– Samalla lapsi saa huomiota aikuiselta. Hän tulee hyväksytyksi ja saa kokemuksen siitä, että aikuinen on läsnä häntä varten. Se on itsetuntoa vahvistava kokemus, toteaa Suliman.
Avainsana satuhieronnassa on vapaaehtoisuus
Satuhieronnassa on muutama keskeinen pelisääntö, joista pidetään kiinni, jotta hetkestä tulee miellyttävä. Avainasia on vapaaehtoisuus. Hierottavaksi tai hierojaksi tullaan vain, jos itse niin halutaan. Jos joku lapsiryhmästä ei halua osallistua, hän voi köllötellä ilman hierontaa ja kuunnella rauhassa satua.
– Oleellista on, että koskettaminen on myönteistä ja arvostavaa, eikä siihen liity mitään pakottamista. Intiimialueisiin ei kosketa – opetamme lapsille uikkarirajan, ja yleensä hierotaan selkää ja päätä.
– Kosketuksen tulee olla hellää. Satuhieronnassa ei ole kyse lihasten hieronnasta vaan enemmänkin silittämisestä. Myöskään kutittaa ei tahallaan saa, Suliman ja Karvinen kertovat.
Karvinen ja Suliman käyttävät molemmat satuhierontaa myös kotioloissa lasten kanssa touhutessa. He rohkaisevat vanhempia soveltamaan satuhierontaa luovasti vaikkapa itse keksittyihin tarinoihin tai ennalta tuttuihin lauluihin.
– Tässä ei ole oikeita ja vääriä liikkeitä –jos ei ole ohjeistusta, niitä voi keksiä omasta päästä. Olennaista on, että toista ei satuteta eikä kutiteta, sanoo Karvinen.
Virpi Hyvärinen
Kokeile satuhierontaa kotona: Linnea-leppäkerttu
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)
Linnea leppäkerttu lentelee tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
Yllään on punainen takki (silityksiä pitkin selkää)
ja päässään kesäinen lakki. (silitellään päätä)
Takissa on mustat pilkut, (tehdään kämmenellä ympyröitä)
leppäkertun naapurissa asuu keltasirkut. (tee linnunsiivet käsistä ja heiluttele)
Niiden pesäpuun oksalle Linnea pysähtyy (pysäytä käsi olkapäälle)
ja huokaa: ”Kuinka ihanaa, kesä lähestyy”. (pyörivää liikettä olkapäille)
Ruohotupsut vihertävät, (vedä alhaalta ylöspäin sormilla)
leskenlehdet kukkivat (pyöräytä kevyesti sormilla pieniä ympyröitä selkään) koivunoksilla tuoksuu kevät! (pitkiä vetoja pitkin selkää)
Linnea leppäkerttu lentää tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla, (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)
Runo ja ohje: Paula Suliman, Sini Soivanen-Halmetoja ja Anu Hynninen