Lasten pääsiäistarina: Pääsiäispuutarhassa tapahtuu jänniä

Lue lapsellesi oheinen pääsiäistarina. Askarrelkaa yhdessä pääsiäisasetelma niistä tarvikkeista, joita kotoa löytyy!

Lue lapsellesi oheinen pääsiäistarina. Askarrelkaa yhdessä pääsiäisasetelma!

Talon seinustalle rakennettu pääsiäisasetelma. Risti on tehty kahdesta pienestä oksasta, sen ympärille on kerätty kiviä sekä ruukku, vihreätä huovutusvillaa ja keväisiä kukkia.
Pääsiäisasetelman saa askaroitua näppärästi kotoa löytyvistä tarvikkeista, kun käyttää mielikuvitusta. Kuva: Noora Kähkönen.

Aurinko paistaa ja linnut laulavat pesänrakennuspuuhissaan. Ojan pientareella voit nähdä jo ensimmäisen leskenlehden. On kevät ja aika ottaa vastaan pääsiäinen. Ehkä voisimme rakentaa tänä vuonna perheen yhteisen pääsiäispuutarhan. Mistä aloittaisimme?

Hiekkalaatikolta haetaan isolle tarjottimelle ruskeaa hiekkaa. Hiekasta tehdään mutkitteleva polku, joka vie pikkukivistä rakennetulle portille. Hiekka rapisee pian aasin kavioiden alla, sillä Jeesus ratsastaa palmusunnuntaina kohti Jerusalemia. Niin pienet kuin suuretkin ovat häntä vastassa. Palmunoksat ja huivit heiluvat ilmassa, kun ihmiset ottavat uutta kuningasta vastaan. Hoosianna, Hoosianna!

Pääsiäispuutarhaan saadaan rakennettua jäätelötikuista pitkä pöytä. Tuon pöydän ääreen Jeesus ystävineen istui kiirastorstaina syömään. Jeesus siunasi leivän ja viinin ja jakoi ystävilleen. Hän pyysi, että me ihmiset tulisimme yhteen jatkossakin, nauttimaan näistä eväistä ja muistelemaan hänen opetuksiaan. Jollain salatulla tavalla Jeesus lupasi olla aina silloin mukana. Tuo ateria oli ensimmäinen ehtoollinen, sama, jota tarjoillaan joka sunnuntai kaikissa kirkoissa.

Olohuoneen pieni viherkasvi saa esittää Getsemanen puutarhaa. Siellä vihreiden lehtien siimeksessä Jeesus rukoili. Hiljaisuuden rikkoi pian paikalle saapuvat sotilaat, jotka vangitsivat Jeesuksen.

Muutaman hiljaisen ja pimeän päivän jälkeen pääsiäispuutarha herää valoon ja iloon. Silkkipaperista askarreltu valkoinen enkeli istuu hautakiven päällä. Kivi on vieritetty pois haudan suulta ja hautaan voi kurkistaa. Jeesus ei ole enää haudassa! Hän on voittanut kuoleman! On jälleen aika iloita. Pääsiäispuutarhassa kukkivat keltaiset narsissit ja vihreän rairuohon päällä istuskelee pupuja ja tipuja. Kevätaurinko halaa meitä ja toivottaa hyvää pääsiäistä.

Pitkäperjantai on surullinen päivä. Sitä varten pystytämme puutarhaan risuoksista kolme ristiä. Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli, koska hän sanoi olevansa Jumalan poika. Pieni saviruukku asetellaan pääsiäispuutarhaan haudaksi. Haudan eteen laitetaan pihalta löytynyt suuri kivi.

Noora Kähkönen

Vertaistukea ekavauvakerhosta

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Äidit istuvat pöydän ääressä vauvat sylissään.
Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.

Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.

– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.

Vertaistukea toisista vanhemmista

Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.

– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.

– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.

Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.

– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.

– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.

”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”

Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.

– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.

– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.

Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.

– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.

Virpi Hyvärinen


Ekavauvaryhmiä seurakunnissa

• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15

Ekaluokkalaiset siunataan koulutielle

Elokuun puolivälissä jälleen sadat pienet koululaiset Joensuussa ja Kontiolahdella aloittavat koulutaipaleensa. Seurakunnat siunaavat ekalauokkaiset koulutielle.

Elokuun puolivälissä jälleen sadat pienet koululaiset Joensuussa ja Kontiolahdella aloittavat koulutaipaleensa.

Äiti ja lapsi seisovat vierekkäin koulun pihassa.
Olivia Kosela aloittaa ensimmäisen kouluvuotensa Lehmon koulussa elokuussa. Samassa koulussa alkoi aikoinaan myös Olivian äidin Anna-Helenan koulutaival. Kuva: Sari Jormanainen

Esikoulusta ensimmäiselle koululuokalle siirtyminen tuo muutoksen sekä lapsen että koko perheen elämään. Evankelis-luterilaisten seurakuntien kouluun lähtevien siunaamisella on pitkät perinteet ja siunaustilaisuuksia pidetään ympäri Suomea.

– Kirkko ja seurakunta kulkevat ihmisten rinnalla elämän arjessa, mutta erityisesti siirtymissä on hyvä pyytää siunausta uuteen ja tuntemattomaan. Näin kouluun lähtevien perheelle siunaus on mahdollisuus pyytää voimia uuteen arkeen koulutiellä. On myös hyvä iloita ja kiittää elämän taitekohdissa, kouluun lähtevien siunaus on myös hetki kiittää lapsuusajasta, erityisesti ennen koulun alkamista, perheestä ja kaikista läheisistä, Kontiolahden seurakunnan seurakuntapastori Anssi Törmälä kuvailee tilaisuuden merkitystä.

Kirkkotien jakelualueen seurakunnista Enossa ja Kontiolahdella kouluun siunaaminen pidetään keväällä esikoulun päätteeksi. Rantakylän, Noljakan, Pyhäselän ja Utran kirkoissa siunaustilaisuudet pidetään sunnuntaina 11.8.2019. Pielisensuun seurakunta siunaa koululaiset puolestaan keskiviikkoiltana 14.8.2019 Pielisensuun kirkossa.

Vaara-Karjalan seurakunnassa Heinävaaran ja Kiihtelysvaaran ekaluokkalaiset siunataan koululla seurakunnan syksyn ensimmäisen aamunavauksen paikalla pidettävässä koulukirkossa ja Tuupovaaran koululaiset siunataan Tuupovaaran kirkossa.

Siunaustilaisuus täyttää kirkon

Joensuun seurakunnissa tieto kouluun lähtevien siunaustilaisuuksista tulee seurakunnilta. Joensuun kaupungilta kerrotaan, että huoltajien toiveesta tietoa tilaisuuksista ei enää välitetä kaupungin kanavien kautta. Kontiolahdelle tieto kulkee yhä esiopetuksen kautta.

Kouluun lähtevien siunaustilaisuudet ovat hyvin suosittuja. Esimerkiksi Kontiolahdella kirkko on joka kevät ääriään myöten täynnä kun esikoululaiset siunataan koulutielle.

– Vuoden aikana vain kauneimmissa joululauluissa, jouluaattona sekä yksittäisissä konfirmaatiomessuissa on viime vuosina ollut saman verran väkeä kuin kouluun lähtevien siunaamisessa. Ihmisiä on jopa 600, kertoo seurakuntapastori Anssi Törmälä.

Lämminhenkinen tilaisuus

Olivia Kosela oli yksi keväällä Kontiolahden kirkossa koulutielle siunatuista lapsista. Olivian mukana tilaisuudessa olivat hänen äitinsä, isänsä ja pikkuveljensä.

– Minusta on aivan ihana, että seurakunta järjestää tällaisen tilaisuuden. Se oli kaikin puolin lämminhenkinen tilaisuus, ja ohjelma oli sopivan kevyt, jotta lapsetkin sen jaksoivat olla siellä. Kerran sitä vain kouluun lähdetään ja jos koulutielle vielä turvaa siunataan, niin sinne sitä mennään, kertoo Olivian äiti Anna-Helena Kosela.

Olivialle tilaisuudesta mieleen jäi siunaamiseen osallistuneet esikoulun opettajat ja se, että siunaaminen tapahtui alttarilla.

– Me olimme polvillaan ja eskariopet pitivät kättä päämme päällä. Lopuksi saimme orvokkeja, jäätelöt ja heijastimet, Olivia iloitsee.

Sari Jormanainen

Kontiolahden seurakunta kasvattaa lasten kesätoimintaa

Seurakunta aloittaa kirkonkylällä 6-9-vuotiaiden kesäkerhotoiminnan. Myös lasten kesäleirien määrä kasvaa yhdellä aiempaan verrattuna.

Seurakunta aloittaa kirkonkylällä 6-9-vuotiaiden kesäkerhotoiminnan. Myös lasten kesäleirien määrä kasvaa yhdellä aiempaan verrattuna.

Äiti ja lapsi ovat leikkipuiston keinussa.
Kontiolahtelaisen Johanna Tiaisen tyttäret Hilma (kuvassa) ja Martta menevät Kontiolahden seurakunnan kesäkerhoon yhden viikon ajaksi. ”Kuljetan tuolla viikolla poikaa Joensuussa uimakoulussa. Kesäkerhossa tytöillä on mielekkäämpää tekemistä kuin autossa istuminen. Samalla minä saan vähän omaa aikaa”, iloitsee Johanna Tiainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kontiolahden seurakunta järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa kesäkerhotoimintaa 6-9-vuotiaille lapsille. Karpalokaaren liikuntahallilla 4.-20.6. arkipäivisin pidettävä kerho tulee tarpeeseen, sillä kerhopaikat täyttyivät varsin nopeasti ilmoittautumisen avauduttua. Myös kesäkuussa järjestettävät lasten kesäleirit ovat jo täyttyneet.

– Vapaita paikkoja on vielä loppukesästä järjestettävillä 7-10-vuotiaiden kesäleirillä ja 11-14-vuotiaiden veneily- ja toimintaleirillä, kertoo varhaisnuorisotyönohjaaja Arja Parviainen Kontiolahden seurakunnasta.

Alakouluikäisten kesätoiminnan määrän kasvattamisella pyritään huomiomaan pienten koululaisten perheitä, joissa koululaiset jäävät usein lomalle ennen vanhempiaan, ja lapsille kaivataan mielekästä ja turvallista tekemistä.

– Kokeilimme viime kesänä Pappilassa lyhyttä päiväleiriä, ja näimme, että lasten kesätoiminnalle on tarvetta. Samalla tässä loksahti kohdilleen se, että pystymme tarjoamaan kahdelle lastenohjaajalle kesäkerhoissa töitä lomautuksen sijaan, toteaa kesäkerhotoimintaa organisoiva lapsityönohjaaja Sirkka Väätäinen.

Kesäleirien teemana lapset ja ilo

Alakouluikäisten kesäleireillä on Kontiolahden seurakunnassa tänä vuonna teemana lapset ja ilo. Aihe nousee parhaillaan käynnissä olevasta kirkon varhaisnuorisotyön 100-vuotisjuhlavuoden teemasta ”100 vuotta iloa”. Leirejä järjestetään tänä vuonna aiemman kolmen sijasta neljä.

– Pienten koululaisten leirit ovat meillä monitoimileirejä, joiden ohjelmassa on leikkejä, pelejä, askartelua ja hartaushetkiä. Panostamme toiminnalisuuteen.

– Järjestämme nyt ensimmäistä kertaa vähän isommille lapsille veneily- ja toimintaleirin. Odotan mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton se saa, sanoo Parviainen.

Pienten koululaisten ja koulutulokkaiden kesäkerhoja järjestävät Kontiolahdella seurakunnan lisäksi MLL ja 4H-yhdistys. MLL:n kerho toimii Lehmossa kesäkuussa parin viikon ajan. 4H:lla on kesäkerhot Kylmäojalla ja Varparannalla sekä Mini-keskikset Onttolassa, Kulhossa ja Jakokoskella. Kontiolahden kunta tarjoaa ikäryhmälle uimakouluja ja leirejä. Myös urheiluseuroilla on jonkin verran kerho- ja leiritoimintaa.

Virpi Hyvärinen

Kolumni: ADHD – Ihan kamalaa vai kamalan ihanaa?

Adhd voi parhaimmillaan olla mitä suurin vahvuus, jos se nähdään niin. Adhd-lapsi voi keskittyä tuntikausia hänelle mieluisaan asiaan, ja kun energia osataan kanavoida oikein, niin lapsi pystyy mihin vain!, kirjoittaa Elina Reentie kolumnissaan.

Mietipä tilanne, että sinulla on pään sisällä 10 telkkarikanavaa auki, ja jokaiselta tulee kovaääninen ohjelma. Samaan aikaan näet ja aistit jokaisen samassa tilassa olevan ihmisen äänet, liikkeet, tunteet ja ajatuksetkin melkein. Lisäksi sukkasi on mutrulla niin, että se vaikuttaa koko kehoon, ja välitunnilla ollut riita vaivaa mielessä yhä uudestaan. Penkissä ei millään löydy hyvää asentoa. Äitikin sanoi aamulla, että viikonloppuna mennään jätskille, ja sekin huolestuttaa, että mennäänkö ihan varmasti? Yritä siinä sitten olla rauhassa ja keskittyä.

Muun muassa tältä adhd pienen ihmisen mielessä tuntuu. Jos tällainen pään sisäinen myrsky ei ole helppoa aikuiselle, niin voi vain kuvitella, miten vaikeaa pienellä lapsella on. Diagnoosin ei tietenkään pitäisi ketään lasta leimata tietynlaiseksi, mutta monenlaisia ajatuksia ja tunteita adhd herättää.

Ammattilaisilta näiden viikareiden ja jumittajien kanssa eläminen vaatii paljon. Ihan jokainen adhd-lapsi kaipaa paljon myönteisiä kokemuksia häntä kasvattavilta aikuisilta. Touhutiina ei tahallaan laita jarruja päälle, ja jätä osallistumatta toimintaan päiväkodissa tai koulussa. Eikä ylivilkas puuhapete tahallaan huitaise kaveria nyrkillä heti, kun tulee pienikin konflikti. Aivojen signaalit menevät väärin, ja tämä aiheuttaa lapsen käytökseen ja tunne-elämään paljon sellaista, mitä lapsi itse ei ilman aikuisen tukea pysty säätelemään.

Adhd voi parhaimmillaan olla mitä suurin vahvuus, jos se nähdään niin. Adhd-lapsi voi keskittyä tuntikausia hänelle mieluisaan asiaan, ja kun energia osataan kanavoida oikein, niin lapsi pystyy mihin vain! Adhd-lapsilla on valtavasti luovuutta, sitkeyttä, herkkyyttä ja tietenkin energiaa. Jokainen aikuinen voi omalla asenteellaan ja toiminnallaan auttaa lasta löytämään vahvuutensa, ja saada arjen haasteiden kanssa kamppailevan lapsen tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja ihanaksi. Me aikuiset voimme olla vaatimatta ylivilkkaalta lapselta hiljaisuutta ja paikallaanoloa liian pitkää aikaa, ja muutoksia pelkäävää jumittajaa voi lempeästi kannustaa ja ohjata selviytymään uusista tilanteista.

Kaikki on lopulta kiinni siitä, miten asian näkee. Jos oppisimme näkemään adhd:n rikkautena, voimavarana ja vahvistamaan sen tuomia myönteisiä ominaisuuksia, niin monella lapsella olisi paljon parempi olla. Rauhoitutaan me aikuiset näiden ihanien touhupeppujen vierellä. Hyväksytään, rakastetaan, ohjataan ja kannustetaan. Se on paras lääke adhd-lapselle!

Elina Reentie

Sosionomi (AMK)
Varhaiskasvatuksen perheohjaaja
Joensuun kaupunki
elina.reentie@joensuu.fi