Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.
Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.
Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.
– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.
Vertaistukea toisista vanhemmista
Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.
– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.
– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.
Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.
– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.
– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.
”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”
Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.
– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.
– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.
Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.
– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.
Virpi Hyvärinen
Ekavauvaryhmiä seurakunnissa
• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15