Mietipä tilanne, että sinulla on pään sisällä 10 telkkarikanavaa auki, ja jokaiselta tulee kovaääninen ohjelma. Samaan aikaan näet ja aistit jokaisen samassa tilassa olevan ihmisen äänet, liikkeet, tunteet ja ajatuksetkin melkein. Lisäksi sukkasi on mutrulla niin, että se vaikuttaa koko kehoon, ja välitunnilla ollut riita vaivaa mielessä yhä uudestaan. Penkissä ei millään löydy hyvää asentoa. Äitikin sanoi aamulla, että viikonloppuna mennään jätskille, ja sekin huolestuttaa, että mennäänkö ihan varmasti? Yritä siinä sitten olla rauhassa ja keskittyä.
Muun muassa tältä adhd pienen ihmisen mielessä tuntuu. Jos tällainen pään sisäinen myrsky ei ole helppoa aikuiselle, niin voi vain kuvitella, miten vaikeaa pienellä lapsella on. Diagnoosin ei tietenkään pitäisi ketään lasta leimata tietynlaiseksi, mutta monenlaisia ajatuksia ja tunteita adhd herättää.
Ammattilaisilta näiden viikareiden ja jumittajien kanssa eläminen vaatii paljon. Ihan jokainen adhd-lapsi kaipaa paljon myönteisiä kokemuksia häntä kasvattavilta aikuisilta. Touhutiina ei tahallaan laita jarruja päälle, ja jätä osallistumatta toimintaan päiväkodissa tai koulussa. Eikä ylivilkas puuhapete tahallaan huitaise kaveria nyrkillä heti, kun tulee pienikin konflikti. Aivojen signaalit menevät väärin, ja tämä aiheuttaa lapsen käytökseen ja tunne-elämään paljon sellaista, mitä lapsi itse ei ilman aikuisen tukea pysty säätelemään.
Adhd voi parhaimmillaan olla mitä suurin vahvuus, jos se nähdään niin. Adhd-lapsi voi keskittyä tuntikausia hänelle mieluisaan asiaan, ja kun energia osataan kanavoida oikein, niin lapsi pystyy mihin vain! Adhd-lapsilla on valtavasti luovuutta, sitkeyttä, herkkyyttä ja tietenkin energiaa. Jokainen aikuinen voi omalla asenteellaan ja toiminnallaan auttaa lasta löytämään vahvuutensa, ja saada arjen haasteiden kanssa kamppailevan lapsen tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja ihanaksi. Me aikuiset voimme olla vaatimatta ylivilkkaalta lapselta hiljaisuutta ja paikallaanoloa liian pitkää aikaa, ja muutoksia pelkäävää jumittajaa voi lempeästi kannustaa ja ohjata selviytymään uusista tilanteista.
Kaikki on lopulta kiinni siitä, miten asian näkee. Jos oppisimme näkemään adhd:n rikkautena, voimavarana ja vahvistamaan sen tuomia myönteisiä ominaisuuksia, niin monella lapsella olisi paljon parempi olla. Rauhoitutaan me aikuiset näiden ihanien touhupeppujen vierellä. Hyväksytään, rakastetaan, ohjataan ja kannustetaan. Se on paras lääke adhd-lapselle!
Elina Reentie
Sosionomi (AMK)
Varhaiskasvatuksen perheohjaaja
Joensuun kaupunki
elina.reentie@joensuu.fi