Mikkelinpäivä on alun perin omistettu arkkienkeli Mikaelille, mutta nykyisin sitä pidetään kaikkien enkelien kristillisenä juhlapäivänä.
Ensi sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivä. Alun perin päivä on omistettu ylienkeli Mikaelille, jonka taistelu pimeyden valtoja vastaan liittyy pääsiäiseen. Pääsiäisenä Kristus voitti pahan vallan. Kuva: Anniina Mikama
Muutama vuosi sitten evankelis-luterilaisella kirkolla oli kampanja ”Suuremman suojassa”. Kampanjalla haluttiin muistuttaa, että kristillisessä ajattelussa jokainen ihminen on Jumalan kuva ja sellaisenaan arvokas. Meillä on velvollisuus kohdella toista kunnioittavasti ja toisesta välittäminen kuuluu jokapäiväiseen elämäämme. Kanttori Mari Torri-Tuominen sävelsi ja sanoitti tuohon kampanjaan lasten laulun, jossa sanotaan: ”Suuremman suojassa minä olen turvassa. Jumalan enkeli kulkee minun kanssani!” Psalmissa 139 on samoja ajatuksia: ”Sinä suojaat minua edes-tä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.”
Mikkelinpäivä on alun perin omistettu arkkienkeli Mikaelille, mutta nykyisin sitä pidetään kaikkien enkelien kristillisenä juhlapäivänä. Mikkelinpäivää on vietetty laajalti kristikunnassa 29. syyskuuta jo 400-luvulta lähtien.
Enkeli-sana mainitaan Raamatussa yli 300 kertaa. Enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja, taivaallisia viestintuojia ja suojelijoita. Tunnetuimmat Jumalan sanansaattajat ovat Raamatussa nimeltä mainitut arkkienkelit Gabriel ja Mikael. Tuttu on myös jouluevankeliumin kohta, jossa kerrotaan Herran enkelistä ja suuresta taivaallisesta sotajoukosta.
Raamatun enkelikertomuksille on yhteistä se, että ne tulevat toisesta todellisuudesta ja ovat yllättäviä sekä ennakoimattomia. Enkeleiden vaatetuskin kertoo tuosta toisesta maailmasta. He ovat saaneet tehtävän Jumalalta. Kaikissa evankeliumeissa heidän vaatteitaan kuvataan valkoisiksi ja kirkkaiksi, koska ne heijastavat Jumalan kirkkautta.
Luukas kirjoittaa kedon paimen-ten enkelikokemuksesta: ”Herran kirkkaus ympäröi heidät”. Enkeli toi paimenille ilosanoman maailman Vapahtajan syntymästä. Ja tuo enkelin viesti pätee tänäänkin. Samalla tavalla kuin paimenten pimeä yö muuttui kirkkaaksi päiväksi se voi muuttaa sinunkin elämäsi valoisaksi. Hyvää Mikkelinpäivää! Olemme suuremman suojassa!
Yhteistyö seurakuntien ja Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen kesken voi jatkua hyvässä hengessä edelleen. Kaupunginhallitus selkeytti yhteistyön pelisääntöjä syksyn ensimmäisessä kokouksessaan.
Yhteistyö seurakuntien ja Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen kesken voi jatkua hyvässä hengessä edelleen. Kaupunginhallitus selkeytti yhteistyön pelisääntöjä syksyn ensimmäisessä kokouksessaan.
Kaupunginhallituksessa oli tahtoa selventää varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta koskevia linjauksia mahdollisimman salliviksi, sanoo kaupunginhallituksen jäsen, pastori Anssi Törmälä. Kuva: Pixabay
Katsomuskasvatuksen pelisäännöt ovat herättäneet paljon pohdintaa sekä kaupungin että seurakuntien varhaiskasvatuksen työntekijöiden keskuudessa. Kaupungin kasvatus- ja opetusjaosto päätti katsomuskasvatuksen linjauksista ensimmäisen kerran marraskuussa 2018. Jaoston uudelleen käsittelyyn asia tuli kesäkuussa. Marraskuun linjausten jälkeen ilmassa on ollut epävarmuutta ja yhteistyö esimerkiksi Pielisensuun seurakunnassa on vähentynyt.
– Pielisensuun alueella oli marraskuussa ehkä entistä enemmän varovaisuutta joulukirkkoon osallistumisessa. Vierailujen suhteen jotkut yksiköt ottivat varovaisen kannan ja lopettivat yhteistyön. Parissa yksikössä yhteistyövierailut jatkuivat harvakseltaan ja satunnaisesti. Perhepäivähoitajia on osallistunut perhekerhoihin, Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen kertoo.
Joensuun kaupunginhallitus katsoi tarpeelliseksi käyttää katsomuskasvatusta koskevassa päätöksessä otto-oikeuttaan ja ottaa asia käsittelyyn elokuun kokouksessaan.
– Kaupunginhallituksessa oli tahtoa selventää linjauksia mahdollisimman salliviksi niin, että katsomuskasvatuksessa katsomusten moninaisuus sallitaan, eikä niissä korostu liiaksi vain katsomuksettomuus tai uskonnottomuus. Sinänsä aiempi ohjeistus oli varsin salliva, mutta sitä sovellettiin liian tiukasti, kaupunginhallituksen jäsen, pastori Anssi Törmälä toteaa.
Kasvatus- ja opetusjaoston linjaukset herättivät epäselvyyttä esimerkiksi siitä, että mitä ja miten asioista saa kertoa. Törmälän mukaan esimerkiksi pääsisäisen aikaan moni mietti, että voiko pääsiäisestä kertoa sen, miten kristityt sen ymmärtävät vai pitäisikö tarina pitää vain pupuissa ja virpomisessa. Nyt tätäkin asiaa on hallituksen päätöksellä pyritty selkiyttämään.
Katsomuskasvatus ja uskonnonharjoittaminen sallittua tietyin ehdoin – tilaisuuksiin osallistutaan vanhempien luvalla
Kaupunginhallitus hyväksyi Törmälän kokouksessa tekemän päätösesityksen yksimielisesti. Törmälä muistuttaa, että seurakuntien ja varhaiskasvatuksen yhteistyössä on huomattava, että siinä puhutaan kahdesta eri asiasta. Linjauksia on tehty katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnonharjoittamisesta. Kaupunginhallituksen päätös sallii molemmat tietyin ehdoin.
Katsomuskasvatuksen osalta Joensuun kaupunginhallitus päätti, että kaikki varhaiskasvatusryhmät voivat osallistua satunnaisesti esimerkiksi kirkkomuskareihin. Katsomuskasvatushetkissä voidaan myös hyvin kertoa jokin Raamatun kertomus tai laulaa virsi. Nämä eivät tee vielä hetkestä uskonnonharjoitusta, vaan ovat yleissivistystä. Rukous sen sijaan ei katsomuskasvatukseen enää sovi.
Katsomuskasvatuksellinen toiminta ei kuitenkaan saa olla säännöllistä, vaan toimintaan voi osallistua lukukauden aikana 2-3 kertaa. Toiminnan määrän rajoittaminen vaikuttaa esimerkiksi Joensuun seurakunnan järjestämään kirkkomuskariin osallistumiseen.
– Kirkkomuskarit ovat seurakunnan omaa kristillistä kasvatusta tukevaa varhaisiän musiikkikasvatusta. Meillä kirkkomuskari on kerran viikossa tapahtuvaa säännöllistä toimintaa, joten se ei käy katsomuskasvatuksesta. Muita yhteistyön mahdollisuuksia on kuitenkin runsaasti, varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen sanoo.
Katsomuskasvatuksellisten hetkien lisäksi kaupunginhallituksen päätöksen mukaan Joensuun kaupunki varhaiskasvatuksen järjestäjänä sallii vuoden kiertoon liittyvät uskonnonharjoitusta sisältävät tilaisuudet.
– Joulukirkossa käynti olisi ollut aiemman päätöksen mukaan mahdollista, jos sitä haluttiin niin tulkita, mutta tulkinnoissa oli epäselvyyttä. Vuoden kiertoon liittyvät uskonnolliset tilaisuudet kuten joulukirkko ja pääsiäishartaus ovat siis sallittuja. Nämä eivät ole 2-3 kertaan rajattua katsomuskasvatusta, vaan uskonnonharjoitusta. Joulukirkoissa voi laulaa useamman virren ja rukoillakin, Törmälä sanoo.
Kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan myös, että jokaiseen katsomuskasvatukselliseen ja uskonnonharjoitusta sisältäviin tilaisuuksiin osallistumisesta kysytään aina lapsen vanhempien lupa. Varhaiskasvatuksessa on myös huolehdittava varhaiskasvatuslain toteutumisesta eri uskontokuntiin ja uskonnottomuuteen tutustuttamisesta.
Yhteiset raamit antavat mahdollisuuksia yhteistyölle
Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksessa kaupungin linjauksia pidetään hyvinä. Selkeät linjaukset avaavat hyviä ja avoimia yhteistyön mahdollisuuksia.
– Mielestäni tämä ei muuta mitään, mitä meillä on ollut jo aiemmin monien vuosien ajan. Hyvä yhteistyö päivähoitokentän kanssa saa jatkua nyt rauhassa. Turhaakin varovaisuutta on ollut puolin ja toisin, mutta avoin keskustelu päivähoitohenkilöstön kanssa auttaa asiassa, Joensuun seurakunnan vastaava lastenohjaaja Leila Saukkonen kannustaa.
Pielisensuun seurakunnnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen on samaa mieltä siitä, että yhteistyön raamit ovat nyt selvät, mutta yhteistyön toteutumista käytännössä hän epäilee.
– Tällä hetkellä alueellamme ei esimerkiksi toteudu päätökseen liittyvä ”Katsomuskasvatus Joensuun varhaiskasvatuksessa” -liitteen mukainen yhteinen suunnittelu, mitä voitaisiin tarjota toiminnan rikastuttamiseksi. Ilmeisesti lapsiryhmillä ei ole tällaisia tarpeita. En ole myöskään päässyt yhteiseen pöytään varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajien tai muiden yhteyshenkilöiden kanssa, perhepäivähoidon ohjaajia lukuun ottamatta, Mälkönen toteaa.
Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen on ollut mukana kaupungin katsomuskasvatuksen linjauksia valmistelevassa työryhmässä. Hänen mukaansa yhteiset raamit on nyt löydetty.
– Tältä pohjalta on hyvä katsoa rohkeasti tulevaan ja rikastuttaa varhaiskasvusta hyvällä yhteistyöllä ja avoimella keskustelulla, Reinikainen toteaa.
Jalkapalloseura Joensuun Jipon toiminnanjohtaja ja pelaaja Timo Tahvanaisella riittää seuran johtamisen ja edustusjoukkueessa pelaamisen lisäksi halua tehdä yhteistyötä tärkeiden asioiden puolesta. Joensuun seurakunnat järjestävät 14.9. Jipon kanssa kummiottelun.
Jalkapalloseura Joensuun Jipon toiminnanjohtaja ja pelaaja Timo Tahvanaisella riittää seuran johtamisen ja edustusjoukkueessa pelaamisen lisäksi halua tehdä yhteistyötä tärkeiden asioiden puolesta. Joensuun seurakunnat järjestävät 14.9. Jipon kanssa kummiottelun.
Jalkapallon Kakkosessa pelaavan Joensuun Jipon toiminnanjohtaja ja pelaaja Timo Tahvanainen nähdään pelaajan roolissa 14.9. järjestettävässä kummiottelussa Mehtimäen kentällä. Kuva: Sari Jormanainen.
1. INNOSTUS. Ennen kuin koulu alkoi, isä vei jalkapalloharjoituksiin Outokummussa, mistä olen kotoisin. Siitä alkoi pelaaminen eikä se ole loppunut. Jalkapallossa mukavaa on se, että se on joukkuepeli. Sieltä saa ystäviä, suurin osa tutuistani, kavereistani ja ystävistäni on jalkapallon kautta tulleita. Harrastuksen edetessä alkoi aika nopeasti itselle tulla tavoitteita ja unelmia. Siitä se innostus lajiin vain kasvoi.
2. TUPLAROOLI. Ei se ihan jokapäiväistä ole, että sama henkilö toimii pelaajana ja seuran toiminnanjohtajana, mutta kyllä näitä joitakin on. Aluksi tämä oli vähän haas-tavaa, kun oli tottunut pelkästään pelaamaan ammatikseen. Silloin pelaamiseen oli helpompi keskittyä. Koko ajan tässä kuitenkin oppii lisää, että millä tavalla roolit pystyy yhdistämään. Minulla on esimerkiksi periaate, että pelipäivänä en tee töitä. Paljon olen oppinut uusia asioita mm. taloudesta ja markkinoinnista.
3. YHTEISTYÖ. Haluamme olla myös yhteiskunnallisesti merkittävä toimija. Panostamme esimerkiksi junioritoimintaan ja haluamme olla kasvattamassa nuoria. Yhteistyökumppanit mahdollistavat käytännössä meidän toiminnan. Emme pystyisi tällä tasolla tekemään toimintaa ilman yhteistyökumppaneita. Yhteistyön kautta pystymme tekemään myös erilaisia kampanjoita paremman Joensuun puolesta.
4. VAIKUTTAMINEN. Koen, että urheiluseura on merkittävä vaikuttaja yhteiskunnassa. Urheiluseuroilla on hyvä kaiku ja ehkä ihmiset reagoivat helpommin urheiluseurojen kuin pelkästään yritysten tekemiin juttuihin. Yksi tärkein asia, jonka puolesta haluamme olla vaikuttamassa on ihmisten syrjäytyminen. Seuramme yksi arvoista on yhteisöllisyys. Haluamme ihmisten tajuavan, että yhteisö on mahdollisuus kaikille ja sitä kautta voi saada sisältöä elämään.
5. KUMMIPELI. Kummipelin idea on se, että seurakunnat ja kavat lippuja meidän otteluun kummeille ja kummilapsille. He voivat sitten tulla yhdessä viettämään mukavan päivän. Ottelun lisäksi tapahtumassa on erilaisia toimintapisteitä. Itsekin olen kahden lapsen kummi. Kummius on minulle iso kunnia ja haluan tehdä sen roolin mahdollisimman hyvin. Haluan viettää kummilasteni kanssa aikaa ja nähdä kun he kasvavat.
Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja
Anu Hynninen.
Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen.
”Yksi rukoushetken lohdullinen elementti on se, että lapsensa menettänyt huomaa, että ei ole ainoa, joka on siinä tilanteessa”, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen (vas.). Rukoushetkessä on mukana myös pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Rantakylän kirkolla vietetään tänä vuonna kolmatta kertaa kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetkeä. Rukoushetken tarkoituksena on tarjota paikka menetetyn lapsen muistamiselle ja surulle, samoin kuin lohdulle, toivolle ja selviämisen näköaloille. Rukoushetkeen ovat tervetulleita niin lapsensa menettäneet vanhemmat kuin tädit, sedät, isovanhemmat, kummit ja muut läheiset.
Rantakylän seurakunnan pastori Hanna Pajarisen mukaan tilaisuus on luonteeltaan matalan kynnyksen paikka. Ohjelmassa on musiikkia, rukousta ja runoutta.
– Tilaisuuteen voi tulla ihan vain rauhoittumaan ja muistelemaan lasta. Siellä ei tarvitse paljon osallistua, saa vain olla mukana. Musiikilla on tärkeä rooli rukoushetkessä, kertoo Pajarinen.
Ymmärrystä surulle, näkyä elämän jatkumisesta
Ajatus kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetken viettämisestä nousi alun perin seurakunnan lastenohjaajana työskentelevältä Anu Hynniseltä, joka itsekin on menettänyt lapsen. Hynninen on toiminut vertaisohjaajana lapsensa menettäneiden sururyhmissä ja Käpy ry:ssä, ja pitää pienen puheen myös Rantakylän kirkon tulevassa rukoushetkessä.
– Menetin oman lapseni 10 kuukauden ikäisenä vauvana 19 vuotta sitten. Haluan tuoda tilaisuuteen tuleville tietynlaista lohtua ja ajatusta selviämisestä, elämän jatkumisesta. Kun suru on tuore, elämä on yhtä painajaista, mutta ajan mittaan suru muuttaa muotoaan. Vaikka suru ei kokonaan poistuisi, ihminen voi olla aikanaan myös ihan onnellinen, sanoo Hynninen.
Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään vuosittain 23. syyskuuta. Muistopäivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen. Muistopäivää vietetään kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, oli kyseessä sitten aikuisena kuollut lapsi tai pieni, joka ei vielä ehtinyt syntyä.
Rukoushetki Rantakylän kirkossa ma 23.9. klo 18
• Musiikkia, rukousta, lohtua Raamatun sanoista, runo, puhe.
• Mukana pastori Hanna Pajarinen, kanttori Tiina Korhonen sekä lapsensa menettä-neiden sururyhmän vertaisohjaaja
Anu Hynninen.
• Tilaisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat menettäneet oman tai muulla tavalla läheisen lapsen, olipa tapahtumasta lyhyempi tai pidempi aika.
”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää”.
Tuleva sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Jeesus, parantajamme. Kuva: Anniina Mikama.
Olen kyllästynyt kaikkeen muuhun sosiaaliseen mediaan kuin Instagramiin. Olen itse asiassa aika kyllästynyt myös lehtiin ja uutiskanaviin. Olen kyllästynyt niihin yhdestä syystä. Instagramia tämä syy ei onneksi koske. Nimittäin sosiaalisessa mediassa, uutiskanavissa kuin lehdissäkin sanoja ei enää harkita. Kaikella tuntuu olevan päämääränä sensaatiohakuisuus, vastakkain asettelun luominen ja paheksunnan osoittaminen. Liian harvoin esimerkiksi otsikot muotoillaan juttujen sisältöä vastaaviksi, koska tahdotaan saada jutulle mahdollisimman monta klikkausta. Instagramissa ei onneksi ole näin, sillä siellä julkaistaan vain kuvia, useimmin arjen ja ilon kuvia, ja lyhyitä kuvatekstejä. Kuvat puhuvat puolestaan ja niistä uupuu lähtökohtaisen negatiivinen asenne, joka tiedonvälitystä ja sosiaalista mediaa piinaa.
Olisikin muistettava niin tiedonvälityksessä kuin sosiaalisessa mediassa, että sanoilla on suurta voimaa, käsittämätöntä voimaa. Arjessa lausuttavat sanat voivat loukata helposti, huomaamattakin lausutut. Joskus vihoissamme, tai ollessamme väsyneitä, tai vain tahallamme, sanomme lähimmäisellemme ilkeästi ja pahasti. Nuo sanat voivat aiheuttaa syviäkin haavoja. Joskus taas ajattelemattomuuttamme loukkaamme toista, joka on esimerkiksi herkempi. Valitettavan usein erityisen loukkaavia ja vihaisia sanoja käytetään myös silloin, kun vihan ja loukkauksen kohde ei ole kasvotusten kanssasi; puhutaan niin sanotusti selän takana, mutta nykyisin varsinkin sosiaalisen median kautta tämä on hyvinkin helppoa.
Kuitenkin sanoilla voi myös olla runsaasti myönteistä voimaa, kuten kirkossa uskotaan: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää”. Kauniit ja hyvässä tarkoitetut sanat voivat auttaa ihmistä jaksamaan vaikeuksien yli. Rohkaisevat sanat, saavat puolestaan yrittämään enemmän, vaikka voimat eivät riittäisi. Kannustavat sanat kohottavat itsetuntoa ja antavat voimaa tukea muitakin. Huumoripitoiset sanat puolestaan antavat elämään iloa. Mutta tärkeimpiä ovat sanat, joilla voidaan heikentää pahojen sanojen voimaa ja arpia; nuo sanat kuuluvat: ”olet tärkeä”, ”rakastan”, ”kiitos” ja tietysti se ehkäpä vaikeimmin lausuttava: ”Anteeksi.”
Anssi Törmälä
sotilaspastori
Pohjois-Karjalan rajavartiosto
Tasa-arvon saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaikeaa. Vaikeinta se on silloin kun täytyisi tunnustaa, että oma etuoikeutettu asema on toisen tasa-arvon toteutumisen este.
Kolmannen lapseni kohdalla minulle tarjoutui tilaisuus olla vuosi koti-isänä. Hiekkalaatikon reunalla jaoin soseruokareseptejä monien muiden isien kanssa. Mikä oman isäni sukupolvessa oli ollut poikkeuksellisesta, oli ikäpolveni keskuudessa ihan normaalia. Isä pikkulapsen kanssa kotona ei enää ollut tavatonta. Vain kerran koti-isänä ollessani ajauduin sukupuoleni vuoksi konfliktiin. Paikallisessa ravintolassa vieraillessamme en löytänyt miestenhuoneesta pottaa. Naisten puolella sellainen kuulemma oli, joten annoin kriittistä palautetta ravintolanpitäjälle. Tämän tyly vastaus oli, että äidit tarvitsivat sitä useammin kuin isät. Koska meidän perheessä pottaa käytti vain vauva, ilmaisin tämän tosiasian loukatun koti-isän omanarvontuntoa puhkuen.
Eedelleen elämme yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo ei aina toteudu. Ei edes sukupuolten välinen, saati tasa-arvo koko kirjossaan. Monet merkit viittovat päinvastoin suuntaan, että takavuosien edistysaskelien jälkeen myös Suomen kaltaisissa tasa-arvon mallimaissa on otettu takapakkia. Alkuvuodesta julkaistu Taantuvan tasa-arvon kirkko -teos oli pysähdyttävä lukukokemus. Sen kirjoittajat jakavat kokemuksen siitä, että kirkossakin tasa-arvoloukkaukset ovat monen naisen, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön edustajan sekä maahanmuuttajan jokapäiväistä arkea.
Lähihistoriassamme tapahtui paljon. Lainsäädäntömme saatiin uudistettua verrattain nopeasti verrattain tasa-arvoiseksi. Tutkimukset osoittivat, että tasa-arvon toteuttaminen edisti kaikkien hyvinvointia. Mutta miksi valmista ei silti tullutkaan? Asenteet ja uskomukset muuttuvat hitaasti. Selvästi hitaammin kuin 1980-luvulla uskottiin. Kun maailmassa epävarmuus sittemmin taas kasvoi, konservatiiviset, nationalistiset ja patriarkaaliset aatteet alkoivat jälleen tuntua oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa tutummilta. Ja siksi monelle niin houkuttelevilta.
Tasa-arvon saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaikeaa. Vaikeinta se on silloin kun täytyisi tunnustaa, että oma etuoikeutettu asema on toisen tasa-arvon toteutumisen este. Sorretun ääni raikuu kaikkien kuuluville vasta silloin kun loukkaus sattuu omalle kohdalle. Niin kävi pottajupakassa minullekin. Edistystä kai sekin oli, että seuraavalla kerralla ravintolasta löytyi potta myös miestenhuoneesta. Vielä enemmän ilahduttaa se, että nykyään samassa ravintolassa näkyy olevan kaikille yhteinen lastenhoitohuone.
Ilkka Huhta
professori
teologian osastonjohtaja, Itä-Suomen yliopisto
ilkka.huhta@uef.fi
Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.
Joensuun kaupunginhallitus on antanut ohjeistuksia katsomuskasvatuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Aluksi ajattelin, että jo nyt pitää kaikesta tehdä pykäliä ja linjauksia. Tämä ajatus juontaa juurensa varmaan omaan lapsuuteeni. Tuskin 80-luvulla mediassa puitiin vuosisotalla sitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä.
Maailma on kuitenkin muuttunut. Suomi ja myös Joensuu on kansainvälistynyt ja ihmisten vapaus sekä tasa-arvo ovat nousseet keskustelun ytimeen. Jokainen ihminen on arvokas ja meillä jokaisella on velvollisuus kohdella toisia kunnioittavasti. Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.
Koen, että juuri tästä on kyse kaupunginhallituk-sen katsomuskasvatukseen liittyvissä ohjeistuksissa. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että kaikkien lasten ja heidän perheidensä oikeuksia kunnioitetaan. Tämä vaatii pelisääntöjä. Katsomuskasvatuksessa korostuu jokaisen oikeus uskoa tai olla uskomatta. On hyvä puhua asiasta avoimesti ja linjata käytännöt kaikkien oikeuksia kunnioittavasti. Silloin peli on reilua ja oikeudenmukaista.
Kaupunginhallituksen ohjeet katsomuskasvatuksesta ja uskonnonharjoituksesta tuntuvat ensisilmäyksellä melkoiselta kieltolistalta. Tarkemmalla silmäilyllä huomaa kuitenkin, että päinvastoin siinä kerrotaankin siitä, mikä on sallittua. Ilman ohjeita ilmaan jäisi epävarmuus, joka voisi tyrehdyttää yhteistyön seurakuntien ja kaupungin välillä. Nyt yhteistyölle on raamit ja yhteistyö voi jatkua hyvässä hengessä!
4.9.2019 Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä yhteistyökumppaneineen käynnistää 15–25 -vuotiaille suunnatun moottoripajatoiminnan. Toiminta alkaa Kuurnankadulla sijaitsevassa pajassa lokakuun alussa.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä yhteistyökumppaneineen käynnistää 15–25 -vuotiaille suunnatun moottoripajatoiminnan. Toiminta alkaa Kuurnankadulla sijaitsevassa pajassa lokakuun alussa. Pajalle voi tulla laittamaan ja korjaamaan ohjatusti omaa moottoroitua kulkupeliään. Toiminnan vakiintuessa tavoitteena on tehdä myös yhteisiä projekteja ja osallistua moottoripajojen valtakunnallisiin tapahtumiin.
Moottoripaja toimii kerran viikossa torstai-iltaisin klo 16–20. Pajalla on osaavaa ohjausta moottoroitujen kulkupelien laittamiseen sekä nuorisotyöntekijöitä juttelemassa. Pajalla tulee olemaan myös liikennekasvatusta sekä vierailijoita.
Pajaan ja sen toimintaan on mahdollista tutustua ennakkoon pidettävässä tutustumispäivässä torstaina 19.9. klo 16–20. Tutustumispäivä pidetään pajalla osoitteessa Kuurnankatu 40. Paja toimii valtakunnallisen moottoripajatoiminnan periaattein. Moottoripajatoimintaan voi tutustua osoitteessa moottoripaja.fi.
yksyn ensimmäisessä kokouksessa päätettiin mm. kahden perheasiain neuvottelukeskuksen tehtävän auki julistamisesta sekä Kirkon mediasäätiön tukemisesta.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto käynnisti syyskauden kokoukset tiistaina 27.8.2019. Syksyn ensimmäisessä kokouksessa päätettiin mm. kahden perheasiain neuvottelukeskuksen tehtävän auki julistamisesta sekä Kirkon mediasäätiön tukemisesta.
Yhteinen kirkkoneuvosto julisti haettavaksi perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvojan viran ja vastaanottosihteerin osa-aikaisen (52 %) tehtävän. Perheneuvojan tehtävänä on mm. huolehtia asiakastyöstä, jonka tavoitteena on perheeseen ja parisuhteeseen liittyvien ongelmien ja ristiriitatilanteiden selvittäminen sekä huolehtia perhekasvatus-, työnohjaus-, konsultointi- ja työyhteisöjen kehittämispalveluista. Perheneuvojan virka avautuu 1.10.2019.
Osa-aikaisen vastaanottosihteerin tehtäviin kuuluvat mm. perheasiain neuvottelukeskuksen toimintaan ja hallintoon liittyvät toimistotehtävät. Tehtävä pyritään täyttämään 1.11.2019 alkaen.
Yhteinen kirkkoneuvosto päätti myös jatkaa Kirkon mediasäätiön tukemista vuosittain 4 500 eurolla vuosien 2020–2022 ajan. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä on yksi vuonna 2005 perustetun säätiön perustajajäsenistä.
Heinäkuussa kurssikeskuksen kalenterista löytyi ainoastaan yksi päivä, jolle ei oltu merkitty varausta.
Kesä on Joensuun seurakuntayhtymän hallinnoimalle Vaivion kurssikeskukselle sesonkiaikaa. Heinäkuussa kurssikeskuksen kalenterista löytyi ainoastaan yksi päivä, jolle ei oltu merkitty varausta. Kuluvana vuonna Joensuun ev. lut. seurakuntien yhdeksästätoista rippikoulujen leirijaksosta neljätoista järjestettiin Vaiviossa. Suurin osa leireistä on pidetty niin sanottuina tuplaleireinä, mikä tarkoittaa, että Vaiviossa on ollut yhtä aikaa paikalla kaksi eri ryhmää. Rippikoulun käy vuosittain noin 500 joensuulaista nuorta, mikä on 90 prosenttia ikäluokasta.
Leirit alkavat Vaiviossa keväällä koulujen loputtua ja päättyvät elokuussa juuri ennen koulujen alkua. Kurssikeskuksen henkilöstömäärä tuplaantuu kesän ajaksi. Rippikoulujen ohella Vaiviossa järjestetään myös viikonloppuleirejä, sukukokouksia sekä eläkeläisten retkipäiviä.
Kolmannen lapseni kohdalla minulle tarjoutui tilaisuus olla vuosi koti-isänä. Hiekkalaatikon reunalla jaoin soseruokareseptejä monien muiden isien kanssa. Mikä oman isäni sukupolvessa oli ollut poikkeuksellisesta, oli ikäpolveni keskuudessa ihan normaalia. Isä pikkulapsen kanssa kotona ei enää ollut tavatonta. Vain kerran koti-isänä ollessani ajauduin sukupuoleni vuoksi konfliktiin. Paikallisessa ravintolassa vieraillessamme en löytänyt miestenhuoneesta pottaa. Naisten puolella sellainen kuulemma oli, joten annoin kriittistä palautetta ravintolanpitäjälle. Tämän tyly vastaus oli, että äidit tarvitsivat sitä useammin kuin isät. Koska meidän perheessä pottaa käytti vain vauva, ilmaisin tämän tosiasian loukatun koti-isän omanarvontuntoa puhkuen.
Kirkkotie 