Rantakylän kirkossa järjestetään sunnuntaina 25.10. klo 18 iskelmämusiikin tuomasmessu. Keskustelusaarnan messussa pitävät voimalajien parista tunnetut kontiolahtelainen Mika Törrö ja joensuulainen pastori Salla Romo. Messua vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen päivän teemalla.
Suomalaisilla, eri vuosikymmeniltä peräisin olevilla iskelmillä ryyditetty tuomasmessu järjestetään Joensuussa nyt toista kertaa. Messun musiikista vastaa Gospelryhmä Arepa.
– Olemme miettineet iskelmiä, joita olisi suhteellisen helppo laulaa yhteislauluna. Sanoituksista yritimme löytää ajatuksia elämän eri tilanteista, niin valoista kuin varjoistakin. Messussa tullaan laulamaan esimerkiksi Mestaripiirros, Satumaa, Minä suojelen sinua kaikelta ja Rakastettu, kertovat messua järjestävät kanttori Janne Piipponen ja pastori Hanna Pajarinen.
Iskelmien lyriikoissa on heidän mukaansa paljon syvällistä, elämänmakuista pohdiskelua ja niitä voi hyvin lähestyä myös hengellisistä lähtökohdista.
– Mielestämme on mukavaa tutkailla ja tutustua iskelmiin jumalanpalvelusvinkkelistä. Tämä on myös yksi mahdollisuus kohdata niitä ihmisiä kirkon penkissä, joita perinteinen meininki ei nappaa, Pajarinen ja Piipponen pohdiskelevat.
Messuun tuo erityistä mielenkiintoa myös se, että keskustelusaarnassa on mukana Suomen vahvimman miehen tittelin vuonna 2018 ja 2019 saanut Mika Törrö.
– Mikan elämäntarina on upea selviytymistarina siitä, kuinka ihminen nousee päihdehelvetistä ja asunnottomuudesta huippu-urheilijaksi. Tulen kysymään Mikalta mm. sitä, että mikä sai hänet tekemään muutoksen ja kuinka se onnistui, kertoo keskustelusaarnaa johdatteleva pastori Salla Romo.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä toteutetaan Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke syyskaudella 2020. Hankkeessa tehdään kartoitus yhtymän nykyisestä vapaaehtoistoiminnasta ja selvitetään, mitä vapaaehtoistoiminta voisi olla tulevaisuudessa.
Kuopion tuomiokapituli on myöntänyt hankkeelle kehittämisavustusta 8 600 euroa. Hankkeen rahoituksen ehtoihin liittyy ulkopuolisen henkilöresurssin palkkaaminen. Hankkeen toimistotöihin määräaikaisena ja osa-aikaisena on valittu Zoya Kurvinen.
Loka-marraskuun aikana toteutetaan vapaaehtoistoiminnasta kaksi kyselyä; toinen työntekijöille ja toinen seurakuntalaisille. Seurakuntalaisille suunnattuun kyselyyn pääset vastaamaan Joensuun seurakuntayhtymän verkkosivujen (joensuunseurakunnat.fi) etusivun kautta. Kysely on avoinna marraskuun loppuun saakka.
Kyselyn lisäksi seurakuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuteen osallistumalla Joensuun seurakunnissa syksyn aikana järjestettäviin keskustelutilaisuuksiin.
Öllöläjärven rannassa, lähellä Venäjän rajaa, lepää aihkimäntyjen katveessa ikimuistoinen hautausmaa. Pörtsämön erämaakalmisto on erityinen paikka sekä isä Vesa Takalalle että kirkkoherra Anne Angervolle.
Öllöläjärven rannassa, lähellä Venäjän rajaa, lepää aihkimäntyjen katveessa ikimuistoinen hautausmaa. Pörtsämön erämaakalmisto on erityinen paikka sekä isä Vesa Takalalle että kirkkoherra Anne Angervolle.
Kuva: Virpi Hyvärinen
Paikan nimi on Pörtsämö. Se, mikä siellä sijaitsee, on erämaakalmisto. Täytyyhän siellä käydä.
Pörtsämöön päästäkseen on ajettava ensin Tuupovaaraan ja sieltä liki Öllölään, Öllölästä Luutalahden suuntaan ohi Koskenniskan. Lopulta päätyy pikkutielle, joka mutkittelee yhden auton mentävänä keskellä metsää kilometri toisensa jälkeen niin, että heikkopäistä hirvittää.
– Ei täällä koskaan ole ketään vastaan tullut, sanoo Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kun minä perille päästyäni hätäilen, että en kyllä pysty näitä kilometrejä lainaminibussillani peruuttamaan.
Oppaakseni kalmistokäynnille olen saanut oppaista kenties kaikkein parhaat: Pörtsämöstä linnuntietä pari kilometriä Luutalahden suuntaan asuvan Angervon ja liki 40 vuotta veneristisaattoja Hoilolasta Pörtsämöön johtaneen isä Vesa Takalan.
Ristisaatto elokuun yönä
Kalmiston portilla pyydän isä Vesaa viemään meidät paikkaan, joka on hänelle hautausmaalla erityisen rakas. Koveron matkapapin tehtävästä eläkkeelle jäänyt ortodoksipappi lähtee mustassa viitassaan kulkemaan varvikossa kiertelevää polkua läpi kalmiston.
Matkan varrelle jää sammaloituvia ristejä, jokunen tyylirikolta tuntuva kivipaasi sekä äkkiä avautuva notkelma, jossa seisoo miltei unenomaisesti valkoisia ristejä rivissä. Niemen kärkeen päästyä Takala pysähtyy yksinäisen puisen hautamuistomerkin, grobun, eteen.
– Tämä on Tsokkisen Annin hauta.
Erityinen paikka tämä hauta on Takalalle siksi, että grobun alla lepää hänen pitkäaikainen ystävänsä, yli kaksikymmentä vuotta Takalan käsikynkässä Pörtsämön ristisaatoissa kulkenut venäjän kielen ja kirjallisuuden tuntija Anna-Mari Tsokkinen, jolle ristisaatto oli vuoden suurin tapahtuma.
– Käskynkkää kuljimme siksi, että Anni oli täysin sokea. Viimeisinä vuosina hän sairasteli paljon, ja kulki viimeisillä voimillaan valittamatta tämän matkan. Hän halusi ehdottomasti tulla haudatuksi tänne.
– Kun hän sitten vuonna 1999 kuoli, hänet haudattiin tähän ja saattoväki aterioi täällä. Sen jälkeen meille on tullut vuosittaiseksi perinteeksi se, että tulemme tänne kirkkoveneellä 6.-7.8. välisenä yönä, toimitamme rukouspalvelukset ja aterioimme tässä. Annille annetaan aina myöskin pieni huikka, kertoo Takala.
Yöllisiin ristisaattoihin on liittynyt Takalan kokemuksissa jänniä, mystisiä elementtejä.
– Se on aina niin huikean hienoa: On satanut vähän, usva nousee, on pimeä. Kirkkoveneessä on ikonit, kirkkoliput ja kynttilälampukka joka valaisee, laulu kuuluu vesien päällä. Kesken palveluksen sorsaperhe saattaa nousta vedestä ja tepastella paikalle seuraamaan tapahtumia, kuvaa Takala.
Ikimuistoinen hautausmaa
Ikimuistoinen hautausmaa, se on ilmaus, jota isä Vesa tästä kalmistosta käyttää.
– Ei tiedetä, milloin tämä on otettu käyttöön. 1930-luvulla tätä vähän kunnostettiin, muuten tämä on ollut tällaisenaan. Ihan kaikessa rauhassa ovat saaneet ihmiset levätä täällä.
Vanhimpien hautojen etsinnässä ei muistomerkkien kaiverruksistakaan ole apua. Muistomerkit ovat pääosin puuristejä, jotka kestävät sen aikaa kuin kestävät – yleensä niin kauan kuin ihmiset muistavat.
– Jos ihmiset muistavat pidempään, he laittavat uuden ristin. Ja kuitenkin Jumala muistaa, sanoo Takala.
On Takalalla kuitenkin arvio siitä, miten pitkään vesiä pitkin on vainajia Pörtsämön niemeen tuotu.
– Kyllä sitä on tehty varmaan 1500-luvun tienoilta saakka. Ennenhän hautausmaat olivat usein saaressa, koska vesireitti oli paras reitti, jolla päästiin ruumista tuomaan. Kesäisin veneellä, talvella jäätä pitkin.
Pitkään hautausmaa kuului Ilomantsin ortodoksiselle seurakunnalle. Kuntaliitosten myötä Pörtsämön erämaakalmisto on nyt Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistuksessa.
Yhä vieläkin tänne silloin tällöin siunataan vainajia. Isä Vesakin on ollut saattamassa tänne monta rakasta ”karjalaispappaa ja -mummoa”.
– Erikoisin muistoni täältä ovat hautajaiset, joita vietettiin kovassa pakkasessa. Kun ihmiset laskivat kukkia hautaan, ne helähtivät kuin posliinikupit – syväjäätyneet muistokukat ikään kuin kilisivät hautaan.
Luonto tuo kalmistoon alati elävän oman lisänsä. Kun isä Vesa laittaa vaivihkaa epitrakiilin ylleen ja pitää muistopalveluksen niemen kärjessä, vesilintu laskeutuu
Kirkkotie kävi tutustumassa Tuupovaaran Öllölässä sijaitsevaan Pörtsämön erämaakalmistoon isä Vesa Takalan ja kirkkoherra Anne Angervon johdolla. Kuva: Virpi Hyvärinen
kohahtaen järveen. ”Saata, oi Kristus, Sinun palvelijasi sielu lepoon pyhien joukkoon, missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä”, laulaa Takala.
”Elämän näköinen ja tuntuinen paikka”
Erityinen paikka kalmisto on myös Vaara-Karjalan luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Anne Angervolle, joka järven toisella puolella asuvana tulee useinkin hautausmaalle pistäytymään. Yleensä ketään muuta ei paikalla ole.
Angervoa puhuttelee syvästi kalmiston luonnonmukaisuus ja se, että hautausmaalla ei ole ruutukaavaa – niin kuin ei elämässäkään ole.
– Tämä on elämän näköinen ja tuntuinen paikka. Pidän siitä, että nimet risteistä voivat haihtua ja hävitä, ei tarvitse laittaa ja kunnostella. Tämä on vähän niin kuin elämä itse – se kestää sen oman hetkensä ajan, sanoo Angervo.
Erikoisella tavalla kalmisto, kuolleiden leposija, kääntyykin elämän näkemisen paikaksi. Ihmisen suhde aikaan saa uuden mittakaavan: samalla kun ajan vääjäämätön kulku näkyy maatuvissa risteissä, paikka tuntuu olevan jollakin tavalla ajaton.
– Täällä on läsnä myös ikuisuusajatus, tietty jatkuvuus. Me eletään tätä hetkeä, joka on tietysti tässä nyt tärkeä, mutta ei se kaikki ole, sanoo Angervo.
Kun Angervoa pyytää viemään meidät kaikkein tärkeimpään paikkaan kalmistossa, myös hän kulkee niemen kärkeen, veden ääreen.
-Tämä paikka on minulle rauhan ja rajan tyyssija. Kun tulee tuolta aikataulutetusta elämästä, niin täällä saa kiinni siitä, että ei pitäisi antaa elämän hallita liikaa. Koska joka tapauksessa on asioita, joita ei voi mitenkään hallita.
Angervo näkee kalmiston paikkana, jossa niemi yhdistyy hautausmaahan äärettömän harvinaisella tavalla.
– Nautin siitä, että tässä on tuo risti, ja että tämä on tässä veden äärellä.
– Vesi elementtinä on tässä tietenkin hurjan tärkeä: tässä paikassa kaste yhdistyy kuolemaan ja suruun. Ne ovat yksi kokonaisuus, tavattoman taitavasti tähän muovailtu.
Suomen ev.lut. kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui Turkuun 11.-14.8.2020. Joensuusta ja Kontiolahdelta kuluvalla nelivuotiskaudella edustajina ovat Ruut Hurtig ja Matti Ketonen.
Suomen ev.lut. kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui Turkuun 11.-14.8.2020. Joensuusta ja Kontiolahdelta kuluvalla nelivuotiskaudella edustajina ovat Ruut Hurtig ja Matti Ketonen.
Kuluvalla nelivuotiskaudella Kirkkotien jakelualueelta kirkolliskokoukseen osallistuvat joensuulainen maallikkoedustaja Matti Ketonen ja kontiolahtelainen pappisedustaja Ruut Hurtig. Kuva: Mikko Kaskinen
Kirkolliskokousvaalit käytiin helmikuussa 2020. Vaaleilla Suomen ev.lut. kirkon ylimpään päättävään elimeen valittiin kaikkiaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Kirkkotien jakelualueelta vaaleilla valituksi tulivat Ruut Hurtig (pappisedustaja, Kontiolahden seurakunta) ja Matti Ketonen (maallikkoedustaja, Pielisensuun seurakunta).
Perinteisesti kirkolliskokous järjestetään touko- ja marraskuussa. Koronavirustilanteen vuoksi toukokuun kokous siirrettiin elokuulle. Viidennen kautensa kirkolliskokouksessa aloittanut Ketonen kertoo koronatilanteen näkyneen kokouspaikalla.
– Käsidesi ja turvavälit kuuluivat asiaan. Täysistun-noissa ja valiokuntatyössä käytimme maskeja. Ruokailu tapahtui merkityillä ja samoilla paikoilla koko viikon ajan.
Kontiolahden seurakunnan papille Ruut Hurtigille kirkolliskokouskausi on ensimmäinen.
– Ensimmäinen täysi-istuntoviikko oli intensiivinen ja antoisa. Kaikki oli uutta, ihmiset, asiat ja paikat. Viikon lopulla olin väsynyt ja innostunut. Tuntuu hienolta voida olla mukana rakentamassa kirkkoa tässä roolissa seuraavat neljä vuotta.
Avioliittokysymyksestä pidettiin 45 puheenvuoroa
Jo ennen kokousta keskusteluissa ja mediassa esille nousi piispojen kirje avioliittoon vihkimisestä, mikä tuotiin kirkolliskokoukselle tiedoksi. Kirje oli vastaus kirkolliskokouksen toukokuussa 2018 tekemään pyyntöön, että piispainkokous selvittäisi vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Näkemykset samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä jakaantuvat yhä voimakkaasti. Vastauskirjeessään piispatkaan eivät löytäneet yhtä kaikkia tyydyttävää ratkaisua, vaan he päätyivät esittämään tulevien keskustelujen pohjaksi kuusi eri vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen ääripäät ovat, että kirkko vihkii avioliittoon vain naisen ja miehen tai että kirkko muuttaa avioliittokäsityksensä sukupuolineutraaliksi.
Vaikka piispojen kirje annettiin vain tiedoksi kirkolliskokoukselle eikä asiasta ollut tarkoitus päättää, pidettiin aiheesta kaikkiaan 45 puheenvuoroa.
– Keskustelussa kuului huoli pappien omantunnonvapauden säilymisestä, jos vihkimiskäytäntö tai avioliittokäsitys muuttuu. Toisaalta läsnä oli myös turhautuminen ja suru epätasa-arvoiseksi koetusta nykytilanteesta. Ymmärtääkseni halukkuutta kompromissiratkaisun etsimiseen oli ilmassa aiempaa enemmän, Hurtig sanoo.
– Puheenvuoroissa esiintyi tunnelatausta, mutta kunnioittava keskustelu mielestäni toteutui. Avioliittokysymystä kirkon on pohdittava opilliselta kannalta ja siksi teologisin argumentein. Tärkein tietolähde on Jumalan sana. Näkemysten polarisoituminen johtuu Raamatun tulkinnasta ja vastakkaisten argumenttien painoarvosta toisiinsa verraten, Ketonen pohtii.
Molemmat kirkolliskokousedustajat uskovat keskustelun avioliittokäsityksestä jatkuvan vielä kuluvan kauden aikana.
– Pidän realiteettina, että jotkut odottavat vain otollista hetkeä, jolloin voisi tehdä asiasta uuden aloitteen jostain uudesta näkökulmasta katsottuna, Ketonen arvioi.
– Parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on sateenkaaripareja vihkineen papin saama rangaistus ja päätöksen odotetaan tulevan lähiaikoina. Uskon, että uusia avioliittoon liittyviä aloitteita tulee käsittelyyn myös tämän kauden ai-kana. Niiden sisältö riippunee pitkälti KHO:n ratkaisusta, Hurtig pohtii.
Käsittelyssä useita tärkeitä asioita
Istuntokauden ensimmäisessä kokouksessa oli avioliittokysymyksen lisäksi myös monta muuta tärkeää asiaa käsiteltävänä. Kokouksessa jätettiin mm. kolme aloitetta koskien seurakuntarakenteiden kehittämistä.
Aloitteissa esitettiin selvitystä hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistämisestä, ehdotettiin seurakuntayhtymämallin keventämistä sekä esitettiin laadittavaksi kriteeristö, joka edellyttää seura-kuntajaon muutosta koskevan selvityksen tekemiseen (ns. puuttumiskynnys). Aloitteet lähetettiin hallintovaliokunnan pohdittavaksi.
Kirkolliskokous päätti kokouksessaan myös tukea taloudellisesti seurakuntia ja kirkollisia järjestöjä koronaviruspandemiassa selviytymisessä. Päätöksen myötä Kirkon keskusrahaston vuoden 2020 talousarvioon toiminnan avustusosaan lisätään kolme miljoonaa euroa seurakuntien ja yksi miljoona kirkollisten järjestöjen tukemiseen.
Kirkolliskokous nimesi jäsenet valiokuntiin
Elokuun kirkolliskokous oli myös uuden istuntokauden järjestäytymiskokous. Kirkolliskokous nimesi valiokunnat ja niiden puheenjohtajat sekä valitsi kirkkohallituksen jäsenet vuosille 2020-2024. Pielisensuun seurakunnan Matti Ketonen valittiin kirkkohallituksen maallikkojäseneksi sekä nimettiin jäseneksi hallintovaliokuntaan.
– Hallintovaliokunnan työ käynnistyi jo kirkolliskokouksessa. Niin sanottuun puuttumiskynnysaloitteeseen valiokunta ehti laatia mietinnön jo kokousviikolla. Hallintovaliokunnan tehtäväkuva on laaja ja edellyttää kirkollisen elämän tuntemusta ja hallinnollista kokemusta.
– Kirkkohallitus on puolestaan osa kirkon keskushallintoa. Kirkkohallitus hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenenä saa olla kirkollisen työn näköalapaikalla. Valituksi tuleminen merkitsee todella suurta luottamusta ja samalla velvoitetta kantaa vastuuta. Pidän tehtävää merkittävänä vaikuttamisen paikkana.
Kontiolahden seurakunnan Ruut Hurtig nimettiin puolestaan jäseneksi käsikirjavaliokuntaan, joka valmistelee kirkollisia kirjoja, kuten virsikirjaa, kirkollisten toimitusten oppaita ja Raamattua koskevat asiat.
– Tällä hetkellä käsittelyssä on konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistamista koskeva aloite. Kirkollisten toimitusten opas on jo iäkäs ja näiden toimitusten tarkasteleminen voi antaa suuntaa tulevalle isommalle uudistukselle. Myös nyt elettävä poikkeusaika on tuonut toimituksiin monenlaisia uusia kysymyksiä ja käytäntöjä. Siksi nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään konfirmaation ja laajemminkin kirkollisiin toimituksiin liittyvän siunaamisen teologiaa.
– Seurakuntatyötä tekevän papin näkökulmasta käsikirjavaliokunta on hieno mahdollisuus syventyä kirkollisiin kirjoihin ja osallistua niiden kehittämiseen.
”Ilman Kristusta kirkolla ei ole sanomaa”
Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Edustajat Hurtig ja Ketonen toteavat, että kirkolliskokouksessa tärkeää on myös hengellinen ulottuvuus.
– Täysistuntoviikolla vietetään aloitus- ja päätösmessua sekä päivittäin aamu- ja iltahartauksia. Yhteinen hartauselämä on tärkeää ja se muistuttaa, että olemme osa samaa Kristuksen kirkkoa, Hurtig kertoo.
– Tärkeää on, että kirkolliskokous muistaa ja ymmärtää, että sen tehtävä on lopultakin edesauttaa sitä, että kirkon työssä sanoma Kristuksesta pysyy elävänä ja vaikuttavana. Ilman Kristusta kirkolla ei ole sanomaa, Ketonen tiivistää.
Seurakuntien jumalanpalveluksen valmisteluun osallistuu useita ihmisiä. Parhaimmillaan messu suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä vapaaehtoisten messupalvelijoiden kanssa.
Seurakuntien jumalanpalveluksen valmisteluun osallistuu useita ihmisiä. Parhaimmillaan messu suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä vapaaehtoisten messupalvelijoiden kanssa.
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya (vas.) sekä messuavustajana useiden vuosien ajan toimineet Emilia Heikkinen ja Pekka Auvinen iloitsevat siitä, että messuja voidaan toteuttaa yhdessä työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa. Kuva: Sari Jormanainen
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä järjestää syksyllä koulutuksen messupalvelijoille. Messupalvelijat ovat vapaaehtoisia, jotka ovat mukana valmistelemassa ja toteuttamassa jumalanpalveluksia. Messupalvelija voi esimerkiksi lukea tekstin, kerätä kolehdin, avustaa ehtoollisella, tehdä lumitöitä kirkolla, pestä ehtoollispikareita tai olla mukana esirukouksessa. Pielisen-suun seurakunnan pappi Antti Kyytsönen näkee, että myös monenlaiset muut tehtävät ovat mahdollisia.
– Itse näkisin mielelläni myös messupalvelijoiden roolia laajennettavan. Voisiko kirkkoa koristella jotenkin? Voitaisiinko messu valmistella vielä enemmän yhdessä vaikkapa virsien tai saarnan osalta? Ainoastaan ehtoollisen asettaminen ja usein liturgian toimittaminen ovat sellaisia tehtävä, joita messupalvelija ei voi tehdä – niihin tarvitaan pappi. Ehtoollisen jakaminen on puolestaan mahdollinen kirkkoherran luvalla jakamiseen liittyvän koulutuksen jälkeen.
Pekka Auvinen on ollut vaimonsa Päivin kanssa mukana messupalvelijan tehtävissä jo 1990-luvulta lähtien. Auvisen mukaan jokaiselle löytyy omia lahjoja, taipumuksia ja sen hetken voimavaroja vastaavia tehtäviä.
– Kaikki tehtävät ovat olleet mieluisia, erityisen mukavaa on ollut olla mukana koko messun valmistelussa ja toteutuksessa. Myös kirkkokahvivastuu on ollut selkeä ja konkreettinen palvelutehtävä-kokonaisuus. Ja esimerkiksi ehtoollispikarien tiskihukilla on ollut hyviä juttuja toisten samassa hukissa olleiden kanssa, Auvinen sanoo.
Koulutuksia Kiihtelysvaarassa ja Noljakassa
Joensuun seurakunnissa järjestettiin edellisen kerran laajempi messupalvelijoiden koulutus vuonna 2016. Syksyn koulutuksen toivotaan innostavan uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Koulutuksia järjestetään Kiihtelysvaaran seurakuntatalolla ja Noljakan kirkolla.
– Kiihtelysvaarassa on yhden kokoontumiskerran koulutus syyskuun lopulla. Koulutus on ajateltu Vaara-Karjalan ja Enon seurakuntien messupalvelijoille. Noljakan kirkolla pidetään lokakuussa neljä kokoontumiskertaa. Noljakan koulutuksiin voi osallistua kaikista seurakuntayhtymän seurakunnista. Koulutuksessa käydään läpi seurakuntalaisten kohtaamista, jumalanpalveluksen teologiaa sekä tehtäviä, joita messupalvelija voi tehdä, Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya sanoo.
Mgayan mukaan messupalvelijan tehtävä sopii heille, jotka haluavat olla rakentamassa messua toisella tavalla kuin osallistujana penkissä. Messupalvelijana voi toimia säännöllisesti tai oman aikataulun mukaan silloin tällöin.
– Ajattelen, että hän, joka haluaa osallistua messuun ja olla tekemisissä ihmisten kanssa, on oikein sopiva tähän tehtävään. Koulutukseen voi tulla myös pohtimaan, että olisikohan tämä itselle mieluinen tehtävä, Mgaya kannustaa.
Kyytsönen näkee, että messupalvelijoiden merkitys messun toteutuksessa on suuri. Messu on seurakunnan yhteinen asia.
– Ajattelen, että seurakunta ei missään nimessä ole pelkästään työntekijöiden juttu, vaan yhtä lailla jokaisen seurakuntalaisen juttu. Myös eri ikäiset messupalvelijat tuovat oman lisänsä messun toteutukseen.
”Yhteinen kokemus Taivaan Isän palvelemisesta”
Useamman vuoden messupalvelijana toimineen teologian opiskelijan Emilia Heikkisen mukaan messupalvelijana toiminen antaa rauhaa ja tekee messusta yhteisöllisen kokemuksen.
– Saan olla messussa rauhassa omien ajatusteni kanssa, mutta myös tehdä jotakin, mikä auttaa minua keskittymään ja kuulemaan Jumalan sanaa. Avustaessa messun kaava muodostuu tutummaksi ja täten jumalanpalveluksen rytmi auttaa myös keskittymään. Koska messu tehdään ja toimitetaan yhdessä, saa sunnuntaina kokea iloa siitä, että saa olla osa jotain, mikä antaa myös muille ihmisille rauhaa.
Myös Auvinen korostaa yhteisöllisyyden ja yhteisen kokemuksen merkitystä.
– Palvelutehtävien myötä seurakunnasta on tullut vahvasti kotiseurakunta ja konkreettinen yhteinen kokemus Taivaan Isän palvelemisesta. Yhteistyön kautta työntekijät ovat tulleet tutuiksi ja läheisiksi, samoin on syntynyt koko elämän kannalta tärkeitä yhteyksiä muihin seurakuntalaisiin.
Sari Jormanainen
”Tehdään messu yhdessä” -messupalvelija-koulutus
Kiihtelysvaaran seurakuntatalo, Tohmajärventie 31
Su 27.9. klo 10-15 Enon ja Vaara-Karjalan seurakuntien messupalvelijoille. Koulutus on maksuton. ”Tehdään messu yhdessä” -messupalvelijakoulutus
Noljakan kirkko, Kervilänkuja 2
Su 4.10. klo 15-18 jumalanpalve-luksen teologia, seurakuntalaisten kohtaaminen Ke 7.10. klo 17.30-19.30 käytännön tehtävät messussa Ke 21.10. klo 17.30-19.30 raama-tuntekstin lukeminen, ehtoollisen jakaminen Ke 28.10. klo 17.30-19.30 esirukous, palaute koulutuksesta.
Kouluikäisten kerhotoimintaa on valmisteltu seurakunnissa paitsi odottavissa, koronan vuoksi myös mietteliäissä tunnelmissa. Kerhoissa on tarjolla tekemistä niin liikunnasta, leikeistä kuin kädentaidoista pitäville.
Kouluikäisten kerhotoimintaa on valmisteltu seurakunnissa paitsi odottavissa, koronan vuoksi myös mietteliäissä tunnelmissa. Kerhoissa on tarjolla tekemistä niin liikunnasta, leikeistä kuin kädentaidoista pitäville.
Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaajat Noora Kähkönen ja Nonna-Omena Helojoki ovat ideoineet tälle kaudelle myös uusia kerhoja. Korona on tuonut eteen monenlaista mietettä turvallisuusasiakirjojen päivittämisestä lähtien. Kuva: Noora Kähkönen
Alakouluikäisten kerhot pyörähtävät käyntiin näillä näkymin suhteellisen normaaliin tapaan syyskuussa Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa. Korona aiheuttaa kuitenkin joitakin muutoksia kerhotoimintaan.
Esimerkiksi Joensuun seurakunnassa kerhojen ryhmäkokoja on jouduttu pienentämään ja turvallisuusasiakirjoja päivittämään.
– Kaikki kerhot alkavat käsien pesulla ja kerhoon ei saa tulla kipeänä. Ennen kerhoja meiltä lähtee koteihin info kerhokäytännöistä, kertoo Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Nonna-Omena Helojoki.
Myös Rantakylässä ja Pielisensuussa ollaan vastaavassa tilanteessa.
– Ryhmäkoot ovat pienemmät, meillä on turvaohjeistus sekä kerhossa että kotien suuntaan, tiedottaminen on lisääntynyt, summaa Rantakylän seurakunnan nuoriso-työnohjaaja Tiina Riikonen.
Tarjolla monenlaista puuhaa
Monenlaista kerhoa lapsille on kuitenkin seurakunnissa tarjolla, mikäli koronatilanne ei vaadi tämänhetkistä radikaalimpia varotoimia. Pyhäselässä jatkuvat suositut pallokerhot, Enossa ja Vaaroilla mm. puuhakerhot ja Rantakylässä esim. lego-, peli- ja musakerhot, joissa pääsee soittamaan ukulelea ja bassoa.
– Pielisensuussa on alkamassa näillä näkymin ainakin elektroniikka- ulkoliikka-, monitoimi- ja näytelmäkerhot sekä suositut Tiuku-musaryhmät, kertoo seurakunnan nuorisotyönohjaaja Heidi Tahvanainen.
Joensuun seurakunnassa tarjolla on niin keppari- kuin askartelu- ja kokkikerhoja sekä liikuntaa, leikkiä ja rakentelua. Uusia ovat lelukerho pienille koululaisille ja Soturikissat isoille. Kontiolahdella puolestaan jatkuvat sekä kirkonkylällä että Lehmossa perinteiseen tapaan liikunta- ja monitoimikerhot.
– Kerhot pyritään aloittamaan mahdollisimman normaalisti muistaen kuitenkin ajankohtaiset rajoitukset liittyen mm. hyvään hygieniaan, toteaa vs. nuorisotyönohjaaja Jonna Ikäläinen.
Virpi Hyvärinen
* Kerhotarjonta Joensuun seurakunnissa: http://www.janoa.fi, Kontiolahdella: Jonna Ikäläinen, p. 0400 634071.
Joensuun poliisiaseman kenttävalvontaryhmässä työskentelevä ylikonstaapeli Tomi Lautanen on huomannut, että ihmiset lähestyvät polkupyöräpoliisia huomattavasti helpommin kuin autossa istuvaa virkaveljeä tai -siskoa.
Joensuun poliisiaseman kenttävalvontaryhmässä työskentelevä ylikonstaapeli Tomi Lautanen on huomannut, että ihmiset lähestyvät polkupyöräpoliisia huomattavasti helpommin kuin autossa istuvaa virkaveljeä tai -siskoa.
Ylikonstaapeli Tomi Lautasen mukaan Joensuun keskustassa on merkitty selkeästi liikennemerkein se, missä pyöräilyväylät kulkevat. Kävelykadulla saa ajaa, kunhan ottaa huomioon jalankulkijat. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. ALKU. Polkupyöräpoliisien toiminta pyörähti Joensuussa käyntiin tämän vuoden alusta. Joensuun kaupunki on käynnistänyt hankkeen, jolla pyritään kehittämään kevyen liikenteen toimivuutta. On luonnollista, että myös poliisi osallistuu siihen. Poliisille hankittiin sähköpolkupyörät, ja tehtävä kohdennettiin kenttävalvontaryhmän hoidettavaksi. Toiminnasta on tarkoitus tulla pysyvää.
2. PERSPEKTIIVI. Omalle kohdalleni polkupyörävuoro on osunut nyt muutamia kertoja. Pyörän selästä katsottuna liikenne näyttää poliisin silmin hyvinkin erilaiselta. Pyörällä liikkuminen asettaa meidät polkupyöräilijän ja kävelijän asemaan, jolloin meidän on helpompi havainnoida ja ymmärtää heitä. Ihmiset myös tulevat todella matalalla kynnyksellä juttelemaan kanssamme. Se on oikein mukavaa.
3. TEHTÄVÄT. Tehtävämme on valvoa ja opastaa kevyttä liikennettä. Samalla pystymme hoitamaan tavallisia hälytystehtäviä ruutukaavan alueella. Monesti saatamme olla jopa nopeammin paikalla kuin autolla – pääsemme pienempiin paikkoihin näppärästi. Valvomme myös yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kesän aikana se on konkretisoitunut esimerkiksi päihtyneiden ohjaamiseen sekä häiriö-käyttäytymiseen puuttumiseen ostoskeskuksissa.
4. KOMPASTUSKIVET. Kesän aikana olemme huomanneet, että moni ei tosiasiassa tiedä, mitkä säännöt koskevat pyöräilijää, ja missä kulkevat polkupyörille osoitetut väylät. Väylät on kyllä erittäin selkeästi merkitty isoilla liikennemerkeillä joka suunnasta, mutta ihmiset ajavat vanhasta tottumuksesta reiteillä, joilla ei saisi ajaa. Tämä on ollut eniten opastusta kaipaava asia kesän aikana, ja joskus olemme joutuneet puuttumaan asiaan jopa sakkotoimin.
5. NYRKKISÄÄNNÖT. Perusohjeet Joensuun keskustassa pyöräileville ovat nämä: Ottakaa huomioon kävelijät ja apuvälineliikkujat. Käykää tarkistamassa oma vakioreitti, katsokaa, missä saa ajaa ja missä ei. Käyttäkää kypärää, heijastimia ja valoja – uusi tieliikennelaki edellyttää paitsi etuvalon, myös punaisen takavalon käyttöä pimeällä.
Kiihtelysvaaran kirkon raunioiden vieressä sijaitseva kellotapuli maalataan. Maalausurakka aloitettiin heinäkuun alussa ja sen on määrä valmistua syyskuun puoleen väliin mennessä.
Kiihtelysvaaran kirkon raunioiden vieressä sijaitseva kellotapuli maalataan. Maalausurakka aloitettiin heinäkuun alussa ja sen on määrä valmistua syyskuun puoleen väliin mennessä.
Vuonna 1856 rakennettu kellotapuli säästyi vahingoittumattomana Kiihtelysvaaran kirkon tulipalossa syksyllä 2018. Kellotapuli on suojeltu rakennus, minkä vuoksi maalaustyösuunnitelmista on pyydetty lausunto museovirastolta. Museovirasto on puoltanut käynnissä olevan maalausurakan suunnitelmia. Kellotapulin väritys säilyy maalaustyössä entisen mukaisena.
Maalaustöiden urakoitsijana toimii Laatukarjala Oy ja kohteen maalaustyösuunnitelman on tehnyt arkkitehti Ilkka Kärnä Arcadia Oy:stä.
Suunnitelmien mukaan Enon uuden seurakuntatalon rakennusurakka valmistuu toukokuun 2021 loppuun mennessä. Kesän aikana rakennus kalustetaan ja toiminta uusissa tiloissa voidaan aloittaa juhannuksen jälkeen.
Enon uuden seurakuntatalon rakentaminen on parhaillaan käynnissä. Rakennustyöt alkoivat kesäkuun alussa. Kesän aikana tontilta purettiin vanha ns. Effatan talo sekä tehtiin uuden seurakuntatalon perustamistyöt. Seuraavaksi vuorossa on pihojen muotoilu ja rakennuksen julkisivujen panelointi.
Suunnitelmien mukaan Enon uuden seurakuntatalon rakennusurakka valmistuu toukokuun 2021 loppuun mennessä. Kesän aikana rakennus kalustetaan ja toiminta uusissa tiloissa voidaan aloittaa juhannuksen jälkeen. Uuden seurakuntatalon kustannusarvio on noin 2,5 miljoonaa euroa.
Uusi seurakuntatalo rakennetaan Enon kirkon viereen. Tien toisella puolella sijaitseva Enon vanha seurakuntatalo puretaan syksyn 2020 aikana.
Maaliskuusta lähtien olemme joutuneet harjoittelemaan epävarmuuden kanssa elämistä. Epävarmuuteen ei ikävä kyllä näy tällä hetkellä vielä loppua.
Erikoista kevättä seurasi hieman normaalimpi kesä. Yhteiskunta avautui hiljalleen tiukkojen koronarajoitusten jälkeen. Korona ja huoli taudin leviämisestä eivät kuitenkaan poistuneet kesälläkään. Nyt syksyn kynnyksellä rajoitustoimia ja suosituksia on jälleen otettu enemmän käyttöön myös Suomessa. Tavoitteena on kuitenkin selvitä kevättä lievemmillä toimilla.
Joensuu ja Kontiolahden seurakunnissa syksyn toiminta pyörähtää käyntiin runsaalla tarjonnalla, kuten Kirkkotien säännöllisen toiminnan liitteestä voi huomata. On ihanaa, että kevään tauon jälkeen voimme jälleen kohdata toisiamme ja kokoontua yhteen. Tämä vaatii kuitenkin meiltä jokaiselta huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Korona ei ole voitettu. Meidän tulee muistaa kaikissa kohtaamisissa ohjeet turvaväleistä sekä käsi- ja yskimishygieniasta.
Huolellisuudesta ja ohjeiden noudattamisesta huolimatta koronavirus voi lähteä leviämään myös meillä Pohjois-Karjalassa. Seurakunnissa seurataan aktiivisesti tautitilannetta ja tarvittaessa toimintaan tehdään muutoksia. Mahdollisista muutoksista tiedotamme verkkosivuillamme ja syyskuun Kirkkotie-lehdessä.
Maaliskuusta lähtien olemme joutuneet harjoittelemaan epävarmuuden kanssa elämistä. Epävarmuuteen ei ikävä kyllä näy tällä hetkellä vielä loppua. Sen kanssa on vain jatkettava elämää tilannetta seuraillen ja yrittämällä sopeutua mahdollisiin muutoksiin.
Pidetään toisistamme huolta, vaikka välimatkankin päästä. Nautitaan mahdollisuuksien mukaan syksyn tulosta, tavataan toisiamme turvallisuus huomioiden ja muistetaan myös heitä, joita emme välttämättä voi tavata. Poikkeuksellinen aika vaatii paljon kaikilta, mutta yhdessä jaksamme eteenpäin. Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
Kirkkotie 