Suomen ev.lut. kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui Turkuun 11.-14.8.2020. Joensuusta ja Kontiolahdelta kuluvalla nelivuotiskaudella edustajina ovat Ruut Hurtig ja Matti Ketonen.
Kuluvalla nelivuotiskaudella Kirkkotien jakelualueelta kirkolliskokoukseen osallistuvat joensuulainen maallikkoedustaja Matti Ketonen ja kontiolahtelainen pappisedustaja Ruut Hurtig. Kuva: Mikko Kaskinen
Kirkolliskokousvaalit käytiin helmikuussa 2020. Vaaleilla Suomen ev.lut. kirkon ylimpään päättävään elimeen valittiin kaikkiaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Kirkkotien jakelualueelta vaaleilla valituksi tulivat Ruut Hurtig (pappisedustaja, Kontiolahden seurakunta) ja Matti Ketonen (maallikkoedustaja, Pielisensuun seurakunta).
Perinteisesti kirkolliskokous järjestetään touko- ja marraskuussa. Koronavirustilanteen vuoksi toukokuun kokous siirrettiin elokuulle. Viidennen kautensa kirkolliskokouksessa aloittanut Ketonen kertoo koronatilanteen näkyneen kokouspaikalla.
– Käsidesi ja turvavälit kuuluivat asiaan. Täysistun-noissa ja valiokuntatyössä käytimme maskeja. Ruokailu tapahtui merkityillä ja samoilla paikoilla koko viikon ajan.
Kontiolahden seurakunnan papille Ruut Hurtigille kirkolliskokouskausi on ensimmäinen.
– Ensimmäinen täysi-istuntoviikko oli intensiivinen ja antoisa. Kaikki oli uutta, ihmiset, asiat ja paikat. Viikon lopulla olin väsynyt ja innostunut. Tuntuu hienolta voida olla mukana rakentamassa kirkkoa tässä roolissa seuraavat neljä vuotta.
Avioliittokysymyksestä pidettiin 45 puheenvuoroa
Jo ennen kokousta keskusteluissa ja mediassa esille nousi piispojen kirje avioliittoon vihkimisestä, mikä tuotiin kirkolliskokoukselle tiedoksi. Kirje oli vastaus kirkolliskokouksen toukokuussa 2018 tekemään pyyntöön, että piispainkokous selvittäisi vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Näkemykset samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä jakaantuvat yhä voimakkaasti. Vastauskirjeessään piispatkaan eivät löytäneet yhtä kaikkia tyydyttävää ratkaisua, vaan he päätyivät esittämään tulevien keskustelujen pohjaksi kuusi eri vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen ääripäät ovat, että kirkko vihkii avioliittoon vain naisen ja miehen tai että kirkko muuttaa avioliittokäsityksensä sukupuolineutraaliksi.
Vaikka piispojen kirje annettiin vain tiedoksi kirkolliskokoukselle eikä asiasta ollut tarkoitus päättää, pidettiin aiheesta kaikkiaan 45 puheenvuoroa.
– Keskustelussa kuului huoli pappien omantunnonvapauden säilymisestä, jos vihkimiskäytäntö tai avioliittokäsitys muuttuu. Toisaalta läsnä oli myös turhautuminen ja suru epätasa-arvoiseksi koetusta nykytilanteesta. Ymmärtääkseni halukkuutta kompromissiratkaisun etsimiseen oli ilmassa aiempaa enemmän, Hurtig sanoo.
– Puheenvuoroissa esiintyi tunnelatausta, mutta kunnioittava keskustelu mielestäni toteutui. Avioliittokysymystä kirkon on pohdittava opilliselta kannalta ja siksi teologisin argumentein. Tärkein tietolähde on Jumalan sana. Näkemysten polarisoituminen johtuu Raamatun tulkinnasta ja vastakkaisten argumenttien painoarvosta toisiinsa verraten, Ketonen pohtii.
Molemmat kirkolliskokousedustajat uskovat keskustelun avioliittokäsityksestä jatkuvan vielä kuluvan kauden aikana.
– Pidän realiteettina, että jotkut odottavat vain otollista hetkeä, jolloin voisi tehdä asiasta uuden aloitteen jostain uudesta näkökulmasta katsottuna, Ketonen arvioi.
– Parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on sateenkaaripareja vihkineen papin saama rangaistus ja päätöksen odotetaan tulevan lähiaikoina. Uskon, että uusia avioliittoon liittyviä aloitteita tulee käsittelyyn myös tämän kauden ai-kana. Niiden sisältö riippunee pitkälti KHO:n ratkaisusta, Hurtig pohtii.
Käsittelyssä useita tärkeitä asioita
Istuntokauden ensimmäisessä kokouksessa oli avioliittokysymyksen lisäksi myös monta muuta tärkeää asiaa käsiteltävänä. Kokouksessa jätettiin mm. kolme aloitetta koskien seurakuntarakenteiden kehittämistä.
Aloitteissa esitettiin selvitystä hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistämisestä, ehdotettiin seurakuntayhtymämallin keventämistä sekä esitettiin laadittavaksi kriteeristö, joka edellyttää seura-kuntajaon muutosta koskevan selvityksen tekemiseen (ns. puuttumiskynnys). Aloitteet lähetettiin hallintovaliokunnan pohdittavaksi.
Kirkolliskokous päätti kokouksessaan myös tukea taloudellisesti seurakuntia ja kirkollisia järjestöjä koronaviruspandemiassa selviytymisessä. Päätöksen myötä Kirkon keskusrahaston vuoden 2020 talousarvioon toiminnan avustusosaan lisätään kolme miljoonaa euroa seurakuntien ja yksi miljoona kirkollisten järjestöjen tukemiseen.
Kirkolliskokous nimesi jäsenet valiokuntiin
Elokuun kirkolliskokous oli myös uuden istuntokauden järjestäytymiskokous. Kirkolliskokous nimesi valiokunnat ja niiden puheenjohtajat sekä valitsi kirkkohallituksen jäsenet vuosille 2020-2024. Pielisensuun seurakunnan Matti Ketonen valittiin kirkkohallituksen maallikkojäseneksi sekä nimettiin jäseneksi hallintovaliokuntaan.
– Hallintovaliokunnan työ käynnistyi jo kirkolliskokouksessa. Niin sanottuun puuttumiskynnysaloitteeseen valiokunta ehti laatia mietinnön jo kokousviikolla. Hallintovaliokunnan tehtäväkuva on laaja ja edellyttää kirkollisen elämän tuntemusta ja hallinnollista kokemusta.
– Kirkkohallitus on puolestaan osa kirkon keskushallintoa. Kirkkohallitus hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenenä saa olla kirkollisen työn näköalapaikalla. Valituksi tuleminen merkitsee todella suurta luottamusta ja samalla velvoitetta kantaa vastuuta. Pidän tehtävää merkittävänä vaikuttamisen paikkana.
Kontiolahden seurakunnan Ruut Hurtig nimettiin puolestaan jäseneksi käsikirjavaliokuntaan, joka valmistelee kirkollisia kirjoja, kuten virsikirjaa, kirkollisten toimitusten oppaita ja Raamattua koskevat asiat.
– Tällä hetkellä käsittelyssä on konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistamista koskeva aloite. Kirkollisten toimitusten opas on jo iäkäs ja näiden toimitusten tarkasteleminen voi antaa suuntaa tulevalle isommalle uudistukselle. Myös nyt elettävä poikkeusaika on tuonut toimituksiin monenlaisia uusia kysymyksiä ja käytäntöjä. Siksi nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään konfirmaation ja laajemminkin kirkollisiin toimituksiin liittyvän siunaamisen teologiaa.
– Seurakuntatyötä tekevän papin näkökulmasta käsikirjavaliokunta on hieno mahdollisuus syventyä kirkollisiin kirjoihin ja osallistua niiden kehittämiseen.
”Ilman Kristusta kirkolla ei ole sanomaa”
Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Edustajat Hurtig ja Ketonen toteavat, että kirkolliskokouksessa tärkeää on myös hengellinen ulottuvuus.
– Täysistuntoviikolla vietetään aloitus- ja päätösmessua sekä päivittäin aamu- ja iltahartauksia. Yhteinen hartauselämä on tärkeää ja se muistuttaa, että olemme osa samaa Kristuksen kirkkoa, Hurtig kertoo.
– Tärkeää on, että kirkolliskokous muistaa ja ymmärtää, että sen tehtävä on lopultakin edesauttaa sitä, että kirkon työssä sanoma Kristuksesta pysyy elävänä ja vaikuttavana. Ilman Kristusta kirkolla ei ole sanomaa, Ketonen tiivistää.
Sari Jormanainen