Lahjoitetun arkkupeitteen avulla hautajaisiin voidaan luoda arvokkuutta myös silloin, kun arkku on vaatimaton.
Tekstiilitaiteilija Hannele Rusila ja kuvataiteilija Outi Piiroinen ovat luovuttaneet valmistamansa Elämänlanka-arkkupeiton Vaara-Karjalan seurakunnalle.
– Läheisen kuolema ja hautajaisten järjestäminen on paitsi raskas henkinen taakka, myös taloudellinen rasite. Omaiset haluavat tehdä tilaisuudesta juhlavan ja kauniin, mutta aina ei ole mahdollista kustantaa poisnukkuneelle kaikkea sitä, mitä haluttaisiin, kertoo Rusila lahjoituksen taustoista.
Lahjoitetun arkkupeitteen avulla hautajaisiin voidaan luoda arvokkuutta myös silloin, kun arkku on vaatimaton. Tuupovaaralaiset lahjoittajat toivovat arkkupeitteelle runsasta käyttöä ja haluavat sen olevan käytettävissä tarvittaessa myös alueen ortodoksisissa hautajaisissa.
Arkkupeiton elämänlankakuvion on suunnitellut kuvataiteilija Outi Piiroinen. Peitteen materiaalit valmisti tekstiiliyrittäjä Hannele Rusila, joka myös kokosi peitteen. Kuva: Marja Nevalainen
Erilaiset metsäsuhteet ja metsän kutsu ovat kirkon maaliskuun alussa alkavan Ekopaasto-kampanjan teemoja. Kampanjassa meitä tavallisia suomalaisia innostetaan liittymään pääsiäispaastoon ympäristön näkökulmasta.
Tänä talvena metsät ovat jälleen olleet kauniita kuin kuvakortit. Lumiset oksat, koskematon hanki ja ympärillä täysi hiljaisuus – mikä voisikaan olla parempi paikka rauhoittua, päästää irti mieltä painavista huolista, kerätä voimia ja virkistyä. Metsä kutsuu meitä liikkumaan kävellen, hiihtäen tai vaikkapa lumikengillä kulkien. Metsässä on hyvä hengittää.
Erilaiset metsäsuhteet ja metsän kutsu ovat kirkon maaliskuun alussa alkavan Ekopaasto-kampanjan teemoja. Kampanjassa meitä tavallisia suomalaisia innostetaan liittymään pääsiäispaastoon ympäristön näkökulmasta. Meitä rohkaistaan kohtuullisuuteen ja vastuullisuuteen sekä vahvistamaan omaa luontosuhdettamme. Ekopaaston kautta jokainen voi omalta osaltaan hillitä ilmastonmuutosta.
Kampanjan tämänvuotinen teema on lähellä monen pohjoiskarjalaisen sydäntä. Metsät voivat olla meille elinkeinon lähde, työllistäjä, vapaa-ajan ympäristö tai virkistäytymispaikka. Myös seurakunnissa metsillä on monta merkitystä. Joensuun seurakuntayhtymä omistaa metsiä, joita hoidetaan monimuotoisuuden huomioivan metsäsuunnitelman mukaisesti. Monia retkiä ja tapahtumia on vuosien varrella järjestetty metsässä. Ja lapsetkin saavat jo pienestä pitäen tuntumaa metsiin esimerkiksi luontokerhoissa.
Mitä metsä merkitsee sinulle? Miten sinä vastaat metsän kutsuun? Valtakunnallinen Ekopaasto-kampanja käynnistyy tuhkakeskiviikkona 2.3. ja kestää seitsemän viikkoa pääsiäislauantaihin 16.4. saakka. Kampanja näkyy verkossa ja sosiaalisessa mediassa tunnisteella #ekopaasto. Se tarjoaa muun muassa vinkkejä, näkökulmia ja inspiraatiota lähteä metsään.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä kirsi.taskinen@evl.fi
Monelle varsinkin vanhemman ikäluokan ihmiselle uskonnosta puhuminen on tabu.
Meitä suomalaisia kuvataan usein puhumattomina, juroina ja itseemme käpertyvinä. Suomalaismiehistä puhuttaessa kaikki tuntevat sanonnan ”suomalainen mies ei puhu eikä pussaa”. Myös suomalaista uskonnollisuutta kuvataan usein erityisen yksityisenä. Suomalainen ei uskolla ja uskontoon liittyvillä asioilla leveile.
Omassa työssäni yksi antoisimmista asioista on ollut se, että vuosien saatossa on saanut haastatella ja kuunnella hyvin monien erilaisten ihmisten elämätarinaa ja puhetta uskostaan ja siihen liittyvästä kaipauksesta, kivusta ja etsinnästä, joskus harvoin myös varmuudesta ja ehdottomuudesta. Sekä Jumalaan uskovien että niiden, jotka eivät usko tai vähintään epäilevät.
Viimeisen kahden vuoden aikana olemme kansainvälisessä viiden maan tutkimushankkeessamme haastatelleet eri ikäisiä suomalaisia sekä erilaisia suomalaisia perheitä arvoihin, uskontoon ja katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä.
Mitä perheissä halutaan välittää seuraavalle sukupolvelle, ja miten uskonto ja katsomukset muuttuvat sukupolvelta toiselle siirryttäessä?
Myös tämän tutkimuksen aineisto on osoittanut, että sekä puhuminen yleensä että erityisesti uskonnosta puhuminen on suomalaisille vaikeampaa kuin muissa tutkimuksen maissa. Suomalaiset näyttävät oppivan jo kotoa kulttuuria, jossa ei välttämättä kannusteta puhumiseen ja avoimeen tunteiden ilmaisuun. Monelle varsinkin vanhemman ikäluokan ihmiselle uskonnosta puhuminen on tabu.
Uskonnosta puhumattomuutta on myös perheissä, joissa uskoa pidetään tärkeänä. Tällöin perhe tavallaan ulkoistaa uskonnosta puhumisen ja koko uskonnollisen kasvatuksen uskonnon asiantuntijoille, niille, joiden työhön se kuuluu. Ajatellaan, että riittää, kun lapsi käy päiväkerhossa tai menee aikanaan rippikouluun.
Osalla puhumattomuus liittyy epävarmuuteen ja siihen, ettei omasta mielestään tiedä riittävästi tai usko riittävän vahvasti. Ajattelen kuitenkin, että uskosta tietämisen sijaan tulisi pyrkiä ennemmin siihen, että hyväksymme uskon keskeneräisyyden ja uskallamme kysellä ja puhua myös uskon epävarmuudesta. Puhe uskon hauraudesta ja rajallisuudesta on sitä paitsi paljon puhuttelevampaa kuin usko, joka omasta mielestä tietää kaiken salatusta Jumalasta.
Kati Tervo-Niemelä käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi
Uskonnon harjoittaminen ei tunnu vieraalta ulkomailla, kertoo Kanariansaarilla turistipappina toimiva Jukka Reinikainen.
Uskonnon harjoittaminen ei tunnu vieraalta ulkomailla, kertoo Kanariansaarilla turistipappina toimiva Jukka Reinikainen.
Kanariansaarilla on vihitty tänä talvena lukuisia pareja avioliittoon, kertoo kuvassa morsiusparia vihkivä turistipappi Jukka Reinikainen. Kuva: Jukka Reinikainen
Kirkkohallitus lähettää vuosittain kymmeniä pappeja ja kanttoreita tekemään kirkollista työtä suomalaisten siirtolaisten ja turistien pariin. Itselläni on ollut mahdollisuus tehdä tätä papin työtä Gran Canarian saarella tämän talvikauden 2021–22.
Kanariansaaret on jo vakiintunut lomakohde suomalaisille. Ennen covid-epidemiaa pelkästään Gran Canarian saarella asusti koko talvikauden noin tuhat suomalaista. Lisäksi saarelle tuli kymmeniä tuhansia turisteja lomakauden aikana. Tänä työkautena osa näistä ns. ”muuttolinnuista” uskalsi palata takaisin saarelle. Myös tavallisia viikkoturisteja on ollut paljon liikkeellä koronasta huolimatta.
Papilla on kysyntää
Suomalaiset talviasukkaat ovat aktiivisia kirkkopalvelujen käyttäjiä. Seurakunta on tärkeä sosiaalisen elämän keskus, ja kirkossa käydään usein. Uskonnon harjoittaminen ei tunnu vieraalta ulkomailla. Viikoittaiset jumalanpalvelukset niin Las Palmasissa kuin Playa del Inglesissä vetävät hyvin väkeä. Joskus ovella on ollut suorastaan jonoa ja saaren tiukentuneiden kokoontumismääräysten vuoksi kirkon tilat ovat käyneet liian ahtaiksi.
Talven aikana olen saanut vihkiä avioliittoon lukuisia pareja. Turistipapilla on vihkioikeus saarella. Lisäksi hautaan siunaamiset, koti-, sairaala- ja tervehdyskäynnit, sielunhoito, rippi sekä osallistuminen ja ohjelman tuottaminen lukuisiin kirkkovuoteen ja Suomen juhlapäiviin liittyviin juhliin ovat olleet tärkeä osa kirkollista työtä saarella. Yhteistyö Suomen konsulaatin kanssa on tärkeää auttaessa ihmisiä vaikkapa kuolintapausten sattuessa.
Aurinkoa kaivataan
Monille pitempiaikainen asuminen auringon lämmössä on myös terveydellinen valinta. Monet saavat helpotusta vaivoihinsa ja sairauksiinsa saarten miellyttävästä ilmastosta. Ilma onkin tasaisen lämmintä ja puhdasta. Aurinko hoitaa myös ihmisen mieltä. Ihmiset kokevat jaksavansa henkisesti paremmin, kun valoa on enemmän. Liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti koko talven ajan ja kulttuuriharrastuksia löytyy vaikkapa Las Palmasin suurkaupungista.
Monilla ihmisillä on toki täälläkin samoja vaikeuksia kuin kotisuomessa. Ihmissuhdeongelmat, alkoholismi ja parisuhdeongelmat ovat täällä monien rasitteena. Monille ulkomailla asuminen tuo helpotusta kotimaassa oleviin ongelmiin.
Kirkko auttaa juuri siellä, missä suomalaisetkin tällä hetkellä ovat ja asustavat. Tätä kirkon tärkeää palvelua moni pohjoiskarjalainenkin on saanut kokea matkustaessaan ulkomailla.
Jukka Reinikainen Gran Canarian turistipappi
Kontiolahden kirkkoherra
Yleisimmät vaihtoehdot haudan hoitosopimukselle ovat hoito kesäkukilla ja perennahoito.
Kesään valmistautuminen alkaa hautausmailla pian. Jos olet pohtinut hoitosopimusta haudalle, se kannattaa tehdä lähiaikoina. Yleisimmät vaihtoehdot haudan hoitosopimukselle ovat hoito kesäkukilla ja perennahoito.
Hautausmailla aletaan jo valmistautua kesään. Haudalle on mahdollista solmia hoitosopimus, jolloin ei tarvitse huolehtia kukkien, ruohon tai hiekka-alueen hoidosta itse. Hautojen muistomerkkien hoito kuuluu aina omaisille. Kuva: Sanna Perälä.
Hoito kesäkukilla tilataan viimeistään huhtikuun loppuun mennessä ja perennahoito 30.5. mennessä Joensuun hautaus- ja puistopalveluista. Pyhäselän, Vaara-Karjalan ja Enon hautausmaille tilauksen voi tehdä myös alueen omasta seurakuntatoimistosta.
Kaikki hoitosopimukset sisältävät säännöllisen ruohon leikkuun ja trimmeröinnin tai hiekka-alueen siistimisen. Lisäksi sopimukseen kuuluu kukkapenkin perustaminen ja lannoittaminen, valittujen kasvien istuttaminen sekä kastelu ja muu kasvien hoito kauden aikana. Muistomerkki ei kuulu hoitosopimuksen piiriin. Hoitohaudalle istutettujen kukkien sekaan ei suositella istutettavaksi omia kukkia, mutta leikkokukkia voi tuoda.
Tiedämme, että Jumala ei hylännyt. Mutta yhä uudelleen me joudumme kysymään itseltämme: hylkäsinkö minä?
Ihmisen pyyntö – älä milloinkaan hylkää minua.
Älä jätä, vaikka en jaksakaan nyt kulkea reippaiden askeleidesi tahdissa. Kasvan ja kehityn, askeleeni pitenevät ja kohta pysyn rinnallasi. Odota minua nyt, niin minä lupaan odottaa sinua sitten, kun sinun askeleesi lyhenevät.
Älä hylkää, kun tunnet, etten ole täyttänyt toiveitasi. Älä käännä selkääsi, kun tarvitsen sinua eniten. Haavoittuvana kaipaan sinun rakkauttasi ja hyväksyntääsi enemmän kuin koskaan. Silloin minut on myös helpointa särkeä kylmällä katseella ja pienillä sanoilla. Älä vaadi minua olemaan kaikessa samaa mieltä kanssasi.
Älä unohda, kun tuntuu, ettei minusta ole sinulle enää apua. Kun en enää jaksa täyttää tarpeitasi tai olla tukenasi. Älä unohda, kun kaipaan puhelinsoittoasi, käyntiäsi – mitä tahansa, millä osoitat, että yhä vielä merkitsen sinulle jotakin.
Kirkkovuodessa edessämme on paastoon laskeutuminen, hiljaisuuteen laskeutuminen – Kristuksen kärsimykseen laskeutuminen. Ihmisen Pojan tietoinen matka kohti kipua ja ylösnousemusta alkaa. Kuinka monta kertaa Hän koki sen, että ystävät eivät pysyneet hänen rinnallaan? Kipeimpänä huuto: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Tiedämme, että Jumala ei hylännyt. Mutta yhä uudelleen me joudumme kysymään itseltämme: hylkäsinkö minä? Hylkäsinkö silloin, kun en auttanut lähimmäistäni, vaikka minulla olisi ollut siihen tilaisuus? Hylkäsinkö, kun hädässä rukoillessani sain avun ja unohdin sen jälkeen rukoukseni? Hylkäsinkö, kun oikeassa olemisen tarpeessani luulin, että minulla on valta tuomita toisia ihmisiä?
Niissäkin hetkissä, kun maailma tuntuu kääntävän meille selkänsä ja ihmisten tuki ei tuo mitään iloa elämäämme, voi suurinta viisautta olla sen tiedostaminen, että huudoistamme ja kivuistamme huolimatta Kaikkivaltias ei ole hylännyt eikä tule meitä hylkäämään. Sen kokeminen tuo turvaa, jota ei ihmismieli kykene ymmärtämään.
”Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.” Psalmi 31:1–4
Yli 600 miljoonaa lasta ja nuorta ei osaa lukea ja laskea. Yllättävää on, että suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulua. Kimmo Kosonen ratkoo lukutaito-ongelmaa maailmalla.
Yli 600 miljoonaa lasta ja nuorta ei osaa lukea ja laskea. Yllättävää on, että suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulua.
Kimmo Kosonen on työskennellyt pitkään maailmalla monikielisen koulutuksen parissa. Kososen työtä lukutaitotyön lähettiläänä tukevat mm. Joensuun, Rantakylän ja Kontiolahden seurakunnat. Kuva: Eriikka Käyhkö / Suomen Pipliaseura
– Tämä oli shokki, sanoo monikielisen koulutuksen parissa pitkään työskennellyt KimmoKosonen ja viittaa YK:n kasvatusjärjestö Unescon raporttiin, jonka mukaan jopa 617 miljoonalla lapsella ja nuorella maailmassa ei ole edes perustason taitoja lukemisessa ja laskemisessa – vaikka he ovat käyneet koulua.
– Yksi syy osaamattomuuteen on, että alkeisopetuksessa käytetään kieltä, jota lapset eivät puhu kotonaan, Kosonen jatkaa.
Kososen mukaan isossa osassa kehittyviä maita opetuskieli kouluissa on muu kuin lasten äidinkieli. Esimerkiksi Afrikassa entiset siirtomaakielet, kuten ranska ja englanti, ovat virallisia kieliä. Aasiassa eurooppalaisilla kielillä on pienempi rooli, mutta monissa näissä maissa on yksi valtakieli, jota maan eliitti puhuu ja joka on koulutusjärjestelmän kieli.
– Puhutaan sadoista miljoonista lapsista kehittyvissä maissa, lapsista, jotka menevät kouluun eivätkä välttämättä ymmärrä, mitä siellä tapahtuu, Kosonen sanoo.
Poliittiset syyt usein esteenä
Kimmo Kososella on ongelmaan ratkaisu: monikielinen koulutus. Monikielisessä koulutuksessa lapsi oppii ensin lukemaan omalla äidinkielellään. Sen jälkeen hän opiskelee ensimmäiset luokat eri oppiaineita omalla äidinkielellään ja voi opiskella maan valtakieltä vieraana kielenä.
Noin 5.–6. luokalla osaa oppiaineista aletaan opettaa tällä vieraalla kielellä. Jos esikoulussa ja alakoulussa on luotu hyvä perusta äidinkielessä ja vieraassa kielessä, lapsi pystyy yläkoulusta alkaen opiskelemaan kummallakin osaamallaan kielellä.
Kososen mukaan on runsaasti tutkimuksia, jotka puoltavat monikielisen koulutuksen käyttöä.
– Lapsi oppii nopeammin lukemaan, kun hän ymmärtää lukemaansa, eikä hänen tarvitse samalla opetella uutta kieltä. Vanhemmat ja sisarukset voivat tukea oppimista, kun käytetään kieltä, jota he puhuvat.
Esteet monikielisen opetuksen tarjoamiselle ovat poliittisia. Kosonen kertoo, että kun maailman maat päättivät vuonna 2015 kaikkia maita koskevista kestävän kehityksen tavoitteista, maininta äidinkielisestä opetuksesta poistettiin viime hetkellä koulutusta koskevasta tavoitteesta. Tämä harmittaa Kososta, joka oli tehnyt kansalaisjärjestörintamassa vaikuttamistyötä aiheen puolesta.
– Muutaman maan edustajat sanoivat, ettei se sovellu tänne ja että se on poliittisesti arkaluontoista ja jakaa maita.
Edistysaskelia Kambodžassa
Senegalissa Suomen Lähetysseuran tukemat esikoulut auttavat lapsia oppimaan paremmin, kun he saavat tutustua koulumaailmaan äidinkielellään. 6-vuotias Awa käy luterilaisen kirkon sereerinkielistä esikoulua ja osaa jo kirjoittaa oman nimensä. Kuva: Hannele Tulkki-Williams
Monikielisiä koulutusjärjestelmiä on jo maailmalla. Kosonen nostaa kehittyvistä maista esimerkkeinä muun muassa Filippiinit, Etiopian, Kambodžan ja Thaimaan.
Suomen Lähetysseura on tehnyt Kambodžassa työtä pitkään ICC-järjestön kautta, joka edistää alkuperäiskansojen kielillä tapahtuvaa opetusta. Työtä on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Alkuperäiskansoja on Kambodžassa noin prosentti väestöstä, mutta joillain alueilla, kuten Ratanakirissa, heitä on enemmistö.
Lukutaitoluokkien kautta on pystytty näyttämään valtiolle ja opetusviranomaisille, että kun lapset opiskelevat ensin äidinkielellään, he oppivat jatkossa paremmin myös pääkieli khmerillä.
Työssä riittää kuitenkin haasteita, sillä kaikissa kylissä ei edelleenkään ole kouluja. Koska alkuperäiskansojen parissa koulutustaso on heikko, opettajien joukossa on vain vähän ihmisiä, jotka puhuvat vähemmistökieliä äidinkielenään.
– Tässä siirtymässä on iso työ opettajien koulutuksessa, koulutusmateriaalin tekemisessä ja siinä, että saadaan kyläyhteisöissä vanhemmat ymmärtämään koulutuksen tärkeys. Toisaalta nämä ovat kaikki ongelmia, joihin äidinkielinen opetus auttaa, hankkeessa työskennellyt Lähetysseuran asiantuntija Emma Holmström sanoo.
Opetusmateriaaleissa näkyy oma kulttuuri
Monikielisessä opetuksessa opetusmateriaaleja on työstettävä sopimaan eri kielille.
– Ei olisi järkeä, jos otettaisiin kaupunkilaisille tehty kirja ja opetussuunnitelma ja se vain käännettäisiin toiselle kielelle ja kulttuurille. Materiaalin ja oppisisältöjen tulee huomioida konteksti ja yhteisö, jossa vähemmistölapset elävät, Kimmo Kosonen sanoo.
Holmström kertoo esimerkin Kambodžasta.
– Jotkut opetusmateriaaleista ovat alkuperäiskansojen omia satuja, tarinoita ja legendoja. Kuvituksissa näkyy alkuperäiskansojen perinteisiä asuja. Matematiikan opetuksessa saatetaan käyttää esimerkkinä esineitä, jotka ovat lasten omasta ympäristöstä tuttuja. Ei käytetä viittä omenaa, jos he eivät ole omenoita koskaan nähneet.
Minna Havunen
Juttu on julkaistu aiemmin Suomen Lähetysseuran verkkosivuilla.
Lukutaitotyön lähettiläänä maailmalla
Rantakylän ja Kontiolahden seurakunnat ovat tukeneet Kimmo Kososen ja hänen Tuula-vaimonsa työtä maailmalla Suomen lähetysseuran kautta vuodesta 1997. Tämän vuoden alusta myös Joensuun seurakunta tukee Kososen työtä Suomen Pipliaseuran kautta, jonka palvelukseen Kosonen siirtyi tammikuun alussa.
Kosonen toimii lukutaitotyön johtajana ja johtaa samalla Yhtyneiden Raamattuseurojen sopimuksen mukaisesti kansainvälistä Pipliaseurojen lukutaitotyötä maailmanlaajuisessa yhteistyöverkostossa. Kosonen asuu Thaimaassa, mutta Suomen koti on Joensuun Rantakylässä.
Kososten työtä tukemalla seurakunnat ovat mukana maailmanlaajuisessa lähetystyössä ja antavat panoksensa erityisesti kielenkehitys- ja raamatunkäännöstyöhön.
– Oma roolini on keskittynyt suotuisien olosuhteiden luomiseen eri puolilla Aasiaa. Olen kouluttanut ihmisiä eri maissa ja tehnyt vaikuttamistyötä äidinkielisen opetuksen ja monikielisen koulutuksen edistämiseksi, Kosonen kertoo.
Kosonen kokee olevansa linkki suomalaisten ja muunmaalaisten kristittyjen välillä.
– Työssä olen saanut oppia monia uusia tapoja toimia ja ajatella. Elämä eri kulttuureissa on ollut hyvin rikasta ja antoisaa.
Kosonen on joutunut huomaamaan, että maailma ei ole aina oikeudenmukainen.
– Elämä on monessa köyhässä maassa hyvin arvaamatonta ja turvatonta, ja taloudellinen ja muu eriarvoisuus tuntuu usein pahalta. Korona on antanut meille Suomessa pienen välähdyksen siitä, kuinka vaikeaa elämä voi olla, kun kaikki suunnitelmat menevät uusiksi jatkuvasti ja epävarmuus on päällimmäinen tunne. Tällainen on jokapäiväistä monessa maassa.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen toimii Joensuun Saapas-toiminnan vetäjänä. Perjantai-iltaisin Saappaan porukka jalkautuu Joensuun keskustaan. – Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo. Kuva: Topi Linjama
Korona osuu nuoriin kovaa.
Paljon aiempaa useammat nuoret kärsivät sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja yksinäisyydestä, kertoo kouluterveyskysely. Suomessa olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta nuorten yksinäisyys ja kokemus ulkopuolisuudesta ja näkymättömyydestä vähenisi.
Kirkossa nuorten avun tarpeeseen vastataan osaltaan Saapas-toiminnan kautta. Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria nuorten omilla ehdoilla siellä, missä he ovat: kadulla viikonloppuisin, festareilla ja netissä. Toimintaa on parillakymmenellä paikkakunnalla.
Joensuun keskustaan jalkaudutaan joka perjantai
Perinteisin työmuoto, kadulle jalkautuva Saapas, on toiminut pian puoli vuosisataa. Joensuussa kadulle pyritään jalkautumaan joka viikonloppu.
– Perjantai-iltaisin kokoonnutaan vapaaehtoisten kanssa, lähdetään ensin Joensuun keskustaan ja sitten ehkä autolla etäämmäksi, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen, joka vastaa Joensuun alueen Saapas-toiminnasta.
Kadulla Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria, juttelevat heidän kanssaan ja auttavat tarvittaessa.
– Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo.
Saappaan vapaaehtoisia näkee myös Ilosaarirockin kaltaisilla festareilla, mutta korona-aikana festareita ei juurikaan ole järjestetty.
NettiSaapas tukee nuoria netissä
NettiSaappaassa vapaaehtoiset kohtaavat nuoria netissä. Keskustelua käydään YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa. Chat-keskusteluita käydään etenkin Tukinetissä.
Joensuussa Saappaassa toimii tällä hetkellä kuutisentoista vapaaehtoista, joista noin kymmenen päivystää NettiSaappaassa. Joensuulaiset Katariina ja Samu ovat NettiSaappaan vapaaehtoisina kolmatta vuotta.
Koronapandemian alussa päivystyksiä oli tiuhaan. Nyt he päivystävät noin kerran kuussa tunnin tai kaksi.
– Toivottavasti voimme taas jatkossa päivystää enemmän, he sanovat sähköpostiviestissä.
Juttelua arjen asioista ja pintaa syvemmältä
Katariina ja Samu kehuvat Saappaan ryhmähenkeä erinomaiseksi. Työn parasta antia on keskustelu chatissa erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista.
– Toisinaan keskustelemme arkipäivän asioista kuten ruoanlaitosta ja harrastuksista, mutta välillä keskustelemme myös syvällisemmistä aiheista kuten mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Nuorten asia on lähellä Katariinan ja Samun sydäntä. He olivat miettineet johonkin vapaaehtoistyöhön ryhtymistä, kun he huomasivat Saappaan mainoksen lehdessä.
Heitä motivoi työhön ajatus siitä, että jonkun nuoren päivä tai viikko voi kohtaamisen ansiosta muuttua paremmaksi.
– Jokainen kiitos on merkityksellinen ja kertoo siitä, että olemme voineet olla tukena.
Saappaaseen luotetaan
Kiitosta toiminnasta myös tulee.
”Kiitos Provinssi 2019, kun huolehditte musta, kun oma kunto ei siihen pystynyt”, kirjoittaa eräs nuori palautteessaan.
Lasten ja nuorten keskuksen kokoaman palautteen perusteella Saappaan työtä pidetään merkityksellisenä. Saappaaseen luotetaan ja saapaslaisia pidetään turvallisina aikuisina, jotka eivät tuomitse nuoria.
Kadulla nuoria auttavat saapaslaiset saavat kannustusta aikuisilta, sanoo Nevalainen. Mutta tietenkään kaikki nuoret eivät halua jutella Saappaan aikuisten kanssa.
”Olette ihan kivoja, mutta jos joku ei halua jutella, niin älkää tulko”, opastettiin eräässä palautteessa.
Kuka tahansa voi alkaa vapaaehtoiseksi
Saappaan vapaaehtoiseksi pääsee kuka tahansa täysi-ikäinen, joka on käynyt tehtävään valmentavan koulutuksen. Kestoltaan kahden viikonlopun ja kolmen harjoituspäivystyksen mittaisia koulutuksia järjestetään vähintään kerran vuodessa.
Nevalaisen mukaan Saappaan vapaaehtoiset tulevat mukaan toimintaan erilaisilla motiiveilla ja monenlaisista taustoista. Osa lähestyy toimintaa humanismi edellä, toisilla on selvemmin seurakunnallinen tausta. Kaikkia yhdistää halu auttaa nuoria.
Saapas-toiminnan teologinen pohja tulee lähelle diakoniaa. Saappaan teologia on tekojen ja läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen, kohtaamisen ja yhdessä kulkemisen teologiaa.
Topi Linjama
Yhteisvastuukeräyksellä apua nuorille
Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuu 2022 -keräyksen tuotoilla autetaan koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa ja maailmalla. Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.
Tämän vuoden kampanjassa halutaan nostaa esiin erityisesti 15–19-vuotiaat nuoret. Tässä ikäryhmässä monet ovat kärsineet etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista ja he kokevat yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta.
”Koronan lieveilmiöitä kohdanneet nuoret tarvitsevat nyt tukea ja turvallisia aikuisia arkeensa”, sanotaan Yhteisvastuun tiedotteessa.
Yhteisvastuun kotimainen kumppani on Lasten ja nuorten keskus, joka vastaa Saapas-toiminnasta. Keräyksen varoilla muun muassa kehitetään ja laajennetaan Saapas-toimintaa kaduilta, festareilta ja netistä kouluihin.
Kehittyvissä maissa koulunkäynti on koronan vuoksi keskeytynyt monin paikoin kokonaan, koska etäopetukseen ei ole ollut valmiuksia eikä välineitä. Sisällissodan riepottelemassa Etelä-Sudanissa monet nuoret ovat joutuneet naimisiin tai töihin alaikäisinä, jotta perheet selviytyisivät jokapäiväisestä elämästään.
Yhteisvastuun varoilla Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa muun muassa kunnostamalla kouluja ja parantamalla perheiden ruokaturvaa.
Osa yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Rahaston varoilla tuetaan kehittyviä maita humanitaarisissa katastrofeissa, jotka aiheutuvat useimmiten luonnononnettomuuksista, poliittisista selkkauksista tai äkillisistä onnettomuuksista.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan hyvä iltarukous on lyhyt, samana toistuva, tuttu ja turvallinen. Se on päivän puhallus, jolla saadaan olo rauhoittumaan.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan hyvä iltarukous on lyhyt, samana toistuva, tuttu ja turvallinen. Se on päivän puhallus, jolla saadaan olo rauhoittumaan.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan moni palaa elämän vaikeina hetkinä johonkin turvalliseen lapsuuden muistoon, lauluun tai rukoukseen. – Kun rukous on kerran opittu, siihen on aina mahdollista palata. Se ei kysy, onko vuosikortti voimassa, vaikka olisi ollut unohduksissa vuosikymmenet. Rukous on ja pysyy. Kuva: Virpi Hyvärinen
Iltavilli on tuttu ilmiö monessa lapsiperheessä. Kierrokset nousevat kodeissa väsymyksen kanssa samaa tahtia niin lapsilla kuin aikuisilla.
Rutiinit tuovat turvaa ja auttavat lasta rauhoittumaan. Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen rohkaisee perheitä ottamaan iltarukouksen osaksi iltarutiineja, sillä se tekee hyvää sekä lapselle että vanhemmalle.
– Iltarukous on lapselle tilanne, jossa saa olla hetken kiireettömästi tärkeän aikuisen kanssa. Monta kertaa iltarukouksen yhteydessä tulee esiin asioita, joita lapsi ei ole päivän huiskeessa kertonut: mikä on päivän aikana jäänyt vaivaamaan mieltä, mitä kivaa on tapahtunut.
– Näistä voidaan sitten yhdessä jutella ja huokaista: Hyvää yötä, nyt saadaan rauhassa nukkua, meistä pidetään huolta.
”Iltarukous on paras mahdollinen vakuutus lapselle elämää varten”
Iltarukous tukee myös vanhemman jaksamista.
– Monta kertaa illalla väsyneenä tulee mieleen kaikki syyllisyydet ja epäonnistumiset. Iltarukous voi toimia aikuisellekin puhalluksena. Tässä me ollaan: näe meidät, kuule meidät.
Nissinen on huomannut, että moni vanhempi arastelee nykyään iltarukouksen ottamista osaksi perheen arkea. Osa ajattelee, että lapsi saa itse valita, uskooko Jumalaan vai ei, osa taas kokee, että ei osaa rukoilla lapsen kanssa.
– Minusta iltarukous on paras mahdollinen vakuutus lapselle elämää varten. Siinä vanhempi luo lapselle turvassa olemisen tunnetta ja luottamusta Jumalaan. Lapsi voi sitten aikuisena valita, tarvitseeko ja käyttääkö hän rukousta vai ei.
– Rukouksen ei tarvitse olla tietynlainen eikä varsinkaan suoritus. Se on yhteinen hetki lapsen kanssa, joka voi olla myös luonnollista päivän asioiden kertomista ja juttelua Taivaan Isälle.
Hyvä iltarukous on sellainen, jonka sanat lapsikin ymmärtää
Jos valmista rukousta haluaa käyttää, Nissinen pitää hyvinä rukouksia, joiden sanat lapsi pystyy ymmärtämään. Jos rukouksessa on kielikuvia, lapsi täydentää ne omalla mielikuvituksellaan.
– Minäkin muistan miettineeni lapsena sian selästä nousemista, kun iltarukouksessani rukoiltiin ”jos sijaltain en nousisi”. Mutta eihän tuokaan toisaalta vahinkoa tehnyt. Tärkeintä oli, että siinä oli tuttu ja turvallinen aikuinen rukousta lukemassa.
– Kannustan tutustumaan myös uudempiin rukouksiin. Esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen kirjasta Pienen iltarukous löytyy lyhyitä ja yksinkertaisia rukouksia kuten vaikkapa ”Suojassasi nukahdan, herään huomiseen. Tule päivän leikkeihin, kaikkeen mitä teen.”
Työttömien neuvojana työskentelevä Taina BenDaoud lähtee tarvittaessa asiakkaan tueksi esimerkiksi virastokäynnille. BenDaoud tietää, että isona esteenä työllistymiselle voi olla velkaantuminen.
Työttömien neuvojana työskentelevä Taina BenDaoud lähtee tarvittaessa asiakkaan tueksi esimerkiksi virastokäynnille. BenDaoud tietää, että isona esteenä työllistymiselle voi olla velkaantuminen.
Taina BenDaoud iloitsee kun asiakkaan kanssa saadaan asiat selviteltyä. – Neuvonnan ja kannustuksen aikaansaama asiakkaan voimaantuminen omien asioidensa itsenäiseen hoitamiseen on työssäni parasta. Kuva: Anu Lehikoinen
1 TYYNE. Työskentelen Työttömien neuvontapalvelu TYYNEssä nyt kuudetta vuotta. Neuvon työttömiä elämänhallinnan ja toimeentulon kysymyksissä ja ohjaan heitä oikeiden palvelujen piiriin. Lähden myös mukaan virastokäynnille tukihenkilöksi. Tähän työhön päädyin halusta auttaa työttömiä ja antaa heille toivoa asioiden järjestymisestä. Olen itsekin ollut pitkäaikaistyöttömänä yrittäjyyden jälkeen ja päässyt takaisin työelämään palkkatukityön kautta.
2 ASIAKKAAT. Jokaisella asiakkaallani on oma elämäntilanteensa, eikä tyypillistä asiakasta ole. Yhdistävänä tekijänä voi kuitenkin pitää pitkäaikaistyöttömyyttä ja siitä aiheutuvaa ongelmien kertautumista. Erityisesti asiakkaat tarvitsevat tukea velkojen selvittelyyn, hakemusten tekoon ja viranomaispäätösten tulkkaukseen. Apua tarvitaan myös viranomaispäätösten oikaisuvaatimusten kirjoittamisessa.
3 VELAT. Olen kokenut, että erityisen hankalaa työttömälle voi olla oman velkatilanteen selvittäminen. Talous- ja velkaneuvonnasta saa toki apua, mutta velkatiedot ja -saldot on selvitettävä omatoimisesti perintätoimistoista ja ulosotosta. Yhtenäistä rekisteriä veloista ei ole olemassa. Jos työtön haluaa hakeutua velkajärjestelyyn, on hänen itse koottava asiakirjat ja kirjoitettava velkaantumishistoria. Juuri velkaantuminen voi olla suuri este työllistymiselle.
4 TYÖELÄMÄ. Työmarkkinoilla on tällä hetkellä samaan aikaan pula osaavasta työvoimasta ja paljon työttömiä työnhakijoita. Työelämän vaatimukset tulevat tulevaisuudessa kovenemaan entisestään, jolloin työntekijöiden muutosvalmiuden tarve korostuu. Työttömällä olisi oltava voimavaroja ja halua päivittää osaamistaan työelämään päästäkseen ja työssä jaksaakseen.
5 PANDEMIA. Koronapandemia on vaikuttanut myös TYYNEn toimintaan. Infotuokioita on peruttu, eikä asiakkaita ole tavattu kasvokkain. Onneksi olen voinut jatkaa neuvontapalvelun tarjoamista ajanvarauksella esimerkiksi puhelimitse ja sähköpostitse. Asiakasmäärä on ehkä hieman pienentynyt. Osa asiakkaista on siirtänyt asioidensa selvittelyä myöhemmäksi ja osa on sulkeutunut täysin kotikaranteeniin.
Meitä suomalaisia kuvataan usein puhumattomina, juroina ja itseemme käpertyvinä. Suomalaismiehistä puhuttaessa kaikki tuntevat sanonnan ”suomalainen mies ei puhu eikä pussaa”. Myös suomalaista uskonnollisuutta kuvataan usein erityisen yksityisenä. Suomalainen ei uskolla ja uskontoon liittyvillä asioilla leveile.
Kirkkotie 