Sana: ”Älä milloinkaan hylkää minua” – Psalmi 31:1

Ihmisen pyyntö – älä milloinkaan hylkää minua.

Älä jätä, vaikka en jaksakaan nyt kulkea reippaiden askeleidesi tahdissa. Kasvan ja kehityn, askeleeni pitenevät ja kohta pysyn rinnallasi. Odota minua nyt, niin minä lupaan odottaa sinua sitten, kun sinun askeleesi lyhenevät.

Älä hylkää, kun tunnet, etten ole täyttänyt toiveitasi. Älä käännä selkääsi, kun tarvitsen sinua eniten. Haavoittuvana kaipaan sinun rakkauttasi ja hyväksyntääsi enemmän kuin koskaan. Silloin minut on myös helpointa särkeä kylmällä katseella ja pienillä sanoilla. Älä vaadi minua olemaan kaikessa samaa mieltä kanssasi.

Älä unohda, kun tuntuu, ettei minusta ole sinulle enää apua. Kun en enää jaksa täyttää tarpeitasi tai olla tukenasi. Älä unohda, kun kaipaan puhelinsoittoasi, käyntiäsi – mitä tahansa, millä osoitat, että yhä vielä merkitsen sinulle jotakin.

Kirkkovuodessa edessämme on paastoon laskeutuminen, hiljaisuuteen laskeutuminen – Kristuksen kärsimykseen laskeutuminen. Ihmisen Pojan tietoinen matka kohti kipua ja ylösnousemusta alkaa. Kuinka monta kertaa Hän koki sen, että ystävät eivät pysyneet hänen rinnallaan? Kipeimpänä huuto: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Tiedämme, että Jumala ei hylännyt. Mutta yhä uudelleen me joudumme kysymään itseltämme: hylkäsinkö minä? Hylkäsinkö silloin, kun en auttanut lähimmäistäni, vaikka minulla olisi ollut siihen tilaisuus? Hylkäsinkö, kun hädässä rukoillessani sain avun ja unohdin sen jälkeen rukoukseni? Hylkäsinkö, kun oikeassa olemisen tarpeessani luulin, että minulla on valta tuomita toisia ihmisiä?

Niissäkin hetkissä, kun maailma tuntuu kääntävän meille selkänsä ja ihmisten tuki ei tuo mitään iloa elämäämme, voi suurinta viisautta olla sen tiedostaminen, että huudoistamme ja kivuistamme huolimatta Kaikkivaltias ei ole hylännyt eikä tule meitä hylkäämään. Sen kokeminen tuo turvaa, jota ei ihmismieli kykene ymmärtämään.

”Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.” Psalmi 31:1–4

 

Saila Musikka

johtava diakoni

Pielisensuun seurakunta

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.