Kategoria: usko ja elämä

Sovittelusta apua eroriitoihin

Jos lasten asioista sopiminen eron yhteydessä on vaikeaa, apua sovun löytämiseen voi hakea perheasioiden sovittelusta. Sovittelun keskiössä on lapsen etu ja tavoitteena estää erimielisyyksien kärjistyminen pitkittyneiksi kiistoiksi.

Jos lasten asioista sopiminen eron yhteydessä on vaikeaa, apua sovun löytämiseen voi hakea perheasioiden sovittelusta. Sovittelun keskiössä on lapsen etu ja tavoitteena estää erimielisyyksien kärjistyminen pitkittyneiksi kiistoiksi.

Kolme naista pöydän äärellä ratkomassa palatehtävää.
Kun parisuhde päättyy, yhteinen vanhemmuus jatkuu. Lasten asioiden järjestäminen eron jälkeen on melkoinen palapeli, jonka kokoamiseen saa tarvittaessa apua perheasioiden sovittelusta. Joensuun seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskuksessa sovittelijoina toimivat muun muassa perheneuvojat Salla Ulvi-Altio (vas.), Minna Snellman ja Piia Nurhonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Parisuhteen päättyminen on kriisi, joka ravistaa usein sen kohdannutta pohjia myöten. Jos eroavalla parilla on lapsia, edessä on asumisjärjestelyjen ja omaisuuden jakamisen lisäksi sopiminen siitä, miten lasten asiat eron jälkeen järjestetään.

Ilmoilla liikkuu niin isoja kuin pieniä kysymyksiä: Jatkammeko yhdessä lasten huoltajina? Kumpi on lähivanhempi? Miten lasten kulut katetaan? Entä miten vaihdot toteutetaan, kumpi vastailee Wilmaan, kulkeutuvatko lapsen lempiverkkarit varmasti ajallaan kodista toiseen?

Aina asioista sopiminen ei onnistu vanhempien kesken. Välit voivat olla tulehtuneet tai asioista ollaan kovasti eri mieltä. Tällöin apua voi hakea perheasioiden sovittelusta.

Sovittelussa neuvotellaan käytännön asioista

Perheasioiden sovittelussa koulutetut ammattilaiset tarjoavat tukea ja apua vanhempien välisten keskustelujen edistämiseksi.

– Sovittelijat pyrkivät tarjoamaan turvallisen, puolueettoman tilan ja ajan sopia lapsiin liittyvistä käytännön asioista niin, että tila rajataan vain ja ainoastaan niihin. Esimerkiksi suhteen päättymiseen liittyviä tekijöitä ei sovitteluun enää tuoda, kertoo Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen vs. johtaja Salla Ulvi-Altio.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa sovittelu alkaa vanhempien erillisillä tapaamisilla, joissa käydään läpi, mistä sovittelussa on kyse ja mistä asioista vanhemmilla on tarvetta sopia. Tämän jälkeen yhteisiä sovittelutapaamisia on yhdestä kolmeen. Viimeisellä kerralla sovitaan mahdollisesta seurantatapaamisesta.

– Sovittelussa neuvotellaan esimerkiksi lasten huoltajuuteen, tapaamisiin ja muihin lapsiin liittyvistä käytännön asioista. Neuvotteluissa luodaan yhdessä pohjaa sopimukselle, joka voidaan vahvistaa lastenvalvojan luona, kertoo Ulvi-Altio.

Lapsen etu lähtökohtana

Sovittelijat eivät tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan auttavat kysymyksillään vanhempia itse löytämään omalle perheelleen sopivat ratkaisut. Neuvoteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, millaiset ratkaisut olisivat lapsen kannalta parhaita mahdollisia.

Lähtökohtaisesti lapsen etu on se, että vanhemmat saavat sovittua lapsen asioista rakentavasti, lapsi saa säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa ja lapsen arki sujuu erosta huolimatta.

– Ero on kriisi myös lapsille, ja vanhemmat ovat lapsen selviytymisessä ja sopeutumisessa avainasemassa. Lasten tehtävä ei ole toimia vanhempien välisinä viestintuojina tai käytännön asioiden sopijoina, vaan on tärkeää, että aikuisilla säilyy neuvotteluyhteys keskenään, sanoo Ulvi-Altio.

Sovittelun kello käy lasten aikaa. Siksi prosessi pyritään pitämään tiiviinä, vaikka eroon liittyvä tunnetyö aikuisilla jatkuisi. On tärkeää saada sovittua lapsen arkeen liittyvistä asioista pian.

– Onnistunut perheasioiden sovitteluprosessi voi myös ennaltaehkäistä asioiden sopimista oikeusteitse, Ulvi-Altio toteaa.

Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu

Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu, jonka järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet.

– Pohjois-Karjalassa palvelu on järjestetty jo useamman vuoden ajan yhteistyössä perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa. Tämä yhteistyö jatkuu myös hyvinvointialueelle siirryttäessä, kertoo hyvinvointialueen lapsiperheiden palvelujen palvelupäällikkö Hanna Myllylä.

Myllylä näkee perheasiain neuvottelukeskuksen roolin kokonaisuudessa merkittävänä. Se täydentää hyvinvointialueen palveluita.

– Toiminta on luvanvaraista, eikä muilla yksittäisillä palveluntuottajilla ole alueella lupia toimia avioliittolain mukaisena sovittelijana. Neuvottelukeskuksen työntekijöiden asiantuntemus sovittelijana on hyvää ja siellä on todella panostettu työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen ja ylläpitämiseen tässä asiantuntijatyössä.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymään kuuluvan perheasiain neuvottelukeskuksen lisäksi myös hyvinvointialueen omassa kasvatus- ja perheneuvonnassa sekä perheoikeudellisissa palveluissa työote on Myllylän mukaan sovitteleva. Niissä tarjotaan apua haastavissa parisuhdetilanteissa sekä tuetaan vanhempia löytämään lapsen edun mukaisia ratkaisuja erotilanteessa.

 

Virpi Hyvärinen

 

Perheasioiden sovittelu
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa

  • Tavoitteena auttaa vanhempia sopimaan lasten asioista eron yhteydessä
  • Vanhempien erillistapaamiset, 1–3 yhteistä tapaamista, mahdollinen seurantakäynti
  • Ei johda viralliseen sopimukseen, sopimus tehtävä haluttaessa erikseen lastenvalvojalla
  • Koulutetut sovittelijat ohjaavat työskentelyä
  • Seurakuntayhtymän maksuton ja luottamuksellinen palvelu Pohjois-Karjalan maakunnan alueella asuville
  • Ajanvaraus ma, ke, to klo 9–11 ja ti klo 10–12, p. 050 4308 472
  • Tapaamiset perheasiain neuvottelukeskuksessa, Penttilänkatu 1 F, 2. krs

Musta morsian toivoo yhdenvertaista avioliittoa

Joensuun kirkkoon saapuva näyttämöteos rohkaisee muuttamaan syrjiviä rakenteita. Esitys on nähty tähän mennessä vasta Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.

Joensuun kirkkoon saapuva näyttämöteos rohkaisee muuttamaan syrjiviä rakenteita. Esitys on nähty tähän mennessä vasta Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.

Mustavalkoinen kuva hääparista.
Joensuun seurakunta halusi Musta morsian -esityksen Joensuun kirkkoon. Teoksen näyttelijät ovat hailuotolaisia ihmisiä ja esitystä on tehty yhteistyössä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kanssa. Kuva: Aino Väänänen

Musta morsian -teoksessa mustaan huntuun pukeutuneet morsiamet kertovat miltä tuntuu, kun toive kirkkohäistä ei toteudu. Seksuaalivähemmistöjen tasavertaisesta kohtelusta kirkossa kertova Musta morsian on esitetty tähän mennessä Oulussa, Helsingissä ja Tampereella. Päivää ennen Joensuun kirkkoa teos nähdään Pyhän Johanneksen kirkossa Kuopiossa.

– Halusimme Musta morsian -teoksen Joensuun kirkkoon, koska se on vahva kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta, Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén toteaa.

– Joensuun seurakunnassa on jo vuosien ajan tehty määrätietoista työtä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen. Kaikkien ihmisten täytyy saada olla tervetulleita kirkkoon ja kaikkien rakkautta, ihmisarvoa ja tunteita täytyy myös osata kunnioittaa, hän jatkaa.

Käsikirjoituksen pohjana kymmeniä tositarinoita

Tositarinoihin perustuvan näyttämöteoksen käsikirjoituksen pohjana on kymmenien seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten haastatteluja. Lopullisessa käsikirjoituksessa tarinoita on yhdistelty toisiinsa.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Anne-Maria Haapala tiesi jo alkuvaiheessa, että kokemukset pitää kuulla juuri kirkossa.

– Tämä vaatii mahtipontiset puitteet, koska asia on niin iso, ei vain teatterilavojen asia, Haapala sanoo.

Haapala kuuluu kirkkoon ja hänen miehensä on pappi. Hän haluaa nostaa keskusteluun asioita, joita kokee tärkeäksi.

− Syvästi rakastuneilla on haave perheestä, lapsista ja elämän jakamisesta tulevan puolison kanssa. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja rakastaa, Haapala tiivistää kuulemiaan tarinoita.

Idea lähti vihkiryijystä, jonka päälle kaikki eivät saa polvistua

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan kantaa ottava esitys on saanut jotkut ihmiset kirjoittamaan ikäviä viestejä Anne-Maria Haapalalle. Katsomaan tulleilta esitys on saanut kuitenkin lämpimän vastaanoton.

– Esimerkiksi Oulun tuomiokirkko oli lähes täynnä, eikä taputuksista meinannut tulla loppua. Se oli pysäyttävää.

Idea teokseen lähti Hailuodon kirkon vihkiryijystä, jonka päällä hääpari seisoo ja on polvistuneena vihkitoimituksen ajan.

– Vihkiryijyä katsoessani ajattelin ihmisiä, jotka eivät saa polvistua sen päälle. Kirkko ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoa, joka on kuitenkin avioliitto Suomen lainkin mukaan. Se tuntui epäreilulta.

Asiat voivat muuttua alhaalta päin

Esitykseen kuuluu myös pieni orkesteri, jossa ”häämuusikkona” toimii Laura Närhi. Kappaleet nousevat esitykseen liittyvistä tarinoista.

Anne-Maria Haapala toivoo, että Musta morsian herättelee katsojat vaikuttamaan.

– Toivon, että katsojat lähtevät esityksestä miettien, että ”niin, miksi ei”, ja että he tekisivät kaikkensa sen eteen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saavat tasavertaisen kohtelun.

– Toivon myös, että ihmiset miettisivät, kuinka hienoja asioita rakkaus ja sitoutuminen ovat ja että rakkaus kantaa. Asiat voivat muuttua myös alhaalta päin.

 

Kirsi Taskinen

 

Jutussa on hyödynnetty lähteenä Kirkko ja Kaupunki -lehden 14.9.2022 julkaistua artikkelia.

 

Musta morsian

  • Joensuun kirkossa la 11.2. klo 19 osana Joensuun kirkon 120-vuotisjuhlavuotta
  • Orkesterin häämuusikko: Laura Närhi
  • Näyttelijät: Aki Heiskanen, Anne Nivala, Timo Juntunen, Tanja Turtiainen, Mirjami Rautio ja Eija Ranta
  • Käsiohjelma 25 euroa, tuotto menee esityksen tuotantoon

Takarivejä: Kuka pitää huolta?

Mikä on yhteiskunnan vastuu heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden auttamisessa? Mitä sanotaan pientä palkkaa saavalle osa-aikatyössä käyvälle yksinhuoltajalle, joka jää yhteiskunnan auttamismekanismien ulkopuolelle saadessaan muutaman euron liikaa palkkaa?

Vuodenvaihde on seurakunnan hallinnossa tilinteon aikaa. Kootessani vuoden 2022 toimintakertomusta diakoniatyöstä huomioni kiinnittyi seurakunnan taloudellisen avustamisen määrään, joka oli noussut edellisten vuosien tapaan. Lisäksi yksittäisten henkilöiden sekä yritysten halu auttaa oli lisääntynyt. Pandemia ja sota Euroopassa sekä tietoisuus elinkustannusten noususta ovat lisänneet auttamishalua. Uhkien lisääntymisen myötä solidaarisuus heikommassa elämäntilanteessa olevia kohtaan on kasvanut.

Mikä on yhteiskunnan vastuu heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden auttamisessa? Mitä sanotaan pientä palkkaa saavalle osa-aikatyössä käyvälle yksinhuoltajalle, joka jää yhteiskunnan auttamismekanismien ulkopuolelle saadessaan muutaman euron liikaa palkkaa? Palkallaan hän ei pysty maksamaan elämiseen liittyviä kustannuksia. Hän haluaa käydä työssä ja kokea itsensä tarpeelliseksi ja elämänsä mielekkääksi. Monenkin kohdalla taloudellisesti järkevämpää olisi jäädä pois työstä ja elää pelkästään tukien varassa, jolloin pystyy paremmin hoitamaan elämiseen liittyvät kustannukset.

Mitä sanotaan mielenterveyskuntoutujalle, joka tarvitsee psykiatrin palveluja, tai uusia silmälaseja tarvitsevalle, jolle ainoastaan silmälääkäri voi kirjoittaa reseptin silmälaseihin? Näitä palveluja ei ole tarjolla riittävästi yhteiskunnan taholta, vaan on turvauduttava yksityiseen palvelusektoriin. Yksityissektorin terveydenhuollon palveluihin on vaikea saada taloudellista tukea, vaikka se olisi ainoa väylä saada apua. Rahan puutteen seurauksena asiat jäävät hoitamatta.

Edellä kuvatut yksittäisten ihmisten vaikeudet johtuvat palvelujärjestelmän vioista, ei palveluja tarvitsevista henkilöistä tai heidän pulmistaan. Järjestelmän viat aiheuttavat turhaa tuskaa ja vaivaa sekä syyllisyyttä sen käyttäjille. Maakunnassamme Siun sote pyrkii turvaamaan terveys-, sosiaali- ja pelastuspalvelujen riittävyyden alueellamme. Tämän uuden organisaation poliittisesti valittu edustajisto päättää toimenpiteistä palvelujen parantamiseen. Toivotaan, että jatkossa palvelut paranevat.

Muutaman kuukauden päästä on eduskuntavaalit, ja puolueet ovat hakemassa ehdokkaita. Kevään aikana soppatykit ja nokipannut kuumenevat eduskuntaehdokkaiden toimesta ja ehdokkaat ovat kiinnostuneita kansalaisista ja heidän äänistään. Kannattaa mennä nauttimaan tarjoilusta ja kuuntelemaan, mitä he ovat valmiita tekemään hyväksemme. Myös maakunnallinen ihmisarvotyöryhmä järjestää 20. helmikuuta Joensuun Pakkahuoneella perinteisen Ihmisarvopäivän, johon on kutsuttu jokaisesta puolueesta yksi ehdokas. Teemana paneelissa on ”Mikä on ihmisarvo ja miten ihmisarvoinen elämä toteutuu?”

Ihmisarvoiseen elämään kuuluvat toimivien palvelujen lisäksi välittävät ihmiset, jotka voivat olla tukena arjessa. Toivon säilyminen erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa on tärkeää ja sen esillä pitämisessä kristittyjen tulee olla aktiivisia.

 

Olli Humalajärvi
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteiskuntatiimin jäsen

 

Lue lisää kirkon yhteiskunnallisesta työstä uudesta blogista: joensuunseurakunnat.fi/takarivejä 

 

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.

Sana: ”Älkää pelätkö” – Matt. 14:27

Olen ajatellut usein erilaisten pelkojen ja haasteiden aallokossa tämän sunnuntain evankeliumitekstin kertomusta. Siinä Jeesuksen lähimmät seuraajat ovat kalastajan työssään veneessä öisellä järvellä. Jeesus kävelee heidän luokseen vettä pitkin.

Olen ajatellut usein erilaisten pelkojen ja haasteiden aallokossa tämän sunnuntain evankeliumitekstin kertomusta (Matt. 14:22–33). Siinä Jeesuksen lähimmät seuraajat ovat kalastajan työssään veneessä öisellä järvellä. Jeesus kävelee heidän luokseen vettä pitkin.

Pietari intoutuu sanomaan Jeesukselle, että kutsu minut luoksesi. Jeesus vastaa, että tule, ja Pietari kävelee vettä pitkin Jeesuksen luo. Kaikki menee Pietarilla hyvin niin kauan, kun hän ei ajattele isoja aaltoja tai veden syvyyttä. Kun ne tulevat mieleen, Pietari alkaa vajota.

Vuosia sitten edessäni oli musiikkiopintoihini kuulunut tärkeä esiintyminen. Edellisenä iltana odottelin unta sängyssä ja mietin tulevaa. Jännitys tuntui jo vatsanpohjassa. Päivällä käymäni keskustelu juohautti mieleeni tämän kertomuksen.

Samaistuin Pietariin. Totesin itselleni, että jos ajattelen kaikkia niitä kohtia, joissa voin soittaessani tehdä virheen, minun käy kuin Pietarin: alan vajota. Ajatukset oli siis suunnattava toisaalle. Konsertissa se oli musiikki, sen herättämät tunteet ja niiden välittäminen kuulijoille.

Raamatun kertomuksessa Pietari tekee aloitteen veden päällä kävelystään. Kun ajattelen omaa elämääni, olen joskus tehnyt vähän samalla tavalla, esimerkiksi osallistunut lähes 60 kilometrin hiihtoon harrastelijan kunnolla. Minun ei olisi tarvinnut lähteä yrittämään hiihtoa, ehkä ei Pietarinkaan veden päällä kävelyä.

Kuitenkin Jeesus ojensi kätensä vajoavalle Pietarille. Minäkin koin saaneeni Taivaan Isän apuja hiihtokaverin ja ystävällisten tapahtumajärjestäjien kautta. Haluan uskoa, että Jumalalla on huumorintajua ja hyvää tahtoa myös meidän ihmisten ei niin tärkeitä hommia kohtaan.

Jeesus on Raamatun lupausten mukaan edelleen läsnä myös tässä maailmassa, jossa nyt tilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat synkeät. Sota Ukrainassa jatkuu, luontokato on edennyt taas vuoden, monet asiat ovat epävarmoja. Näilläkin aalloilla keinuville Jeesus sanoo kuten veneessä olleille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”

Haaveillaan, ajatellaan isosti alkaneena vuonna! Kovissa tuulissa ja aallokossa Jeesuksen sanat, läsnäolo ja apu antavat rohkeutta ja toivoa. Niiden avulla voi myös onnistua. Ei tarvitse pelätä.

 

Liisa Kettunen
kanttori
Pyhäselän seurakunta

 

Sydän auki ja hyvällä meiningillä

TV:stä ja radiosta tutun Susani Mahaduran ura media-alalla alkoi Jouluradiosta. ”Töissä hyvä ilmapiiri on minulle kaikki kaikessa”, hän sanoo

TV:stä ja radiosta tutun Susani Mahaduran ura media-alalla alkoi Jouluradiosta. ”Töissä hyvä ilmapiiri on minulle kaikki kaikessa”, hän sanoo.

Hymyilevä neulevaatteisiin pukeutunut nainen katsoo kameraan.
Susani Mahadura nähdään tällä hetkellä muun muassa MTV3-kanavalla Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmassa. Jouluradiossa Mahadura työskenteli vuonna 2014. Pian tuli selväksi, ettei kyseessä todellakaan ollut mikään pönötysduuni, vaan työ, jossa pitää heittäytyä. Kuva: Antti Rintala

Elokuussa 2014 Sellon kauppakeskuksessa vaelteli joulupukki. Hänen seurassaan ollut Susani Mahadura yritti ottaa kontaktia ohikulkijoihin.

– Promosimme Jouluradiota jakamalla siitä kertovia esitteitä ja pieniä muistoja. Kollegani Tuukka Joru oli joulupukki, ja paikalla oli myös musiikkipäällikkö Olli Aimola.

– Kauppakeskuksessa kuulutettiin, että hellekesää on vielä jäljellä, ja siellä me joulutyypit vain olimme, Mahadura kertoo.

Hänestä oli hauskaa, että joulun odottaminen alkoi tiimissä niin aikaisin. Ylipäätään televisio- ja radiotuotantoa opiskellut Mahadura oli huomannut, ettei sometoimittajan pesti pääkaupunkiseudun seurakuntien Jouluradiossa ollut mikään pönötysduuni.

– Jouluradiossa piti heittäytyä. Kaikki saivat luoda ja kaikkia kuunneltiin. Tiimissä kannustettiin kaveria, ja töihin oli aina kiva tulla. Se oli minulle tärkeä kokemus, varsinkin, kun se oli ensimmäinen media-alan työpaikkani.

Mahadura esiintyi myös Jouluradion mainosvideolla. Siinä hän kulki pitkin Tallinnan katuja etsimässä, mistä joulumusiikki kuuluu.

– Etsin ympäriinsä muun muassa viemäreistä. Lopulta löysin musiikin lähteen, pomoni Riitta Kalliorinteen. Hän oli kasvohoidossa ja totesi videolla, että ”joulu on ihan kohta”.

Klassikkojoululaulut avautuvat nyt eri tavalla

Ennen Jouluradion pestiä Susani Mahadura tiesi joululauluista varsinkin klassikot. Hänen äidillään oli ollut tapana antaa joulun aikaan lapsilleen joululauluvihkoset, joista he yhdessä lauloivat.

– Lauloimme niitä heinillä härkien kaukaloita, ja jossain kohtaa äiti alkoi aina itkeä. Minulle vanhat ja herkät joulubiisit olivat silloin ”voi ei, näitä taas” -lauluja.

Aikuisiällä Mahadura on huomannut klassikkojoululaulujen avautuvan eri tavalla kuin nuorena. Sukupolvien ketjuun kuuluu mummo, joka piti joululauluista.

– Pari vuotta sitten kävimme äidin kanssa Kallion kirkossa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja ja minäkin herkistyin. Alan ymmärtää merkityksen, mikä joululauluilla on äidille. Hänelle ne ovat muisto omasta äidistään eli mummostani, joka on jo edesmennyt. Niin ne laulut siirtyvät pikkuhiljaa minulle.

Sydän auki ja hyvällä meiningillä

Nykyisin 33-vuotias Susani Mahadura on Jouluradion nettiradion kuuntelija ja Instagram-seuraaja. Nettikanavista hänen suosikkinsa on Happy holidays!, jossa soi amerikkalainen joulumusiikki. Jazzjoulu-kanavaakin hän on kuunnellut täysillä.

Nykyään Mahadura työskentelee vuosi sitten perustetussa tuotantoyhtiössään liikekumppaninsa Yagmur Özberkanin kanssa. Mahadura tekee myös freelancerina erilaisia töitä niin radiossa kuin televisiossakin. Hänet nähdään muun muassa MTV3-kanavalla Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmassa.

– Opin Jouluradiossa työskennellessäni, että minne tahansa menenkin, teen sen sydän auki ja hyvällä meiningillä. Muistan sen edelleen. Töissä hyvä ilmapiiri on minulle kaikki kaikessa.

Nina Riutta

Jouluradio 20 vuotta

  • Tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Jouluradio on seurakuntien lahja kuuntelijoille.
  • Tosiystävät voivat jatkaa kuuntelua loppiaiseen 6.1.2023 saakka!

Matti Ketonen: Kirkolla on paras sanoma

Kautensa päättävän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Ketosta on motivoinut seurakunnalliseen päätöksentekoon voimakas halu olla mukana siellä, missä kristinuskon sanomaa viedään eteenpäin.

Kautensa päättävän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Ketosta on motivoinut seurakunnalliseen päätöksentekoon voimakas halu olla mukana siellä, missä kristinuskon sanomaa viedään eteenpäin.

Hymyilevä mies istuu nojatuolissa katsoen kameraan.
Matti Ketosella on takanaan 46 vuotta seurakunnan hallinnossa oloa ja 33 vuotta yhtymän puheenjohtajistossa. Nyt hän on jäämässä pois paikallisesta seurakuntahallinnosta. Uusien luottamushenkilöiden hän toivoo pitäytyvän kirkon tunnustuksessa, kuuntelevan herkällä korvalla ihmisiä ja pohtivan järkeviä ratkaisuja kiinteistöpuolen ja henkilöstön määrään. Kuva: Tea Ikonen

Matti Ketonen päätti nuorena miehenä, ettei lähde koskaan politiikkaan.

– Ajattelin, etten halua mitään ennakkoleimoja, jotka vaikeuttaisivat yhteyksien synnyttämistä. Se kesti hyvin pitkään, kunnes jossain vaiheessa olin valmis lähtemään, kun kysyttiin, hän kertoo.

Sittemmin Ketonen on ollut mukana muun muassa Joensuun kaupunginvaltuustossa, maakuntavaltuustossa, Siun soten hallituksessa ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Tärkeimmäksi hän nostaa kuitenkin seurakunnallisessa päätöksenteossa mukana olon. Siihen häntä ei tarvinnut pyytää.

– Kun tulin Pohjois-Karjalaan, hain itse mukaan päätöksentekoon. Minulla oli voimakas halu olla mukana siellä, missä kristinuskon sanomaa viedään eteenpäin.

Ketosen kristillinen vakaumus sai lähtösysäyksen rippikoulusta. Kristillis-humanistinen lapsuudenkoti ei ohjannut tiettyyn muottiin, vaan antoi nuoren miehen etsiä omat arvonsa. Rippikoulu vaikutti kuitenkin niin, että jokin hänen ajattelussaan, toiminnassaan ja puheissaan muuttui. Sen panivat toisetkin merkille.

– Minua selvästi seurattiin koulussa. Kerran iltamissa tuli yksi yhteiskoulun älykkö kysymään, mitä sinä täällä teet, sinähän olet jumalinen mies, Ketonen naurahtaa.

Laulutaidon puute ratkaisi ammatinvalinnan

Ketonen kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta. Kun tuli ammatinvalinnan aika, hänellä oli neljä vaihtoehtoa: luonnontiede, lääketiede, lakitiede ja teologia.

– Vaikein valinta oli teologian ja lääketieteen välillä. Yksi inhimillinen tekijä oli, ettei minulla ollut laulutaitoa. Pyrin lääkikseen, ja sillä tiellä ollaan.

Valmistumisensa jälkeen vuonna 1976 Ketonen muutti vasta vihityn puolisonsa kanssa Pohjois-Karjalaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Pyhäselän terveyskeskuksessa, ja sen jälkeen työt veivät pariskunnan Ilomantsiin. Vuonna 1984 Ketonen aloitti erikoistumisen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja sai sisätautien erikoislääkärin pätevyyden vuonna 1986. Pohjois-Karjalan keskussairaalasta tuli hänen työpaikkansa, josta hän jäi eläkkeelle sydänyksikön osastonylilääkärin virasta vuonna 2015.

Teologia on kuitenkin edelleen lähellä Ketosen sydäntä. Hän kirjoittautui teologiseen tiedekuntaan alle kuusikymppisenä ja kävi yhden syksyn luennoilla.

– Johtopäätökseni oli, että minusta voisi tulla teologian maisteri, mutta minua ei vihittäisi papiksi. Päätin jatkaa maallikkona.

Kirkon työ pohjautuu tunnustukseen

Ketosella on nyt takanaan 46 vuotta seurakunnan hallinnossa oloa ja 33 vuotta yhtymän puheenjohtajistossa. Lisäksi hän on hiippakuntavaltuustossa ja Suomen ev.lut. kirkon ylimmässä toimielimessä, kirkolliskokouksessa, molemmissa viidettä nelivuotiskautta ja kirkkohallituksen täysistunnossa toista kautta.

Seurakunnan tärkeimmäksi tehtäväksi Ketonen näkee evankeliumin viemisen eteenpäin ja pitäytymisen Jeesuksen opetuksissa, mikä ilmenee muun muassa heikoimmista huolehtimisena. Kirkon opin mukaan Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan pelastamaan sen synnin ja kuoleman vallasta.

– Se erottaa kirkon ja seurakunnan työn yhteiskunnallisista askareista. Kirkon ytimeen liittyy tunnustus, johon kirkon kaikki työ lopultakin pohjautuu. Se perustuu siihen, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt.

Seurakuntayhtymä on onnistunut

Yhdeksi seurakunnallisen luottamushenkilöuransa merkittävimmäksi asiaksi hän arvioi seurakuntayhtymän perustamisen ja laajenemisen. Ketonen kokee, että yhtymä on rakenteena onnistunut eikä näe erityistä tarvetta sen muuttamiseen.

– Aina on pelätty, että kun tulee isompia organisaatioita, perusyksikkö jää sivuun, mutta näin meillä ei ole tapahtunut. Yhden ison seurakunnan vaarana on se, että ihmiset etääntyvät, eivätkä enää koe sitä niin kotoisaksi.

Toinen iso asia on Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltto ja suunnitelmat uuden kirkon rakentamiseksi.

– On hienoa, että yksituumaisesti päätettiin rakentaa uusi kirkko palaneen tilalle. Ja että kirkkohallitus on juuri hyväksynyt suunnitelmat, Ketonen huomauttaa.

Hän toteaa, että seurakuntayhtymä mahdollistaa palveluja, kuten sairaalasielunhoitoa, perheneuvontaa ja opiskelijatyötä, joiden järjestäminen olisi mahdotonta yksittäiselle seurakunnalle. Myös kiinteistöpuolella yhtymän on tarkoitus olla veturi, joka mahdollistaa kiinteistöjen hyvän hoidon ja kehittämisen.

Kirkon sanomasta on käytävä keskustelua kaikilla tasoilla

Nyt Ketonen on jättäytymässä pois paikallisesta seurakuntahallinnosta. Hän ei kuitenkaan vetäydy tyystin sivuun vaan jää kuuntelemaan ja miettimään, löytyisikö jotain uutta, jossa olla mukana.

Uusille luottamushenkilöille hän toivoo intoa ja halukkuutta vaivannäköön ja onnistumisen elämyksiä.

Kirkon ja seurakuntalaisten hän toivoo rohkeasti seisovan kirkon sanoman puolesta ja käyvän siitä keskustelua kaikilla tasoilla, niin tavallisen ihmisen elämässä kuin kunnallisella tai valtiollisellakin tasolla.

– Kirkon ei tarvitse hävetä olemassaoloaan. Päinvastoin! Kirkolla on paras sanoma, mikä tässä maailmassa on.

Tea Ikonen

Matti Ketosen vinkit uusille päättäjille

Kirkon tunnustus. Toivon, että kirkon tunnustus sävyttää seurakuntien luottamushenkilöiden ja hallinnon tekemiä kaikkia ratkaisuja. Kirkon voima tulee lopulta sen omasta lähtökohdasta, mihin se uskoo.

Ihmisten kuunteleminen. Kirkolla on oppimista siinä, miten se kuulee kansalaisia ja pääsee niiden luo, jotka eivät ole kirkon arjessa mukana. Kirkko voi toimia menestyksellä ainoastaan siinä tapauksessa, että se kuulee ihmisiä. Kirkolla itsellään on sanoma, mutta se ei voi sanella sitä ylhäältä käsin.

Talouden haasteet. Taloudelliset voimavaramme tulevat vähenemään. Meillä pitäisi olla pitkällä aikavälillä järkeviä ratkaisuja kiinteistöpuolen ja myös henkilöstön määrään. Ne yksinkertaisesti maksavat ja kuormittavat. Voi tulla tilanne, ettei meillä enää ole niihin varaa siinä määrin kuin ennen.

Seurakunnat ja järjestöt auttavat yhdessä

Joensuun ja Kontiolahden seurakuntien diakonialla on lukuisia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö mahdollistaa laajemmat avustusmahdollisuudet kuin mihin resurssit muuten riittäisivät.

Joensuun ja Kontiolahden seurakuntien diakonialla on lukuisia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö mahdollistaa laajemmat avustusmahdollisuudet kuin mihin resurssit muuten riittäisivät.

Kampaaja leikkaamassa asiakkaan hiuksia, kuvassa myös kaksi muuta naista.
Joulukuun puolivälissä Siniristillä oli avoimet ovet, jossa kampaaja Laura Lämsä (edessä oikealla) leikkasi asiakkaiden hiuksia veloituksetta. Joensuun Siniristin toiminnanjohtaja Marika Kuittinen (takana vasemmalla) kokee seurakuntien kanssa tehtävän yhteistyön suurena voimavarana. ”Seurakunnat kokevat Siniristin työn vähäosaisten hyväksi merkittäväksi ja haluavat omalta osaltaan olla tukemassa sekä meidän asiakkaitamme että itse yhdistyksen toimintaa”, Kuittinen kiittelee. Kuva: Tiina Partanen

– Yhteistyökumppaneilla on erittäin suuri merkitys diakoniatyölle. Jos esimerkiksi kaupat, muut yritykset sekä koulu eivät lahjoittaisi ylijäämäruokaa, emme voisi jakaa oikeastaan mitään ruokaa vähävaraisille, pohtii diakonissa Lea Vuojolainen Pyhäselän seurakunnasta.

Joensuun ja Kontiolahden seurakunnat tekevät paljon yhteistyötä muun muassa Marttojen, päihde- ja mielenterveys-, eläkeläis- ja lastensuojelujärjestöjen sekä hoitokotien ja kristillisten järjestöjen kanssa. Maaseudun seurakunnissa kyläyhdistykset ja urheiluseurat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

– Hammaslahden seudun kyläyhdistys kutsuu yhteisiin palavereihin suunnittelemaan alueen tapahtumia ja toimintaa. Lisäksi muun muassa kyläyhdistys ja urheiluseurat ovat auttaneet lahjoituksin ja ihan konkreettisesti vanhusten pihatöissä ja klapitalkoissa. Joensuun Ladun kanssa olemme järjestäneet muun muassa Ukraina-keräyksiä viime talvena Pyhäselän jäähiihdon yhteydessä, Vuojolainen kertoo.

Yhteistyökumppaneina muun muassa Siniristi, ViaDia ja Martat

Pielisensuun seurakunnassa diakonialla on pitkälti toistakymmentä yhteistyökumppania. Yksi niistä on päihdehuoltopalvelujen päivätoimintaa tuottava Siniristi ry. Pielisensuun seurakunta ja Siniristi järjestävät yhteistyössä tapahtumia ja retkiä, pitävät esillä ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä, tiedottavat toiminnasta sekä auttavat asiakkaita ja ohjaavat heitä avun piiriin puolin ja toisin.

– Yhteistyö Siniristin kanssa tuo päihdetyöhön kaivattua toimintakenttää, kertoo johtava diakoni Saila Musikka Pielisensuun seurakunnasta.

Rantakylän seurakunnassa tiiveintä yhteistyötä tehdään ViaDian, Utran asukasyhdistyksen ja Rantakylän Marttojen kanssa. Lisäksi seurakunnalla on vakiintunutta yhteistyötä ortodoksisen seurakunnan, Seniorityön verkoston ja Ruoka-apuverkoston kanssa.

Esimerkiksi ViaDialla Rantakylän seurakunnan työntekijöitä käy lähes viikoittain ja heidän kanssaan järjestetään yhteisiä tapahtumia.

– Olemme auttaneet ukrainalaisia pakolaisia sekä järjestäneet kipuryhmän ja päihderyhmiä. Yhteistyötä on myös ViaDian Lähiötalon kanssa lapsiperheiden asioissa, kertoo diakoniatyöntekijä Raija Alhosaari.

Kontiolahdella seurakunta pitää monen järjestön kanssa yhteisiä kerhoja, joissa hyödynnetään molemminpuolista asiantuntijuutta.

– Varsinkin viime vuoden aikana Martat ovat pitäneet meillä luentoja ja kursseja. Olemme olleet mukana antamassa tilat ja osaamisemme, kertoo diakonissa Sanna Mutikainen Kontiolahden seurakunnasta.

Järjestöyhteistyö monipuolistaa seurakunnan tarjontaa

Yhteistyö järjestöjen kanssa mahdollistaa laajemman toiminnan järjestämisen kuin muutoin olisi mahdollista taloudellisesti tai henkilöstöresurssien puolesta. Eri näkökulmat myös rikastuttavat tekemistä.

– Kohtaamme samoja ihmisiä, ja heidän tukemisensa miettiminen yhdessä on järkevää, Saila Musikka pohtii.

Myös Sanna Mutikainen huomauttaa, että järjestöyhteistyö monipuolistaa seurakunnan tarjontaa.

– Kaikkea ei seurakunnan tarvitse tehdä yksin, vaan yhteistyössä on voimaa. Voimme tehdä tutuksi itsemme muiden toimijoiden keskuudessa ja saada heistä mukaan vapaaehtoisia, hän sanoo.

Raija Alhosaari lisää, että myös tieto kansalaisille kulkee paremmin, kun sitä välittämässä on useampi taho.

– Yhdessä tekeminen on myös suuri ilo. Järjestöissä on huikean paljon erityisosaamista, ja on rikastuttavaa päästä yhdessä kokemaan erilaisia työtapoja ja työmuotoja, hän kiittelee.

– Kaikenlainen yhteistyö auttaa toimimaan asukkaiden parhaaksi ja luo yhteisöllisyyttä sekä turvaa. Vapaaehtoisten panos on suurta ja tuo rikkautta sekä monipuolisuutta seurakunnan elämään, toteaa Lea Vuojolainen.

Tea Ikonen

Sana: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Neljäs joulupäivä, joulun ja uuden vuoden välissä, muistaa Jeesuksen perheen pakomatkaa Egyptiin. Samalla se muistuttaa aina läsnä olevasta epäoikeudenmukaisuudesta. Tätä neljättä joulupäivää on kutsuttu viattomien lasten päiväksi. He joutuvat kärsimään eniten silloin, kun asiat eivät ole hyvin.

Neljäs joulupäivä, joulun ja uuden vuoden välissä, muistaa Jeesuksen perheen pakomatkaa Egyptiin. Samalla se muistuttaa aina läsnä olevasta epäoikeudenmukaisuudesta. Tätä neljättä joulupäivää on kutsuttu viattomien lasten päiväksi. He joutuvat kärsimään eniten silloin, kun asiat eivät ole hyvin. Pakomatkoja on olemassa edelleen.

Egyptin matkan syy oli Herodeksen lastenmurhat ja tarkoitus vaientaa Jeesus ennen kuin hän ehtisi edes aloittaa toimintaansa. Joskus tuntuu, että jokin yrittää tukahduttaa aina jonkin vireillä olevan hyvän. Oli siis aika pakata tavarat ja lähteä kohti uutta. Kaikki entinen sai jäädä taakse.

Nyt päivä on kaikille, jotka ovat syystä tai toisesta hankalassa elämäntilanteessa. Heille alkava uusi vuosi ei ole sellaista tulevaa aikaa, jolloin vain tehdään lupauksia paremmasta ja jokin pyhimyksen sädekehä pään yläpuolella saa hienoisen kirkastumisen.

Neljäs joulupäivä on kuitenkin sanomaltaan lohdullinen. Niin kuin Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten, niin Jumala voi edelleen kääntää kaiken hyväksi. Tämä päivä on taitekohta kaikille, jotka ovat vanhan ja uuden välissä.

Silloin kun Jumala ryhtyy luomaan uutta, se yleensä pelottaa. Silloinhan tuttu ja turvallinen järkkyy. Muutosvastarinta on meissä voimakasta. Asetelma on sellainen, että Jumala luo uutta ja me tahtoisimme kuitenkin pitäytyä vanhassa. Jumala haluaa tarjota turvapaikan ja me tahdomme säilyttää eilisen vapautemme.

Pyramidien maassa kulkevat Maria ja Jeesus näkevät tilanteen ehkä yhtä aikaa tuskallisena ja vailla mahdollisuuksia, ja ehkä sittenkin sisimmässään he ovat luottavaisia. Maria pitää lasta sylissään ja jo nyt luottaa rukoukseen, jonka Jeesus tulee aikanaan opettamaan. Sen jossa pyydetään, että tapahtukoon sinun tahtosi.

Maria ja Joosef ottivat Jeesuksen mukaan, kuinkas muutenkaan? Hänen kanssaan voi edelleen lähteä kohti uutta. Hänen kanssaan on turvallista olla, kun vuosi vaihtuu uudeksi. Sehän on yksi tapa ajatella sitäkin, missä on paikkani tässä maailmassa ja mihin elämässäni asettuisin tai missä tulee olemaan minun kotini. Tärkeintä on se, että Jeesus on sielläkin mukana.

Markku Koistinen
vt. kirkkoherra
Enon seurakunta

Uudet päättäjät valittu

Seurakuntavaaleissa valittiin päättäjät eli seurakuntien luottamushenkilöt paikallisiin seurakuntaneuvostoihin. Lisäksi vaaleissa valittiin paikallisten seurakuntien edustajat Joensuun seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Seurakuntavaaleissa valittiin päättäjät eli seurakuntien luottamushenkilöt paikallisiin seurakuntaneuvostoihin sekä Joensuun seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Luottamushenkilöt päättävät vuosina 2023–2026 muun muassa siitä, keitä valitaan seurakuntien työntekijöiksi, miten rahat jaetaan, minkälaisia kerhoja pidetään ja keitä autetaan.

Joensuun seurakunta

Joensuun seurakunnassa valittiin 14 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 14 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Pielisensuun seurakunta

Pielisensuun seurakunnassa valittiin 14 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 12 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Rantakylän seurakunta

Rantakylän seurakunnassa valittiin 12 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 10 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Pyhäselän seurakunta

Pyhäselän seurakunnassa valittiin 12 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 6 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Enon seurakunta

Enon seurakunnassa valittiin 10 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 5 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Vaara-Karjalan seurakunta

Vaara-Karjalan seurakunnassa valittiin 10 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 4 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Tiesitkö, että

  • Yli puolet seurakuntaneuvostoihin valituista on uusia.
  • Uusien päättäjien keski-ikä on 56,8 vuotta.
  • Eniten ääniä keräsivät Topi Linjama (Joensuu, 221 ääntä) ja Jaana Minkkinen (Joensuu, 215). Kolmanneksi suurimman äänisaaliin sai Helena Hulmi (Rantakylä, 203).
  • Puolet Joensuun seurakunnan päättäjistä valittiin Tapakristittyjen ehdokaslistalta.
  • Äänestysprosentti nousi edellisistä vaaleista Enon seurakunnassa.
  • Joensuun alueen seurakuntien äänestysprosentit vaihtelivat välillä 7,1–15,1. Ahkerimmin äänestettiin Vaara-Karjalan seurakunnassa.

 

Kevyemmän musiikin tuomasmessussa soi iskelmä

Rantakylän seurakunnassa vietetään joulukuun alussa kevyemmän musiikin Tuomasmessua, jossa virsien tai gospelmusiikin sijaan soi iskelmä ja pop. Miten tällainen musiikki soveltuu messuun?

Rantakylän seurakunnassa vietetään joulukuun alussa kevyemmän musiikin tuomasmessua, jossa virsien tai gospelmusiikin sijaan soi iskelmä ja pop. Miten tällainen musiikki soveltuu messuun?

Musiikkiryhmä alttarilla flyygelin äärellä.
Arepa musisoi usein Rantakylän tuomasmessuissa. Kuvassa flyygelin takana istuva kanttori Janne Piipponen yllättyi positiivisesti iskelmämusiikin toimivuudesta messussa. Kuva: Veikko Luomi.

Kevyemmän musiikin tuomasmessuja on järjestetty Rantakylän kirkossa kerran vuodessa kolmen vuoden ajan. Ne otettiin seurakunnan ohjelmaan seurakuntalaisten toiveesta.

– Esimerkiksi Tampereelta tehtiin aikoinaan iskelmämessua. Lisäksi Suomessa on tehty messuja Junnu Vainion ja Kari Tapion lauluista, ja tuli kyselyä, miksi meillä ei tällaisia messuja ole, kertoo Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen.

Rantakylässä päätettiin kokeilla asiaa, ja yhdestä vuoden tuomasmessusta tehtiin kevyemmän musiikin tuomasmessu. Ideaan hieman skeptisesti suhtautunut Piipponen yllättyi positiivisesti laulujen toimivuudesta.

– Pitää toki miettiä, millainen biisi laitetaan vaikkapa kiitoksen tai esirukouksen yhteyteen.

Lisäksi messuun valittavien kappaleiden on toimittava yhteislauluina. Piipponen huomauttaa, että messu on osallistava eikä esittävä. Konsertti on eri juttu.

Alttaripöydällä messutarvikkeita.

Tuomasmessuun voi tulla epäilevänä

Tuomasmessuja Rantakylässä on vietetty perinteisesti jo kauan ennen kevyemmän musiikin tuomasmessua. Myös tavallisessa tuomasmessussa kirkossa on bändi, joka soittaa rytmikkäämpää musiikkia kuin perusmessussa. Tuomasmessun musiikki koostuu kuitenkin virsistä ja muista hengellisistä lauluista.

Merkittävä ero perusmessuun verrattuna on myös se, että tuomasmessussa rukoukselle on annettu enemmän tilaa: on rukousalttareita eikä messussa lueta valmiita kirkkorukouksia.

– Tuomasmessu-nimi tulee varmaan siitä, että Tuomas on epäilijä. Messuun voi tulla epäilevänä seurailemaan, mitä tapahtuu, Piipponen pohtii.

Populaarimusiikissa on syvyyttä

Piipponen painottaa, ettei kevyemmän musiikin tuomasmessussa ole tarkoitus viihteellistää messua, vaan ennemminkin tutkia sitä, mitä kaikkea messussa voi olla. Hän kertoo, ettei arvota musiikkia sen perusteella, onko se hengellistä musiikkia vai ei.

– Jos ihminen kuuntelee Satumaa-tangoa ja miettii rakkaitaan, niin vaikea on mennä neuvomaan, eikö sinulla ole hengellisempiä lauluja. Olen vaikuttunut siitä, miten syvällisiä biisejä populaarimusiikin puolella on. Minulle moni niin sanottu maallinen biisi on näyttäytynyt hengellisempänä kuin moni niin sanottu hengellinen biisi.

Seuraavassa kevyemmän musiikin tuomasmessussa Rantakylän kirkossa sunnuntaina 4.12. on luvassa sinivalkoisia sävelmiä. Seurakuntalaiset ovat voineet äänestää etukäteen toivebiisiä laulettavaksi Rantakylän seurakunnan Facebook-sivuilla.

 

Tea Ikonen