Olen ajatellut usein erilaisten pelkojen ja haasteiden aallokossa tämän sunnuntain evankeliumitekstin kertomusta (Matt. 14:22–33). Siinä Jeesuksen lähimmät seuraajat ovat kalastajan työssään veneessä öisellä järvellä. Jeesus kävelee heidän luokseen vettä pitkin.
Pietari intoutuu sanomaan Jeesukselle, että kutsu minut luoksesi. Jeesus vastaa, että tule, ja Pietari kävelee vettä pitkin Jeesuksen luo. Kaikki menee Pietarilla hyvin niin kauan, kun hän ei ajattele isoja aaltoja tai veden syvyyttä. Kun ne tulevat mieleen, Pietari alkaa vajota.
Vuosia sitten edessäni oli musiikkiopintoihini kuulunut tärkeä esiintyminen. Edellisenä iltana odottelin unta sängyssä ja mietin tulevaa. Jännitys tuntui jo vatsanpohjassa. Päivällä käymäni keskustelu juohautti mieleeni tämän kertomuksen.
Samaistuin Pietariin. Totesin itselleni, että jos ajattelen kaikkia niitä kohtia, joissa voin soittaessani tehdä virheen, minun käy kuin Pietarin: alan vajota. Ajatukset oli siis suunnattava toisaalle. Konsertissa se oli musiikki, sen herättämät tunteet ja niiden välittäminen kuulijoille.
Raamatun kertomuksessa Pietari tekee aloitteen veden päällä kävelystään. Kun ajattelen omaa elämääni, olen joskus tehnyt vähän samalla tavalla, esimerkiksi osallistunut lähes 60 kilometrin hiihtoon harrastelijan kunnolla. Minun ei olisi tarvinnut lähteä yrittämään hiihtoa, ehkä ei Pietarinkaan veden päällä kävelyä.
Kuitenkin Jeesus ojensi kätensä vajoavalle Pietarille. Minäkin koin saaneeni Taivaan Isän apuja hiihtokaverin ja ystävällisten tapahtumajärjestäjien kautta. Haluan uskoa, että Jumalalla on huumorintajua ja hyvää tahtoa myös meidän ihmisten ei niin tärkeitä hommia kohtaan.
Jeesus on Raamatun lupausten mukaan edelleen läsnä myös tässä maailmassa, jossa nyt tilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat synkeät. Sota Ukrainassa jatkuu, luontokato on edennyt taas vuoden, monet asiat ovat epävarmoja. Näilläkin aalloilla keinuville Jeesus sanoo kuten veneessä olleille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Haaveillaan, ajatellaan isosti alkaneena vuonna! Kovissa tuulissa ja aallokossa Jeesuksen sanat, läsnäolo ja apu antavat rohkeutta ja toivoa. Niiden avulla voi myös onnistua. Ei tarvitse pelätä.
Liisa Kettunen
kanttori
Pyhäselän seurakunta