mielessä – Sivu 4

5xmielessä: Laskettaisko rimaa?

Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.

Sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen seisoo terrakotanvärisen seinän edessä katsoen kameraan hymyillen. — Siun soten perheneuvolassa työskentelevän Tanja Ikosen mukaan nuoria kuormittaa korona-aikana erityisesti arjen vaihtuvuus.
– Välillä ollaan etänä, välillä läsnä, harrastukset ovat välillä auki ja välillä kiinni. Se on aikuisillekin raskasta, jos ei pysty ennakoimaan, millaista arki parin viikon päästä on, Ikonen sanoo. Kuva: Virpi Hyvärinen.

1 OIREILU. Nuorten tiimin palvelujen tarve on koronan myötä kasvanut Joensuussa. Myös muilta nuoria auttavilta tahoilta kuuluu viestiä ruuhkautumisesta. Monen asiakkaan psyykkinen oireilu on muuttunut entistä vakavammaksi. Jos aiemmin oli haasteita opiskeluissa tai vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ne ovat koronan aikana voineet pahentua esimerkiksi syömishäiriöksi tai itsetuhoisuudeksi.

2 HUOLI. Nyt kun koronan kanssa on eletty vuosi, meille tulee selkeästi lisää uusia asiakkaita, jotka kärsivät yleisestä ahdistuneisuudesta ja väsymyksestä. Erityisesti minua huolettaa se, että uupumus koskettaa yhä useammin koko perhettä. Nuorten uupumuksessa näkyy negatiivisten uutisten paino: on ilmastonmuutos, on korona, Suomesta loppuu raha, ei ole töitä, mitä me tehdään aikuisena. Uutispaasto on monelle nuorelle tarpeen.

3 KEINOT. Koronarajoitusten takia monet tunnehallinnan keinot kuten harrastukset ja kavereiden tapaaminen eivät toimi normaalisti. Olemme miettineet nuorten kanssa, miten itseään voi hemmotella kotona: käydä lämpimissä suihkuissa, laittaa naamioita, katsoa leffaa yhdessä perheenjäsenten kanssa. Moni on löytänyt ulkoilun ja sen, miten ihanaa onkaan, kun on aikaa miettiä asioita. Kun pitää kiinni unesta, ruokailuista ja lähimmistä sosiaalisista suhteista, se on jo paljon.

4 TUKI. Nuoret tarvitsevat vanhemmilta ennen kaikkea aikaa, ymmärrystä ja myötätuntoa. Nuorelle tulisi tavalla tai toisella viestiä sitä, että hänestä välitetään. Jos nuori ei halua jutella, vanhempi voi laittaa vaikka tekstarin keskellä päivää ja viestittää: olet rakas. Rento yhdessä oleminen tekee hyvää, ei niinkään jatkuvat kyselyt ja terapiaistunnot kotona.

5 TOIVO. Yritän aina tsempata nuoria sanomalla, että heillä on elämän parhaat hetket edessäpäin. Heidän voi olla vaikea sitä uskoa, mutta minun se on helppo nähdä. Aikuisille sanoisin, että aina kun pakka alkaa levitä, kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa: omiin valintoihin, oman perheen ytimeen. Kannattaa listata asioita, jotka ovat hyvin. Ja jos omat keinot eivät riitä, kannattaa pyytää apua muualta. Se on vahvaa vanhemmuutta, että kun huomaa tarvitsevansa apua, pyytää sitä.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: Lumisen talven auramies

Kun talvi äityy oikein lumiseksi, tietää auramies Pekka Kontu, että töihin lähtö saattaa tulla vaikka aamukahdelta. Tähän vuoteen aamuyön ajoja on kertynyt jo useita.

Kun talvi äityy oikein lumiseksi, tietää auramies Pekka Kontu, että töihin lähtö saattaa tulla vaikka aamukahdelta. Tähän vuoteen aamuyön ajoja on kertynyt jo useita.

Auramies Pekka Kontu seisoo työvaatteissa Wille-lumitraktorinsa edessä ja katsoo hymyillen kameraan. — ”Tiellä liikkujilta toivoisin, että aurauskalustolle annettaisiin tilaa toimia, eikä ajettaisi ihan koneeseen kiinni. Ja jos mahdollista, väistetään tai valitaan toinen reitti, niin kaikki sujuu sutjakammin”, sanoo Joensuun kaupungilla auramiehenä työskentelevä Pekka Kontu. Kuva: Virpi Hyvärinen

1 WILLE. Joensuun katujen kunnossapitoa hoitaa Pielisjoen pohjoispuolella kaupungin tekninen toimi ja eteläpuolella YIT. Molemmat ovat jakaneet alueita myös pienemmille toimijoille. Minä tulen talvisin kaupungin rakennusmiehen hommista muutamaksi kuukaudeksi aurahommiin. Ajan Wille-traktoria ruutukaavalla, pidän huolta pyöräteistä Koskikadun pohjoispuolella.

2 VAIHTELU. Päivät eivät ole tässä työssä samanlaisia, vaikka samoja polkuja pitkälti ajellaankin. Sää määrittelee töitä paljon. Kun sataa lunta, päivät menevät auratessa, ja kun ei sada, lähdetään madaltamaan risteysten penkkoja ja siistimään bussipysäkkejä. Kun sää lauhtuu, aloitetaan hiekoitushommat, ja kevään koittaessa höyrytellään kaivoja auki ja sulatellaan rumpuja.

3 ASENNE. Auramiehen työ vaatii tarkkaavaisuutta, rauhallisuutta ja vähän huumorintajuakin. Joensuussa on jo omakotitaloja varmaan toistakymmentä tuhatta ja auramiehiä muutama kymmenen. Pitäisi olla sen yhden punanuttuisen taito, että pystyisi olemaan joka mökin kohdalla yhtä aikaa. Joskus sitä saa tien päällä osakseen niitä kansainvälisiä käsimerkkejäkin. Kyllä siinä pitää pysyä rauhallisena, koettaa olla vastailematta.

4 YÖVUOROT. Normaali työaikani on seitsemästä puoli neljään, mutta jos lunta tulee, voi päivä jatkua ylitöinä. Öitä varten meillä on päivystäjä, joka käy yöllä kelikierroksen ja hälyttää tarvittaessa miehet töihin. Joskus vuoroon tullaan jo kahden-kolmenkin aikaan, se voi olla sitten kolmentoista tunnin päivä. Öinen Joensuu on aika hiljainen, ja hyvä niin. Mukavampi on olla teillä hämmentämässä, kun on vähemmän kulkijoita liikkeellä.

5 PALVELU. Tässä työssä ollaan tavallaan kaupunkilaisten palvelijoita. Koetamme pitää tiet siinä kunnossa, että ihmiset pääsevät ajoissa töihin, liikkumaan ja kauppoihin. Kun on kovasti luminen sää ja paljon kalustoa liikkeellä, niin kyllä siellä voi monenlaista sattua ja tapahtua. Tarkkana saa olla. Onneksi vahinkoja sattuu kuitenkin vähän.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: ”Koskaan en voi tietää, milloin tarvitsen toista ihmistä”

Pohjois-Karjalan uusi maakuntajohtaja on tullut tutuksi mm. mopoilevana kunnanjohtajana, joka osaa ottaa nuoret huomioon. Toisen ihmisen kunnioittaminen on yksi keskeisimmistä teemoista, kun Hirvonen listaa oman elämänsä tärkeimmät arvot.

Maakuntajohtaja Markus Hirvonen seisoo lumisessa maisemassa kuksa kädessään ja katsoo hymyillen kameraan. — Tasa-arvossa ei voi olla ”mutta kun” -toteamusta, vaan ihmisten välinen tasa-arvo on ehdoton, toteaa maakuntajohtaja Markus Hirvonen. Kuva: Jarno Artika

1 Ihmisarvo. Jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo on aina ollut minulle tärkeä arvo. Ihmisoikeusjulistuksen mukaisesti kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja tämä tulee aina maailman mullistusten keskellä muistaa. Tämä näkemys vahvistui tehdessäni sairaanhoitajan töitä ja ihmisarvosta lähtevä ajattelu on seurannut minua myös myöhempään työelämään.

2 Oikeudenmukaisuus. Toimintaani on aina leimannut vahva pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja minulle on muodostunut vahva halu taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Maailmassa löytyy koko ajan epäoikeudenmukaisuutta, mutta silti sitä vastaan pitää tehdä töitä. Pohjois-Karjalaa kohtaan on esitetty epäoikeudenmukaisia ratkaisuja pitkin aikaa, ja oma työni on toimia Pohjois-Karjalan edun puolesta.

3 Lähimmäisenrakkaus. Jokainen meistä tarvitsee toista ihmistä monessa elämän vaiheessa, joten pyrin kohtelemaan aina ihmisiä hyvin. Koskaan en voi tietää, milloin tarvitsen toista ihmistä. Jokapäiväisessä arjessa minulla on aina vahva pyrkimys kohdella kaikkia kunnioittavasti.

4 Vapaus. Jokaisella ihmisellä tulee olla vapaus elää valitsemaansa elämää sillä edellytyksellä, ettei siitä koidu vahinkoa muille. Suomessa meillä on monia vapauksia kuten sananvapaus, omantunnonvapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus, mutta näiden vapauksien mukana tulee myös vastuu. Vapauden ja vastuun liitto mahdollistaa hyvän yhteiskunnan kehittämisen.

5 Tasa-arvo. Kaikkien ihmisten välinen tasa-arvo on länsimaisen yhteiskunnan peruspilari. Tasa-arvossa ei voi olla ”mutta kun” -toteamusta, vaan ihmisten välinen tasa-arvo on ehdoton. Julkisessa virassa toimiessa tasa-arvon vaatimus kaikessa toiminnassa on itsestäänselvyys, mutta maailma ei ole tältäkään osin valmis. Työtä tasa-arvoisen maailman puolesta pitää jatkaa, minunkin.

Kirsi Taskinen

5xmielessä: ”Täällä ovat juuret, perhe ja mielenmaisema”

Yrittäjä ja monessa mukana oleva puuhanainen Helena Puhakka-Tarvainen on kasvanut karjalaisuuden ympäröimänä. Oman yrityksen perustaminen toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia.

Karjalaiset juuret ovat johdattaneet Helena Puhakka-Tarvaisen myös Martta-järjestön vapaaehtoiseksi. Yrittäjänä hän on halunnut tuoda esiin karjalaisuuden parhaita puolia kuten vieraanvaraisuutta ja kodikkuutta.
Kuva: Kirsi Taskinen

1 Juuret. Mitä enemmän olen päässyt näkemään maailmaa, sitä vahvemmin tunnen, että kotini on täällä Pohjois-Karjalassa. Täällä ovat juuret, perhe ja mielenmaisema. Olen kasvanut maatilalla ja tuntuu huikealta, että esi-isät ovat viljelleet samoja peltotilkkuja ja kulkeneet samoissa metsissä jo vuosisatoja sitten. Äitini suku on tullut puolestaan menetetystä Karjalasta ja olisi hienoa vielä joskus päästä tutustumaan myös niihin seutuihin.

2 Käsityöt. Arvostan käsin tehtyä, vaikka en itse käsitöitä juuri harrastakaan. Ihailen etenkin, miten kekseliäästi luontoa osataan hyödyntää niin perinteisissä kuin moderneissakin käsitöissä. Sienillä värjääminen on esimerkiksi taito, jonka haluaisin joskus oppia.

3 Karjalanpiirakka. Karjalanpiirakkaan en kyllästy koskaan ja se sopii niin juhlaan, arkeen kuin eväspakettiinkin. Pienestä pitäen olen osallistunut suvun naisten kanssa juhlapyhiä edeltäviin piirakkatalkoisiin ja nykyisin tekemistäni piirakoista alkaa tulla jo sen näköisiä kuin pitääkin. Olen toiminut pitkään vapaaehtoistyössä Martta-järjestössä ja karjalanpiirakkaan kiteytyy myös aika lailla koko marttailun ydin: ravitsemus, perinne ja yhdessä tekeminen.

4 Lietsu. Perustin yrittäjäkumppanini kanssa karjalaishenkisen hotellin viime vuonna. Hotellin luomisprosessi toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia. Emme halunneet luoda museota, vaan tuoda esiin karjalaisuuden parhaita puolia kuten vieraanvaraisuuden ja kodikkuuden. Erityisen ylpeitä olemme huoneidemme karjalankielisistä nimistä.

5 Olemisen ja elämisen tapa. Leppoisa mielenlaatu sekä tapa olla ja elää taitavat kuitenkin olla ne tekijät, jotka tekevät Pohjois-Karjalasta omanlaisensa. Vaarojen rinteillä ja metsien keskellä eletään niillä reunaehdoilla, jotka luonto on antanut, ja osataan arvostaa ikkunasta näkyvää. Itsestäni olen löytänyt näin poikkeusvuonna myös välillä piilossa olleen ”eräjorman” ja lähtö kotoa luonnon keskeltä ihmisten ilmoille ei ole ollenkaan yhtä houkutteleva vaihtoehto kuin monesti aikaisemmin.

Kirsi Taskinen

5xmielessä: ”Teinit ovat suuri rakkauteni”

Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.

Pia Rask-Jussila istuu uudistetuissa Joensuun pääkirjaston lasten ja nuorten tiloissa kirjahyllyn päällä hymyillen iloisesti. — Kirjaston lasten- ja nuortenosaston uudet tilat on suunniteltu vastaamaan eri käyttäjäryhmien tarpeita. Joulukuussa avautuvissa tiloissa on omia alueita niin taaperoille kuin koululaisille ja nuorillekin.
– Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän oleskelupaikkana, sanoo informaatikko Pia Rask-Jussila. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TYÖNÄKY. Minun työni lasten- ja nuortenosaston informaatikkona on isossa kuvassa sitä, että hoidan ihmisiä kirjoilla. Se on mahdottoman rentouttavaa. Olen mukana kaikissa töissä mitä lasten- ja nuortenosastolla tapahtuu – teen kirjahankintoja, asiakaspalvelua ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja alueen muiden kirjastojen kanssa.

2. ASIAKKAAT. Meidän asiakaskunta on todella monimuotoista. Osa asiakkaista suhtautuu kirjastoon ja lukemiseen intohimoisesti, toiset eivät lue kuin pakotettuina. Minun tehtäväni on palvella heitä kaikkia. Teinit ovat suuri rakkauteni. Osa kokee, että nuoret ovat haastava kohderyhmä, mutta minä viihdyn ja rentoudun heidän kanssaan.

3. SUOSIKIT. Ilahdun kaikesta lukemisesta. E n ajattele, että olisi laatukirjoja ja hömppää. Tarjoilen sitä, mikä asiakasta kiinnostaa. Nuoria kiinnostaa jännärit, kauhu ja urheilu, ja sitten meillä on esimerkiksi intohimoisia mangaharrastajia. Tosi moni on kiinnostunut tiedosta, esimerkiksi avaruudesta tai dinosauruksista. Sarjat ovat myös suosittuja: Potterit, Ellat, Risto Räppääjät ja lastenkirjoissa Prinsessa Pikkiriikki, joka kertoo rämäpäisestä prinsessasta.

4. UUDET TILAT. Lasten ja nuorten uusitut tilat kirjastolla avataan joulukuun aikana. Uusissa tiloissa nuoret otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meille tulee tiloja, joissa voi harrastaa, oleskella, tehdä läksyjä, pelata ja toteuttaa eri juttuja. Halusimme väriä ja muunneltavuutta, ja meidän asiakkaat toivoivat paikkoja, joihin voi mennä sisälle. Suunnittelussa on huomioitu niin taaperoiden ja perheiden kuin koululaisten ja nuortenkin tarpeet.

5. JOULU. Kirjastossa on joulu muodossa tai toisessa puolet koko vuodesta. Lokakuun alussa laitetaan jouluaineistoja esille, kuumin sesonki on marras-joulukuussa, ja vielä maaliskuussa palautetaan yllättävän paljon joulukirjoja. Monet meidän asiakkaista ovat tosi jouluorientoituneita, ja iso osa omaa joulumieltä syntyy siitä, kun näen heidän joulumielensä.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: Eero Lehtimäki: Koukussa oppimiseen

Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.

Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.

Ylikapellimestari Eero Lehtimäki seisoo kivipaaden edessä ja katsoo kameraan hymyillen. — Eero Lehtimäki aloitti syksyllä 2019
työt Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lehtimäen kaudella pönötys on vähentynyt ja orkesteri on tullut lähelle yleisöä. Yhteistyökumppaneidensa Iiro Rantalan ja Minna Pensolan kanssa hän on lunastanut paikan joensuulaisten sydämissä. Kuva: Topi Linjama.

1. KIRJALLISUUS. Ehkä olen jo siinä iässä, että muistelu ja taaksepäin katselu kiinnostavat. Minulla on monta kirjaa kesken. Nyt luen Stefan Zweigin muistelmia, jossa hän puhuu kauniisti sivistyksestä ja henkisen pääoman kasvattamisesta. Toinen kirja, Kjell Westön Missä kuljimme kerran, puhuu samoista 1900-luvun alun ajoista. Kirjallisuus palauttaa ja voimaannuttaa. Sen avulla voi matkustaa.

2. PARTITUURITYÖSKENTELY. Keväällä ja kesällä meni kuukausia, etten lukenut yhtäkään nuottia. Syksyn ohjelmassa ei ole ollut yhtään teosta, jonka olisin johtanut aiemmin. Rutiinit on täytynyt luoda uudelleen, kun uutta materiaalia on takonut kalloon. Partituurista nousee usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sen arvoitusten ratkaiseminen on parhaimmillaan salapoliisintyötä.

3. VAIMO. Ihmisten piiri on koronan vuoksi kaventunut, mutta läheisten ihmisten kanssa on voinut viettää paljon enemmän aikaa. On tosi mahtavaa, että tällaisessa ajassa, jossa asiat muuttuvat yhä pinnallisemmiksi, voi luoda syvempää ja henkilökohtaisempaa suhdetta rakkaaseen ihmiseen. Vaimoni on ihminen, joka on koko ajan mielessä.

4. POLARISOITUMINEN. Joku kysyi Twitterissä, että jos kaikki ulkomaalaiset heitettäisiin ulos, loppuisiko vihaaminen. Kun lukee kirjaa sisällissodasta, niin tietää, että ei loppuisi. Piirin voi rajata aina vain pienemmäksi. Se on surullista. Jos joku on maahanmuuttovastainen, niin en usko, että hän on sitä ilkeyttään. Takana on aina jokin pelko. Pelot eivät välttämättä ole aiheellisia, mutta ne ovat todellisia eikä niitä pitäisi väheksyä.

5. OPPIMISEN TUOKSU. Tykkään kaikista neljästä vuodenajasta. Vaikka lomalla on kivaa, syksyllä on ollut aina kiva mennä kouluun tai opiskelemaan uusia asioita. Pidän syksyssä uusista aluista ja kouluunmenemisen tuoksusta. Muistan, kun opin lapsena kertotaulun ja kellon. Tunsin uuden oppimisen fyysisenä reaktiona, värinänä päälaen takaosassa. Olen koukussa oppimiseen.

Topi Linjama

5xmielessä: Koronavilkku kännykässä

88-vuotias Liisa Kettunen sai keväällä ajan kulumaan lukemisen, kotitöiden ja internetin parissa. Syksyä kohti käydään Koronavilkun, joulun odotuksen ja valoisan luonteen voimin.

LIISA KETTUNEN. 88-vuotias Liisa Kettunen sai keväällä ajan kulumaan lukemisen, kotitöiden ja internetin parissa. Syksyä kohti käydään Koronavilkun, joulun odotuksen ja valoisan luonteen voimin.

Liisa Kettunen seisoo ulkona ja katsoo hymyillen kameraan. — Liisa Kettunen toteaa olevansa kevätihmisiä, mutta syksyn kuulakkaista päivistäkin hän pitää, kun kelit eivät ole turhan liukkaat ja sateiset. ”Onneksi meille tulee kohta joulu, sehän katkaisee talven”, Kettunen toteaa. Kuva: Virpi Hyvärinen.

1. RAJOITUKSET. Kun koronan tuomat rajoitukset yli 70-vuotiaille astuivat keväällä voimaan, kaikki loppui niin yhtäkkiä: harrastukset, liikuntakerhot, jumalanpalvelukset, saunomiset, vierailut. Se tuntui, että sitä vain tässä tyhjän päällä ollaan. Sitten ajattelin, että olenhan minä elänyt sota-aikanakin. Sitä ollaan oltu evakossa ja kellarissa paossa pommituksia. Ei tässä nyt kuitenkaan sillä tavalla ole tarvinnut pelätä.

2. ULKOILU. Sittenhän se helpotti, kun tuli tieto, että voi ulkoilla. Onneksi oli kevät ja päivät valostuivat. Lasitetulla parvekkeella oli aivan ihana istua, kun aurinko paistoi. Minä lueskelin, katsoin telkkaria ja pidin yllä huushollia, tein ruoan ja kaiken. Siinähän se aika meni, kun aamulla suunnitteli mitä laittaa ruoaksi, ja sitten teki sen.

3. ASIOINTIAPU. Minä en ole tarvinnut juurikaan ulkopuolisia palveluja, kun olen itse tehnyt ruoat ja tyttäret kävivät minulle kaupassa. Kun liikkuminen vapautui, aloin käytä itse asioilla. Seurakunnan diakonissa Merja Tuonosen soitot ovat ilahduttaneet tänä aikana. Diakoniasta olisi saanut sitä asiointiapuakin, mutta minulla ei ollut sille tarvetta.

4. INTERNET. Minulla on tabletti, älypuhelin ja tietokone. Näissähän minulla kuluu aika rattoisasti. Laskujakaan ei ole tarvinnut lähteä ulos maksamaan, kun ne hoituivat koneella. Koronavilkun latasin puhelimeen heti ensimmäisenä päivänä, kun se tuli, mutta ei se ole vilkkunut eikä hälyttänyt mitään. Lataaminen oli helppoa: Googlella menin Applen kauppapisteeseen ja sieltä latasin.

5. SYKSY. Nythän sitä ei tiedä, mitä tästä seuraa. Luulisin, että olen saanut jo vähän oppia, niin ei sillä tavalla säikähdä. Ajattelen, että Luoja ottaa minut pois, kun on päivät täynnä. Aamulla kun herään, niin ajattelen että ai kun kiva, heräsin omasta sängystä. Ja jos korona pahenee, niin pysytään sitten neljän seinän sisällä. Eihän se sen pahempi voi olla. Omaa kotia arvostan ihan hirveästi. Nautin siitä.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: Poliisina pyörän selässä

Joensuun poliisiaseman kenttävalvontaryhmässä työskentelevä ylikonstaapeli Tomi Lautanen on huomannut, että ihmiset lähestyvät polkupyöräpoliisia huomattavasti helpommin kuin autossa istuvaa virkaveljeä tai -siskoa.

Polkupyöräpoliisi seisoo pyörän kanssa Joensuun torilavan edessä. — Ylikonstaapeli Tomi Lautasen mukaan Joensuun keskustassa on merkitty selkeästi liikennemerkein se, missä pyöräilyväylät kulkevat. Kävelykadulla saa ajaa, kunhan ottaa huomioon jalankulkijat. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. ALKU. Polkupyöräpoliisien toiminta pyörähti Joensuussa käyntiin tämän vuoden alusta. Joensuun kaupunki on käynnistänyt hankkeen, jolla pyritään kehittämään kevyen liikenteen toimivuutta. On luonnollista, että myös poliisi osallistuu siihen. Poliisille hankittiin sähköpolkupyörät, ja tehtävä kohdennettiin kenttävalvontaryhmän hoidettavaksi. Toiminnasta on tarkoitus tulla pysyvää.

2. PERSPEKTIIVI. Omalle kohdalleni polkupyörävuoro on osunut nyt muutamia kertoja. Pyörän selästä katsottuna liikenne näyttää poliisin silmin hyvinkin erilaiselta. Pyörällä liikkuminen asettaa meidät polkupyöräilijän ja kävelijän asemaan, jolloin meidän on helpompi havainnoida ja ymmärtää heitä. Ihmiset myös tulevat todella matalalla kynnyksellä juttelemaan kanssamme. Se on oikein mukavaa.

3. TEHTÄVÄT. Tehtävämme on valvoa ja opastaa kevyttä liikennettä. Samalla pystymme hoitamaan tavallisia hälytystehtäviä ruutukaavan alueella. Monesti saatamme olla jopa nopeammin paikalla kuin autolla – pääsemme pienempiin paikkoihin näppärästi. Valvomme myös yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kesän aikana se on konkretisoitunut esimerkiksi päihtyneiden ohjaamiseen sekä häiriö-käyttäytymiseen puuttumiseen ostoskeskuksissa.

4. KOMPASTUSKIVET. Kesän aikana olemme huomanneet, että moni ei tosiasiassa tiedä, mitkä säännöt koskevat pyöräilijää, ja missä kulkevat polkupyörille osoitetut väylät. Väylät on kyllä erittäin selkeästi merkitty isoilla liikennemerkeillä joka suunnasta, mutta ihmiset ajavat vanhasta tottumuksesta reiteillä, joilla ei saisi ajaa. Tämä on ollut eniten opastusta kaipaava asia kesän aikana, ja joskus olemme joutuneet puuttumaan asiaan jopa sakkotoimin.

5. NYRKKISÄÄNNÖT. Perusohjeet Joensuun keskustassa pyöräileville ovat nämä: Ottakaa huomioon kävelijät ja apuvälineliikkujat. Käykää tarkistamassa oma vakioreitti, katsokaa, missä saa ajaa ja missä ei. Käyttäkää kypärää, heijastimia ja valoja – uusi tieliikennelaki edellyttää paitsi etuvalon, myös punaisen takavalon käyttöä pimeällä.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: Motoristin unelma

Kun muu Suomi virittelee ylleen t-paitaa ja hellemekkoa, kiihtelysvaaralainen Timo Sund vetää jalkoihinsa pitkät kalsarit ja ”kura-housut”. Kypärän visiirin takana motoristi saa nauttia niin omista oloistaan kuin Suomen kauniista kesästä.

Kun muu Suomi virittelee ylleen t-paitaa ja hellemekkoa, kiihtelysvaaralainen Timo Sund vetää jalkoihinsa pitkät kalsarit ja ”kurahousut”. Kypärän visiirin takana motoristi saa nauttia niin omista oloistaan kuin Suomen kauniista kesästä.

Timo Sund istuu moottoripyörän selässä, takana näkyy joki ja sininen taivas. — ”Kun sain aivoverenvuodon vuonna 2004, minun täytyi tajuta se, että elämä on nyt ja tässä. Jos jotakin meinaa tehdä, se kannattaa tehdä nyt”, sanoo motoristielämästä nauttiva Gospel Ridersin Pohjois-Karjalan aluevastaava Timo Sund. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. ALKU. Isäukkoni oli aikanaan Helsingissä moottoripyöräharrastaja, niin sanottu lättähattu. Lapsuudenkotini kirjahyllyssä oli Moottorilehden vuosikirja vuodelta 1953. Luin sitä pikkupoikana ja ihastuin sielua myöten etenkin sivuvaunupyöriin. Kun aloin lähestyä moottoripyöräikää, isäni sanoi, että onkohan mummon vintissä vielä tallella se hänen viimeisin, kolaroitu Harley Davidsoninsa. Ei ollut. Ensimmäistä pyörää sainkin sitten odottaa 38-vuotiaaksi asti. Tuolloin sain aivoverenvuodon ja jäin eläkkeelle. Tarvitsin tekemistä. Hain Vantaalta venäläisen mustan sivuvaunuhirviön K 750 M.

2. YDIN. Olen miettinyt pääni halki, mikä moottoripyöräilyssä on oikeastaan se juttu. Ja kyllä se on se, että siinä saan olla aivan itsekseni. Ajaessa saa olla omissa oloissaan, vaikka ajaisi porukassakin. Kypärän sisällä on ihan yksin. Yksi tuttu pappi sanoikin, että moottoripyöräkypärä on maailman pienin rukouskammio. Luoja on luonut hienon maiseman, ja minä saan siitä ajaessa nauttia.

3. ELÄMYS. Vahvin kokemukseni motoristina o n ollut se, kun yhtenä kesänä vedin porukkaa Nurmeksesta alaspäin, ja satuimme ajamaan ukkosmyrskyn reunaa. Vähän ennen Juankoskea nousi myrsky, ja ukkonen iski maihin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vedän pyörän ympäri – jos se vaikka iskisi uudestaan. Kun sitten pysähdyttiin, kuulin, että sama ajatus oli tullut muillekin.

4. KERHO. Toimin Suomen suurimman kristillisen moottoripyöräkerhon, Gospel Ridersin, aluevastaavana Pohjois-Karjalassa. Kerho täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Siihen voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, joka hyväksyy meidän säännöt. Meillä on porukkaa eri kirkkokunnista ja myös kirkkoon kuulumattomia, ei me näitä kysellä. Gospel Riders järjestää yhteistyössä seurakuntien kanssa esimerkiksi motoristikirkkoja ja evankeliointikiertueita Suomessa.

5. UNELMA. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä moottoripyörällä Israelissa käymään, kun tuo uusin pyörä nelisen vuotta sitten tuli. Maailmantilanne meni kuitenkin sillä tavalla sekaisin, että reissu peruuntui – ja taloustilannekin sanoi, että älä unta näe. Ultimaalinen haaveeni on edelleen se, että voisin lyödä kaikki, mitä omistan, sivulaukkuihin ja lähteä. Ajaa niin pitkään kuin tie vie.

5xmielessä: Eskariope kiittää ja kumartaa

Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.

Johanna Ojala seisoo päiväkodin pihalla lasten leikkitelineen luona hynyillen. — ”Kaveruustaitoja on kovasti opeteltu vuoden aikana esiopetuksessa. Tämän ikäisillä näkyy jo mukavasti spontaania toisten auttamista ja sitä, että otetaan toinenkin huomioon paremmin kuin nuorempana. Se on tärkeä taito kouluun lähtijälle”, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. JUOLUKAT. Olen toiminut vajaat kymmenen vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, suurimman osan ajasta Soutajanpuiston päiväkodilla Rantakylässä. Tähän asti olen tehnyt töitä pienempien lasten kanssa, tänä vuonna työskentelin ensi kertaa esiopetuksessa Juolukoiden pienryhmässä. Eskarilaiset ovat jo todella omatoimisia. Esiopetusikäisten lasten kanssa korostuu opettajan rooli kasvattajan ja hoivaajan rinnalla.

2. POIKKEUSOLOT. Tämä kevät on ollut yllätyksellinen kevät. Kun koulut siirtyivät etäopetukseen, myös meidän ryhmästä jäivät esioppilaat suureksi osaksi pois. Soutajanpuiston esiopetusikäiset lapset Juolukoista ja Mesimarjoista yhdistettiin yhteen ryhmään. Töitä on riittänyt etätehtävien laatimisen, kirjallisten töiden ja syksyn suunnittelun parissa. Kaikkiin lapsiin ollaan oltu myös kotiin yhteydessä, ja kyselty, miten etäeskari sujuu.

3. HYVÄSTIT. Suurin osa lapsista palasi lähiopetukseen 14.5. Se tuntuu tärkeältä siksikin, että on hyvä päästä kasvokkain toivottamaan lapsille mukavat kesät ja mukavaa taivalta kouluun. Monia lapsiahan jännittää se kouluun lähtö. Lapsiin myös kiintyy vuoden aikana, ja kyllä se tuntuisi, että jotakin jää kesken, jos ei enää nähtäisi. Perheetkin ovat tulleet tutuiksi, heitäkin on mukava vielä tavata.

4. KIITOKSET. Olen oppinut tämän vuoden aikana sekä lapsilta että työtovereilta monenlaista. Ryhmässämme on aivan loistavat lastenhoitajat, jotka ovat antaneet paljon, kun itse olen ollut ensimmäistä vuotta esiopetuksessa. Lapset ovat opettaneet minulle etenkin heittäytymistä. Heiltä tulee paljon omia ideoita, ja se on vaatinut minulta välillä omien suunnitelmien sivuun laittamista. Yhdessä innokkaiden ja kekseliäiden lasten kanssa toimiessa kaikesta on tullut paljon rikkaampaa.

5. MUISTOT. Toivon, että lapset olisivat oppineet täällä ennen kaikkea vuorovai-kutustaitoja. Sitä, että he osaisivat ottaa toisiakin huomioon. Lapsethan ovat innokkaita sanomaan mielipiteensä, ja siinä on opettelemista, kun elämässä on aina ne toisenkin toiveet siinä rinnalla. Sitä toivon myös, että lapsille jäisi mukava muisto tästä ajasta. Eskarilaisethan asuvat tässä lähistöllä. Olisi kiva, jos heille tulisi ohi kulkiessa mukavia muistoja mieleen!

Virpi Hyvärinen