Yrittäjä ja monessa mukana oleva puuhanainen Helena Puhakka-Tarvainen on kasvanut karjalaisuuden ympäröimänä. Oman yrityksen perustaminen toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia.
Karjalaiset juuret ovat johdattaneet Helena Puhakka-Tarvaisen myös Martta-järjestön vapaaehtoiseksi. Yrittäjänä hän on halunnut tuoda esiin karjalaisuuden parhaita puolia kuten vieraanvaraisuutta ja kodikkuutta.
Kuva: Kirsi Taskinen
1 Juuret. Mitä enemmän olen päässyt näkemään maailmaa, sitä vahvemmin tunnen, että kotini on täällä Pohjois-Karjalassa. Täällä ovat juuret, perhe ja mielenmaisema. Olen kasvanut maatilalla ja tuntuu huikealta, että esi-isät ovat viljelleet samoja peltotilkkuja ja kulkeneet samoissa metsissä jo vuosisatoja sitten. Äitini suku on tullut puolestaan menetetystä Karjalasta ja olisi hienoa vielä joskus päästä tutustumaan myös niihin seutuihin.
2 Käsityöt. Arvostan käsin tehtyä, vaikka en itse käsitöitä juuri harrastakaan. Ihailen etenkin, miten kekseliäästi luontoa osataan hyödyntää niin perinteisissä kuin moderneissakin käsitöissä. Sienillä värjääminen on esimerkiksi taito, jonka haluaisin joskus oppia.
3 Karjalanpiirakka. Karjalanpiirakkaan en kyllästy koskaan ja se sopii niin juhlaan, arkeen kuin eväspakettiinkin. Pienestä pitäen olen osallistunut suvun naisten kanssa juhlapyhiä edeltäviin piirakkatalkoisiin ja nykyisin tekemistäni piirakoista alkaa tulla jo sen näköisiä kuin pitääkin. Olen toiminut pitkään vapaaehtoistyössä Martta-järjestössä ja karjalanpiirakkaan kiteytyy myös aika lailla koko marttailun ydin: ravitsemus, perinne ja yhdessä tekeminen.
4 Lietsu. Perustin yrittäjäkumppanini kanssa karjalaishenkisen hotellin viime vuonna. Hotellin luomisprosessi toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia. Emme halunneet luoda museota, vaan tuoda esiin karjalaisuuden parhaita puolia kuten vieraanvaraisuuden ja kodikkuuden. Erityisen ylpeitä olemme huoneidemme karjalankielisistä nimistä.
5 Olemisen ja elämisen tapa. Leppoisa mielenlaatu sekä tapa olla ja elää taitavat kuitenkin olla ne tekijät, jotka tekevät Pohjois-Karjalasta omanlaisensa. Vaarojen rinteillä ja metsien keskellä eletään niillä reunaehdoilla, jotka luonto on antanut, ja osataan arvostaa ikkunasta näkyvää. Itsestäni olen löytänyt näin poikkeusvuonna myös välillä piilossa olleen ”eräjorman” ja lähtö kotoa luonnon keskeltä ihmisten ilmoille ei ole ollenkaan yhtä houkutteleva vaihtoehto kuin monesti aikaisemmin.
Kirsi Taskinen