lapset ja nuoret – Kirkkotie

Lasten lauluryhmissä läikkyy ilo

Kaikille lapsille avoimet ja maksuttomat seurakuntien lasten kuorot ja musaryhmät tukevat muun muassa lasten sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi Rantakylässä musisoi Trioli, Enossa lasten musaryhmä.

Kaikille lapsille avoimet ja maksuttomat seurakuntien lasten kuorot ja musaryhmät tukevat muun muassa lasten sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi Rantakylässä musisoi Trioli, Enossa lasten musaryhmä.

Viisi lapsikuoron lasta joulukuusen äärellä. — Inna Soikkeli (vasemmalla edessä), Ida Ihalainen, Aada Jalovaara, Inki Turunen ja Ilona Ihalainen viihtyvät lasten musaryhmässä, jossa lauletaan, soitetaan ja välillä jopa piirretään ja askarrellaan jotain pientä esityksiin. Parasta musaryhmässä on sen vetäjä Hanna-kanttori, lapset toteavat yhdestä suusta. Ennen joulua musaryhmä esiintyi lasten kauneimmissa joululauluissa Enon seurakuntatalolla. Kuva: Tea Ikonen

– Joskus vuosia sitten mietimme lapsikuorolle jotakin napakkaa nimeä, mutta kaikki kivat nimet tuntuivat olevan jo varattuja. Trioli kuulostaa hauskalta, melkein tivolilta, mutta länsimaisessa musiikissa sillä tarkoitetaan kolmesta saman kestoisesta nuotista muodostuvaa rytmistä kuviota. Ehkäpä nimessä voi kuulla myös kristinuskon kolminaisuusoppiin liittyviä merkityksiä, kertoo Trioli-kuoroa vetävä kanttori Pasi Karjalainen Rantakylän seurakunnasta.

Alakoululaisista muodostuvassa Triolissa lauletaan pääsääntöisesti mukaansa tempaavia, iloisia, uudempia hengellisiä tai vähemmän hengellisiä lastenlauluja sekä soitetaan rytmi- ja laattasoittimia. Boomwhackereitakin on kokeiltu. Väliin saatetaan heittää jokin kiva laulu- tai rytmileikki. Kuoro laulaa ja esiintyy esimerkiksi perhemessuissa Rantakylän kirkossa.

Enon seurakunnan lasten musaryhmässä lauletaan lauluja laidasta laitaan. Kanttori Hanna Autio kertoo, että lapset ihastuivat muun muassa Klamydian Pyyntö-lauluun, jonka Jannika B:kin on esittänyt. Toisaalta musaryhmä on laulanut muun muassa Sinä, minä ja maailma -messun lauluja sekä Lasten virsiä. Laulamisen lisäksi ryhmässä liikutaan ja kokeillaan soittamista laatta- ja rytmisoittimilla. Ryhmä esiintyy perhemessuissa ja muissa lasten tapahtumissa.

Lapset ovat aitoja ja välittömiä

Sekä Trioli-kuoro että lasten musaryhmä ovat avoimia kaikille lapsille ilman pääsykokeita tai muita ehtoja. Toisin kuin monet lasten harrastukset, seurakunnan lapsikuorotoiminta on myös maksutonta.

Lapsiryhmän ohjaaminen on sekä Karjalaisen että Aution mielestä palkitsevaa mutta välillä haastavaa ja kuluttavaa.

– Lapset ovat omia persooniansa. Lapsissa on aitoutta ja välittömyyttä. He oppivat nopeasti asioita, mutta jos säestyskuvio laattasoittimella ei onnistu, saattaa seurata mökötys, Autio sanoo.

Karjalainen toteaa, että lapsilta saa välitöntä palautetta. Aikuisen onkin jaksettava heittäytyä ja laittaa itsensä likoon sataprosenttisesti joka hetki.

Lasten kuorot tukevat monenlaisia taitoja ja luovat yhteisöllisyyden tunnetta

Autio toivoo, että lapsille jäisi laulamisen ja laulujen sanoitusten kautta turvallinen jälki Jumalan huolenpidosta.

– Laulamisen hyödyt ovat tulleet aivotutkimuksen kautta esille. Laulaminen tukee monenlaisia taitoja ja ryhmässä toimiminen sosiaalisia taitoja. Musiikin kautta jaettu kokemus on arvokas, Autio sanoo.

Lisäksi seurakunnan iäkkäämmälle väelle on tärkeä nähdä ja kuulla lapsia laulamassa perhemessussa. Lapset tuovat tilaisuuksiin iloa ja elämän makua, toivoa siitä, että tulee uusia sukupolvia.

Pasi Karjalainen lisää, että yhdessä laulaminen luo yhteisöllisyyden tunnetta ja madaltaa kynnystä ilmaista itseään laulamalla.

– Seurakunnan lapsikuoro on hieno mahdollisuus osallistaa myös perheet mukaan seurakunnan toimintaan. Yhteys omaan kotiseurakuntaan voi löytyä monenlaisia polkuja pitkin.

Tea Ikonen

Lasten musiikkiryhmät

Löydät tietoa seurakuntasi lasten musiikkiryhmistä Kirkkotien kevätliitteestä.

Aikuisten tehtävä on rakentaa lapsille hyvää maailmaa

Marraskuun lopulla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tämänvuotinen teema on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on esillä myös Kato mua -tapahtumassa 25. marraskuuta.

Marraskuun lopulla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tämänvuotinen teema on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on esillä myös Kato mua -tapahtumassa 25. marraskuuta.

Kahden lapsen jalat, joissa tennarit. — Lapsen oikeuksien viikolla kiinnitetään huomiota erityisesti lasten ja nuorten mielen hyvinvointiin. Mielenterveyden kannalta merkittävä asia on, että joku huomaa ja välittää. Kuva: Lapsen oikeuksien viikko

Kato mua -tapahtuman ohjelmassa on kirkkohetki Joensuun kirkossa sekä non-stop-periaatteella pyöriviä toimintapisteitä yhteiskoulun lukiolla. Alakoululaisille ja heidän perheilleen suunnatun tapahtuman pääesiintyjä on vatsastapuhuja Sari Aalto, jolla on päivän aikana kaksi esitystä. Esitysten jälkeen on mahdollisuus tavata Aalto ja hänen nukkensa sekä ottaa yhteiskuvia.

– Ajatus on, että lapsi ja aikuinen voisivat osallistua toimintapisteisiin yhdessä ja lapsi saisi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Toteutuisi se, että lapsi pystyy sanomaan aikuiselle: kato mua, kun osaan tämän hienosti, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen Joensuun seurakunnasta.

Tapahtuman teema on lapsen oikeus hyvinvointiin, erityisesti mielen hyvinvointiin. Se näkyy tapahtumassa esimerkiksi yhdessäolona ja kiinnittämällä huomiota turvaverkkoihin. Perhe tai joku lähellä oleva aikuinen, kaverit ja muut lapsen ja nuoren ympärillä olevat ihmiset ovat mielenterveyden kannalta tärkeitä.

Jos lapsista ei pidetä huolta, ei yhteiskuntakaan ole kestävällä tasolla

Lapsen oikeus hyvinvointiin on myös valtakunnallisen Lapsen oikeuksien viikon (20.–26.11.) teema. Viikon tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Sama teema on myös Lastensuojelun Keskusliiton koordinoiman lapsen oikeuksien viestintäverkoston tämän vuoden teema.

– Haluamme nostaa erityisesti mielen hyvinvointia, koska se on ollut paitsiossa viime vuodet, toteaa viestinnän asiantuntija Maria Talvitie Lastensuojelun Keskusliitosta.

Myös nuoret itse ovat pitäneet mielenterveysteemaa esillä. Erityisasiantuntija Ira Custódio Lastensuojelun Keskusliitosta kertoo, että kouluterveyskyselyiden mukaan nuorten ahdistus koronan jälkeen ei ole vähentynyt Suomessa. Erityisesti tytöillä se on yleistä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota muun muassa palvelujen resursointiin Suomessa ja siihen, että mielenterveyden näkökulmasta huomioitaisiin eri lapsiryhmien erilaiset tarpeet. Komitean tuoreiden suositusten mukaan Suomessa tulisi entistä vahvemmin ottaa lapset ja nuoret mukaan pohtimaan, miten mielenterveysongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Esimerkiksi perheiden köyhyys kuormittaa lapsiakin, ja heikko taloustilanne tarkoittaa helposti kaveripiirin ulkopuolelle jäämistä. Myös syrjintä tai pelkkä syrjinnän pelko kuormittaa vähemmistöihin kuuluvien lasten mieltä.

Aikuisten tehtävä on rakentaa maailma, jossa lapset voivat hyvin.

– Jos lapsista ei pidetä huolta, ei yhteiskuntakaan ole kestävällä tasolla, Custódio toteaa.

Mielenterveyden kannalta on tärkeää, että joku välittää

Joensuun seurakuntien kasvatustyö tukee lasten ja nuorten hyvinvointia järjestämällä pitkin vuotta maksutonta, avointa ja turvallista toimintaa, jota vetävät koulutetut työntekijät tai vapaaehtoiset. Lisäksi seurakuntien nuorisotyöntekijät käyvät kouluilla pitämässä oppitunteja ja pidempiäkin kursseja kaveritaidoista.

– Kysykää, mitä kuuluu ja miten menee. Mielenterveydelle on merkittävää, että joku huomaa ja välittää, Noora Kähkönen vinkkaa meille kaikille.

Tea Ikonen

Kato mua la 25.11.2023

Lapsen oikeuksien tapahtuma, teemana lapsen oikeus mielen hyvinvointiin
Alkaa lasten kirkkohetkellä klo 12 Joensuun kirkossa (Papinkatu 1b)
Toimintapisteet klo 13 alkaen yhteiskoulun lukiolla (Papinkatu 3)
Järjestäjät: Joensuun ev.lut. seurakunnat yhteistyössä lapsiperhepalveluja tuottavien järjestöjen kanssa

Holylaneilla pelataan yhdessä ja pidetään hauskaa

Lani-isoset suunnittelevat Holylaneja, yhteisöllisiä pelitapahtumia nuorille. Heidän tehtävänsä on myös vetää pelejä ja olla pelikaverina kaikille.

Lani-isoset suunnittelevat Holylaneja, yhteisöllisiä pelitapahtumia nuorille. Heidän tehtävänsä on myös vetää pelejä ja olla pelikaverina kaikille.

Pelitapahtumassa neljä nuorta ihmistä pelipöytien keskellä. — Holylanien pelipaikkojen rakentaminen kuuluu lani-isosten tehtäviin. Lopuksi lanit puretaan ja siivotaan. Kuva: Delila Myyry

Neljä kertaa vuodessa joukko nuoria kokoontuu Joensuun seurakuntakeskukselle pelaamaan tietokone- ja konsolipelejä yön yli. Seurakuntayhtymän järjestämät Holylan-tapahtumat ovat avoimia kaikille 13–20-vuotiaille nuorille.

– Holylaneissa kyse on siitä, että pidetään hauskaa ja pelataan yhdessä. Se on myös tapa saada uusia kavereita ja tutustua uusiin peleihin, sanoo lani-isosena toimiva 15-vuotias Elias Tanskanen Joensuun seurakunnasta.

Osallistujat tuovat mukanaan oman tietokoneen tai pelikonsolin, joka kytketään lähiverkkoon. Seurakunnalla on myös Nintendo Switch ja Playstation 4 sekä virtuaalilasipaikkoja kaikkien käyttöön. Laneilla on tilaa noin 25–30 hengelle.

– Pelejä saa pelata yhdessä tai erikseen, ihan miten haluaa. Lautapelejäkin löytyy, kertoo Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Delila Myyry.

Pelit vaihtelevat turnauksista rentoon yhdessäoloon

– Yhteisölliset pelit ovat suosituimpia laneilla, kertoo 16-vuotias Sampo Laukkanen Rantakylän seurakunnasta.

Laukkanen pitää tapahtuman tunnelmasta: monet ovat keskittyneet pelaamiseen ruutujensa ääressä samalla kun osa porukasta liikkuu Just Dance -tanssipelin tahtiin.

Holylanit aloitetaan alkuhartaudella. Tapahtuma alkaa perjantaina iltapäivällä ja päättyy lauantaina kello 12. Nukkumiseen on mahdollisuus, mutta jos haluaa voi pelata läpi yön. Kaupungilla saa käydä ostamassa ruokaa. Talo tarjoaa kahvia, teetä ja kaakaota.

– Lanien yksi parhaista puolista on omasta mielestäni peliturnaukset, koska siinä tulee pelattua muidenkin kuin omien kavereiden kanssa, sanoo Elias Tanskanen.

Peliturnauksia järjestetään suosituista ammuntapeleistä kuten Counter-Strike: Global Offensive ja Overwatch 2. Nuorten Holylaneilla ei pelata K18-pelejä.

Ohjelmassa on myös hauska taukokisa. Pelikavereiden kesken kommunikoidaan Holylanien omalla keskustelukanavalla Discord-palvelimella.

Isoset ja vapaaehtoiset pyörittävät laneja yhdessä

Lani-isoset hoitavat käytännön järjestelyitä yhdessä täysi-ikäisten ohjaajien kanssa. He suunnittelevat Holylaneja ja hypettävät eli hehkuttavat tapahtumaa etukäteen.

Laneilla isoset ja ohjaajat vetävät pelejä ja järjestävät kisoja. He huomioivat myös ne osallistujat, jotka ovat tulleet tapahtumaan ilman omaa kaveria.

– Olen aina ollut kiinnostunut pelitoiminnasta, joten kun sain kuulla, että on mahdollista toimia lani-isosena, niin olin heti kiinnostunut, kertoo Sampo Laukkanen.

Myös Elias Tanskaselle lani-isoseksi ryhtyminen oli luontevaa, koska hän viihtyy laneilla ja tykkää muutenkin pelata.

Tehtävään koulutetaan kaikki kiinnostuneet. Mukaan tarvitaan myös aikuisia vapaaehtoisia, jotka haluavat viettää aikaa nuorten kanssa yhdessä pelaten.

Hanna Pekkanen

Nuorten Holylanit 13–20-vuotiaille

Pe–la 8.–9.12. Joensuun seurakuntakeskuksella, Kirkkokatu 28. Pelaajamaksu 5 €. Ilmoittautuminen on auki 6.10.–29.11. osoitteessa www.janoa.fi.
Laneille saa ilmoittautua vain yli 13-vuotias. Tapahtumassa sallittujen pelien ikärajat ovat S, 7, 12 ja 16.

Tukea lapsiperheiden kesänviettoon

Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi. Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.

Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi. Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.

Kolme lasta leikkimässä hiekkalaatikolla. — Tessa Grinden, Sanni Airaksinen ja Amanda Figueiredo osallistuivat Rantakylän kesäkerhoon. Amanda kertoi olevansa mukana jo kolmatta kesää. – Olen tykännyt kesäkerhosta paljon. Olemme leikkineet Norssissa ja viettäneet yhdessä aikaa. Kuva: Tea Ikonen

Työssäkäyvien vanhempien elämää helpottivat kesäkuussa seurakuntien järjestämät kesäkerhot, joissa jälkikasvulle oli lämmintä ruokaa ja ohjattua toimintaa. Kesäkerhot täyttyvätkin nopeasti, kun ilmoittautuminen keväällä avautuu.

Rantakylän seurakunnan kesäkerhossa kävi päivittäin reilu 20 lasta. Kerho oli suunnattu eskarin käyneistä kolmasluokkalaisiin. Alle kouluikäisillä lapsilla on usein hoitopaikat, mutta kouluikäisillä sitä mahdollisuutta ei välttämättä ole.

– Halusimme priorisoida kouluikäisten kesäkerhon, koska sille on suurin tarve, toteaa varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.

Lastenohjaaja Irina Partasen mukaan kerholaiset lähtivät yleensä aamulla leikkipuistoon, tulivat kirkolle syömään, tekivät sisäpuuhia tai ulkoilivat. Partanen kertoo, että kerhosta on tykätty ja monet lapset tulevat vuodesta toiseen uudelleen.

Leirillä lapsilla on paikka, missä viettää päivänsä

Enon seurakunnassa lapsille on tänä kesänä tarjolla kaksi leiriä. Kesäkuussa oli esikouluikäisistä kolmasluokkalaisille suunnattu Murikan majan päiväleiri, ja heinäkuun alussa 3.–7.-luokkalaiset lähtevät Polku-leirille Keuruulle.

Varsinkin Murikan majan leiri on aina hyvin suosittu. Nuorisotyönohjaaja Saija Ihalainen uskoo sen johtuvan siitä, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on leirillä paikka, missä viettää päivänsä.

– Murikan majan päiväleiri on kello 9–17, eli se on työpäivän mittainen. Siinä pystyvät vanhemmat käymään töissä, kun lapset ovat turvallisesti leirillä.

Diakonia tukee perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan

Joillakin perheillä isoin huoli on se, mistä saada rahat lapsen ruokaan kesän aikana.

– Lapset ovat saaneet lämpimän ruuan koulussa. Kun koulu loppuu, kotona menee ruokaa enemmän. Vähävaraisille se voi olla ongelma, huomauttaa diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen Rantakylän seurakunnasta.

Kesä on myös suosittua aikaa reissata. Vähävaraisilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia sellaisiin lomamatkoihin kuin muilla. Pehkonen toteaa, että se voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan.

Diakonia tukee perheitä, mutta avun tarve katsotaan aina tilannekohtaisesti. Suurta muutosta lapsiperheiden osuudessa asiakaskunnastaan Pehkonen ei ole havainnut.

– Meillä tietysti vaikuttaa paljon, kun ViaDian ruokajakelu on tuossa vieressä. Se auttaa paljon lapsiperheitä.

Helpotuksia retkimaksuihin ja avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta

Enon seurakunnan diakonissa Sari Korhonen arvioi, että hänen asiakkaistaan alle 10 prosentilla on alaikäisiä lapsia. Diakonian asiakasmäärät ovat kasvaneet kuitenkin hurjasti viime vuosina, mutta mahdollisuudet avuntarvitsijoiden taloudelliseen tukemiseen ovat pienet.

– Enon diakoniatyöllä on mahdollisuus avustaa yhtä taloutta vain kerran vuodessa ruokalahjakortilla ja lisäksi jouluavustuksella. Hävikkiruuankin jako on vähentynyt, kun ruuan hinta on noussut, ja laputetut tuotteet viedään jo kaupassa.

Korhonen vinkkaa, että pienituloiset vanhemmat voivat kysyä helpotusta seurakunnan järjestämien retkien maksuihin. Lisäksi diakoniatyön kautta voi hakea isompia avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta.

– Tukikummit on tarkoitettu erityisesti harrastustoimintaan, jos on tarve vaikka polkupyörän tai suksien hankinnalle. Huono puoli on, että yksi perhe voi hakea tukea vain kerran, mutta tokihan se auttaa paljon, jos sellaisen avustuksen saa.

Tea Ikonen

Konfirmaatiossa luodaan ainutkertaisia muistoja

Rippijuhla alkaa konfirmaatiomessulla, jossa nuoret saavat siunauksen ja ehtoollisen. Messussa voi ottaa kuvia ja iloita. Nuoret tekevät juhlasta itsensä näköisen.

Rippijuhla alkaa konfirmaatiomessulla, jossa nuoret saavat siunauksen ja ehtoollisen. Messussa voi ottaa kuvia ja iloita. Nuoret tekevät juhlasta itsensä näköisen.

Nuoren kädet pitelevät alban nauhoja. — Konfirmaatioon pukeudutaan mukavasti, juhlaa ja kirkkotilaa kunnioittavasti. Konfirmoitavat nuoret istuvat kirkon etuosassa valkoiset albat yllään. Kuva: Sanna Krook.

Rippikirkkoon on hyvä tulla ajoissa, sillä väkeä on paljon ja alussa pappi antaa ohjeita kirkkoväelle.

Konfirmaatiomessu kestää useimmiten reilun tunnin. Messun kulkua voi seurata virsikirjasta tai lauluvihkosta. Joensuun seurakunnan rippikoulutyön pappi Heidi Väyrynen antaa vinkin:

– Seuraile pappien liikkeitä ja käsimerkkejä – ylösnousut ja istumiset näkyvät usein myös niissä. Elä hättäile, et voi mokata!

– Varusta itsesi kuulevalla korvalla, tule sydän auki ja ota hyvä paikka, Pielisensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Juuso Nikula ohjeistaa.

Kummit ja muut läheiset siunaavat nuoria alttarilla

Konfirmaatio on nuorten juhla, jonka he suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä työntekijöiden kanssa. Jokainen konfirmaatiomessu on omannäköisensä.

Ripille pääsevät nuoret esittävät kirkossa konfirmaatiolaulun, jonka he ovat valinneet ja harjoitelleet. Juhlatunnelmaan voi halutessaan liittyä suosionosoituksin.

Saarnan jälkeen nuoret lausuvat uskontunnustuksen yhteen ääneen seurakunnan kanssa. Pappi kysyy konfirmoitavilta, tahtovatko he elää kristittyinä. He vastaavat: ”Tahdon”.

Nuoret polvistuvat alttarin ääreen siunattaviksi. He ovat etukäteen pyytäneet siihen tehtävään kummia, perheenjäsentä tai muuta läheistä.

– Nuori saa itse päättää, ketä haluaa tehtävään kysyä, Väyrynen kertoo.

Kameran käytössä tulee muistaa hienotunteisuus

Konfirmaatio antaa oikeuden osallistua ehtoolliselle itsenäisesti, ja niinpä nuoret menevät ehtoolliselle ensimmäisenä. Sen jälkeen on muiden vuoro.

Kirkossa on lupa ottaa kuvia ja videota omalta paikalta tai niin, ettei messu siitä häiriinny. Ehtoollisella kävijöiden kuvaaminen ei ole sopivaa, sillä se on monelle hyvin herkkä tilanne.

– Annetaan kaikille oma rauha ja luodaan turvallista tilaa toinen toisillemme. Tervettä maalaisjärkeä käyttäen voi ikuistaa nuoren tärkeät hetket, Nikula toteaa.

Isoset ja työntekijät vierailevat juhlassa pyydettäessä

Messun jälkeen nuori saa rippikoulutodistuksen. Kirkon pihalla on tilaa onnitella, antaa kukkia ja ottaa kuvia luonnonvalossa.

Sitten siirrytään juhlapaikalle. Kirkon jäsenillä on mahdollisuus vuokrata omasta seurakunnastaan juhlatila muita edullisemmin. Juhlan voi myös pitää kodissa.

Monessa seurakunnassa on tapana, että leirin työntekijöitä ja isosia pyydetään käymään rippijuhlissa.

– Pyydettäessä vierailemme nuorten rippijuhlissa esittämässä laulutervehdyksen. Toivomme, että kutsu tulee nuoren huoltajalta meille työntekijöille, Heidi Väyrynen kertoo.

Hanna Pekkanen

Koulussa opitaan kaveritaitoja

Seurakuntien ja koulujen yhteistyöhön kuuluu sekä yleissivistävää opetusta että uskonnollisia tilaisuuksia. Lisäksi seurakunnat tarjoavat runsaasti erilaisia kasvua ja hyvinvointia tukevia opetuskokonaisuuksia.

Koululaisilla paljon värikkäitä merkkejä pöydällä. — Seurakuntien ja koulujen yhteistyöhön kuuluu sekä yleissivistävää opetusta että uskonnollisia tilaisuuksia. Lisäksi seurakunnat tarjoavat runsaasti erilaisia kasvua ja hyvinvointia tukevia opetuskokonaisuuksia.

Kaveritaitojen tukeminen on yksi vahvuus Joensuun seurakunnan ja koulujen välisessä yhteistyössä. Niitä opetellaan erityisesti alakoululaisten keväisissä retkipäivissä ja Friends-kursseilla, joita nuorisotyönohjaajat Noora Kähkönen ja Nonna-Omena Helojoki käyvät pitämässä kouluilla.

Retkipäivissä Vaiviossa koululaiset pääsevät kiertämään luontopolun sekä leikkimään ja pelaamaan vapaasti. Lisäksi päivä alkaa yleiseettisellä päivänavauksella, johon kaikki voivat osallistua.

– Retkipäivä antaa kaikille lapsille mahdollisuuden osallistua johonkin kivaan tai elämykselliseen. Kaveritaidot treenautuvat, kun lapset toimivat pienryhmissä ja vapaammassa ympäristössä, Noora Kähkönen toteaa.

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat tärkeitä

Friends-kurssilla opetellaan tunteiden tunnistamista ja nimeämistä sekä huomaamaan, millaista viestiä puhumme itsellemme ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen.

– Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat tosi tärkeitä. Toisilla on hyvät kaveritaidot ja toiset tarvitsevat harjoittelua, Nonna-Omena Helojoki pohtii.

Kähkönen ja Helojoki ovat pitäneet Friends-kursseja alakoululaisille. Friendsistä on omat versiot myös pienille lapsille, nuorille ja aikuisille. Kurssien pitäminen opettaa myös niiden vetäjiä.

– Kursseilla oppii ja kertaa samalla myös itse näitä tärkeitä taitoja ja huomaa, että niitä voi oikeasti käyttää arjen apuna, Noora Kähkönen toteaa.

Kouluyhteistyö on monipuolista ja toimii hyvin

Salatut elämäntaidot on samantyyppinen tunnekurssi. Kontiolahden seurakunta pitää niitä alakoululaisille. Lisäksi kouluyhteistyöhön kuuluvat aamunavaukset, koulukirkot ja erilaiset seurakunnan pitämät oppitunnit.

– Yläkoulun kanssa pidetään yhteistyössä muun muassa välituntinuokkaria, seiskojen ryhmäytymispäivää, ja Mahis-ryhmää, luettelee vs. nuorisotyöntekijä Janna Jalovaara.

Myös Enossa kouluyhteistyö on monipuolista. Se sisältää esimerkiksi ekaluokkalaisten kotikirkkoon tutustumista, koululaisten joulu- ja pääsiäiskirkkoja ja päivänavauksia. Opettajat voivat pyytää kouluvierailuja haluamastaan aiheesta.

– Ykkös- ja kakkosluokkien draamatunnilla käsittelimme ystävyyttä ja kiitollisuutta. Opettajalta sain palautetta, että näitä tunteja pitäisi olla kaikille oppilaille, nuorisotyönohjaaja Saija Ihalainen kertoo.

Kouluyhteistyön myötä lapset ja seurakuntien nuorisotyöntekijät tulevat tutuiksi toisilleen. Myös kouluilla yhteistyö seurakuntien kanssa koetaan toimivaksi.

– Minulla on oppilaiden kanssa oikein hyviä ja mukavia kokemuksia esimerkiksi Vaivion retkipäivistä. Oppilaille on jäänyt varmasti niistä mukavia muistoja. Syksyllä meillä oli myös Friends-tunnit. Se oli mielestäni myös oikein hyvä kokonaisuus, kommentoi opettaja Mikko Mervola Noljakan alakoululta.

Tea Ikonen

Seurakuntien ja koulujen yhteistyö

Yleissivistävä opetus: esim. uskontotunnit ja tutustumiset kotikirkkoon.
Perinteiset juhlat: esim. kutsuvieraana ylioppilasjuhlissa.
Uskonnolliset tilaisuudet: esim. päivänavaukset ja koulujumalanpalvelukset.
Kasvu ja hyvinvointi: esim. tunnekurssit, ryhmäytymispäivät, pop up -kahvilat, kriisityö.

Millainen nimi lapselle?

Isovanhempien ajan muotinimet ovat nousseet uuteen suosioon, ja luonto inspiroi nimen antajia sekä Suomessa että muualla maailmassa. Harvinaisimpien nimien lainmukaisuuden selvittää aina Digi- ja väestötietovirasto.

Miehen ja naisen kädessä pienet, valkoiset lastenkengät. — Kasteessa lapsi saa nimen ja hänet liitetään seurakunnan jäseneksi. Nimen antajia voivat inspiroida esimerkiksi isovanhempien ajan muotinimet tai luonto. Kuva: Pixabay

Noin vuoden verran Vaara-Karjalan seurakunnassa pappina toiminut Veli-Matti Vepsäläinen on ehtinyt toimittaa jo monta kastetta. Hän on huomannut, että lapsille annetaan jälleen vanhoja nimiä, kuten Kerttu tai Oskari. Joku etunimistä voi olla oman isovanhemman tai isoisovanhemman nimi.

Torontossa syntynyt Vepsäläinen teki saman huomion myös Kanadassa eläessään: moni lapsi sai nimen parin sukupolven takaa.

Luontoaiheiden rikkautta nimissä

Luontoaiheiset nimet kuten Lilja, Aava tai Hilla ovat olleet viime vuosina Suomessa hyvin suosittuja. Vepsäläisen mukaan trendi on tuttu myös Kanadassa. Luonnon inspiroimia englanninkielisiä nimiä ovat esimerkiksi Autumn (syksy) ja Sky (taivas).

– Luonnonilmiöt ovat läsnä myös Kanadan alkuperäiskansojen nimistössä: perinteinen heimonimi voi merkitä vaikkapa ukkosenjylinää, Vepsäläinen kertoo.

Luonnon kasveista ja eläimistä, vuoden kierrosta sekä muinaisista luontomyyteistä innoituksensa saaneita nimiä annetaan sekä tytöille että pojille. Osa nimistä sopii kaikille sukupuolesta riippumatta. Tällaisia ovat esimerkiksi Paju, Ruska, Pouta, Viima tai Saarni.

Suurin osa harvinaisista nimistä saa hyväksynnän

Kun lapsi kastetaan, kastava pappi toimittaa tarvittavat tiedot Digi- ja väestötietovirastoon. Joskus vanhemmat haluavat antaa lapselleen itse keksimänsä nimen tai muun erittäin harvinaisen nimen. Tällöin seurakunnalla on velvollisuus siirtää asian tutkiminen Digi- ja väestötietovirastoon, joka selvittää nimen lainmukaisuuden.

Henkikirjoittaja, nimiasioiden ryhmäpäällikkö Laura Mattila Digi- ja väestötietovirastosta kertoo, että prosessista on säädetty etu- ja sukunimilaissa.

– Huoltajat voivat ilmoittaa sen nimen, jota he ensisijaisesti toivovat lapselle, ja sitten tutkitaan perusteellisesti, onko se lain edellytykset täyttävä. Suurin osa nimistä on sellaisia, että ne todetaan lainmukaisiksi ja ne voidaan tallentaa väestötietojärjestelmään.

Selvitys uuden tai harvinaisen nimen taustoista nopeuttaa asian käsittelyä

Vuonna 2019 voimaan tulleen uuden nimilain mukaan sen paremmin Digi- ja väestötietovirasto kuin seurakuntakaan ei voi etukäteen ottaa kantaa uuden tai harvinaisen nimen lainmukaisuuteen.

– Prosessi on kirjallinen. Ilmoitus täytyy olla tehtynä, ennen kuin voimme ryhtyä tutkimaan sen lainmukaisuutta. Sen takia emme voi esimerkiksi puhelimessa vastata kyselyihin, miltä jokin nimi kuulostaa, Laura Mattila perustelee.

Digi- ja väestötietovirasto pitää huoltajat ajan tasalla siitä, missä vaiheessa prosessia ollaan menossa.

– Jos selvitys nimen taustoista on jo toimitettu yhdessä ilmoituksen kanssa meille, se nopeuttaa asian käsittelyä, Mattila vinkkaa.

Nimien kirjoon mahtuu myös muita kuin suomalaisia nimiä

Lapselle ei voi antaa etunimeä tai etunimien yhdistelmää, joka voi aiheuttaa pahennusta tai haittaa, tai joka on etunimeksi soveltumaton. Nimen tulee myös vastata vakiintunutta nimikäytäntöä.

Kansainvälisen perheen lapsen nimi voi olla suomalaisittain eksoottisempikin.

– Vieraskielinen nimi voidaan hyväksyä esimerkiksi perhesiteiden perusteella, vaikka se ei olisikaan suomen tai ruotsin kieliasun mukainen. Ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti, Mattila kertoo.

Hanna Pekkanen

Roskat oikeaan kierrätysastiaan

Retket lähiluontoon, kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntäminen askartelussa ja kierrätyksen opettelu ovat osa seurakuntien ympäristökasvatusta.

Retket lähiluontoon, kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntäminen askartelussa ja kierrätyksen opettelu ovat osa seurakuntien ympäristökasvatusta.

Kolme pientä kerholaista ohjaajansa seurassa. — Kontiolahden seurakunnan varhaiskasvatuksenohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan lapset osaavat esittää usein hyviä kysymyksiä luonnosta ja ympäristöstä. Kuvassa Malvalehdon kanssa Aino Laakkonen (vas.), Hilda Niemeläinen ja Tauno Hiltunen. Kuva: Tea Ikonen

Varhaiskasvatuksen työntekijät auttavat suksia päiväkerholaisten jalkaan Kontiolahden seurakuntatalon takapihalla helmikuisena maanantaina. Ulkona ja luonnossa oleminen on varhaiskasvatuksenohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan osa seurakunnan ympäristökasvatusta. Siihen Kontiolahden seurakunnalle tarjoavat hyvät puitteet lähimaasto ja Hirvirannan leirikeskus.

– Leirikeskus on ympäristökasvatuksen kannalta huippupaikka, jossa on paljon tutkailtavaa lasten kanssa. Tällainen ympäristö ruokkii ympäristöystävällistä toimintaa, Malvalehto kertoo.

Ympäristön huomioiminen näkyy seurakunnan varhaiskasvatuksessa myös muun muassa kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntämisenä askartelussa. Lisäksi lasten kanssa opiskellaan, mikä roska tulee mihinkin kierrätysastiaan.

– Lapsilta tulee luontoon liittyen tosi hyviä kysymyksiä, joita sitten yhdessä pohditaan. Vanhemmat ovat nykyään aika valveutuneita, ja lapsilla on hyvä pohja ympäristöystävälliseen toimintaan, Malvalehto arvioi.

Nuorilla on paljon tietoa, mutta kulutuskulttuuri on iso haaste

Joensuun ev.lut. seurakunnissa huomioidaan ympäristöasiat kasvatuksessa erityisesti kierrätyksen ja jätteiden lajittelun kautta.

– Toimintaa suunnitellaan mahdollisimman tarkasti siten, että käytetään jo olemassa olevia materiaaleja ja elintarvikkeita. Mahdollisuuksien mukaan käytössä on myös luonnonmateriaaleja. Rippileireillä meillä on yhtenä päivänä kasvisruokapäivä, kertoo nuorisotyönohjaaja Eeva-Riitta Arffman Pyhäselän seurakunnasta.

Arffmanin mukaan koululaisilla ja nuorilla on paljon tietoa muun muassa kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista, mutta toisaalta tieto ei aina näy teoissa.

– Yksi iso haaste on varmasti kulutuskulttuuri, jossa elämme. Yhä nuoremmat lapset alkavat jo vertailla itseä toisiin. On paineita siitä, että pitää olla merkkivaatteita, uusi puhelin ja tämän hetken suosituimmat lelut.

Ympäristödiplomi vaikuttaa seurakunnissa kaikkeen

Ympäristökasvatus on yksi arviointikohteista, kun seurakunta hakee itselleen Kirkon ympäristödiplomia. Kontiolahden seurakunnalle diplomi myönnettiin viime vuoden lokakuussa, ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymällä diplomi on ollut vuodesta 2010. Ympäristödiplomi vaikuttaa muun muassa seurakuntien energiankäyttöön, kiinteistöjen remontointiin, metsänhoitoon sekä ekologisten puhdistusaineiden, Reilun kaupan hyödykkeiden ja lähituotteiden valintaan.

Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra Jukka Reinikaisen mukaan luomisteologia velvoittaa kristittyjä toimimaan ympäristön hyväksi.

– Näemme luonnon monimuotoisuudessa, rikkaudessa ja kauneudessa Jumalan olemassaolon, ja sen kautta voimme ymmärtää enemmän Jumalasta ja itsestämme. Luonnon tuhoaminen on Jumalan tahdon rikkomista, Reinikainen toteaa.

Reinikaisen mielestä kirkon tehtävä on tuoda toivoa ilmastoahdistuksenkin keskelle.

– Voimme paljon vaikuttaa ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Tehdään ympäristötekoja positiivisella asenteella eikä ahdisteta ihmisiä. Aikuisten tehtävä on ottaa vastuu maailmasta.

Tea Ikonen

Kirkon ympäristödiplomi

Kirkon oma ympäristöjärjestelmä, joka auttaa seurakuntia toteuttamaan ympäristövastuuta toiminnassaan.
Tukee kirkon energia- ja ilmastotavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.
Myöntämiseen liittyvässä arvioinnissa käydään läpi muun muassa jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.
Voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Tärkeintä on nuoren kohtaaminen

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Tummapukuinen mies ja punainen mopo seurakuntatalon edessä. — Rantakylän nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen kulkee pappatunturillaan kesät, talvet. Parasta työssä on miehen mielestä elämänilo: kun nuori, jolla ei mene hyvin, innostuu jostain, voittaa pelkonsa ja saa kavereita. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät aina samat: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia. Kuva: Tea Ikonen

– Jos lapselle syntyy nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunne, silloin ohjaaja on jollakin tavalla onnistunut tehtävässään, arvioi nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen.

Miehellä on takanaan 22 vuotta työskentelyä lasten ja nuorten parissa Rantakylän seurakunnassa. Viime syksynä hänelle myönnettiin Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto pitkästä ja sitoutuneesta työstä kouluikäisten ja heidän perheidensä kanssa Rantakylän seurakunnassa ja Joensuun seurakuntayhtymässä. Palkintoehdotuksen takana olleet työkaverit perustelivat palkintoa myös muun muassa sillä, että Kähkönen on pitänyt yllä hyviä suhteita alueen kouluihin sekä verkostoitunut ansiokkaasti muidenkin lasten ja nuorten parissa työskentelevien kanssa.

Palkinto lämmittää Kähkösen mieltä, koska se on muiden ehdottama.

– Palkinnon arvoa nostaa se, että palkinnon saajaa täytyy esittää, ja Lasten ja nuorten Itä-Suomen piirin hallitus käsittelee ehdokkaat, joita tulee hiippakunnallisesti.

Mukana kasvupolulla eskarista nuoreksi aikuiseksi

Ensimmäisinä työvuosina Kähkösen toimenkuva painottui alakouluikäisiin. Sittemmin Rantakylän seurakunnassa on omaksuttu kasvatuksen polkuajattelu eskarista nuoriin aikuisiin. Sen mukaan työntekijätiimin jäsenet voivat toimia polun eri kohdissa sen mukaan, mitkä tehtävät itselle sopivat ja missä tarvitaan milloinkin resursseja.

– Olen välillä mukana eskariretkillä, alakoululaisten leireillä tai kerhoissa. Työhöni kuuluvat myös rippikoulu, nuorisotyö ja isoskoulutus.

Vuosien varrella moni asia on muuttunut. Maailma on käynyt nopeatempoisemmaksi ja vaativammaksi. Entistä nuoremmilla on älypuhelimet ja sen myötä taskussaan koko maailma hyvine ja huonoine puolineen. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät tänä päivänä kuitenkin samat kuin 20 vuotta sitten: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia.

Miten tuoda toivon viestiä?

Kähkösen mielestä työssä parasta onkin se, kun nuori innostuu jostain ja elämänilo voittaa.

– On hienoa huomata, kun nuori, joka ei voi hyvin, voittaa jännityksen, saa rohkeutta tai löytää kaverin meidän jutuissa.

Kähkönen toivoo myös, että uskonasiat jäisivät osaksi nuoren elämää. Niiden esillä pitäminen tuoreella ja merkityksellisellä tavalla on haasteellista.

– Mistä löytää sen nuoria puhuttelevan tuoreen tavan tuoda vanhaa viestiä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on sen takia tullut aikanaan maailmaan?

Tämä on tärkeä kysymys seurakuntien tulevaisuudenkin kannalta yhteiskunnassa, jossa kaikki eivät enää kuulu kirkkoon.

– Kyllähän me olemme isojen haasteiden ääressä: miten tuoda toivon viestiä niin, että nuori kokee olevansa merkityksellinen ihminen? Miten voimme suorituspaineita luovassa maailmassa tuoda sellaista näkökulmaa, että ihan tavallinenkin on hyvää ja arvokasta?

Tea Ikonen

Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto

Voidaan myöntää Kuopion hiippakunnan alueella toimivalle työntekijälle, henkilölle tai ryhmälle, joka on sitoutuneesti ja innostavasti tehnyt työtä lasten ja nuorten parissa.
Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin hallitus valitsee palkinnon saajan ehdokkaiden joukosta.
Vuoden 2022 palkinto myönnettiin Rantakylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Kähköselle.

”Merkityksellisintä oli avoimuus”

Pielisensuun seurakunnan nuoret matkustivat lokakuussa Taizén yhteisöön. Matka toteutettiin jo neljättä kertaa.

Pielisensuun seurakunnan nuoret matkustivat lokakuussa Taizén yhteisöön. Matka toteutettiin jo neljättä kertaa.

Kuuden kuvan kollaasi nuorista ryhmämatkalaisista. — Joensuulaisnuoret kokivat pyhiä ja mukavia hetkiä Ranskan-matkallaan. Kuvissa ovat Marjaana Pulkkinen, Eevi Junttila, Arttu Termälä, Juuso Nikula, Jarkko Pulkkinen, Ilia Bodikov, Veera Ahonkivi, Tatu Vilman ja penkkihippasilla saksalaisten ryhmä. Lisää kuvia ja kertomuksia matkasta Pielisensuun kirkon iltateellä su 15.1. klo 18 alkavan Taizé-messun jälkeen. Kuvat: Tiina Korhonen, Niina Riihimäki, Roope Turunen, Ilto Metsäranta

Syysloman kynnyksellä lastattiin linja-auto täyteen nuoria pyhiinvaeltajia ja heidän rinkkojaan. Auton edessä valotaulussa hohti kirkkain kirjaimin Joensuu–Taizé. Matka kauniille ylänköalueelle, lounaisen Ranskan maaseudulle alkoi!

Matka kulki bussilla Helsinkiin, laivalla Travemundeen ja yön yli autossa aamupalalle pienen kaupungin, Chalon-sur-Saônen, kuppilaan. Siitä ei ollutkaan enää pitkää taivalta määränpäähämme.

– Tähän mennessä paras reissu elämässäni. Bussimatkat olivat aivan best, sanoo Roope Turunen.

Pyhiinvaelluksella matkattiin silmät ja sydän auki

Pyhiinvaelluksella matkataan hitaasti ja samalla pidetään silmät auki, koetaan hetket hetkien perään ja kuunnellaan toisia tovereita. Matkan aikana ryhmämme tiivistyi tiimiksi, jalostui joukkueeksi.

Perillä jokainen sai paikan omassa kansainvälisessä ryhmässään, jossa jaettiin päivän kysymykset, oman arjen asiat, suosituimmat laululeikit ja tehtiin pieniä käytännön tehtäviä kuten siivousta ja tiskausta.

– Päivisin pääsi syventymään omiin ajatuksiinsa ja rauhoittumaan arjen stressistä. Illalla pääsi sitten vastakkaiseen fiilikseen, kun kokoonnuttiin tuttujen kanssa juttelemaan, laulamaan ja nauttimaan illasta ja Taizén yhteisöllisyydestä, kuvailee Anni Korppinen kokemuksiaan.

– Illalla lauloimme piirissä Taizé-lauluja. Tunne oli samaan aikaan hiukan surullinen ja oudon levollinen. Ei malttanut lähteä nukkumaan, kun laulaminen tuntui niin hyvältä, kertoo Joona Vepsäläinen.

Ilto Metsäranta kiteyttää omat ajatuksensa matkan jälkeen näin:

– Taizéhen reissaaminen muutti minua paljon. Minusta tuli rohkeampi ja sosiaalisempi. Kokemus oli korvaamaton, en vaihtaisi muistoja tai uusia ystäviä mihinkään.

Eri taustoista tulleet kohtasivat

Monet nuoret tulivat Taizéhen ensimmäistä kertaa. Niin myös Jarkko Pulkkinen.

– Parasta olivat rauhalliset rukoushetket ja yhteinen veisuu: satojen nuorten yhteislaulu oli uskomattoman vaikuttavaa! Eri maista ja taustoista tulleiden jututtaminen ja heihin tutustuminen oli antoisaa. Lisäksi matkailu lämminhenkisen porukan kanssa oli ihanaa!

Jere Parkkonen kirjoitti päivittäin omaan muistikirjaansa ajatuksiaan:

– Merkityksellisintä oli avoimuus ja ymmärrys. Ihmiset eri kulttuureista voivat puhua omasta uskostaan ja kokemuksistaan ilman pelkoa. Taizéhen palaan vielä varmasti. Siellä ymmärsin sen, mikä elämässä on tärkeintä ja mikä todella tekee minut iloiseksi.

Tiina Korhonen
Kirjoittaja on Pielisensuun seurakunnan kanttori ja Taizé-matkojen konkari.

Taizé

Ekumeeninen veljesyhteisö Ranskassa Taizén kylässä. Pyhiinvaelluskohde, jossa osallistutaan yhteisöelämän rytmiin vierailun ajan.
Taizé-hymnit ovat yksinkertaisia laulettuja meditatiivisia rukouksia. Suomen ev.lut. kirkossa taizé-hymnejä on laulettu erityisesti tuomasmessuissa.
Suomessa Taizéa on tehnyt tunnetuksi muun muassa kirjailija Anna-Maija Raittila (1928–2012), jonka lapsuuden kotitalo sijaitsi lähellä Pielisensuun kirkkoa.
Lisätiedot: Tiina Korhonen, p. 050 367 5172, tiina.a.korhonen@evl.fi

Juttua muokattu 3.1.2023: Korjattu Tiina Korhosen sähköpostiosoite.