Kuukausi: lokakuu 2023

Yhdisteletkö erilaisia uskontoperinteitä? Niin on aina tehty, sillä uskonnot elävät aina kussakin ajassa ja ympäristössä.

Suosituille uskonnollisille ja henkisille virtauksille on yhteistä se, että niistä kiinnostuneet ihmiset yhdistelevät aineksia erilaisista uskontoperinteistä. Näin sanoo kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori ja uskontotieteilijä Jussi Sohlberg, joka seuraa työssään uskonnollisuuden muutosta Suomessa.

– Yhdistävänä piirteenä voidaan pitää myös kokemuksellisia menetelmiä, joissa henkisyys liittyy konkreettiseen tekemiseen ja ruumiillisuuteen. Tärkeää on se, minkä koetaan toimivan omassa elämäntilanteessa, Sohlberg sanoo.

– Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi meditaatio, jooga, tarot-korttien käyttö, manifestointi, enkelihenkisyyden menetelmät kuten enkelikortit ja kanavointi sekä shamanismi ja sakraali seksuaalisuus.

Nämä piirteet näkyvät Sohlbergin mukaan punaisena lankana viime vuosien uskonnollisuutta ja henkisyyttä kartoittavissa tutkimuksissa samalla, kun uskonnottomuus yleistyy erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Henkisyyteen suhtautuu myönteisesti myös osa niistä, jotka mieltävät itsensä uskonnottomiksi, agnostikoiksi tai ateisteiksi.

Nousevista trendeistä Sohlberg nostaa esiin uushenkisyyden monimuotoiset virtaukset, jotka ovat tämän päivän suomalaista kansanuskoa, sekä kasvavan mielenkiinnon shamanistisia kursseja, työpajoja ja rumpupiirejä kohtaan.

– Uushenkinen uskonnollisuus limittyy osittain kristilliseen kieleen ja kuvastoon, mutta niitä tulkitaan eri tavalla kuin kristillisissä kirkoissa.

Myös monet buddhalaisuuden harjoittajat yhdistelevät Sohlbergin mukaan vaikutteita erilaisista perinteistä. Suomessa toimii noin 50 buddhalaista yhteisöä, jotka julkaisevat meditaatiota, filosofiaa ja tietoisuutta käsittelevää kirjallisuutta, ja maakuntiin nousee buddhalaisia retriittikeskuksia.

Sohlberg toteaa, että buddhalaisuus on monimuotoinen perinne, johon liittyy esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa myös erilaisten henkiolentojen palvontaa.

– Taustaltaan kantasuomalaisia ihmisiä kiinnostavat erityisesti Tiibetin buddhalaisuus ja zen, joissa on pitkälle hioutuneita meditaatiomenetelmiä ja tietoisuusharjoituksia. Myös buddhalaisuuden filosofinen puoli kiehtoo.

Ilman vuorovaikutusta mikään perinne ei pysy elinvoimaisena

Osa konservatiivikristityistä on huolissaan siitä, että kirkko irtautuu teologisista juuristaan ja sanomastaan, kun uskonnolliset traditiot vaikuttavat toisiinsa. Tilanteessa nähdään merkkejä synkretismistä eli uskontojen sekoittumisesta.

Jussi Sohlberg ei ole huolestunut siitä, että monitahoinen kristillinen perinne muuttuisi joksikin muuksi ja sen perusolemus katoaisi.

– Uskonnolliset perinteet ovat aina olleet tietyllä tavalla synkretistisiä ja tarjonneet toisilleen peilauspintoja. Jo Vanhan testamentin aikana juutalaisuus ammensi vaikutteita muinaisitämaisesta kulttuurista ja persialaisista uskonnoista. Uuden testamentin sivuilta alkoi kristinuskon vuosisatoja kestänyt vuorovaikutus antiikin filosofian virtausten kanssa.

– Myöhemmin kristinuskon leviäminen vei sen kosketuksiin erilaisten kansanuskon perinteiden kanssa, ja ne ovat vaikuttaneet siihen. Suomessa vanha kansanusko on elänyt pitkään rinta rinnan kristillisen perinteen kanssa.

Sohlberg siteeraa yhdysvaltalaista uskontososiologia Peter L. Bergeriä, jonka mukaan uskonnollinen perinne tarvitsee vahvaa dialogia ympäröivän yhteiskunnan ja erilaisten maailmankatsomusten kanssa. Ilman vuorovaikutusta mikään traditio ei pysy elinvoimaisena.

– Kristinuskolla on pitkä historia, jonka aikana se on kyennyt mukautumaan erilaisiin kulttuureihin. Mukautumisen ansiosta kirkko on löytänyt kosketuspintoja erilaisten kulttuuri- ja uskontoperinteiden piirissä eläviin ihmisiin.

Sohlbergin mukaan suomalainen uskonnollisuus on tällä hetkellä voimakkaassa murroksessa, jossa erottuu useita eri suuntiin vaikuttavia muutoksia.

– Evankelis-luterilaiseen kirkkoon jäsentynyt uskonnollisuus ei ole katoamassa, mutta kirkon ja kristinuskon paikka yhteiskunnassa on jo muuttunut.

Uskonnollisia perinteitä yhdistelevä voi tukeutua tutkimustietoon, järkeen ja johdatukseen

Ihmisten arjessa eri perinteiden yhdisteleminen jatkuu Jussi Sohlbergin mukaan myös tulevaisuudessa. Onko sisäisesti yhtenäisen ja johdonmukaisen maailmankatsomuksen muodostaminen vielä mahdollista?

– Ihmiset eivät koe asiassa ristiriitaa, vaan heidän kysymyksensä on, miten asiat toimivat käytännössä. Uskonnollisuuteen voi liittyä piirteitä erilaisista ja keskenään jännitteisistäkin perinteistä, Sohlberg sanoo.

Kristinuskon näkökulmasta tilannetta voi Sohlbergin mukaan lähestyä inklusiivisen spiritualiteetin avulla. Kyse on teologisesta ajattelutavasta, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa on vähintäänkin oikeita näkökulmia totuuteen, Jumalaan ja ihmiseen.

– Tällaiselta pohjalta näen mahdolliseksi varsin avaran ja sisäänsä sulkevan kristillisen spiritualiteetin. Siinä kristillinen identiteetti säilytetään ja juuret ovat kristillisessä hengellisyydessä samalla, kun ihmisellä on valmius omaksua vaikutteita myös erilaisista uskontoperinteistä kriittisesti asioita puntaroiden.

– Tällaisessa harkinnassa on mahdollista käyttää kristillistä perinnettä ja kokemusta, uusinta tutkittua tietoa, järkeä ja johdatusta.

Sohlberg mainitsee, että kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen mukaan suurin osa suomalaisista suhtautuu eri uskontoihin inklusiivisen ajattelutavan mukaisesti.

– Moni suomalainen ajattelee, että kristillisen uskon sisään on mahdollista liittää erilaisia henkisyyden ja kulttuurin elementtejä. Vain pieni joukko samastuu eksklusiiviseen eli poissulkevaan ajattelutapaan, jonka mukaan on vain yksi oikea uskonto, ja muut ovat erheellisiä ja vääriä.

Taneli Kylätasku

Laajempi versio artikkelista on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä 13/2023: https://issuu.com/kirkkojakaupunki/docs/kirkko_ja_kaupunki_2023_13_helsinki