Sanomakellot eli sielunkellot ovat osa kuolemaan liittyvää kirkonkellojen soittoperinnettä, josta on toisen maailmansodan jälkeen paikoin luovuttu. Monissa seurakunnissa sanomakelloja soitetaan kuitenkin edelleen, joskin niiden soittokäytännöt vaihtelevat.
Enon kirkon kellotapulissa kajahtelee kaksi kirkonkelloa. Niistä isompi on noin 250–260 kiloa painava teräskello, joka on peräisin Lavansaaren seurakunnasta. Enon seurakunnalle se päätyi vuonna 1951. Taustalla oleva pienempi, noin 200 kiloa painava kello on valmistunut vuonna 1956. Kuva: Tea Ikonen
Torstaiaamupäivä kylänraitilla. Yksinäinen auto huristelee pääkadulla, pari koiranulkoiluttajaa vaihtaa kuulumisia kaupan kulmalla, taustalla kumahtelevat kirkonkellot. Kirkon parkkipaikalla seisoo kumarassa vanha mies katsoen kaukaisuuteen.
Tällainen voisi olla sanomakellojen soittohetki esimerkiksi Enossa, jossa niitä soitetaan vainajalle joko torstaina kello 10–11 välillä tai puoli tuntia ennen siunaustilaisuutta. Omaiset voivat sopia seurakuntasihteerin kanssa ajankohdan tai päättää, ettei kelloja soiteta ollenkaan. Sanomakellot soivat noin 12–13 minuuttia, ja niistä voi päätellä vainajan iän ja sukupuolen.
– Alkusoittona soitetaan ikävuodet, naiselle pienellä kellolla, jolloin kuuluu korkeampi kumaus, ja miehelle isolla kellolla, jolloin kumaus on matalampi. Jokaista vuosikymmentä kohtaan soi kolmen sarja kelloja. Pienen tauon jälkeen soitetaan yksittäiset ikävuodet yksitellen. Sen jälkeen soitetaan kaikille samanlainen noin kymmenen minuutin pituinen loppusoitto vuorotellen pienellä ja isolla kellolla, kertoo seurakuntamestari Jaana Suvivuo.
Vuoteen 1996 asti Enon kahta kirkonkelloa soitettiin käsin kellotorniin kiiveten. Nykyään kellojen soittoa ohjataan kellonsoittojärjestelmän kautta. Kellot voidaan laittaa soimaan kirkon sakastin kosketusnäyttöpaneelista reaaliaikaisesti tai ajastamalla ne etukäteen tietokoneella tai puhelimella.
Tuupovaaran kirkon tornissa kumisee yksi kello
Tuupovaaran kirkon tornissa on vain yksi rautakello, jota soitetaan vainajalle käsin omaisten pyynnöstä yleensä arkisin kello yhdeksän aikaan. Kellon kyljessä olevan tekstin perusteella se on peräisin vuodelta 1960.
– Kello on hankittu vanhan kellon haljettua, kertoo seurakuntamestari Jukka Heikura Vaara-Karjalan seurakunnasta.
Tuupovaarassa vainajan sukupuolen voi päätellä soiton rytmistä, joka miehillä on hitaampi. Heikuran mukaan naisten sanomakelloissa kelloa näpäytetään noin kuuden sekunnin välein, miesten sanomakelloissa noin kymmenen sekunnin välein. Sanomakellojen soitto kestää noin kymmenen minuuttia.
– Talvella pakkasella soitetaan luukut kiinni ja kovalla pakkasella ei soiteta ollenkaan.
Kontiolahden kirkon kellotapulissa on iso rautakello ja pienempi pronssikello
Kontiolahdella sanomakelloja soitetaan pääsääntöisesti sen viikon torstaiaamuna, jolloin siunaustilaisuus on.
– Lähtökohta on, että sanomakellot soitetaan Kontiolahden seurakunnan jäsenille, mutta myös ulkopaikkakuntalaisille voidaan sopia kellojen soittoaika. Varatakseen soittoajan omaiset ovat itse yhteydessä tänne virastoon. Myös kirkkoon kuulumattomalle voidaan soittaa sanomakellot, mikäli omaiset toivovat niin, kertoo toimistosihteeri Suvi-Tuuli Turunen.
Kontiolahdella kellotapulissa kajahtelee kaksi kelloa, vuonna 1962 Lokomolta hankittu isompi rautakello ja kaavilaisen Juutilaisen valimon vuonna 1989 tekemä pienempi pronssikello.
– Isolla kellolla soitetaan kuolleille ensin täydet kymmenet, yksi kumahdus per vuosikymmen, ja pienellä kellolla ykkösvuodet. Kun ikä on soitettu, on pieni tauko ja sen jälkeen soitetaan vuorotellen molemmilla kelloilla yhteensä 10 minuuttia niin, että naisille aloitetaan pienellä kellolla, miehille isolla kellolla, kertoo vahtimestari Eero Pehkonen.
Kirkko on surun osaaja
Sanomakellot ovat hautajaisten ohella yksi pysähdys surussa, toteaa Kontiolahden seurakunnan II kappalainen Jaakko Muhonen.
Seurakunnat tukevat omaisia surussa monin tavoin. Omaisten on esimerkiksi mahdollista käydä surua läpi hautajaisten jälkeen seurakunnan työntekijän kanssa, ja sureville on tarjolla sururyhmiä. Lisäksi seurakunnan erilaiset kerhot, tilaisuudet ja messut ovat yksinäisyyden kokemusta lieventäviä yhteyden hetkiä.
– Kirkko on surun osaaja ja meillä on kuoleman kohdatessa vastaus, joka nousee kristinuskon ydinsanomasta ja kirkon päätehtävästä, Muhonen sanoo.
Tea Ikonen
Kellojen soittoja
- Sanomakellot
- Saattokellot hautaan vietäessä
- Ehtookellot lauantaisin klo 18
- Huomenkellot sunnuntaisin klo 9
- Papinkellot sunnuntaisin klo 9.45
- Yhteensoitto tai kutsukellot sunnuntaisin 5–10 minuuttia ennen messun alkua
- Loppusoitto/päätöskellot messun päättyessä