Kun Katri Vilén asetettiin elokuussa Joensuun seurakunnan kirkkoherran virkaan, kirkossa soi Happoradion Puhu äänellä, jonka kuulen. Loppiaisena 40 vuotta täyttävä Vilén näkee yhdeksi kirkkoherran tehtäväksi sanoittaa maailmaa edes vähän selkeämmäksi.
– Toki merkityksellistä on ollut myös jakaa ihmisten iloa ja onnea. Kepeys, huumori ja nauraminen ovat tärkeitä juttuja nekin. Kuva: Virpi Hyvärinen
Jos Joensuun seurakunnan uudelta kirkkoherralta itseltään kysyy, kuka hän oikeastaan on, vastaus on selvä: äiti.
– Ajattelen itseäni ensisijaisesti äitiyden kautta. Oma perhe on tietyllä tavalla se kaikkein tärkein ympäristö. Sen jälkeen tulee työ. Ja sitten kaikki muu.
Vilén harmittelee olleensa viime vuosina ”hirveän huono ystävä”.
– Kun työ on sosiaalista ja perheessä oma rumbansa, vähät jäljelle jäävät hetket menevät siihen, että otan sen välttämättömän oman ajan. Käyn vaikka koiran kanssa metsässä. Ystäville on jäänyt aivan liian vähän aikaa.
”Haluan olla helposti lähestyttävä ja läsnäoleva johtaja”
Vaikka se kaikkein tärkein rooli Vilénille on äidin rooli, myös uusi työ Joensuun seurakunnan kirkkoherrana on vienyt mukanaan.
– On ollut työntäyteistä ja kivaa. Tämä ensimmäinen vuosi on varmasti paljolti uuden opettelua, kun monet asiat tulevat eteen ensimmäistä kertaa.
– Toisaalta se, että työyhteisö on ennestään tuttu, on ollut todella hyvä pohja. Kollegiaalinen tuki tulee läheltä, seurakuntayhtymän muilta kirkkoherroilta.
Kirkkoherran toimenkuva on mitä moninaisin. Kirkkoherra johtaa seurakuntaa yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, ja kun seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, mukaan tulevat myös yhtymän johtoryhmätyöskentely sekä läsnäolo yhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa.
– Lisäksi tähän kuuluu kaikenlaista henkilöstöhallinnosta yhteistyökuvioihin, edustustehtäviin, työvuorosuunnitteluun ja toimistohommiin. Paljon aikaa menee puhelimessa ja sähköpostin äärellä. Toki silloin tällöin yritän ehtiä myös papin perustöihin: toimituksiin, tilaisuuksiin ja messuihin.
Eniten Viléniä itseään kiinnostaa kirkkoherran tehtävässä esimiestyö. Hän haluaa olla helposti lähestyttävä ja läsnäoleva johtaja.
– Tietysti kaikki muukin on tärkeätä, mutta jos työyhteisö voi huonosti, vähän kaikki asiat ovat suuntaan ja toiseen huonosti.
– Myös yhteistyön kirkkoherran ja neuvoston välillä tulee olla toimivaa, jotta päätöksenteko hoituu sujuvasti.
”Uskoni ydin on siinä, että on joku, joka pitää huolta – vaikka tulisi mitä”
Kirkkoherran tehtäviin kuuluu myös koko seurakunnan hengellisenä johtajana toimiminen. Mikä Vilénille on kristinuskossa se juttu, joka on saanut hänet antautumaan asialle ihan ammattia ja työtä myöten?
– Kyllä se on luottamus. Että on joku, johon voi luottaa. Se on kantanut minua vaikeina aikoina.
Vilénille ei ole koskaan tullut oloa, että Jumala olisi hylännyt hänet. Pikemminkin hän on kokenut, että kaiken elämän keskellä Jumala kulkee mukana.
– Minun uskoni ydin on siinä, että on joku, joka pitää huolta, ohjaa ja rakastaa – vaikka olisi mitä, vaikka tulisi mitä. Eikä se rakkaus ole ihmisestä riippuvaista.
Luottamuksen äärelle Viléniä ovat vieneet etenkin oman perheen pikkulapsiaikaan osunut äidin sairastuminen vakavaan muistisairauteen sekä isän kuolema parisen vuotta sitten.
– Äidin sairastuminen on ollut ehkä se kaikkein vaikein asia. On raskasta käydä katsomassa ihmistä, joka ei muista eikä pysty puhumaan. Tietyllä tavalla se on vaikeampaa kuin se, että läheinen kuolee.
Vaikeina aikoina Vilén kävi työterveyspsykologin juttusilla. Psykologi kysyi Viléniltä, onko tämä vihainen Jumalalle äidin sairastumisesta.
– Mietin sitä ja huomasin, että en minä oikeastaan osaa olla Jumalallekaan vihainen, koska en ajattele, että Jumala antaa ihmisille vaikeuksia. En pysty ajattelemaan sitä niin, että Jumala tietoisesti ajattelisi: pistetäänpäs tuolle tuollaista.
– Se on vain meidän elämää, että kaikenlaisiin tilanteisiin saatetaan joutua. Se on biologiaa, että me saatamme sairastua. Jumalan rooli ei ole siinä se, että Hän antaa vaikeuksia, vaan se, että Hän auttaa kantamaan taakkoja.
”Jos haluamme päästä yhteisiin ilmastotavoitteisiin, se vaatii isoa muutosta”
Tärkeitä asioita Vilénille ovat kaikkien ihmisten tasavertaisuus ja yhteinen vastuu ympäristön tilasta.
Hän iloitsee siitä, että Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminnalle saatiin vast’ikään luotua tavoitteet ja periaatteet yhdessä piispa Jari Jolkkosen kanssa.
– Kirkon pitää olla se paikka, johon kaikki saavat tulla. Paikka, jossa kaikki hyväksytään aidosti omana itsenään.
Vilén haluaa ottaa vakavasti myös ilmastonmuutokseen liittyvän huolestuttavan viestin, joka tutkijoilta on tullut jo pitkän aikaa.
– Meidän täytyy oikeasti alkaa tehdä asioita, jotta emme ole kohta tosi isossa pulassa. Myös kirkkona.
– Kirkossa on jo hyvä ympäristödiplomijärjestelmä, mutta aina voimme tehdä enemmän. Meidän tulee pitää huolta siitä, että toimimme kestävästi, ja rohkaista ihmisiä muutokseen.
Vilén itse on lopettanut lihansyönnin jo 15 vuotta sitten, pitkälti ekologisista syistä.
– Jos me haluamme päästä yhteisiin ilmastotavoitteisiin, se vaatii isoa muutosta. Ei vain valtioilta, yrityksiltä ja kirkolta, vaan myös yksittäisiltä ihmisiltä.
”On hienoa saada olla juuri tässä kohtaa – ensimmäisenä naisena Joensuun kirkkoherrana”
Verrattain nuorena naisena kirkkoherran tehtävään valittu Vilén on saanut sekä iästään että sukupuolestaan kannustavaa palautetta. Moni on iloinnut siitä, että naisia ja nuoria valitaan johtaviin tehtäviin.
– Kyllä se kertoo toimintakulttuurin murroksesta. Nyt on sen aika. Nyt voidaan valita ja tulla valituiksi. Naisten kohdalla tämä on ollut pitkä tie kirkossa. Toki ilmiö näkyy yhteiskunnassa muutenkin, ajatellaanpa vaikka Suomen nykyistä hallitusta.
Vilén on Joensuun seurakunnan historiassa ensimmäinen nainen kirkkoherrana.
– Onhan se tavallaan hienoa, että saan juuri tässä kohdassa olla. Niin kuin edeltäjäni Petri Rask sanoi tullessaan minua valinnan jälkeen onnittelemaan: nyt saatiin tällainenkin lasikatto tästä rikki.
Mutta se Happoradio virkaanasettamismessussa. Se ei ehkä ollut se kaikkein tavanomaisin valinta kyseiseen tilaisuuteen, mikä sekin kertonee osaltaan Vilénin mainitsemasta toimintakulttuurin muutoksesta.
Tuore kirkkoherra kertoo kappaleen olevan hänelle tärkeä.
– Minusta se kertoo siitä, miten vaikea meidän on joskus ymmärtää toisiamme. On vaikea kuunnella ja vaikea sanoittaa sellaisia asioita, joita haluaisi toiselle kertoa. Myös Jumalalle.
– Me ihmiset ehkä haluaisimme ymmärtää toisiamme, mutta usein ajaudumme käsittämään väärin. Ehkä se on kirkkoherrankin tehtävä: sanoittaa maailmaa osaltaan vähän selkeämmäksi.
Virpi Hyvärinen
Kuka Katri Vilén?
- Joensuun seurakunnan kirkkoherra 1.6.2021 alkaen
- Syntynyt Vihdissä, asuinpaikka Onttola
- Naimisissa, kolme kouluikäistä lasta
- Harrastaa lukemista ja koiran kanssa ulkoilua
- Täyttää loppiaisena 40 vuotta
Kirkkotie 