kesäkuu 2020 – Kirkkotie

Kesän rippikoulut käydään erityisjärjestelyin

Rippikoulut ovat parhaillaan täydessä vauhdissa. Rippikoulut toteutetaan tänä kesänä erikoisjärjestelyin koronatilanteen vuoksi. Poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa myös konfirmaatioiden aikatauluihin.

Alisa Sillanpää ja Veera Nykyri seisovat koivujen keskellä. Kuva: Sari Jormanainen — Alisa Sillanpää (vas.) ja Veera Nykyri iloitsivat Pyhäselän seurakunnan vihreästä ja kesäisestä ympäristöstä. Leirin aikana myös aamupalat syötiin ulkona luonnon keskellä

Joensuun seurakuntien rippikouluihin on tänä vuonna ilmoittautunut yhteensä 530 nuorta. Joensuulaisten 15 vuotta täyttävien ikäluokka on noin 570. Kontiolahden seurakunnassa rippikouluun on ilmoittautunut 170 nuorta.

Rippikoululaisten määrä ei ole aivan suoraan verrattavissa 15-vuotiaisen ikäluokkaan, koska erilaisista syistä rippikoulun voi käydä myös vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin. Selkeän suunnan luvut kuitenkin antavat siitä, että valtaosa nuorista käy rippikoulun. Kirkon tilastojen mukaan vuonna 2019 joensuulaisista rippikoulun kävi hieman vajaat 90 prosenttia ikäluokasta ja Kontiolahdella osuus oli liki 95 prosenttia.

Rippikouluja järjestetään isommissa seurakunnissa useammassa ryhmässä. Kohtiolahdella 170 nuorta käyvät rippikoulun kahdeksassa ryhmässä. Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän ja Pyhäselän seurakunnissa riparilaisia on myös yli sata, joten ripariryhmiä on seurakunnasta riippuen viisi tai kuusi. Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnissa koko ikäluokan kolmisenkymmentä nuorta ovat yhdessä ryhmässä.

Poikkeusolo muutti suunnitelmat

Seurakuntien rippikoulut käynnistyivät normaaliin tapaan syksyllä 2019. Syksyn ja talven aikana järjestettiin yhteisiä tapaamisia, kunnes maaliskuussa koko maahan julistettu poikkeusolo muutti sekä toiminnan että tulevat suunnitelmat.

Koronavirustilanne toi epätietoisuutta. Maaliskuussa asetetut kokoontumisrajoitukset vaikuttivat välittömästi toimintaan. Kaikki kohtaamiset oli tapahduttava etänä.

– Samaan aikaan kun suunnittelimme kesän toteutusta rippikoulut pyörivät etänä. Meillä järjestettiin etätehtäviä ja nuorille suunnattuja hartauksia. Samalla pidimme yhteyttä rippikoululaisiin koko ajan. Ymmärrettävästi kysymyksiä rippikoulun järjestämisestä ja konfirmaatiosta tuli paljon, Pyhäselän seurakunnan pastori Erika Kyytsönen kuvailee kevään toimintaa.

Joensuun seurakunnat päättivät toukokuussa, että vuoden 2020 rippikoulut järjestetään päivärippikouluina. Pyhäselän seurakunnassa rippileirit on perinteisesti järjestetty Hietajärven leirikeskuksessa. Tänä kesänä kaikki ryhmät käyvät rippikoulun Pyhäselän seurakuntatalolla.

– Nuoret ja vanhemmat ovat olleet tosi ihanasti yhteistyössä mukana. Heiltä on tullut valtavan paljon ymmärrystä sekä kannustusta ja kiitosta siitä, että olemme huomioineet turvallisuuden näin hyvin. Leiriolosuhteisiin liittyvät riskit on ymmärretty hyvin, Kyytsönen kertoo.

”Erilaista, mutta kokemusrikasta aikaa”

Pyhäselän seurakunnan ensimmäinen rippikoulu seurakuntatalolla järjestettiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Alisa Sillanpää odotti leirille pääsyä, mutta riparielämyksiä on kertynyt myös ilman leiriä.

– Hieman kyllä petyin, kun kuulin, että leiriä ei ole. Siskoni kertoi minulle, että leirillä iltajutut olivat olleet kivoja, nyt ne jäivät pois. Tämäkin ripari on kuitenkin ollut tosi mukavaa. Riparilla on ollut hyvä yhteishenki ja yhdessä on ollut mukava tehdä kaikenlaista.

Myös ensimmäistä kertaa rippikouluisosena ollut Veera Nykyri kertoi riparin sujuneen todella hyvin.

– Syksyllä vielä ajateltiin, että olemme leirillä, joten suunnitelmiin on tullut muutoksia. Tämä viikko on ollut hyvin erilaista, mutta kokemusrikasta aikaa. Erittäin hyvin on mennyt kaikki.

Isoset ovat pyrkineet luomaan riparille mukavaa tunnelmaa ja yhteishenkeä monenlaisen toiminnan avulla.

– Me on järjestetty pelejä, lauluja ja leikkejä. Kaikki päivät ovat hyvin erilaisia. Olemme olleet paljon ulkona. Nyt on ollut hyvä sääkin, joten ulkona on voinut tehdä monenlaista. Aamupalakin on syöty pihalla, Nykyri kertoo viikon ohjelmasta.

– Erityisesti minulle on jäänyt mieleen laulut ja raamikset. Isoset ovat olleet myös kivoja, Sillanpää kertoo kokemuksistaan ripariviikon viimeisenä päivänä.

Konfirmaatioista tietoa myöhemmin

Pyhäselän seurakunnan rippikoulujen konfirmaatiot pidetään elokuussa. Päivämäärät on jo päätetty, mutta luonnollisesti koronavirustilannetta seurataan läpi kesän.

– Tilannetta tarkkaillaan ihan elokuun alkuun saakka. Tämän vuoksi rippikoululaisille ja heidän perheilleen tiedotetaan konfirmaatioiden käytännöistä nyt ripareiden aikana sekä uudestaan vielä elokuulla, Kyytsönen toteaa.

Rippikoulujen ja konfirmaatioiden järjestämisessä on seurakuntakohtaisia eroja. Kaikissa Joensuun ja Kontiolahden seurakunnissa rippikouluun ja konfirmaatioihin liittyvistä asioista tiedotetaan suoraan rippikoululaisilleen ja heidän vanhemmilleen.

Sari Jormanainen

Seurakuntien kesäkodeilla on paikka monen sydämessä

Tänä kesänä ei koronan vuoksi päästä Sulkulaan ja Männikköniemeen
kaikille avoimiin saunailtoihin. Siksipä nyt on erityisen hyvä aika muistella
menneisyyden kultaisia kesiä.

Tänä kesänä ei koronan vuoksi päästä Sulkulaan ja Männikköniemeen
kaikille avoimiin saunailtoihin. Siksipä nyt on erityisen hyvä aika muistella
menneisyyden kultaisia kesiä.

Lapsia ja aikuisia uimassa Männikköniemen rannalla. — Kuva: Joensuun seurakuntayhtymä

Jokainen joensuulainen ei tänä päivänä mahda tietääkään, miten kauniilla rantapaikoilla Joensuun ev.lut. seurakunnilla on kaksi perinteikästä kesäkotia. Männikköniemen kesäkoti sijaitsee Linnunlahdella Vainoniemen huvilan naapurissa ja Sulkulan kesäkoti Sulku-lahdessa Vehkalahden tuntumassa.

Molemmilla kesäkodeilla on tähän kesään saakka järjestetty kaikille avoimia kota- ja saunailtoja, mutta perinne katkeaa tänä kesänä koronan takia. Kulta-aikojaan kesäkodit elivät 1960-1970-luvulla, jolloin kesäkotien pihapiirit täyttyivät etenkin nuorten ja lasten äänistä.

Kesäkodit hankittiin aikoinaan nimenomaan uusien työmuotojen tarpeisiin. Jo 1940-luvun lopulla tuli Joensuun seurakunnissa ajankohtaiseksi kesäajan harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen nuorille. Ajatus kesäkodin hankkimisesta oli vireillä useita vuosia, kunnes v. 1955 seurakunnat ostivat Martta ja Väinö Kukkoselta Vainoniemessä sijaitsevan Männikköniemen huvilan. Sulkulan kesäkodin eli Honkaniemen tilan rakennuksineen seurakunnat ostivat puolestaan v. 1968.

”Pelattiin lentopalloa, istuttiin nuotiolla, seurusteltiin”

Männikköniemessä järjestettiin Joensuun seurakuntien ensimmäinen leiririppikoulu v. 1961, ja etenkin nuorten lentopalloillat olivat pitkään Männikköniemessä hyvin suosittuja. Nuorten iltojen ja rippikoululeirien lisäksi Männikköniemessä pidettiin esimerkiksi vanhusten ja äitien leiripäiviä sekä myöhemmin esimerkiksi koululaisten kesäkerhoja ja pyhäkouluretkiä. Talvisin säännöllisin toimintamuoto oli päiväkerho.

Sulkulassa järjestettiin 1960-luvun lopulta lähtien tyttö- ja poikaleirejä sekä telttaleirejä Maarit Mantsisen ja Helka Puumalaisen johdolla. Nuorisoa kokoontui Sulkulaan 1960-1970-luvun parhaina vuosina miltei joka ilta.

– Siellä pelattiin lentopalloa, istuttiin nuotiolla, seurusteltiin ja juteltiin. Nuoria kun oltiin, siinä oli myös sitä kumppanin etsimistä mukana. Yhteys muodostui vahvaksi, kun niin tiiviisti siellä oltiin, ja se kantoi myös tulevaan. Kyllä sieltä elinikäisiä ystävyyssuhteita jäi, kertoo ensin seurakuntanuorena ja myöhemmin nuorisotyönohjaajana Pielisensuun seurakunnassa toiminut Rita Lipponen.

Majoitus kesäkodeilla kiellettiin vuonna 1972

Ennen pitkää Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodit osoittautuivat tiloiltaan leiritoimintaan riittämättömäksi. Joensuun kaupunki kielsi 1972 kaiken majoituksen kesäkodeilla, koska ne eivät täyttäneet lakisääteisiä turvallisuusvaatimuksia.

Samana vuonna kirkkoneuvosto asetti työryhmän etsimään paikkaa uudelle leirikeskukselle. Vaivion kurssikeskus vihittiin käyttöön v. 1976, ja seurakuntien leiri-, virkistys- ja koulutustoiminnan painopiste siirtyi uusiin tiloihin.

Tänä kesänä Sulkulassa ja Männikköniemessä järjestetään vain satunnaisia tilaisuuksia.

– Männikköniemen kesäkotia voi myös vuokrata yksityistilaisuuksia varten. Olisi tärkeätä, että kaupunkilaiset huomioisivat sen, että rantaan ei ole soveliasta tulla uimaan ja oleilemaan etenkään silloin kun tilat on vuokrattu yksityiseen käyttöön, sanoo johtava seurakuntamestari Satu Laakkonen Joensuun seurakunnasta.

Virpi Hyvärinen

Lähde: Erkki Kinnunen: Joensuun uskonnollinen elämä 1954-1999 (Joensuun seurakuntayhtymä 2000)

KIRKKOTIEN LUKIJOIDEN MUISTOJA

MÄNNIKKÖNIEMI: 75 tyttöä unilla vintillä, nuorten jatkot ja legendaarinen päiväkerhotäti

”Olin seurakunnan leirillä v. 1961-1962 Männikköniemessä. Pappina oli Olavi Rimpiläinen. Voin vielä nytkin nähdä pappimme kesäkodin rappusilla piippu kädessä (muistanko ehkä väärin?). Vasemmalla puolella oli pitkät pöydät, joissa ruokailtiin. Emäntänä oli Lahja Kastinen. Nukuimme vintillä, saunoimme rantasaunassa. Satutin jalkani uidessa, ja ohjaaja lauloi minulle Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.”

– Tuija Leena Ratilainen, Joensuu

”Inkeri-täti eli Inkeri Orpana oli erittäin pidetty lasten keskuudessa. Hänellä oli päiväkerhojen vetäjänä suorastaan legendaarinen maine. Muisto Inkeri-tädin emännöimästä Männikköniemen päiväkerhosta: Silloinen noin 6-vuotias poikamme Jarkko tuli kerran tuohtuneena kotiin ilmoittaen topakasti, ettei hän mene enää koskaan Inkeri-tädin päiväkerhoon, kun siellä ”lauletaan vain niitä hölmöjä lauluja”. Kun siellä kuitenkin oli mukavia kavereita, niin sinnehän tietysti kuitenkin palasi. Nyt tämä poikamme toimii Kuopiossa nuorisokanttorina ja siinä työssään laulaa, johtaa, sanoittaa ja säveltää ”niitä hölmöjä” lauluja.

– Matti Maukonen, Joensuu

”60-luvulla olin isosena tyttöleirillä Männikköniemessä. Siellä oli 75 tyttöä, ja siellä me kesäkodin vintillä nukuttiin. Kesäkodin emäntä Lahja Kastinen laittoi ruokaa ja seurakuntasisaret olivat leirin johtajina. Nuorisopappi Risto Ruskomaa oli hirmu tärkeä ihminen kaikille nuorille. 60-luvulla nuorten toiminta muodostui paljolti hänen ympärilleen. Hirveän mukavaahan se oli, syntyi ystävyyssuhteita ja kodikasta oli. Lahja-emäntä oli äidillinen ihminen, leipoi piirakoita ja pullaa, ja me joimme teetä ja paistoimme nuotiolla makkaraa. Usein jäimme iltaohjelman jälkeen jatkoille laulamaan hengellisiä lauluja.”

– Marja-Leena Sokura, Lappeenranta

”Olin tyttöleirillä Männikköniemessä 60- luvun alkupuolella. Leirit ovat rakkaita muistoja lapsuudesta. Emäntänä toimi Lahja Kastinen, joka lauloi meille aamuherätyksen ja illalla hyvän yön toivotuksen. Hänellä oli kaunis ääni. Saunomiset, uinnit, mehut, korput, iltateet ovat muistoissa.”

– Mirjami Martikainen, Joensuu

”Asuin lapsena Kanervalassa ja mieleeni jäi eräs juhannusjuhla Männikköniemessä v. 1964, kun sain uuden kesämekon ja pyöräiltiin isän kanssa Männikköniemeen seuroihin. Siellä oli hyvä tunnelma. Niinpä oli helppoa mennä teininä Sulkulaan kesäisin pelaamaan ”kristillistä” lentopalloa. Rannalla tapahtuvat illat olivat kerrostalossa asuvalle keidas.”

– Helena Pitkänen, Ylämylly

SULKULA: Telttaleirien itikat, elämänkumppanin etsintä ja maakellarin virvokkeet

”Sulkula täyttyi keskiviikkoiltoina kymmenistä nuorista pelaamaan lentopalloa, saunomaan, laulamaan ja löytämään tyttö- ja poikaystäviä. Paikalla asui joku aikuisempi nuori isäntänä kesän ajan. Tyttöjen telttaleireillä teltat pystytettiin ihan siihen Sulkulan pihalle. Siellä nukuttiin ja sisällä syötiin ja lapsista oli mukavaa. Kukaan ei pelännyt, itikoita oli hirveästi ja juna ajoi ympäri vuorokauden vierestä, mutta se ei tuntunut lapsia haittaavaan.”

– Maarit Mantsinen, Joensuu

”Olen ollut Sulkulassa ensimmäistä kertaa muutamana kesänä tyttöleirillä, ja jonkin kerran taisin olla myös tyttöleirin isosena. Ne leirit olivat varmaan ensimmäisiä irtiottoja kotoa, meillä kun ei ollut mummoloita tai vastaavia. Parin yön leirit olivat juuri sopivia ja turvallisia. Ikinä en muista siellä pelänneeni. Silloin kun rakennuksessa sai vielä nukkua, oli hienoa, jos pääsi nukkumaan ”Valvovaan silmään”, eli yläkerran perimmäiseen huoneeseen. Sitä en tiedä, mistä nimi on peräisin, jonkinlainen kuva silmästä seinälle oli piirretty, mutta jotenkin tuohon huoneeseen liittyi jotain erityistä. Ja toki asiaan kuului yöllinen kikattelu tyttöjen kesken.”

– Erja Saarinen, Espoo

”Eka kokemukseni Sulkulasta oli siellä käymäni kesäleiririppikoulu vuonna 1970. Halusin käydä sen kesällä luonnon helmassa. 80-luvulla kävin Sulkulassa erään yhdistyksen kanssa kesäisin kerran viikossa viettämässä saunailtaa. Saunan lämmetessä vietettiin aikaa seurustellen, saunottua paistettiin makkarat nuotiolla järven rannalla, kahviteltiin sisällä ja sään salliessa pelattiin lentopalloa ja heitettiin tikkaa.”

– Hannu Heikkinen, Joensuu

”Minun muistoni Sulkulan kesäkodista liittyvät kesän 1972 rippikouluun. Meitä oli yli 30 nuorta. Pojat saivat yöpyä Sulkulan vintillä, me tytöt läksimme kotiin iltaisin klo 20:n jälkeen ja palasimme aamulla kahdeksaksi takaisin. Aamupäivisin opiskeltiin yleensä sisällä kauniissa vanhassa talossa. Ruokailun järjesti emäntä, joka touhusi hyvin pienessä keittiössä. Jouduimme vuorotellen apulaisiksi, muistan kuorineeni perunoita saunalla. Iltapäivisin oli isosten vetämää ohjelmaa ryhmissä, laiturilla istuttiin usein juttelemassa. Emäntä möi virvokkeita kiviaidan vieressä olleesta maakellarista. Iltaisin oli mukavaa istua nuotion ääressä.”

– Pirkko Pikkarainen, Joensuu

Seurakuntayhtymä kartoittaa hoitamattomat haudat

Kunnostusta kaipaaville haudoille laitetaan kartoituksen yhteydessä kunnostuskehotustiedote. Kehotus lähetetään hautaoikeuden haltijalle myös kirjeitse, mikäli hänen yhteystietonsa ovat hautatoimen tiedossa.

Hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi seisoo kallistuneen hautamuistomerkin vieressä. — Joensuun hautausmaalla on kallistuneita kiviä, jotka aiheuttavat turvallisuusriskin hautausmaalla kävijöille. – Jos vaaralliseksi todetulla haudalla on voimassa oleva hoitosopimus, ei hoitotoimenpiteitä tehdä ennen kuin haudalla olevat kivet ovat turvallisia, sanoo hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla käynnistyy tänä kesänä hoitamattomien hautojen kartoitus. Kartoituksen tavoitteena on saada aikaan turvalliset ja siistit hautausmaat.

Kartoitus alkaa juhannuksen jälkeen lohkoittain Joensuun, Kettuvaaran ja Utran hautausmailta. Mikäli aikaa jää, kartoitukset jatkuvat kesän mittaan myös Enon, Pyhäselän, Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran hautausmailla.

– Kaikilta hautausmailta voi jäädä tänä kesänä osa lohkoista kartoittamatta. Näille alueille siirrytään työaikaresurssien suomissa puitteissa seuraavien hoitokausien aikana, kertoo yhtymän hau-taustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi.

Valkoinen tiedote merkkinä kunnostustarpeesta

Kartoituksen yhteydessä hoitamattomat haudat kuvataan ja niille asetetaan valkoinen kunnostuskehotustiedote. Mikäli hautaoikeuden haltijan yhteystiedot ovat tiedossa, kehotus lähetetään hauta-oikeuden haltijalle myös postitse.

– Tänä kesänä kuvatut hoitamattomat haudat kuvataan tilanteen kehittymisen seuraamiseksi uudelleen keväällä 2021. Tavoitteena on, että kiinteistötoimikunta tekee tämän jälkeen yhteiselle kirkkoneuvostolle esityksen hoitamattomien hautojen kuulutusmenettelyn aloittamisesta, kertoo Kiviniemi.

– Jos kirkkoneuvosto päättää käynnistää kuulutusmenettelyn, haudanhaltijalla on vuosi aikaa laittaa hauta kuntoon. Muutoin hauta palautuu seurakuntayhtymän haltuun vuonna 2022, lisää Kiviniemi.

Kiviniemen kuvaama aikataulu koskee tänä kesänä kunnostuskehotuksen saavia hautoja.

Vastuu hautakivien turvallisuudesta on omaisilla

Kartoituksessa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota kaatuneisiin ja kallistuneisiin muistomerkkeihin. Samalla tarkistetaan, että hauta on myös muilta osin hoidettu hautausmaan arvon mukaisella tavalla.

– Hoitovelvoite täyttyy, kun haudan nurmi- tai hiekkapinta on siisti ja muistomerkki sekä mahdolliset reunakivet ovat suorassa. Hoidetulla haudalla ei kasva häiritsevästi rikkakasveja tai puiden ja pensaiden taimia. Kukkien istuttaminen haudalle sen sijaan ei ole välttämätöntä, kertoo Kiviniemi.

Haudan hoidosta vastaa hautaoikeuden haltija, joka on yleensä tehtävään nimetty vainajan omainen. Hautaa voidaan hoitaa joko omaisten toimesta, tai haudan hoidon voi antaa maksua vastaan seurakuntayhtymän hautainhoitorahaston tehtäväksi. Hoitosopimukseen sisältyvät haudan nurmi- tai hiekkapinnan hoito sekä kukkien hankinta, istutus ja hoito.

Vastuu hautamuistomerkkien eli hautakivien kunnosta ja turvallisuudesta on joka tapauksessa omaisilla. Hautaoikeuden haltijan on huolehdittava esimerkiksi kallistuneen muistomerkin oikaisemisesta niin, ettei se aiheuta vahingon vaaraa.

Pienen kiven kohdalla oikaisun voi Kiviniemen mukaan tehdä osatessaan itse, mutta ainakin isompien kivien kohdalla oikaisun voi tilata kiviliikkeeltä tai seurakuntayhtymältä.

– Hautaustoimen työntekijät eivät työskentele vaarallisiksi todetuilla haudoilla. Jos vaaralliseksi todetulla haudalla on voimassa oleva hoitosopimus, ei hoitotoimenpiteitä tehdä ennen kuin haudalla olevat kivet ovat turvallisia. Joskus kallistuneita muistomerkkejä joudutaan turvallisuussyistä kaatamaan hallitusti, kertoo Kiviniemi.

Vihreä tiedote kertoo hallinta-ajan päättymisestä

Valkoisten kunnostuskehotus-tiedotteiden lisäksi Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaiden haudoilla voi tänä kesänä törmätä myös vihreisiin tiedotteisiin. Vihreät tiedotteet laitetaan haudoille, joiden hallinta-aika on päättynyt vuoden 2019 lopussa.

Mikäli hautapaikan haltija haluaa säilyttää hallintaoikeutensa hautaan, on oikeus uudistettava vuoden 2020 aikana hautausmaan toimistossa. Mikäli hautaa ei haluta enää ylläpitää, haudalla oleva muistomerkki on poistettava 30.6.2021 mennessä, muutoin se siirtyy seurakuntayhtymän haltuun vastikkeetta.

Haudan hallintaoikeuden päättymisestä julkaistaan virallinen kuulutus sanomalehti Karjalaisessa loppukesästä 2020.

Virpi Hyvärinen

* Hautoja koskevissa asioissa voi ottaa yhteyttä Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaan toimistoon, p. 013 263 5571, hautauspalvelut.joesuu@evl.fi.

Hautausmaan kukkamyymälästä kukat vaikka parvekkeelle

Vielä ehtii hankkia kesäkukkia niin hautojen kuin pihamaankin kaunistukseksi. Joensuun hautausmaan kukkamyymälä on avoinna vuosittain vapusta pyhäinpäivään.

Vielä ehtii hankkia kesäkukkia niin hautojen kuin pihamaankin kaunistukseksi. Joensuun hautausmaan kukkamyymälä on avoinna vuosittain vapusta pyhäinpäivään.

Hortonomi Seppo Leppänen ja kesätyöntekijä Anna-Riitta Nikkanen esittelevät kukkia myymälässä. — ”Meillä on ainakin begonioita, verenpisaraa ja hopealehteä myynnissä syyskuun puoleenväliin asti”, sanoo kukkamyymälästä vastaava hortonomi Seppo Leppänen. Anna-Riitta Nikkanen on kesätöissä hautausmaalla. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun hautausmaalla sijaitseva Hautainhoitorahaston kukkamyymälä palvelee paitsi hautojen hoitajia, myös pihamaansa tai parvekkeensa kaunistajia. Kesäkukkien, mullan ja lannoitteiden lisäksi kukkamyymälästä saa myös leikkokukkia, viherkasveja ja kukkasidontaa.

Toista vuotta hautausmaan kukkamyymälästä vastaava hortonomi Seppo Leppänen on pannut tyytyväisenä merkille, että tänä kesänä kukkamyymälään on löytänyt hautojen hoitajien lisäksi yhä useampi parvekekukkien hankkija.

– Jostakin syystä ihmisillä on aika paljon sitä mielikuvaa, että täältä myydään kukkia vain seurakunnan omaan toimintaan tai haudoille. Näin ei ole. Kukkamyymälästä voi yhtä lailla hankkia kukkia myös kotiin. Tänä kesänä parvekekukiksi on mennyt etenkin pelargoneja ja amppeleita, Leppänen kertoo.

Mieluisia Leppäselle ovat tietenkin myös myymälän vakioasiakkaat. Tänä kesänä asiakkaiksi on tullut useita kymmeniä ihmisiä, jotka Leppänen muistaa viime vuodelta. Osa käy ostamassa hyvinkin säännöllisesti leikkokukkia haudoille, jotkut hankkivat viherkasveja kotiinsa.

Haudoille hankittavista kukista ehdottomia suosikkeja ovat Leppäsen mukaan mukulabegoniat ja pikkubegoniat.

– Ne ovat helppohoitoisia kesäkukkia, mikä on monelle tärkeätä. Haudalla ei välttämättä ehdi niin useasti käymään. Seurakuntakin käyttää niitä paljon hoitohaudoillaan, ja ihmiset ovat ehkä myös tottuneet begonioihin, Leppänen sanoo.

– Jos haluaa vaihtelua, niin helppohoitoisina vaihtoehtoina haudoille suosittelisin vähän kookaskasvuisempia maisemabegonioita ja tarhabegonioita sekä verenpisaraa, lisää Leppänen.

Hautainhoitorahaston kukkamyymälä (Rauhankatu 4, Joensuu) on avoinna vuosittain vapusta pyhäinpäivään. Kesäkuun loppuun saakka myymälä on avoinna ma-pe klo 8-17 ja la klo 9-13, 1.7. alkaen ma-pe klo 8.30-16.

Virpi Hyvärinen

Satuhieronta rauhoittaa vilpertinkin

Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.

Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.

Lastenohjaaja hieroo viltillä makaavan lapsensa selkää. Varhaiskasvatuksen ohjaaja istuu lattialla heidän vieressään. — Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen (vas.) poika Mikael pääsi kokeilemaan lastenohjaaja Paula Sulimanin tekemää satuhierontaa Rantakylän kirkolla. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksessa on saatu hyviä kokemuksia satuhieronnasta. Satuhieronta on lähihoitaja, hieroja Sanna Tuovisen kehittämä varhaiskasvatuksen menetelmä, jossa fyysinen kosketus ja kevyt hieronta yhdistyvät tarinoihin, satuihin ja vaikkapa lauluihin.

Rantakylässä satuhierontaa on käytetty niin arjen rauhoittumishetkissä kuin lasten syntymäpäivien vietossa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen ja lastenohjaaja Paula Sulimanin mukaan satuhieronta auttaa lasta tunteiden käsittelyssä ja itsesäätelyssä. Se on hyvä rauhoittumisen keino stressiin, levottomuuteen ja tarkkaavaisuuden häiriintymiseen.

– Kyllä sen näkee ihan selkeästi, että vilkkaimmillakin lapsilla olemus muuttuu. He pystyvät rentoutumaan ja olemaan ihan rauhassa. Kun fyysinen jännitys poistuu, on helpompi olla läsnä, kertoo Suliman.

– Samalla lapsi saa huomiota aikuiselta. Hän tulee hyväksytyksi ja saa kokemuksen siitä, että aikuinen on läsnä häntä varten. Se on itsetuntoa vahvistava kokemus, toteaa Suliman.

Avainsana satuhieronnassa on vapaaehtoisuus

Satuhieronnassa on muutama keskeinen pelisääntö, joista pidetään kiinni, jotta hetkestä tulee miellyttävä. Avainasia on vapaaehtoisuus. Hierottavaksi tai hierojaksi tullaan vain, jos itse niin halutaan. Jos joku lapsiryhmästä ei halua osallistua, hän voi köllötellä ilman hierontaa ja kuunnella rauhassa satua.

– Oleellista on, että koskettaminen on myönteistä ja arvostavaa, eikä siihen liity mitään pakottamista. Intiimialueisiin ei kosketa – opetamme lapsille uikkarirajan, ja yleensä hierotaan selkää ja päätä.

– Kosketuksen tulee olla hellää. Satuhieronnassa ei ole kyse lihasten hieronnasta vaan enemmänkin silittämisestä. Myöskään kutittaa ei tahallaan saa, Suliman ja Karvinen kertovat.

Karvinen ja Suliman käyttävät molemmat satuhierontaa myös kotioloissa lasten kanssa touhutessa. He rohkaisevat vanhempia soveltamaan satuhierontaa luovasti vaikkapa itse keksittyihin tarinoihin tai ennalta tuttuihin lauluihin.

– Tässä ei ole oikeita ja vääriä liikkeitä –jos ei ole ohjeistusta, niitä voi keksiä omasta päästä. Olennaista on, että toista ei satuteta eikä kutiteta, sanoo Karvinen.

Virpi Hyvärinen

Kokeile satuhierontaa kotona: Linnea-leppäkerttu

(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)
Linnea leppäkerttu lentelee tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
Yllään on punainen takki (silityksiä pitkin selkää)
ja päässään kesäinen lakki. (silitellään päätä)
Takissa on mustat pilkut, (tehdään kämmenellä ympyröitä)
leppäkertun naapurissa asuu keltasirkut. (tee linnunsiivet käsistä ja heiluttele)
Niiden pesäpuun oksalle Linnea pysähtyy (pysäytä käsi olkapäälle)
ja huokaa: ”Kuinka ihanaa, kesä lähestyy”. (pyörivää liikettä olkapäille)
Ruohotupsut vihertävät, (vedä alhaalta ylöspäin sormilla)
leskenlehdet kukkivat (pyöräytä kevyesti sormilla pieniä ympyröitä selkään) koivunoksilla tuoksuu kevät! (pitkiä vetoja pitkin selkää)
Linnea leppäkerttu lentää tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla, (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)

Runo ja ohje: Paula Suliman, Sini Soivanen-Halmetoja ja Anu Hynninen

5xmielessä: Motoristin unelma

Kun muu Suomi virittelee ylleen t-paitaa ja hellemekkoa, kiihtelysvaaralainen Timo Sund vetää jalkoihinsa pitkät kalsarit ja ”kura-housut”. Kypärän visiirin takana motoristi saa nauttia niin omista oloistaan kuin Suomen kauniista kesästä.

Kun muu Suomi virittelee ylleen t-paitaa ja hellemekkoa, kiihtelysvaaralainen Timo Sund vetää jalkoihinsa pitkät kalsarit ja ”kurahousut”. Kypärän visiirin takana motoristi saa nauttia niin omista oloistaan kuin Suomen kauniista kesästä.

Timo Sund istuu moottoripyörän selässä, takana näkyy joki ja sininen taivas. — ”Kun sain aivoverenvuodon vuonna 2004, minun täytyi tajuta se, että elämä on nyt ja tässä. Jos jotakin meinaa tehdä, se kannattaa tehdä nyt”, sanoo motoristielämästä nauttiva Gospel Ridersin Pohjois-Karjalan aluevastaava Timo Sund. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. ALKU. Isäukkoni oli aikanaan Helsingissä moottoripyöräharrastaja, niin sanottu lättähattu. Lapsuudenkotini kirjahyllyssä oli Moottorilehden vuosikirja vuodelta 1953. Luin sitä pikkupoikana ja ihastuin sielua myöten etenkin sivuvaunupyöriin. Kun aloin lähestyä moottoripyöräikää, isäni sanoi, että onkohan mummon vintissä vielä tallella se hänen viimeisin, kolaroitu Harley Davidsoninsa. Ei ollut. Ensimmäistä pyörää sainkin sitten odottaa 38-vuotiaaksi asti. Tuolloin sain aivoverenvuodon ja jäin eläkkeelle. Tarvitsin tekemistä. Hain Vantaalta venäläisen mustan sivuvaunuhirviön K 750 M.

2. YDIN. Olen miettinyt pääni halki, mikä moottoripyöräilyssä on oikeastaan se juttu. Ja kyllä se on se, että siinä saan olla aivan itsekseni. Ajaessa saa olla omissa oloissaan, vaikka ajaisi porukassakin. Kypärän sisällä on ihan yksin. Yksi tuttu pappi sanoikin, että moottoripyöräkypärä on maailman pienin rukouskammio. Luoja on luonut hienon maiseman, ja minä saan siitä ajaessa nauttia.

3. ELÄMYS. Vahvin kokemukseni motoristina o n ollut se, kun yhtenä kesänä vedin porukkaa Nurmeksesta alaspäin, ja satuimme ajamaan ukkosmyrskyn reunaa. Vähän ennen Juankoskea nousi myrsky, ja ukkonen iski maihin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vedän pyörän ympäri – jos se vaikka iskisi uudestaan. Kun sitten pysähdyttiin, kuulin, että sama ajatus oli tullut muillekin.

4. KERHO. Toimin Suomen suurimman kristillisen moottoripyöräkerhon, Gospel Ridersin, aluevastaavana Pohjois-Karjalassa. Kerho täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Siihen voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, joka hyväksyy meidän säännöt. Meillä on porukkaa eri kirkkokunnista ja myös kirkkoon kuulumattomia, ei me näitä kysellä. Gospel Riders järjestää yhteistyössä seurakuntien kanssa esimerkiksi motoristikirkkoja ja evankeliointikiertueita Suomessa.

5. UNELMA. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä moottoripyörällä Israelissa käymään, kun tuo uusin pyörä nelisen vuotta sitten tuli. Maailmantilanne meni kuitenkin sillä tavalla sekaisin, että reissu peruuntui – ja taloustilannekin sanoi, että älä unta näe. Ultimaalinen haaveeni on edelleen se, että voisin lyödä kaikki, mitä omistan, sivulaukkuihin ja lähteä. Ajaa niin pitkään kuin tie vie.

Sankarihautausmaalla tehdään täydennysistutuksia kesällä

Sankarihautausmaan arvokkuutta ja viihtyisyyttä parannetaan kesän 2020 täydennysistutuksilla.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli kokouksessaan 9.6.2020 Joensuun sankarihautausmaan hoitoa. Yhteinen kirkkoneuvosto on saanut seurakuntalaiselta aloitteen kukkaistutusten lisäämiseksi sankarihautakivien väliin.

Vastauksena aloitteeseen todetaan, että sankarihauta-alueen hautakivet ovat kivimurskeen päällä. Mikäli hautakivien ympärillä olisi multaa kukkaistutuksia varten, lisäisi se merkittävästi routavaurioiden aiheuttamaa hautakivien liikkumista ja painumista. Lisäksi hautakivet on asetettu niin lähelle toisiaan, ettei hautakivien välissä ole riittävää tilaa kukkaistutuksille.

Sankarihautausmaan arvokkuutta ja viihtyisyyttä parannetaan kesän 2020 täydennysistutuksilla. Kaatuneitten Muistotoimikunnan suunnitelmien mukaisesti sankarihauta-alueelle tilataan uusi näyttävä kukka-astia, kunnostetaan perenna-alueita ja istutetaan uudet maanpeitekasvit talvivaurioista kärsivälle alueelle, joilla talvi on tehnyt tuhojaan.

Tehdyn aloitteen ja muun saadun asiakaspalautteen perustella seurakuntayhtymä tilasi sankarihauta-alueelle täydennysistutussuunnitelman. Suunnitelman mukaisesti alueelle tehdään yhteensä yhdeksän uutta istutus-aluetta sankarihautakivien välissä oleville alueille.

Sari Jormanainen

Sana: Tuhlaajan paluu

Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Tule jokaisena aamuna ja iltana, niin en ole koskaan yksin.

Pitkä heinikko lakoaa kulkijan anturan alla. Kotikallion reunalla tervehtii vanha käkkyrämänty. Lepikko vaaran kupeessa on kasvanut korkeuksiin. Tien päässä näkyvät kotipirtin ränsistyneet seinät. Korjaamisesta ei ainakaan tule olemaan puutetta, tietää portaille istunut. Kevät oli herättänyt hänet eloon, kadoksissa olon aika oli loppunut.

Tie johti vihdoinkin kotiin. Elämisen hintaa ei tullut kyselleeksi, eikä olemisen ikäväänsä kaipaukseksi ymmärtänyt. Jumalalle annettiin hätääntyneen rukoukset ja sitäkin lajia oli viimeisinä vuosina rystyset valkoisina paruttu. Yksin, yksinpä tietysti, kun oli jo hyvin tottunut muka yksin pärjäämään.

Liiterin ovi on nyt porttina uuteen elämiseen. Silmä tavoittaa kaikkea sitä, mitä tulija tulevina aikoina kättensä jatkeeksi tarvitsee. Nurkassa on vanha tahko, se sama vanha liehisko, jota jo lapsena isän avuksi pyöritteli. Seinällä hyvässä rivissä odottavat uutta terää vesuri ja kirves. Viikate, kuin kumartaen, pyytää käteen ottamista. Sen teroittamiseen tarvittavan liipan on isä jättänyt näkösälle. Näillä työvälineillä on tämän kylän kansa vuosisatoja kansalaisuuttaan toteuttanut. Iskenyt viikatteensa kiveen, kirveensä puun juureen, kassaroinut oksat hellan tulipesän ruuaksi, ollut kuin osa sitä maan multaa, jonka kautta on elämään kutsuttu ja jonne palaa jälleen.

Isä, jos olisi ollut vielä vastaanottamassa, olisi kaikki tuhlaamiset pyyhitty pois. Siinä syleilyssä olisi tuhlari palautettu ihmisen kokoiseksi. He ovat jo tallella siellä, rakkaat, Jumalan omassa valtakunnassa, sanoi äiti surua taittaakseen. Iltavirsi, jota äiti lauloi soi nyt muistoissa säveleinä. Lopulta suu tavoittaa tutut sanat. ”Tule kanssani, Herra Jeesus, tule, siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö…”

Virren sanoin tuhlaaja antaa Jumalalle omansa, eikä se ole vähempää kuin koko elämänsä. Virsi on jäänyt rukoukseksi. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Tule jokaisena aamuna ja iltana, niin en ole koskaan yksin. Tulija nojaa viikatteeseen, ilo ja itku kuplivat yhtä aikaa mielen pinnalla, sielun särmät särkyvät kyynelten myötä. Taivas ja maa ovat yhtä, samanaikaisesti läsnä, eikä enää ole kiire minnekään. Vanha oli kadonnut, toivo uudesta ja paremmasta löytynyt. Maa ja taivas viettävät ilojuhlaa.

Armi Rautavuori
kirkkoherra
Enon seurakunta

Kiihtelysvaaran kirkon rakentamisen raamit hyväksyttiin

Joensuun ev.lut. seurakun-tayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 8.6.2020 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnitelman.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 8.6.2020 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnitelman. Tulipalossa syksyllä 2018 tuhoutuneen kirkon paikalle rakennetaan uusi kirkko, jonka hyötypinta-ala on suunni-telmien mukaan noin 510 m². Perustilanteessa kirkossa olisi 100-125 istumapaikkaa. Tarvittaessa istumapaikkoja olisi mahdollista järjestää 225 henkilölle.

Hyväksytyn hankesuunnitelman mukaan kirkon arvonlisäverolliset (24 %) rakennuskustannukset ovat noin neljä miljoonaa euroa. Kustannuksiin ei sisälly urkujen/soittimen hankintaa.

Rakentamisen lähtökohtana on, että uuteen kirkkoon sijoitetaan kaikki Kiihtelysvaaran seurakuntapiirin toiminnan tarvitsemat tilat ja nykyisestä seurakuntatalosta luovutaan.
Kirkon rakennussuunnittelu käynnistetään syksyllä 2021. Rakennussuunnittelun on arvioitu kestävän 12-18 kuukautta.

Yhteinen kirkkovaltuusto vahvisti kokouksessaan myös tuloveroprosentin vuodelle 2021 sekä hyväksyi toimintakertomuksen ja vahvisti tilinpäätöksen vuodelta 2019. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän tuloveroprosentti pysyy nykyisellään 1,55 prosentissa vuonna 2021.

Sari Jormanainen

Kolumni: # = Jeesuksen avulla!

Vartiaisen Reseptioppi kertoo #-merkin synnystä tavalla, joka saa vanhan papin hymyilemään lempeästi jokaisen vastaantulevan hashtagin kohdalla, kirjoittaa kirkkoherra Ari Autio kolumnissaan.

kirkkoherra Ari Autio katsoo kameraan kynä kädessään Lähes puoli vuosisataa sitten olin apteekissa kesäjuoksupoikana. Toimitin asioita ja kuljetin lähetyksiä lääkevarastolta apteekkiin.

Amerikkalainen unelma ei toteutunut. Juoksupojasta ei tullut apteekkaria. Mukavia muistoja kuitenkin jäi ja mielenkiintoni latinan kieleen ja kasvien tieteellisiin nimiin syttyi.

Opin, että folium uvae ursi tarkoitti sianpuolukan lehtiä, joista saa avun virtsatievaivoihin. Menthae piperitae herba, piparminttuyrtti, auttoi samaan vaivaan kuin sianpuolukkakin. Vanhentuneesta mintusta henkilökunta keitti iltapäiväteetä. Yrttien myyntiaika oli viisi vuotta. Sitten ne poistettiin, koska lääkkeen kanssa piti olla tarkka.

Juoksupoikakesien muistojen innoittamana ostin 1980-luvulla alennusmyynnistä professori Armas Vartiaisen kirjan Reseptioppi helppoon 60 markan hintaan. Pitihän näin hieno kirja ja oppi olla omassa hyllyssä.

Apteekkikesien jälkeen menin töihin raveihin. Aika oli manuaalis-museaalinen. Elektroniikkaa oli vain vähän ihmisen apuna. Nauhallisella laskukoneella laskettiin ravipelien voittajakertoimet.

Törmäsin merkkiin #, risuaitaan, jota käytettiin kappalelukumäärämerkkinä lomakkeissa. Laskukoneessakin oli #-nappula, jolla nauhalle sai laskutoimituksen tekijöiden lukumäärän. Jos piti laskea 18 kassan myynnit yhteen, nauhan #18 antoi turvallisuuden tunteen. Kaikki on mukana, jopa virhelyöntien mahdollisuus.

Viimeiset 25 vuotta on mennyt kirkon töissä. # on saanut uusia tehtäviä. En ole lämmennyt sosiaaliselle medialle ja siksi meni jokunen tovi, että ymmärsin mitä #toivon tähden tai #kirkko tarkoittavat. Risuaidasta, #, on tullut aihetunniste, joka auttaa netissä kaiken kivan lähteille. Hyvä, että # ei ole jäänyt pölyttymään, vaan on saanut uusia tehtäviä.

Vartiaisen Reseptioppi kertoo #-merkin synnystä tavalla, joka saa vanhan papin hymyilemään lempeästi jokaisen vastaantulevan hashtagin kohdalla. Professori Vartiaisen mukaan resepti alkoi muinoin invocatiolla eli jumalolentojen avuksi kutsumisella.

Antiikin roomalaiset käyttivät Juppiterin merkkiä. Kristityt korvasivat sen ristillä tai käyttivät merkintää: I.I. (Iuvante Iesu) eli Jeesuksen avulla. Klassinen latina ei tuntenut J-kirjainta. Myöhäislatina otti käyttöön J:n varustamalla I-kirjaimen poikkiviivalla ja näin kahdesta J:stä muodostui #. Siis huudahdus: Jeesuksen avulla! Tätä eivät kaikki #-merkkien käyttäjät mahda tietää.

Ari Autio
kirkkoherra
Rantakylän seurakunta