Kolumni: # = Jeesuksen avulla!

kirkkoherra Ari Autio katsoo kameraan kynä kädessäänLähes puoli vuosisataa sitten olin apteekissa kesäjuoksupoikana. Toimitin asioita ja kuljetin lähetyksiä lääkevarastolta apteekkiin.

Amerikkalainen unelma ei toteutunut. Juoksupojasta ei tullut apteekkaria. Mukavia muistoja kuitenkin jäi ja mielenkiintoni latinan kieleen ja kasvien tieteellisiin nimiin syttyi.

Opin, että folium uvae ursi tarkoitti sianpuolukan lehtiä, joista saa avun virtsatievaivoihin. Menthae piperitae herba, piparminttuyrtti, auttoi samaan vaivaan kuin sianpuolukkakin. Vanhentuneesta mintusta henkilökunta keitti iltapäiväteetä. Yrttien myyntiaika oli viisi vuotta. Sitten ne poistettiin, koska lääkkeen kanssa piti olla tarkka.

Juoksupoikakesien muistojen innoittamana ostin 1980-luvulla alennusmyynnistä professori Armas Vartiaisen kirjan Reseptioppi helppoon 60 markan hintaan. Pitihän näin hieno kirja ja oppi olla omassa hyllyssä.

Apteekkikesien jälkeen menin töihin raveihin. Aika oli manuaalis-museaalinen. Elektroniikkaa oli vain vähän ihmisen apuna. Nauhallisella laskukoneella laskettiin ravipelien voittajakertoimet.

Törmäsin merkkiin #, risuaitaan, jota käytettiin kappalelukumäärämerkkinä lomakkeissa. Laskukoneessakin oli #-nappula, jolla nauhalle sai laskutoimituksen tekijöiden lukumäärän. Jos piti laskea 18 kassan myynnit yhteen, nauhan #18 antoi turvallisuuden tunteen. Kaikki on mukana, jopa virhelyöntien mahdollisuus.

Viimeiset 25 vuotta on mennyt kirkon töissä. # on saanut uusia tehtäviä. En ole lämmennyt sosiaaliselle medialle ja siksi meni jokunen tovi, että ymmärsin mitä #toivon tähden tai #kirkko tarkoittavat. Risuaidasta, #, on tullut aihetunniste, joka auttaa netissä kaiken kivan lähteille. Hyvä, että # ei ole jäänyt pölyttymään, vaan on saanut uusia tehtäviä.

Vartiaisen Reseptioppi kertoo #-merkin synnystä tavalla, joka saa vanhan papin hymyilemään lempeästi jokaisen vastaantulevan hashtagin kohdalla. Professori Vartiaisen mukaan resepti alkoi muinoin invocatiolla eli jumalolentojen avuksi kutsumisella.

Antiikin roomalaiset käyttivät Juppiterin merkkiä. Kristityt korvasivat sen ristillä tai käyttivät merkintää: I.I. (Iuvante Iesu) eli Jeesuksen avulla. Klassinen latina ei tuntenut J-kirjainta. Myöhäislatina otti käyttöön J:n varustamalla I-kirjaimen poikkiviivalla ja näin kahdesta J:stä muodostui #. Siis huudahdus: Jeesuksen avulla! Tätä eivät kaikki #-merkkien käyttäjät mahda tietää.

Ari Autio
kirkkoherra
Rantakylän seurakunta

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.