Pääkirjoitus: Muistoja jälkipolville

avonainen kalenteri, jonka päällä on kynäKulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koskaan aiemmin suomalaisten elämää ei ole rajoitettu näin voimakkaasti. Koko maailma muuttui vuonna 2020. Vielä emme tiedä, miten tämä tarina päättyy. Varmaa on kuitenkin se, että tämä vuosi on tuonut jokaiselle roimasti muistoja.

Muistot voivat olla kipeitä ja surullisia tai lämpöisiä ja kannustavia. Poikkeuksellinen aika on eristänyt meitä läheisistä, mutta toisaalta se on myös herättänyt uudenlaisia tapoja olla lähellä. Koronavirus on aiheuttanut paljon surua, huolta ja pelkoa. Toisaalta ilmassa on yhteenkuuluvuutta ja toivoa.

Historian kirjat antavat tulevaisuudessa yhdenlaisen kuvan tapahtuneesta. Tämän lisäksi tarvitsemme muistoja. Muistojen kautta jälkipolvet pääsevät kurkistamaan menneisyyden tunnelmaan ja tunteisiin. Millaista oli elämä koronakriisin keskellä juuri minun perheessäni? Tämä kysymys voi nousta vuosien päästä lastemme ja lastenlastemme huulille.

Samalla kun keräämme muistoja tästä erikoisesta ajasta, on meillä hyvä mahdollisuus muistella menneitä aikoja. Kirkkotie kysyi lukijoilta muistoja Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeista. Tänä kesänä kesäkotien saunat eivät lämpiä, mutta toimitukseen saapuneiden muistojen kautta saamme kokea kesätunnelmaa vuosien takaa. Tarinoiden kautta voimme kuulla veden liplatuksen ja naurun, kun nuoriso viettää iltaa yhdessä.

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Huomaan, että omilla korona-ajan muistoillani alkaa olla jo kultareunusta. Epätoivon ja epävarmuuden tunne on vaihtumassa iloon kesästä, jolloin voi liikkua vapaammin sekä tunteeseen siitä, miten opimme olemaan lähellä etänäkin. Mieli on ihmeellinen ja sopeutuvainen.

Muistorikasta kesää ja terveyttä kaikille!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.