Uutta kohti yhdessä – Seurakunta tukee nuoria yläkouluun siirtymisessä

Yläkouluun siirtyminen voi olla iso muutos nuoren elämässä. Monelle yläkouluun siirtyminen tarkoittaa koulun vaihtumista. Seurakunta on mukana myös tässä elämänvaiheessa.

Yläkouluun siirtyminen voi olla iso muutos nuoren elämässä. Monelle yläkouluun siirtyminen tarkoittaa koulun vaihtumista. Samalla vaihtuvat myös opettaja ja luokkakaverit. Seurakunta on mukana myös tässä elämänvaiheessa.

Nuorisotyönojaaja istuu koulun pyöräparkin luona.
Nuorisotyönohjaaja Hanna-Kaisa Maliniemi on tuttu näky Joensuun Lyseon peruskoulussa. Jälleen syksyllä nuoret voivat tulla juttelemaan ja juomaan kupposen kahvia turvallisen aikuisen kanssa seurakunnan päivystysajalla. Kuva: Sari Jormanainen

Seurakuntien nuorisotyö on tiiviisti läsnä nuoren siirtyessä alakoulusta yläkouluun. Esimerkiksi Joensuun seurakunta on jo useamman vuoden ajan järjestänyt Kanervalan ja Noljakan koulun kuudesluokkalaisten yläkouluun siunaustilaisuuksia. Tilaisuudet järjestetään kouluvuoden päätteeksi keväällä.

– Ajatus yläkouluun siunaamisessa on sama kuin kouluun lähtevien siunaustilaisuuksissa. Lapsi saatetaan vaihtaen uuteen tilanteeseen. Tilaisuuden kautta nuorisotyönohjaajat tulevat tutuksi jo ennen yläkoulun alkua. Yläkouluun siunaamiset toteutetaan tällä hetkellä kahden yhteistyökoulumme kanssa. Tilaisuudet ovat hyvin suosittuja, lähes kaikki koulujen kutosluokkalaiset osallistuvat, nuorisotyönohjaaja Hanna-Kaisa Maliniemi Joensuun seurakunnasta sanoo.

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen on merkittävä muutos. Monella alakoulun päättäneellä nuorella on syksyllä edessä uuteen kouluun meno ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Esimerkiksi Joensuun keskustassa sijaitsevassa Lyseon peruskoulussa on vain yläkoulu. Näin ollen kaikki koulussa aloittavat 7-luokkalaiset tulevat toisista kouluista.

– Siinä on ison muutoksen aika. Monet ovat olleet kuusi vuotta samassa koulussa. Mahdollisesti myös opettaja on pysynyt koko ajan samana. Ollaan yhtäkkiä koulun vanhimmista taas niitä nuorimpia. Se tuo varmasti omaa jännitystä. Oma paikka on haettava uudella tavalla, Maliniemi pohtii.

Oma rooli uudessa tilanteessa mietityttää

Uuden elämänvaiheen kynnyksellä nuoret pohtivat paljon omaa rooliaan uudessa koulussa. Oman paikan hakeminen uudessa ympäristössä voi toisinaan luoda paineita.

– Yläkoululla huomaa kyllä sen, että vaikka he ovat iältään kovin nuoria, niin he haluavat näyttää kovin aikuisilta. Toivoisin, että nuoret eivät ottaisi paineita vielä tässä vaiheessa siitä myöhemmin tulevasta aikuisuudesta.

– Tässä näen, että itsellä ja seurakunnalla on tärkeä rooli. Me kerromme, että nuori kelpaa juuri sellaisena kuin hän on. Se riittää, ei tarvitse olla enemmän tai parempi. Jokainen on yhtä tärkeä sellaisena kuin on. Sitä haluaisin rohkaista nuorille vielä yhä enemmän. Tiettyä roolia ei tarvitse ottaa kenenkään toisen takia, Maliniemi sanoo.

Toisinaan nuori voi kuitenkin itse haluta kääntää hieman suuntaa. Esimerkiksi koulukiusatulle nuorelle koulun ja kaveripiirin vaihtuminen voi olla helpotus.

– Pidän yläkoulua avartumisen aikana, jolloin voi solmia uusia ystävyyssuhteita. Joillekin yläkoulu voi olla vain seuraava askel koulutaipaleella, kaikki jatkuu entiseen tapaan. Toisille se voi puolestaan olla aivan uusi startti ja uuden elämänvaiheen alku.

Luokkakaverit tulevat tutuiksi ryhmäytymispäivillä

Seurakunta on mukana nuoren koko yläkoulutaipaleen ajan. Nuorisotyön toimintatavat vaihtelevat seurakunnittain, mutta jokaisessa seurakunnassa ammattitaitoiset työntekijät ovat nuorten.

Ainakin Joensuun, Rantakylän, Pielisensuun ja Enon seurakunnat järjestävät ryhmäytymispäiviä 7-luokkalaisille. Joensuun seurakunnan ryhmäytymispäiville osallistuvat kaikki Lyseon peruskoulun 7-luokkalaiset.

– Vaivion kurssikeskuksessa pidettävien päivien aikana pidetään ryhmäytymisrasteja. Ideana on, että seiskat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja luokkakavereihin sekä tukioppilaisiin. Nämä päivät ovat olleet todella pidettyjä. Kolmen päivän aikana tavataan kaikki Lyseon peruskoulun seiskat, joita on arviolta reilut sata. Päivät järjestetään yhdessä yläkoulun tukioppilastoiminnan kanssa eli tukioppilaat ja opettajat ovat siellä meidän kanssa, nuorisotyönohjaaja Hanna-Kaisa Maliniemi kertoo.

Päivystystä kouluilla

Joensuun seurakunta järjestää Lyseon peruskoulussa ja Joensuun normaalikoulussa myös päivystystuokioita koko lukuvuoden ajan. Nuorisotyönohjaaja tai pappi on tavattavissa kerran viikossa parin tunnin ajan. Lyseon peruskoulussa päivystyspäivä on torstai.

– Pidämme Luukku-nimistä paikkaa kahden tunnin ajan torstaisin. Sinne saa tulla välitunnilla juttelemaan meidän kanssa. Tarjoamme siellä kahvia, teetä ja kaakaota. Meillä on ollut siellä myös pelikonsoleita, niin siihen on voinut tulla pelaamaan ja jutustelemaan. Tämä on ollut tosi pidettyä. Ehdimme keittää kolme pannua kahvia ja yleensä kaikki yli 30 kuppia menee, Maliniemi iloitsee.

Nuorilla on mahdollisuus tulla juttelemaan seurakunnan nuorisotyönohjaajan kanssa opettajan luvalla myös oppitunnin aikana.

– Jos vain yhtään siltä tuntuu, niin juttelemaan kannattaa kyllä tulla. Me olemme siellä yhtenä turvallisena aikuisena nuorten tukena, Maliniemi kannustaa.

– Nuoret haluavat jutella mm. ihmissuhteista, parisuhdeongelmista. Se on jännä huomata, että siellä puhutaan ihan niistä samoista asioista kuin aikuisetkin voisi puhua. Myös tulevaisuuden suunnitelmista ja harrastuksista puhutaan. Melkein joka kerta joku uusikin nuori tulee juttusille.

Joensuun normaalikoululla päivystäjä on tavattavissa keskiviikkoisin. Myös esimerkiksi Rantakylän seurakunnan nuorisotyöllä on viikoittainen päivystys Pataluodon koululla torstaisin. Parhaillaan seurakunta kartoittaa yhteistyökuviota Rantakylän Normaalikoulun kanssa. Myös Pielisensuun seurakunnan tavoitteena on aloittaa päivystystoimintaa uudella Nepenmäen koululla ja Sirkkalaan muuttavalla Pielisjoen yläkoululla.

Sari Jormanainen

Uimaopetusta luonnonvesissä

Joensuulaisella 21-vuotiaalla Reetta Hirvosella on pitkä kokemus kilpauimarina ja uimakoulun opettajana. Tänä kesänä hän mm. opettaa lapsia uimaan Joensuun kaupungin ranta- uimakoulussa Kiihtelysvaarassa.

Joensuulaisella 21-vuotiaalla Reetta Hirvosella on pitkä kokemus kilpauimarina ja uimakoulun opettajana. Tänä kesänä hän mm. opettaa lapsia uimaan Joensuun kaupungin ranta- uimakoulussa Kiihtelysvaarassa.

Rantauimakoulun opettaja seisoo rantavedessä märkäpuku päällä.
Reetta Hirvonen nauttii, kun lapset oppivat uusia taitoja. Rantauimakoulun opettajat ovat pukeutuneet märkäpukuihin, koska päivän aikana viileässä vedessä pidetään peräkkäin useampi uimakoulu. Kuva: Sari Jormanainen

1. KOKEMUS. Olen uinut 10 vuotta kilpaa, sen jälkeen pari vuotta triathlonia. Joensuun uimaseurassa olen vetänyt kaikenlaisia ryhmiä 15–16 -vuotiaasta saakka. 18-vuotiaana kävin uimaopekoulutuksen. Sen jälkeen olen opettanut lapsia kaupungilla ja uimaseuralla. Tykkäsin jo tosi pienenä uimisesta ja olin peloton vedessä. Äiti vei uimakouluun 5-6 -vuotiaana ja 7-vuotiaana aloin sitten ihan kunnolla uimaan.

2. ONNISTUMISIA. Opettaminen on mukavaa. Etenkin kun lapset saavat onnistumisia, esimerkiksi oppivat uimaan vaikka pari metriä, niin sitten näkee sen lapsen innostuksen siitä. Vesi on lapsille mieluisa elementti. Siellä on helppo liikkua, se ei ole raskasta. Toivon, että lapsille välittyy uimakoulusta se, että uimataito on todella tärkeä taito. Ei tarvitse olla kilpauimari tai aktiivinen harrastajakaan, mutta uimataito on tärkeä olla. Sen avulla voi itse pelastautua tai auttaa toista.

3. JÄRVIVESI. Suhtautuminen järviveteen vaihtelee paljon lasten välillä. Rantauimakouluun tulevista lapsista moni käy enemmäkseen juuri rannoilla uimassa, joten se helpottaa. Onhan se vesi kylmää. Nyt kun ei ole ollut kovin lämpimiä kelejä, niin ei se varmasi ole 20 astettakaan. Hyvin ovat lapset kyllä vedessä uineet, ei ole kylmä vesi haitannut yhtään. Meillä on täällä sauna, jossa voi käydä lämmittelemässä. Rantauimakoulussa uidaan lähes säällä kuin säällä. Ainoastaan ukkosella veteen ei mennä.

4. RYHMÄT. Kaupungin rantauimakoulut ovat todella suosittuja. Etenkin täällä Kiihtelysvaarassa ryhmät täyttyvät nopeasti. Yhdessä ryhmässä voi olla enintään 15 las-ta, ohjaajia on kaksi. Ryhmien tasot vaihtelevat varhaistaitoryhmästä uimataitoisten ryhmiin. Varhaistaitoryhmässä osa saattaa arastella vielä vettä, siellä tutustutaan veteen leikin kautta. Jatkoryhmässä sitten uidaan jo ihan matkaa, parhaimmillaan joku saattaa uida jo 300 metriäkin.

5. SUUNNITELMIA. Uiminen kuuluu omaan kesääni myös vapaa-ajalla. Uinti ei varmasti elämästäni lähde pois koskaan. Varmasti tulen rannalla olemaan, kunhan nämä säät tästä paranevat. Syksyllä uimaopetukseen tosin tulee tauko. Lähden Tsekkiin vaihtoon, siellä on sitten jotkut muut hommat edessä. Opiskelen kansainvälistä liiketaloutta ja sitä lähden nyt sinne lukemaan. Saa nähdä sen jälkeen jatkuuko uimaopetus.

Sari Jormanainen

Ekaluokkalaiset siunataan koulutielle

Elokuun puolivälissä jälleen sadat pienet koululaiset Joensuussa ja Kontiolahdella aloittavat koulutaipaleensa. Seurakunnat siunaavat ekalauokkaiset koulutielle.

Elokuun puolivälissä jälleen sadat pienet koululaiset Joensuussa ja Kontiolahdella aloittavat koulutaipaleensa.

Äiti ja lapsi seisovat vierekkäin koulun pihassa.
Olivia Kosela aloittaa ensimmäisen kouluvuotensa Lehmon koulussa elokuussa. Samassa koulussa alkoi aikoinaan myös Olivian äidin Anna-Helenan koulutaival. Kuva: Sari Jormanainen

Esikoulusta ensimmäiselle koululuokalle siirtyminen tuo muutoksen sekä lapsen että koko perheen elämään. Evankelis-luterilaisten seurakuntien kouluun lähtevien siunaamisella on pitkät perinteet ja siunaustilaisuuksia pidetään ympäri Suomea.

– Kirkko ja seurakunta kulkevat ihmisten rinnalla elämän arjessa, mutta erityisesti siirtymissä on hyvä pyytää siunausta uuteen ja tuntemattomaan. Näin kouluun lähtevien perheelle siunaus on mahdollisuus pyytää voimia uuteen arkeen koulutiellä. On myös hyvä iloita ja kiittää elämän taitekohdissa, kouluun lähtevien siunaus on myös hetki kiittää lapsuusajasta, erityisesti ennen koulun alkamista, perheestä ja kaikista läheisistä, Kontiolahden seurakunnan seurakuntapastori Anssi Törmälä kuvailee tilaisuuden merkitystä.

Kirkkotien jakelualueen seurakunnista Enossa ja Kontiolahdella kouluun siunaaminen pidetään keväällä esikoulun päätteeksi. Rantakylän, Noljakan, Pyhäselän ja Utran kirkoissa siunaustilaisuudet pidetään sunnuntaina 11.8.2019. Pielisensuun seurakunta siunaa koululaiset puolestaan keskiviikkoiltana 14.8.2019 Pielisensuun kirkossa.

Vaara-Karjalan seurakunnassa Heinävaaran ja Kiihtelysvaaran ekaluokkalaiset siunataan koululla seurakunnan syksyn ensimmäisen aamunavauksen paikalla pidettävässä koulukirkossa ja Tuupovaaran koululaiset siunataan Tuupovaaran kirkossa.

Siunaustilaisuus täyttää kirkon

Joensuun seurakunnissa tieto kouluun lähtevien siunaustilaisuuksista tulee seurakunnilta. Joensuun kaupungilta kerrotaan, että huoltajien toiveesta tietoa tilaisuuksista ei enää välitetä kaupungin kanavien kautta. Kontiolahdelle tieto kulkee yhä esiopetuksen kautta.

Kouluun lähtevien siunaustilaisuudet ovat hyvin suosittuja. Esimerkiksi Kontiolahdella kirkko on joka kevät ääriään myöten täynnä kun esikoululaiset siunataan koulutielle.

– Vuoden aikana vain kauneimmissa joululauluissa, jouluaattona sekä yksittäisissä konfirmaatiomessuissa on viime vuosina ollut saman verran väkeä kuin kouluun lähtevien siunaamisessa. Ihmisiä on jopa 600, kertoo seurakuntapastori Anssi Törmälä.

Lämminhenkinen tilaisuus

Olivia Kosela oli yksi keväällä Kontiolahden kirkossa koulutielle siunatuista lapsista. Olivian mukana tilaisuudessa olivat hänen äitinsä, isänsä ja pikkuveljensä.

– Minusta on aivan ihana, että seurakunta järjestää tällaisen tilaisuuden. Se oli kaikin puolin lämminhenkinen tilaisuus, ja ohjelma oli sopivan kevyt, jotta lapsetkin sen jaksoivat olla siellä. Kerran sitä vain kouluun lähdetään ja jos koulutielle vielä turvaa siunataan, niin sinne sitä mennään, kertoo Olivian äiti Anna-Helena Kosela.

Olivialle tilaisuudesta mieleen jäi siunaamiseen osallistuneet esikoulun opettajat ja se, että siunaaminen tapahtui alttarilla.

– Me olimme polvillaan ja eskariopet pitivät kättä päämme päällä. Lopuksi saimme orvokkeja, jäätelöt ja heijastimet, Olivia iloitsee.

Sari Jormanainen

Tuupovaaran kirkon katto maalataan

Vuonna 1902 rakennetun kirkon katon maalausurakka aloitettiin kesäkuun puolivälissä. Työn arvioidaan kestävän noin 1,5 kuukautta säästä riippuen.

Tuupovaaran kirkkoa kunnostetaan.Tuupovaaran kirkon katto saa uuden maalipinnan. Vuonna 1902 rakennetun kirkon katon maalausurakka aloitettiin kesäkuun puolivälissä. Työn arvioidaan kestävän noin 1,5 kuukautta säästä riippuen.

Kunnostustöiden aluksi kirkon katto pestiin ja vanha maali poistettiin. Samalla kattoa korjattiin niiltä osin kun siihen oli tarvetta. Lopuksi katto maalataan kauttaaltaan.
Suojellun kirkon kunnostustöihin tarvitaan aina lausunto museovirastolta. Maalausurakka ei muuta kirkon ulkonäköä, vaan katto maaltaan samalla ruskealla sävyllä kuin aiemminkin.

Tuupovaaran kirkon maalausurakka on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän tämän vuoden suurimmista investoinneista. Urakan kustannusarvio on noin 100 000 euroa.
Tämän kesän aikana yhtymä uusii myös Joensuun keskustassa sijaitsevan Vuokra-Louhelan ker-rostalojen A-osan vesikatteen.

Sari Jormanainen

Gospel soi Joensuussa elokuussa

ärjestyksessään 24. Gospelfestarit käynnistyy torstaina 15.8.2019 Pielisensuun kirkossa pidettävällä Oh happy day -konsertilla, jossa esiintyvät Popo Salami band & Alavan kirkkokuoro sekä Kamarikuoro Kaisku.

Joensuun Gospelfestareiden logo

Perinteiset Joensuun Gospelfestarit järjestetään jälleen elokuussa. Järjestyksessään 24. Gospelfestarit käynnistyy torstaina 15.8.2019 Pielisensuun kirkossa pidettävällä Oh happy day -konsertilla, jossa esiintyvät Popo Salami band & Alavan kirkkokuoro sekä Kamarikuoro Kaisku.

Perjantaina vietetään Klubi-iltaa Palo ja Suvanto -yhtyeiden tahdissa. Klubi-ilta järjestetään Helluntaikirkolla.

Lauantaina Gospelfestareilla on ohjelmaa kaiken ikäisille. Aamu- ja iltapäivän tapahtumapaikkana on Joensuun tori.

Klo 11 alkavassa Gospeltorissa lavalle nousevat Narrow Way, Jukka Salminen ja Palo-yhtye. Ohjelma jatkuu lapsille ja lapsenmielisille suunnatulla ohjelmalla. Skidigospelissa esiintyvät Valon Pisarat – Joensuun King’s kids ja Jukka Salminen. Lisäksi torilla on tarjolla pomppulinna ja MAF-lentosimulaattori sekä hattaraa ja popcornia.

Lauantai-iltaa jatketaan toripäivän jälkeen klo 19 Joensuun seurakuntakeskuksessa pidettävällä Lauluyhtye LuoTu:n konsertilla. Liput konserttiin 20 €.

Myös Gospelfestareiden viimeinen päivä on täynnä laadukasta musiikkia. Sunnuntai alkaa Joensuun kirkkojen jumalanpalveluksilla, joihin osallistuu myös Gospelfestareiden artisteja. Klo 12 Noljakan kirkossa pidetään Gospelfestareiden juhlamessu ”Nuoren uskon messu”, jossa esiintyvät Matti Turunen, J5-bändi sekä Noljakka Gospel.

– Nuoren uskon messu kuultiin ensimmäisen kerran syksyllä 1997. Noljakan kirkko on messun ”kotikirkko”. Musiikillisesti messu on alkuperäisessä asussaan, joskin messun muottiin upotettuna. Tilaisuus päättyy kirkkokahveihin, kertoo Gospel ry:n hallituksen jäsen Matti Turunen

Pian messun jälkeen Kanervalatalolla käynnistyy perhetapahtuma. Perhetapahtumassa on erilaisia toimintapisteitä lapsille. Lisäksi tapahtumassa esiintyy muusikko Jukka Salminen.

Gospelfestarit päättyy kahteen Joensuun kirkossa pidettävään konserttiin. Ensimmäisessä klo 15 alkavassa konsertissa esiintyvät Korkeampi taho ja Nina Åström.

Rauhaa ja rohkeutta -konsertissa Nina Åström trio esittää musiikkia monilta Ninan äänitteiltä, mm Hilja Aaltosen ja Ninan omia tekstejä; mukana on myös rukiisia tunnettuja hengellisiä lauluja. Musiikkityyli on vaihteleva, silti punaisena lankana on armo ja totuus – Jeesus. Triossa Ninan lisäksi Kimmo Suomela (kitarat) ja Jim Hakola (lyömäsoittimet). Liput konsettiin 20 €.

Illan toinen konsertti Joensuun kirkossa alkaa klo 19. Gospelfestareiden päätöskonsertissa esiintyy René. René on ollut perinteisesti festareiden viimeinen esiintyjä. Konsertissa esitettäviä klassikoita tullaan kuuntelemaan pidemmästäkin matkasta vuosittain yhä uudelleen. Tässä konsertissa Renélle luovutetaan historiallinen viides kultalevy. Konsertin taltioi Alfa-TV.

Joensuun Gospelfestarit jär-jestetään nyt 4. kerran Joensuun Gospel ry:n toimesta.

Sari Jormanainen


24. Gospelfestarit 2019 – ohjelma

Torstai 15.8.

Oh happy day!
Pielisensuun kirkko klo 19.00 Popo Salami band & Alavan kirk-kokuoro
Kamarikuoro Kaisku
Vapaa pääsy, kolehti MAF:n työlle

Perjantai 16.8.

Klubi-ilta
Helluntaikirkko klo 19.00
Palo-yhtye, Suvanto-yhtye Tarjoilua väliajalla
Vapaa pääsy, kolehti

Lauantai 17.8.

Gospeltori
Joensuun tori klo 11.00 Narrow-Way, Jukka Salminen, Palo-yhtye

Skidigospel
Joensuun tori klo 13.00
Valon Pisarat – Joensuun King’s kids
Jukka Salminen
Pomppulinna, hattaraa ja popcor-nia tarjolla klo 10.30–14.30 Paikalla MAF-lentosimulaattori

Varjoista valoon
Joensuun seurakuntakeskus klo 19.00
Lauluyhtye LuoTu, Ville Kivivuori, sello, Tuomas A. Turunen musiikin johto ja piano
Liput 20€

Sunnuntai 18.8.

Jumalanpalvelukset Joensuun kirkoissa
Mukana festareiden artisteja

Nuoren uskon messu – Gospelfestareiden juhlamessu
Noljakan kirkko klo 12.00 Matti Turunen & band Noljakka Gospel

Perhetapahtuma
Kanervalatalo klo 14.00 Muusikko Jukka Salminen Toimintapisteitä

Rauhaa ja rohkeutta
Joensuun kirkko klo 15.00 Korkeampi Taho
Nina Åström
Liput 20 €
Tarjoilua järjestää Kohtaamisen kahvila

René
Joensuun kirkko klo 19.00 Vapaa pääsy, kolehti

 

Lisätietoja: gospelfestarit.fi

Sana: Rakkauden laki

Luulin pitkään vielä oman rippikouluni jälkeen, että rakkauden kaksoiskäsky, rakkauden laki ja kultainen sääntö tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Melkein, mutta ei sinne päinkään, kirjoittaa Markku Koistinen.

Älä tapa toista, älä surmaa. Vihasta, oi Herra meidät päästä.

Virsi 913:5

 

24/7 on aina ajankohtaista, ei vain nyt tämän lehden ilmestymispäivänä. Tarkoitan rakkauden lakia. Joka hetki se on pidettävä mielessä, myös silloin kun aallot alkavat nousta vaahtopäinä kirkkomme sisäisissä keskusteluissa – niissä, jotka rakkauteen ja rakastamiseen liittyvät.

Luulin pitkään vielä oman rippikouluni jälkeen, että rakkauden kaksoiskäsky, rakkauden laki ja kultainen sääntö tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Melkein, mutta ei sinne päinkään. Luterilaisuudessa keskeisinä raamatuntulkinnan avaimina on pidetty Jeesuksen käskyä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä sekä kultaisena sääntönä tunnettua periaatetta, jonka mukaan toisia pitäisi kohdella niin kuin itse toivoisi tulevansa kohdelluksi.

Tuleva sunnuntai puhuu rakkauden laista. Se on avain siihen, miten kaikkia muita käskyjä katsotaan ja miten niihin pitäisi suhtautua. Kerran rippileirillä kysyin oppilailta, mikä on suurin käsky? Hetken heidän mietittyään sain vastauksen: älä tapa. Vastausta perusteltiin siten, että tappaminen peruuttamatonta. He selittävät, että kaikkien muiden käskyjen rikkominen oikeastaan on palautettavissa ennalleen, anteeksiannettavissa ja soviteltavissa. Sehän onkin hyvä vastaus.

Tappamista on kuitenkin monenlaista. Asenteella ja sanoillakin voi tappaa ja lannistaa. Se voi olla myös sellaista, jossa luudalla hätistellään pois toinen sellaiselta tontilta, jota kuitenkaan ei itse omista. Rakkauden laki on sama kuin kaikki käskyt yhteensä, siis sellainen mieli, jossa hyvä saa kokonaisvaltaisesti toteutua, sitä Jumala haluaa. Sehän on oikeastaan sama kuin viidennen käskyn myönteiseen sävyyn käännetty muoto: anna elää.

Kun tappamisesta lähdetään hyvään suuntaan, tullaan askel kerrallaan rakkauden lakiin: anna elää, tai vielä enemmän: rakasta!

Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta

Kirkkovuoden kuvistuskuva
Tuleva sunnuntai 28.7. on 7. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden laki. Kuva: Anniina Mikama

Herättäjäjuhlien tunnuslauseita ehdotettu vilkkaasti

Joensuun herättäjäjuhlien tunnuslausekilpailu on kerännyt tähän mennessä jo nelisenkymmentä ehdotusta. Juhlaorganisaatio käynnisti tunnuslauseesta kaikille avoimen kilpailun toukokuussa.

tunnuslausekilpailun mainos

Joensuun herättäjäjuhlien tunnuslausekilpailu on kerännyt tähän mennessä jo nelisenkymmentä ehdotusta. Juhlaorganisaatio käynnisti tunnuslauseesta kaikille avoimen kilpailun toukokuussa.

– Olen iloisesti yllättynyt, miten paljon olemme saaneet ehdotuksia Joensuun juhlien tunnuslauseeksi. Jo nyt voi ehdotusten määrästä ja perusteluista huomata, että tunnuslause on monelle hyvin merkityksellinen. Moni on liittänyt ehdotukseensa hyvinkin syvällisiä ja koskettavia perusteluja. Niitä on ollut hieno lukea ja se tietää myös, että valinta tulee olemaan vaikea, Joensuun herättäjäjuhlien pääsihteeri Noora Kähkönen kertoo.

Kähkösen mukaan monessa ehdotuksessa on otettu huomioon myös se, että juhlat järjestetään Pohjois-Karjalassa ja Joensuussa.

– Karjalainen ilo ja vieraanvaraisuus näkyvät ehdotuksissa. Myös veteen ja jokeen liittyviä ehdotuksia on tullut useita.

Tunnuslausekilpailu jatkuu elokuun puoliväliin saakka. Tunnuslause koostuu muutamasta sanasta, jotka ovat joko Siionin virsistä, virsikirjasta tai Raamatusta. Juhlien tunnuslausekisan voittaja julkistetaan ja palkitaan syksyllä 2019. Tunnuslause tulee näkymään kaikessa Joensuun herättäjäjuhlien viestinnässä.

Kilpailuun voi osallistua lähettämällä oman ehdotuksen juhlatunnuksesta juhlatiimille sähköpostilla osoitteeseen juhlat.joensuu@h-y. fi. viimeistään 15.8.2019.
Joensuun herättäjäjuhlat järjestetään heinäkuussa 2021. Valtakunnalliseen suurtapahtumaan odotetaan 20 000 osallistujaa.

Sari Jormanainen

Pääkirjoitus: Paljon hyvää työtä

Olen aina tiennyt, että seurakunnilla on vahva rooli yhteiskunnassa. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt miten paljon ja miten laajasti hyvää työtä tehdään. 

Olen työskennellyt nyt noin puolitoista vuotta Joensuun seurakuntayhtymässä. Olen aina tiennyt, että seurakunnilla on vahva rooli yhteiskunnassa, etenkin heikommassa asemassa olevien puolustajina. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt miten paljon ja miten laajasti hyvää työtä tehdään.

Ensimmäisiä työaloja, johon perehdyin, oli diakonia. Vieläkään en varmasti käsitä siitä työstä kuin murto-osan, mutta jo nyt voin sanoa, että ilman tätä työtä yhteiskuntamme ei voisi yhtä hyvin kuin nyt. Kuten eräs diakoni minulle sanoi: ”Kirkko huolehtii heistä, jotka tippuvat yhteiskunnan tukiverkon laidan yli”. Tarve tälle työlle kasvaa jatkuvasti.

Viime viikkoina olen puolestaan päässyt tutustumaan seurakuntien nuorisotyöhön. Ja taas kerran olen saanut hämmästyä ja ilahtua siitä arvokkaasta työstä, jota seurakunnat nuorten parissa tekevät. Seurakuntien tekemä työ ei ole ”Raamatulla päähän lyömistä”, vaan se on kristittynä elämistä arjen askareissa ja juhlan riemuissa. Seurakunnissa on kovan luokan ammattilaisia, jotka osaavat olla tukena kaikissa elämänvaiheissa.

Ilolla luin Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelia, jossa tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi näin: ”Toivon, että kirkko ottaisi ison roolin kansallisen lapsistrategian valmistelussa, koska sillä on tässä laaja kosketuspinta. Samoin kirkko voisi ottaa osaa nuorisopoliittisen valtakunnallisen ohjelman työstöön. Sote-uudistuksessakin on rajapintoja, jotka liittyvät kirkkoon.” Kyllä, kosketuspintoja ja ammattitaitoa löytyy!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Kolumni: Vuorovaikutustaitoja etsimässä

Miten me aikuiset ihmiset opetamme lapsille ja nuorille kunnioittavan käytöksen ja toimivan vuorovaikutuksen perusteita, jos emme itsekään niitä hallitse?

Kolumnisti Katri Vilénin kuva.
Kuva: KK-kuva.

Samalla kun kirjoitan tätä kolumnia, työhuoneeni pöytätilan täyttävät myös tämän kesän rippikoulun oppimistuokioiden suunnitelmat. Yksi niistä on nuorten itsensä valitsema aihe: vuorovaikutustaidot.

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat olennainen osa sitä, miten toimimme ja tulemme toimeen toisten ihmisten kanssa. Miten kohtelemme, kuuntelemme, kohtaamme toisiamme? Miten käsittelemme tunteita, jotka heräävät, kun kohtaamme toisia?

Ajattelen, että näiden taitojen perusta on itsetuntemus. Se, että tunnen itseni: tiedän, kuka olen ja mistä tulen, mitä haluan, mistä unelmoin, miten reagoin erilaisiin asioihin, mitä tunnen tietyissä tilanteissa jne. Kun tunnen itseni tarpeeksi hyvin, voin myös luottaa itseeni. Arvostaa itseäni. Silloin voin turvallisesti seisoa omilla jaloillani ja olla muidenkin edessä oma itseni. Minun ei tarvitse esittää eikä pelätä.

Kun arvostan itseäni, voin arvostaa myös muita. Kun tunnen itseni, voin luottavaisella mielellä tutustua myös toisiin. Tämä on toimivan vuorovaikutuksen edellytys. Vuorovaikutus välillämme toimii, kun me kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, kuuntelemme mitä toisella on sanottavaa, annamme tilaa toiselle ja hänen tunteilleen, olemme aidosti läsnä ja osoitamme toiselle kuulevamme häntä. Tällaisia asioita riparilla käymme nuorten kanssa läpi ja harjoittelemme.

Mutta toteutuuko tämä aikuisten maailmassa? Kirkollisessa keskustelussa?
Valitettavasti meillä kirkossakin on toisinaan tapana kääntää selkä toiselle ja huutaa omaa totuutta niin kovasti, ettei muita ääniä varmasti kuulu. Toista saatetaan pelotella helvetillä, tuomita, arvostella ja arvioida. Joskus uhkaillaan kirkosta eroamisella. Kunnioitus ja arvostus ovat siitä usein kaukana. Samoin yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa pelot ja viha naamioidaan sananvapaudeksi ja katsotaan oikeudeksi loukata toisia sen varjolla mielin määrin.

Miten me aikuiset ihmiset opetamme lapsille ja nuorille kunnioittavan käytöksen ja toimivan vuorovaikutuksen perusteita, jos emme itsekään niitä hallitse?

Tässä siis pikakurssi vuorovaikutustaitoihin, meille jokaiselle mietittäväksi ja muistin virkistykseksi: Tutustu itseesi. Arvosta itseäsi. Arvosta ja kunnioita toista ihmistä ja hänen mielipidettään. Kuuntele. Mieti ennen kuin puhut.
Kristillisen uskon pohjalta tämä on helppo perustella. Jokainen on Jumalan kuva. Niin minä kuin sinäkin. Yhtä arvokas. Raamattukin kehottaa: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room. 12:10)

Katri Vilén
pastori
katri.vilen@evl.fi

Yli 90 prosenttia joensuulaisista nuorista käy rippikoulun

Rippikouluihin osallistuu vuosittain yli 45 000 nuorta. määrä on liki 80 prosenttia kaikista 15-vuotiaista. Joensuussa ja kontiolahdella rippikoulun käy vieläkin suurempi osa ikäluokasta.

Rippikouluihin osallistuu vuosittain yli 45 000 nuorta. määrä on liki 80 prosenttia kaikista 15-vuotiaista. Joensuussa ja kontiolahdella rippikoulun käy vieläkin suurempi osa ikäluokasta.

Kolme rippokoululaista on laiturin päässä.
Pielisensuun seurakunnan rippikoulun leirijaksolla olleet Eetu Venäläinen (edessä), Veera Piispanen ja Vilppu Ruotsalainen totesivat, että yksi rippikoulun parhaista asioista on yhdessäolo. Kuva: Sari Jormanainen

Joensuulaisista  15-vuotiaista nuorista noin 91 prosenttia kävi viime vuonna rippikoulun. Tämän vuoden luku näyttää pysyvän samansuuntaisena.

– Luku on ilahduttavan suuri, kun kirkkoon kuuluu noin 70 prosenttia joensuulaisista ja ikäluokasta näin suuri osa käy rippikoulun. Uskon, että täällä rippikoulu kuuluu ihmisten elämään. Vanhempien arvot ovat sellaisia, että rippikoulun käyntiä pidetään tärkeänä, Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Autio pohtii.

– Toisaalta nämä luvut kuvaavat sitä, että nuorissa on joukkovoimaa. Rippikouluun lähdetään myös siis siksi, että kaveritkin lähtevät. Yksistään tämä ei kuitenkaan selittäisi näin korkeaa lukua, vaan kannustus rippikouluun täytyy tulla kodeista. Koti, uskonto ja isänmaa -akseli on täällä edelleen vahvempaa kuin maalikylillä, Autio jatkaa.

Turvallinen paikka pohtia suuria kysymyksiä

Rippikoulu on 15-vuotiaiden nuorten keskuudessa kokemus, joka yhdistää valtaosaa ikäluokasta. Seurakunnille se on myös suuri mahdollisuus tavoittaa lähes koko ikäluokka yhden vuoden aikana.

– Rippikoulu pystyy vastaamaan nuorten tarpeeseen etsiä itseään. Kokonaisuutena vähintään puoli vuotta kestävä rippikoulu antaa myös todella hyvän kuvan seurakunnan toiminnasta. Rippikoulussa saa myös kysyä ja kuulla vastauksia siihen, mitä kirkko opettaa, ja pohtia mitä kristittynä eläminen minulle juuri tällä hetkellä tarkoittaa, Autio kertoo.

Aution mukaan rippikoulu on nuorille turvallinen paikka pohtia elämän suuria kysymyksiä. Rippikoulu antaa eväitä pitkälle tulevaisuuteen.

– Me annamme nuorille rippikoulussa muistijälkiä, joihin he voivat palata myöhemminkin elämässään. Rippikoulu on myös paikka, jossa uskaltaa kysyä asioita, joita ei ehkä voisi kysyä isältä ja äidiltään. Rippikoulussa tuetaan myös jokaisen omaa Jumala-suhdetta. Nuoria kiinnostaa pohtia sitä, että kuka olen ja miten minulle tässä elämässä ja sen jälkeen käy, kuinka minä ymmärrän tätä elämän salaisuutta, jota ei pysty järjellä selittämään.

Autio korostaa, että rippikoulun yksi tärkeimmistä asioita on se, että kaikki nuoret ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat.

– Tässä porukassa ei dissata, vaan tehdään yhdessä.

”Luotan siihen, että rippikoulun suosio säilyy”

Viime vuosina kirkossa on puhuttu kasteiden määrän laskusta. Tilastojen mukaan vuonna 2004, jolloin tämän vuoden rippikoululaiset syntyivät, Joensuussa kastettiin 738 lasta eli reilut 80 prosenttia syntyneistä lapsista. Viime vuonna lapsia kastettiin noin 68 prosenttia lapsista.

Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän kyselyn mukaan yksi syy jättää lapsi kastamatta on se, että lapsen halutaan itse päättävän kastamisesta myöhemmin. Kastamatta jättämisen taustalla on usein myös se, että vanhemmat kuuluvat eri uskontokuntiin. Kaste on kuitenkin mahdollinen myös rippikoulun yhteydessä.

– Rippikouluhan on kasteopetusta ja se voidaan ajatella kahdella tavalla. Lapsena kastetulle annetaan lopullinen opetus rippikoulussa ja konfirmaation jälkeen hän on seurakunnan täysivaltainen jäsen. Rippikoulu on myös kasteopetusta sille, joka ei ole kastetta saanut, jos hänellä on halu liittyä kirkkoon, kirkkoherra Ari Autio toteaa.

Autio uskoo rippikoulun suosion säilyvän jatkossakin, mutta kasteiden määrä huolestuttaa.

– Luotan siihen, että rippikoulun suosio säilyy kavereiden kannustuksen kautta ja sen kautta, että vanhemmat antavat ja tarjoavat nuorille oikeasti mahdollisuuden valita kasteen ja rippikoulun, vaikka kaste olisi lapsena jätetty antamatta.

”Tämä on ihmisen yksi kohokohta, tärkeä asia”

Suurin osa rippikoulun käyvistä nuorista valitsee noin viikon mittaisen leirijakson sisältävän rippikoulun. Näin tekivät myös Veera Piispanen, Vilppu Ruotsalainen ja Eetu Venäläinen, jotka osallistuivat Vaiviossa kesäkuun viimeisellä viikolla pidetylle Pielisensuun seurakunnan rippileirille. Rippikoulun käynti oli kaikille kolmelle nuorelle selvä asia.

– En kyllä juurikaan miettinyt, että en kävisi riparia. Kyllä se oli selvää, että rippikoulun käyn. Ehkä siihen vaikutti sekin, että äitini ja siskoni ovat myös käyneet rippikoulun. Rippikoulussa saa luvan toimia kummina ja saa mennä kirkossa naimisiin, Veera Piispanen sanoo.

– Tämä on ihmisen yksi kohokohta, tärkeä asia ihmisessä ja elämälle, Eetu Venäläinen pohtii.

Rippikoulun leirijaksolta nuoret odottivat mukavaa yhdessä tekemistä ja uusia kavereita.

– Kaikki on kaikkien kavereita, kukaan ei ole jäänyt yksin. Se on se pääasia, Eetu Venäläinen sanoo.

– Päivärippikoulussa ryhmäydyttiin myös, mutta kyllä leiri on mukavampi, Veera Piispanen pohtii.

– Täällä on saanut uusia kavereita, Vilppu Ruotsalainen lisää.

Yhdessäolo on riparilla tärkeää

Kesäkuun lopulla Vaiviossa pidettiin samaan aikaan kaksi rippileiriä. Kurssikeskuksessa oli yhteensä noin 70 nuorta. Osa ohjelmasta oli yhteisiä ja osa oman ryhmän kanssa. Haastattelun aikaan leirijakso oli kestänyt kolme päivää. Mikä on ollut tähän mennessä parasta leirillä?

– Yhdessäolo, iltahartaudet on ollut ihania. Siellä kaikki on vaan hiljaa ja lauletaan Taizé-lauluja. Siellä ei istuta kaverin kanssa vierekkäin vaan saa olla omassa rauhassa, Veera Piispanen pohtii.

– Ruoka, sauna ja uinti. Myös jalkapallopeli oli mukava, Eetu Venäläinen toteaa.

– Yhdessäolo, ruoka ja uiminen, Vilppu Ruotsalainen listaa.

 

Sari Jormanainen