Älä tapa toista, älä surmaa. Vihasta, oi Herra meidät päästä.
Virsi 913:5
24/7 on aina ajankohtaista, ei vain nyt tämän lehden ilmestymispäivänä. Tarkoitan rakkauden lakia. Joka hetki se on pidettävä mielessä, myös silloin kun aallot alkavat nousta vaahtopäinä kirkkomme sisäisissä keskusteluissa – niissä, jotka rakkauteen ja rakastamiseen liittyvät.
Luulin pitkään vielä oman rippikouluni jälkeen, että rakkauden kaksoiskäsky, rakkauden laki ja kultainen sääntö tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Melkein, mutta ei sinne päinkään. Luterilaisuudessa keskeisinä raamatuntulkinnan avaimina on pidetty Jeesuksen käskyä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä sekä kultaisena sääntönä tunnettua periaatetta, jonka mukaan toisia pitäisi kohdella niin kuin itse toivoisi tulevansa kohdelluksi.
Tuleva sunnuntai puhuu rakkauden laista. Se on avain siihen, miten kaikkia muita käskyjä katsotaan ja miten niihin pitäisi suhtautua. Kerran rippileirillä kysyin oppilailta, mikä on suurin käsky? Hetken heidän mietittyään sain vastauksen: älä tapa. Vastausta perusteltiin siten, että tappaminen peruuttamatonta. He selittävät, että kaikkien muiden käskyjen rikkominen oikeastaan on palautettavissa ennalleen, anteeksiannettavissa ja soviteltavissa. Sehän onkin hyvä vastaus.
Tappamista on kuitenkin monenlaista. Asenteella ja sanoillakin voi tappaa ja lannistaa. Se voi olla myös sellaista, jossa luudalla hätistellään pois toinen sellaiselta tontilta, jota kuitenkaan ei itse omista. Rakkauden laki on sama kuin kaikki käskyt yhteensä, siis sellainen mieli, jossa hyvä saa kokonaisvaltaisesti toteutua, sitä Jumala haluaa. Sehän on oikeastaan sama kuin viidennen käskyn myönteiseen sävyyn käännetty muoto: anna elää.
Kun tappamisesta lähdetään hyvään suuntaan, tullaan askel kerrallaan rakkauden lakiin: anna elää, tai vielä enemmän: rakasta!
Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta
Tuleva sunnuntai 28.7. on 7. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden laki. Kuva: Anniina Mikama