Kanavasurffailu eri hääohjelmien välillä on tuonut kotisohvalle glamouria ja unelmia, mutta samaan aikaan myös kovaa kilpailua ja ilkeilyä, pohtii Sari Jormanainen.
Televisiossa pyörii monta monituista ohjelmaa häihin liittyen. Sohvalta on voinut seurata kuinka toisille tuntemattomat ihmiset tapaavat ensimmäistä kertaa alttarilla mennäkseen naimisiin, toisessa ohjelmassa puolestaan hääparit kisaavat siitä, kenellä on parhaat häät. Lisäksi ohjelmia on satumaisista häistä ja unelmien hääpuvuista.
Kanavasurffailu eri hääohjelmien välillä on tuonut kotisohvalle glamouria ja unelmia, mutta samaan aikaan myös kovaa kilpailua ja ilkeilyä. Ohjelmia seuratessa miettii, että häiden tärkein ajatus loistaa monesti poissaolollaan. Esimerkiksi eräässä amerikkalaisessa ohjelmassa hääpukua valitaan isolla joukolla ja tunteet käyvät kuumina, kun morsiamen puvusta ei päästä yhteisymmärrykseen.
Television tehtävä on toki viihdyttää ja herättää meissä tunteiden kirjo. Ohjelmat luovat kuitenkin myös mielikuvaa ”unelmahäistä”. Häistä tulee helposti kilpavarustelua ja oma unelma unohtuu. Toisinaan netin keskustelupalstoilta saa lukea katkeria kirjoituksia esimerkiksi siitä, miten hääjuhlien ohjelma oli kamalaa ja häälahjat olivat huonoja.
Muistan itse miettineeni häävalmistelujen aikaan, että voiko häät pitää kirkossa, jos vieraita ei ole kovin paljon. Jostain olin saanut ajatuksen, että yleensä häissä ja etenkin kirkkohäissä on satapäinen vierasjoukko. Näin jälkikäteen voin sanoa, että tunnelma kirkossa on upea, vaikka vain kirkon etuosa oli käytössä. Se, että paikalla oli rakkaat ihmiset oli tärkeintä.
Moni pari vihitään avioliittoon tänäkin kesänä. Häiden ei tarvitse olla samanlaiset kuin muilla, saati samanlaiset kuin televisio-ohjelmissa. Mikä teille hääpäivässä on tärkeintä? Kenen kanssa haluatte päivän jakaa? Niistä asioista muodostuu unelmien häät juuri teille!
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakunta
sari.jormanainen@evl.fi
Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.
Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.
Virpi Kiviniemi (oik.) auttoi Ella Erosta viemään narsissiruukun lumen peittämälle haudalle ennen pääsiäistä. Samalla Eronen otti talven ajan haudalla olleen lyhdyn kesäksi pois. Kuva: Sari Jormanainen
Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla käynnistellään parhaillaan kevättöitä. Kulkuväyliltä on jo poistettu hiekoitushiekkaa. Runsasluminen talvi ja puihin kertynyt tykkylumi katkoivat runsaasti puiden oksia haudoille. Lumen sulaminen on puolestaan paljastanut runsaan määrän talvella hautoja valaisseita kynttilöitä. Näiden siivoaminen hautausmailla käynnistyy vapun jälkeen. Yhden isoimman urakan kimppuun päästään, kun lumet ovat kauttaaltaan sulaneet.
– Kausityöntekijät aloittavat työnsä vapulta. Poistamme kaikilta haudoilta talven aikana tuodut havut, kanervat, krassit ja kynttilät. LED-kyntilät ja lasiset kynttilät jätämme paikoilleen. Toivomme omaisten poistavan hautalyhdyt kesän ajaksi, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.
– Heti näiden töiden jälkeen haravoimme hautausmaat. Joensuun hautausmaalla urakassa on mukana reilut 20 työntekijää. Haravointi Joensuussa saadaan tehtyä noin viikossa, Kiviniemi jatkaa.
Joensuun hautausmaa on yhtymän alueella olevista kahdeksasta hautausmaasta suurin. Käytössä on yhteensä 18 hehtaaria maata. Hautapaikkoja on kymmeniä tuhansia.
Yli 25 000 taimea tilattu hautausmaille Joensuussa
Hautapaikkojen hoidosta vastaa hautapaikan haltija. Hautapaikkaa voi hoitaa joko haudan haltija itse tai hän voi tehdä sopimuksen seurakuntayhtymän hallinnoiman Hautainhoitorahaston kanssa. Joensuun seurakuntayhtymällä on tällä hetkellä noin 4000 haudanhoitosopimusta. Sopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtymän hautaustoimi vastaa haudan kukkaistutuksista ja niiden hoitamisesta. Ilman hoitosopimusta kukkaistutukset ovat haudan haltijan vastuulla.
– Jos haudanhoitosopimus seurakuntayhtymän kanssa on tehty, niin näille haudoille ei ole lupa istuttaa omia kasveja. Olemme suunnitelleet kasvien kukkatilan niin, että esimerkiksi lannoitteet riittävät juuri istuttamillemme kasveille. Jos maahan istutetaan lisää kasveja, ei lannoite riitä koko kasvukaudeksi ja se alkaa näkyä kasveissa. Leikkokukkia sen sijaan voi tuoda myös haudoille, joiden hoidosta on tehty sopimus, hautaustoiminen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.
Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaille ja vapun jälkeen avautuvaan kukkamyymälään on tilattu kaikkiaan reilut 25 000 taimea. Näistä liki puolet on mukulabegonioita, jotka ovat suosituimpia kukkia haudoilla.
– Haudanhoitosopimuksessa voi valita kukat kesäksi kuudesta vaihtoehdosta. Valittavana on vaihtoehtoisesti myös monivuotinen perennaistutus. Haudanhoitosopimukset tehdään 1, 5 tai 10 vuodeksi. Tulevan kesän hautahoitosopimukset on pitänyt tehdä huhtikuun loppuun mennessä. Nyt jos vielä tulee mieleen, että sopimus on tekemättä, niin pikaisesti kun ottaa yhteyttä Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaantoimistoon, niin kukat on mahdollista saada haudalle vielä tänä kesänä, ainakin pian juhannuksen jälkeen.
Istutustöissä odotettava pakkasöiden loppumista
Auringon lämmittäessä ja lumien sulaessa moni alkaa jo miettiä kukkien istuttamista haudoille. Yksi yleisimmistä hautausmaantoimistoon keväällä tulevista kysymyksistä onkin, että milloin kukat istutetaan haudoille, joiden hoitamisesta seurakuntayhtymä vastaa. Maltti on kuitenkin valttia istutustöissä.
– Kukkien istuttaminen käynnistyy pääsääntöisesti 10. kesäkuuta, jonka jälkeen ei enää oleteta tulevan pakkasöitä. Se riski on olemassa, että kesäkuun alkupäivinä pakkanen vielä puraisee. Toisinaan omaiset istuttavat haudoille keväällä ja äitienpäiväksi esimerkiksi orvokkeja, jotka kestävät pikkupakkasta. Hoitamiltamme haudoilta joudumme nämä kuitenkin poistamaan sopimuksen mukaisia kukkaistutuksia varten, Kiviniemi sanoo.
Ennen kukkien istuttamista kukkatilat käännetään, vaihdetaan mullat ja lannoitetaan kestolannoitteella. Taimien istutus tehdään hautausmailla lohkoittain. Haudoille, joiden hoitosopimukset on tehty määräaikaan mennessä, kukat saadaan istutettua juhannukseen mennessä. Näin ollen istutustöihin on aikaa reilu viikko.
Kukkien istutusaikataulusta tulee toisinaan palautetta, koska aina jollekin alueelle kukat joudutaan istuttamaan viimeisenä. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.
– Pyrimme vaihtelemaan istutusjärjestystä vuosittain, jotta aina samalle haudalle ei tulisi kukat ensimmäisenä tai viimeisenä. Myös kukkien erikoisempia värejä pyrimme vaihtelemaan eri lohkoilla eri vuosina. Punainen on selkeästi suosituin väri hautakukissa ja se voi toistua samalla haudalla useampana vuonna peräkkäin, mutta esimerkiksi keltaisia ja valkoisia kukkia kierrätämme eri alueilla, Virpi Kiviniemi kertoo.
Joensuussa varttuneet Turusen laulajasisarukset Matti ja Maria uitettiin lapsena musiikissa. Nyt aikuisina molempia puhuttelee erityisesti musiikin kokonaisvaltainen hoitavuus.
Joensuussa varttuneet Turusen laulajasisarukset Matti ja Maria uitettiin lapsena musiikissa. Nyt aikuisina molempia puhuttelee erityisesti musiikin kokonaisvaltainen hoitavuus.
Matti ja Maria Turunen saivat kuvassa olevan pianon yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi Outokummussa vuonna 1987. ”Se on ollut hyvä soitin, pitää yhä vireensä ja sillä on hyvä soittaa”, toteaa siskonsa kanssa lapsuudenkodissaan pianon ääressä poseeraava Matti Turunen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Kun Joensuun seurakunnan kanttori, oopperalaulaja Matti Turunen oli kaksivuotias, otti outokumpulainen kansakoulunopettaja, kovana laulumiehenä tunnettu rehtori Eero Vuorialho pikku-Matin kainaloonsa ja sanoi: Me sitten lähdetään Matin kanssa mieskuorotreeneihin. Turusen tie musiikin maailmaan oli kutakuinkin sillä sinetöity.
Elettiin 1980-lukua. Turusen perhe asui Outokummussa Mittamiehenkadulla Vuorialhoa vastapäätä. Perheen isä Teuvo opetti teollista kuvanvalmistusta paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Ulla-äiti hoiti kotona lapsia.
– Minulla rakkaus musiikkiin syttyi nimenomaan kirkon parissa. Vuorialho teki musiikkihommia seurakunnassa. Hänen esimerkkinsä ja kutsunsa oli hyvin motivoivaa. Outokummun seurakunnan päiväkerhot ja pyhäkoulut innostivat. Myös äiti lauloi kotona lastenlauluja, joita hän oli oppinut nuorena päiväkerhoja vetäessään, kertoo Matti Turunen.
Syntymäpäivälahjaksi yhteinen piano
Isoveljen vanavedessä kasvoi pikkusisko Maria, jolle Matti sävelsi lauluja minisyntikallaan, kunnes sisaruksille hankittiin Muikun Onnin firmasta yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi piano. Matti alkoi käydä tien toisella puolella Vuorialhon luona pianotunneilla. Siitä alkoi käsien motoriikan treenaus, joka jatkui myöhemmin konservatoriolla ja vielä Sibelius-Akatemian vuosinakin.
Jos Matti Turunen on saanut sytykkeen musiikkiin alun perin seurakunnassa, niin Maria Turunen on enemmänkin Joensuun konservatorion kasvatti. Kun Turuset muuttivat vuonna 1989 Joensuuhun, meni 4-vuotias Maria ensin konservatorion muskariin ja aloitti parin vuoden päästä koko lapsuuden ja nuoruuden kestäneet piano-opinnot konservatoriolla. Opettajana toimi aluksi Anitta Hirvikangas – samoin kuin isoveli-Matilla.
– Meidät uitettiin lapsena musiikissa. Oli lapsikuorot, konservatorio, yhteiset konsertit – ja monet, tärkeät piano-opettajat Mikko Anttilasta Otto Korhoseen, toteaa Maria.
– Emme olleet mikään perinteinen musiikkiperhe, mutta vanhemmat kannustivat kovasti ja käyttivät musiikkitapahtumissa. Isä kuvasi videolle konserttejamme, hän lisää.
Ainoa harvinaisen Bayreuth-stipendin saanut sisaruspari
Marian musisointi taukosi toviksi aikuisuuden kynnyksellä, kun opinnot veivät nuoren naisen valtiotieteiden opiskeluun Helsinkiin. Mutta Matti teki musiikkia jatkuvasti, intohimoisesti ja laajalla rintamalla.
Noina vuosina Matti tuli monille tutuksi muun muassa Joensuun ja ympäristön seurakuntien kesäkanttorina sekä Nuoren uskon messun säveltäjänä. Tie Sibelius-Akatemiaan sai sysäyksen Kauppaneuvoksen kahvilassa jouluhartauden jälkeen vuonna 2006, kun kirkkoherra Petri Karttunen kysäisi, onko Matti harkinnut kirkkomusiikin opintoja. Matti harkitsi, haki ja pääsi. Sitä kautta tie vei myös oopperalaulun opintoihin.
Marian paluu musiikin pariin tapahtui muutaman vuoden jälkeen kuin hiipien sosiaalityön opintojen ohessa. Kaivatessaan elämäänsä jotakin uutta Maria hakeutui klassisen laulun pedagogiikkaoppilaaksi Sibelius-Akatemiaan. Ratkaisu osoittautui käänteentekeväksi.
Vajaassa kymmenessä vuodessa nainen on sukeltanut yhä syvemmälle lauluopintoihin Helsingin konservatoriossa, Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla sekä Metropolia-Ammattikorkea-koulussa. Nuori dramaattinen sopraano on pantu ammattilaispiireissä merkille, ja nainen elää vahvaa nousukautta urallaan.
– Maria valittiin tänä keväänä sekä Tukholman Oopperakorkeakouluun että Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen, jotka ovat molemmat hyvin tavoiteltuja paikkoja, kehaisee Matti pikkusiskoaan.
– Olemme myös Suomen ensimmäinen ja ainoa sisaruspari, josta kummallekin on myönnetty Suomen Wagner-seuran kautta harvinainen Bayreuth-stipendi.
Musiikin suuri vaikutus kehoon ja mieleen
Maria toteaa olevansa syvästi kiitollinen elämäänsä hienosyisesti ujuttautuneesta elämäntavasta, intohimosta ja ammatista.
– En olisi osannut ensimmäisellä laulutunnilla ajatella, että sillä olisi niin valtava vaikutus minun elämääni. Koen saaneeni ikään kuin toisen elämän. Musiikki tuottaa minulle valtavan paljon onnellisuuden tunteita.
– Laulaminen on minulle hyvin kehollinen kokemus. Jo alussa huomasin, että laulaminen tuntuu kehossa todella hyvältä, se tuottaa endorfiinejä. Sellaisena haluan sen myös pitää.
Tarinoita täynnä olevaan oopperaan ja liediin urallaan keskittyvä Maria korostaa myös tarinallisuuden keskeisyyttä musiikissa.
– Siihen liittyy monta asiaa: kommunikaatio opettajan, kollegojen ja yleisön kanssa ja sen myötä oma kasvu ihmisenä. On kasvattavaa sanallistaa ja kehollistaa tunteita ja asioita, myös sellaisia, jolle ei itse löytäisi edes sanoja. Musiikin tekeminen ja kuunteleminen onkin minulle hyvin terapeuttista, ja toivon sen olevan sitä myös oppilailleni ja yleisölle, kiteyttää Maria.
Myös Matti korostaa tietynlaista hoitavuutta musiikin olennaisimpana tehtävänä.
– Jos ajattelee vaikkapa sitä, miten äiti laulaa lapselleen – se on hyvin hoitava ja kohtaava tapahtuma. Samalla tavoin ooppera voi koskettaa syvästi ihmistä ja tuottaa parantavia tunteita. Oopperassa kerrotaan suuria tarinoita, jotka voivat koskea myös vaikeita, vaiettuja aiheita. Siinä näyttämöllistyvät ihmisten suuret mielenliikkeet, kohtalot ja historian tapahtumat, sanoo solistina useissa Kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien tuotannoissa laulanut Matti.
– Ja kun ajattelee kirkkomusiikkia, siinä pyritään aina ihmisen tervehdyttävään kohtaamiseen. Myös kirkossa tunnetaan parantavia tunteita musiikin äärellä, hän toteaa.
RytmiHäiriköiden johtaja Timo-Teemu Passi on viettänyt viimeiset 20 vappua tahtipuikko heiluen Joensuun keskustassa. Omintakeisen big bandin luotsaaminen on Passille elämäntapa.
RytmiHäiriköiden johtaja Timo-Teemu Passi on viettänyt viimeiset 20 vappua tahtipuikko heiluen Joensuun keskustassa. Omintakeisen big bandin luotsaaminen on Passille elämäntapa.
Vuonna 1998 perustetun RytmiHäiriköt-orkesterin kotipaikka on Carelia-talolla Itä-Suomen yliopistolla. Karsikon koululla luokanopettajana työskentelevä Timo-Teemu Passi käyttää vapaa-aikaansa muun muassa orkesterin kapellimestarin ja taiteellisen johtajan tehtäviin. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. ORKESTERI. RytmiHäiriköt on Itä-Suomen yliopiston big band, jossa on mukana 20-30 soittajaa. Mukana on soittajia niin pop-, rock-, jazz- kuin klassisen musiikinkin puolelta. Eritaustaisten soittajien lähestymistavat musiikkiin tuovat orkesteriin rikkautta. Poikkeamme tavallisesta big bandistä siten, että soitamme paljon rock-pop-funk-materiaalia, ja esitämme sitä omalla, häirikköhenkisellä tavallamme. Bändinä olemme viihdyttäviä, taitavia ja energisiä.
2. HENKI. Olennaisin asia RytmiHäiriköissä on yhteinen henki ja se, miten sitä ylläpidetään. Ilmapiiri treeneissä on tosi tärkeä asia. Keskeistä on, että jokainen soittaja kelpaa sellaisena kuin on. Kun ei ole painetta soittaa täydellisesti, soittajat pääsevät musiikin ytimeen ja soittavat paremmin kuin osaavatkaan. On tärkeätä luoda yhteenkuuluvuuden tunne: tiedämme edustavamme tiettyä juttua ja olemme ylpeitä siitä.
3. TEKEMINEN. Jos jotakin haluaa, se pitää tehdä itse. Siitä ei tule mitään, että jää odottamaan, että joku muu tekisi. Kun muutin Joensuuhun 90-luvulla, kaipasin tänne opiskelijoiden big bandiä, jollaisessa olin aiemmin Tampereella soittanut. Koska sellaista ei ollut, sanoin parille kaverille: lähdettekö mukaan, jos perustan orkesterin. Tein julisteen ja lätkin niitä ympäri kampusta. Parikymmentä ihmistä tuli paikalle. Siitä se lähti, RytmiHäiriköt.
4. ANTI. En tiedä mitä tekisin, jos en tekisi tätä. Orkesteri on minulle elämäntapa. Isojen keikkojen alla meininki on välillä ihan pöhköä, muutama tunti unta ja sitten taas mennään. Ilmankos luokanopettajaksi opiskeleminen kesti minulta 19 vuotta. Parasta RytmiHäiriköissä on se, kun saa nähdä soittajien kehittyvän. Ja onhan meillä ollut huikeita keikkoja. Ne ovat sykähdyttäviä hetkiä, kun saadaan joku iso projekti kasaan ja voidaan todeta: onpahan tehty töitä!
5. VAPPU. En ole juhlinut vappua kahteenkymmeneen vuoteen. Olen aina ollut kuskaamassa kamoja, rakentamassa tekniikkaa ja soittamassa bändin kanssa. Vappuun valmistautuminen vaatii useamman viikon työn. Tänä vuonna on taas luvassa perinteiset menot: Vapunaattona Alkukiven lakitus klo 12 yliopistolla, siitä kulkueena Ilosaareen, jossa ylioppilaskunnan juhlan. klo 18 asti. Ja vappupäivän piknik klo 12 alkaen Ilosaaressa. Häiriköiden lisäksi tänä vuonna ovat esiintymässä Heiduska ja Voyagers.
Tarve sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen omille jumalanpalveluksille ja keskusteluilloille nousee seurakuntalaisilta.
Tarve sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen omille jumalanpalveluksille ja keskusteluilloille nousee seurakuntalaisilta.
Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien luottamushenkilöt, Pohjois-Karjalan Setan varapuheenjohtaja Iiris Lehto (vas.) ja teologian opiskelija Saga Boberg (oik.) ovat laittaneet vauhtia seurakunnalliseen sateenkaaritoimintaan Joensuussa. Toimintaa suunnittelevassa tiimissä ovat mukana myös kappalainen Katri Vilén ja oppilaitospastori Tiina Belov (ei kuvassa). Kuva: Virpi Hyvärinen
Seurakunnallinen sateenkaaritoiminta on viimeisen vuoden aikana aktivoitunut Joensuussa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville ja heidän läheisilleen suunnatut sateenkaarimessut ovat saaneet rinnalleen “sateenkaarevat” keskusteluillat.
Sateenkaarimessuja on järjestetty Joensuussa seurakuntayhtymän oppilaitostyön puitteissa reilut kymmenen vuotta. Viime aikoina päävastuu messujen järjestämisestä on siirtynyt Joensuun seurakunnalle. Tähän asti sateenkaarimessu on järjestetty Joensuussa kerran vuodessa, jatkossa niitä järjestetään neljä kertaa vuoteen.
Tarve aiempaa vireämmälle toiminnalle on noussut seurakuntalaisilta. Viime syksynä Joensuun seurakunta järjesti Sateenkaariystävällinen seurakunta –tilaisuuden, jossa kuultiin sateenkaaritoimintaan liittyviä odotuksia. Joensuun seurakunnan kappalaisen Katri Vilénin mukaan tilaisuus oli silmiä avaava.
– Keskustelussa kävi ilmi, miten paljon sateenkaaritoiminnalle on tarvetta. Toiminta ei tavoita valtavan laajaa joukkoa, mutta niille, joita asia koskettaa, se on tavattoman tärkeätä, Vilén toteaa.
– Toimintaa on järjestetty nyt Joensuun ja Pielisensuun seurakunnissa. Mielellään näkisimme tämän koko yhtymän yhteisenä toimintana. Asiasta on keskusteltu kaikkien kirkkoherrojen kanssa, toteaa Vilén.
Erilliselle sateenkaaritoiminnalla yhä tarvetta
Sateenkaaritoiminnan suunnittelulle on syntynyt epävirallinen, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä koostuva tiimi. Tiimiin kuuluva Pielisensuun seurakunnan luottamushenkilö, teologian opiskelija Saga Boberg pitää erillistä sateenkaaritoimintaa seurakunnassa tarpeellisena.
– Sehän olisi ihannetilanne, että sateenkaari-etuliitettä ei tarvittaisi, vaan esimerkiksi kaikille yhteinen jumalanpalvelus riittäisi. Vielä ei kuitenkaan olla tilanteessa, jossa näihin vähemmistöihin kuuluva voisi olla varma, että hän voi jokaisessa messussa kokea olonsa turvalliseksi. Jumalanpalveluksissa saatetaan esimerkiksi käyttää hyvin sukupuolittavia sanavalintoja, kommentoi Boberg.
Vilén näkee, että kirkon piirissä on toki yhä esimerkiksi ”homovastaisuutta”, mutta moni seurakunnan toiminta on aidosti avointa kaikille. Sitä, että tilaisuuteen ovat tervetulleita myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, ei aina hoksata erikseen mainita.
– Kirkon pitkä, tuomitsevana tunnettu perinne tekee sen, että tapahtumiin ei uskalleta tulla, kun pelätään, mitä siellä on vastassa. Jotta kulttuuri muuttuu, pitää tehdä aktiivisesti töitä muutoksen eteen ja sanoa asioita myös ääneen. Haluamme tehdä muutosta pienin askelin, toteaa Vilén.
Seurakunta mukana Pride-viikolla
Tänä vuonna Joensuun seurakunta osallistuu aiempaa aktiivisemmin myös Pride-viikon viettoon. Vilén on seurakunnan edustajana mukana Pohjois-Karjalan Setan järjestämässä uskontoaiheisessa paneelissa kulttuurikeskus Ahjossa 16.5. klo 17-19. Seurakuntien väkeä on kutsuttu osallistumaan myös 18.5. toteutettavaan Joensuun Pride-kulkueeseen.
– Olisi tärkeätä, että olisimme kulkueessa näkyvästi kristittyinä mukana, sanoo Vilén.
– En ole koskaan itse ollut mukana Pride-kulkueessa, mutta minulle on ollut tosi tärkeätä nähdä, että kirkon ihmiset ovat olleet sokeripala kaulassa kulkueessa mukana. Tällaiset ovat erittäin tärkeitä juttuja ihmisille, jotka eivät itse pysty tulemaan mukaan, kommentoi Boberg.
Adhd voi parhaimmillaan olla mitä suurin vahvuus, jos se nähdään niin. Adhd-lapsi voi keskittyä tuntikausia hänelle mieluisaan asiaan, ja kun energia osataan kanavoida oikein, niin lapsi pystyy mihin vain!, kirjoittaa Elina Reentie kolumnissaan.
Mietipä tilanne, että sinulla on pään sisällä 10 telkkarikanavaa auki, ja jokaiselta tulee kovaääninen ohjelma. Samaan aikaan näet ja aistit jokaisen samassa tilassa olevan ihmisen äänet, liikkeet, tunteet ja ajatuksetkin melkein. Lisäksi sukkasi on mutrulla niin, että se vaikuttaa koko kehoon, ja välitunnilla ollut riita vaivaa mielessä yhä uudestaan. Penkissä ei millään löydy hyvää asentoa. Äitikin sanoi aamulla, että viikonloppuna mennään jätskille, ja sekin huolestuttaa, että mennäänkö ihan varmasti? Yritä siinä sitten olla rauhassa ja keskittyä.
Muun muassa tältä adhd pienen ihmisen mielessä tuntuu. Jos tällainen pään sisäinen myrsky ei ole helppoa aikuiselle, niin voi vain kuvitella, miten vaikeaa pienellä lapsella on. Diagnoosin ei tietenkään pitäisi ketään lasta leimata tietynlaiseksi, mutta monenlaisia ajatuksia ja tunteita adhd herättää.
Ammattilaisilta näiden viikareiden ja jumittajien kanssa eläminen vaatii paljon. Ihan jokainen adhd-lapsi kaipaa paljon myönteisiä kokemuksia häntä kasvattavilta aikuisilta. Touhutiina ei tahallaan laita jarruja päälle, ja jätä osallistumatta toimintaan päiväkodissa tai koulussa. Eikä ylivilkas puuhapete tahallaan huitaise kaveria nyrkillä heti, kun tulee pienikin konflikti. Aivojen signaalit menevät väärin, ja tämä aiheuttaa lapsen käytökseen ja tunne-elämään paljon sellaista, mitä lapsi itse ei ilman aikuisen tukea pysty säätelemään.
Adhd voi parhaimmillaan olla mitä suurin vahvuus, jos se nähdään niin. Adhd-lapsi voi keskittyä tuntikausia hänelle mieluisaan asiaan, ja kun energia osataan kanavoida oikein, niin lapsi pystyy mihin vain! Adhd-lapsilla on valtavasti luovuutta, sitkeyttä, herkkyyttä ja tietenkin energiaa. Jokainen aikuinen voi omalla asenteellaan ja toiminnallaan auttaa lasta löytämään vahvuutensa, ja saada arjen haasteiden kanssa kamppailevan lapsen tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja ihanaksi. Me aikuiset voimme olla vaatimatta ylivilkkaalta lapselta hiljaisuutta ja paikallaanoloa liian pitkää aikaa, ja muutoksia pelkäävää jumittajaa voi lempeästi kannustaa ja ohjata selviytymään uusista tilanteista.
Kaikki on lopulta kiinni siitä, miten asian näkee. Jos oppisimme näkemään adhd:n rikkautena, voimavarana ja vahvistamaan sen tuomia myönteisiä ominaisuuksia, niin monella lapsella olisi paljon parempi olla. Rauhoitutaan me aikuiset näiden ihanien touhupeppujen vierellä. Hyväksytään, rakastetaan, ohjataan ja kannustetaan. Se on paras lääke adhd-lapselle!
Elina Reentie
Sosionomi (AMK)
Varhaiskasvatuksen perheohjaaja
Joensuun kaupunki
elina.reentie@joensuu.fi
Kaikille avoimet seurakuntien nuorten illat vastaavat nuorten tapaamispaikkojen tarpeeseen Enossa ja Vaara-Karjalassa.
Kaikille avoimet seurakuntien nuorten illat vastaavat nuorten tapaamispaikkojen tarpeeseen Enossa ja Vaara-Karjalassa.
Vaara-Karjalan seurakunnan nuoret Inka Kinnunen (vas.) ja Hilla Kolström pelasivat Menolippua Kiihtelysvaaran seurakuntatalolla nuorten yökahvilassa lauantaina 13.4. Kuva: Eeva-Riitta Arffman
Seurakuntien nuorisotyö täydentää Joensuun kaupungin tarjoamia nuorten palveluja Enon ja Vaara-Karjalan seurakuntien alueilla. Enon seurakunta järjestää kaikille avoimia nuorten iltoja parin viikon välein Hyvän mielen tuvalla. Vaara-Karjalan seurakunta tarjoaa kerran kuussa Kiihtelysvaarassa nuorten yökahvilatoimintaa ja samoin kerran kuussa Heinävaarassa nuorten iltoja.
Enon seurakunnassa nuorten illat vetävät joka kerta 15-20 nuorta paikalle, Vaara-Karjalassa aktiivisuus on hieman vähäisempää.
– Nuoret tulevat nuorten iltoihin rupattelemaan ja syömään jotakin pientä. Illat ovat tavallaan eräänlainen olohuone nuorille, toteaa Enon seurakunnan nuorisotyön pastori Sanna-Marika Keränen.
– Seurakuntien nuorten toiminnassa yksi kiinnostavuutta lisäävä asia on tienaamismahdollisuus. Isosena ja kerhonohjaajana toimivat nuoret saavat pienen palkkion, kertoo Keränen.
Pienen paikkakunnan nuorisotyön ilonaiheina Keränen ja Vaara-Karjalan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Eeva-Riitta Arffman pitävät tiettyä yhteisöllisyyttä.
– Nuoret ovat ihania, tulevat nopeasti tutuiksi ja yhdessä oleminen on ehkä intensiivisempää kuin isolla paikkakunnalla, sanoo Arffman.
– Iloitsen Enossa kovasti myös nuorten aktiivisuudesta ja siitä, että nuorisotyöllä on vahva kirkkoherran tuki. Saamme varsin vapaasi toteuttaa ideoitamme, sanoo Keränen.
Haasteena pitkät välimatkat
Sekä Enossa että Vaara-Karjalassa keskeinen haaste nuorten toiminnassa on pitkät välimatkat. Nuorten tavoittaminen ja pääsy mukaan toimintaan ei ole niin yksinkertaista, jos seurakunnan tiloihin on kymmeniä kilometrejä matkaa.
– Meillä Enossa isona haasteena on tällä hetkellä myös väistötiloissa toimiminen. Samaa tilaa käyttää moni muukin, emmekä pysty siksi järjestämään nuorten iltoja useammin, vaikka kävijöitä on runsaasti, sanoo Keränen.
– Vaaroilla mietityttää Tuupovaaran tilanne. Siellä ei tällä hetkellä järjestetä säännöllisesti nuorten iltoja, koska kävijöitä on ollut vähän. Järjestän kuitenkin keväällä rippikoululaisia varten Tuupovaarassa ekstrailtoja, ja syksyllä sitten säännöllisemmin, kertoo Arffman.
Yksi tärkeä elementti Enon ja Vaara-Karjalan seurakuntien nuorisotyössä on aktiivinen yhteistyö Joensuun kaupungin ja Joensuun seurakuntayhtymän nuorisotyön kanssa.
– Olemme järjestäneet kaupungin nuorisotyön kanssa esimerkiksi tortillailtoja ja viime helmikuussa jäädiskon Heinävaaran koululla. Yhtymän muiden seurakuntien kanssa puolestaan teemme leirien suhteen yhteistyötä, kertoo Arffman.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän, jonka tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän. Työryhmän tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.
Suunnitelmassa esitetään mm. seurakunnan jäsenmäärän kehityksen ennuste, kirkon käyttöasteen ennuste sekä hankkeen mitoitus, rahoitus, rakennuspaikka ja toteutustapa. Hankesuunnitelma on määrä valmistua tammikuussa 2020.
Hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin kiinteistötoimikunnan jäsen Heimo Karhapää ja jäseniksi Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistömestari Jouni Heiskanen, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, hallintojohtaja Tommi Mäki sekä Juhani Rouvinen Vaara-Karjalan seurakunnasta. Lisäksi kiinteistötoimikunnan puheenjohtaja Pauli Tahvanaisella on kokouksissa puhe- ja läsnäolo-oikeus.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 23.4.2019 esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle 1,37 miljoonan euron ostotarjouksen hyväksymistä Rantakylässä sijaitsevista Vuokra-Ollilan kolmesta kerrostalosta ja niiden tontin vuokraoikeudesta.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 23.4.2019 esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle 1,37 miljoonan euron ostotarjouksen hyväksymistä Rantakylässä sijaitsevista Vuokra-Ollilan kolmesta kerrostalosta ja niiden tontin vuokraoikeudesta. Korkeimman tarjouksen teki myöhemmin perustettavan yhtiön lukuun Korpinurmi & Haapasalo Kiinteistöt Oy ja Manandwork Oy.
Vuokra-Ollilan kiinteistö tuli myyntiin maaliskuun alussa yhteisen kirkkovaltuuston 3.12.2018 tekemän päätöksen mukaisesti. Lopullisen päätöksen myynnistä tekee seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto 10.6.2019.
Yhteinen kirkkoneuvosto esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle myös purettavan Mutalan kirkon maa-alasta tehdyn ostotarjouksen hyväksymistä. Rakennusliike Rakennus Kosunen Oy teki kiinteistöstä maaliskuun lopussa ostotarjouksen, mikä haetun kaavamuutoksen mukaisen rakennusoikeuden toteutuessa tarkoittaisi 334 650 € myyntihintaa.
Yhteinen kirkkovaltuusto käsittelee asiaa kesäkuun kokouksessaan. Kaupan toteutuminen vaatii myös kirkkohallituksen vahvistuksen. Lisäksi kiinteistön kaavamuutoksen tulee olla lainvoimainen.
Joensuussa kesällä 2021 järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnuksesta järjestetään kaikille avoin kilpailu. Muutamasta sanasta koostuva juhlatunnus tulee olla Siionin virsistä, virsikirjasta tai Raamatusta.
Joensuussa kesällä 2021 järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnuksesta järjestetään kaikille avoin kilpailu. Muutamasta sanasta koostuva juhlatunnus tulee olla Siionin virsistä, virsikirjasta tai Raamatusta.
– Löytyisiköhän tunnukseksi sanoja, jotka kuvaisivat karjalaista perinteitä tai elämänasennetta, pohtii Joensuun herättäjäjuhlien pääsihteeri Noora Kähkönen.
Kilpailuun voi osallistua 15.8.2019 saakka lähettämällä kilpailuehdotukset juhlatiimille sähköpostitse osoitteeseen juhlat.joensuu@h-y.fi.
Joensuun herättäjäjuhlien juhlatoimikunta käsittelee kaikki määräaikaan toimitetut ehdotukset. Kolme parasta ehdotusta toimitetaan Herättäjä-Yhdistykselle, joka tekee lopullisen päätöksen juhlatunnuksesta. Kilpailun voittanut tunnus julkistetaan ja suunnittelija palkitaan syksyllä 2019.
Juhlatunnus tulee näkymään kaikessa Joensuun herättäjäjuhlien viestinnässä. Herättäjäjuhlat pidetään Joensuussa 2.-4.7.2021.
Mietipä tilanne, että sinulla on pään sisällä 10 telkkarikanavaa auki, ja jokaiselta tulee kovaääninen ohjelma. Samaan aikaan näet ja aistit jokaisen samassa tilassa olevan ihmisen äänet, liikkeet, tunteet ja ajatuksetkin melkein. Lisäksi sukkasi on mutrulla niin, että se vaikuttaa koko kehoon, ja välitunnilla ollut riita vaivaa mielessä yhä uudestaan. Penkissä ei millään löydy hyvää asentoa. Äitikin sanoi aamulla, että viikonloppuna mennään jätskille, ja sekin huolestuttaa, että mennäänkö ihan varmasti? Yritä siinä sitten olla rauhassa ja keskittyä.
Kirkkotie 