RytmiHäiriköiden johtaja Timo-Teemu Passi on viettänyt viimeiset 20 vappua tahtipuikko heiluen Joensuun keskustassa. Omintakeisen big bandin luotsaaminen on Passille elämäntapa.
Vuonna 1998 perustetun RytmiHäiriköt-orkesterin kotipaikka on Carelia-talolla Itä-Suomen yliopistolla. Karsikon koululla luokanopettajana työskentelevä Timo-Teemu Passi käyttää vapaa-aikaansa muun muassa orkesterin kapellimestarin ja taiteellisen johtajan tehtäviin. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. ORKESTERI. RytmiHäiriköt on Itä-Suomen yliopiston big band, jossa on mukana 20-30 soittajaa. Mukana on soittajia niin pop-, rock-, jazz- kuin klassisen musiikinkin puolelta. Eritaustaisten soittajien lähestymistavat musiikkiin tuovat orkesteriin rikkautta. Poikkeamme tavallisesta big bandistä siten, että soitamme paljon rock-pop-funk-materiaalia, ja esitämme sitä omalla, häirikköhenkisellä tavallamme. Bändinä olemme viihdyttäviä, taitavia ja energisiä.
2. HENKI. Olennaisin asia RytmiHäiriköissä on yhteinen henki ja se, miten sitä ylläpidetään. Ilmapiiri treeneissä on tosi tärkeä asia. Keskeistä on, että jokainen soittaja kelpaa sellaisena kuin on. Kun ei ole painetta soittaa täydellisesti, soittajat pääsevät musiikin ytimeen ja soittavat paremmin kuin osaavatkaan. On tärkeätä luoda yhteenkuuluvuuden tunne: tiedämme edustavamme tiettyä juttua ja olemme ylpeitä siitä.
3. TEKEMINEN. Jos jotakin haluaa, se pitää tehdä itse. Siitä ei tule mitään, että jää odottamaan, että joku muu tekisi. Kun muutin Joensuuhun 90-luvulla, kaipasin tänne opiskelijoiden big bandiä, jollaisessa olin aiemmin Tampereella soittanut. Koska sellaista ei ollut, sanoin parille kaverille: lähdettekö mukaan, jos perustan orkesterin. Tein julisteen ja lätkin niitä ympäri kampusta. Parikymmentä ihmistä tuli paikalle. Siitä se lähti, RytmiHäiriköt.
4. ANTI. En tiedä mitä tekisin, jos en tekisi tätä. Orkesteri on minulle elämäntapa. Isojen keikkojen alla meininki on välillä ihan pöhköä, muutama tunti unta ja sitten taas mennään. Ilmankos luokanopettajaksi opiskeleminen kesti minulta 19 vuotta. Parasta RytmiHäiriköissä on se, kun saa nähdä soittajien kehittyvän. Ja onhan meillä ollut huikeita keikkoja. Ne ovat sykähdyttäviä hetkiä, kun saadaan joku iso projekti kasaan ja voidaan todeta: onpahan tehty töitä!
5. VAPPU. En ole juhlinut vappua kahteenkymmeneen vuoteen. Olen aina ollut kuskaamassa kamoja, rakentamassa tekniikkaa ja soittamassa bändin kanssa. Vappuun valmistautuminen vaatii useamman viikon työn. Tänä vuonna on taas luvassa perinteiset menot: Vapunaattona Alkukiven lakitus klo 12 yliopistolla, siitä kulkueena Ilosaareen, jossa ylioppilaskunnan juhlan. klo 18 asti. Ja vappupäivän piknik klo 12 alkaen Ilosaaressa. Häiriköiden lisäksi tänä vuonna ovat esiintymässä Heiduska ja Voyagers.
Virpi Hyvärinen