Joensuussa varttuneet Turusen laulajasisarukset Matti ja Maria uitettiin lapsena musiikissa. Nyt aikuisina molempia puhuttelee erityisesti musiikin kokonaisvaltainen hoitavuus.
Matti ja Maria Turunen saivat kuvassa olevan pianon yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi Outokummussa vuonna 1987. ”Se on ollut hyvä soitin, pitää yhä vireensä ja sillä on hyvä soittaa”, toteaa siskonsa kanssa lapsuudenkodissaan pianon ääressä poseeraava Matti Turunen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Kun Joensuun seurakunnan kanttori, oopperalaulaja Matti Turunen oli kaksivuotias, otti outokumpulainen kansakoulunopettaja, kovana laulumiehenä tunnettu rehtori Eero Vuorialho pikku-Matin kainaloonsa ja sanoi: Me sitten lähdetään Matin kanssa mieskuorotreeneihin. Turusen tie musiikin maailmaan oli kutakuinkin sillä sinetöity.
Elettiin 1980-lukua. Turusen perhe asui Outokummussa Mittamiehenkadulla Vuorialhoa vastapäätä. Perheen isä Teuvo opetti teollista kuvanvalmistusta paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Ulla-äiti hoiti kotona lapsia.
– Minulla rakkaus musiikkiin syttyi nimenomaan kirkon parissa. Vuorialho teki musiikkihommia seurakunnassa. Hänen esimerkkinsä ja kutsunsa oli hyvin motivoivaa. Outokummun seurakunnan päiväkerhot ja pyhäkoulut innostivat. Myös äiti lauloi kotona lastenlauluja, joita hän oli oppinut nuorena päiväkerhoja vetäessään, kertoo Matti Turunen.
Syntymäpäivälahjaksi yhteinen piano
Isoveljen vanavedessä kasvoi pikkusisko Maria, jolle Matti sävelsi lauluja minisyntikallaan, kunnes sisaruksille hankittiin Muikun Onnin firmasta yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi piano. Matti alkoi käydä tien toisella puolella Vuorialhon luona pianotunneilla. Siitä alkoi käsien motoriikan treenaus, joka jatkui myöhemmin konservatoriolla ja vielä Sibelius-Akatemian vuosinakin.
Jos Matti Turunen on saanut sytykkeen musiikkiin alun perin seurakunnassa, niin Maria Turunen on enemmänkin Joensuun konservatorion kasvatti. Kun Turuset muuttivat vuonna 1989 Joensuuhun, meni 4-vuotias Maria ensin konservatorion muskariin ja aloitti parin vuoden päästä koko lapsuuden ja nuoruuden kestäneet piano-opinnot konservatoriolla. Opettajana toimi aluksi Anitta Hirvikangas – samoin kuin isoveli-Matilla.
– Meidät uitettiin lapsena musiikissa. Oli lapsikuorot, konservatorio, yhteiset konsertit – ja monet, tärkeät piano-opettajat Mikko Anttilasta Otto Korhoseen, toteaa Maria.
– Emme olleet mikään perinteinen musiikkiperhe, mutta vanhemmat kannustivat kovasti ja käyttivät musiikkitapahtumissa. Isä kuvasi videolle konserttejamme, hän lisää.
Ainoa harvinaisen Bayreuth-stipendin saanut sisaruspari
Marian musisointi taukosi toviksi aikuisuuden kynnyksellä, kun opinnot veivät nuoren naisen valtiotieteiden opiskeluun Helsinkiin. Mutta Matti teki musiikkia jatkuvasti, intohimoisesti ja laajalla rintamalla.
Noina vuosina Matti tuli monille tutuksi muun muassa Joensuun ja ympäristön seurakuntien kesäkanttorina sekä Nuoren uskon messun säveltäjänä. Tie Sibelius-Akatemiaan sai sysäyksen Kauppaneuvoksen kahvilassa jouluhartauden jälkeen vuonna 2006, kun kirkkoherra Petri Karttunen kysäisi, onko Matti harkinnut kirkkomusiikin opintoja. Matti harkitsi, haki ja pääsi. Sitä kautta tie vei myös oopperalaulun opintoihin.
Marian paluu musiikin pariin tapahtui muutaman vuoden jälkeen kuin hiipien sosiaalityön opintojen ohessa. Kaivatessaan elämäänsä jotakin uutta Maria hakeutui klassisen laulun pedagogiikkaoppilaaksi Sibelius-Akatemiaan. Ratkaisu osoittautui käänteentekeväksi.
Vajaassa kymmenessä vuodessa nainen on sukeltanut yhä syvemmälle lauluopintoihin Helsingin konservatoriossa, Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla sekä Metropolia-Ammattikorkea-koulussa. Nuori dramaattinen sopraano on pantu ammattilaispiireissä merkille, ja nainen elää vahvaa nousukautta urallaan.
– Maria valittiin tänä keväänä sekä Tukholman Oopperakorkeakouluun että Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen, jotka ovat molemmat hyvin tavoiteltuja paikkoja, kehaisee Matti pikkusiskoaan.
– Olemme myös Suomen ensimmäinen ja ainoa sisaruspari, josta kummallekin on myönnetty Suomen Wagner-seuran kautta harvinainen Bayreuth-stipendi.
Musiikin suuri vaikutus kehoon ja mieleen
Maria toteaa olevansa syvästi kiitollinen elämäänsä hienosyisesti ujuttautuneesta elämäntavasta, intohimosta ja ammatista.
– En olisi osannut ensimmäisellä laulutunnilla ajatella, että sillä olisi niin valtava vaikutus minun elämääni. Koen saaneeni ikään kuin toisen elämän. Musiikki tuottaa minulle valtavan paljon onnellisuuden tunteita.
– Laulaminen on minulle hyvin kehollinen kokemus. Jo alussa huomasin, että laulaminen tuntuu kehossa todella hyvältä, se tuottaa endorfiinejä. Sellaisena haluan sen myös pitää.
Tarinoita täynnä olevaan oopperaan ja liediin urallaan keskittyvä Maria korostaa myös tarinallisuuden keskeisyyttä musiikissa.
– Siihen liittyy monta asiaa: kommunikaatio opettajan, kollegojen ja yleisön kanssa ja sen myötä oma kasvu ihmisenä. On kasvattavaa sanallistaa ja kehollistaa tunteita ja asioita, myös sellaisia, jolle ei itse löytäisi edes sanoja. Musiikin tekeminen ja kuunteleminen onkin minulle hyvin terapeuttista, ja toivon sen olevan sitä myös oppilailleni ja yleisölle, kiteyttää Maria.
Myös Matti korostaa tietynlaista hoitavuutta musiikin olennaisimpana tehtävänä.
– Jos ajattelee vaikkapa sitä, miten äiti laulaa lapselleen – se on hyvin hoitava ja kohtaava tapahtuma. Samalla tavoin ooppera voi koskettaa syvästi ihmistä ja tuottaa parantavia tunteita. Oopperassa kerrotaan suuria tarinoita, jotka voivat koskea myös vaikeita, vaiettuja aiheita. Siinä näyttämöllistyvät ihmisten suuret mielenliikkeet, kohtalot ja historian tapahtumat, sanoo solistina useissa Kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien tuotannoissa laulanut Matti.
– Ja kun ajattelee kirkkomusiikkia, siinä pyritään aina ihmisen tervehdyttävään kohtaamiseen. Myös kirkossa tunnetaan parantavia tunteita musiikin äärellä, hän toteaa.
Virpi Hyvärinen