Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto perusti kesäkuun kokouksessaan kaksi rahastoa: Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahaston ja Joensuun kirkon urkurahaston.
Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto perusti kesäkuun kokouksessaan kaksi rahastoa: Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahaston ja Joensuun kirkon urkurahaston.
Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa syksyllä 2018. Yhteinen kirkkovaltuusto päätti uuden kirkon rakentamisesta palaneen kirkon paikalle joulukuussa 2018. Rakentamispäätöksen jälkeen seurakuntayhtymä on voinut ottaa vastaan lahjoituksia uuden kirkon rakentamiseen.
Kaikki lahjoituksena saadut ja saatavat varat siirretään perustettavaan rakennusrahastoon. Esimerkiksi Kiihtelysvaara-Seura on kerännyt tähän mennessä lahjoitusvaroja n. 140 000 euroa.
Urkurahasto puolestaan perustettiin Joensuun kirkon uusien urkujen hankkimista varten tehdyille lahjoituksille. Joensuun seurakuntaneuvosto on todennut vuonna 1969 valmistuneiden Joensuun kirkon urkujen olevan huonossa kunnossa ja vika-alttiit.
Seurakuntayhtymän urkutyöryhmä on todennut vuonna 2012, että nykyisillä uruilla voidaan hoitaa seurakunnan jumalanpalvelusmusiikki, mutta taiteellisen laadun parantaminen vaatii taloudellista panosta.
Sari Jormanainen
Rahastojen tilinumerot:
Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahaston tilinumero: FI19 5770 0520 4793 84
Joensuun kirkon urkurahaston tilinumero: FI94 5770 0520 4793 92
Jos omaa syyllisyyttä ei voi tunnustaa muille ihmisille sen voi tehdä suoraan Jumalalle. Vaihtokauppa on vähintäänkin kohtuullinen, Jaakko Muhonen kirjoittaa hartauskirjoituksessaan.
Kerubitkin siivillänsä, verhoavat kasvojaan
Virsi 228:4
Miksi ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan?” Siksi, että Jeesus on syntisten ystävä. Hänen tehtävä on kutsua Taivasten valtakuntaan syntisiä eli itsensä Jumalan silmissä heikoiksi ja sairaiksi tuntevia ihmisiä ei hurskaita eli terveitä ja vahvoja. Aterioidessaan yhdessä tullimiesten ja syntisten kanssa Jeesus käsin kosketeltavasti ja aidosti osoittaa rakastavansa syntisiä.
Ateriayhteys epätäydellisten kanssa on Jeesukselle luonnollista. Oikeaoppisille se on mahdottomuus. Siinä menee oma maine ja takki tahraantuu. Yhteinen ateria on merkittävä yhteyden, kunnioituksen ja ystävyyden side. Ruokaseura kertoo enemmän kuin loputtomat sanat.
Kutsu kuuluu ja ateriayhteys on totta joka sunnuntain messussa. Me emme muistele vain menneitä, vaan elämme tämän päivän evankeliumia todeksi. Tässä ja nyt Kristus kutsuu meitä ateriayhteyteen kanssaan. Kristus tarjoaa aterian yhteyden ja ystävyyden merkiksi. Ehtoollisateria ei ole papin ja seurakunnan tarjoama kaveruuslounas. Se ei ole myöskään Jumalan palkinto tai sponsoriateria hyvin menestyneille uskoville. Ateriayhteys Kristuksen kanssa on Kristuksen ja syntisen ateriayhteyttä.
Ehtoollisen ateriayhteys on myös yhteyttä syntisten kesken, jotka menemme Kristusta kohtaamaan. Koska olemme epätäydellisiä, yhteys merkitsee meille jatkuvaa toinen toisemme kantamista. Myös pyhän epistola, 1. Piet. 5: 5-11, kutsuu Herran pyhälle ehtoolliselle: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”
Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta kumpuava Kristuksen kutsu ”tulkaa sillä kaikki on valmiina” on aito ja vastustamaton. Hyvyys ja rakkaus tulevat todeksi ehtoollisen ateriayhteydessä, joka valmistaa ja vahvistaa meitä hyvyyden ja rakkauden tekoihin. Ilman ateriayhteyttä Kristuksen kanssa kutsun sisältämä hyvä kuihtuu ja kuolee pois.
Sen vuoksi, jotta eläisit, jotta hyvyys ja rakkaus eläisivät, tule kohtaamaan Kristusta ehtoollisaterialle. Jos omaa syyllisyyttä ei voi tunnustaa muille ihmisille sen voi tehdä suoraan Jumalalle. Vaihtokauppa on vähintäänkin kohtuullinen. Ihminen antaa synnit ja saa anteeksi. Ja samalla ”Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
Jaakko Muhonen
pastori
Kontiolahden seurakunta
Tulevana sunnuntai 7.7. on 4. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Kadonnut ja jälleen löytynyt. Kuva: Anniina Mikama.
Kun kirjoitan havaintoni lauseeksi ”Pojat keulii”, se on totta mutta samalla monin tavoin kyseenalainen. Vielä arveluttavampaa, että kuvittelin tietäväni, miksi he keulivat, kirjoittaa Anna-Riitta Pellikka koluminissaan.
Toukokuun viimeisellä viikolla näin monta keulivaa polkupyöräilijää. Arviolta he olivat 11–15 -vuotiaita poikia, jotkut olivat osa isompaa porukkaa, jotkut kisailivat parina ja joku viiletti pitkän matkan itsekseen.
Heidän asentonsa muistuttivat ratsastavaa Aleksanteri Suurta tai vanhan taulun köysiä käsitteleviä merimiehiä, varmaan monesta työstä löytyy samankaltainen, vahva asento.
Kun kirjoitan havaintoni lauseeksi ”Pojat keulii”, se on totta mutta samalla monin tavoin kyseenalainen. Vielä arveluttavampaa, että kuvittelin tietäväni, miksi he keulivat.
Tulkitsin voimia ja taitoa vaativan eleen viestinä voittajafiiliksestä: talvi on ohi, täältä tullaan elämä! Jotain samantapaista kehon viestiä on siinä, kun urheilukatsomassa noustaan kannustamaan ja tuulettamaan menestystä. Annoin näkemälleni merkityksen omien kokemusteni kautta esimerkiksi poikien (ja tytön) äitinä. Jonkun toisen mielestä se olisi ollut uhkarohkeaa ja pelottavaa.
Mistäpä minä oikeasti tiedän, nostaako 14-vuotias polkupyörän keulan ilmaan ilosta ja onnesta vai pettymyksestä ja harmista? Onko eleen takana itsevarmuus vai halu kätkeä jotain täysin muuta?
Toivottavasti jokaisella nuorella onkin tänä kesänä lähellään aikuinen, joka ei oleta mitään, vaan kysyy mitä kuuluu, millä mielellä kuljet tänään. Kun saa puhua, ei tekeminen lähde niin helposti lapasesta silloin, kun on paha olla, ja hyvä mieli lisääntyy.
Aikuisen sensitiivisyyttä nuorta kohtaan on olla kiinnostunut ja antaa tila tulla kuulluksi. Silloin kuulija luopuu tulkinnoistaan ja kuuntelee ennen kuin luulee tietävänsä. Tunne tai sen ilmaus ei aina mahdu aiempiin kokemuksiin tai päätelmiin, se voi yllättää.
Jo logiikan alkeiden pohjalta on arveluttavaa puhua poikien keulimisesta ikään kuin joukkoon kuulumisen ehtona tai yksiselitteisenä ilmiönä. Se ei tee oikeutta sen enempää pojille kuin tytöillekään, jotka jäävät rajauksen ulkopuolella. Joku poika ei varmasti halua tulla nähdyksi tai ottaa riskiä keulimalla ja tytöissä voi olla ansioituneita temppupyöräilijöitä.
Toinen osa aikuisten herkkyyttä on näyttää nuorelle hyväksyntä, että omana itsenäsi, tekevänä tai haaveilevana, mopoilijana tai koiraasi kävelyttävänä kuulut tänne, tähän pihaan tai naapurustoon. Tämän voi tehdä jokainen itselleen ominaisella tavalla: katseella, hymyllä, tervehdyksellä.
Myös sosiaalisen arvostamisen keinot kulkevat ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Turvallinen olo syntyy jaetusta tilasta ja lyhyistäkin kohtaamisen hetkistä.
Anna-Riitta Pellikka
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
anna-riitta.pellikka@evl.fi
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi ensi vuoden tuloveroprosentiksi 1,55.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi ensi vuoden tuloveroprosentiksi 1,55. Veroprosentti on sama kuin vuonna 2019. Kirkollisveroprosenttia korotettiin kuluvalle vuodelle 0,1 prosenttiyksiköllä talouden tasapainottamiseksi.
Yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 10.6.2019 myös seurakuntakuntayhtymän vuoden 2018 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen.
Joensuun seurakuntien jäsenmäärä vuoden 2018 lopussa oli 52 130. Joensuulaisista evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului 68,1%.
Myös Kontiolahden seurakunnan tuloveroprosentti pysyy ennallaan ensi vuonna. Kirkkovaltuusto vahvisti seurakunnan vuoden 2020 tuloveroprosentiksi 1,5 prosenttia. Pöytäkirjassa todetaan, että seurakunnan veroprosentin pitäminen ennallaan vaatii jatkossa talouden tasapainottamista ja menojen leikkaamista.
Kontiolahden seurakunnan jäsenmäärä oli vuoden 2018 lopussa 11 122.
Suomen ev.lut. kirkko on vahvasti mukana ilmastotalkoissa. Tämän kesän tiekirkkojen teemaksi onkin otettu ilmasto.
Suomen ev.lut. kirkko on vahvasti mukana ilmastotalkoissa. Kirkko on sitoutunut vähentämään omia päästöjään ja lisäksi tukemaan ihmisiä elämäntapansa muuttamisessa ympäristön kannalta kestäväksi.
Yksi ratkaisu tähän on ekologinen kotimaan matkailu, todetaan Kirkon viestinnän tiedotteessa. Tämän kesän tiekirkkojen teemaksi onkin otettu ilmasto.
Tiekirkot sijaitsevat nimensä mukaan erilaisten kulkureittien varrella. Omaan lähikirkkoon pääsee tutustumaan vaikka kävellen tai polkupyörällä. Joensuuhun kauempaa tulevat matkailijat pääsevät hyvin myös julkisilla kulkuvälineillä.
Joensuussa tiekirkkoja on kaksi: Joensuun ja Utran kirkon. Joensuun kirkko sijaitsee kaupungin ruutukaava-alueella, ja Utran kirkkoon on matkaa noin seitsemän kilometriä Joensuun torilta.
En muista, että pienellä kotipaikkakunnallani olisi edes keskusteltu siitä, mennäänkö rippikouluun vai ei. Kaikki sinne menivät.
Rippikoulu oli minulle ensimmäinen pidempi jakso pois kotoa. En muista, että pienellä kotipaikkakunnallani olisi edes keskusteltu siitä, mennäänkö rippikouluun vai ei. Kaikki sinne menivät. Ainakin siltä se 15-vuotiaasta tuntui, kun kaikki kaverit olivat leirillä.
Toinen asia, jota olen yrittänyt muistella, on rippikoulun kesto. Mielestäni rippileirini kesti kauemmin kuin viikon. Tätä selittänee se, että meillä ei ollut lainkaan päivärippikoulujaksoa, vaan olimme koko ajan leirillä.
Pitkä leirijakso oli omiaan hiomaan porukkaa yhteen. Yksi parhaista muistoistani onkin rippikoulun tunnelma. Leirillä ei ollut samat säännöt kuin koulussa, vaan koko porukka oli yhtä. Riparin aikana oppi tuntemaan myös heidät, joihin ei koulumaailmassa ollut syystä tai toisesta tutustunut.
Muistan, että oppitunnit istuttiin kuin koulussa, mutta muu aika tehtiin asioita rennommin. Rennommalla tyylillä oppi taisi mennä myös paremmin perille. Esimerkiksi ulkoläksyjä treenattiin kisailun merkissä. Itse uin kilpailun tiimellyksessä isosten soutuveneelle ja lausuin: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tämän jälkeen uin täysillä rantaan ja kisa jatkui seuraavalle pisteelle. Ainakin ulkoläksyt tuli opittua, kun vieläkin muistan tämän tehtävän kisassa, vaikka vuosia, jopa vuosikymmeniä on tästä kulunut aikaa.
Unohtumaton muisto on myös riparilla järjestetyt häät. Olin morsian ja häät olivat isot ja tunnelmalliset, koska koko leiriväki oli sukuamme. Sukulaissuhteita suunniteltiin, häitä valmisteltiin ja juhlavaatteita soviteltiin. Juhlan kruunasi häämatka nuoristyönohjaajan autolla. Häämatkakohdetta en muista, mutta sen muistan, että naurua oli niin, että vedet valuivat silmistä.
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi
Vanhalla koululla toimiva Enonkosken luostari palvelee koko kirkkoa, sanoo luostarin retriittipappi Pauliina Kainulainen.
Vanhalla koululla toimiva Enonkosken luostari palvelee koko kirkkoa, sanoo luostarin retriittipappi Pauliina Kainulainen.
Mietiskelevä rukous on osa Pauliina Kainulaisen elämää. ”Minulle se konkretisoituu nyt muun muassa niin, että päästän irti tarpeestani tavoitella arvostettua asemaa”, Kainulainen kertoo. Kuva: Pasi Räsämäki
Harva tietää, että Enonkoskella toimii Suomen ainoa evankelisluterilainen luostari. Luostariperinne katkesi, kun reformaattori Martti Luther lähti luostarista ovet paukkuen.
– Luther piti luostarielämää suorittamisena eikä löytänyt sieltä armoa. Samalla menetettiin paljon hyvää, kuten mietiskelevän rukouksen perinne, sanoo Enonkosken luostariyhteisön retriittipappi Pauliina Kainulainen, 50.
Kontiolahdella miehensä Jarin kanssa asuva Kainulainen on hoitanut tointa reilun vuoden Ihamaniemen kyläkoululla. 1907 valmistuneella koululla oli sodan jälkeen paljon lapsia: yläkerran majoitustiloissa nukkui parhaimmillaan kolmisenkymmentä läheisistä saarista tullutta lasta. Koulu lopetettiin 1993. Seuraavana vuonna koulussa aloitti luostari, jonka taustalla on Suomen evankelisluterilaisen luostarin tuki ry.
Aluksi vakituisia asukkaita oli neljä, mutta viime vuosina vakituisia asujia ei ole ollut. Toiminta olisi kenties hiipunut kokonaan, ellei kirkolliskokous olisi Mikkelin hiippakunnan aloitteesta myöntänyt kolmivuotista avustusta luostariyhteisön retriittipapin palkkaamiseen vuonna 2017.
Kainulainen kuvailee työtä monipuoliseksi ja käytännönläheiseksi. Kolme hetkipalvelusta päivässä pitävät huolta siitä, että mieli suuntautuu kohti Kristusta.
Tehtäviin kuuluu retriittien ja muiden tilaisuuksien järjestelyä. Kevään aikana luostarissa on pidetty muun muassa ekumeeninen ekoretriitti. Huoli luomakunnan tilasta herättää pelkoja, ja peloista pääsemiseksi tarvitaan yhteisöjä. Ekoretriitissä yhteiset keskustelut rytmittivät hiljaisia jaksoja. Ihmiset olivat huojentuneita huomatessaan, etteivät he ole yksin huoliensa kanssa.
Tulevana kesänä on tiedossa konsertteja, kursseja, talkoita ja teemapäiviä. Talvella luostarissa on hiljaisempaa ja Kainulainen vierailee seurakunnissa kertomassa hiljaisesta rukouksesta.
Keski-iän kriisi
Kainulainen väitteli teologian tohtoriksi 2005. Sen jälkeen hän oli vuoroin seurakuntatyössä, vuoroin tutkimuksen parissa. 2011 hän päätti pitkän pohdinnan jälkeen lähteä ehdokkaaksi piispanvaaliin.
– Odotin, että käydään hyviä keskusteluita teologiasta ja hengellisyydestä, mutta sellaisiin ei ikinä päästy, Kainulainen harmittelee.
Piispanvaaliin liittyvä henkilökeskeinen julkisuus tuntui raskaalta. Vaalin jälkeen pettymys sai Kainulaisesta otteen. Hän oli pettynyt kampanjaan ja kirkon hierarkkiseen valtapeliin, mutta myös itseen, kun hän uupui ja teki virhearvioita.
Samoihin aikoihin yliopistollinen, järkiperäinen teologia, oli alkanut tuntua yhä vieraammalta. Elämänmuutoksen tai jopa kriisin ainekset olivat kasassa.
– Keski-iän kriisissä ihminen kysyy, oliko tässä kaikki elämän ulottuvuudet. Kirjassani Suuren järven syvä hengitys käytän tästä ilmausta ’syvyyden kaipuu’.
Nyt Kainulainen näkee noissa vuosissa uuden alun siemenet. Hän löysi tuekseen hengellisen ohjaajan, jonka kanssa hän saattoi keskustella kristittynä olemisesta. Ohjaaja johdatteli hänet ignatiaanisen raamattumietiskelyn pariin.
Jesuiittasääntökunnan perustajan Ignatius Loyolan (1491–1556) ajattelussa rukous ja maailman hyväksi toimiminen kulkevat käsi kädessä. Loyolan hengelliset harjoitukset ovat oikeiden elämänvalintojen tekemistä ja turhista asioista vapautumista.
”Se, minkä nuori ihminen löysi ja mikä hänen oli löydettävä ulkopuolelta, se iltapäivän ihmisen on löydettävä sisäpuolelta”, sanoo psykoanalyytikko Carl Jung. Kainulaista puhuttelee ajatus elämän aamupäivästä ja iltapäivästä.
– Minun elämäni aamupäivään kuului se, että kuulostelin, olisiko johtajan homma tai uralla eteneminen minun hommani. Ei olisi, se tuli selväksi, Kainulainen naurahtaa.
Nyt mietiskelevä rukous on löytänyt paikkansa Kainulaisen elämässä. Rukouksessa on samoja piirteitä kuin mindfulnessissa, mutta rukous suuntautuu Kristukseen. Mietiskelevä rukous harjaannuttaa sisäistä irtipäästämisen asennetta.
– Minulle se konkretisoituu nyt muun muassa niin, että päästän irti tarpeestani tavoitella arvostettua asemaa. Koetan päästää irti kiitoksentavoittelusta ja miellyttämisenhalusta, ja turvallisuuden ja kontrollin tarpeestani, Kainulainen listaa.
Rukouksessa ihmistä johdatellaan aina kohti toimintaa lähimmäisenrakkauden hengessä. Silti Kainulainen haluaa päästää irti tarpeestaan muuttaa maailmaa. Hän näkee, että rukous muuttaa ihmistä itseään, ja muutos ihmisessä vaikuttaa asioihin, joita hän haluaa muuttaa.
Mietiskelevä rukous
Luostarielämän ”asetussanat” löytyvät uudesta testamentista (Mark. 6:31), jossa Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” Sana ’retriitti’ merkitsee vetäytymistä.
Retriitinohjaajana Kainulainen on huomannut, että varsinkin keski-ikäiset hoiva- ja opetusalalla toimivat ihmiset kaipaavat hiljaisuutta. Retriitti on väkevää vastapainoa työelämän vaatimuksille. Keho ja mieli saavat levätä eikä keneltäkään vaadita suorituksia tai itsearviointeja.
– Moni löytää ignatiaanisessa retriitissä uudelleen Raamatun ja rukouksen. Hiljainen rukous ei ole niinkään paljoja sanoja eikä pyytämistä tai kiittämistä. Kyse on antaumuksesta, avoimena olemisesta Jumalan lähellä.
Mietiskelevässä rukouksessa mieleen tulevia ajatuksia ja tunteita ei yritetä torjua, vaan niistä tullaan tietoiseksi ja niille annetaan vapaus mennä. Rukoileva ihminen alkaa ymmärtää, etten minä ole yhtä kuin tunne tai ajatus. Ihminen etenee kohti sisäistä vapautta ja hyvää riippumattomuutta, Kainulainen sanoo.
Toimittajan luostarikäynti päättyy päiväpalvelukseen, johon osallistuu myös kolme talkoolaista. Sisar Virva lukee Psalmia: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.” (Ps. 19:1–3) Topi Linjama
Tiekirkoissa vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä oppaan tai jaossa olevan materiaalin avulla.
Tiekirkoissa vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä oppaan tai jaossa olevan materiaalin avulla. Joensuussa virallisia Tiekirkkoja on kaksi: Joensuun ja Utran kirkot.
Kirkon oppaat toivottavat vieraat tervetulleiksi tutustumaan Joensuun kirkkoihin. Kuvassa kolme Joensuun kirkon opasta: Niina Muikku (vas.), Vilina Tarnanen ja Suvi Hakkarainen. Kuva: Sari Jormanainen
Tiekirkot ovat jälleen avanneet ovensa kesäajaksi. Tiekirkot sijaitsevat usein pääteiden varsilla ja ne tarjoavat mahdollisuuden rauhallisen tauon pitämiseen kauniista arkkitehtuurista ja pyhästä tilasta nauttien. Tiekirkoissa vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä oppaan tai jaossa olevan materiaalin avulla.
Koko Suomen Tiekirkko-verkostossa on yhteensä reilut 260 evankelisluterilaista ja ortodoksista kirkkoa. Joensuussa virallisia Tiekirkkoja on kaksi, Joensuun ja Utran ev. lut. kirkot. Viime kesänä Joensuun kirkkoon kävi tutustumassa yli 3 000 vierasta kesäkuukausien aikana. Utran kirkossa kävijämäärät ovat pienempiä.
– Kirkoissa käy kesällä myös kansainvälisiä vieraita. Meillä on Joensuun kirkossa esitteitäkin useammalla kielellä mm. englanniksi, japaniksi ja italiaksi, seurakuntamestari Satu Laakkonen kertoo.
Kahdeksan opasta perehdytetty Joensuun ja Utran kirkon saloihin
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä on palkannut kesän ajaksi Joensuun ja Utran kirkkoihin yhteensä kahdeksan opasta. Oppaiden perehdytys pidettiin ennen töiden alkua siinä kirkossa, joissa he toimivat oppaina.
Joensuun kirkon perehdytystilaisuuteen osallistuneet oppaat ovat kaikki olleet aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Kirkon oppaan kokemus on heille kuitenkin uusi.
– Vähän alkaa kasvaa ulos jo isosen hommasta, niin halusin löytää jotain muuta. Ajattelen, että kirkon oppaan tehtävät sopisivat minulle, kesän alussa valkolakin päähänsä saanut Niina Muikku pohti perehdytystilaisuuden päätteeksi.
Kirkon oppaat toivovat kesän työltään mahdollisuutta käyttää vahvuuksiaan ja tehdä itsenäistä työtä.
– Tällä hetkellä opiskelen Itä-Suomen yliopistossa kieliä, joten toivon, että pääsen tässä työssä käyttämään myös eri kieliä ja tutustumaan eri kulttuureihin, Suvi Hakkarainen sanoo.
– Odotan, että kirkon oppaana voi tehdä töitä hieman itsenäisemmin kuin isosen hommissa, lukiossa opiskeleva Vilina Tarnanen miettii.
Historia, taide ja kirkon kävijämäärät kiinnostavat
Kirkon oppaat ovat paikalla aina kirkon ollessa avoinna. Vieraat voivat kysyä oppailta käytännössä mitä vain kirkkoon ja sen historiaan liittyvää. Lisäksi ryhmät voivat varata seurakuntasihteerien kautta erillisiä opaskierroksia. Perehdytyksessä oppaat saivat paperinipun, jossa kerrotaan mm. Joensuun kirkon historiasta ja arkkitehtuurista. Iltalukemista oli siis tiedossa ennen töiden alkua.
– Kyllä sitä vähän miettii, että mitä kysymyksiä on odotettavissa. Onhan se aika jännittävääkin. On kuitenkin tosi mukava päästä haastamaan itseä. Tässä työssä varmasti oppii myös itse, Niina Muikku sanoo.
– Ei kannata liikaa stressata, tilanteen mukaan mennään, Vilina Tarnanen toteaa.
Seurakuntamestari Satu Laakonen kertoo, että kirkossa kävijöitä kiinnostaa historian ja taiteen lisäksi se, miten paljon kirkko on käytössä.
– Ihmisiä kiinnostaa tietää, paljonko jumalanpalveluksissa on väkeä ja mitä muita tilaisuuksia kirkossa pidetään, esimerkiksi kasteita ja hautajaisia.
”Lapset haluavat usein käydä katsomassa, miltä saarnatuolista näyttää”
Kirkkoon tutustumaan tulevat vieraat saavat Laakkosen mukaan kulkea kirkossa melko vapaasti. Joitakin rajoituksia toivotaan kuitenkin noudatettavan.
– Toivomme, että alttarikaaren taakse ei mennä. Kellotorniin ei myöskään turvallisuussyistä pääse. Muutoin kirkkoon voi tutustua vapaasti. Esimerkiksi lapset usein haluavat käydä katsomassa, miltä saarnatuolista näyttää. Siellä voi hyvin käydä.
Joensuun kirkon oppaat kertovat myös itse käyneensä usein tutustumassa eri kirkkoihin.
– Olen käynyt seurakunnan mukana tutustumassa eri kirkkoihin Suomessa. Kirkoissa on mukava käydä, vaikka kaikki evankelis-luterilaiset kirkot ovat aika samanlaisia, niin kaikissa on jotain omaa myös, Niina Muikku kertoo.
– Aina kun reissaa, niin tulee kyllä kirkoissa käytyä. Ne ovat hienoja paikkoja tutustua, Suvi Hakkarainen sanoo.
Tiedätkö mikä kuvan luukku on?
Joensuun kirkon jokaisen ikkunan alla on eri-koinen luukku. Oven takana on peltinen kannu. Luukun päällä ikkunalaudalla olevat urat ja yksi reikä voivat antaa vinkkiä luukun tarkoituksesta.
Joensuun kirkko on valmistunut vuonna 1903. Tuohon aikaan kirkon lämmitysjärjestel-mä oli aivan toisenlainen. Kirkon ikkunat jäätyivät talvella ja sulaessaan ikkunoista valui vettä ikkunalaudalle. Sama ilmiö tapahtui kosteuden tiivistyttyä ikkunoihin. Ikkunoista valunut vesi valui ikkunalaudoissa olevia uria pitkin reikään, jonka kautta vedet valuivat luukussa olevaan peltikannuun. Suntion yksi tehtävä oli tyhjentää vedet kannusta.
Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään.
Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään.
Pielisensuun seurakunnan aktiivit Pauli Leppänen ja Anja Niemeläinen pitävät huolta, että rantasauna lämpiää ja kotakahvit keittyvät kesän ajan perjantai-iltaisin Sulkulassa kaikille halukkaille. ”Saunan löyly on pehmeä ja lauteilta näkyy järvelle”, sanoo Anja Niemeläinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joutsenten torvet soivat alkukesän aamuna Sulkulan rannassa Pyhäselän äärellä. Seurakunnan kesäkodin kodan ovi on raollaan, ja sisällä hääräävät Pielisensuun seurakunnan aktiivit Anja Niemeläinen ja Pauli Leppänen. Nokinen pannu on jo tulilla, kasvismakkarat hakeutuvat ritilälle paistoon. Onhan tarjottavat koepaistettava – ja maistettava – ennen kuin ne laitetaan tulevan kesän saunojille tarjolle.
Joensuun seurakuntayhtymän omistama Sulkulan kesäkoti on aikoinaan ollut kovassa käytössä. Tannerta ovat tömistäneet niin rippikoululaisten kuin telttailevien tyttö- ja poikaleiriläisten jalat. Nyt Kesärannantien varrella, metsän kätkössä piilevä paikka huokuu lepoa ja rauhaa. Talo ei ole käytössä enää, mutta kota ja sauna ovat. Joka perjantai-ilta, koko kesän ajan, kodassa kuumuu pannu ja saunassa kiuas. Siitä pitävät Niemeläinen ja Leppänen huolen.
Näin on ollut jo kutakuinkin 25 vuoden ajan. Se oli vuosi 1994 kun Hukanhaudan nuorten aikuisten raamattupiirin porukka, Niemeläinen ja Leppänen mukaan lukien, tuli siivoamaan tyhjilleen jäänyttä kesäkotia.
– Siinä syntyi ajatus, että täällähän voisi pitää saunailtoja, joihin voisivat tulla sellaiset, joilla ei ole omaa kesämökkiä. Ajattelimme, että olisi hyvä olla joku paikka, mihin tulla viettämään iltaa, vaihtoehto viikonlopun baarissa istumiselle, muistelee Niemeläinen.
– Parin vuoden ajan olimme talossa, mutta kun rantaan rakennettiin kota, siirryimme sinne, kertoo Leppänen.
”On ilo, että voi tällaista tarjota”
Vuodet ovat vierineet ja nuoret aikuiset jalostuneet varttuneemmiksi aikuisiksi. Kotailtojen järjestämiseen eivät Niemeläinen ja Leppänen ole kuitenkaan kyllästyneet.
– Kun kokee, miten ihmiset ottavat illat vastaan ja ovat iloisia, niin minusta tuntuu että saan itse enemmän kuin he. On ilo, että voi tällaista tarjota, toteaa saunanlämmityksestä ja tarvittaessa hartaudestakin vastaava Pauli Leppänen.
– Illoissa käy keskimäärin kolmisenkymmentä ihmistä. Tänne ovat kaikki ja kaikenikäiset tervetulleita. On mukava tavata ihmisiä, joihin ei muuten törmäisi, toteaa Anja Niemeläinen.
Illoissa on usemmiten paikalla seurakunnan työntekijä pitämässä hartauden ja juttelemassa ihmisten kanssa.
– Ilonaihe illoissa on sekin, että laitamme kotailtojen kahvituksen tuoton aina Pietarin katulasten hyväksi Kansan Raamattuseuran kautta. Tarjoilumaksu on toki vapaaehtoinen, kertoo Niemeläinen.
Kesäisiä saunailtoja järjestetään Sulkulan lisäksi myös Vainoniemen huvilan vieressä sijaitsevalla Männikköniemen kesäkodilla. Keskiviikon illat ovat kaikille avoimia, torstain ja perjantain illat on suunnattu opiskelijoille ja nuorille aikuisille.
Virpi Hyvärinen
Kaikille avoimet saunaillat kesäkodeilla
• Kotaillat Sulkulassa (Kesärannantie 10) perjantaisin 14.6.–30.8. 2019 (ei 26.7. ja 23.8.). Kotakahvit, hartaus, makkaranpaistoa, keskustelua, saunomista ja uimista.
• Männikköniemen kesäillat keskiviikkoisin 11.9. saakka Männikköniemen kesäkodilla (Vainoniementie 2). Klo 17.30 naisten saunavuoro, klo 19 hartaus, n. klo 19.30 miesten saunavuoro.
• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten illat Männikköniemessä torstaisin 6.6.–11.7. ja 8.8.–29.8. klo 16–21. Naisten sauna klo 16–17, miesten sauna klo 17–18, vierailijan alustus ja iltahartaus klo 18–19.30, nuotiopiiri klo 19.30–21.
• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Kesäpysäkki-illat Männikköniemessä perjantaisin 7.6., 14.6., 28.6., 5.7., 12.7. ja 9.8. klo 17–21. Ohjelmassa mm. sauno-mista (naisten sauna klo 17–18.30, miesten sauna klo 18.30–20), beach volley’tä, frisbeegolfia ja ulkopelejä.
Kesä muuttaa diakoniatyön vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijöiden kanssa pääsee kuitenkin keskustelemaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla ympäri vuoden.
Kesä muuttaa diakoniatyön vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijöiden kanssa pääsee kuitenkin keskustelemaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla ympäri vuoden.
Torilla tavataan, toteavat Pielisensuun vs. diakoniatyöntekijä Timo Dahlbacka (vas.) ja diakoni Saila Musikka. Helteisenä kesäpäivänä juttusille pysähtyi Milla Pehkuri. Kuva: Sari Jormanainen.
Joensuun ev.lut. seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan diakoniatyö ei pysähdy kesäksi, vaikka lomakausi tiivistääkin diakonian vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijän juttusille pääsee kuitenkin kesälläkin nopeasti.
– Keskusteluaikoja on voitu järjestää joko samana päivänä tai vähintään muutaman päivän sisällä, Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikka kertoo.
– Tarvittaessa joustamme antaen tapaamisaikoja päivystysaikojen ulkopuolelle. Tapaamista ei tarvitse kauan jonottaa, pyrimme myös varaamaan keskusteluun riittävästi aikaa, ettei kiireen tuntua tulisi, Kontiolahden seurakunnan diakoni Miia Muhonen sanoo.
Kesä itsessään ei muuta diakoniatyön tehtävää tai asiakasmääriä. Toisinaan yhteydenottoja on enemmän ja toisinaan vähemmän.
– Emme katso asioita vuodenaikojen suhteen vaan tarpeen mukaisesti. Toki loma-ajat tai juhlapyhät vaikuttavat niin taloudelliseen tukeen kuin henkisen ja hengellisen tuen tarpeeseen. Kysyntää erilaisille palveluille on ympäri vuoden, Joensuun seurakunnan diakoni Risto Määttänen toteaa.
Kesällä toivotaan kotikäyntejä, joskus ehtii jalkautua torillekin
Monet diakoniatyön ryhmätoiminnat ovat tauolla kesäaikaan. Diakonit pyrkivätkin kesällä liikkumaan enemmän ihmisten parissa.
– Ryhmätoiminnan vähenemisellä kesällä on vaikutusta kotikäyntityön tarpeeseen, Miia Muhonen sanoo.
– Kesällä on toisinaan aikaa jalkautua torille ja muihin paikkoihin juttelemaan ihmisten kanssa, diakoni Saila Musikka kertoo.
Miia Muhosen mukaan diakoniatyössä näkyy kesäaikaan lapsiperheiden halu tehdä lomalla jotain arjesta poikkeavaa. Tällöin apua saatetaan kysyä diakoniatyöstä. Toisaalta loma-ajan ylimääräiset kulut näkyvät myös kesän jälkeen.
– Liian moni sortuu vielä rahoittamaan kesän kuluja pienlainoilla tai muilla kalliilla rahoitusmuodoilla, ja niiden maksamiseen on vaikea löytää ratkaisuja, Musikka sanoo.
Diakoniatyöntekijät toivovat, että kynnys tulla juttelemaan olisi ihmisille hyvin matala. Diakoniatyö ei ole vain taloudellista tukea, usein jo keskustelun auttaa avaamaan elämän solmuja.
– Ihmisten yksinäisyys, hengelliset kysymykset, ihmissuhteiden kriisitilanteet ja monet muut inhimilliseen elämään kuuluvat kysymykset nousevat esille. Monesti onkin niin, että saadessaan tilan ja ajan puhua asioitaan ääneen, ihminen itse jäsentelee ja samalla ratkaisee itse omia vaikeita asioitaan. Löytää suuntaa ajatuksilleen ja teoilleen. Diakoni toimii peilinä, Saila Musikka pohtii.
Diakonian kesäpäivystys
• Joensuu:
Päivystys Joensuun srk-keskuksessa ti–ke klo 9–10.30, p. 013 2635 314, paitsi viikoilla 26 ja 27, jolloin ei päivystystä. Kiireellisissä asioissa voit olla yhteyksissä diakoniatyöntekijään p. 050 438 7474. Päivystysaikoina vastaanotolle voi tulla ilman ajanvarausta.
Ajanvaraukset taloudellisiin tukitoimenpiteisiin Noljakka-Marjala -alueella
ma ja ti klo 8–10 välisenä aikana p. 050 385 5137 ja p. 050 327 1382. Ajanvarauspäivystykset ma klo 10–14 ja ti klo 12–15.
• Pielisensuu:
Diakoniapäivystys 1.6.–31.8. ke klo 9–11 Pielisensuun kirkolla. Maanantaisin ei päivystystä Hukanhaudan seurakuntatalolla.
• Rantakylä:
1.6. alkaen puhelinpäivystys ma ja ti klo 9–10 p. 013 2635 522 ja päivystys Rantakylän kirkon diakoniatoimistolla ilman ajanvarausta ma ja ti klo 10.–11.30.
• Pyhäselkä:
Diakoniavastaanotto ajanvarauksella, diakonit Elina Saarelainen p. 050 340 7382 ja Salome Olenius p. 050 363 6909.
• Eno:
Diakoniatoimisto suljettuna 1.7.-11.8.
• Vaara-Karjala:
Diakoni on tavattavissa ajanvarauksen kautta, p. 050 377 5607 (diakoniatyöntekijä) tai 040 737 4656 (srk-toimisto).
• Kontiolahti:
Toimisto avoinna Pappilantie 5:ssä 1.6.–31.8. torstaisin klo 9–11.
Toukokuun viimeisellä viikolla näin monta keulivaa polkupyöräilijää. Arviolta he olivat 11–15 -vuotiaita poikia, jotkut olivat osa isompaa porukkaa, jotkut kisailivat parina ja joku viiletti pitkän matkan itsekseen.
Joensuun kirkon jokaisen ikkunan alla on eri-koinen luukku. Oven takana on peltinen kannu. Luukun päällä ikkunalaudalla olevat urat ja yksi reikä voivat antaa vinkkiä luukun tarkoituksesta.
Kirkkotie 