Kukkolan tilalla järjestetään aamupaimennuksia jo kolmatta kesää. Lampaat ovat opettaneet Minna Toloselle, että niitä kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla.
Kukkolan tilalla järjestetään aamupaimennuksia jo kolmatta kesää. Lampaat ovat opettaneet Minna Toloselle, että niitä kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla.
Minna Tolonen hankki viisi lammasta ensimmäisenä koronavuonna. Pian hän halusi kutsua muitakin kävelylle lampaiden kanssa, ja niin syntyivät yhteistyössä seurakuntien ja Piplia-seuran kanssa järjestettävät Agricolan aamupaimennukset. – Päätin, että nämä ovat seuralampaita. Ne tuottavat iloa ja villaa. Ajattelin, että Agricola-kävelyt voisivat tuottaa iloa muillekin kuin minulle. Kuva: Tea Ikonen
LAMPAAT. Minulla on ollut lampaita Kukkolan tilalla ensimmäisestä koronakeväästä lähtien. Halusin kokeilla, vaikka olenkin ihan kaupunkilainen. Opiskelen teologiaa, ja Raamatussa on paljon vertauksia lampaista, joten niiden pitäminen kiinnosti siltäkin kannalta. Kukkolassa kävijöille lampaiden tervehtiminen on tärkeää. Nyt kesällä täällä on viisi lammasneitoa ja vuotta myöhemmin tulleet 12 ovat maisemanhoitotöissä Enossa. Saan lampaiden pitämiseen taustatukea, jota ilman tämä ei olisi mahdollista.
MIETISKELY. Lampaiden kanssa oli ihana kävellä pitkin Kukkolan tilan puulajipuistoa, ja toisena koronakesänä päätin kutsua muitakin mukaan. Viime keväänä bongasin Piplia-seuran Agricola-kävelyt, joihin kuuluu mietiskelymateriaali. Ajattelin, että myös lampaiden kanssa kävellessä voisi peilata omaa elämäänsä. Olin itsekin laatinut mietiskelymateriaaleja, joita ajattelin voivani hyödyntää lampaiden kanssa.
AAMUPAIMENNUS. Nyt pidän aamupaimennuksia kolmatta kesää, ja Agricola on mukana toistamiseen. Paimennukset alkavat lyhyellä hartaushetkellä Hiljaisuuden huoneessa ja jatkuvat sitten kävellen lampaiden kanssa puulajipuiston läpi kodalle, jossa on nokipannukahvit. Vapaaehtoisella kahvimaksulla voi tukea Afrikan naisten lukutaitokampanjaa Suomen Pipliaseuran kautta. Keräykseen voi lahjoittaa myös Facebookissa.
ILO. Aamupaimennuksilla käy kaikenikäistä porukkaa. Alkuperäinen ajatukseni mietiskelystä on tosin ropissut, kun kaikki ovat niin innostuneita lampaista. On kuitenkin hauskaa, että voimme yhteisöllisesti kuljettaa niitä eteenpäin. Eläinten kanssa läsnäolo on sataprosenttista, ja ne tuottavat paljon iloa. Lammasretkien elämyksellisyys on poikinut nuotiokahveille monenlaisia, joskus pitkiäkin keskusteluja.
OPPIMINEN. Lampaiden kanssa oppii koko ajan jotain uutta. Tänä kesänä olen opetellut heinän tekoa itse työnnettävällä niittokoneella ja koiran kanssa on opeteltu paimennusta. Yksi opetus on se, että lampaita kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla. Ne tunnistavat oman paimenensa jo hyvinkin kaukaa, niin kuin myös hänen autonsa äänen.
Rantakylän seurakunta täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Nuorekas seurakunta panostaa ihmisten kohtaamiseen ja yhteisöllisyyteen. Yksi esimerkki siitä ovat Sunnuntai kirkolla -tapahtumat.
Rantakylän seurakunta täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Nuorekas seurakunta panostaa ihmisten kohtaamiseen ja yhteisöllisyyteen. Yksi esimerkki siitä ovat Sunnuntai kirkolla -tapahtumat.
Rantakylän kirkko on Tanja Miettisen lapsuuden kotikirkko, johon liittyy lämpimiä muistoja. Nyt Miettinen on Rantakylässä aktiivinen kirkossakävijä, joka osallistuu myös seurakunnan tapahtumien toteuttamiseen. Sunnuntai kirkolla -tapahtumissa on hänen mielestään parasta se, että siellä tapaa ihmisiä, ja heihin on helpompi tutustua. Kuva: Tea Ikonen
Sunnuntai kirkolla on messun ympärille rakentuva yhteisöllinen tapahtuma, jossa kaikenikäiset seurakuntalaiset voivat viettää aikaa yhdessä mukavan tekemisen ja syömisen merkeissä. Konsepti on lainattu Haagan seurakunnasta, jossa ensimmäisiä tilaisuuksia suunniteltiin jo syksyllä 2017.
– Sunnuntai kirkolla -konsepti tuntui istuvan hyvin myös Rantakylän seurakunnan henkeen ja päätimme kokeilla, miten se toimisi täällä, toteaa kirkkoherra Ari Autio.
Rantakylän seurakunnassa Sunnuntai kirkolla -päiviä on järjestetty keväästä 2022 lähtien. Aution mukaan ne ovat vetäneet kirkolle kaikenlaisia ihmisiä, ja palaute tapahtumasta on ollut positiivista.
Parasta on ihmisten tapaaminen
– Parasta tapahtumassa on se, että tapaa ihmisiä. Tykkään siitä fiiliksestä, joka täällä on, toteaa Tanja Miettinen, joka on ollut mukana Sunnuntai kirkolla -päivissä alusta asti.
Miettinen osallistuu tilaisuuksien toteuttamiseen muun muassa laulamalla ja lukemalla raamatuntekstejä messussa. Lisäksi hän on ollut mukana tilaisuuksien suunnittelupalavereissa.
– Koen, että saan tästä enemmän irti, kun pääsen itse vaikuttamaan. Pakko se ei kuitenkaan ole. Sunnuntai kirkolla -päivään voi myös tulla olemaan, Miettinen sanoo.
Jos tilaisuuksia pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi Miettisen mukaan yhteisöllisyys.
Seurakunta keskellä kylää
Ihmisten kohtaaminen ilman erityistä pokkurointia. Tähän Rantakylän seurakunnassa halutaan Ari Aution mukaan erityisesti panostaa. Rantakylän seurakuntaa on myös kutsuttu laulavaksi seurakunnaksi.
– Merkittävin vahvuutemme on taitava ja osaava henkilöstö. Koska me kaikki työskentelemme saman katon alla, on kommunikaatio nopeaa ja helppoa. Työntekijämme ovat moniosaajia, joilla on taito tehdä asioita yhdessä, Autio kiittelee.
Seurakunnan toiminta on keskittynyt Rantakylän kirkolle, mitä Autio pitää hyvänä asiana. Utran kirkossa on toimintaa vain kesäisin sekä joulun ja pääsiäisen aikaan.
– Rantakylän seurakunta on hyvällä paikalla ”keskellä kylää”.
Kaupunginosan voimakas kasvu herätti tarpeen omalle seurakunnalle
Rantakylän seurakunta perustettiin 1.1.1983. Taustalla oli Rantakylän kaupunginosan voimakas kasvu ja kehittyminen 1960–1970-luvuilla. Alue kuului Joensuun seurakunnalle, joka alkoi kasvaa liian suureksi selvitäkseen tehtävistään.
Ensimmäisen kerran tunnusteluja Joensuun seurakunnan jakamisesta käytiin 1960-luvun puolivälissä, mutta tuolloin katsottiin, ettei uudelle seurakunnalle olisi vielä tarpeeksi väestöpohjaa eikä selkeitä toimintaedellytyksiä. Asiaan kuitenkin palattiin aika ajoin 1960- ja 1970-luvuilla.
Mutala-Rantakylä-Utra-Siihtala-alueella aloitti kirkkopiiri vuonna 1973, ja kun Rantakylään valmistui monitoimikirkko vuonna 1981, koettiin, että puitteet uuden seurakunnan perustamiseksi olivat olemassa. Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto teki päätöksen Rantakylän seurakunnan perustamisesta 24.9.1981.
Kaikki seurakunnan toiminta on aina merkittävää
40-vuotisjuhlavuottaan viettävän seurakunnan merkittävimpiä tapahtumia ovat olleet Ari Aution mukaan täyskymppisynttärit, piispantarkastukset sekä Mutalan kirkosta luopuminen joitakin vuosia sitten.
– Toisaalta voisi ajatella, että jokainen jumalanpalvelus ja kaikki seurakunnan järjestämä toiminta on aina merkittävä tapahtuma, kirkkoherra muistuttaa.
Tulevaisuuden osalta hän pohtii, että euro voi konsultoida muuttamaan Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnat yhdeksi seurakunnaksi.
– Kirkosta eroaa yllättävän paljon kolmikymppisiä, mikä väistämättä vaikuttaa kirkollisverokertymään, mutta myös kodeissa tapahtuvaan kristilliseen kasvatukseen ja kirkon asemaan yhteiskunnassa.
Haasteista huolimatta Autio katsoo tulevaisuuteen luottavasti.
– Tämä on hyvin subjektiivista, mutta tulkoon nyt sanotuksi, että Rantakylän seurakunta on paras niistä kuudesta seurakunnasta, joissa olen ollut töissä.
Jutun lähteenä on käytetty myös Erkki Kinnusen kirjaa Joensuun uskonnollinen elämä 1954–1999 sekä Rantakylän seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran Pertti Kettusen kommentteja.
Tea Ikonen
Rantakylän seurakunta
Perustettu 1.1.1983
Jäsenmäärä: 9 482 (21.8.2023)
Käsittää Rantakylän, Utran, Mutalan ja Siihtalan kaupunginosat
Tietokoneohjelman kanssa keskustellessa huomaa, että koneilta puuttuvat tunteet. Se ei välttämättä ole huono asia.
Testasin vastikään viime vuoden lopulla julkaistua ChatGPT-tietokoneohjelmaa. ChatGPT on tekoälyyn perustuva ohjelma, joka voi keskustella ihmisten kanssa tekstin avulla. Se ymmärtää kysymyksiä ja antaa vastauksia kuin oikea keskustelukumppani. Sen vastaukset perustuvat suureen määrään tietoa, joka on opetettu sille etukäteen.
Tietokoneohjelman kanssa keskustellessa huomaa, että koneilta puuttuvat tunteet. Se ei välttämättä ole huono asia. Meillä ihmisillä omat mielipiteemme ja tunteemme vaikeuttavat asettumista toisten ihmisten asemaan ja saattavat jopa estää täysin toisen näkökulman ymmärtämisen. Tekoälylle näkökulman vaihto on luonnollista. Se poimii valtavasta tekstimassasta sekä asioiden hyvät että huonot puolet ja listaa ne kylmän viileästi pötköön meidän tunteellisten ihmisten ihmeteltäväksi.
Kysyin ChatGPT:ltä, mitä mieltä se on näkökulman vaihdosta. Vastauksena sain esimerkkejä siitä, miksi näkökulman vaihto on hyödyllistä monissa tilanteissa. Näkökulmaa vaihtamalla näemme tilanteen tai ongelman monipuolisemmin ja syvällisemmin, saatamme keksiä uusia ratkaisuja, kehitämme omaa empatiakykyämme ja parannamme vuorovaikutusta toisten kanssa. Näkökulmaa vaihtamalla luovuutemme pääsee kukoistamaan ja meidän on helpompi sopeutua muutoksiin.
ChatGPT muistutti vastauksessaan, että ”on kuitenkin tärkeää huomata, että näkökulman vaihtaminen voi olla haastavaa ja vaatia avoimuutta uusille ideoille ja ajatuksille. Se voi myös vaatia aikaa ja pohdintaa. Yleensä on hyödyllistä harkita erilaisia näkökulmia ennen päätöksentekoa tai mielipiteen muodostamista, jotta saat mahdollisimman kattavan käsityksen tilanteesta.”
Onpa erikoista ajatella, että koen olevani näkökulman vaihtamisen hyödyistä täysin samaa mieltä sellaisen ohjelman kanssa, joka ei varsinaisesti ole mitään mieltä mistään.
Jeesus. Olethan tänäänkin siellä, missä surraan ja kaivataan, kipuillaan vailla sanoja ja ihmetellään elämän arvaamattomuutta?
”Jos olisit ollut täällä, veljemme ei olisi kuollut”, sanovat Martta ja Maria Jeesukselle Lasaruksen haudalla. Sekä Martalla että Marialla on vahva luottamus Jeesukseen parantajana. Jos hän vain olisi tullut ajoissa auttamaan, kaikki olisi toisin. Äänessä on surua, pettymystäkin. Vastahan kaikki oli hyvin, olit luonamme, vietimme aikaa yhdessä, Martta palveli vieraita ja Maria keskittyi kuuntelemaan sinua. Lupasit, ettei hyvää osaa, joka Marialla on, oteta koskaan pois. Hyvä osa, sinun huolenpitosi, läsnäolosi, eikö sen pitänyt ulottua jokaiseen päivään?
Miksi et ollut täällä, Jeesus? Miksi jätit meidät hädän hetkellä? Olisitpa ollut paikalla, estänyt tapahtuneen. Olisit pystynyt siihen. Mutta viivyit. Miksi, voi miksi? Miksi sallit kärsimystä ja pahaa maailmassasi tänäänkin? Raskaat ajatukset kiertävät mielessä antamatta rauhaa.
Nähdessään sisarusten ja muiden paikalla olevien surun Jeesuskin itkee. Hän jakaa surun ja menetyksen kivun heidän kanssaan. Viipyen vierellä. Häneenkin sattuu.
Jeesus. Olethan tänäänkin siellä, missä surraan ja kaivataan, kipuillaan vailla sanoja ja ihmetellään elämän arvaamattomuutta? Olethan siellä, missä usko huomiseen on koetuksella, missä tie eteen päin näyttää olevan usvan peitossa? Olethan siellä, missä kysellään elämän tarkoituksen perään? Olethan sielläkin, missä kaikki tuntuu olevan umpikujassa? Se hyvä osa, josta sanoit Marialle näin ”sitä ei oteta häneltä pois” – annathan meillekin sen?
Jeesus, sinä kutsuit Lasaruksen ylös haudastaan. Sanot tänäänkin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää, ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11: 25–26).
Kiitos siitä, että sinä annat meille elämän. Anna tarkoitus jokaiseen päivään. Sytytä Hengelläsi luottamus siihen, mitä emme näe. Siihen, että olet kanssamme ja että sinun tuntemisesi antaa sydämeemme ilon, jota kukaan tai mikään ei voi meiltä riistää. Anna usko siihen, että rakastat ikuisella rakkaudella, kaiken anteeksiantavalla, sirpaleistakin uutta kokoavalla, taivaan kotiin kantavalla. Anna meille se armo, että saamme elämässä ja kuolemassa olla sinun omiasi. Aamen.
Mitä luonto merkitsee sinulle? Mitä haluaisit sanoa luonnolle? Pyysin yliopiston kesäkurssin opiskelijoita pohtimaan suhdettaan luontoon. Ulkomaisen opiskelijan vastaus pysäytti. Etelä-Euroopan suuressa kaupungissa asuvana hän kertoi, ettei hänellä ole koskaan ollut suhdetta luontoon. Vasta Joensuussa opiskeleminen on tuonut hänen elämäänsä luonnon ja luontosuhteen.
Luonto on suomalaisille tärkeä. Kysyttäessä, missä määrin yksilö nauttii ulkona luonnossa olemisesta, yhdeksän suomalaista kymmenestä kertoo nauttivansa suuressa määrin. Heistä valtaosa, lähes kaksi kolmesta, kertoo nauttivansa luonnosta jopa ”erittäin suuressa määrin”. Kansainvälisessä vertailussa luvut ovat korkeita.
Luonnon tärkeys suomalaisille tuli esiin myös, kun keräsimme viime vuonna osana laajaa kansainvälistä tutkimushanketta kyselyaineistoa suomalaisilta luontoihmisiltä. Sama kysely toteutettiin useassa eri maassa eri puolilla maapalloa. Tavoitteenamme oli saada jokaisesta maasta vähintään 500 luonnossa viihtyvää vastaajaa. Suomesta kyselyyn vastasi nopeassa tahdissa yli 3000 henkilöä. Luontoihmisiä ei ollut vaikea Suomesta löytää.
Iso osa kyselyyn vastanneista kirjoitti luonnolle myös kirjeen. Niissä keskeisimmät teemat olivat kiitollisuus ja rakkaus luontoa kohtaan ja anteeksipyytäminen ihmisen pahuudesta luonnon äärellä. Samalla kirjeistä huokuu samanlainen kokemus itseä suuremman edessä olemisesta kuin Jumalan edessä.
”Hei Luonto! Halusin kertoa sinulle, miten tärkeä ja korvaamaton olet. On väärin, kuinka kohtelemme sinua. Kiitos että olet ja pidät meistä huolta ja rakastat meitä, vaikka me emme aina muista osoittaa rakkauttamme sinulle.”
”Kiitos että saan vaeltaa läpi elämän kanssasi. Olet suojani, turvani, inspiraationi, rauhoittajani, kaikkeni. Elän sinusta ja olen pahoillani, että me ihmiset emme aina osaa arvostaa sinua tarpeeksi, yritämme hallita sinua ja tuhoamme sinua.”
”Kiitos, olet kirkkoni, temppelini, uskontoni ja annat minulle sisäisen rauhan.”
Luonto armollisella tavalla osoittaa myös ihmisen pienuuden. Me ihmiset olemme täällä kuin muurahaiset. Kovasti yritämme touhuta ja rakentaa. Mutta olemme yhtä lailla luonnon armoilla ja parhaimmillaankin aika mitättömiä luonnon suuruuden keskellä. Se on lohdullista. Ei sillä niin väliä, vaikken elämässä mitään saavuttaisi tai saisi aikaiseksi. Kunhan en tuhoa. Enkä ainakaan tätä luontoa. Siinä on kaikki. Luomisessa annettu ihmisen suuri tehtävä on varjella luontoa.
Kati Tervo-Niemelä käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi
Joensuun kirkossa järjestetään Hääyö-tapahtuma lauantaina 23.9.2023 kello 16–22. Tunnelmallinen tapahtuma mahdollistaa ainutlaatuisen ja vaivattoman kirkollisen vihkimisen ilta-aikaan ilman suuria kustannuksia.
Joensuun kirkossa järjestetään Hääyö-tapahtuma lauantaina 23.9.2023 kello 16–22. Tunnelmallinen tapahtuma mahdollistaa ainutlaatuisen ja vaivattoman kirkollisen vihkimisen ilta-aikaan ilman suuria kustannuksia. Tilaisuuteen tarvitaan vain vihittävä pari, sormukset, avioliiton esteettömyystodistus ja molempien henkilöllisyystodistukset. Vihkiminen on maksuton.
Hääyö on valtakunnallinen tapahtuma, joka järjestetään Joensuussa nyt kolmatta kertaa. Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakuntien yhdessä järjestämä tapahtuma on saamassa suuren suosion, sillä Kirkkotie-lehden painoon mennessä vapaana oli enää muutama vihkiaika. Vihkiajan voi varata Joensuun seurakuntien verkkosivuilta 4.9.2023 mennessä tai niin kauan kuin aikoja on vapaana. Tapahtumassa pareja vihitään puolen tunnin välein.
Vihittävät parit saavat valita tilaisuuden musiikit viiden kappaleen listasta ilmoittautumisvaiheessa. Vihkivän papin he tapaavat juuri ennen vihkimistä. Tilaisuuteen voi tulla paikalle kaksin, pienellä porukalla tai suurella suvulla.
Myös aiempina vuosina pareja on Hääyössä ollut runsaasti. Viimeksi tapahtuma järjestettiin vuonna 2021, ja ilta on jäänyt Joensuun seurakunnan I kappalaiselle Salla Romolle hyvin mieleen.
– Ilta täynnä rakkaustarinoita kuvaa tunnelmaa hyvin. Iloitsen siitä, että voimme tarjota ihmisille tämän mahdollisuuden, hän toteaa.
Joensuun seurakunnan kanttori Elina Vitri-Viitaniemi uskoo, että monia pareja kiinnostaa matalan kynnyksen vihkiminen.
– Tunnelmallinen ja mieleenpainuva vihkiminen ei tarvitse monen vuoden suunnittelua, askelmerkkejä tai monikymmenpäistä vieraiden joukkoa – voi myös mennä vaivatta vihille ja saada siten omannäköisen juhlan. Tärkein tapahtuu parin ja Jumalan siunauksen välillä.
Elämä on epäreilua. Se ei jaa tasan. On siis syytä kateuteen ja suuttumukseen. Miksi minä sain vähemmän kuin tuo toinen? Miksi kohtalo rusikoi minua enemmän kuin muita. Kateus voi muuttua myös käyttövoimaksi.
Elämä on epäreilua. Se ei jaa tasan. On siis syytä kateuteen ja suuttumukseen. Miksi minä sain vähemmän kuin tuo toinen? Miksi kohtalo rusikoi minua enemmän kuin muita. Kateus voi muuttua myös käyttövoimaksi.
”Kun kateus on nostanut osattomuuden kokemuksen pinnalle, se johtaa ihmisen surutyöhön. Se kutsuu käsittelemään pettymyksiä. Se neuvoo hyväksymään omat menetykset. Elämäsi on riittävän hyvää ilmankin sitä, mitä juuri nyt toivot. Sinulla on muita kiitoksen aiheita”, Kari Kuula kirjoittaa. Kuva: iStock
Usein samoista lähtökohdista päädytään hyvin erilaisiin elämänosiin. Kun sisarukset kokoontuvat jouluna mummolaan, yksi tuo mukanaan suloisen perheen, toinen vain velkansa. Kolmas ei kehtaa tulla paikalle ollenkaan. Vertailu kun tekee niin kipeää.
Lapset eivät voi paeta vertailutilanteita. Monenlaisista kodeista kokoonnutaan samaan kouluun. Yksi kyyditään koulupäivän jälkeen uudella sähköautolla omakotitaloon, toinen pumppaa ilmaa risaan polkupyöräänsä. Koulun pihalla huomataan onnenlahjojen epätasainen jakautuminen. Vähemmän saaneet tunnistavat osansa.
Kauniit, rohkeat ja menestyneet
Somen kautta jotkut nuoret suorastaan hakevat vertailua muihin. Kenellä on eniten kavereita, seuraajia tai sydäntykkäyksiä? Aikuisten keskinäinen vertailu ei ole yhtä tiedostavaa, mutta silti sitä tehdään. Kavereiden elämän eteneminen pannaan merkille ja suhteutetaan omaan. Nuo ostivat nyt talon, minä asun vielä vuokralla. Arki tapahtuu nykyään paljon julkisemmin kuin sata vuotta sitten. Joukkoviestintä maalaa eteemme erilaisia elämänosia, joihin voimme verrata omaamme. Aineksia kateuteen ja riittämättömyyden tunteeseen on siis runsaasti tarjolla. Erityisesti viihteen maailma on täynnä kauniita, rohkeita ja menestyneitä.
Tosin viihdeuutiset tarjoavat myös kertomuksia epäonnistumisista. Ehkä juuri kateus saa ihmiset lukemaan mielellään paljastusuutisia korkealta pudonneista. Eivät he niin suuria olleetkaan, miltä ensin näytti.
Musta kateus tuhoaa toisen hyvän
Kateus nostaa päänsä jo Raamatun neljännellä sivulla. Kain ja Abel tuovat Jumalalle uhrin, mutta vain Abelin lahja otetaan vastaan. Jumalan valinta on täysin mielivaltainen, sille ei ole mitään syytä. Näin lukijalle kerrotaan kohtalon sattumanvaraisuudesta. Toisia siunataan monin tavoin, toisia ei. Tällaista elämä on.
Kainin kasvot synkistyvät kateudesta ja kiukusta. Häntä on helppo ymmärtää. Kateuden tunne on normaali reaktio epäreiluun tilanteeseen. Ratkaisevaa on, miten ihminen toimii silloin.
Jumala puhuttelee Kainia. Synti on nyt tullut ovellesi vaanimaan sinua, joten pidä se kurissa. Toisin sanoen, mieti mihin kateus houkuttelee sinua. Saat tuntea suuttumusta, mutta älä anna sen viedä sinua mukanaan.
Kain ei kuule taivaan varoitusta. Hän käy veljensä kimppuun ja tappaa tämän. Kateus vie kalat vedestä ja hengen veljeltä.
Näin Kain antautuu kateuden tuhoisalle muodolle, niin sanotulle mustalle kateudelle. Siinä toisen hyvä hävitetään. Lievimmillään sitä vain mitätöidään mustamaalaamalla. Sait hienon työpaikan, mutta odota vain, kyllä sieltä luurankoja löytyy.
Joskus tuhoava kateus hyökkää konkreettisesti toisen hyvää vastaan. Koulukiusaaja repii kadekohteensa uuden vaatteen. Kadehditulta työtoverilta pimitetään tietoa siinä toivossa, että hän epäonnistuisi ja tulisi nolatuksi. Menestyneestä levitetään vahingollisia juoruja. Jos kateus kalvaa kadehtijaa, helppoa ei ole kadehditullakaan.
Miksi some tekee vihaiseksi?
Kadehtija kokee myrkyllistä tai vihreää kateutta, jos hän jää vellomaan omaan pahaan oloonsa. Toisen menestys herättää hänessä suuttumusta, kiukkua, pettymystä, osattomuuden kokemusta, masennusta…ja lista jatkuu. Kateus lamaa ihmisen myrkyllään.
Dante sijoitti katkeran kateelliset helvetin viidenteen piiriin, jossa he makaavat suon pohjassa. Eläessään he hautoivat kaunaansa, nyt heidät on upotettu näkymättömiin. Vain pintaan nousevat kuplat kertovat, että he jauhavat loputtomasti kuvittelemiaan vääryyden kokemuksia.
Tällä runoilija haluaa kertoa, miten raskasta kateuden taakan kantaminen on. Se eristää ihmisen omaan kuoreensa. Hän ei osaa iloita muiden iloista, vaan kiukustuu siitä ja kokee sen omana menetyksenä. Joskus ihminen ei tiedä kadehtivansa. On muuten vain kiukkuinen ja ärtyinen olo. Se nousee esiin erityisesti silloin, kun näkee vertaistensa onnea. Ihmisethän eivät yleensä kadehdi aivan eri sarjaa olevia kanssaeläjiään. Arkilenkkeilijä ei vertaa itseään Usain Boltiin. Kateus kohdistuu itsen kanssa samanvertaisiin.
Ehkä somen selailu tekeekin kiukkuiseksi tiedostamattoman kateuden vuoksi. Ihmiset kun esittelevät siellä onnistumisiaan ja fiksuuttaan. Siellä kokee nopeasti pienuutensa. Tutkimustenkin mukaan ahkerasti somettavat voivat huonommin kuin muut.
Ylpeys johti kateuteen
Keskiajalla kateus nimettiin yhdeksi seitsemästä pääsynnistä. Joskus puhutaan kuolemansynnistä, mutta siitä ei ole kyse. Teologiassa ei erikseen määritellä kuolemansyntejä, kun taas pääsynnit tunnistetaan. Niitä pidetään muiden syntien lähteenä. Esimerkiksi kateudesta seuraa valhe, itseviha, varkaus ja niin edelleen.
Klassisen tulkinnan mukaan ylimmän enkelin Lusiferin ensimmäinen synti oli ylpeys, jonka perässä seurasi saman tien kateus. Ylpeydessään hän piti itseään kaikkein suurimpana ja kauneimpana. Niinpä hänessä heräsi kateus ainoaa ylempäänsä, Jumalan Poikaa kohtaan.
Samasta juuresta versosi Lusiferin ihmisviha. Ihmiset luotiin Jumalan Pojan kuviksi, joten hänessä syttyi kateus ihmiskuntaa kohtaa. Niinpä Lusiferista, valon kantajasta, tuli Saatana, kaiken hyvän vastustaja. Hän luopui kuuliaisuudestaan Luojalleen ja ryhtyi vahingoittamaan ihmisiä kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Lempeä suunnannäyttäjä
Kateus ei ole pelkästään kielteinen tunne. Se toimii hyödyllisenä diagnostisena välineenä. Omaa kateutta kuuntelemalla voi tunnustella, mitä kokee jääneensä vaille. Mitä olisin tarvinnut, mutta en saanut?
Näin kateudesta tulee ihmisen myötätuntoinen puolustaja. Se sanoo, että nämä asiat olisivat kuuluneet sinullekin. Vika ei ole sinussa, kun et ole saanut niitä. Elämä vain on ollut epäreilua sinulle. Paha olosi on siis aivan ymmärrettävää.
Kun kateus on nostanut osattomuuden kokemuksen pinnalle, se johtaa ihmisen surutyöhön. Se kutsuu käsittelemään pettymyksiä. Se neuvoo hyväksymään omat menetykset. Elämäsi on riittävän hyvää ilmankin sitä, mitä juuri nyt toivot. Sinulla on muita kiitoksen aiheita. Kaikesta huolimatta voit olla tyytyväinen osaasi.
Näin surutyöskentelijä oppii jättämään kipeät asiat taakse. Nekin kuuluvat omaan elämänkaareen, mutta niitä ei jumituta märehtimään. Märehtijä jossittelee ja toivottelee yhä uudestaan, että kunpa sitä ja sitä ei olisi koskaan tapahtunut minulle. Mutta se vain sitoo hänet kipeisiin asioihin. Vapauden taas saa suostumalla siihen, että näin minulle kävi. Sen kanssa selvitään, se ei vie koko elämää.
Joskus taas kateus paljastaa oman ylimielisyyden. Itseä pitää enempänä kuin muita. Mutta kun se ei toteudu, syntyy kiukkua ja suuttumusta. Harmittaa, kun muut eivät näe suuruuttani ja kauneuttani – tosiasiassa muut näkevät vain kadehtijan omahyväisyyden.
Edistyksen pimeä käyttövoima
Jos vihreä myrkkykateus lamaa ihmisen, punainen kateus sisuttaa hänet liikkeelle. Tahdon samaa mitä tuolla toisellakin on. Lähden siis hankkimaan sitä.
Punainen kateus valaa kadehtijaan uskoa omiin kykyihin. Kun kerta toinen pystyy, pystyn minäkin. En ole häntä yhtään huonompi. Samalla siitä virtaa energiaa kadehtijaan. Vaille jäämisestä syntynyt kiukku kanavoituu rakentavaan toimintaan.
Kyseessä on varsin hyödyllinen kateuden laji. Sitä voi pitää yhtenä edistyksen käyttövoimana, koska se kutsuu ihmisiä yhä parempiin suorituksiin. Ajatellaan vaikka tiedettä, opiskelua, urheilua, itsestä huolehtimista tai vain arkista työn tekemistä. Terve kilpailuhenki saa yrittämään parhaansa, jolloin siitä hyötyvät kaikki.
Joskus punainen kateus vaikuttaa rakentavasti koko yhteiskuntaan. Ihmisille syntyy ylpeä tuntu meidän maasta, joten sen hyväksi halutaan tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Täytyyhän meidän olla parempia kuin naapurimaan. Punaiseen kateuteen kätkeytyy kuitenkin eräs vaara. Kateus ei useinkaan häviä, kun ihminen saa kaipaamansa. Sen jälkeen hän alkaa haikailla jotakin muuta. Vaurastunut haluaa vaurastua lisää, kuuluisa vaatii lisää julkisuutta. Kateuden kaivosta ei lopu vesi koskaan.
Siksi punainen kateus ei ole paras motiivi yrittämiselle. Sillä on pimeä puolensa.
Jotkut tuntevat kateutta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Ratkaisevaa on se, mitä kateus saa ihmisessä aikaan. Kateuden viestiä kannattaa siis kuunnella. Ja tarkkailla sen väriä.
Kari Kuula
Artikkeli on julkaistu Kirkko ja Koti -lehdessä 4/2023.
Tänäkin kesänä saunat lämpenevät Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeilla. Kontiolahden kesään puolestaan kuuluvat kaikenikäisille suunnatut kotaillat.
Tänäkin kesänä saunat lämpenevät Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeilla. Kontiolahden kesään puolestaan kuuluvat kaikenikäisille suunnatut kotaillat.
Sulkulan kesäkodin kodalla vietetään perjantai-iltoja hartauden, kahvittelun, makkaranpaiston, saunomisen ja uimisen merkeissä. Tapani Nuutinen (kesk.) oli illan puhujavieraana kesäkuun alkupuolella. Minna Tolonen, Onni-koira ja Pauli Leppänen järjestelivät iltaa. Kuva: Kirsi Taskinen
Männikköniemen kesäiset saunaillat ovat jo vuosikymmeniä vanha perinne. Myös tänä kesänä paikan sauna on lämmennyt joka keskiviikko toukokuun puolivälistä asti, ja lystiä on luvassa syyskuun loppupuolelle saakka.
Kesäilta alkaa naisten saunavuorolla ja päättyy miesten vuoroon. Niiden välissä on päärakennuksella hartaus, jonka pitää joku Joensuun seurakunnan papeista. Samalla on mehu- ja keksitarjoilu.
– Tänä kesänä hartauksissa käydään läpi Apostolien tekoja. Kukin opettaa niitä tavallaan ja tyylillään, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén.
Hänen mukaansa saunaillat vetävät eri-ikäistä porukkaa varsinkin työikäisistä ylöspäin. Suurin osa kävijöistä on naisia, joiden saunavuoro on vähän pidempi kuin miesten.
– Naisia käy saunailloissa keskimäärin 10–20 ja miehiä vähän vähemmän, Vilén arvioi.
Männikköniemen kesäkoti sijaitsee Linnunlahdella Pyhäselän rannalla. Vilén kuvailee sitä ainutlaatuiseksi ja kauniiksi paikaksi lähellä kaupungin keskustaa. Hän toteaa, että saunailloille tuntuu olevan tarvetta.
– Onhan se hienoa päästä rantasaunaan ja uimaan melkein kaupungin keskustassa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä esimerkiksi mökille.
Sulkulaan tullaan saunomaan Kiihtelysvaarasta asti
Kesäisenä perjantai-iltapäivänä Pauli Leppänen suuntaa Pielisensuun kirkolle hakemaan kahveja ja makkaroita. Sen jälkeen tie vie Sulkulan kesäkodille saunanlämmitykseen. Leppänen on seurakunta-aktiivi, joka on ollut mukana Sulkulan kotailloissa jo vuosikymmeniä.
Kotailta alkaa Pielisensuun seurakunnan työntekijän pitämällä alkuhartaudella. Sen jälkeen juodaan kahvit, paistetaan makkaraa, saunotaan ja uidaan.
– Alkuhartauden jälkeen on monesti antoisa keskustelu. Ihmiset haluavat kysellä, Leppänen kertoo.
Sulkulassa vietetään kotailtoja yleensä kesä-elokuussa. Tänä vuonna ne aloitettiin toukokuun puolivälissä ja tarkoitus on jatkaa syyskuun puoliväliin.
– Viime kesän saunomiset jäivät vähän vähemmälle, kun ei ollut laituria. Nyt saimme laiturin, ja sanoin, että voisimme jatkaa saunailtoja pidemmälle, kun viime kesä meni huonosti, Leppänen kertoo.
Sulkulan kotailloissa käy 10–25 saunojaa per ilta riippuen siitä, millainen sää on. Leppäsen arvion mukaan saunojissa on paljon perheenäitejä, joilla on pieniä lapsia. Heitä saunailtoihin houkuttelee uintimahdollisuus. Jotkut saunojat tulevat Kiihtelysvaarasta asti.
– Jotkut ovat joka perjantai-ilta siellä. He nauttivat paljon siitä, kun saavat käydä saunassa ja uimassa.
Seurakuntatalon pihan kota on keidas kylän keskustassa
Kontiolahden kesään kuuluvat seurakunnan järjestämät, kaiken ikäisille suunnatut kotaillat, joita vietetään tiistaisin seurakuntatalon kodalla elokuun puoliväliin saakka. Iltoihin kuuluu muun muassa mölkyn pelaamista, omien eväiden paistamista grillissä, yhdessä oloa, jutustelua, kesäisiä yhteislauluja sekä hartaus. Kirkkoherra Jukka Reinikaisen mukaan luvassa on erilaisia teemailtoja ja yllätysvieraitakin.
– Kivaa kesäiltaa vietetään. Kotailtaan voi tuoda mukanaan myös jonkun oman pelin, esimerkiksi kroketin, Reinikainen toteaa.
Seurakuntatalon pihassa oleva kota on rakennettu pari vuotta sitten. Kodalla oli viime jouluna jouluseimi, joka on tarkoitus pystyttää siihen myös tänä vuonna. Kodalla on järjestetty erilaisia tapahtumia, se on ollut erilaisten ryhmien ja piirien käytössä, ja sitä voi polttopuineen vuokrata seurakunnalta omaan käyttöön edullisesti. Kesäisiä kotailtoja pidetään tänä vuonna kodalla ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä illassa oli Reinikaisen arvion mukaan 25–30 kävijää.
– Uskon, että tällaiselle kesänvietolle on Kontiolahdella aikamoinen tarve, koska seurakunnan viikkotoiminta hiljenee kesällä. Kotailtaan on helppo tulla. Tämä on pieni keidas kylän keskustassa.
Tea Ikonen
Kesäillanviettoa seurakunnissa
Männikköniemen kesäillat (Vainoniementie 2) ke 17.5.–20.9. klo 17.30 naisten saunavuoro, klo 19 hartaus, klo 19.30 miesten saunavuoro.
Sulkulan kotaillat (Kesärannantie 10) pe klo 18.
Kotaillat Kontiolahdella srk-keskuksen kodalla (Keskuskatu 26) ti 6.6.–15.8. klo 17.
Kaksi kehitysvammaisten ryhmää käy viikoittain Joensuun hautausmaalla auttamassa ja samalla opettelemassa työelämätaitoja.
Kaksi kehitysvammaisten ryhmää käy viikoittain Joensuun hautausmaalla auttamassa ja samalla opettelemassa työelämätaitoja.
Raija Silvola, Samuli Päivänurmi, Hiski Hartikainen ja Henrik Hartikainen siivosivat hautausmaan käytävää kesäkuisena perjantaiaamuna. Nelikko on käynyt auttamassa hautausmaan hommissa viime elokuusta alkaen, ja työ on ollut ryhmälle mieluisaa. Kuva: Tea Ikonen
Kesäkuisena perjantaiaamuna Joensuun hautausmaalla kuuluu haravan rapsutus maata vasten. Veljekset Hiski Hartikainen ja Henrik Hartikainen sekä Samuli Päivänurmi ja Raija Silvola siivoavat puista tippunutta roskaa pois kulkuväylältä.
Nelikko on käynyt auttamassa hautausmaan hommissa kerran viikossa viime elokuusta alkaen. Hautausmaalla työskentely on heille osa Siun soten Kauppakadun työ- ja päivätoimintaa.
Työhön on kuulunut muun muassa haravointia, vanhojen kynttilöiden ja seppeleiden poistamista muistolehdosta ja hautapaikoilta sekä roskakorien tyhjennystä ja putsausta. Talvella ryhmä teki lumitöitä, talven kääntyessä kevääksi liukkailla käytävillä riitti hiekoitushommia, ja keväällä he siistivät puita ja pensaita.
– Olen tykännyt tästä hommasta, Raija Silvola kiittelee.
Hauskinta hänen mielestään on ollut kynttilöiden poistaminen. Myös pensaiden leikkeleminen ja haravointi osoittautuvat ryhmän suosikkipuuhiksi.
– Tulemme tänne kello yhdeksän ja teemme pari tuntia töitä. Ryhmä lähtee sitten takaisin Kauppakadulle, kertoo ryhmän ohjaaja Pasi Karhunen.
Tavoitteena elämänhallinnan ja työllistymismahdollisuuksien paraneminen
Työpajatoiminnan tavoite on parantaa elämänhallintaa ja työllistymismahdollisuuksia. Pajapäivät alkavat yleensä kahdeksalta ja kestävät kuusi tuntia.
– Annetaan mahdollisuus työskennellä ja pidetään arkielämän taitoja yllä, Karhunen toteaa.
Pajalla on noin 20 asiakasta. He auttavat ikäihmisiä, käyvät tekemässä lumitöitä, haravointia ja puutalkoita ympäri Joensuuta. Muutama asiakas käy tekemässä varastohommia Carlsonilla.
– Mennään auttamaan, kun tulee pyyntöä.
Ennen Ukrainan sotaa pajalla tehtiin paljon alihankintahommia, mutta sitten vienti lopahti. Karhusen puolesta pyyntöjä voisi tulla enemmänkin.
Työtoiminnan lisäksi pajalla järjestetään kaikenlaista muutakin mukavaa kuten retkiä, jääkiekkopeleissä käyntejä sekä rantasauna- ja uintipäiviä.
– Viime vuonna olimme kalassa. Saatiin kaloja ja otettiin kuvat, Samuli Päivänurmi muistelee.
Erityisryhmä tuo iloa
Siun sotella on seurakuntayhtymän kanssa jatkuva sopimus siitä, että työpajan ryhmät voivat käydä hautausmaalla harjoittelemassa työelämätaitoja. Perjantain ryhmän lisäksi hautausmaalla aloitti talvella toinen ryhmä, joka käy keskiviikkoisin.
Hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi kiittelee yhteistyön sujuneen todella hyvin.
– Olemme antaneet heille sellaisia hommia, mitä he pystyvät pienellä perehdytyksellä tekemään. On myös tärkeää, että heillä on oma ohjaaja, joka katsoo, mitä he pystyvät tekemään. Esimerkiksi syksyllä heillä oli palaneiden kynttilöiden keräämistä haudoilta. Talvella he siivosivat muistolehdosta kukkalaitteita ja kynttilöitä sekä tekivät alueen lumitöitä. Oli hyvä, kun he perjantaisin siistivät muistolehdon, sillä viikonloppuna sinne tuodaan uusia kukkalaitteita ja kynttilöitä.
Kiviniemen mukaan työpajaryhmät ovat tuoneet iloa hautaustoimen henkilökunnalle.
– Olemme kokeneet tämän pelkästään positiivisena. Kyllähän erityisryhmä tuo iloa, kun heillä on erilainen asenne työntekoon. Kun heillä on mukavaa, niin tarttuuhan se mukavuus meihinkin. Jos meillä on jotain juhlan aihetta, samalla lailla hekin osallistuvat, he ovat samaa henkilökuntaa kuin muutkin. He ovat iloista porukkaa, jolla on hyvä meininki.
Myös Hartikaiset, Päivänurmi ja Silvola ovat sitä mieltä, että yhteistyö seurakuntayhtymän kanssa on sujunut hyvin. Karhunen toteaa työn antavan ryhmän päivään sisältöä ja onnistumisen hetkiä.
– Onnistumisen kautta pyritään tätä tekemään.
Tea Ikonen
Osatyökykyisissä on potentiaalia
Siun sote tarjoaa alueensa kehitysvammaisille asiakkaille työ- ja päivätoimintaa. Sen kautta heillä on mahdollisuuksia opetella työelämätaitoja toimintakeskuksissa ja siirtyä työkokeilun kautta yrityksiin työskentelemään. Yritykset saavat osatyökykyisten työntekijöiden palkkaamiseen palkkatukea.
Siun soten Kauppakadun työ- ja päivätoiminnan palveluesihenkilö Tuula Malisen mukaan yritykset ovat huomanneet potentiaalin, joka osatyökykyisissä ihmisissä on, ja yhteistyö yrittäjien kanssa on hyvää. Yhteistyökumppaneita ovat muun muassa PKO:n kaupat, Citymarketit, Carlson ja uusimpana Alko. Lisäksi esimerkiksi Kontiolahden kunta tarjoaa työ- ja päivätoiminnan asiakkaille ympäristön puhdistustehtäviä.
– Varmasti jokaisessa työpaikassa on tärkeää työtä, joka ei vaadi erityisammattitaitoa. Esimerkiksi meidän asiakkaamme on työllistetty leikkaussalin kahvioon, ja nyt kallispalkkaisten lääkäreiden ja hoitajien työpanos kohdistuu oikealle alalle.
Myös yksityiset ihmiset voivat tilata työtoiminnan asiakkaita auttamaan esimerkiksi pihatöissä. Työstä peritty palkkio kohdistuu kehitysvammaisten hyväksi esimerkiksi niin, että sillä kustannetaan heidän virkistystoimintaansa.
Kauppakadun työ- ja päivätoimintayksikön lisäksi Malisen vastuulla ovat myös Rantakylän, Utran ja Kontiolahden yksiköt. Alueella on noin 130 ikähaarukaltaan 18–60-vuotiasta asiakasta.
– Kantakaupungin alueella on aika paljon nuoria. Heitä muuttaa reuna-alueilta paljon asumaan tänne palvelujen äärelle.
Työtoiminta tarjoaa kehitysvammaisten päiviin virikettä ja merkityksellisyyttä. Joillekin se tuo järkevän päivärytmin. Lisäksi kehitysvammaisilla on oikeus saada olla osallisia kaikissa yhteiskunnan asioissa ja saada vaikuttaa siihen, mitä tekevät.
Kehitysvammaisen vuorovaikutus-, työ- ja arjen taitojen sekä itsevarmuuden vahvistumisesta hyötyy myös yhteiskunta. Tietojen ja taitojen karttuessa ihminen selviytyy yhteiskunnan jäsenenä paremmin, eikä kukaan syrjäydy.
– Tavoite on, että kaikille löytyisi oman näköistä työtä, Malinen summaa.
Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi. Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.
Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi.Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.
Tessa Grinden, Sanni Airaksinen ja Amanda Figueiredo osallistuivat Rantakylän kesäkerhoon. Amanda kertoi olevansa mukana jo kolmatta kesää. – Olen tykännyt kesäkerhosta paljon. Olemme leikkineet Norssissa ja viettäneet yhdessä aikaa. Kuva: Tea Ikonen
Työssäkäyvien vanhempien elämää helpottivat kesäkuussa seurakuntien järjestämät kesäkerhot, joissa jälkikasvulle oli lämmintä ruokaa ja ohjattua toimintaa. Kesäkerhot täyttyvätkin nopeasti, kun ilmoittautuminen keväällä avautuu.
Rantakylän seurakunnan kesäkerhossa kävi päivittäin reilu 20 lasta. Kerho oli suunnattu eskarin käyneistä kolmasluokkalaisiin. Alle kouluikäisillä lapsilla on usein hoitopaikat, mutta kouluikäisillä sitä mahdollisuutta ei välttämättä ole.
– Halusimme priorisoida kouluikäisten kesäkerhon, koska sille on suurin tarve, toteaa varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lastenohjaaja Irina Partasen mukaan kerholaiset lähtivät yleensä aamulla leikkipuistoon, tulivat kirkolle syömään, tekivät sisäpuuhia tai ulkoilivat. Partanen kertoo, että kerhosta on tykätty ja monet lapset tulevat vuodesta toiseen uudelleen.
Leirillä lapsilla on paikka, missä viettää päivänsä
Enon seurakunnassa lapsille on tänä kesänä tarjolla kaksi leiriä. Kesäkuussa oli esikouluikäisistä kolmasluokkalaisille suunnattu Murikan majan päiväleiri, ja heinäkuun alussa 3.–7.-luokkalaiset lähtevät Polku-leirille Keuruulle.
Varsinkin Murikan majan leiri on aina hyvin suosittu. Nuorisotyönohjaaja Saija Ihalainen uskoo sen johtuvan siitä, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on leirillä paikka, missä viettää päivänsä.
– Murikan majan päiväleiri on kello 9–17, eli se on työpäivän mittainen. Siinä pystyvät vanhemmat käymään töissä, kun lapset ovat turvallisesti leirillä.
Diakonia tukee perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan
Joillakin perheillä isoin huoli on se, mistä saada rahat lapsen ruokaan kesän aikana.
– Lapset ovat saaneet lämpimän ruuan koulussa. Kun koulu loppuu, kotona menee ruokaa enemmän. Vähävaraisille se voi olla ongelma, huomauttaa diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen Rantakylän seurakunnasta.
Kesä on myös suosittua aikaa reissata. Vähävaraisilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia sellaisiin lomamatkoihin kuin muilla. Pehkonen toteaa, että se voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan.
Diakonia tukee perheitä, mutta avun tarve katsotaan aina tilannekohtaisesti. Suurta muutosta lapsiperheiden osuudessa asiakaskunnastaan Pehkonen ei ole havainnut.
– Meillä tietysti vaikuttaa paljon, kun ViaDian ruokajakelu on tuossa vieressä. Se auttaa paljon lapsiperheitä.
Helpotuksia retkimaksuihin ja avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta
Enon seurakunnan diakonissa Sari Korhonen arvioi, että hänen asiakkaistaan alle 10 prosentilla on alaikäisiä lapsia. Diakonian asiakasmäärät ovat kasvaneet kuitenkin hurjasti viime vuosina, mutta mahdollisuudet avuntarvitsijoiden taloudelliseen tukemiseen ovat pienet.
– Enon diakoniatyöllä on mahdollisuus avustaa yhtä taloutta vain kerran vuodessa ruokalahjakortilla ja lisäksi jouluavustuksella. Hävikkiruuankin jako on vähentynyt, kun ruuan hinta on noussut, ja laputetut tuotteet viedään jo kaupassa.
Korhonen vinkkaa, että pienituloiset vanhemmat voivat kysyä helpotusta seurakunnan järjestämien retkien maksuihin. Lisäksi diakoniatyön kautta voi hakea isompia avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta.
– Tukikummit on tarkoitettu erityisesti harrastustoimintaan, jos on tarve vaikka polkupyörän tai suksien hankinnalle. Huono puoli on, että yksi perhe voi hakea tukea vain kerran, mutta tokihan se auttaa paljon, jos sellaisen avustuksen saa.
Mitä luonto merkitsee sinulle? Mitä haluaisit sanoa luonnolle? Pyysin yliopiston kesäkurssin opiskelijoita pohtimaan suhdettaan luontoon. Ulkomaisen opiskelijan vastaus pysäytti. Etelä-Euroopan suuressa kaupungissa asuvana hän kertoi, ettei hänellä ole koskaan ollut suhdetta luontoon. Vasta Joensuussa opiskeleminen on tuonut hänen elämäänsä luonnon ja luontosuhteen.
Kirkkotie 