”Jos olisit ollut täällä, veljemme ei olisi kuollut”, sanovat Martta ja Maria Jeesukselle Lasaruksen haudalla. Sekä Martalla että Marialla on vahva luottamus Jeesukseen parantajana. Jos hän vain olisi tullut ajoissa auttamaan, kaikki olisi toisin. Äänessä on surua, pettymystäkin. Vastahan kaikki oli hyvin, olit luonamme, vietimme aikaa yhdessä, Martta palveli vieraita ja Maria keskittyi kuuntelemaan sinua. Lupasit, ettei hyvää osaa, joka Marialla on, oteta koskaan pois. Hyvä osa, sinun huolenpitosi, läsnäolosi, eikö sen pitänyt ulottua jokaiseen päivään?
Miksi et ollut täällä, Jeesus? Miksi jätit meidät hädän hetkellä? Olisitpa ollut paikalla, estänyt tapahtuneen. Olisit pystynyt siihen. Mutta viivyit. Miksi, voi miksi? Miksi sallit kärsimystä ja pahaa maailmassasi tänäänkin? Raskaat ajatukset kiertävät mielessä antamatta rauhaa.
Nähdessään sisarusten ja muiden paikalla olevien surun Jeesuskin itkee. Hän jakaa surun ja menetyksen kivun heidän kanssaan. Viipyen vierellä. Häneenkin sattuu.
Jeesus. Olethan tänäänkin siellä, missä surraan ja kaivataan, kipuillaan vailla sanoja ja ihmetellään elämän arvaamattomuutta? Olethan siellä, missä usko huomiseen on koetuksella, missä tie eteen päin näyttää olevan usvan peitossa? Olethan siellä, missä kysellään elämän tarkoituksen perään? Olethan sielläkin, missä kaikki tuntuu olevan umpikujassa? Se hyvä osa, josta sanoit Marialle näin ”sitä ei oteta häneltä pois” – annathan meillekin sen?
Jeesus, sinä kutsuit Lasaruksen ylös haudastaan. Sanot tänäänkin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää, ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11: 25–26).
Kiitos siitä, että sinä annat meille elämän. Anna tarkoitus jokaiseen päivään. Sytytä Hengelläsi luottamus siihen, mitä emme näe. Siihen, että olet kanssamme ja että sinun tuntemisesi antaa sydämeemme ilon, jota kukaan tai mikään ei voi meiltä riistää. Anna usko siihen, että rakastat ikuisella rakkaudella, kaiken anteeksiantavalla, sirpaleistakin uutta kokoavalla, taivaan kotiin kantavalla. Anna meille se armo, että saamme elämässä ja kuolemassa olla sinun omiasi. Aamen.
Kati Nissi
kirkkoherra
Enon seurakunta