Pyhäinpäivänä muistellaan vainajia – Miten puhua kuolemasta lasten kanssa

Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.

Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.

Kaksi lasta kyykistyneenä kynttilän ääreen yhdessä lastenohjaajan kanssa hautausmaan muistelupaikalla. — Pyhäinpäivän rastiradalla tutustutaan muun muassa siihen, miten hautausmaalla toimitaan. Joensuun seurakunnan iltapäiväkerholaiset kävivät tutustumassa Joensuun hautausmaan muistelupaikkaan jo lokakuussa. Kuvassa Roosa Turtiainen, Stella Pakarinen ja lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Miten puhua lapselle kuolemasta?

Siinäpä kysymys, jonka eteen moni vanhempi päätyy viimeistään silloin, kun lapselta kuolee mummi, ukki tai muu läheinen.

Tänä pyhäinpäivänä teeman käsittelyyn voi saada tukea Joensuun ev.lut. seurakuntien järjestämästä pyhäinpäivän rastiradasta. Tapahtuman tarkoitus on tehdä pyhäinpäivän perinnettä tutuksi lapsiperheille ja rohkaista perheitä puhumaan kuolemasta. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aiemmin Joensuussa järjestetty.

Joensuun hautausmaalle on suunniteltu reitti, jonka varrella on pyhäinpäivään liittyviä tehtäväpisteitä. Reitillä voi muun muassa tavata enkelin, etsiä eläimiä ja heijastavia kohteita omalla taskulampulla ja kirjoittaa kirjeen ikävöidylle rakkaalle.
– Reittiä voi kiertää lauantaina 6.11. klo 15–17 välisenä aikana. Maksuton kierros alkaa Ristinkappelilta, josta saa kartan mukaan kiertämisen avuksi, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta.

Tärkeintä on säilyttää turvallisuuden tunne

Mälkönen rohkaisee perheitä paitsi tulemaan rastiradalle, myös muutoinkin puhumaan kuolemasta lasten kanssa. Tärkeintä aihetta käsitellessä on säilyttää turvallisuus.
– Oma vanhempi on luonnollisesti läheisin ihminen kertomaan asiasta. Jos suru ei ole juuri ajankohtainen perheessä, asiaa voi käsitellä lasten kirjallisuuden kautta.

Surusta, kaipauksesta ja hautajaisista onkin Mälkösen mukaan olemassa hyviä kuvakirjoja.
– Kirjat auttavat myös silloin, kun kuolema koskettaa läheltä. Aikuisen kannattaa kuitenkin itse lukaista kirja läpi ennen lapselle lukemista, ettei tule yllätyksiä.

Hyvä lähtökohta keskustelulle syntyy lapsen kysymyksistä.
– En kuitenkaan puhuisi kuolemasta illalla nukkumaan mennessä ainakaan kovin syvällisesti, etteivät asiat jää pyörimään uneen ja alitajuntaan.

Kuolemasta tulee puhua sen oikealla nimellä

Mälkönen ymmärtää vanhempia, jotka kokevat kuolemasta puhumisen vaikeaksi. Aihe voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy aikuisen omaa käsittelemätöntä surua.
– Kuolema on asia, josta meillä kenelläkään ei ole tosiasiallista tietoa, mitä siinä tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu ja mihin kuollut menee.

Kuolemasta puhuminen lapselle on tärkeää etenkin silloin, kun lapsen lähipiirissä tapahtuu kuolemantapaus, sillä lapsi vaistoaa aikuisen surun, huolen ja ahdistuksen.
– Ellei lapselle kerrota, mistä on kyse, hän täyttää tiedon puutteen omalla mielikuvituksellaan ja saattaa ajatella, että vanhemman suru on hänen syytään.

Mälkösen mukaan lapselle kannattaakin kertoa heti alkuun olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi, lapsen kehitystason mukaisella kielellä.
– Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänellä saattaa olla lisääntynyt läheisyyden ja kontaktin tarve. Lapsi saattaa pelätä, että muillekin perheessä tapahtuu jotain ja hän jää yksin. Kannattaa kertoa, että tapahtui mitä tahansa, lapsesta pidetään huolta.

Kuolemasta tulisi myös puhua sen oikealla nimellä.
– Esimerkiksi pois nukkumisesta puhuminen voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaan menemistä.

Hautajaiset ovat tärkeä riitti myös lapselle

Mälkösen mielestä lapset kannattaisi ottaa mukaan myös hautajaisiin.
– Hautajaiset ovat merkittävä riitti kuoleman ja surun käsittelemisessä. Jos oma vanhempi on kovin surun murtama, lapselle voi pyytää mukaan syliksi ja huolehtijaksi vaikka kummin tai jonkun muun läheisen.

Lapselle voi etukäteen kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu ja kannattaa myös mainita, että aikuisia saattaa itkettää tilaisuudessa.
– Jos suvussa on tapana katsoa vainajaa, antaisin isomman lapsen valita itse, haluaako sen tehdä. Pientä lasta en välttämättä veisi avoimen arkun ääreen.

Jos perheessä uskotaan taivaaseen ja jälleen näkemisen toivoon, sitä voi välittää myös lapselle.
– Kuolemaan liittyvistä tavoista voi myös kertoa: Hautajaiset pidetään, kun joku kuolee. Hautausmaalla voi käydä muistelemassa rakastaan joko haudalla tai muistelupaikalla. Muistaminen voi olla kukkien tai kynttilöiden viemistä. Kuollutta omaista voidaan muistaa arjen keskellä ja jakaa muistoja hänestä.

Virpi Hyvärinen

Pyhäinpäivän tapahtumia

Oi muistatko vielä -konsertti Ristinkappelissa klo 13, konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, ohjelma 7 €.
Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille klo 15–17, lähtö Ristinkappelilta.
Papit päivystävät Ristinkappelissa klo 15–18, tarjolla lämmintä mehua.
Huomaa myös mm. pyhäinpäivän musiikkitilaisuudet (s. 11), Noljakan Kynttilämäki (s.12) ja kirkkohetket seurakunnissa (s.12–14) Kirkkotien näköislehdessä.

Pyhäinpäivä on valon juhla

Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret. Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle yleistyi sotien jälkeen. Lähde: evl.fi

Apua päihteiden kanssa kamppaileville

Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.

Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.

Joukko diakoniatyöntekijöitä, Sosiaaliturvayhdistyksen väkeä ja muita ihmisiä kokoontuneena Joensuun torilavan tuntumaan. Ihmisten keskellä Asunnottomien yön banderolli sekä kahvitermoksia. — Seurakunnat ovat yksi toimija Joensuun alueen päihdetyön verkostossa. Yhteistyö on alueella tärkeää. Seurakuntien diakoniatyö järjesti Asunnottomien yön tempauksen Joensuun torin tienoossa 13.10. yhdessä Sosiaaliturvayhdistyksen väen kanssa. Etualalla diakoniatyöntekijät Jenni Kolehmainen ja Risto Määttänen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Seurakuntien diakonialla ja erityisnuorisotyöllä on pitkät perinteet päihdeongelmaisten auttamisessa.

Diakonian vastaanotolla autetaan niin päihteiden käytön kanssa akuutisti kamppailevia kuin käytöstä toipuvia asiakkaita. Nuorten pariin jalkautuva palveluoperaatio Saapas on pitkältä ajalta tuttu näky Joensuun keskustan perjantai-illoissa.

Päihdetyön projekti tähtää työn tavoittavuuden tehostamiseen

Nyt Joensuun seurakunnassa on käynnissä perustyön lisäksi puolivuotinen Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti, joka keskittyy erityisesti Noljakka-Marjalan alueelle. Projekti käynnistyi elokuun alussa ja jatkuu tammikuun 2022 loppuun.
– Olemme tehostamassa päihdetyötä voimakkaasti. Pyrimme päivittämään verkostoja ja työtapoja siten, että pystyisimme tavoittamaan päihteiden käyttäjiä ja apua tarvitsevia aiempaa paremmin. Suunnitteilla on esimerkiksi uutta matalan kynnyksen toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Risto Määttänen.

Joensuun seurakuntaneuvosto myönsi projektille rahoituksen, jolla palkattiin projektiin osa-aikaisesti diakoniatyöntekijä Jenni Kolehmainen. Kolehmaisen tehtävänä on tiivistää diakoniatyön ja muiden lähialueen päihdepuolen toimijoiden verkostoa yhteistyön sujuvoittamiseksi.
– Olemme käyneet yhteistyökeskustelua Siun soten päihdepalvelukeskuksen kanssa, tutustuneet päihdepäivystykseen Tikkarinteellä ja käyneet vierailuilla esimerkiksi keskussairaalan psykiatriatalossa ja päihdekuntoutuslaitoksissa, kuten Helpissä.
– Pyrimme tekemään tunnetuksi diakonista päihdetyötä ja sitä, että meille voi ohjata hoidosta kotiutuvia ihmisiä, joilla on vaikkapa keskustelun tarvetta tai arjessa selviämisen haasteita.

Huumeet tekevät päihdemaailmasta salatumpaa – rikollisuus nopeasti mukana kuviossa

Projektin taustalla on seurakunnan diakoniatyössä tehdyt havainnot päihdemaailman muuttumisesta ja päihdeongelmaisten elämän kaventumisesta entisestään. Niin sanottuja ”perusalkoholisteja” tulee työssä vastaan aiempaa harvemmin.
– Monet ovat sekakäyttäjiä, ja vaikuttaisi siltä, että kovien huumeiden käyttö on kasvussa. Huumeet ovat lisäksi yllättävän helposti saatavilla, esimerkiksi muutaman klikkauksen päässä netissä, Kolehmainen sanoo.

Merkittävin muutos päihdemaailmassa on diakoniatyöntekijöiden mukaan se, että käyttö on nykyisin aiempaa salatumpaa.
– Koska huumemaailma on laitonta, rikollisuus tulee hyvin nopeasti kuvioihin. Käyttö on myös kallista rahoittaa, ja moni käyttäjä on jo valmiiksi vähätuloinen, Kolehmainen toteaa.

Kolehmainen kantaa huolta etenkin nuorista huumeidenkäyttäjistä, jotka voivat olla käytön aloitettuaan hyvinkin nopeasti poliisin kanssa tekemisissä.
– Jatkuva käyttö johtaa usein merkintöihin rikosrekisterissä ja esimerkiksi vankeustuomioihin. Nämä vaikeuttavat entisestään yhteiskuntaan palaamista. Esimerkiksi joihinkin opiskelupaikkoihin kysytään rikosrekisteriotetta.

Ongelmat kasaantuvat usein vyyhdiksi – diakoniasta apua vyyhdin avaamiseen

Usein päihteiden kanssa painivilla ongelmat ovatkin kasautuneet isoksi vyyhdiksi: on velkaongelmia, terveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja ongelmia asunnon saamisen sekä vapaa-ajan käytön kanssa.
– Meidän asiakas on usein hyvin hauras, eikä hänellä ole välttämättä voimavaroja lähteä itse selvittämään asioita.

Diakonian vastaanotolle voi tulla koko sotkun kanssa, ja sitä lähdetään yhdessä selvittelemään. Tämä tarkoittaa sen etsimistä, mistä mihinkin asiaan saataisiin parhaiten apua.
– On tärkeätä muistaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ihan jokaisella on mahdollisuus luisua ongelmiin, ja ihan jokaisella on mahdollisuus sieltä nousta, sanoo Kolehmainen.

Virpi Hyvärinen

Seurakuntien päihdetyö tukena arjessa

Keskusteluapua yksilö ja tämän lähipiiri huomioiden
Päihteiden kanssa akuutisti kamppailevien hoitoonohjausta
Kuntoutuvien tukemista arjessa selviytymisessä
Harkinnanvaraista, tilapäistä taloudellista apua
Ohjattuja ryhmiä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa

5xmielessä: Ampumahiihtäjästä lajipäälliköksi

Työ Suomen Ampumahiihtoliiton lajipäällikkönä pitää entisen kilpaurheilijan kiireisenä. Kansainvälistä menestystä urallaan saavuttanut Kauppinen kiittelee Kontiolahden harjoittelumahdollisuuksia monipuolisiksi.

Suomen Ampumahiihtoliiton lajipäällikkö ja entinen kilpaurheilija Jarkko Kauppinen kannustaa ihmisiä liikkumaan. – Myös henkistä hyvinvointia voi vahvistaa fyysistä kuntoa kohottamalla. Itselläni kestävyyspainotteiset lajit kuten juoksu ja hiihto ovat edelleen vahvasti mukana. Tykkään myös pelata pallopelejä ja käydä heittämässä frisbeegolfia, jos siihen löytyy aikaa, Kauppinen kertoo. Kuva: Kirsi Taskinen

1 AMMATTI. Nykyinen työnkuvani on laaja, siihen sisältyy mm. henkilöstöasioita, sidosryhmäyhteistyötä sekä kehittämistyötä. Johdan ja ohjaan Ampumahiihtoliiton toimintaa omalla vastuutontillani sovitun strategian ja tavoitteiden mukaisesti. Työhön saan tukea muilta liiton vastuuhenkilöiltä. Lisäksi tärkeä osa työtäni on valmennuksen koordinointi. Suunnittelemme mm. leiritys- ja kilpailukautta lajiliiton huippu-urheilusta ja valmennuksesta vastaavien kanssa.

2 HUIPPU-URHEILU. Mielenkiintoisinta työssäni on huippu-urheilussa mukana oleminen. Pääsen vaikuttamaan siihen, että urheilijamme saavuttaisivat parempia tuloksia. Olisi hienoa olla vielä enemmän mukana valmennuksessa ja nähdä paremmin urheilijoiden päivittäistä tekemistä, mutta siihen ei aina ole muiden kiireiden vuoksi mahdollisuutta. Tällä hetkellä ollaan menossa kohti kilpailukautta ja myös tulevan kauden olympialaiset työllistävät.

3 HARJOITTELU. Kontiolahden ampumahiihtostadionilla on monipuoliset harjoittelumahdollisuudet. Kesällä voi hyödyntää hyvää rullarataa ja lähiympäristön lenkkeilymaastoja. Ensilumenladulla on valtava merkitys kilpaurheilijoille ja muille kestävyysurheilun harrastajille. Lumiharjoittelu ja hiihtotuntuman saaminen ovat tärkeitä kilpailukauden alkuvaiheessa. Lisäksi Kontiolahdella on hyvä ampumapenkka ja ammuntaan voi hakea lisää sykettä mm. seinänousun kautta.

4 KILPAURA. Minusta tuli ampumahiihtäjä monen sattuman kautta. Isä oli hiihtäjä ja harrasti myös ampumahiihtoa, sillä oli varmastikin iso merkitys. Harrastin nuorena myös paljon muita lajeja kuten jalkapalloa, lentopalloa ja yleisurheilua. Erityisesti keihäs oli mieluisa laji. Lopullisen lajivalintani tein noin 16-vuotiaana. Ampumahiihdossa vaaditaan kovaa kuntoa ja hyvää ammuntataitoa. Lajin yllättävyys on kiehtovaa, sillä kovin hiihtäjä ei aina voita kilpailua. Se pitää ihmisen nöyränä.

5 MUISTOT. Kilpaura on jo ohi, mutta joskus kaipaan sitä huippukunnon tunnetta ja erittäin kovia harjoituksia, jotka sain tehtyä onnistuneesti. Parhaimmat muistot ovat kansainvälisistä kisoista, viestialoituksista, joissa tulin kärkiporukassa vaihtoon, sekä onnistuneista henkilökohtaisista kisoista maailmancupissa. Mieleen on jäänyt tietysti myös kilpailu, jossa sijoituin maailmancupissa kymmenen parhaan joukkoon.

Kirsi Taskinen

Lapsi pyyhkii pyhäkoulusta pölyt

Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.

Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.

Viisi lasta leikkimässä iloisesti yhdessä sisätiloissa. — – Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista, sanoo pyhäkoulun brändin uudistamistyöhön osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta. Kuva: Renja Nurmi / Suomen Pyhäkoulun Ystävät

Pyhäkoulusta nousee pysähtyneitä menneen maailman mielikuvia. Lapset istuvat paikallaan ja kuuntelevat. Esikuvaksi asettuva aikuinen opettaa. ”Kiltti kuin pyhäkoululainen” sanotaan, kun tarkoitetaan naiivia ja väritöntä. Ei ihme, että moni ajattelee pyhäkoulun menneen menojaan.

Pyhäkoululaisten määrä onkin laskenut niin, että monessa Suomen seurakunnassa pyhäkoulua ei enää ole. Sen myötä seurakuntien lapset ovat menettämässä tilan, jossa pääosassa eivät ole sinänsä tärkeät yhdessä puuhaileminen tai vanhemmille tarjottu lepohetki vaan lapsen hengellinen elämä. Pyhäkoulu on avoin kaikille. Joustavasti ja kekseliäästi toteutettuna sitä eivät rajaa kellonaika, kokoontumispaikka eikä viikonpäivä.

Perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin kysymyksiin

Pyhäkoulu on taivaan lahja perheelle, joka haluaisi lapsen oppivan iltarukouksen, oman uskonnon juhlaperinnettä, virsiä, lauluja ja läntisen kulttuurimme peruskertomuksia. Moni seurakunta alkoi kuitenkin ujostella tai vähätellä niiden esillä pitämistä samaan aikaan kun kristillinen tapa ja ymmärrys ohenivat kouluissa ja kotona. Nyt perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Miten lapsesta kasvaa uskontolukutaitoinen maailmankansalainen, jos hän ei tunne omaa uskontoaan?

Pyhäkoulu ajautui sivuraiteelle, kun seurakuntien kasvatus ammattimaistui ja pyhäkoulu jäi monin paikoin hyväntahtoisten vapaaehtoisten harteille. Se alkoi toteutua liian satunnaisesti ja liian usein vain messun aikana, jolloin kävijäjoukko rajautui kirkollisesti aktiivien lapsiin.

Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista

Suomen Pyhäkoulun Ystävät on työstänyt pyhäkoulun nukkavierua brändiä ja päättänyt auttaa sen uuteen nousuun.

– Toivomme seurakunnan työntekijöiden, erityisesti pappien, heräävän huomaamaan lasten hengelliset tarpeet ja tekemään tilaa heidän ajattelulleen, työskentelyyn osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta sanoo.

– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista. Siellä puhutaan lasta. Suuret kysymykset tulevat käsittelyyn lapsen, ei aikuisen johdolla ja ehdoilla.

Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen

Toisekseen pyhäkoulu liittää sukupolvien ketjuun. Oma elämäntarina ja kristinuskon suuri kertomus kietoutuvat yhteen.

– Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen. En ole ainoa, jolla on hyviä muistoja pyhäkoulusta, sanoo brändityöskentelyyn osansa tuonut Jaana Haapala mainostoimisto Funckista.

– Ymmärrän hyvin vanhempien ja isovanhempien kädettömyyden, kun haluaisi siirtää arvostamaansa kristillistä perinnettä mutta ei tiedä miten. Siksi pyhäkoulun brändistä kannattaa pyyhkiä pölyt ja tehdä siitä se, mihin sitä juuri nyt tarvitaan.

Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen kirkosta vieraantuminen alkaa jo lapsena

Pyhäkoulu on helppo ohittaa harrastusmahdollisuuksien tulvassa, jos siihen suhtautuu harrastuksena. Jos sen sijaan ajattelee sen tarjoavan lapselle tilan ihmetellä ja kasvaa avaraksi, oman uskontonsa tuntevaksi mutta myös toisia vakaumuksia kunnioittavaksi ihmiseksi, siitä tulee perheiden uskontokasvatuksen tukipilari.

Moni muistaa lapsuudestaan pyhäkoulun osallistumistaulun ja siihen liimattavat tarrat. Sisällöt ovat saattaneet hautautua passiiviseen muistiin, mutta tunne osallistumisen ja joukkoon kuulumisen ilosta on jäänyt mieleen. Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen, kertomuksiin, lauluihin ja rukouksiin vieraantuminen kirkosta alkaa jo lapsena. Siksi hiipuvaksi mainittu pyhäkoulu voi olla uuden tarinan alku.

Kaisa Raittila

Mitä vastaan, kun lapsi kysyy?

Lapsen hengellisyys on uteliasta ja mutkatonta. Aikuinen voi opetella samaa, sanoo Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.

Lapsi on avoin. Elämän suuret kysymykset ovat luonteva osa hänen leikkejään ja pohdintojaan. Omalle oivallukselle jää lapsella enemmän tilaa kuin aikuisella, kun uskontoon ei liity pelkoja eikä ennakkoasenteita.

– Lapsi ei erittele, että tämä on nyt spiritualiteettia, nyt hoidan hengellistä elämääni. Päinvastoin. Suuret asiat putkahtelevat pienten lomassa. Puhutaan ihan niitä näitä ja seuraavassa lauseessa taivaasta, Laura Karvinen sanoo.

Aikuiselta se vaatii vastuuta turvallisen ilmapiirin luomisessa: miten varmistan, että lapsi ymmärtää Jumalan rakastavana? Lapsen kannalta olennaista on se, että hänen kysymyksensä kuullaan ja niihin vastataan.

– Ei vaikeaakaan aihetta pidä pelätä. Lapsi ei tarvitse aikuisen tietoa tai niin sanottua oikeaa vastausta. Tärkeää on ihmetellä lapsen kanssa. Olla läsnä, kun lapsi kysyy ja varjella lapsen rohkeutta pohtia.

Pyhäkoulu on siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa

Monessa perheessä yhteys kirkkoon katkeaa vuosiksi ristiäisten jälkeen. Siksi Rantakylän seurakunnassakin on lähdetty valtakunnalliseen Polku-malliin, jossa rakennetaan jatkumoa kasteesta rippikouluun. Osa sitä on rohkeus tehdä hiljaisuudelle ja hengellisyydelle tilaa.

– Meillä pyhäkoulu on aina siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa, vauvakerhoista lähtien, Laura Karvinen kertoo.

Monelle mukana olijalle se on ollut tärkeää. Kiitos, kun hengellisyys saa näkyä, he antavat palautetta.

– Siinä on, yllättävää kyllä, meillä seurakunnan työntekijöillä oppimista. Että emme epäröi tarjota sitä turvallista kristillisyyttä, jota edustamme. Kirkolle tulijat kyllä tietävät, mihin tulevat. Monet kaipaavat mallia lastensa kristilliseen kasvatukseen.

Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua

Karvisella on itsellään pienet lapset. Iltarukouksessa on aikuisuuteen kurottavaa voimaa. Varjele tapaa niin tapa varjelee sinua, sanotaan.

– Alkuun meillä oli iltalaulu, mutta jo taaperolle opetin iltarukouksen. Mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä helpompaa se on myös itselle. Ei lapsi ole siihen koskaan liian nuori. Vauvakin rauhoittuu illan rutiineihin.

Kun rukoilemisen oppii lapsena, on se tallessa myöhempääkin tarvetta varten.

– Tai joulukirkossa käyminen. Mikä tahansa, mihin voi kiinnittyä ja missä voi tunnistaa omat hengelliset juurensa, vaikka päätyisi aikuisena minne. Jos lapsuudesta nousee jokin turvallinen, pysyvä ja hyvä, se on epävarmassa maailmassa suuri voimavara.

Kaisa Raittila

Pääkirjoitus: Kesäjuhlat ajatuksissa

Ensi kesänä Joensuussa järjestetään herättäjäjuhlat. Vieraita saapuu ympäri Suomen, ja yhteensä noin 20000 juhlijaa kokoontuu Kerubi Stadionille, Joensuu Areenaan ja niitä ympäröiville piha-alueille.

Kuvittele mielessäsi lämmin kesäpäivä. Kevyt tuulenvire puhaltelee, kun istut ystäviesi kanssa taivasalla keskellä suurta väkijoukkoa. Kovaäänisistä kaikuu puhetta ja musiikkia, ja itse laulat täyttä kurkkua mukana. Välillä käyt hakemassa syötävää, jotta jaksat juhlia muutaman päivän.

Ensi kesänä tämä kuvitelma on monelle totta, kun Joensuussa järjestetään herättäjäjuhlat. Vieraita saapuu ympäri Suomen, ja yhteensä noin 20000 juhlijaa kokoontuu Kerubi Stadionille, Joensuu Areenaan ja niitä ympäröiville piha-alueille. Tapahtuma on valtava, ja järjestelyt ovat olleet käynnissä jo jonkin aikaa. Järjestäjinä toimivat Herättäjä-Yhdistys ja seurakuntayhtymä. Yhteistyökumppanina on Joensuun kaupunki ja apuna lukuisat vapaaehtoiset talkoolaiset.

Herättäjäjuhlat ovat Suomen toiseksi suurimmat hengelliset kesäjuhlat. Paikkakunta vaihtuu vuosittain, ja perusohjelman lisäksi järjestetään erilaista oheisohjelmaa esimerkiksi lapsille, nuorille ja perheille. Tiukkapipoisuudesta ei nykykörttejä voi moittia, sillä juhlien yhteydessä on järjestetty esimerkiksi pikadeittejä sinkuille. Joensuun ohjelmaa juuri suunnitellaan, mutta ainakin vieraat saavat nauttia Viimeiset kiusaukset -oopperasta sekä erilaisista konserteista, joissa voi kuulla mm. tunnetun saksofonitaiteilijan jazz-versioita virsistä.

Seuraavan vuoden juhlien järjestäjä jakaa perinteisesti Juhlaviesti-lehteä edellisillä juhlilla. Viime kesänä juhlat pidettiin koronan vuoksi virtuaalisesti, joten Joensuun juhlien Juhlaviesti jaetaan poikkeuksellisesti näin syksyllä tämän lehden liitteenä ja verkossa. Juhlaviesti on tiivis infopaketti, joka tutustuttaa lukijan myös Joensuun matkailutärppeihin ja juhlapaikan urheiluhistoriaan. Mikäpä tässä siis on ensi kesää odotellessa.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä

Juhlien rakentumista voi seurata verkossa herattajajuhlat.fi-sivulla. Juhlien somekanavat Facebookissa, Instagramissa ja YouTubessa löytyvät tunnisteella @herattajajuhlat.

Kolumni: Kumpaa ruokin

Kun meillä jokaisella on hyviä ja huonompia ajatuksia, pitää meidän itse valita, kumpia haluamme ruokkia.

Henkilökuva Jarkko Riikosesta. — Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva

Nuori kysyy isovanhemmaltaan neuvoa hankalassa asiassa, sisäisessä ristiriidassa, hyvän ja pahan kamppailussa päänsä sisällä. Vanhus vastaa vertaamalla hyvää ja pahaa kahteen vallasta taistelevaan suteen. Iän suomalla kokemuksella viisas vanhus toteaa, että se susi voittaa, kumpaa sinä ruokit.

Maailma ympärillämme tarjoaa meille jatkuvasti loppumattoman tulvan uutisia, tietoja, näkemyksiä ja ajatuksia. Sanotaan, että aiemmin kaikki oli helpompaa. Voi olla, että ennen riitti rukous: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan”. Nyt ei enää riitä. Nykyään pitää prosessoida ajatuksia paljon pidempään.

Ensimmäiseksi pitäisi kyetä erottamaan mitkä asiat ovat tosia, ei epätosista asioista kannata hermostua. Pelkästään tämä jyvien erottelu akanoista tuottaa usein vaikeuksia ihan aikuisillekin, lapsista puhumattakaan.

Toisekseen kannattaa pyrkiä edellä mainitun rukouksen jaotteluun. Ei ole syytä kantaa suurempaa taakkaa kuin omat hartiat kestävät. On olemassa asioita, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään. On asioita, joissa oma osuus tuntuu pieneltä, mutta silti voi edes yrittää. Ja sitten niitäkin, joissa voi tehdä paljonkin.

Ja sitten se kolmas, tässä kohtaa mielestäni tärkein kohta. Kun meillä jokaisella on hyviä ja huonompia ajatuksia, pitää meidän itse valita, kumpia haluamme ruokkia. On aivan totta, että ympärillämme on paljon asioita, joista voisi hyvin perustellusti masentua. Mutta aivan yhtä totta on se, että yhtä paljon on seikkoja, joista voisi olla kovin onnellinen.

Tätä kirjoittaessa ikkunan takana paistaa Luojan kirkas aurinko kullankeltaiseen koivikkoon, hehkuvan sinisen taivaan kehyksessä. Suuren ilon voi löytää myös pienemmistäkin raameista, esimerkiksi Saksan uuden liittokanslerin valloittavasta hymystä. Meillä on suurena lahjana mahdollisuus vapaaseen tahtoon ja sen ilmaisuun. Mitä tahdomme ruokkia? Tyyneyttä ja rohkeutta sinulle!

Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi

Ota lapsi todesta – Lapsen oikeuksien viikon teemana lasten hyvä kohtelu

Lapsen oikeuksien viikon teema muistuttaa, että kaikilla lapsilla on oikeus hyvään kohteluun. Tämän oikeuden toteutumisesta pitää kaikkien aikuisten kantaa vastuuta, sanoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

Joukko nuorisotyöntekijöitä istuskelee Rantakylän kirkon edessä olevilla isoilla kivillä ja hymyilee kameralle. — Kato mua -tapahtumaa järjestetään usean seurakunnan ja yhteistyökumppanin voimin. Kuvassa seurakuntien nuorisotyönohjaajat Nonna-Omena Helojoki, Noora Kähkönen, Tiina Riikonen, Marko Kähkönen ja Saija Ihalainen. Kuvaaja: Hanna-Kaisa Maliniemi

Vuosittain toistuva Lapsen oikeuksien viikko on jälleen käsillä. Viikkoa vietetään 15.–21.11.2021 teemalla ”Mulla on väliä, sulla on väliä”. Keskiössä on lapsen oikeus hyvään kohteluun.

Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkösen mukaan hyvän kohtelun teema on erityisen tärkeä ja rakas seurakunnassa.

– Panostamme tällä hetkellä paljon siihen, että lasten mielipiteet ja ajatukset tulevat huomioiduksi. Tästä yhtenä esimerkkinä on pian toimintansa aloittavat nuorten vaikuttajaryhmät.
– Pyrimme myös kerhotoiminnassa antamaan aina aikaa lasten kuuntelulle. Ei ole väliä, jos joskus askartelut jäävät kesken tai pelit pelaamatta, kunhan ehdimme kuulla kaikkien päivän kuulumiset.

Kiusaamiseen pyritään vaikuttamaan järjestämällä kouluilla tunne- ja vuorovaikutuskursseja sekä ryhmäyttävää toimintaa

Kähkösen mukaan kiusaaminen ja yksinäisyys on edelleen läsnä liian monen lapsen ja nuoren elämässä. Alttiita kaltoinkohtelulle ovat etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, kodin ulkopuolelle sijoitettuna olevat, ulkomaalaistaustaiset sekä eri tavoilla toimintarajoitteiset lapset ja nuoret.
– Pyrimme vaikuttamaan kiusaamiseen ja yksinäisyyteen toteuttamalla koulujen kanssa yhteistyössä erilaisia tunne- ja vuorovaikutuskursseja ja ryhmäyttävää toimintaa.

Erityisen koskettavaa tämän vuoden teemassa Kähkösestä on se, ettei siinä vain kielletä kaltoinkohtelua, vaan velvoitetaan kohtelemaan lasta hyvin.
– Lapsen hyvää kohtelua on kuunnella ja nähdä lapsi, ottaa hänet todesta, olla kiinnostunut hänestä.

Kato mua -tapahtuma juhlistaa lasten oikeuksia – luvassa lettikampauksia ja Katajan tähtipelaajien donkkauksia

Joensuun ev.lut. seurakunnat juhlistavat Lapsen oikeuksien viikkoa jo viidettä kertaa Kato mua -perhetapahtumalla. Tapahtumassa voi nähdä mm. Katajan koripallojoukkueen tähtipelaajien donkkauksia, ratkoa mysteerilaatikon arvoituksia, askarrella, tanssia, ratsastaa keppariradalla, saada upean lettikampauksen, valmistaa välipalaa ja touhuta Moottoripajan koneiden kanssa.

– Lisäksi kaupunginjohtaja on luvannut kuulla tapahtumassa lasten toiveita ja ajatuksia siitä, miten saataisiin Joensuusta vielä vähän parempi lapsille, kertoo Kähkönen.

Kato mua -tapahtuman lisäksi lapsen oikeudet näkyvät ja kuuluvat tänä vuonna Joensuussa koko viikon ajan.
– Olemme suunnitelleet toimintaa yhdessä perhekeskusverkoston kanssa niin, että erilaisia tapahtumia on tarjolla lähes joka päivä. Niistä löytyy lisätietoa Joensuun kaupungin tapahtumasivuilta.

Virpi Hyvärinen

Kato mua -tapahtuma la 20.11.

klo 12 lasten kirkkohetki Joensuun kirkossa, tapahtumarannekkeiden jako
klo 13–16 toimintapisteet Yhteiskoulun lukiolla, lähes 20 eri toimintapistettä
suunnattu alakouluikäisille perheineen
ohjelmatiedot: http://www.katomua.fi
järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Lasten ja nuorten keskus ry, Kuopion hiippakunta sekä useat joensuulaiset järjestöt ja toimijat

Teologiaa myös akateemisen kuplan ulkopuolelle – Karjalan teologinen seura sai uuden puheenjohtajan

Laura Kallatsa aikoo jatkaa seurassa vanhoja hyviä toimintatapoja ja vahvistaa entisestään seuran yhteyttä opiskelijoihin. Yhdessä tekeminen on Kallatsalle tärkeä arvo seuran toiminnassa.

Laura Kallatsa istuu työpöytänsä ääressä Itä-Suomen yliopistolla. — Karjalan teologisen seuran puheenjohtaja Laura Kallatsa odottaa innolla ensi helmikuun symposiumia, jonka teemana on Totuus.
– Luvassa on paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja. Yksi pääpuhujista on Ruotsin ev.lut. kirkon arkkipiispa Antje Jackelén. Kuva: Virpi Hyvärinen

Karjalan teologinen seura sai viime keväänä uuden puheenjohtajan, kun tehtävään valittiin Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Laura Kallatsa. Seuralla on nyt ensi kertaa nainen puheenjohtajana.

Kallatsa aikoo jatkaa seurassa vanhoja hyviä toimintatapoja ja vahvistaa entisestään seuran yhteyttä opiskelijoihin. Yhdessä tekeminen on Kallatsalle tärkeä arvo seuran toiminnassa.
– Toivon, että seura voisi olla eräänlainen ihmettelyn areena kaikille teologiasta kiinnostuneille. Keskustelukulttuuri on nykyisin monesti repivä, esiin nousee vahvoja ääripäitä. Ehkä tämä voisi olla paikka, jossa yhdessä ihmetellään, miten asiat ovat.

Seura järjestää yleisö- ja tupailtoja sekä tiedettä popularisoivia symposiumeja ajankohtaisista aiheista

Seura perustettiin vuonna 2003 Joensuussa, kun paikalliset papit halusivat akateemisen keskustelufoorumin, jossa pohtia teologisia kysymyksiä. Seura toimii Itä-Suomen yliopiston yhteydessä ja kuuluu Tieteellisten seurain valtuuskuntaan.
– Me olemme akateeminen seura, mutta itse koen tärkeänä sen, että teologiaa pyritään viemään myös akateemisen kuplan ulkopuolelle.

Yksi seuran perusarvo on ekumeenisuus, ja toiminnassa onkin mukana eri kirkkokuntien ja yhteisöjen edustajia. Seura järjestää yleisö- ja tupailtoja sekä julkaisee kirjoja tuoden esiin ennen kaikkea Itä-Suomessa tehtävää teologiaa.
– Lisäksi järjestämme joka toinen vuosi teologisen symposiumin. Niihin pyrimme saamaan puhujia ja osallistujia laajemmalta alueelta. Tiedettä popularisoivien symposiumien aiheet ovat sellaisia, että ne tuovat uutta näkökulmaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Virpi Hyvärinen

Karjalan teologisen seuran tapahtumia

Yleisöilta 28.10. klo 18: TT Keijo Karvonen: Julistajasta kuuntelijaksi – Irja Kilpeläinen suomalaisen sairaalasielunhoidon uudistajana (Itä-Suomen yliopiston sali AT100 ja Zoom)
Yleisöilta 9.12. klo 18: TT Joonas Riikonen: Häpeä ja teologinen ajattelu
Totuus-symposiumi 14.–15.2.2022

Kiihtelysvaaraan maisemallinen ristikirkko

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto päätti lokakuun kokouksessaan, että Kiihtelysvaaran uudesta kirkosta tulee maisemallinen ristikirkko.

Kiihtelysvaaran uuden kirkon asemapiirros Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto päätti lokakuun kokouksessaan, että Kiihtelysvaaran uudesta kirkosta tulee maisemallinen ristikirkko.

Rakennustoimikunnan mukaan valittu suunnitelma ammentaa teemoja vanhasta kirkosta, mutta on kuitenkin selkeästi uusi ja omaehtoinen. Arvokas ulkomuoto sopii hyvin rakennuspaikalle, ja suunnitelmassa hyödynnetään myös kaunista vaaramaisemaa, joka avautuu kirkon itäpäädyn ikkunoista.

Kiihtelysvaaran kirkon varsinaisen luonnoksen arvioidaan valmistuvan keväällä 2022. Kirkon suunnittelija on Luo Arkkitehdit Oy.

Reilun kaupan viikko näkyy seurakunnissa

Reilun kaupan seurakunta -arvonimi kertoo, että seurakunnan verovaroilla hankitaan tuotteita, joiden avulla edistetään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja ihmisoikeuksia.

Topi Nieminen seisoo Joensuun seurakuntakeskuksen Duka-puodissa sylissään Reilun kaupan tuotteita. — Joensuun seurakuntakeskuksessa sijaitseva Duka-puoti myy monipuolisesti Reilun kaupan tuotteita. Kansainvälisen työn ohjaaja Topi Nieminen nappasi otoksen tuotteista syliinsä. Puoti on avoinna ma ja pe klo 12–15, ti ja ke klo 10–16 sekä to klo 10–17. Muutokset mahdollisia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Kontiolahden seurakunnat ovat Reilun kaupan seurakuntia. Reilun kaupan seurakunta -arvonimi kertoo, että seurakunnan verovaroilla hankitaan tuotteita, joiden avulla edistetään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja ihmisoikeuksia. Arvonimen myöntää Reilu kauppa ry.

Kehitysmaista tulevat Reilun kaupan tuotteet, kuten kahvi, tee, kaakao ja hedelmät, tuotetaan vastuullisesti ja valvotuissa oloissa. Suosimalla Reilun kaupan tuotteita seurakunta varmistaa kehitysmaiden pienviljelijöille paremman toimeentulon sekä mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen on vastuullinen teko myös ympäristön kannalta.

Kahvitauoilla tarjolla reilua kahvia, teetä ja suklaata

Reilun kaupan viikkoa vietetään tänä vuonna 25.–31.10. Seurakunnat pitävät teemaviikkoa esillä eri tavoin toiminnassaan.

Kaikille avoimia Reilun kaupan kahvitaukoja vietetään torstaina 28.10. klo 13–14 Joensuun seurakuntakeskuksessa ja klo 13–15 Rantakylän kirkolla. Reilun kaupan tuotteita esitellään ja tarjoillaan myös perjantaina 29.10. klo 10–13 Lahjanpuiston kerhohuoneella Hammaslahdessa.

Virpi Hyvärinen