Yksinäisyys ei tunnu lainkaan hyvältä. Ihmisen tarve hakeutua toisten luo on meissä kaikissa toki eriasteinen, mutta täysin yksin ei pärjää oikein kukaan.
Yksinäisyys ei tunnu lainkaan hyvältä. Ihmisen tarve hakeutua toisten luo on meissä kaikissa toki eriasteinen, mutta täysin yksin ei pärjää oikein kukaan. Tämän lehden artikkeleista löydät ajatuksia yksinäisyydestä eri näkökulmista.
Kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan haastattelusta käy ilmi, miten monitahoinen ongelma yksinäisyys voi olla lapsille ja nuorille. Kyse ei ole ainoastaan kaverien puutteesta, vaan yksinäisyys voi johtaa masennukseen, häiriökäyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön. Edes yksinäisyyden tunnistaminen ei ole aina helppoa ja siihen tarvitaankin apua meiltä aikuisilta.
Yksinasuminen ei aina tarkoita sitä, että ihminen olisi myös yksinäinen. Joskus kuulee tarinoita maaseudun ”teräsmummoista ja -vaareista”, jotka kiipeilevät kävelykeppi kainalossa kotiensa katoilla kolaamassa lunta. Sen jälkeen he soittavat Skype-puhelun ulkomailla asuville lapsenlapsilleen. Osa ikäihmisistä kokee pärjäävänsä hyvin yksinkin, jos vain on mahdollisuus liikkua itsenäisesti. Mutta on paljon toisenlaisiakin tarinoita.
Kirkossa halutaan auttaa ja pyritään siihen, että mahdollisimman harva olisi yksinäinen. Jokainen on tärkeä, eikä uskonnollinen vakaumus tai kirkkoon kuulumattomuus ole este lähteä mukaan seurakuntien ryhmiin, tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toisten ihmisten tapaamisen lisäksi kiinnostuksen kohteina voivat olla vaikkapa eläimet, musiikki, retket, leirit, liikunta, kirjat, kahvittelu tai käsityöt. Myös kotikäynnit onnistuvat, jos liikkuminen on hankalaa.
Kun yksinäisyys painaa, mieli saattaa olla maassa ja ensimmäisen askeleen ottaminen voi tuntua vaikealta. Kannustankin kaikkia pitämään huolta toisistaan ja kysymään usein ”mitä kuuluu”. Kun vastausta jää kuuntelemaan aidosti, voi näillä kahdella pienellä sanalla olla suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Joensuun seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi arkkitehdin laatimat luonnokset.
Uusi Kiihtelysvaaran kirkko eteni jälleen päätöksenteon seuraavalle portaalle, kun Joensuun seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi arkkitehdin laatimat luonnokset. Luonnokset toimitetaan seuraavaksi Joensuun seurakuntien ylimmän päättävän elimen, yhteisen kirkkovaltuuston, käsiteltäviksi.
Yhteinen kirkkovaltuusto kokoontuu seuraavan kerran lokakuussa. Yhteisen kirkkovaltuuston jälkeen suunnitelmat alistetaan vielä Kirkkohallituksen vahvistettaviksi.
Diakonia on lähimmäisen palvelemista, auttamista ja rinnalla kulkemista. Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlaa.
Diakonia on lähimmäisen palvelemista, auttamista ja rinnalla kulkemista. Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlaa.
Diakonia on rinnalla kulkemista. Jokainen voi omassa elämässään olla lähimmäisenä toiselle. Kuvan taustalla on katkelma Liperin diakonaattitoimen vuosikertomuksesta vuodelta 1900: ”Ei ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, sanoi Jesus, ja sen hän myöskin elämässään toteutti. Kaikkia hän palveli. Palvelevaisuus oli yksi Kristuksen rakkauden tuntomerkki.” Kuvitus: Tea Ikonen
Diakonian viran päivää vietetään vuosittain syyskuun alussa, sillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen diakonissa Mathilda Hoffman vihittiin virkaan Viipurissa 1.9.1872.
Joensuun seurakuntayhtymässä ja siihen kuuluvissa seurakunnissa on tällä hetkellä yhteensä 15 diakonian viranhaltijaa. Kontiolahden seurakunnassa diakonian virkoja on kaksi ja puoli.
Diakoniatyö on ihmisten kohtaamista kokonaisvaltaisesti
Maamme ensimmäiset koulutetut sairaanhoitajat olivat diakonissoja. Alkuaikoina seurakuntien diakoniatyössä korostuikin sairaanhoito. Liperin diakonaattitoimen ensimmäisen toimivuoden (1899–1900) vuosikirjan mukaan diakonissa Maria Hytönen oli käynyt vuoden kuluessa 145 sairaan luona.
Johtava diakoniatyöntekijä, diakonissa Satu Halonen Joensuun seurakunnasta kertoo, että vuoden 1972 kansanterveyslaki siirsi kotisairaanhoidon kuntien vastuulle, eivätkä diakonissat tee enää hoitotyötä. Kotikäyntejä sen sijaan tehdään edelleen.
– Käytännössä sairaanhoitajan pohjakoulutuksella työskentelevät diakonissat ja sosionomin koulutuksen saaneet diakonit tekevät nykyisin samoja tehtäviä. Molemmat koulutukset antavat hyvät valmiudet erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja ymmärrystä monenlaisiin elämäntilanteisiin.
Terveyteen ja sairauteen liittyvät kysymykset tulevat hyvin yleisesti esille kohtaamisissa.
– Ohjauksessa ja neuvonnassa terveysalan koulutus on usein hyvänä taustatietona. Erityisesti henkiseen tukemiseen ja kriisityöhön koulutuspohja voi antaa tärkeitä välineitä, Halonen arvioi.
Tämän ajan haasteet ovat tuttuja diakoniatyöntekijöille
Diakoniatyö nousee kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Apu kohdistetaan niille, joiden avun tarve on suurin. Sillä ei ole merkitystä, onko asiakas kirkon jäsen vai ei.
– Ennen diakonissa saattoi tukea sairasta antamalla lääkkeitä, mikäli hänellä ei ollut niitä varaa hankkia. Nykyisin selvitämme ensin, onko kaikki tuet haettu. Mikäli voimme myöntää kertaluonteista taloudellista tukea, se annetaan yleensä maksusitoumuksena, Halonen kertoo.
Halosen mukaan yksinäisyys on eräs tämän päivän haaste, johon diakonia voi auttaa löytämään ratkaisun. Esimerkiksi viime talvena Joensuun seurakunnassa toteutettiin vertaistukiryhmä yksinäisille.
– Koronan myötä monet kontaktit ovat voineet jäädä vähemmälle. Toisaalta osalle on tullut passivoitumista ja arkuutta lähteä toisten seuraan. Diakoniatyön tarjoama tuki tällaisessa tilanteessa voi olla keskustelua, lähimmäispalvelun kautta vapaaehtoisen etsimistä, ohjaamista matalan kynnyksen kohtaamispaikkoihin tai kutsumista mukaan ryhmiin.
Halonen mainitsee meidän aikamme ilmiöinä myös muun muassa päihde- ja peliriippuvuudet, masennuksen ja arjen hallintaan liittyvät haasteet. Näissäkin asioissa diakonia tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa osana verkostoa.
– Kun ihminen hakee taloudellista tukea diakoniatyöltä, tilannetta voidaan selvitellä laajemmin: Millaista tukea on jo olemassa ja mitä tukimuotoja voisi olla käytettävissä? Seurakunnan puolelta voidaan tarjota tilanteeseen sopivaa ryhmätoimintaa tai leiriä, Halonen kuvailee.
Diakonian vapaaehtoisia yhdistää halu auttaa
Auttamistyö ei ole pelkästään työntekijöiden varassa. Kun Liperin seurakunnan diakoniatyö oli heinäkuussa 1899 käynnistynyt, seurakuntalaisten kerrotaan heti samana vuonna pitäneen ompeluseuroja: ”Jouluksi jaoimme noin 10 köyhälle perheelle ompeluseurassa valmistettuja vaatteita. Ompeluseuroista on ollut näin sekä aineellista apua, että henkistä virkistystä.”
Yhä nykyäänkin ihmiset kokoontuvat yhteen tarkoituksenaan auttaa muita. Esimerkiksi Joensuun seurakuntakeskuksessa toimiva Toimentupa on kaikille avoin paikka, jonne voi tulla tekemään käsitöitä ja viettämään aikaa yhdessä toisten kanssa. Diakonian ryhmissä valmistettuja käsitöitä on mahdollista antaa myytäväksi, ja myyntituotolla tuetaan vaikkapa köyhissä oloissa elävän kummilapsen koulunkäyntiä.
Vuosittain järjestettävän Yhteisvastuukeräyksen toteuttamiseen osallistuu valtava määrä vapaaehtoisia seurakuntalaisia esimerkiksi talkoolaisina tai lipaskerääjinä. Keräystuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun kautta ja loput 40 prosenttia käytetään apua tarvitsevien hyväksi kotimaassa.
Lähimmäisyyttä voi toteuttaa arjessa monin tavoin
Diakonian vapaaehtoiset toimivat monenlaisissa tehtävissä. Esimerkiksi Apuristin vapaaehtoinen voi käydä asiakkaan luona vaihtamassa palaneen lampun, ja Kirkon keskusteluavun päivystäjä kuuntelee ja kohtaa ihmisiä anonyymisti puhelimen tai sähköisten kanavien kautta.
Vapaaehtoistyö on aivan keskeistä seurakunnan elämässä. Ystävätoiminta, sairaalaystävät ja Apuristi eivät toimisi lainkaan ilman vapaaehtoisia. Myös tapahtumien, retkien, ruokajakeluiden ja kirpputorien toiminta olisi paljon vähäisempää, jos vapaaehtoiset eivät antaisi aikaansa.
Toisen ihmisen auttaminen ei rajoitu pelkästään organisoituun vapaaehtoistyöhön. Ihan kuka vain voi olla toiselle lähimmäisenä arjessa. Satu Halonen rohkaisee jokaista mukaan arjen diakoniaan:
– Onko joku ihminen, jonka kuulumisia voisin kysyä? Voisinko pyytää jonkun kanssani kävelylle? Ehkä itsellä on jokin taito, jolla voi ilahduttaa ympärillä eläviä ihmisiä. Esimerkkejä on lukemattomia, eivätkä pienet kohtaamiset välttämättä vaadi paljon aikaa. Vahvistetaan yhdessä hyvää!
Hanna Pekkanen
Lähteenä on käytetty lisäksi Diakonian juhlalehdessä (2022) julkaistua Raija Pyykön artikkelia Diakonia on osoittanut vahvuutensa ja muutoskykynsä vuosien saatossa.
Juhlavuoden tapahtumia
Joensuun torilla diakonian viran päivän eli D-dayn tapahtuma to 1.9. klo 10–15. Ohjelmassa mm. runonlausuntaa ja haastatteluja sekä klo 12–13 yhteislaulua torilavalta ohjattuna.
Joensuun seurakuntakeskuksen kappelissa (Kirkkokatu 28) voi tutustua Diakoniatyö ennen ja nyt -näyttelyyn. Näyttely on avoinna ke 31.8. klo 8–18 ja to–pe 1.–2.9. klo 8–15.
Kontiolahden torilla on tarjolla ”soppaa ja sielunhoitoa” to 1.9. klo 10–12.30.
Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut ti 13.9. klo 17 Joensuun srk-keskuksessa.
Pyhäselän seurakuntatalolla (Hammaslahdentie 76) maksuton lounas ja kahvit to 22.9. klo 12–13.30.
Monessa seurakunnassa vietetään syyskuussa diakonian juhlamessua.
Ajankohtaiset tiedot Joensuun ev.lut. seurakuntien tapahtumista löydät osoitteesta joensuunseurakunnat.fi.
Vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.
Vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.
Vapaaehtoistyö tuo iloa niin vapaaehtoisen kuin avun saajankin elämään. Ystävätoiminnassa vapaaehtoistyötä tekevällä Pertti Virolaisella, Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgayalla, arkunkantajana vapaaehtoistyötä tekevällä Katja Tykkyläisellä sekä Rantakylän diakoniatyöntekijä Raija Alhosaarella oli hymy herkässä Kirkkotien jutun kuvauksessa. Kuva: Tea Ikonen
Kolme vuotta sitten Katja Tykkyläinen katsoi dokumentin yksinäisten hautajaisista.
– Siinä oli juttua, ettei kaikilla ole omaisia arkkua kantamaan. Jäin hautomaan asiaa. Vähän ajan päästä alkoi kurssi vapaaehtoisille arkunkantajille. Tartuin siihen heti.
Arkkua kantamaan tarvitaan kuusi ihmistä. Yleensä kantajina on myös muutama omainen, mutta heitä ei kaikilla ole riittävästi. Silloin tarvitaan vapaaehtoisia. He auttavat arkun kantamisessa autosta kirkkoon ja sen laskemisessa hautaan.
Alisa Niskanen on viime talvesta saakka ollut mukana ystävätoiminnassa. Hän tapaa parin viikon välein ikäihmistä, jonka kanssa kahvittelee, jutustelee niitä näitä, katsoo televisiota ja selaa vanhoja kuva-albumeja. Tapaamiset ovat joka kerta olleet mukavia.
– Olin pitkään miettinyt vapaaehtoistyön aloittamista, kun yhtenä iltana selasin näitä mahdollisuuksia. Kiinnostuin heti juuri ystävätoiminnasta ja hain mukaan. Minulle kerrottiin, että tämä 96-vuotias nainen halusi nimenomaan nuoremman ystävän eikä vapaita meinannut löytyä. Olen iloinen ajoituksesta, sillä tämä ikäihminen on tullut minulle tärkeäksi.
Vapaaehtoinen voi esimerkiksi ohjata pienryhmiä tai striimata tilaisuuksia
Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Raija Alhosaaren mukaan yksinäisyys on Suomessa suuri ongelma. Siihen ei ole tarjolla julkisen sektorin palveluja, mutta vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle.
– Lisäksi vapaaehtoisuuteen liittyy vastavuoroisuus. Vapaaehtoinen on rinnalla kulkija.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on kolmisenkymmentä erilaista vapaaehtoistehtävää ja uudenlaisia syntyy maailman muuttuessa.
– Vapaaehtoinen voi toimia ystävätoiminnassa, musiikkiryhmissä, pienryhmien ohjaajana, arkunkantajana, Dukassa myyjänä, tehdä käsitöitä tai vaikkapa striimata tilaisuuksia ja tekstittää tallenteita, Alhosaari listaa.
Seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgayan mukaan vapaaehtoisia on noin 400, mutta osa on tauolla tehtävistä. Hän arvioi, että eniten vapaaehtoisia on lyhytkestoisissa tehtävissä.
– Ihmiset valitsevat, mihin käyttävät aikaansa, eikä pitkäkestoisiin tehtäviin sitoutuminen ole kovin yleistä enää. Toisaalta maailman mullistukset ovat lisänneet ihmisten auttamisen halua.
Raija Alhosaari huomauttaa, että vapaaehtoiset ovat koko seurakuntaelämän ydin.
– Kun kristinusko syntyi, seurakunnissa oli vain vapaaehtoisia. Minulle vapaaehtoiset ovat lähimpiä työkavereita.
Tuu mukkaan! -tapahtuma tekee vapaaehtoistoimintaa näkyväksi
Syyskuussa järjestettävä Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut -tapahtuma tekee näkyväksi Joensuun seurakuntien vapaaehtoistoimintaa.
– Sinne voi tulla tapaamaan toisia vapaaehtoisia, etsimään omaa vapaaehtoistehtävää ja viettämään aikaa yhdessä, Leena Mgaya vinkkaa.
Lisäksi valtakunnalliselta vapaaehtoistyo.fi-sivustolta löytyy avoinna olevia tehtäviä myös Joensuun alueella. Sivuston kautta voi ilmoittautua itseä kiinnostavaan tehtävään.
– Työntekijä ottaa yhteydenoton perusteella yhteyttä ja kertoo lisää. Yhdessä sovitaan, vastaako tehtävä odotuksia, ja perehdytyksen jälkeen tehtävää pääsee kokeilemaan käytännössä, Raija Alhosaari kertoo.
Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta antaa arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.
– Pohdin aluksi, onko minusta arkunkantajaksi. Mutta vainajan siunaustilaisuus on arvokas tilaisuus, ja itselle tulee hyvä mieli, että omaiset saavat apua, Katja Tykkyläinen pohtii.
– Ystävätoiminta on antanut minulle tärkeän ihmisen elämääni ja mahdollisuuden auttaa. Tunnen oman elämäni arvokkaammaksi, kun käytän sen mahdollisuuden, Alisa Niskanen toteaa.
Tea Ikonen
Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut
Tiistaina 13.9.2022 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksella, Kirkkokatu 28.
Klo 17 alkaen vapaaehtoistoiminnan esittelypisteitä seurakuntakeskuksen saleissa, sisällä napostelutarjoilua, ulkona grillimakkaraa ja Saapas-toiminnan ja auton esittelyä
Klo 18–18.30 ohjelmatuokio isossa salissa: musiikkia ja vapaaehtoisten haastatteluja
DUKA, Toimentupa ja Rukouksen talo avoinna
Tilaisuuden juontaa Joensuun seurakunnan Kirkkoherra Katri Vilén
Rantakylän Norssin ekaluokkalainen Hertta Pitkänen osasi kouluun mennessä lukea ja laskea, mutta hän odottaa oppivansa niitä koulussa vieläkin paremmin. Eskaria käyvä pikkusisko saa tarvittaessa apua perheen koululaiselta.
Rantakylän Norssin ekaluokkalainen Hertta Pitkänen osasi kouluun mennessä lukea ja laskea, mutta hän odottaa oppivansa niitä koulussa vieläkin paremmin. Eskaria käyvä pikkusisko saa tarvittaessa apua perheen koululaiselta.
Hertta Pitkänen aloitti koulun hyvillä mielin, vaikka vähän myös jännitti. Reipas tyttö kuitenkin tietää, että jos joku asia ei ensi yrittämällä mene oikein, sitä kannattaa yrittää uudestaan niin kauan, kunnes onnistuu. Kuva: Tea Ikonen
KOULU. Aloitin ekaluokan Rantakylän normaalikoulussa 11. elokuuta. Meidän luokalla on 48 oppilasta ja kolme opettajaa, jotka vaikuttavat kivoilta. He jakavat meidät joka päivä eri oppimisryhmiin. Meillä on iso luokkahuone, jonka voi jakaa kahteen osaan.
ESKARI. Ennen kouluun menoa kävin eskarin Soutajanpuiston päiväkodilla. Sitä ennen olin päiväkodissa Pataluodossa. Eskarissa opin jo tosi hyvin lukemaan ja kirjoittamaan ja numerot sataan asti. Osasin myös yhteenlaskua ennen ekaluokan aloittamista. Pikkusiskoni aloitti juuri kaksivuotisen eskarin. Lupasin, että voin auttaa häntä hänen tehtävissään.
OPPIMINEN. Sain koulusta kyniä, kumin ja keltanokkalippiksen. Myöhemmin saan koulusta myös pienen tablet-tietokoneen, jonka on tarkoitus olla minulla alakoulun loppuun asti. Kouluaineista mielenkiintoisimmalta tuntuu englanti, koska se on minulle ihan uutta. Odotan, että koulussa opin yhteenlaskua vieläkin paremmin ja opin tuntemaan koulun paikat.
KOULUMATKA. Koulumatkani on vain muutama sata metriä, mutta sen varrella korjataan kaukolämpöputkia, ja remontin vuoksi reitti on joka päivä erilainen. Onneksi isä tai äiti kulkevat aluksi koulumatkan kanssani. Koulusta päästyäni menen iltapäiväkerhoon Rantakylän seurakuntatalolle. Myös sinne siirtyminen on hankalaa, kun reitillä oleva alikulkukäytävä on remontissa eikä sen kautta voi vielä alittaa isoa tietä. Meille on kuitenkin luvattu, että koulunkäynnin avustaja auttaa kulkemisessa iltapäiväkerhoon.
ODOTUKSET. Aloitin koulun hyvillä mielin. Vähän kyllä jännitti se, mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Äiti myös epäili, että kouluaamuina minulle olisi vaikeinta muistaa, että ensin pukeudutaan, syödään aamupala ja pestään hampaat ennen kuin voi katsoa hetken telkkaria. Mutta jos jokin ei heti mene hyvin, yritetään tehdä se uudestaan oikein.
Marraskuussa seurakuntiin valitaan uudet luottamushenkilöt. Mutta mitä asioita Joensuun seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa on tulossa päätettäviksi vuosina 2023–2026?
Marraskuussa seurakuntiin valitaan uudet luottamushenkilöt. Mitä asioita Joensuun seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa on tulossa päätettäviksi vuosina 2023–2026?
Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen toivoo erilaisten äänenpainojen pääsevän kuuluviin seurakunnan päätöksenteossa. Hän kannustaa asettumaan ehdolle ja äänestämään syksyn seurakuntavaaleissa. Kuva: Tea Ikonen
Joensuussa seurakuntalaiset saavat äänestää sekä seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston että oman seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenten vaaleissa. Yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Ketosen mukaan seurakuntayhtymän ja seurakuntien strategiat ohjaavat paikallista kirkon työtä olennaisella tavalla.
– Ne kumpuavat kirkon tunnustuksesta, jossa kiteytetysti määritetään kirkon olemus ja tehtävä, Ketonen selventää.
Myös Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen tuo esiin strategian merkityksen:
– Pielisensuun seurakunnalla on tuore strategia, jonka mukaan toimimme, teemme päätöksiä seurakunnassa tehtävästä työstä, varojen käytöstä ja virkavalinnoista.
Kontiolahden seurakunta ei kuulu seurakuntayhtymään. Kirkkoherra Jukka Reinikainen kertoo, että tulevina vuosina Kontiolahdella jatketaan seurakuntastrategian jalkauttamista. Itsenäisessä seurakunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu kirkkovaltuusto.
Rakennushankkeet ja toiminnan suunnittelu nivoutuvat yhteen päätöksenteossa
Rakennushankkeista seurakuntayhtymässä päättää sen ylin päättävä toimielin, yhteinen kirkkovaltuusto. Puheenjohtaja Ketosen mukaan tällä hetkellä merkittävin hanke on Kiihtelysvaaran uusi kirkko.
Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo korostaa monitoimikirkon tulevaa tehtävää seurakunnallisen toiminnan keskuksena.
– Toiminnan suunnittelu ja kehittäminen ovat tärkeä osa seurakuntaneuvoston jäsenten työsarkaa tulevina vuosina, Angervo toteaa.
Toinen merkittävä hanke on Joensuun hautausmaan toimisto- ja huoltorakennus.
Enon seurakuntaneuvostossa on edessä uuden siunauskappelin tai vaihtoehtoisten järjestelyiden valmisteluun liittyvää työtä, kertoo Enon seurakunnan vt. kirkkoherra Markku Koistinen.
Kontiolahden seurakunnan luottamushenkilöiden päätettäväksi on tulossa muun muassa kirkon ulkomaalaus, Hirvirannan leirikeskuksen peruskorjaus ja ravitsemuspalveluiden kilpailutus.
Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä työntekijöiden määrästä ja henkilöstövalinnoista
Työntekijöiden valinnat ovat tärkeä osa luottamushenkilöiden toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén:
– Seurakuntaneuvosto päättää esimerkiksi siitä, laitetaanko virkoja auki, sekä osallistuu aktiivisesti henkilöiden valintaprosessiin hakuilmoituksen laadinnasta haastatteluihin ja valintoihin.
– Enon seurakunnassa on tulossa kirkkoherran ja seurakuntapastorin virkojen täyttöön liittyvät valmistelut ja valinnat sekä päättäminen papin virkojen lukumäärästä. Nämä ovat tärkeitä tulevaisuuteen ja myös strategiaamme liittyviä asioita, Koistinen sanoo.
Pyhäselän kasvavan seurakunnan kirkkoherra Ville Ojalan mukaan luottamushenkilöt voivat päästä päättämään työntekijöiden määrän lisäämisestä.
Kontiolahden seurakunnassa on painetta henkilöstökulujen karsimiseen.
Tarvitaan yhteistyötä seurakuntien välillä
Seurakuntarajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan Vaara-Karjalan seurakunnassa, joka on jäsenmäärältään pieni.
– On ajankohtaista miettiä, mitä yhteistyö voisi konkreettisesti tarkoittaa, ja tehdä rohkeasti päätöksiä esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden mahdollisuudesta. Mitkä ratkaisut palvelisivat parhaiten sitä, että seurakunnan toiminta voisi jatkua vireänä ja elinvoimaisena? Angervo pohtii.
Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Autio nostaa esiin kysymyksen seurakuntarakenteesta:
– Seuraavien neljän vuoden aikana on varmasti mietittävä resurssien sopeuttamista ja mahdollista seurakuntarakenteen muuttamista. Optimaalista olisi niin hallinnon kuin toiminnankin kannalta, jos Joensuussa olisi yksi seurakunta. Olisi toivottavaa, jos tämä asia nousisi keskusteluun ja päätöksentekoon.
Arvoilla on iso merkitys päätöksenteossa
Vuosittain toistuvat toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä toimintakertomukset ovat keskeisiä isoja asioita seurakunnan päätöksenteossa.
– On tärkeää, että erilaiset äänenpainot pääsevät kuuluviin, Tiina Reinikainen toteaa ja kannustaa asettumaan ehdolle sekä äänestämään seurakuntavaaleissa.
Vilén korostaa, että arvot ohjaavat toimintaa ja päätöksentekoa. Hänen mukaansa luottamushenkilöillä on tärkeä paikka vaikuttaa siihen, mihin rahoja käytetään, kenelle tiloja annetaan käyttöön ja minkälaista toimintaa tuetaan ja järjestetään.
Hanna Pekkanen
Vielä ehdit ehdokkaaksi
Seurakuntavaalien slogan haastaa jokaista kirkon jäsentä mukaan: ”Asetu ehdolle sellaisena kuin olet!”
Ehdokkaaksi voi asettua täysi-ikäinen, konfirmoitu seurakunnan jäsen. Ehdokasasettelu päättyy 15.9. kello 16, johon mennessä valitsijayhdistysten perustamisasiakirjat tulee toimittaa seurakuntatoimistoon tai kirkkoherranvirastoon. Luottamushenkilön tehtävästä kiinnostuneiden kannattaa siis toimia viipymättä.
Millaisista ominaisuuksista on hyötyä luottamushenkilön tehtävien hoitamisessa? Kysyimme Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Aution näkemystä asiaan. Hänen mukaansa hyvä luottamushenkilö on perillä seurakunnan taloudesta ja toiminnasta sekä muutenkin innostunut ja kiinnostunut seurakunnan elämästä.
– Jos luottamushenkilö ei esimerkiksi käy jumalanpalveluksissa, niin se tuntuu oudolta. Seurakuntaelämän rakastaminen on tärkeää, koska sen pohjalta voi tehdä hyviä päätöksiä, Autio perustelee.
”Outoa miten oma hymy tarttuu ensin itseeni ja sitten välillä myös vastaantulijaan.”
Harrastan juoksua. Enemmän se on lyllertämistä, missä on mukana kova ähkimisen ja puuskuttamisen ääni. Pitäisi kuulemma juosta niin, että pystyy samaan aikaan puhumaan, mutta sitä taitoa en vielä osaa. Sitä paitsi muilla kulkijoilla saattaa olla ennakkoluuloja ääneen itsekseen puhuvasta lenkkeilijästä. Toisinaan kuuntelen juostessani nappikuulokkeista musiikkia, joskus äänikirjaa, mutta yleensä ympäristön ääniä ilman mitään laitteita. Juoksen ulkotiloissa – niin kuin lajin harrastajat yleensäkin – ja näen silloin tietysti paljon ihmisiä: muita kuntoilijoita, koiran kävelyttäjiä, söpöileviä seurustelevaisia, väsyneitä ja innokkaita työmatkalaisia, nuoria hengailemassa kavereidensa kanssa, ulkoilevia ikäihmisiä ja suunnilleen kaikkia.
Ainakin luulen aistivani herkästi muiden ihmisten tunnetiloja. Lenkillä ollessakin voi pelkkä vastaantulijan olemus viestiä monenlaisia tunteita. Nämä sitten vaikuttavat omaan olooni, vaikka hetken vilaus vastaantulijasta ei perusteellinen analyysi olekaan. Kuitenkin lyhytkin, hyväntahtoiseksi ymmärtämäni katse ja hymy toisen ihmisen kasvoilla tuo hyvän mielen minullekin.
Heräsin kerran miettimään vastavuoroisesti, mitä muut aistivat minun fiiliksistäni. Samoja tunteita, joita imen itseeni vain vilaukselta näkemistäni ihmisistä, välitän tietenkin itsestäni heidän koettavakseen. Tee toisille, niin kuin toivot itsellesi tehtävän. Päätin ryhtyä hymyilemään lenkeillä. Outoa miten oma hymy tarttuu ensin itseeni ja sitten välillä myös vastaantulijaan. Ihan alkaa välillä naurattamaan oma hymy, mutta tärkeää on myös, että välillä saan hymyjä vastineeksi omastani. Ehkäpä jonkun tuntemattoman fiilikset paranevat, ehkä jopa hänen päivänsä kulku muuttuu iloisempaan suuntaan? Voi toki olla, että takaisinhymyilijä jää miettimään minun vointiani, mutta sitten se on niin.
Uskaltaisinkohan kokeilla, että ryhtyisin hymyilemään muuallakin kuin hikisen juoksupaidan suojassa? Toivottaisin hymyillen hyvät huomenet paitsi kotona myös työpaikalla. Tietysti hymyn pitää olla aito, ei väkisin väännetty irvistys. Ihmiset kyllä huomaavat eron. On kuitenkin niinkin, että oma päätös hymyilemisestä vaikuttaa itseeni ja sitä kautta siihen, mikä on aitoa.
Jos siis näet hikisen mutta hymyilevän lenkkeilijän, niin ei huolta, hymyile rohkeasti takaisin. Lenkkeilijällä on luultavasti asiat kunnossa ja saatat kokea jännän fiiliksen itsessäsi.
Olli Sivonen
takarivin kristitty
Pielisensuun seurakunta
ollisivonen62@gmail.com
Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä ihmisten hyväksi niillä resursseilla, jotka heillä on käytettävissään.
Kesälomamatkalla ilahduin tavatessani nuoren naisen, joka oli käynyt rippikoulun muutama vuosi sitten ja nyt täysi-ikäiseksi tultuaan oli innolla lähdössä mukaan oman seurakuntansa luottamushenkilöksi. Tapaamani nuoren motiivina oli halu vaikuttaa asioihin. Joku toinen lähtee mukaan, koska kaipaa mielekästä tekemistä ja tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon. Yksi haluaa nostaa kannattamiaan arvoja esiin luottamuselimissä. Toinen näkee seurakunnat oman asuinympäristön aktiivisina toimijoina, joiden kautta voi luoda uudenlaisia mahdollisuuksia harrastaa ja tavata toisia ihmisiä. Motiiveja on lukuisia.
Mistä vaaleilla valitut luottamushenkilöt sitten oikein päättävät? Monesti mainitaan rahat, rekrytoinnit ja rakennukset. Talouslukujen ja seinien taustalla ovat kuitenkin aina ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä ihmisten hyväksi niillä resursseilla, jotka heillä on käytettävissään. Päätösten myötä pienet lapset saavat kirmata luontokerhoissa pitkin metsiä, vanhemmat saavat hengähdystauon lapsenhoidosta, ikäihmiset löytävät seuraa ja tekemistä ja vaikeuksiin joutuneet saavat apua.
Tämän syksyn seurakuntavaalien ehdokkaat ovat selvillä noin parin viikon päästä. Vielä on siis aikaa miettiä, lähteäkö itsekin ehdokkaaksi. Mitään tiettyä ihmistyyppiä ei näissä vaaleissa haeta, sillä jokainen voi ryhtyä ehdokkaaksi juuri sellaisena kuin on. Seurakuntavaalit.fi-sivusto kertoo, että ehdokkaaksi ryhtyvän tulee olla ”kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu”. Ilmaisua selvennetään kuitenkin lisää: ”Ilmaisu kertoo siitä, että henkilö kuuluu kirkkoon ja on sitoutunut rakentamaan yhteisön tulevaisuutta. Tämä on tarpeen toimittaessa seurakunnan luottamuselimessä. Käytännössä vakaumusta ei tutkita. Kristillinen vakaumus ilmenee kullakin ihmisellä omalla tavallaan.”
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Osaisimmepa olla yhtä helliä toisillemme kuin vanhemmat lapselleen.
Lapseni on nyt kolmen kuukauden ikäinen. Hän on juuri oppinut hymyilemään, nauramaan ja kääntymään mahalleen. Hän on oppinut kannattelemaan päätään ja katselemaan ympärilleen. Hän on myös oppinut tunnistamaan vanhempiensa äänet.
Kun harmitus tulee, hänen suunsa kääntyy mutturalle ja silmät vetistyvät kyynelistä. Itku ei lakkaa, ennen kuin hän pääsee turvalliseen syliin, kuulee tutun äänen ja tuntee hellän kosketuksen. Hädässä löytyy turva eikä enää tarvitse huutaa.
Siinä pienen lapsen suhteessa meihin vanhempiin on paljon samaa kuin meidän ihmisten ja Jumalan suhteessa. Pärjäämme melko hyvin elämämme vesissä, kunnes tulee liian suuri aalto ja meinaamme upota. Silloin, veden varaan joutuneina, me huudamme hätäämme kohti Jumalaa. Kipumme keskellä me toivomme pääsevämme turvalliseen syliin ja tulevamme meitä vahvempien käsien kantamiksi.
Raamatussa kuvataan, miten Jeesus saa kuuron kuulemaan ja mykän puhumaan. Hän hoitaa apua pyytävää. Jeesus ei karta elämässään virheitä tehnyttä, ei eksynyttä eikä yhä uudelleen erehtyvää. Jeesus tulee itkevän luo, kuivaa kyyneleet ja nostaa syliinsä.
Osaisimmepa me kohdata toisemme samalla herkkyydellä. Osaisimmepa olla yhtä helliä toisillemme kuin vanhemmat lapselleen.
Tämä tuo mieleen vanhan veisun, joka alkaa: ”Minä Luojalta kaksi kättä sain. Luoja kuiskasi: rakasta niillä”. Kuitenkaan laulaja ei saa käsillään aikaiseksi kuin tuhoa, joten hän päättää näyttää kömpelöitä käsiään Luojalleen, joka silmät kyyneleissä, ollenkaan syyttämättä vastaa: ”Anna minulle kädet likaiset. Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.” Ja siinä hetkessä ne kädet alkavat soida Jumalan hellin sävelin.
Me voisimme opetella antamaan kätemme Jumalalle pestäväksi. Siinä samalla me annamme ne hänen käyttöönsä. Voisimme opettaa toinen toistamme siihen, että kaikkea elävää kohdellaan rakkaudella ja pienemmistä pidetään aina huolta.
Ehkä jossain vaiheessa oppisimme katsomaan toisiamme Jumalan silmien kautta. Näkisimme armoa tuhlanneet, hyvissä aikeissaan epäonnistuneet ja turvallisilta teiltä eksyneet läheisemme, ja torjumisen sijaan uskaltaisimme avata kätemme halaukseen.
Valtiovalta sorvaa kuumeisesti energiansäästöohjelmaa kansalaisille. Historia toistaa itseään.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Jo yli puoli vuotta kestäneelle sodalle ei ole loppua näkyvissä. Sodan seurauksena miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Pakolaisvirta jatkuu yhä – Suomeenkin.
Pakolaisaallon lisäksi Venäjän hyökkäyssota on sysännyt liikkeelle elinkustannusten nopean ja jyrkän nousun. Energian, polttoaineiden ja ruuan kallistuminen kirpaisee jo nyt jokaista suomalaista. Lisäksi kansalaisia valmistellaan edessä oleviin sähkön hinnan rajuihin korotuksiin. Kauhulla voi vain odottaa, mitä ensi talvi tuo tullessaan, kun hintataso kylmää jo nyt!
Valtiovalta sorvaa kuumeisesti energiansäästöohjelmaa kansalaisille. Historia toistaa itseään. Vuoden 1973 öljykriisin aikana sisäasiainministeriö antoi joukon määräyksiä energian säästämiseksi. Niiden seurauksena muun muassa asuin- ja toimistohuoneistojen lämpötiloja laskettiin ja liikenteen yleiseksi kattonopeudeksi määrättiin 80 km/h. Mikä meitä suomalaisia odottaa tänä syksynä, selviää lähiviikkojen aikana, kun Työ- ja elinkeinoministeriö julkistaa piakkoin esityksensä vuoden 2022 energiansäästökampanjaksi.
Nopea ja tehokas tapa vähentää energiankulutusta on alentaa huonelämpötiloja. Yhden asteen vähennys ei juuri vaikuta asumisviihtyvyyteen, mutta saa aikaan noin viiden prosentin säästön. Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Asumisterveysohjeen mukaan 21:n asteen lämpötila asuinhuoneissa on passeli. Toinen hyvä tapa saada energiankulutus laskuun on harventaa saunomiskertoja ja lyhentää suihkussaoloaikaa. Saunan lämpötilaksi riittää 70–80 astetta, ja itsensä saa suihkussa pestyä muutamassa minuutissa. Eikä kahta ilman kolmatta: viimeistään nyt on aika vaihtaa vanhat hehkulamput energiaa säästäviin, kestäviin ja ympäristöystävällisiin led-valoihin. Samalla valaistuksen määrä ja laatu paranevat.
Vanhan testamentin niin sanottuun viisauskirjallisuuteen kuuluvassa Sananlaskujen kirjassa massalainen Agur rukoilee Jumalaa näin: ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen”. Agurin pyyntö vuosituhansien takaa on viisautta ja kurantti toive – tänäänkin. Päivä päivältä kohoavien energia- ja muiden elinkustannusten puristuksessa peruskansalaisen pyyntö tuskin kohdistuu enää rikkauteen. Eiköhän painopiste ole jo nyt yhä enemmän köyhyydeltä varjeltumisessa ja tarvittavan ruokamäärän saamisessa.
Markku Fräntilä
oppilaitospappi
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.
Harrastan juoksua. Enemmän se on lyllertämistä, missä on mukana kova ähkimisen ja puuskuttamisen ääni. Pitäisi kuulemma juosta niin, että pystyy samaan aikaan puhumaan, mutta sitä taitoa en vielä osaa. Sitä paitsi muilla kulkijoilla saattaa olla ennakkoluuloja ääneen itsekseen puhuvasta lenkkeilijästä. Toisinaan kuuntelen juostessani nappikuulokkeista musiikkia, joskus äänikirjaa, mutta yleensä ympäristön ääniä ilman mitään laitteita. Juoksen ulkotiloissa – niin kuin lajin harrastajat yleensäkin – ja näen silloin tietysti paljon ihmisiä: muita kuntoilijoita, koiran kävelyttäjiä, söpöileviä seurustelevaisia, väsyneitä ja innokkaita työmatkalaisia, nuoria hengailemassa kavereidensa kanssa, ulkoilevia ikäihmisiä ja suunnilleen kaikkia.
Kirkkotie 