Pääkirjoitus: Varalta kastettu

”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma.”

Keskustelun arvokkain hetki alkaa usein siitä, kun ihmisen varmuus alkaa rakoilla. Katse lähtee hakemaan kiintopistettä kauempaa – tai pikemminkin sisempää – puheen rytmi hidastuu, lauseet muuttuvat haparoiviksi. Silloin tietää, että nyt mennään maastoon, jossa ollaan jollakin tavalla paljailla.

Toisinaan tällaiset hetket liittyvät uskontoon. Viimeksi sellainen hetki tuli vastaan tätä lehteä tehdessä, kun kävin haastattelemassa maanviljelijä Mari Kalliomäkeä. Keskustelun lopussa Kalliomäki totesi luonnon kanssa elämisen opettavan maanviljelijöille nöyryyttä. Ja siinä kohtaa se tuli – hiljentyvä, haparoiva hetki ennen sanojen löytymistä: ”Kyllä näissä hommissa varjeluksesta puhutaan. Uskon mystiikka kasvaa, kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: ehkä kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa.”

On näitä hetkiä ollut ennenkin. Muistan ikäni sen ilmeen tuttavani kasvoilla, kun hän rappukäytävässä empien, vähän pöllämystyneenä katsoi minuun ja sanoi: ”Olen miettinyt, pitäisikö nuo lapset sittenkin varalta kastaa”. Tai se, kun jo elämää nähnyt, pitkään uusperheen arkea pyörittänyt nainen päätyi äkkiä perustelemaan, miksi sitä tässä vaiheessa on päätetty vihille lähteä: ”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma”.

Tuollaiset hetket ovat minulle vaikuttavia Pyhän reunalla käyntejä. Nuo ihmiset, jotka tuskin pitävät itseänsä eturivin uskovaisina, avaavat yllättäen maiseman Korkeamman tajuun.

En muista, mitä mahdoin hoksata kastepohdintaan vastata. Ehkä, että sehän on hyvä idea. Jos en huomannut sanoa, niin sanottakoon se nyt: Varalta kastaminen on aivan erinomainen ajatus. Siinä ei häviä mitään, mutta saattaa saada paljon.

14.8.2019
Virpi Hyvärinen
tiedottaja
Joensuun seurakuntayhtymä
virpi.hyvarinen@evl.fi

Sana: Rakkauden laki

Luulin pitkään vielä oman rippikouluni jälkeen, että rakkauden kaksoiskäsky, rakkauden laki ja kultainen sääntö tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Melkein, mutta ei sinne päinkään, kirjoittaa Markku Koistinen.

Älä tapa toista, älä surmaa. Vihasta, oi Herra meidät päästä.

Virsi 913:5

 

24/7 on aina ajankohtaista, ei vain nyt tämän lehden ilmestymispäivänä. Tarkoitan rakkauden lakia. Joka hetki se on pidettävä mielessä, myös silloin kun aallot alkavat nousta vaahtopäinä kirkkomme sisäisissä keskusteluissa – niissä, jotka rakkauteen ja rakastamiseen liittyvät.

Luulin pitkään vielä oman rippikouluni jälkeen, että rakkauden kaksoiskäsky, rakkauden laki ja kultainen sääntö tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Melkein, mutta ei sinne päinkään. Luterilaisuudessa keskeisinä raamatuntulkinnan avaimina on pidetty Jeesuksen käskyä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä sekä kultaisena sääntönä tunnettua periaatetta, jonka mukaan toisia pitäisi kohdella niin kuin itse toivoisi tulevansa kohdelluksi.

Tuleva sunnuntai puhuu rakkauden laista. Se on avain siihen, miten kaikkia muita käskyjä katsotaan ja miten niihin pitäisi suhtautua. Kerran rippileirillä kysyin oppilailta, mikä on suurin käsky? Hetken heidän mietittyään sain vastauksen: älä tapa. Vastausta perusteltiin siten, että tappaminen peruuttamatonta. He selittävät, että kaikkien muiden käskyjen rikkominen oikeastaan on palautettavissa ennalleen, anteeksiannettavissa ja soviteltavissa. Sehän onkin hyvä vastaus.

Tappamista on kuitenkin monenlaista. Asenteella ja sanoillakin voi tappaa ja lannistaa. Se voi olla myös sellaista, jossa luudalla hätistellään pois toinen sellaiselta tontilta, jota kuitenkaan ei itse omista. Rakkauden laki on sama kuin kaikki käskyt yhteensä, siis sellainen mieli, jossa hyvä saa kokonaisvaltaisesti toteutua, sitä Jumala haluaa. Sehän on oikeastaan sama kuin viidennen käskyn myönteiseen sävyyn käännetty muoto: anna elää.

Kun tappamisesta lähdetään hyvään suuntaan, tullaan askel kerrallaan rakkauden lakiin: anna elää, tai vielä enemmän: rakasta!

Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta

Kirkkovuoden kuvistuskuva
Tuleva sunnuntai 28.7. on 7. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden laki. Kuva: Anniina Mikama

Sana: 4. sunnuntai helluntaista

Jos omaa syyllisyyttä ei voi tunnustaa muille ihmisille sen voi tehdä suoraan Jumalalle. Vaihtokauppa on vähintäänkin kohtuullinen, Jaakko Muhonen kirjoittaa hartauskirjoituksessaan.

Kerubitkin siivillänsä, verhoavat kasvojaan

Virsi 228:4

 

Miksi ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan?” Siksi, että Jeesus on syntisten ystävä. Hänen tehtävä on kutsua Taivasten valtakuntaan syntisiä eli itsensä Jumalan silmissä heikoiksi ja sairaiksi tuntevia ihmisiä ei hurskaita eli terveitä ja vahvoja. Aterioidessaan yhdessä tullimiesten ja syntisten kanssa Jeesus käsin kosketeltavasti ja aidosti osoittaa rakastavansa syntisiä.

Ateriayhteys epätäydellisten kanssa on Jeesukselle luonnollista. Oikeaoppisille se on mahdottomuus. Siinä menee oma maine ja takki tahraantuu. Yhteinen ateria on merkittävä yhteyden, kunnioituksen ja ystävyyden side. Ruokaseura kertoo enemmän kuin loputtomat sanat.

Kutsu kuuluu ja ateriayhteys on totta joka sunnuntain messussa. Me emme muistele vain menneitä, vaan elämme tämän päivän evankeliumia todeksi. Tässä ja nyt Kristus kutsuu meitä ateriayhteyteen kanssaan. Kristus tarjoaa aterian yhteyden ja ystävyyden merkiksi. Ehtoollisateria ei ole papin ja seurakunnan tarjoama kaveruuslounas. Se ei ole myöskään Jumalan palkinto tai sponsoriateria hyvin menestyneille uskoville. Ateriayhteys Kristuksen kanssa on Kristuksen ja syntisen ateriayhteyttä.

Ehtoollisen ateriayhteys on myös yhteyttä syntisten kesken, jotka menemme Kristusta kohtaamaan. Koska olemme epätäydellisiä, yhteys merkitsee meille jatkuvaa toinen toisemme kantamista. Myös pyhän epistola, 1. Piet. 5: 5-11, kutsuu Herran pyhälle ehtoolliselle: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”

Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta kumpuava Kristuksen kutsu ”tulkaa sillä kaikki on valmiina” on aito ja vastustamaton. Hyvyys ja rakkaus tulevat todeksi ehtoollisen ateriayhteydessä, joka valmistaa ja vahvistaa meitä hyvyyden ja rakkauden tekoihin. Ilman ateriayhteyttä Kristuksen kanssa kutsun sisältämä hyvä kuihtuu ja kuolee pois.

Sen vuoksi, jotta eläisit, jotta hyvyys ja rakkaus eläisivät, tule kohtaamaan Kristusta ehtoollisaterialle. Jos omaa syyllisyyttä ei voi tunnustaa muille ihmisille sen voi tehdä suoraan Jumalalle. Vaihtokauppa on vähintäänkin kohtuullinen. Ihminen antaa synnit ja saa anteeksi. Ja samalla ”Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.

Jaakko Muhonen
pastori
Kontiolahden seurakunta

 

Kuvituskuva 4. sunnuntaista helluntain jälkeen.
Tulevana sunnuntai 7.7. on 4. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Kadonnut ja jälleen löytynyt. Kuva: Anniina Mikama.

Suorittamisesta kohti vapautta

Vanhalla koululla toimiva Enonkosken luostari palvelee koko kirkkoa, sanoo luostarin retriittipappi Pauliina Kainulainen.

Vanhalla koululla toimiva Enonkosken luostari palvelee koko kirkkoa, sanoo luostarin retriittipappi Pauliina Kainulainen.

Pauliina Kainulainen
Mietiskelevä rukous on osa Pauliina Kainulaisen elämää. ”Minulle se konkretisoituu nyt muun muassa niin, että päästän irti tarpeestani tavoitella arvostettua asemaa”, Kainulainen kertoo. Kuva: Pasi Räsämäki

Harva tietää, että Enonkoskella toimii Suomen ainoa evankelisluterilainen luostari. Luostariperinne katkesi, kun reformaattori Martti Luther lähti luostarista ovet paukkuen.

– Luther piti luostarielämää suorittamisena eikä löytänyt sieltä armoa. Samalla menetettiin paljon hyvää, kuten mietiskelevän rukouksen perinne, sanoo Enonkosken luostariyhteisön retriittipappi Pauliina Kainulainen, 50.

Kontiolahdella miehensä Jarin kanssa asuva Kainulainen on hoitanut tointa reilun vuoden Ihamaniemen kyläkoululla. 1907 valmistuneella koululla oli sodan jälkeen paljon lapsia: yläkerran majoitustiloissa nukkui parhaimmillaan kolmisenkymmentä läheisistä saarista tullutta lasta. Koulu lopetettiin 1993. Seuraavana vuonna koulussa aloitti luostari, jonka taustalla on Suomen evankelisluterilaisen luostarin tuki ry.

Aluksi vakituisia asukkaita oli neljä, mutta viime vuosina vakituisia asujia ei ole ollut. Toiminta olisi kenties hiipunut kokonaan, ellei kirkolliskokous olisi Mikkelin hiippakunnan aloitteesta myöntänyt kolmivuotista avustusta luostariyhteisön retriittipapin palkkaamiseen vuonna 2017.

Kainulainen kuvailee työtä monipuoliseksi ja käytännönläheiseksi. Kolme hetkipalvelusta päivässä pitävät huolta siitä, että mieli suuntautuu kohti Kristusta.

Tehtäviin kuuluu retriittien ja muiden tilaisuuksien järjestelyä. Kevään aikana luostarissa on pidetty muun muassa ekumeeninen ekoretriitti. Huoli luomakunnan tilasta herättää pelkoja, ja peloista pääsemiseksi tarvitaan yhteisöjä. Ekoretriitissä yhteiset keskustelut rytmittivät hiljaisia jaksoja. Ihmiset olivat huojentuneita huomatessaan, etteivät he ole yksin huoliensa kanssa.

Tulevana kesänä on tiedossa konsertteja, kursseja, talkoita ja teemapäiviä. Talvella luostarissa on hiljaisempaa ja Kainulainen vierailee seurakunnissa kertomassa hiljaisesta rukouksesta.

Keski-iän kriisi

Kainulainen väitteli teologian tohtoriksi 2005. Sen jälkeen hän oli vuoroin seurakuntatyössä, vuoroin tutkimuksen parissa. 2011 hän päätti pitkän pohdinnan jälkeen lähteä ehdokkaaksi piispanvaaliin.
– Odotin, että käydään hyviä keskusteluita teologiasta ja hengellisyydestä, mutta sellaisiin ei ikinä päästy, Kainulainen harmittelee.

Piispanvaaliin liittyvä henkilökeskeinen julkisuus tuntui raskaalta. Vaalin jälkeen pettymys sai Kainulaisesta otteen. Hän oli pettynyt kampanjaan ja kirkon hierarkkiseen valtapeliin, mutta myös itseen, kun hän uupui ja teki virhearvioita.

Samoihin aikoihin yliopistollinen, järkiperäinen teologia, oli alkanut tuntua yhä vieraammalta. Elämänmuutoksen tai jopa kriisin ainekset olivat kasassa.

– Keski-iän kriisissä ihminen kysyy, oliko tässä kaikki elämän ulottuvuudet. Kirjassani Suuren järven syvä hengitys käytän tästä ilmausta ’syvyyden kaipuu’.

Nyt Kainulainen näkee noissa vuosissa uuden alun siemenet. Hän löysi tuekseen hengellisen ohjaajan, jonka kanssa hän saattoi keskustella kristittynä olemisesta. Ohjaaja johdatteli hänet ignatiaanisen raamattumietiskelyn pariin.

Jesuiittasääntökunnan perustajan Ignatius Loyolan (1491–1556) ajattelussa rukous ja maailman hyväksi toimiminen kulkevat käsi kädessä. Loyolan hengelliset harjoitukset ovat oikeiden elämänvalintojen tekemistä ja turhista asioista vapautumista.

”Se, minkä nuori ihminen löysi ja mikä hänen oli löydettävä ulkopuolelta, se iltapäivän ihmisen on löydettävä sisäpuolelta”, sanoo psykoanalyytikko Carl Jung. Kainulaista puhuttelee ajatus elämän aamupäivästä ja iltapäivästä.

– Minun elämäni aamupäivään kuului se, että kuulostelin, olisiko johtajan homma tai uralla eteneminen minun hommani. Ei olisi, se tuli selväksi, Kainulainen naurahtaa.

Nyt mietiskelevä rukous on löytänyt paikkansa Kainulaisen elämässä. Rukouksessa on samoja piirteitä kuin mindfulnessissa, mutta rukous suuntautuu Kristukseen. Mietiskelevä rukous harjaannuttaa sisäistä irtipäästämisen asennetta.

– Minulle se konkretisoituu nyt muun muassa niin, että päästän irti tarpeestani tavoitella arvostettua asemaa. Koetan päästää irti kiitoksentavoittelusta ja miellyttämisenhalusta, ja turvallisuuden ja kontrollin tarpeestani, Kainulainen listaa.

Rukouksessa ihmistä johdatellaan aina kohti toimintaa lähimmäisenrakkauden hengessä. Silti Kainulainen haluaa päästää irti tarpeestaan muuttaa maailmaa. Hän näkee, että rukous muuttaa ihmistä itseään, ja muutos ihmisessä vaikuttaa asioihin, joita hän haluaa muuttaa.

Mietiskelevä rukous

Luostarielämän ”asetussanat” löytyvät uudesta testamentista (Mark. 6:31), jossa Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” Sana ’retriitti’ merkitsee vetäytymistä.

Retriitinohjaajana Kainulainen on huomannut, että varsinkin keski-ikäiset hoiva- ja opetusalalla toimivat ihmiset kaipaavat hiljaisuutta. Retriitti on väkevää vastapainoa työelämän vaatimuksille. Keho ja mieli saavat levätä eikä keneltäkään vaadita suorituksia tai itsearviointeja.

– Moni löytää ignatiaanisessa retriitissä uudelleen Raamatun ja rukouksen. Hiljainen rukous ei ole niinkään paljoja sanoja eikä pyytämistä tai kiittämistä. Kyse on antaumuksesta, avoimena olemisesta Jumalan lähellä.

Mietiskelevässä rukouksessa mieleen tulevia ajatuksia ja tunteita ei yritetä torjua, vaan niistä tullaan tietoiseksi ja niille annetaan vapaus mennä. Rukoileva ihminen alkaa ymmärtää, etten minä ole yhtä kuin tunne tai ajatus. Ihminen etenee kohti sisäistä vapautta ja hyvää riippumattomuutta, Kainulainen sanoo.

Toimittajan luostarikäynti päättyy päiväpalvelukseen, johon osallistuu myös kolme talkoolaista. Sisar Virva lukee Psalmia: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.” (Ps. 19:1–3)
Topi Linjama

Seurakuntien saunat lämpiävät kesällä – mökkitunnelmaa kaupunkilaisille kesäkodeilla

Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään.

Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään. 

Pauli Leppänen kantaa halkoja saunaan ja Anja Niemeläinen istuu saunan portailla.
Pielisensuun seurakunnan aktiivit Pauli Leppänen ja Anja Niemeläinen pitävät huolta, että rantasauna lämpiää ja kotakahvit keittyvät kesän ajan perjantai-iltaisin Sulkulassa kaikille halukkaille. ”Saunan löyly on pehmeä ja lauteilta näkyy järvelle”, sanoo Anja Niemeläinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joutsenten torvet soivat alkukesän aamuna Sulkulan rannassa Pyhäselän äärellä. Seurakunnan kesäkodin kodan ovi on raollaan, ja sisällä hääräävät Pielisensuun seurakunnan aktiivit Anja Niemeläinen ja Pauli Leppänen. Nokinen pannu on jo tulilla, kasvismakkarat hakeutuvat ritilälle paistoon. Onhan tarjottavat koepaistettava – ja maistettava – ennen kuin ne laitetaan tulevan kesän saunojille tarjolle.

Joensuun seurakuntayhtymän omistama Sulkulan kesäkoti on aikoinaan ollut kovassa käytössä. Tannerta ovat tömistäneet niin rippikoululaisten kuin telttailevien tyttö- ja poikaleiriläisten jalat. Nyt Kesärannantien varrella, metsän kätkössä piilevä paikka huokuu lepoa ja rauhaa. Talo ei ole käytössä enää, mutta kota ja sauna ovat. Joka perjantai-ilta, koko kesän ajan, kodassa kuumuu pannu ja saunassa kiuas. Siitä pitävät Niemeläinen ja Leppänen huolen.

Näin on ollut jo kutakuinkin 25 vuoden ajan. Se oli vuosi 1994 kun Hukanhaudan nuorten aikuisten raamattupiirin porukka, Niemeläinen ja Leppänen mukaan lukien, tuli siivoamaan tyhjilleen jäänyttä kesäkotia.

– Siinä syntyi ajatus, että täällähän voisi pitää saunailtoja, joihin voisivat tulla sellaiset, joilla ei ole omaa kesämökkiä. Ajattelimme, että olisi hyvä olla joku paikka, mihin tulla viettämään iltaa, vaihtoehto viikonlopun baarissa istumiselle, muistelee Niemeläinen.

– Parin vuoden ajan olimme talossa, mutta kun rantaan rakennettiin kota, siirryimme sinne, kertoo Leppänen.

”On ilo, että voi tällaista tarjota”

Vuodet ovat vierineet ja nuoret aikuiset jalostuneet varttuneemmiksi aikuisiksi. Kotailtojen järjestämiseen eivät Niemeläinen ja Leppänen ole kuitenkaan kyllästyneet.

– Kun kokee, miten ihmiset ottavat illat vastaan ja ovat iloisia, niin minusta tuntuu että saan itse enemmän kuin he. On ilo, että voi tällaista tarjota, toteaa saunanlämmityksestä ja tarvittaessa hartaudestakin vastaava Pauli Leppänen.

– Illoissa käy keskimäärin kolmisenkymmentä ihmistä. Tänne ovat kaikki ja kaikenikäiset tervetulleita. On mukava tavata ihmisiä, joihin ei muuten törmäisi, toteaa Anja Niemeläinen.

Illoissa on usemmiten paikalla seurakunnan työntekijä pitämässä hartauden ja juttelemassa ihmisten kanssa.

– Ilonaihe illoissa on sekin, että laitamme kotailtojen kahvituksen tuoton aina Pietarin katulasten hyväksi Kansan Raamattuseuran kautta. Tarjoilumaksu on toki vapaaehtoinen, kertoo Niemeläinen.

Kesäisiä saunailtoja järjestetään Sulkulan lisäksi myös Vainoniemen huvilan vieressä sijaitsevalla Männikköniemen kesäkodilla. Keskiviikon illat ovat kaikille avoimia, torstain ja perjantain illat on suunnattu opiskelijoille ja nuorille aikuisille.

Virpi Hyvärinen


Kaikille avoimet saunaillat kesäkodeilla

• Kotaillat Sulkulassa (Kesärannantie 10) perjantaisin 14.6.–30.8. 2019 (ei 26.7. ja 23.8.). Kotakahvit, hartaus, makkaranpaistoa, keskustelua, saunomista ja uimista.

• Männikköniemen kesäillat keskiviikkoisin 11.9. saakka Männikköniemen kesäkodilla (Vainoniementie 2). Klo 17.30 naisten saunavuoro, klo 19 hartaus, n. klo 19.30 miesten saunavuoro.

• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten illat Männikköniemessä torstaisin 6.6.–11.7. ja 8.8.–29.8. klo 16–21. Naisten sauna klo 16–17, miesten sauna klo 17–18, vierailijan alustus ja iltahartaus klo 18–19.30, nuotiopiiri klo 19.30–21.

• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Kesäpysäkki-illat Männikköniemessä perjantaisin 7.6., 14.6., 28.6., 5.7., 12.7. ja 9.8. klo 17–21. Ohjelmassa mm. sauno-mista (naisten sauna klo 17–18.30, miesten sauna klo 18.30–20), beach volley’tä, frisbeegolfia ja ulkopelejä.

Sana – Pyhän Kolminaisuuden päivä

Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen, kirjoittaa Katriina Puustinen.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
– Joh. 3:8

Kesäillan tyyni järvenpinta – täydellinen peili rannan puille, jotka kurkottavat veden ylle. Jostain kuuluu kuikan huuto, toisen vastaus. Tyyni ja tuuleton kantaa pienenkin äänen kauas ja vedenpinnan rikkoutuminen etenee laajoissa kaarissa, hitaasti vaimentuen. Iltaauringon viimeiset säteet värjäävät taivaan – ja maan, vedenpinnan peilin samoilla hehkuvilla väreillä.

Lämmin tuulenvire leikkii varjossa istuvan hiuksilla. Heinänkorsi niiaa sen mukana, haavan lehdet havisevat. Tuulen kulku pitää pientä liikettä osuessaan hentoisiin – toisten pysyessä paikallaan kuin sitä huomaamatta. Pieni liplatus kertoo veden liikkeestä sen osuessa rannan kivikkoon. Auringon lämmittämän pinnan alla on viileää, sinne eivät tuulet tunnu.

Myrskytuuli nostattaa pilviä ja taivaan maisema muuttuu hetki hetkeltä synkemmäksi. Kauempana salamoi, kohta sataa kohisten. Tuuli taivuttaa puiden latvoja, repii irti lehtiä, pyörittää mennessään. Nostaa aaltoja, vaahtopäitä ja iskee niitä rantaankin. Vie mukanaan minkä irti saa, paiskoo ja keinuttaa. Tuuli työntää ja vetää, kuljettaa arvaamattomiin suuntiin.

”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, sanoo Jeesus. (Joh.3:8)

Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen. Jumala ei asetu mittareihin tai määreisiin, vaikka Hänen työnsä vaikutukset tuntuvat niin ihmisessä kuin luomakunnassakin. Tiede voi selittää ja mitata, miten tuuli syntyy, mistä tulee ja minne menee. Mutta Jumalan tuuli puhaltaa, missä tahtoo – lopulta luotujen parhaaksi, vaikka niitä riepotellenkin.

Katriina Puustinen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta

Kirkkovuoden kuva Pyhän Kolminaisuuden päivästä.
Tulevana sunnuntaina 16.6. vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivää. Päivän aihe on Salattu Jumala. Kuva: Anniina Mikama.

Kesähäät mielessä? Vielä ehtii hyvin

Kirkkohäiden ei tarvitse olla pitkällinen ja kukkarolle käyvä projekti. Rakkaalleen voi sanoa ikimuistoisesti ”tahdon” myös rahatta ja stressittä. Ainut mikä maksaa on sormus – ja senkin voi loihtia vaikka pihakoivun tuohesta.

Kirkkohäiden ei tarvitse olla pitkällinen ja kukkarolle käyvä projekti. Rakkaalleen voi sanoa ikimuistoisesti ”tahdon” myös rahatta ja stressittä. Ainut mikä maksaa on sormus – ja senkin voi loihtia vaikka pihakoivun tuohesta.

 

Seurakuntasihteeri Niina Komulainen: ”Avioliiton esteiden tutkinta onnistuu myös verkossa – tilat varataan seurakuntasihteeriltä”

Joensuun ev.lut. seurakunnissa on tälle kesälle vielä hyvin vihkiaikoja saatavissa. Jos kesähäät ovat käyneet mielessä, tuumasta ehtii hyvin ryhtyä toimeen. Minimissään naimisiin voi mennä viikossa-parissa: avioliiton esteiden tutkinnalle on varattava seitsemän vuorokautta aikaa sekä mahdolliset papereiden postituspäivät päälle.

Piirroskuva, jossa pariskunta soittaa seurakuntasihteerille.

Rantakylän seurakunnan seurakuntasihteeri Niina Komulaisen mukaan kesävihkimiset ovat vuosien varrella painottuneet yhä enemmän loppukesään.

– Nytkin suosituimmat vihkipäivät ovat Joensuun ev.lut. seurakunnissa 3.8. ja 17.8., jolloin suosituimmassa vihkikirkossamme Joensuun kirkossa on viisi vihkimistä päivässä, sekä 31.8., jolloin vihkimisiä Joensuun kirkossa on neljä.

– Oikeastaan kaikille muille päiville mahtuu vielä vihkimisiä ja suosituimmillekin päiville alkuiltaan, jos on ihan pakko, laskeskelee Komulainen.

Heitä, jotka juuri nyt keksivät mennä tänä kesänä naimisiin, Komulainen kehottaa olemaan yhteydessä seurakunnan toimistoon mahdollisimman pian.

– Aluksi selvitetään, tarvitaanko vihkimiseen seurakunnalta tila ja varataan se sekä toimittajat: pappi ja kanttori.

– Yleensä pappi ja kanttori varataan siitä seurakunnasta, jonka alueella vihkiminen toimitetaan. Jos pariskunnalla on toiveena joku tietty pappi tai kanttori jostakin muusta Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvasta seurakunnasta, toiveet pyritään ottamaan huomioon ja toteuttamaan, jos suinkin mahdollista.

Komulaisen mukaan kesäaikaan muun muassa rippikoulut ja lomat pienentävät pappien ja kanttorien suhteen valinnan varaa.

– Jos on toiveita vihkivästä papista, siitä kannattaa sanoa heti varausta tehdessä. Pariskunta voi myös itse olla suoraan yhteydessä toivomaansa pappiin, kehottaa Komulainen.

Ennen vihkimistä pariskunta tapaa papin ja sopii tarkemmin vihkimisen kulusta.

Avioliiton esteet on tutkittava

Yksi tärkeimpiä asioita kirkkohäiden valmistelussa on avioliiton esteiden tutkinta, sillä ilman sitä vihkimistä ei voi toteuttaa.

Tutkinnalla varmistetaan, että avioliitolle ei ole lainmukaisia esteitä kuten alaikäisyys, voimassa oleva avioliitto tai lähisukulaisuus. Kirkkohäät edellyttävät myös sitä, että molemmilla puolisoilla on rippikoulu käytynä.

– Avioliiton esteiden tutkinnan voi hoitaa näppärästi nettisivuiltamme löytyvän linkin kautta omalta kotisohvalta tai asioimalla seurakunnan toimistossa tai keskusrekisterissä, kertoo Komulainen.

Komulainen tietää kertoa myös, että kirkkohäiden ei tarvitse käydä vihittävän parin kukkarolle.

– Vihkiminen seurakunnan tiloissa ei maksa mitään, ei myöskään pappi eikä kanttori. Pappi ja kanttori eivät maksa mitään, vaikka vihkiminen toimitettaisiin muualla kuin seurakunnan tiloissa. Esteidentutkinta ei myöskään maksa, eikä siitä saatava todistus, kertoo Komulainen.

Itse vihkiminen onnistuu siis täysin maksutta. Jos vihkipari haluaa järjestää hääjuhlan seurakunnan tiloissa, siitä peritään yhteisen kirkkoneuvoston vahvistama käyttökorvausmaksu sekä liinamaksu, jos liinoja käytetään.

– Seurakunnilla ei ole pitopalvelua, joten hääjuhlan tarjoilu täytyy hoitaa muulla tavoin. Se kannattaa myös huomioida hääjuhlajärjestelyjä miettiessä, että seurakunnan tiloissa ei ole lupa nauttia alkoholia lukuun ottamatta alkumaljoja, Komulainen hoksauttaa.

Kirkkoherra Petri Rask: ”Vihkiä voi kirkossa, kotona tai luonnossa – kerran vihin parin Gennesaret-järven rannassa”

Piirroskuva, jossa on hääpari sekä pappi.

Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Raskin mukaan yksi häihin liittyvä trendi viimeaikoina on ollut se, että kirkoissa vietetään entistä vähemmän pieniä häitä.

– Meillä on kirkossa pitkä perinne, että papit ovat vihkineet pareja esimerkiksi kirkkoherravirastoissa. Ilmeisesti pienet häät ovat siirtyneet enemmän maistraatteihin, vaikka ne olisivat kirkossa edelleen yhtä mahdollisia, sanoo Rask.

– Jos ihmiset haluavat panostaa häihin ja pitää isot juhlat, niin sehän on hyvä asia. Mutta yhtään huonompi ei ole se, että pariskunta vihitään pienellä porukalla tai kahden todistajan läsnäollessa, sanoo Rask.

Pieniä häitä varten voi varata vaikkapa ison Joensuun kirkon tai vihkiminen voidaan toteuttaa esimerkiksi mökkirannassa tai kotona lapsen kasteen yhteydessä yllätyksenä juhlaväelle.

– Myös seurakuntien tiloissa on pieniä sakraalitiloja tarjolla. Esimerkiksi Vaivion kurssikeskuksessa on nätti, pieni kappeli ja Männikköniemen kesäkodilla Vainoniemen huvilan vieressä voisi hyvin viettää pienet häät: siinä on alttari ulkona ja sisälle mahtuisi kymmenkunta henkeä hyvin kahvittelemaan.

Raskin mukaan seurakunnan velvollisuus on hoitaa vihkimiset oman seurakunnan alueella, mutta jos vihkipaikka on kauempana, vihkimistä ei voi automaattisesti luvata, vaan se harkitaan tapaus kerrallaan.

– Vihkipaikalle en keksi oikeastaan muita rajoja. Tietysti sitten on joskus tätä extremen hakemista, että halutaan mennä naimisiin kuumailmapallossa tai sukellusveneessä. Niihin suhtaudun vähän varauksella: tuntuu, että siinä helposti ohitetaan erikoisuudentavoittelulla itse asia.

– Se on myös hyvä huomata, että tavallisella suomalaisella seurakuntapapilla vihkioikeus loppuu Suomen rajaan. Jos aikoo mennä naimisiin ulkomailla, täytyy selvitellä, onko paikassa ulkosuomalaistyön pappi joka voisi vihkiä, sanoo Rask.

Yksi mieleenpainuvimmista vihkipaikoista Raskin pappisuralla onkin ollut ulkomailla.

– Sotilaspappiaikoinani vihin yhden parin Gennesaret-järven rannalla Tiberiaksessa. Hääjuhla oli Jordan-virran yläjuoksulla kalaravintolassa, virta meni meidän allamme niin, että pystyimme ottamaan kengät jalasta ja huljuttelemaan jalkoja vedessä, muistelee Rask.

Kanttori Janne Piipponen: ”Otan uudet musiikkitoiveet haasteena – kaikenlaista voi ehdottaa”

Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen on uransa aikana ehtinyt soittaa häät jos toisetkin. Perinteisten Mendelssohnin ja Kuulan häämarssien lisäksi Piipponen on saanut soittaa häämarsseina parien toiveista viime aikoina erityisesti elokuvamusiikkia.

Piirroskuva, jossa kanttori soittaa iloisesti urkuja.

– Olen soittanut häissä urkusovituksina musiikkia esimerkiksi Tähtien sodasta, Jurassic Parkista, Pirates of Caribbeanista ja Sademiehestä. Onpa joskus toivottu myös hääautona toimivaan valkoiseen limusiiniin sopivaa loppumusiikkia Dallasista tai Dynastiasta, kertoo Piipponen.

Kirkkohäissä soitettavalle musiikille antaa kehyksen Kirkolliskokouksen hyväksymä avioliittoon vihkimisen kaava. Sen mukaan kirkkohäiden musiikissa tulee ottaa huomioon tilaisuuden jumalanpalvelusluonne.

– Tämä ei automaattisesti rajaa tiettyjä musiikkigenrejä pois – järjestetäänhän kirkossa esimerkiksi pop-messuja.  Tärkeintä on miettiä kokonaisuutta ja sitä, soveltuuko tietty musiikki soitettavaksi uruilla. Sovituksella on usein suuri merkitys, sanoo Piipponen.

Toinen kirkkokäsikirjasta tuleva musiikkiin liittyvä ohje on se, että tilaisuudessa tulisi olla vähintään yksi vihkivirsi tai -laulu.

– Vihkilaulut ovat viime vuosina yleistyneet. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vihkitilaisuuteen kannattaa ottaa mukaan myös virsi. Se on meidän kulttuuriperinnettä. Nykyään on tosi hyviä, uusiakin virsiä joihin kannattaa tutustua, sanoo Piipponen.

Vihkilaulutoiveita esitetään nykyisin usein myös maallisen pop-musiikin puolelta. Piipponen kokee, että erilaiset toiveet ovat olleet hänen työssään rikkaus ja haaste.

– Monissa maallisen puolen lauluissa on todella syvällinen sanoma. Kirkkoon sopivaa laajempaa rakkauskuvaa voi löytyä hyvinkin vahvasti riveiltä tai rivien välistä. Pidän tärkeänä, että vihkilaulussa olisi tietty siunauksellisuuden ulottuvuus mukana, sanoo Piipponen, ja suosittelee pariskuntia tutustumaan myös gospel-puolen tarjontaan.

Jos parilla on erikoisempia toiveita häämusiikille, Piipponen kehottaa olemaan ajoissa yhteydessä kanttoriin.

– Sekin täytyy huomioida, että kanttorit ovat erilaisia. Toisen vahvuus on soittamisessa, toisen laulussa, ja eri genret saattavat olla eri muusikoille tutumpia. Mutta kaikkea voi kysyä, toteaa Piipponen.

Teksti: Virpi Hyvärinen
Kuvat: Suvi-Tuuli Reittu

Ettei kukaan jäisi yksin – toimintapäiviä Marjalaan

Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyön toiveena on saada Marjalan asukkaat kohtaamaan ja tekemään yhdessä. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Diakoni Risto Määttänen kertoo.

Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyön toiveena on saada Marjalan asukkaat kohtaamaan ja tekemään yhdessä. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Diakoni Risto Määttänen kertoo.

Risto Määttänen ja Mari Ahjokari oleskelevat Marjalan Nurkan ovella.
Seurakunta haluaa päästä tekemään yhteistyötä kaikkien Marjalan alueen toimijoiden kanssa. Jokaisen panos on ollut ja tulee olemaan tärkeä, diakoni Risto Määttänen ja yhteisötyöntekijä Mari Ahjokari muistuttavat. Kuva: Jonna Nupponen

Joensuun seurakunnan Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyöllä on ollut vuoden alusta kahtena päivänä viikossa käytettävissään Marjalan asukasyhdistyksen hallinnoima Nurkka entisen Marjalan kioskin tiloissa. Maanantaisin diakoniatyö on pitänyt Nurkassa avointa kahvilaa, joka on tarjonnut alueen ihmisille mahdollisuuden tutustua, vaihtaa kuulumisia ja tuoda esille aluetta koskevat kehitysideansa. Keskiviikkoisin Nurkassa on kokoontunut Naisten hemmotteluryhmä.

Diakoni Risto Määttänen ja yhteisötyöntekijä Mari Ahjokari tiedostavat tarpeen alueen kehittämiselle ja ihmisten kohtaamiselle.

– Myös seurakunnassa on havaittu Marjalan kasvu ja lisätoiminnan tarve. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Määttänen kertoo.

Tekemisen ja yhdessäolon mahdollisuudet alueella ovat Määttäsen mukaan olleet toistaiseksi rajalliset.

– Toivoisin, että yhteistyötä voitaisiin tiivistää ja ihmisissä syntyisi halu lähteä ja tehdä alueen eteen yhdessä. Siitä alkaa kehitys.

”Juuri nyt on hyvä aika aloittaa”

Toimintakulttuuri yhdessä tekemiselle on Marjalassa vielä nuori, mutta sille nähdään kaikki mahdollisuudet.

– Toivoisin ihmisille viestiä, että juuri nyt on hyvä aika aloittaa. Puolesta emme voi tehdä, mutta yhdessä saamme paljon hyvää aikaan, Ahjokari muistuttaa.

Marjalaan suunnitteilla olevista toimintapäivistä saatiin hyvää esimakua kevättalvella, kun seurakunta järjesti yhteistyössä yhteisötyön ja taiteen koulutus- ja kehittämisyksikkö Com Art Labin kanssa alueella kolme luistelutapahtumaa.

– Kaikki työ perustuu voimallisesti Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan strategialinjauksen ajatukseen siitä, ettei kukaan jäisi yksin, Määttänen sanoo.

Matalan kynnyksen toimintaa

Kohtaamispaikkatyyppinen, matalan kynnyksen ryhmätoiminta jatkuu kesätauon jälkeen porrastetusti Marjalan ohella myös Noljakassa. Toiminnassa toteutetaan kunnioittavan yhteisön periaatteita.

– Ryhmätoimintojen suunnittelu lähtee ihmisten erilaisista tarpeista. Toimintojen kautta arjen sietäminen voi muuttua mah- dollisuudeksi, Määttänen kuvaa.

Perustavoitteena on yksinäisyyden torjunta ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.

– Toiminnan kautta halutaan tukea ihmisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ympäristössään, Ahjokari sanoo.

Tiistaisin Noljakan kirkolla kokoontuvat ryhmätoiminnoista Ystävän tupa ja Nou hätä. Uudet jäsenet ovat tervetulleita eikä pääsyvaatimuksia ole, mutta tiettyjä pelisääntöjä tulee kunnioittaa. Tällä halutaan varmistaa, että jokainen voi olla oma itsensä ja kokea olonsa turvalliseksi. Toimintakauden ohjelma suunnitellaan ryhmäläisten toiveiden pohjalta. Keskeistä on yhdessäolo: yhdessä kahvitellaan, tehdään käsitöitä, lauletaan, kutsutaan vieraita ja tehdään retkiä.

Pappi paikalla

Tiistaisin Noljakan kirkolla päivystää myös pappi, jonka kanssa voi kuka tahansa tulla juttelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

– Mikään aihe ei ole vieras. Elämän ilot ja surut, ihmissuhteet, hengelliset ja uskon asiat ovat monesti puheissa, pappi Salla Romo kertoo.

Hän on kokenut pappipäivystyksen merkityksellisenä.

– Ihmiset ovat hienosti tulleet juttelemaan. Usein elämän solmut aukeavat helpommin, kun niistä puhuu jonkun kanssa. Kaikki käytävät keskustelut ovat vaitiolovelvollisuuden piirissä.

Noljakan kirkon kokoavaa toimintaa on torstaisin järjestettävä aulakahvio. Ahjokari kiittelee matalan kynnyksen palvelua.

– Ihmisillä on lupa tulla kohtaamaan toisiaan kahvikupin ääressä ilman velvoitteita tai tarvetta sitoutua mihinkään.

Jonna Nupponen

 

Lue matkakertomus Nou hätä -ryhmän reissusta Latviaan.

 


Kohtaamispaikkojen kesä Noljakka-Marjala -alueella

Noljakan kirkko:

  • Pappi paikalla –päivystys, ti klo 12-13, kesätauko vko 23–34.
  • Nou hätä –ryhmä, ti klo 10-11.45, kesätauko vko 21–25.
  • Aulakahvio, to klo 11-13, kesätauko vko 24–26.
  • Ystävän tupa, ti klo 13-14.30, kesätauko vko 23-35.

Marjalan Nurkka (Aurinkokatu 35):

  • Avoin kahvila, ma klo 12-14, kesätauko vko 23–28.
  • Naisten hemmotteluryhmä, ke klo 14.30-16.30, kesätauko vko 24-25.

Näkökulma: Kirkossamme kohti uutta aikaa

Nuorten vaikutusmahdollisuudet, hallinnon keventäminen, kummiasia ja hiippakuntarajojen tarkistaminen – mm. näitä uutta aikaa kohti vieviä asioita käsiteltiin kevään kirkolliskokouksessa. 

KIRKOLLISKOKOUS 7.-10.5.2019. Nuorten vaikutusmahdollisuudet, hallinnon keventäminen, kummiasia ja hiippakuntarajojen tarkistaminen – mm. näitä uutta aikaa kohti vieviä asioita käsiteltiin kevään kirkolliskokouksessa. 

Kirkolliskokousviikko alkoi jumalanpalveluksella Maarian kirkossa. Oulun piispa Jukka Keskitalo saarnasi Hyvän paimenen sunnuntain teksteistä. Kokouksen avaussanoissa arkkipiispa Tapio Luoma nosti esille kolme tärkeää asiaa; koti, uskonto ja isänmaa. Suomea ja suomalaisuutta unohtamatta vuorovaikutus on tärkeää myös muiden kotien, uskontojen ja isänmaiden kanssa.

Istuntoviikolla oli monia tärkeitä asioita niin seurakuntaelämän kuin koko kirkon kannalta. Seurakuntia läheisesti koskettava asia oli kirkkohallituksen esitys nuorten vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisestä. Aloitteen mukaan seurakunnat velvoitetaan perustamaan nuorten vaikuttamisryhmiä. Toivon, että näin saamme myös nuorisojäsenet seurakunnan hallintoon. Tätä tavoitetta tukivat nuoret torstai-illan keskusteluissa Turun nuorisokeskus Vimmassa.

Kirkkohallituksen valmisteluun eteni edustaja-aloite, että kastettavalle lapselle riittäisi yksi kummi. Edelleenkin suosituksena tulisi olla kaksi kummia. Muutoksen jälkeen yhdestä kummista ei enää tarvittaisi papin poikkeuslupaa.

Kirkon hallinnossa esitetään luovuttavaksi nykyisestä alistusmenettelystä. Tämä keventää hallintoa sekä selkeyttää rooleja ja toimivallan rajoja. Rippikoulun ohjesäännöstä luovuttaisiin kokonaan. Esityksessä korostetaan seurakuntien ja seurakuntayhtymien itsenäisyyttä ja toiminnanvapautta.

HallintovalioKunnan mietinnön pohjalta kirkolliskokous päätti 50 puheenvuoron jälkeen äänin 77-30, yksi tyhjä, hiippakuntarajojen tarkistamisesta vastaamaan maakuntarajoja. Olin valiokunnassa esityksen kannalla. Mietintöön sisältyi neljän jäsenen eriävä mielipide.

Tavoitteena on viranomaisten välisen yhteistyön selkeyttäminen sekä seurakuntien ja kuntien yhteistyön edellytysten turvaaminen. Lisäksi tavoitteena on saada luontevat yhteydet kolmannen sektorin toimijoihin ja maakunnallisiin viestimiin. Päätöksen mukaan Kuopion hiippakuntaan liitetään vuoden 2020 alusta Kitee ja Tohmajärvi, Pieksämäki siirtyy Mikkelin hiippakuntaan, Pyhäjärvi ja Vaala liitetään Oulun hiippakuntaan sekä Hankasalmi ja Konnevesi Lapuan hiippakuntaan.

Päätös vaikuttaa jo ensi syksynä kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalien ehdokasasetteluun. Ehdokaslistat muotoutuvat uuden hiippakuntajaon mukaisena. Nykyinen vaalikausi päättyy huhtikuun lopussa 2020 ja vaalit pidetään 11.2.2020.

Ensi huhtikuun lopussa päättyy myös oma kauteni kirkolliskokousedustajana. Seuraavassa kirkolliskokou-sedustajien vaalissa en ole ehdokkaana. Olen kokenut luottamustehtävän tärkeänä ja mielenkiintoisena, samoin jäsenyyden hallintovaliokunnassa, jossa nyt on valmistelussa muun muassa ohjeistus sidonnaisuuksien ilmoittamisesta.

Osaltani toivon seurakunnan luottamustehtävissä toimiville aktiivisuutta ja halua asettua ehdolle kirkon ylimmän hallinnon, ”kirkon eduskunnan” vaaliin. Samalla kiitän 12 vuoden yhteistyöstä ja luottamuksesta tässä tehtävässä.

Eevi Väistö
kirkolliskokousedustaja

Sana – Rukoussunnuntai

Kun rukoilen, kun kerron Jumalalle vaikkapa mieltäni painavan asian, huolenaiheen tai sydäntäni raastavan surun, tuntuu, että jotakin painavaa putoaa sydämeltäni ja voin luottaa siihen, että Jumala auttaa, kirjoittaa Anna-Maria Kupiainen.

”Pyytäkää, niin teille annetaan”

Luuk.11:9

 

”Rukouksessa saan antaa  elämäni suurempiin käsiin.”

Kun rukoilen, kun kerron Jumalalle vaikkapa mieltäni painavan asian, huolenaiheen tai sydäntäni raastavan surun, tuntuu, että jotakin painavaa putoaa sydämeltäni ja voin luottaa siihen, että Jumala auttaa. Ehkä ei aina niin kuin minä toivon. Ehkä ei aina juuri sillä hetkellä. Taivaan Isä tietää paremmin, mitä Hänen lapsensa tarvitsee. Siksi rukous tuo turvallisuuden tunteen elämääni.

”Aamulla käyn mielessäni läpi  tulevan päivän asiat. Kun aamurukous joskus kiireessä jää, tuntuu, että päivä ei suju niin hyvin kuin rukouksella matkaan lähdettäessä.”

Kun aloitan päiväni rukouksella, tuntuu turvallisemmalta lähteä päivän tehtäviin, haasteisiin, kohtaamisiin. Kun liitän rukoukseeni vielä Martti Lutherin ohjeen mukaisesti ristin merkin ja Isä meidän -rukouksen sekä lausun Herran siunauksen, saan luottamusta siihen, että Jumala on kanssani päivän askelissa ja johdattaa minua.

”Jumala tahtoo puhua minulle ja haluaa, että minä puhun Hänelle.”

Sanotaan, että Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme, vaan me tarvitsemme niitä. Olen eri mieltä. Miksi Jumala, joka haluaa olla elävässä vuorovaikutuksessa omiensa kanssa, ei haluaisi, että kerron Hänelle asiani. Jumala kyllä näkee sydämeni rukoukset, mutta miksi Hän ei haluaisi kuulla asioitani omasta suustani.

”Rukousta on sekin, kun kapinoi: Jumala, miksi sallit tämän?”

On tärkeää, että voin puhua Jumalalle ihan kaikesta. Saan huutaa Hänen puoleensa ”Miksi?”, kun rakas läheinen otettiin elämästäni pois. Saan purkaa tunteitani Jumalalle, kun en voi ymmärtää, miksi opiskelu- tai työpaikka jäi saamatta. Saan huutaa Jumalalle kiukkuni, kun tunnen ahdistusta vaikeassa elämäntilanteessa. Olen varma, että Jumala haluaa, että kerron Hänelle kaikenlaisista asioistani.

”Rukous on pohjimmiltaan  salaisuus.”

En voi tietää, mitä rukouksessa loppujen lopuksi tapahtuu. Tärkeintä on, että minulle tulee turvallinen olo. Uskon ja luotan, että Jumala kuulee. Minulle riittää, että saan puhua Jumalalle ja uskoa koko elämäni Hänen haltuunsa. Sanoohan Jeesus itse: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. – -Sillä pyytävä saa…” (Luuk.11:9, 10).

Anna-Maria Kupiainen
pappi

 

Kirkkovuoden kuva rukoussunnuntaista
Ensi sunnuntaina 26.5. vietetään Rukoussunnuntaita. Kuva: Anniina Mikama.