usko ja elämä – Sivu 20

Vertaistukea ekavauvakerhosta

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Äidit istuvat pöydän ääressä vauvat sylissään. — Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.

Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.

– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.

Vertaistukea toisista vanhemmista

Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.

– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.

– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.

Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.

– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.

– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.

”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”

Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.

– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.

– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.

Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.

– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.

Virpi Hyvärinen

Ekavauvaryhmiä seurakunnissa

• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15

Papit tarjoavat keskusteluapua Ristinkappelilla pyhäinpäivänä

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Yleisö istuu Ristinkappelin penkeillä. Nainen soittaa viulua yleisön edessä. — Konservatorion laulunopiskelijoiden pyhäinpäivän konsertti Ristinkappelissa on jo perinne. Kuva konsertista vuodelta 2016. Kuva: Anneli Hynninen

Lokakuun taittuessa marraskuuksi vuodenkierrossa on vastassa pyhäinpäivä, jolloin suomalaisilla on tapana muistaa poisnukkuneita läheisiään. Monen askeleet kulkevat pyhäinpäivänä hautausmaalle hiljentymään.

Joensuun hautausmaalla pyhäinpäivä on joulun jälkeen vilkkain haudoilla käymisen päivä. Joensuun seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi arvioi, että eniten väkeä on pyhäinpäivänä 2.11. liikkeellä puolenpäivän jälkeen ja alkuillasta.

– Toisin kuin jouluna, pyhäinpäivänä ei ole hautausmaalla erityisiä liikennejärjestelyitä, koska joulun kaltaista ruuhkaa parkkipaikoilla ei ole. Kävijöitä on kuitenkin paljon, joten maltti on valttia, hän toteaa.

Varovaisuutta kynttilöiden kanssa

Kiviniemi toivoo haudoilla kävijöiden kiinnittävän huomiota myös turvallisuuteen, niin omaan kuin toisten. Tämä korostuu erityisesti Ristinkappelin läheisyydessä sijaitsevalla muistelupaikalla, jolla on erittäin paljon kävijöitä. Kynttilöitä kertyy paikalle valtava määrä.

– Kynttilöitä ei tule asetella liian lähelle toisiaan, koska siitä syntyy allaspalon vaara. Roihuja ei saa tuoda muistelupaikalle lainkaan, muistuttaa Kiviniemi.

Läheisen muistaminen on kunkin henkilökohtainen asia. Sen voi tehdä haluamallaan tavalla, kunhan huomioi, ettei haudalle tuotava koristelu häiritse naapureita eikä loukkaa hautausmaan arvokkuutta. Valintoja voidaan tehdä myös ympäristöä huomioiden.

– Tavallinen kilokynttilä on hyvä valinta, siitä jää vähän jätettä ja se palaa noin 1,5 vuorokautta. Leikkokukkakimppu tai havuseppele voidaan kokonaan kompostoida. Ja vaikka pyhäinpäivänä ihaillaan kynttilöiden paljoutta, yksikin kynttilä valaisee haudan.

– Toivomme, että haudoilla kävijät muistavat lajitella roskat energia-, komposti-, metalli-, lasi- ja ser-jätteeseen. Led-kynttilät ovat yleistyneet hautakynttilöinä. Ne kierrätetään laittamalla kynttilät ser-jäteastiaan tai ostopaikkaan palauttamalla, toteaa Kiviniemi.

Musiikkia ja keskustelua

Haudoilla kävijöillä on mahdollisuus poiketa pyhäinpäivänä Ristinkappelin sisätiloihin niin kuuntelemaan musiikkia kuin hiljentymään, lämmittelemään tai keskustelemaan papin kanssa. Papit päivystävät kappelilla klo 15-18, ja klo 16 kappelissa pidetään pieni hartaushetki.

– Papin kanssa voi tulla keskustelemaan lyhyemmin tai pidemmin niin surusta ja kuolemasta kuin elämästäkin. Mukana on pappeja Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnista. Paikalle voi tulla myös ihan vain hetkeksi lämpimään istumaan, hiljentymään tai rukoilemaan, kertoo Rantakylän seurakunnan pastori Katriina Puustinen.

Musiikki on monelle tärkeä keino käsitellä tunteikkaita ja herkkiä tapahtumia elämässä. Pyhäinpäivänä konservatorion laulunopiskelijat tarjoavat tähän mahdollisuuden konsertillaan Ristinkappelissa klo 13.

Konsertissa on mukana tunnetuimpia hengellisiä lauluja ja muita kaipauksesta ja ikävästä syntyneitä lauluja, kuten Niin kaunis on maa, Tuonne, tuonne kaipaan, Panis Angelicus ja Agnus Dei. Konsertin nimikkokappale Oi muistatko vielä sen virren lauletaan yhteislauluna.

Laulajia säestää Jaroslava Kotorova. Konserttiin on vapaa pääsy; käsiohjelmamaksu 7€ menee opiskelijoiden stipendirahastoon.

Virpi Hyvärinen

* Hautainhoitorahaston ylläpitämä kukkamyymälä Joensuun hautausmaalla Rauhankappelin läheisyydessä on avoinna pyhäinpäivänä 2.11. klo 9-14. Myymälästä on saatavana syyskukkia, havuseppeleitä, leikkokukkia, valmiita kimppuja sekä kynttilöitä.

Sana: Rakkauden kaksoiskäsky

Onko parisuhteen ja perheen jäsenten välisellä rakkaudella jotain tekemistä lähimmäisen rakkauden kanssa? pohtii Kati Häkkinen hartauskirjoituksessaan.

”Anna meille voimaa rakastaa”

Puolisoni ja minut kutsuttiin haastateltavaksi ”Iltaan rakkaudelle”. Liekö ajatuksena ollut, että pitkään yhdessä ollut pari tietää jotakin rakkaudesta. Illan aikana selvisi, että enemmän oli kyse sitoutumisesta ja suhteen hoitamisesta kuin rakkaudesta tunteena.

Rakkaus puolisoa, lapsia ja lapsenlasta kohtaan on jokainen omanlaisensa rakkauden laji. Jokaisessa rakkauden lajissa on mukana vahvaa tunnetta, halua olla lähellä, mutta mukana ovat myös sanat sitoutuminen ja tahtominen.

Onko parisuhteen ja perheen jäsenten välisellä rakkaudella jotain tekemistä lähimmäisen rakkauden kanssa? Raamatun rakkauden kaksoiskäsky antaa hyvän pohjan toisesta ihmisestä välittämiselle. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” vie meidät yhden elämän tärkeimmän perusasian äärelle.

Meidät kutsutaan rakastamaan ja hyväksymään oma itsemme. Meitä kutsutaan rakastamaan ja hyväksymään toinen ihminen lähellä ja kaukana sellaisena kuin hän on.

Lähimmäisen rakastaminen ei ole pahojen tekojen tai laiminlyöntien hyväksymistä. Se on ihmisen hyväksymistä. Rakkauteen liittyy armollisuus toista ja itseään kohtaan, anteeksiantamisen ja anteeksipyytämisen vaativa taito.

Rakkaudesta on tehty paljon lauluja. Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu ”Rakkaus on lahja Jumalan” on itselleni erityisen merkityksellinen. Tätä laulua olen laulanut puolisoni karonkassa monta vuotta sitten. Tänä kesänä lauloimme tätä laulua puolisoni ja tyttäreni apen kanssa tyttäreni häissä.

Laulun sanat sopivat ajatukseen ihmisten välisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Se kutsuu meitä välittämään toisistamme ja näkemään Jumalan rakkauden merkityksen omassa elämässämme.

”Vaikka minä voisin vuoret siirtää, enkeleiden kieltä puhuisin, mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen, jos rakkautta tuntisi mä en. Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa, sillä rakkaus on lahja Jumalan.”

Tämä laulu kuului myös Ilta rakkaudelle -tilaisuuden ohjelmaan. Sitä oli hyvä laulaa yhdessä ihmisten kanssa, jotka pohtivat omaa parisuhdettaan ja suhdettaan Jumalaan. Olkoon kolmannen säkeistön sanat ”anna meille voimaa rakastaa” rukouksena tänään, kun ajattelemme läheisiämme ja lähimmäisiämme.

Kati Häkkinen
perheneuvoja ja pappi

Kuvituskuva tulevan sunnuntaina teemasta Rakkauden kaksoiskäsky — Ensi sunnuntai on 19. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden kaksoiskäsky. Kuva: Anniina Mikama

Mistä uusia lähetysaktiiveja?

Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.

Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.

Lähetyspiirin väki istuu pöydän ääressä. — Niinivaaran lähetyspiiriin otetaan mielellään vierailijoita. Kansanlähetyksen kautta Etiopiassa lähetteinä olleet Mika ja Tania Lehtinen kävivät lokakuussa piirissä kertomassa Etiopian vuosistaan ja työstään sikäläisessä hiv-projektissa. Kuvassa etualalla Mika Lehtisen (vas.) lisäksi lähetyssihteeri Arja Ryynänen ja pastori Timo-Ilkka Antikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Miten voivat Kirkkotien levikkialueen seurakunnissa perinteiset lähetyspiirit? Kohtuullisesti voivat – piirejä on etenkin maaseudulla vielä varsin runsaasti, mutta kävijäkunta on kovasti ikääntyvää. Kaupunkialueilla useat perinteikkäät piirit ovatkin rivien harvetessa jääneet tyystin historiaan.

Heille, jotka piireissä käyvät, kokoontumiset ovat kuitenkin Pielisensuun seurakunnan lähetyssihteeri Arja Ryynäsen mukaan varsinainen henkireikä.

– Piiriläisten silmistä oikein loistaa auttamisenhalu. He haluavat antaa omastaan, pienistä eläkeläisten tuloistaan heikompiosaisten hyväksi.

– Monet ovat olleet mukana pitkään, ja jatkavat niin kauan kuin jaksavat. On meillä Niinivaaran lähetyspiirissä ollut satavuotiaitakin mukana, kertoo Ryynänen.

Omat nimikkölähetit tutuiksi

Perinteisen lähetyspiirin ideana on tutustua oman seurakunnan nimikkolähetteihin ja lähetyskohteisiin, rukoilla lähettien ja kohteiden puolesta sekä kerätä lähetykselle varoja. Juuri tällainen Niinivaaran lähetyspiirikin on.

– Kyllä me Raamattuakin tutkitaan yhdessä, ja laitetaan viestiä läheteille, että me muistetaan heitä. Kirjoitetaan kortti ja laitetaan kaikkien nimet alle, kertoo Ryynänen.

Läheteiltä takaisin päin tulevat kirjeet ovat piiriläisille tärkeitä.

– Kaikilla vanhuksilla ei ole tietokoneita. Lähettien kirjeitä jaetaan piireissä. Katsomme myös videoita ja valokuvia lähetyskohteista. Joskus käy vierailijoitakin.

– Sitten meillä on näitä käytännön tekijöitä, jotka häärivät lähetysmyyjäisissä neljästi vuodessa. Suunnittelemme yhdessä tarjoilut ja mitä leivotaan, kertoo Ryynänen.

Hyvin samantyylistä lähetyspiiritoiminta on myös Kontiolahdella, jossa piirejä on vielä erityisen runsaasti toiminnassa.

– Esimerkiksi Kulhon seudulla kodeissa kokoontuvassa diakonialähetyspiirissä on hienoa se, että piiriläiset huolehtivat, että iäkkäämmätkin saavat kyydin piiriin, kertoo lähetyssihteeri Eija Romppanen.

– Toivoa naisille -lähetyspiirissä puolestaan kerätään varoja Sanansaattajien kautta tehtävään medialähetystyöhön Intiaan. Yhdellä kokoontumiskerralla saamme
usein kasaan 140 euroa, jolla saa maksettua yhden tamilinkielisen radio-ohjelman. Ohjelmilla tarjotaan tietoutta muun muassa naisten aseman parantamiseksi. Vasta oli aiheena esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta.

Lähetystyö muuttuu

Lähetyspiiriläisten ikäjakauma painottuu Kontiolahdellakin sinne iäkkäämpään päähän. Totuus on Romppasen mukaan se, että lähetysaktiiveja pitäisi syntyä uusia, jotta piirit jatkuisivat tulevaisuudessakin. Toisaalta lähetystyön tulee saada uusia muotoja ja perinteisten piirien tilalle tulisi syntyä uudenlaista toimintaa, joka kiinnostaisi nuorempaa ikäpolvea.

Joensuun ja Rantakylän seurakunnissa lähetyspiirien määrä on vähentynyt takavuosista jo selvästi. Kansainvälisen työn ohjaajat Ulla Rissanen ja Topi Nieminen nostavat esiin koko lähetysajattelun muuttumisen vaikutuksen piirien vähenemiseen.

– Missiologinen ajattelu on muuttunut niin, ettei lähetystyötä nähdä enää pohjoisesta etelään suuntautuvana, vaan kaikkialta kaikkialle tapahtuvana, toteaa Nieminen.

Virpi Hyvärinen

Lähetyspiirejä seurakunnissa

• Niinivaaran lähetyspiiri to 17.10., 31.10., 14.11. ja 28.11. klo 13 Pielisensuun kirkolla.
• Medialähetyspiiri Niinivaaralla kerran/kk, Tiaisenkatu 16 A 4.
• Vakkapiiri joka toinen to klo 18 Rantakylän kirkolla 12.12. saakka.
• Tölpän lähetyspiiri Pyhäselässä joka kk:n 1. ma klo 15, Tölpäntie 61.
• Savikko-Niittylahden lähetyspiiri Pyhäselässä kodeissa n. kerran/kk.
• Lähetyspiiri pe 11.10. ja 8.11. klo 14 Hyvänmielen Tuvalla Enossa.
• Lähetyspiiri joka to klo 13 Uimaharjussa, Keskustie 5.
• Aseman lähetyspiiri Kontiolahden srk-keskuksella ma 28.10., 11.11., 25.11. ja 9.12. klo 15.
• Toivoa naisille -medialähetyspiiri ti 19.11. klo 13 Lehmon srk-kodilla.
• Rukous-raamattu-lähetyspiiri Paiholassa (Ukkosentie 6) parillisten viikkojen to klo 18.
• Kulho-Iiksi-Kotalahti-lähetyspiiri kodeissa, lisät. Maria Ratilainen, p. 050 495 6616.
• Miesten toimintapiiri Kontiolahdella, lisät. Pentti Puustinen p. 050 351 4356

Kukkolan joulukuvaelmaan etsitään Simeonia

Perinteinen Kukkolan Ja tapahtui niinä päivinä -joulukuvaelma kaipaa uusia näyttelijöitä. Erityisen suuri tarve olisi löytää näyttelijä Simeonin rooliin.

Sotilaita esittävät näyttelijät istuvat nuotion ääressä. — Talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi marraskuussa 80 vuotta. Tapahtui niinä päivinä -joulukuvaelmaan liittyy kohtaus, jossa sotilaat viettävät jouluaattoa kaukana kotoa tykkitulen ja tulipalojen varjossa. Kuva: Matti Piiroinen

Perinteinen Kukkolan Ja tapahtui niinä päivinä -joulukuvaelma kaipaa uusia näyttelijöitä. Erityisen suuri tarve olisi löytää näyttelijä Simeonin rooliin.

Kukkolan Metsäteatterin joulukuvaelma kertoo Jeesuksen syntymästä perustuen jouluevankeliumiin. Näytelmä sisältää myös osuuden Talvisodan joulusta rintamalla, jossa sotilaat tykkien paukkuessa kaipaavat kotoista joulua ja perhettään.

– Monet näyttelijämme ovat jo melko iäkkäitä ja nyt esimerkiksi Simeonia näytellyt henkilö on siirtymässä seuraamaan esitystä katsomon puolelta. Tarvitsisimmekin uuden henkilön tähän rooliin. Mukava olisi saada näyttelijöitä myös niin sanotusti reserviin, jos nykyisille näyttelijöille tulee esteitä, kuvaelman käsikirjoittaja ja ohjaaja Oiva Vuotilainen sanoo.

Joulunäytelmään osallistumisesta kiinnostuneet voivat olla suoraan yhteydessä Oiva Voutilaiseen (p. 050 351 3352). Ensimmäinen näyttelijöiden kokous pidetään 27.10.2019 klo 14 Kukkolassa. Varsinaiset harjoitukset käynnistyvät 12.11.2019. Kenraaliharjoitus on 14.12.2019.

Joulukuvaelma esitetään Kukolan tilan yhteydessä sijaitsevassa Kukkolan Metsäteatterissa (Vanha Valtatie 70, Joensuu) 15.12. ja 22.12. Molempina sunnuntaina on kaksi näytöstä. Näytökset alkavat kello 13 ja kello 15.30.

Joulukuvaelmassa on mukana on n. 20 harrastajanäyttelijää, hevonen, lampaita ja aasi. Joulukuvaelman tekoa tukevat monet eri tahot, myös Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä ja Joensuun kaupunki ovat tukijoiden joukossa.

Sari Jormanainen

Sana: ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.” – Ps. 139:5

Mikkelinpäivä on alun perin omistettu arkkienkeli Mikaelille, mutta nykyisin sitä pidetään kaikkien enkelien kristillisenä juhlapäivänä.

Arkkienkeli Mikael antaa ristipäisellä aseella surmaniskun Pahaa symboloivalle olennolle. — Ensi sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivä. Alun perin päivä on omistettu ylienkeli Mikaelille, jonka taistelu pimeyden valtoja vastaan liittyy pääsiäiseen. Pääsiäisenä Kristus voitti pahan vallan. Kuva: Anniina Mikama

Muutama vuosi sitten evankelis-luterilaisella kirkolla oli kampanja ”Suuremman suojassa”. Kampanjalla haluttiin muistuttaa, että kristillisessä ajattelussa jokainen ihminen on Jumalan kuva ja sellaisenaan arvokas. Meillä on velvollisuus kohdella toista kunnioittavasti ja toisesta välittäminen kuuluu jokapäiväiseen elämäämme. Kanttori Mari Torri-Tuominen sävelsi ja sanoitti tuohon kampanjaan lasten laulun, jossa sanotaan: ”Suuremman suojassa minä olen turvassa. Jumalan enkeli kulkee minun kanssani!” Psalmissa 139 on samoja ajatuksia: ”Sinä suojaat minua edes-tä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.”

Mikkelinpäivä on alun perin omistettu arkkienkeli Mikaelille, mutta nykyisin sitä pidetään kaikkien enkelien kristillisenä juhlapäivänä. Mikkelinpäivää on vietetty laajalti kristikunnassa 29. syyskuuta jo 400-luvulta lähtien.

Enkeli-sana mainitaan Raamatussa yli 300 kertaa. Enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja, taivaallisia viestintuojia ja suojelijoita. Tunnetuimmat Jumalan sanansaattajat ovat Raamatussa nimeltä mainitut arkkienkelit Gabriel ja Mikael. Tuttu on myös jouluevankeliumin kohta, jossa kerrotaan Herran enkelistä ja suuresta taivaallisesta sotajoukosta.

Raamatun enkelikertomuksille on yhteistä se, että ne tulevat toisesta todellisuudesta ja ovat yllättäviä sekä ennakoimattomia. Enkeleiden vaatetuskin kertoo tuosta toisesta maailmasta. He ovat saaneet tehtävän Jumalalta. Kaikissa evankeliumeissa heidän vaatteitaan kuvataan valkoisiksi ja kirkkaiksi, koska ne heijastavat Jumalan kirkkautta.

Luukas kirjoittaa kedon paimen-ten enkelikokemuksesta: ”Herran kirkkaus ympäröi heidät”. Enkeli toi paimenille ilosanoman maailman Vapahtajan syntymästä. Ja tuo enkelin viesti pätee tänäänkin. Samalla tavalla kuin paimenten pimeä yö muuttui kirkkaaksi päiväksi se voi muuttaa sinunkin elämäsi valoisaksi. Hyvää Mikkelinpäivää! Olemme suuremman suojassa!

Petri Rask
Joensuun seurakunnan kirkkoherra

Kuolleiden lasten muistopäivänä rukoushetki Rantakylässä

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja
Anu Hynninen.

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen.

Vertaisohjaaja Anu Hynninen ja pastori Hanna Pajarinen Rantakylän kirkon edustalla. — ”Yksi rukoushetken lohdullinen elementti on se, että lapsensa menettänyt huomaa, että ei ole ainoa, joka on siinä tilanteessa”, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen (vas.). Rukoushetkessä on mukana myös pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän kirkolla vietetään tänä vuonna kolmatta kertaa kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetkeä. Rukoushetken tarkoituksena on tarjota paikka menetetyn lapsen muistamiselle ja surulle, samoin kuin lohdulle, toivolle ja selviämisen näköaloille. Rukoushetkeen ovat tervetulleita niin lapsensa menettäneet vanhemmat kuin tädit, sedät, isovanhemmat, kummit ja muut läheiset.

Rantakylän seurakunnan pastori Hanna Pajarisen mukaan tilaisuus on luonteeltaan matalan kynnyksen paikka. Ohjelmassa on musiikkia, rukousta ja runoutta.
– Tilaisuuteen voi tulla ihan vain rauhoittumaan ja muistelemaan lasta. Siellä ei tarvitse paljon osallistua, saa vain olla mukana. Musiikilla on tärkeä rooli rukoushetkessä, kertoo Pajarinen.

Ymmärrystä surulle, näkyä elämän jatkumisesta

Ajatus kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetken viettämisestä nousi alun perin seurakunnan lastenohjaajana työskentelevältä Anu Hynniseltä, joka itsekin on menettänyt lapsen. Hynninen on toiminut vertaisohjaajana lapsensa menettäneiden sururyhmissä ja Käpy ry:ssä, ja pitää pienen puheen myös Rantakylän kirkon tulevassa rukoushetkessä.
– Menetin oman lapseni 10 kuukauden ikäisenä vauvana 19 vuotta sitten. Haluan tuoda tilaisuuteen tuleville tietynlaista lohtua ja ajatusta selviämisestä, elämän jatkumisesta. Kun suru on tuore, elämä on yhtä painajaista, mutta ajan mittaan suru muuttaa muotoaan. Vaikka suru ei kokonaan poistuisi, ihminen voi olla aikanaan myös ihan onnellinen, sanoo Hynninen.

Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään vuosittain 23. syyskuuta. Muistopäivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen. Muistopäivää vietetään kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, oli kyseessä sitten aikuisena kuollut lapsi tai pieni, joka ei vielä ehtinyt syntyä.

Rukoushetki Rantakylän kirkossa ma 23.9. klo 18

• Musiikkia, rukousta, lohtua Raamatun sanoista, runo, puhe.
• Mukana pastori Hanna Pajarinen, kanttori Tiina Korhonen sekä lapsensa menettä-neiden sururyhmän vertaisohjaaja
Anu Hynninen.
• Tilaisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat menettäneet oman tai muulla tavalla läheisen lapsen, olipa tapahtumasta lyhyempi tai pidempi aika.

Virpi Hyvärinen

Sana: Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde. – Saarn. 18:4

”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää”.

Tuleva sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Jeesus, parantajamme. Kuvassa Jeesus parantaa sairaan. — Tuleva sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Jeesus, parantajamme. Kuva: Anniina Mikama.

Olen kyllästynyt kaikkeen muuhun sosiaaliseen mediaan kuin Instagramiin. Olen itse asiassa aika kyllästynyt myös lehtiin ja uutiskanaviin. Olen kyllästynyt niihin yhdestä syystä. Instagramia tämä syy ei onneksi koske. Nimittäin sosiaalisessa mediassa, uutiskanavissa kuin lehdissäkin sanoja ei enää harkita. Kaikella tuntuu olevan päämääränä sensaatiohakuisuus, vastakkain asettelun luominen ja paheksunnan osoittaminen. Liian harvoin esimerkiksi otsikot muotoillaan juttujen sisältöä vastaaviksi, koska tahdotaan saada jutulle mahdollisimman monta klikkausta. Instagramissa ei onneksi ole näin, sillä siellä julkaistaan vain kuvia, useimmin arjen ja ilon kuvia, ja lyhyitä kuvatekstejä. Kuvat puhuvat puolestaan ja niistä uupuu lähtökohtaisen negatiivinen asenne, joka tiedonvälitystä ja sosiaalista mediaa piinaa.

Olisikin muistettava niin tiedonvälityksessä kuin sosiaalisessa mediassa, että sanoilla on suurta voimaa, käsittämätöntä voimaa. Arjessa lausuttavat sanat voivat loukata helposti, huomaamattakin lausutut. Joskus vihoissamme, tai ollessamme väsyneitä, tai vain tahallamme, sanomme lähimmäisellemme ilkeästi ja pahasti. Nuo sanat voivat aiheuttaa syviäkin haavoja. Joskus taas ajattelemattomuuttamme loukkaamme toista, joka on esimerkiksi herkempi. Valitettavan usein erityisen loukkaavia ja vihaisia sanoja käytetään myös silloin, kun vihan ja loukkauksen kohde ei ole kasvotusten kanssasi; puhutaan niin sanotusti selän takana, mutta nykyisin varsinkin sosiaalisen median kautta tämä on hyvinkin helppoa.

Kuitenkin sanoilla voi myös olla runsaasti myönteistä voimaa, kuten kirkossa uskotaan: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää”. Kauniit ja hyvässä tarkoitetut sanat voivat auttaa ihmistä jaksamaan vaikeuksien yli. Rohkaisevat sanat, saavat puolestaan yrittämään enemmän, vaikka voimat eivät riittäisi. Kannustavat sanat kohottavat itsetuntoa ja antavat voimaa tukea muitakin. Huumoripitoiset sanat puolestaan antavat elämään iloa. Mutta tärkeimpiä ovat sanat, joilla voidaan heikentää pahojen sanojen voimaa ja arpia; nuo sanat kuuluvat: ”olet tärkeä”, ”rakastan”, ”kiitos” ja tietysti se ehkäpä vaikeimmin lausuttava: ”Anteeksi.”

Anssi Törmälä
sotilaspastori
Pohjois-Karjalan rajavartiosto

Pääkirjoitus: Oikeuksia ja velvollisuuksia

Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.

Joensuun kaupunginhallitus on antanut ohjeistuksia katsomuskasvatuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Aluksi ajattelin, että jo nyt pitää kaikesta tehdä pykäliä ja linjauksia. Tämä ajatus juontaa juurensa varmaan omaan lapsuuteeni. Tuskin 80-luvulla mediassa puitiin vuosisotalla sitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Suomi ja myös Joensuu on kansainvälistynyt ja ihmisten vapaus sekä tasa-arvo ovat nousseet keskustelun ytimeen. Jokainen ihminen on arvokas ja meillä jokaisella on velvollisuus kohdella toisia kunnioittavasti. Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.

Koen, että juuri tästä on kyse kaupunginhallituk-sen katsomuskasvatukseen liittyvissä ohjeistuksissa. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että kaikkien lasten ja heidän perheidensä oikeuksia kunnioitetaan. Tämä vaatii pelisääntöjä. Katsomuskasvatuksessa korostuu jokaisen oikeus uskoa tai olla uskomatta. On hyvä puhua asiasta avoimesti ja linjata käytännöt kaikkien oikeuksia kunnioittavasti. Silloin peli on reilua ja oikeudenmukaista.

Kaupunginhallituksen ohjeet katsomuskasvatuksesta ja uskonnonharjoituksesta tuntuvat ensisilmäyksellä melkoiselta kieltolistalta. Tarkemmalla silmäilyllä huomaa kuitenkin, että päinvastoin siinä kerrotaankin siitä, mikä on sallittua. Ilman ohjeita ilmaan jäisi epävarmuus, joka voisi tyrehdyttää yhteistyön seurakuntien ja kaupungin välillä. Nyt yhteistyölle on raamit ja yhteistyö voi jatkua hyvässä hengessä!

4.9.2019
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Sana: Kirjoita sydämesi tauluun

Se mitä seinälle ripustetaan, kertoo toivottavasti enemmän siitä, mikä on tärkeää kuin siitä, mikä on muotia. Vielä tärkeämpää on Sananlaskujen kirjan ajatus sydämen taulusta.

Kirkkovuoden kuvat. 10. sunnuntai helluntaista. Kuva: Anniina Mikama. — Tuleva sunnuntai 18.8. on 10. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kuva: Anniina Mikama.

Aika ajoin mielipidekirjoituksissa väitellään tyylikkäästä sisustuksesta. Muoti tulee ja menee, välillä ovat olleet niin sanotusti “in” taulut, joissa lukee joku mietelause, ajatus, muutama sana, joka puhuttelee taulun seinälle ripustajaa. Muut eivät välttämättä mietelauseesta innostu.

Eivät nuo seinätaulut mietelmineen mitään uutta ole. Vanha kansa muistanee huoneentaulut. Seinälle kehystetyt kankaat, joihin näppäräsorminen neulankäyttäjä oli taitavasti kirjaillut sellaisia lauseita kuin ”Oma koti kullan kallis”, ”Herran pelko on viisauden alku”, ”Oma koti onneni”, ”Rukoile ja tee työtä”. Aiheet liittyivät usein kotiin, uskontoon ja isänmaahankin. Aikansa voimalauseita, jotka muistuttivat elämän tärkeistä asioista: Ahkeruus, oma koti, isänmaa ja Jumalan kunnioittaminen.

Se mitä seinälle ripustetaan, kertoo toivottavasti enemmän siitä, mikä on tärkeää kuin siitä, mikä on muotia. Vielä tärkeämpää on Sananlaskujen kirjan ajatus sydämen taulusta. Mitä siellä lukee? Ehkei niin muodikas mutta ajattelemisen arvoinen ja vaikka seinälle ripustettava ehdotus Sananlaskujen kirjan kolmannessa luvussa:

”Älä unohda laupeutta,
älä uskollisuutta –
kiedo ne kaulaasi,
kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta
sekä Jumalalta että ihmisiltä.
Älä jätä elämääsi
oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa
koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin,
pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle
oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.”

Kaija Santti
seurakuntapastori, Joensuun seurakunta