Seurakunnat tarjoavat monipuolista, ohjattua ja maksutonta kerhotoimintaa alakouluikäisille. Kiinnostaisiko vaikkapa legot tai partio, entäpä musiikki, kokkaus tai pelailu?
Seurakunnat tarjoavat monipuolista, ohjattua ja maksutonta kerhotoimintaa alakouluikäisille. Kiinnostaisiko vaikkapa legot tai partio, entäpä musiikki, kokkaus tai pelailu?
Joensuun seurakunnan suosituimpia kerhoja ovat olleet kokki- ja liikuntakerhot. Oosa Leinonen (vas.) ja Emma Parviainen keittelivät joulukuun alussa Joensuun seurakuntakeskuksen kokkikerhossa kinuski- ja suklaakastikkeita samalla, kun joulutortut paistuivat uunissa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Jos Luoja ja korona suovat, käynnistyy seurakunnissa tammi-helmikuussa vilkas alakouluikäisten kerhokausi. Luvassa on monipuolista, koulutettujen ohjaajien vetämää harrastustoimintaa, joka levittäytyy laajalle alueelle niin seurakuntien kuin koulujenkin tiloihin.’
Musiikkia niin kouluilla kuin kirkolla Pielisensuussa
Esimerkiksi Pielisensuun seurakunnan 1.–4.-luokkalaisten Tiuku-musiikkiryhmät kokoontuvat iltapäivisin Nepenmäen, Karhunmäen, Karsikon ja Iiksenvaaran kouluilla. Näin vältytään harrastuskuskauksilta, kun kerho on siellä, missä lapset ovat jo valmiiksi paikalla.
Lasten musiikkitoiminta on Pielisensuussa muutoinkin vireää: Tiuku-ryhmien lisäksi kanttori Tiina Korhonen vetää Pielisensuun kirkolla 4 –6.-luokkalaisille ja 13–18-vuotiaille tarkoitettuja Mosaiikki-ryhmiä ja kanttori Mikko Juntunen Villit pillit -urkuryhmää.
– Lisäksi meillä on tulossa kokki-, liikunta- ja monitoimikerhoja sekä lego- ja pelikerho. Seurakunnassa on myös partiotoimintaa, kertoo vs. nuorisotyönohjaaja Ella Kallio Pielisensuun seurakunnasta.
Liikuntakerhoja Kontiolahdessa ja Pyhäselässä
Myös Pyhäselän ja Kontiolahden seurakunnissa kerhotoiminta ulottuu laajalle alueelle. Pyhäselän seurakunta tarjoaa pallokerhoja Pyhäselän, Rekivaaran ja Niittylahden kouluilla ja Kontiolahden seurakunta liikuntakerhoja kirkonkylän, Lehmon, Kulhon ja Kylmäojan kouluilla.
– Uutta meillä on keväällä toimintaillat, joita järjestämme Lehmossa ja kirkonkylällä. Niissä on ohjelmassa ainakin leipomista ja askartelua, kertoo nuorisotyönohjaaja Arja Parviainen Kontiolahden seurakunnasta.
Myös musiikkia pääsee harrastamaan Kontiolahden seurakunnassa. 5–11-vuotiaiden Pilke-musiikkiryhmät kokoontuvat sekä kirkonkylällä että Lehmossa seurakunnan tilossa. Ryhmiä ohjaa kanttori Mari-Annika Heikkilä.
Noljakassa uusia kerhoja Pisarat-kuorosta Nerffi-kerhoon
Joensuun seurakunnassa uusina kerhoina käynnistyvät Noljakan kirkolla kokoontuvat Nerffi-kerho, Hello Messy -kerho ja kanttori Elina Vitrin johtama Pisarat-kuoro.
– Hello Messy -kerho on tarkoitettu kaikenikäisille ja siellä valmistellaan yhdessä Noljakan kirkon Messy Church -iltoja. Nerffi-kerhossa kisaillaan erilaisissa pelimuodoissa Nerf-pyssyjen kanssa, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Kaikki Joensuun, Pielisensuun, Pyhäselän ja Kontiolahden seurakuntien kerhot ovat maksuttomia. Myös Rantakylän, Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnat järjestävät maksutonta kerhotoimintaa kouluikäisille.
Virpi Hyvärinen
Tutustu kerhotarjontaan verkossa!
Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän, Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnat: janoa.fi
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Moottoripajan projektiauto alkaa olla jo hyvällä mallilla. Autoa laittelemassa Nico Ryhänen ja Onni Puoliväli (autossa), mukana myös vapaaehtoiset ohjaajat Tero Humaloja (vas.) ja Hannu Lemmetyinen (oik). Kuva: Virpi Hyvärinen.
Joensuun Moottoripajan toiminta on lyhyessä ajassa laajentunut. Paja toimii nykyisin Jukolankadulla.
Siitä on reilut kaksi vuotta aikaa, kun Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti Moottoripajatoiminnan Kuurnankadulla. Toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, kävijöiden ja vapaaehtoisten ohjaajien määrä on kasvanut ja aukioloaikoja lisätty yhdestä illasta kahteen iltaan viikossa.
Moottoripaja muutti kesäkuussa 2020 Kuurnankadulta paremmin julkisella liikenteellä tavoitettavissa oleviin tiloihin Jukolankadulle. Nuoria pajalla kävijöitä on ollut viimeisen vuoden aikana kolmisenkymmentä, vapaaehtoisia ohjaajia seitsemän.
– Normaali-iltana paikalla käy 8–12 nuorta, kertoo Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönojaaja Matti Nevalainen.
Kulkupelien kunnostusta omaan ja yhteiseen käyttöön
Vaikka kävijämäärä on kasvanut, perusasiat ovat pysyneet samoina.
– Pajalla kävijät voivat kunnostella omia kulkupelejään tai sitten rakennetaan yhteisiä projekteja. Meillä on tällä hetkellä työn alla kaksi autoa, joista toinen laitetaan tieliikennekäyttöön ja toisesta tulee pajan ”kisa-auto”, jolla voidaan käydä kisailemassa valtakunnallisissa moottoripajojen ajotapahtumissa, kertoo Nevalainen.
Pajalla on kunnostettu myös esimerkiksi mopoja, moottoripyöriä, mönkijä ja ruohonleikkureita.
Keskusteluja turvallisten aikuisten kanssa
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Nevalaisen mukaan paja onkin monelle nuorelle nuorisotalo, jossa käydään harrastamassa ja tapaamassa kavereita.
– Paljon on nuorten kanssa käyty myös merkittäviä keskusteluja ja käydään jatkossakin. Näissä keskusteluissa pohditaan usein opiskeluun liittyviä asioita ja sitä, miten elämä ylipäätään sujuu. Pyrimme tukemaan nuoria kaikenlaisissa elämään liittyvissä asioissa.
Toimintaa tukemassa joukko yhteistyökumppaneita
Moottoripajan toiminta saa perusrahoituksensa Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymältä.
– Se ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi merkittävää tukea on saatu sekä rahallisesti että tavaran ja muun tuen muodossa erilaisilta säätiöiltä, yrityksiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta. Myös yhteistyö Riverian kanssa on ollut tärkeää, kertoo Nevalainen.
Rahoituskokonaisuuden hallinnoimiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi Moottoripajalle on perustettu vuonna 2019 taustayhdistys Joensuun Moottoripajan tuki ry.
Voit halutessasi tukea Moottoripajan toimintaa tekemällä lahjoituksen Moottoripajan tuki ry:n keräystilille FI9657700520550069 viestillä ”lahjoitus” tai keräyslippaisiin K-Supermarket Rantakylässä, Siilaisen hyvinvointiaseman kahvilassa tai Joensuun seurakuntakeskuksella. Pienkeräyslupa on voimassa 30.11.2021 saakka. Keräystunnus on RA/2021/1071.
Virpi Hyvärinen
Joensuun Moottoripaja
toiminta osoitteessa Jukolankatu 20
avoinna ke klo 16–20 ja to klo 17–20
tarkoitettu kaikille 14–24-vuotiaille asuinpaikasta riippumatta
harrastuspaikka, jossa mahdollista jutella turvallisen aikuisen kanssa kaikista elämään liittyvistä asioista
Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Pyhäinpäivän rastiradalla tutustutaan muun muassa siihen, miten hautausmaalla toimitaan. Joensuun seurakunnan iltapäiväkerholaiset kävivät tutustumassa Joensuun hautausmaan muistelupaikkaan jo lokakuussa. Kuvassa Roosa Turtiainen, Stella Pakarinen ja lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Miten puhua lapselle kuolemasta?
Siinäpä kysymys, jonka eteen moni vanhempi päätyy viimeistään silloin, kun lapselta kuolee mummi, ukki tai muu läheinen.
Tänä pyhäinpäivänä teeman käsittelyyn voi saada tukea Joensuun ev.lut. seurakuntien järjestämästä pyhäinpäivän rastiradasta. Tapahtuman tarkoitus on tehdä pyhäinpäivän perinnettä tutuksi lapsiperheille ja rohkaista perheitä puhumaan kuolemasta. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aiemmin Joensuussa järjestetty.
Joensuun hautausmaalle on suunniteltu reitti, jonka varrella on pyhäinpäivään liittyviä tehtäväpisteitä. Reitillä voi muun muassa tavata enkelin, etsiä eläimiä ja heijastavia kohteita omalla taskulampulla ja kirjoittaa kirjeen ikävöidylle rakkaalle.
– Reittiä voi kiertää lauantaina 6.11. klo 15–17 välisenä aikana. Maksuton kierros alkaa Ristinkappelilta, josta saa kartan mukaan kiertämisen avuksi, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta.
Tärkeintä on säilyttää turvallisuuden tunne
Mälkönen rohkaisee perheitä paitsi tulemaan rastiradalle, myös muutoinkin puhumaan kuolemasta lasten kanssa. Tärkeintä aihetta käsitellessä on säilyttää turvallisuus.
– Oma vanhempi on luonnollisesti läheisin ihminen kertomaan asiasta. Jos suru ei ole juuri ajankohtainen perheessä, asiaa voi käsitellä lasten kirjallisuuden kautta.
Surusta, kaipauksesta ja hautajaisista onkin Mälkösen mukaan olemassa hyviä kuvakirjoja.
– Kirjat auttavat myös silloin, kun kuolema koskettaa läheltä. Aikuisen kannattaa kuitenkin itse lukaista kirja läpi ennen lapselle lukemista, ettei tule yllätyksiä.
Hyvä lähtökohta keskustelulle syntyy lapsen kysymyksistä.
– En kuitenkaan puhuisi kuolemasta illalla nukkumaan mennessä ainakaan kovin syvällisesti, etteivät asiat jää pyörimään uneen ja alitajuntaan.
Kuolemasta tulee puhua sen oikealla nimellä
Mälkönen ymmärtää vanhempia, jotka kokevat kuolemasta puhumisen vaikeaksi. Aihe voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy aikuisen omaa käsittelemätöntä surua.
– Kuolema on asia, josta meillä kenelläkään ei ole tosiasiallista tietoa, mitä siinä tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu ja mihin kuollut menee.
Kuolemasta puhuminen lapselle on tärkeää etenkin silloin, kun lapsen lähipiirissä tapahtuu kuolemantapaus, sillä lapsi vaistoaa aikuisen surun, huolen ja ahdistuksen.
– Ellei lapselle kerrota, mistä on kyse, hän täyttää tiedon puutteen omalla mielikuvituksellaan ja saattaa ajatella, että vanhemman suru on hänen syytään.
Mälkösen mukaan lapselle kannattaakin kertoa heti alkuun olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi, lapsen kehitystason mukaisella kielellä.
– Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänellä saattaa olla lisääntynyt läheisyyden ja kontaktin tarve. Lapsi saattaa pelätä, että muillekin perheessä tapahtuu jotain ja hän jää yksin. Kannattaa kertoa, että tapahtui mitä tahansa, lapsesta pidetään huolta.
Kuolemasta tulisi myös puhua sen oikealla nimellä.
– Esimerkiksi pois nukkumisesta puhuminen voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaan menemistä.
Hautajaiset ovat tärkeä riitti myös lapselle
Mälkösen mielestä lapset kannattaisi ottaa mukaan myös hautajaisiin.
– Hautajaiset ovat merkittävä riitti kuoleman ja surun käsittelemisessä. Jos oma vanhempi on kovin surun murtama, lapselle voi pyytää mukaan syliksi ja huolehtijaksi vaikka kummin tai jonkun muun läheisen.
Lapselle voi etukäteen kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu ja kannattaa myös mainita, että aikuisia saattaa itkettää tilaisuudessa.
– Jos suvussa on tapana katsoa vainajaa, antaisin isomman lapsen valita itse, haluaako sen tehdä. Pientä lasta en välttämättä veisi avoimen arkun ääreen.
Jos perheessä uskotaan taivaaseen ja jälleen näkemisen toivoon, sitä voi välittää myös lapselle.
– Kuolemaan liittyvistä tavoista voi myös kertoa: Hautajaiset pidetään, kun joku kuolee. Hautausmaalla voi käydä muistelemassa rakastaan joko haudalla tai muistelupaikalla. Muistaminen voi olla kukkien tai kynttilöiden viemistä. Kuollutta omaista voidaan muistaa arjen keskellä ja jakaa muistoja hänestä.
Virpi Hyvärinen
Pyhäinpäivän tapahtumia
Oi muistatko vielä -konsertti Ristinkappelissa klo 13, konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, ohjelma 7 €.
Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille klo 15–17, lähtö Ristinkappelilta.
Papit päivystävät Ristinkappelissa klo 15–18, tarjolla lämmintä mehua.
Huomaa myös mm. pyhäinpäivän musiikkitilaisuudet (s. 11), Noljakan Kynttilämäki (s.12) ja kirkkohetket seurakunnissa (s.12–14) Kirkkotien näköislehdessä.
Pyhäinpäivä on valon juhla
Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret. Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle yleistyi sotien jälkeen. Lähde: evl.fi
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista, sanoo pyhäkoulun brändin uudistamistyöhön osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta. Kuva: Renja Nurmi / Suomen Pyhäkoulun Ystävät
Pyhäkoulusta nousee pysähtyneitä menneen maailman mielikuvia. Lapset istuvat paikallaan ja kuuntelevat. Esikuvaksi asettuva aikuinen opettaa. ”Kiltti kuin pyhäkoululainen” sanotaan, kun tarkoitetaan naiivia ja väritöntä. Ei ihme, että moni ajattelee pyhäkoulun menneen menojaan.
Pyhäkoululaisten määrä onkin laskenut niin, että monessa Suomen seurakunnassa pyhäkoulua ei enää ole. Sen myötä seurakuntien lapset ovat menettämässä tilan, jossa pääosassa eivät ole sinänsä tärkeät yhdessä puuhaileminen tai vanhemmille tarjottu lepohetki vaan lapsen hengellinen elämä. Pyhäkoulu on avoin kaikille. Joustavasti ja kekseliäästi toteutettuna sitä eivät rajaa kellonaika, kokoontumispaikka eikä viikonpäivä.
Perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin kysymyksiin
Pyhäkoulu on taivaan lahja perheelle, joka haluaisi lapsen oppivan iltarukouksen, oman uskonnon juhlaperinnettä, virsiä, lauluja ja läntisen kulttuurimme peruskertomuksia. Moni seurakunta alkoi kuitenkin ujostella tai vähätellä niiden esillä pitämistä samaan aikaan kun kristillinen tapa ja ymmärrys ohenivat kouluissa ja kotona. Nyt perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Miten lapsesta kasvaa uskontolukutaitoinen maailmankansalainen, jos hän ei tunne omaa uskontoaan?
Pyhäkoulu ajautui sivuraiteelle, kun seurakuntien kasvatus ammattimaistui ja pyhäkoulu jäi monin paikoin hyväntahtoisten vapaaehtoisten harteille. Se alkoi toteutua liian satunnaisesti ja liian usein vain messun aikana, jolloin kävijäjoukko rajautui kirkollisesti aktiivien lapsiin.
Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista
Suomen Pyhäkoulun Ystävät on työstänyt pyhäkoulun nukkavierua brändiä ja päättänyt auttaa sen uuteen nousuun.
– Toivomme seurakunnan työntekijöiden, erityisesti pappien, heräävän huomaamaan lasten hengelliset tarpeet ja tekemään tilaa heidän ajattelulleen, työskentelyyn osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta sanoo.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista. Siellä puhutaan lasta. Suuret kysymykset tulevat käsittelyyn lapsen, ei aikuisen johdolla ja ehdoilla.
Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen
Toisekseen pyhäkoulu liittää sukupolvien ketjuun. Oma elämäntarina ja kristinuskon suuri kertomus kietoutuvat yhteen.
– Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen. En ole ainoa, jolla on hyviä muistoja pyhäkoulusta, sanoo brändityöskentelyyn osansa tuonut Jaana Haapala mainostoimisto Funckista.
– Ymmärrän hyvin vanhempien ja isovanhempien kädettömyyden, kun haluaisi siirtää arvostamaansa kristillistä perinnettä mutta ei tiedä miten. Siksi pyhäkoulun brändistä kannattaa pyyhkiä pölyt ja tehdä siitä se, mihin sitä juuri nyt tarvitaan.
Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen kirkosta vieraantuminen alkaa jo lapsena
Pyhäkoulu on helppo ohittaa harrastusmahdollisuuksien tulvassa, jos siihen suhtautuu harrastuksena. Jos sen sijaan ajattelee sen tarjoavan lapselle tilan ihmetellä ja kasvaa avaraksi, oman uskontonsa tuntevaksi mutta myös toisia vakaumuksia kunnioittavaksi ihmiseksi, siitä tulee perheiden uskontokasvatuksen tukipilari.
Moni muistaa lapsuudestaan pyhäkoulun osallistumistaulun ja siihen liimattavat tarrat. Sisällöt ovat saattaneet hautautua passiiviseen muistiin, mutta tunne osallistumisen ja joukkoon kuulumisen ilosta on jäänyt mieleen. Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen, kertomuksiin, lauluihin ja rukouksiin vieraantuminen kirkosta alkaa jo lapsena. Siksi hiipuvaksi mainittu pyhäkoulu voi olla uuden tarinan alku.
Kaisa Raittila
Mitä vastaan, kun lapsi kysyy?
Lapsen hengellisyys on uteliasta ja mutkatonta. Aikuinen voi opetella samaa, sanoo Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lapsi on avoin. Elämän suuret kysymykset ovat luonteva osa hänen leikkejään ja pohdintojaan. Omalle oivallukselle jää lapsella enemmän tilaa kuin aikuisella, kun uskontoon ei liity pelkoja eikä ennakkoasenteita.
– Lapsi ei erittele, että tämä on nyt spiritualiteettia, nyt hoidan hengellistä elämääni. Päinvastoin. Suuret asiat putkahtelevat pienten lomassa. Puhutaan ihan niitä näitä ja seuraavassa lauseessa taivaasta, Laura Karvinen sanoo.
Aikuiselta se vaatii vastuuta turvallisen ilmapiirin luomisessa: miten varmistan, että lapsi ymmärtää Jumalan rakastavana? Lapsen kannalta olennaista on se, että hänen kysymyksensä kuullaan ja niihin vastataan.
– Ei vaikeaakaan aihetta pidä pelätä. Lapsi ei tarvitse aikuisen tietoa tai niin sanottua oikeaa vastausta. Tärkeää on ihmetellä lapsen kanssa. Olla läsnä, kun lapsi kysyy ja varjella lapsen rohkeutta pohtia.
Pyhäkoulu on siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa
Monessa perheessä yhteys kirkkoon katkeaa vuosiksi ristiäisten jälkeen. Siksi Rantakylän seurakunnassakin on lähdetty valtakunnalliseen Polku-malliin, jossa rakennetaan jatkumoa kasteesta rippikouluun. Osa sitä on rohkeus tehdä hiljaisuudelle ja hengellisyydelle tilaa.
– Meillä pyhäkoulu on aina siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa, vauvakerhoista lähtien, Laura Karvinen kertoo.
Monelle mukana olijalle se on ollut tärkeää. Kiitos, kun hengellisyys saa näkyä, he antavat palautetta.
– Siinä on, yllättävää kyllä, meillä seurakunnan työntekijöillä oppimista. Että emme epäröi tarjota sitä turvallista kristillisyyttä, jota edustamme. Kirkolle tulijat kyllä tietävät, mihin tulevat. Monet kaipaavat mallia lastensa kristilliseen kasvatukseen.
Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua
Karvisella on itsellään pienet lapset. Iltarukouksessa on aikuisuuteen kurottavaa voimaa. Varjele tapaa niin tapa varjelee sinua, sanotaan.
– Alkuun meillä oli iltalaulu, mutta jo taaperolle opetin iltarukouksen. Mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä helpompaa se on myös itselle. Ei lapsi ole siihen koskaan liian nuori. Vauvakin rauhoittuu illan rutiineihin.
Kun rukoilemisen oppii lapsena, on se tallessa myöhempääkin tarvetta varten.
– Tai joulukirkossa käyminen. Mikä tahansa, mihin voi kiinnittyä ja missä voi tunnistaa omat hengelliset juurensa, vaikka päätyisi aikuisena minne. Jos lapsuudesta nousee jokin turvallinen, pysyvä ja hyvä, se on epävarmassa maailmassa suuri voimavara.
Lapsen oikeuksien viikon teema muistuttaa, että kaikilla lapsilla on oikeus hyvään kohteluun. Tämän oikeuden toteutumisesta pitää kaikkien aikuisten kantaa vastuuta, sanoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Lapsen oikeuksien viikon teema muistuttaa, että kaikilla lapsilla on oikeus hyvään kohteluun. Tämän oikeuden toteutumisesta pitää kaikkien aikuisten kantaa vastuuta, sanoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Kato mua -tapahtumaa järjestetään usean seurakunnan ja yhteistyökumppanin voimin. Kuvassa seurakuntien nuorisotyönohjaajat Nonna-Omena Helojoki, Noora Kähkönen, Tiina Riikonen, Marko Kähkönen ja Saija Ihalainen. Kuvaaja: Hanna-Kaisa Maliniemi
Vuosittain toistuva Lapsen oikeuksien viikko on jälleen käsillä. Viikkoa vietetään 15.–21.11.2021 teemalla ”Mulla on väliä, sulla on väliä”. Keskiössä on lapsen oikeus hyvään kohteluun.
Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkösen mukaan hyvän kohtelun teema on erityisen tärkeä ja rakas seurakunnassa.
– Panostamme tällä hetkellä paljon siihen, että lasten mielipiteet ja ajatukset tulevat huomioiduksi. Tästä yhtenä esimerkkinä on pian toimintansa aloittavat nuorten vaikuttajaryhmät.
– Pyrimme myös kerhotoiminnassa antamaan aina aikaa lasten kuuntelulle. Ei ole väliä, jos joskus askartelut jäävät kesken tai pelit pelaamatta, kunhan ehdimme kuulla kaikkien päivän kuulumiset.
Kiusaamiseen pyritään vaikuttamaan järjestämällä kouluilla tunne- ja vuorovaikutuskursseja sekä ryhmäyttävää toimintaa
Kähkösen mukaan kiusaaminen ja yksinäisyys on edelleen läsnä liian monen lapsen ja nuoren elämässä. Alttiita kaltoinkohtelulle ovat etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, kodin ulkopuolelle sijoitettuna olevat, ulkomaalaistaustaiset sekä eri tavoilla toimintarajoitteiset lapset ja nuoret.
– Pyrimme vaikuttamaan kiusaamiseen ja yksinäisyyteen toteuttamalla koulujen kanssa yhteistyössä erilaisia tunne- ja vuorovaikutuskursseja ja ryhmäyttävää toimintaa.
Erityisen koskettavaa tämän vuoden teemassa Kähkösestä on se, ettei siinä vain kielletä kaltoinkohtelua, vaan velvoitetaan kohtelemaan lasta hyvin.
– Lapsen hyvää kohtelua on kuunnella ja nähdä lapsi, ottaa hänet todesta, olla kiinnostunut hänestä.
Kato mua -tapahtuma juhlistaa lasten oikeuksia – luvassa lettikampauksia ja Katajan tähtipelaajien donkkauksia
Joensuun ev.lut. seurakunnat juhlistavat Lapsen oikeuksien viikkoa jo viidettä kertaa Kato mua -perhetapahtumalla. Tapahtumassa voi nähdä mm. Katajan koripallojoukkueen tähtipelaajien donkkauksia, ratkoa mysteerilaatikon arvoituksia, askarrella, tanssia, ratsastaa keppariradalla, saada upean lettikampauksen, valmistaa välipalaa ja touhuta Moottoripajan koneiden kanssa.
– Lisäksi kaupunginjohtaja on luvannut kuulla tapahtumassa lasten toiveita ja ajatuksia siitä, miten saataisiin Joensuusta vielä vähän parempi lapsille, kertoo Kähkönen.
Kato mua -tapahtuman lisäksi lapsen oikeudet näkyvät ja kuuluvat tänä vuonna Joensuussa koko viikon ajan.
– Olemme suunnitelleet toimintaa yhdessä perhekeskusverkoston kanssa niin, että erilaisia tapahtumia on tarjolla lähes joka päivä. Niistä löytyy lisätietoa Joensuun kaupungin tapahtumasivuilta.
Virpi Hyvärinen
Kato mua -tapahtuma la 20.11.
klo 12 lasten kirkkohetki Joensuun kirkossa, tapahtumarannekkeiden jako
klo 13–16 toimintapisteet Yhteiskoulun lukiolla, lähes 20 eri toimintapistettä
Useat seurakunnat järjestävät lapsiparkkitoimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota vanhemmille hetken huokaisu keskellä arkiviikkoa.
Useat seurakunnat järjestävät lapsiparkkitoimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota vanhemmille hetken huokaisu keskellä arkiviikkoa.
Margarita Malkas kaappasi rakkaan lemmikin syliinsä, kun äiti Jevgenia Tinovitskaya (vas.) tuli hakemaan tytärtään Rantakylän Muksuparkista. – Margarita on viihtynyt Muksuparkissa hyvin. Parkki tarjoaa minulle kerran kahdessa viikossa kaksi tuntia omaa aikaa. Tuon ajan voin olla vaikka ihan vain tekemättä mitään, kertoo Tinovitskaya. Kuvassa myös varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Tuntuuko arki lasten kanssa tiiviiltä? Kaipaatko vanhempana omaa aikaa, jolloin käydä uimassa, kaupassa, päiväunilla tai vaikka tavata ystäviä?
Jos vastaus on kyllä, seurakuntien lapsiparkkitoiminta voisi olla sinulle avuksi.
Hyvät tilat tarjoavat oivat puitteet lasten viihtymiselle
Joensuun, Rantakylän, Enon ja Kontiolahden seurakunnat tarjoavat tilapäistä, maksutonta lastenhoitoapua omaa aikaa kaipaaville vanhemmille. Lapsia hoitavat ja ohjaavat seurakunnasta riippuen koulutetut lastenohjaajat tai erikseen tehtävään valitut isoset, joiden taustatukena on seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja.
Toimintaa järjestetään Noljakan ja Rantakylän kirkoilla, Joensuun ja Kontiolahden seurakuntakeskuksissa sekä Enon seurakuntatalolla. Varhaiskasvatuksen tilat tarjoavat hyvät puitteet lasten viihtymiselle, kun tekemistä on tarjolla esimerkiksi leikkimisen, askartelun ja piirtelyn muodoissa. Osassa parkeista tarjotaan lapsille maksuton iltapala, osassa syödään lasten mukanaan tuomat omat eväät.
Leikkikavereita ja yhteistä puuhaa turvallisessa ympäristössä
Rantakylän seurakunnassa Muksuparkin nimellä kulkeva toiminta on käynnistynyt tänä syksynä mukavasti.
– Lapsia on ollut kahdella ensimmäisellä kerralla viisi, mukaan olisi mahtunut enemmänkin. Toiminta on kaikille avointa ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Parkki tarjoaa lapsille leikkikavereita ja yhteisiä puuhia turvallisessa ympäristössä, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lapsiparkkiin otettavien lasten ikähaitari vaihtelee hieman seurakunnasta riippuen. Alaikäraja vaihtelee 2 ja 3 ikävuoden, yläikäraja 6 ja 7 ikävuoden välillä. Kaikkiin parkkeihin tulee ilmoittautua ennakkoon joka kerralle erikseen, jotta lapsiryhmän koko voidaan rajata sopivaksi lasten iät ja mahdolliset erityistarpeet huomioiden.
Lapsiparkit seurakunnissa
ma klo 9–11 Noljakan kirkolla, ilm. viim. edellisenä pe klo 12, p. 050 465 0652 (2–6-v)
ti klo 8.30–11Pikku-Ketun kerhohuoneella, Kettuvaarantie 25 (Muksuparkki). Paikat varataan p. 050 3754 084. Ei ikärajaa, ryhmäkoko muodostetaan sen mukaan, montako pientä on mukana.
ti klo 13–15 Enon srk-talolla, ilm. viim. edellisenä päivänä, p. 050 431 7441 (2–6-v)
to 7.10., 4.11., 18.11. ja 2.12. klo 17–19 Rantakylän kirkolla (Muksuparkki), ilm. viim. to klo 15, p. 050 585 8729 (3–7-v)
pe klo 9–11 Joensuun srk-keskuksessa (Muksupysäkki), ilm. viim. edellisenä ke klo 12, p. 050 323 0205 (2–6-v)
pe klo 9–11.30 Kontiolahden srk-keskuksessa, ilm. viim. to klo 14, p. 0400 452 570 (2–7-v)
Virpi Hyvärinen
Lisätty 30.9.2021 klo 9.32 tieto Pikku-Ketun kerhohuoneen Muksuparkista. Tämä parkki oli jäänyt printtilehden jutusta pois.
Joensuun seurakuntayhtymä palkkasi tänäkin vuonna kymmeniä nuoria kesätöihin.
Joensuun seurakuntayhtymä palkkasi tänäkin vuonna kymmeniä nuoria kesätöihin.
Maria Kokkinen (vas.), Katariina Kinnunen ja Susa Koljonen pääsivät kesätöihin Joensuun hautausmaalle. Tehtävinä on ollut muun muassa kukkien kastelua, haravointia ja ruohonleikkuuta. – Olen helpottunut, että sain kesätöitä. Tänä vuonna moni nuori ei ole koronan vuoksi niitä saanut. Kesästäni olisi tullut taloudellisesti tiukka, jos en olisi päässyt töihin, toteaa rakennustekniikkaa Karelia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Koljonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun seurakuntayhtymä on perinteisesti pestannut runsain määrin nuoria kesätöihin etenkin hautausmaille ja kirkkojen oppaiksi. Tämä kesä ei ole poikkeus: hautausmaiden kukkaistutuksia ja viheralueita hoitamaan otettiin tänä vuonna kolmekymmentä 18–30-vuotiasta nuorta ja opiskelijaa, ja kirkkojen oppaiksi palkattiin kahdeksan nuorta.
Lisäksi nuoria työllistettiin moninaisiin tehtäviin seurakuntiin ja yhtymän yhteisiin palveluihin. Esimerkiksi kiinteistöpuolelle otettiin kolme nuorta suntion sijaisiksi ja Vaivion kurssikeskukseen viisi nuorta kiinteistönhoidon, ravitsemispalveluiden ja puhtaanapidon tehtäviin.
Kesätyösetelipaikat tämän vuoden uutuus – viisitoista nuorta sai kahden viikon kesäpestin
Uutta tänä vuonna ovat kesätyösetelit, joiden avulla seurakunnat ovat pystyneet tarjoamaan vielä 15 ”viime tingan” kesäpestiä nuorille. Kahden viikon mittaiset kesätyösetelipaikat tulivat hakuun toukokuun lopulla ja moni nuori pääsi aloittamaan työt heti kesäkuussa.
Kesätyöseteleillä pestattiin nuoria esimerkiksi leiriohjaajiksi, kesäsomettajaksi sekä alakouluikäisten kesäkavereiksi. Kesäkaverin tehtävään pääsivät kahden muun nuoren lisäksi 17-vuotias Stina Kinnunen ja 20-vuotias Elina Hukkala, jotka aloittelivat kahden viikon pestiään kesäkuun puolivälissä.
– Käytännössä työmme on sitä, että kuljemme pyörillä keskustan, Noljakan ja Marjalan leikkipuistoissa ja rannoilla kohtaamassa lapsia. Järjestämme erilaisia pelejä ja leikkejä etenkin alakouluikäisille. Meillä on mukana palloja ja saippuakuplia, hyppynaruja, katuliituja ja muuta mukavaa, kertoo varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskeleva Hukkala.
Kesätöistä ja isosuudesta arvokasta meriittiä työnhakuun
Kesätyöseteliläisten töitä Joensuun seurakunnassa koordinoiva nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen iloitsee siitä, että seurakunnalla on mahdollisuus kantaa yhteiskuntavastuuta tarjoamalla nuorille kesätöitä.
– Kesätyöt tuovat nuorille tärkeätä kokemusta, jonka voi jatkossa kirjata työhakemukseen. Lisäksi itse työ, jota nuoret kesätyöläiset tekevät – eli lasten ja nuorten kohtaaminen – on arvokasta.
– Hyviä hakemuksia tuli paljon, mutta paikkoja oli rajallinen määrä. Kannustan nuoria hakeutumaan meille myös kerhonohjaajiksi ja isosiksi. Ne ovat toki vapaaehtoistehtäviä, joista saa vain pienen kulukorvauksen, mutta sitäkin enemmän arvokasta kokemusta, josta voi olla apua työnhaussa jatkossa, sanoo Kähkönen.
Virpi Hyvärinen
Kesätyösetelipaikat mahdollisti Opetus- ja kulttuuriministeriön Kirkkohallitukselle myöntämä 460 000 euron erityisavustus, joka jaettiin seurakuntiin hakemusten perusteella. Avustus on osa hallituksen toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään lieventämään koronatilanteen lapsille ja nuorille aiheuttamia haittoja.
Isostoiminnassa opetellaan tuntemaan itseä, Jumalaa ja toisia. Rippileireillä isosten tärkeintä työaikaa on leiriläisten vapaa-aika.
Isostoiminnassa opetellaan tuntemaan itseä, Jumalaa ja toisia. Rippileireillä isosten tärkeintä työaikaa on leiriläisten vapaa-aika.
Joensuun seurakunnan isosleiriä pidettiin Vaivion kurssikeskuksessa 16.–18.4. Etualalla isonen Anni Tyni. Kuva: Nonna-Omena Helojoki.
Seurakuntien rippileirikausi lähestyy, ja se tietää aktiivisia leiriviikkoja myös suurelle joukolle isosia. Rippikoululaisia vuoden tai pari vanhemmat isoset ovat saaneet seurakunnan isostoiminnasta eväät tehtäväänsä, ja ovat valmiita ohjaamaan pienryhmiä ja toteuttamaan iltaohjelmia riparilaisten riemuksi.
Isosten tehtäväkenttä leireillä on monipuolinen. Monien mieliin painuneiden sketsien lisäksi isoset vetävät raamiksia ja ohjaavat helmi- ja hartaushetkiä, juttelevat, leikkivät ja pelaavat rippikoululaisten kanssa. Tehtäviin voi kuulua myös esimerkiksi sosiaalisen median päivittämistä, uimavalvontaa, ehtoollisen jakoa ja aikatauluista huolehtimista.
Aktiivisin porukka tulee kirkolle joka tapauksessa
Rantakylän seurakunnan nuorisopappi Heikki Mujunen kertoo, että isoskoulutus pitää Rantakylässä sisällään isosleirejä ja koulutusiltoja. Lisäksi nuoret osallistuvat mahdollisuuksien mukaan pieniin vastuutehtäviin seurakunnassa.
– Isostoiminta rakentuu pitkälti tavanomaisen seurakuntaelämän ympärille. Isoset muodostavat nuorten seurakuntayhteisön ja ovat aktiivisia muun muassa musisoinnissa. Aktiivisin porukka ei katso, onko kyseessä isoskoulutus vai muu nuorten toiminta. Kirkolle tullaan joka tapauksessa.
Isostoiminnassa opetellaan leikittämistä, ryhmien ohjaamista, musiikkia ja vuorovaikutustaitoja
Monet opeteltavat isostaidot ovat seurakunnasta riippumatta samoja. Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Delila Myyryn mukaan isostoiminnassa opetellaan tuntemaan itseä, Jumalaa ja toisia.
– Asioita, joita käydään läpi, ovat mm. leikittäminen, vuorovaikutustaidot, isosryhmien ohjaaminen, helmihetken ohjaaminen, kerhoisosen tehtävät, kristittynä kasvaminen ja musiikki.
Joensuun seurakunnassa on lisäksi eri tehtäviin liittyviä tiimejä, joissa harjoitellaan jotakin erityistä taitoa.
– Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan liittyvässä tiimissä tutustutaan tekijänoikeuksiin ja siihen, millainen on hyvä kuva. Verkkopelaamiseen liittyvässä lanitiimissä taas opetellaan, miten lanit järjestetään ja miten kannustat peleissä toisia, kertoo Myyry.
Ei ole yhtä isosen mallia – jokainen on hyvä omilla vahvuuksillaan
Isoskoulutus kestää keskimäärin yhden kouluvuoden verran ja nuoria kannustetaan pysymään toiminnassa mukana useamman vuoden ajan.
– Isoskoulutus syvenee sen mukaan mitä pidempään nuori on mukana toiminnassa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä nuori voi halutessaan siirtyä avustajakoulutukseen. Avustajana voivat toimia täysi-ikäiset avustajakoulutuksen käyneet nuoret. Heillä vastuu on normaalia isosta selvästi suurempi, kertoo Mujunen.
Mutta millainen on hyvä isonen, kenen sellaiseksi kannattaa alkaa?
– Hyvä isonen on esimerkiksi aito, reilu, luotettava ja innostunut. Mutta ennen kaikkea oma itsensä. Ei ole yhtä tiettyä hyvän isosen mallia, koska jokainen on hyvä isonen omilla vahvuuksillaan, sanoo Pyhäselän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Eeva-Riitta Arffman.
Seurakuntien päiväkerhot ovat maksuttomia ryhmiä, jotka kokoontuvat viikoittain. Kerhot ovat avoimia kaikille kirkon jäsenyydestä riippumatta. Haku syksyn päiväkerhoihin on parhaillaan käynnissä.
Seurakuntien päiväkerhot ovat maksuttomia ryhmiä, jotka kokoontuvat viikoittain. Kerhot ovat avoimia kaikille kirkon jäsenyydestä riippumatta. Haku syksyn päiväkerhoihin on parhaillaan käynnissä.
Rantakylän seurakunnan luontokerhossa etsittiin hyvän paimenen sunnuntain innoittamana Utran saareen piilotettuja lampaan kuvia vihjeiden avulla. Kerholaiset Elea Koistinen (vas.) ja Jasper Rossi, harjoittelija Jemina Pulkkinen sekä ohjaajat Paula Suliman ja Anu Hynninen seuraavat, kun Sara Rossi merkitsee löydetyn lampaan muistiin. Kuva: Kirsi Taskine
Seurakuntien maksuttomat päiväkerhot on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. Kerhot kokoontuvat ryhmästä riippuen muutaman kerran viikossa. Ryhmiä perustetaan sinne, missä on eniten kysyntää.
– Pielisensuun seurakunnan kerhot kokoontuvat normaalisti kahdesti viikossa ja niitä on Pielisensuun kirkolla, Hukanhaudalla ja Karsikossa. Perinteiset päiväkerhot on tarkoitettu 3–5-vuotiaille. Ensi syksyksi on suunnitteilla myös 2-vuotiaiden oma taaperoryhmä, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen.
Rantakylän seurakunnassa lapset pääsevät Rantakylän kirkolla kokoontuvan päiväkerhon lisäksi myös ulkona järjestettävään luontokerhoon kaksi kertaa viikossa. Kaikkien päiväkerhojen toiminta perustuu samanlaiseen monipuoliseen ja avoimeen varhaiskasvatukseen kuin kunnallisella puolella.
– Kerhoissa muun muassa askarrellaan, leikitään, lauletaan, soitetaan, lorutellaan, luetaan ja ulkoillaan, kuvailee Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Pienissä ryhmissä lapsi huomioidaan yksilönä
Päiväkerhoryhmiä ohjaa kaksi lastenohjaajaa, jotka ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Lasten määrä vaihtelee vuosittain.
– Meillä Pielisensuussa ryhmät ovat nykyisin pieniä, sillä kahdella ohjaajalla on noin kahdeksan lasta ohjattavanaan. Isompien ryhmään voidaan ottaa tilasta riippuen jopa viisitoista lasta, Riitta Mälkönen toteaa.
Pieni ryhmäkoko antaa ohjaajalle mahdollisuuden huomioida jokainen lapsi yksilönä.
Kerhoissa lapset oppivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja turvallista ryhmässä toimimista. Vanhemmille kerhot tarjoavat myös hengähdyshetken arkeen ja tarvittaessa tukea omaan vanhemmuuteen.
Kristilliset arvot ohjaavat jakamaan ja auttamaan
Kristilliset arvot näkyvät seurakuntien päiväkerhojen toiminnassa monin tavoin. Toisia kohdellaan hyvin, kiistat sovitaan ja leikkivälineitä jaetaan kaikkien kesken.
–Meille jokainen lapsi on Luojan luoma ihme, sellaisenaan arvokas ja ainutlaatuinen. Ryhmässä opetellaan yhdessä elämään todeksi lähimmäisenrakkautta eli toisten huomioimista ja auttamista, Laura Karvinen kuvailee.
Kerhojen hartaushetket ovat lyhyitä ohjattuja tuokioita, joissa lapset pääsevät itse tekemään ja liikkumaan. Päivään voi kuulua esimerkiksi lasten virsi sekä piirihetki, jossa kuullaan raamatunkertomuksia. Vaikka seurakunnat tukevat kotien kristillistä kasvatusta, kerhossa käyminen ei edellytä kirkon jäsenyyttä lapselta eikä vanhemmalta.
– Kerhomme ovat avoimia kaikille riippumatta kristillisestä vakaumuksesta. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, Karvinen kertoo.
Ilmoittautuminen on käynnissä
Ilmoittautuminen syksyn päiväkerhoihin on jo avattu. Lisätietoa hakutavoista ja hakulomakkeista löytyy Joensuun seurakuntien verkkosivuilta.
– Kerhoon voi ilmoittautua mukaan milloin vain, jos kerhossa on vapaita paikkoja, Laura Karvinen vinkkaa.
Tänä keväänä koronarajoitukset ovat vaikuttaneet myös päiväkerhojen toimintaan ja kaikkia ryhmiä ei ole voitu järjestää.
– Toivottavasti syksyllä tilanne palautuu sen verran, että ryhmät voivat toimia. Meillä oli jo ennestäänkin tapana pestä käsiä usein kerhopäivän aikana ja sitä jatkamme. Mikäli tilanne vaatii, lapset voi tuoda yksitellen ulko-ovelle ja hakea ulkoilusta, Riitta Mälkönen toteaa.
Kirsi Taskinen
Seurakuntien päiväkerhot
Tarkoitettu alle kouluikäisille
Maksuttomia ja avoimia kaikille
Toimivat eri alueilla:
Joensuun srk: Keskusta, Marjala
Pielisensuun srk: Pielisensuun kirkko, Hukanhauta, Karsikko
Reipas kolmikko kiipeilee kantojen päällä, ratsastaa oksista tehdyillä keppihevosilla ja tarjoilee kerhonohjaajille herkullisia kivisiä pannukakkuja. Käynnissä on Rantakylän seurakunnan luontokerho, joka kokoontuu kaksi kertaa viikossa Utran saarilla.
Sara Rossin (6 v), Jasper Rossin (4 v) ja Elea Koistisen (5 v) mukaan luontokerhossa on parasta ”kaikki”.
– Tänään bongasimme hämähäkin ja joutsenia. Seuraamme vuodenaikoja ja opimme siinä ohessa, kertoo lastenohjaaja Anu Hynninen.
– Kaikki tekeminen löytyy luonnosta. Olemme muotoilleet lumesta ehtoollisleipiä ja seuranneet, miten lumelle käy, kun sitä lämmittää nuotion avulla, jatkaa kollega Paula Suliman.
Luontokerho on elämys sekä lapsille että ohjaajille.
– Kerhossa saa käyttää luovuutta ja suunnitella yhdessä lasten kanssa, mitä kerhossa tehdään, Suliman kuvailee.
– Lasten kanssa myös huomaa luonnossa sellaisia asioita, joita ei muuten huomaisi, Hynninen sanoo.
Ohjaajien mukaan kauden aikana lapsista kuoriutuu ketteriä luonnossa liikkujia. Kerho kokoontuu ulkona lähes joka säällä.
– Ainoastaan kovat pakkaset ja myrsky ovat tänä vuonna estäneet kokoontumisen. Ja ensi syksystä lähtien käytössämme on tarvittaessa Talastuvan kerhopiste, Hynninen kertoo.
Joensuulainen Topias Pekkanen, 15, tuntee oman tyylinsä. Oman näköiset vaatteet syntyvät tuunaamalla esimerkiksi nettikirpputoreilta löydettyjä farkkuja ja huppareita.
Joensuulainen Topias Pekkanen, 15, tuntee oman tyylinsä. Oman näköiset vaatteet syntyvät tuunaamalla esimerkiksi nettikirpputoreilta löydettyjä farkkuja ja huppareita.
”Kaikkia kankaita voi tuunata, mutta työstän eniten farkkukangasta. Vaatteisiin voi esimerkiksi lisätä kangaspaloja tai tehdä reikiä, jotta niistä tulee oman näköiset”, kertoo joensuulainen Topias Pekkanen. Kuva: Esa Huusari
1 TYYLI. Olen aina ollut kiinnostunut muodista. Omassa tyylissäni tykkään yhdistellä erilaisia vaatteita. Esimerkiksi merkkivaatteita ja vähän kalliimpia kenkiä voi hyvin pitää yhdessä kirpparivaatteiden kanssa. Itselle tulee hyvä mieli, kun näkee itsensä uusissa ja hienoissa vaatteissa. Se on harrastukseni.
2 TUUNAUS. Vaatteiden tuunauksessa parasta on se, kun kaikista vaatteista voi tehdä oman näköisiä. Kaupasta en aina löydä sellaisia vaatteita, joita haluaisin. Saan ideoita tuunaukseen siitä, kun näen jossain hienoja vaatteita. Aloin tuunata vaatteita enemmän noin vuosi sitten. Silloin siirryttiin etäkouluun ja aikaa oli käytössä enemmän kuin aiemmin. Kaikkia kankaita voi tuunata, mutta työstän eniten farkkukangasta. Värjäyksessä käytän klooria ja pesukoneeseen laitettavia värinappeja. Batik-tekniikalla saa hienoja kuvioita.
3 OMPELUKONE. Käytän vaatteiden tuunaamiseen pääasiassa ompelukonetta. Lisäksi tarvitaan tietysti sakset ja lankaa. Aiemmin lainasin mummoni ompelukonetta, mutta nyt minulla on aika uusi oma Singer-ompelukone. Ompelukoneella käsittelen enimmäkseen farkkuja, huppareita ja t-paitoja. Lyhennän liian pitkät farkut ja saatan myös leventää niitä, jotta farkuista tulee siistimmän näköiset ja saan aikaan erilaisia malleja. Välillä lisään vaatteisiin yksityiskohtia tai teen niihin reikiä.
4 NETTIKIRPPUTORIT. Ostan vaatteita enimmäkseen nettikirpputoreilta. Ne ovat yhteisöjä, joissa vaatteista kiinnostuneet ihmiset tapaavat. Monet myyvät nettikirpputoreilla vanhoja vaatteitaan. Itsekin myyn ylimääräisiä vaatteita sitä kautta samalla kun etsin uusia. Uusina vaatteina ostan nuorten suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita.
5 KAVERIT. Tyyli yhdistää ihmisiä. Omassa kaveripiirissäni todella monet ovat kiinnostuneita vaatteista ja osa heistä myös tuunaa niitä. On aina kiva löytää ihmisiä, jotka pitävät samoista asioista. Käymme yhdessä kirpputoreilla. Vaihdamme, lainaamme ja myymme vaatteita toisillemme.
Kirkkotie 