Kategoria: ajassa

Varhaiskasvatuksen henkilöstö vastaa päiväkodeissa annetun kasvatuskatsomuksen käytännön toteutuksesta. Seurakuntien työntekijöitä voidaan kutsua päiväkoteihin vierailulle.

Seurakunnan työntekijöiden vierailut päiväkodeille ovat hiljaisen jakson jälkeen vilkastumassa Joensuussa. Yhteistyö perustuu varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatussuunnitelmaan. Uusi varhaiskasvatussuunnitelma astui voimaan 1.8.2017 ja varhaiskasvatuslaki 1.9.2018.

Joensuussa uuden Vasun ja varhaiskasvatuslain soveltamista seurakuntien ja kaupungin varhaiskasvatuksen yhteistyöhön hahmoteltiin syksyllä 2018 työryhmässä, joka työsti katsomuskasvatusosiota paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Hyvinvointilautakunnan kasvatus- ja opetusjaosto hyväksyi työryhmän pohjustaman esityksen 20.11.2018.

Paikallisten pelisääntöjen selvittämisen aikana yhteistyö päivähoidon ja seurakuntien välillä on ollut Joensuussa aiempaa vähäisempää. Esimerkiksi Linnunlahden päiväkodin kohdalla tämä on tarkoittanut reilun vuoden mittaista taukoa seurakuntien työntekijöiden vierailuista päiväkodilla.

– Joensuussa tuli hyvin erilaisia tulkintoja ja mielipiteitä siitä, mitä katsomuskasvatuksen tulisi jatkossa olla. Jäimme odottamaan valtakunnallisia linjauksia Opetushallitukselta ja kirkkohallitukselta sekä omia, paikallisia linjauksia kaupungilta. Nyt päiväkotimme yhteistyö seurakuntien kanssa on pyörähtämässä uudelleen käyntiin. Ensimmäiset vierailut Joensuun ev.lut. seurakunnasta ja ortodoksisesta seurakunnasta toteutuvat tässä kuussa, kertoo Linnunlahden päiväkodin johtaja Tiina Tiilikainen.

Kasvatus- ja opetusjaoston hyväksymän linjauksen mukaan päivähoidon katsomuskasvatuksen tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuurisen ja katsomuksellisen identiteetin kehitystä.

Lapsia ohjataan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilökunta toimii mallina lapsille erilaisten katsomusten kohtaamisessa. Kaikkiin lapsiryhmässä edustettuihin katsomuksiin tutustutaan yhdessä. Yhteistyötä huoltajien kanssa tehdään kunkin perheen taustaa, katsomusta ja arvoja kuullen ja kunnioittaen.

Perinteeseen sisältyviä uskonnollisia juhlia lukuun ottamatta toiminta tulee suunnitella siten, että kaikki lapset katsomuksesta riippumatta voivat siihen osallistua. Mikäli perinteeseen sisältyvä uskonnollinen juhla sisältää uskonnon harjoittamista, siihen osallistuvat vain ne lapset, joiden vanhemmat antavat siihen luvan. Päiväkoti huolehtii luvan kysymisestä vanhemmilta ja järjestää korvaavan tilaisuuden lapsille, joille lupaa ei tule.

”Katsomuskasvatus lähtee aina lapsen tiedon tarpeista”

Uusi Vasu velvoittaa varhaiskasvatuksen toimijoita kuten päiväkoteja antamaan lapsille katsomuskasvatusta. Vastuu katsomuskasvatuksen käytännön toteutuksesta on henkilöstöllä. Tiina Tiilikaisen mukaan kasvattajan täytyy olla valmis vastaamaan lasten kysymyksiin arvottamatta, omasta katsomuksesta riippumatta.

– Se on varsin vaativakin tehtävä. Henkilökunta tarvitsisi lisää koulutusta, jotta kaikilla olisi riittävästi tietoa vastata lasten katsomuksia koskeviin kysymyksiin tavalla, joka kunnioittaa kaikenlaisista taustoista tulevia lapsia, sanoo Tiilikainen.

Tiilikaisen mukaan katsomuskasvatus on varhaiskasvatuksessa vähän samantyyppinen asia kuin seksuaalikasvatus. Siihen liittyy helposti kysymystä siitä, saako tästä puhua ja kuuluuko asian käsittely vain lasten vanhemmille. Päiväkodin arjessa näihin aiheisiin liittyvät kysymykset nousevat kuitenkin silloin tällöin esiin.

– Ei me voida ummistaa korvia lasten kysymyksiltä. Puhe jumalasta ja alkuräjähdyksestä tulee esiin kesken legoleikkien, ja lapset puhuvat uskonnosta osana elämäänsä. Joku voi sanoa, että me ei syödä possua, johon toinen vastaa, että me ei syödä kissaa.

– Korostankin, että katsomuskasvatus lähtee aina lapsen tiedon tarpeista, ja siinä huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso, sanoo Tiilikainen.

Vaikka katsomuskasvatus on päivähoidon vastuulla, Tiilikainen suhtautuu myönteisesti myös seurakuntien ja muiden päiväkodin lapsiryhmässä edustettujen katsomustahojen vierailuihin päiväkodissa. Tiilikainen vertaa yhteistyötä urheiluseurojen ja kaupungin kulttuuritoimen kanssa tehtävään yhteistyöhön.

– Jos meillä on teemana koripallo, me kutsumme Katajasta vierailijan. Jos meillä on teemana teatteri, menemme katsomaan jonkin teatteriesityksen. Osaisimme itsekin opettaa koripalloa tai järjestää teatterispektaakkelin, mutta hyödynnämme mielellään ammattilaisten resursseja näissä asioissa. Sama koskee katsomuksia, myös yhteistyötä seurakuntien kanssa, sanoo Tiilikainen.

 

Virpi Hyvärinen

 

Lue vielä: Mitä seurakunnan päiväkotituokiossa tapahtuu?

 

Mitä ne seurakunnan ihmiset siellä koululla oikein tekevät? Kirkkotie jututti asiasta nuorisotyönohjaaja Noora Kähköstä ja kävi seuraamassa Noljakan koulun 5C-luokan tunnetaitokurssin aloitusta.

Monot rouskuttavat Noljakan koulun käytävää, kun liikuntatunnilta palaavat pojat kävelevät naulakoille. Opettajat huikkaavat ohimennen tervehdyksiä toisilleen. Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, lisää lapsia valuu ulkoa käytävään ja käytävästä luokkiin.

Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen ja luokanopettaja Kirsi Kangas ovat juuri saaneet järjestettyä 5C-luokan tuolit ympyrän muotoon, kun tilaan pelmahtaa kysyvännäköistä hupparikansaa. On alkamassa Kähkösen vetämä tunne- ja vuorovaikutustaitokurssi ”Friends”.

Kähkönen on yksi neljästä Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan nuorisotyönohjaajasta. Yksi osa nuorisotyönohjaajien tehtäväkenttää on koulujen kanssa tehtävä yhteistyö. Kähkösen työ sijoittuu alakouluikäisten lasten pariin.

Tunne- ja kaveritaidot osana opetussuunnitelmaa

Keskustasta Noljakkaan, Pilkkoon ja Marjalaan ulottuvalla Joensuun seurakunnan alueella on viisi alakoulua: Noljakan, Marjalan ja Kanervalan koulut, Normaalikoulu ja Itä-Suomen koulu. Viime vuoden aikana Kähkösellä oli näillä kouluilla yhteensä reilut 80 vierailua, joista osa kesti tunnin, osa koko koulupäivän.

– Paljon ja monenlaista olemme saaneet tehdä. Erityisen kysyttyjä ovat viime aikoina olleet nimenomaan tunnetaitoihin liittyvät kurssit. Tunne- ja kaveritaidot tulivat uutena asiana opetussuunnitelmaan, ja meillä on ollut tarjota valmiita, tutkimustietoon perustuvia paketteja aiheesta kouluille, kertoo Kähkönen.

Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteistyö koulujen kanssa perustuu Opetushallituksen määrittelemään opetussuunnitelmaan ja uskonnonvapauslakiin. Koulu päättää, millaista yhteistyötä seurakunnan kanssa tehdään. Seurakunnan edustajat menevät koululle aina kutsuttuina vierailijoina.

Myös Kähkönen on tutustunut huolella opetussuunnitelmaan, ja käyttää sen lisäksi työnsä pohjana kirkkohallituksen luomaa ”kumppanuuden neljän korin mallia”. Opetushallituksen ohjeiden pohjalta luotu malli jakaa seurakuntien ja koulujen yhteistyön yleissivistävään opetukseen, perinteisiin juhliin, uskonnollisiin tilaisuuksiin sekä kasvun ja hyvinvoinnin tukeen. Mallin avulla pyritään takaamaan uskonnonvapauden toteutuminen kouluissa, sekä avaamaan yhteistyön muotoja, tarkoitusta ja periaatteita.

Tätä neljän korin mallia seuraten Kähkönen valmistelee alueen alakouluja varten palvelutarjottimen, josta koulu voi halutessaan valita omiin tarpeisiinsa vastaavat yhteistyömuodot.

– Käymme opettajien kanssa keskusteluja ja kuulostelemme heidän tarpeitaan. Meillä on koulujen kanssa yhteistyötiimit, joihin kuuluu nuorisotyönohjaaja, pappi, kanttori ja koulun puolelta yhteistyöstä vastaava opettaja, kertoo Kähkönen.

Välituntitoimintaa ja retkiä

Kähkösen pitämät tunnetaitokurssit kuuluvat kirkkohallituksen mallissa oppilaan kasvun ja hyvinvoinnin tukemisen koriin. Tähän ennaltaehkäisevää oppilashuoltoa tukevaan ryhmään lukeutuvat Kähkösen työssä myös erilaiset retkipäivät, välituntitoiminta, ryhmäytykset, pop up -koulupäivät ja vanhempainiltavierailut.

– Välituntitoimintaa meillä on Kanervalan koululla ja Iskillä. Kerran viikossa seurakunnan työntekijä on pitkällä välitunnilla pelaamassa lasten kanssa heidän toivomiaan pelejä. Erityisesti pienimmät oppilaat ovat ottaneet toiminnan omakseen, kertoo Kähkönen.

– Vaivioon tehtävillä retkipäivillä puolestaan on pitkä perinne. Siellä on tarjolla esimerkiksi luontopolkua ja ryhmäyttävää, yhteishenkeä luovaa ohjelmaa, avaa Kähkönen.

Yksi keskeisimmistä yhteistyön muodoista Kähkösen työssä liittyy yleissivistävän opetuksen toteuttamiseen. Yleissivistävässä opetuksessa seurakunta voi toimia yhtenä oppimisympäristönä ja seurakunnan työntekijä oman alansa asiantuntijana. Koulu kantaa silloinkin opetuksesta pedagogisen vastuun.

– Minun työssäni tätä ovat esimerkiksi vierailut ev.lut. uskontotunneilla, joita teen noin kerran viikossa. Olen kouluttautunut erilaisiin menetelmiin kuten lattiakuva- ja Godly Play -työskentelyyn, joilla tunneille saa toiminnallisuutta ja virikkeellisyyttä, kertoo Kähkönen.

– Luokat tulevat usein uskontotunnilla käymään myös esimerkiksi seurakunnan tilaan rakennetulla pääsiäispolulla, joka kertoo siitä, mikä pääsiäinen on. Uudessa opetussuunnitelmassahan puhutaan siitä, että opetuksen pitää tulla ulos koulun seinien sisältä, toteaa Kähkönen.

Koulut voivat tehdä yhteistyötä seurakuntien kanssa myös perinteisten koulujen juhlien yhteydessä.

– Tämä yhteistyön muoto näkyy meillä lähinnä niin, että saamme joskus osallistua kutsuvieraina esimerkiksi ylioppilasjuhlaan tai itsenäisyyspäiväjuhlaan. Joskus esitämme siellä koulun pyynnöstä seurakunnan tervehdyksen, toteaa Kähkönen.

Yleissivistävää opetusta ja uskonnon harjoittamista

Kasvun ja hyvinvoinnin tukeen, yleissivistävään opetukseen ja perinteisiin juhliin liittyvään yhteistyöhön ei sisälly uskonnon harjoittamista. Niihin voivat osallistua kaikki oppilaat katsomuksesta riippumatta.

Uskonnon harjoittamisella tarkoitetaan uskontoon liittyviin riitteihin tai rituaaleihin kuten jumalanpalvelukseen tai rukoilemiseen osallistumista tai niiden toteuttamista. Perinteisiin koulujen juhliin, kuten kevätjuhlaan, saattaa sisältyä uskontoon viittaavia perinteitä, esimerkiksi yksittäinen virsi. Tällainen katsotaan osaksi suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamiseksi.

Uskonnon harjoittamista sisältävää yhteistyötä koulujen ja seurakuntien välillä ovat ainoastaan uskonnolliset tilaisuudet, joita koulu voi tarjota oppilaille yhteistyössä seurakunnan kanssa positiivisen uskonnonvapauden periaatteella. Näitä tilaisuuksia ovat mm. joulu- ja pääsiäiskirkot sekä alakoulujen päivänavaukset. Nämä suunnitellaan koulun ja seurakunnan työntekijöiden yhteistyönä.

– Näihin tilaisuuksiin koulu kysyy huoltajilta oppilaalle osallistumisluvan ja järjestää korvaavaa toimintaa niille, jotka eivät osallistu tilaisuuteen, kertoo Kähkönen.

Tunnetaitotunti Noljakan koulun 5C-luo-kassa kaartaa kohti loppuaan. Kähkönen on esitellyt oppilaille, mitä kuuden kaksoistunnin verran kestävä kurssi tulee pitämään sisällään: Tunteista puhumista, rentoutumisen opettelua, omien tunnetaitojen etsimistä, selviytymissuunnitelman tekemistä tiukkoihin paikkoihin, hyvien käytänteiden harjoittelua ja itsensä kanssa sinut olemisen opettelua. Oppilaat terästäytyvät ja saavat vauhtia, kun alkaa toiminta: tunteisiin tutustuminen leikkien ja ryhmätöiden avulla. Kun koulun kello soi, on ryhmä puolentoista tunnin verran oppineempi siinä, miltä tunteet näyttävät ja kuinka niiden kanssa voisi toimia.

Rehtori Jyrki Huusko: Yhteistyöllä pitkät perinteet

Kaikki Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta tekevät yhteistyötä alueensa koulujen kanssa. Esimerkiksi Pielisensuun seurakunta tekee yhteistyötä mm. Nepenmäen koulun kanssa.

Nepenmäen koulun rehtori Jyrki Huusko on tyytyväinen Pielisensuun seurakunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Päivänavaukset muutaman kerran vuodessa sekä koululaiskirkko ovat perinteinen osa lukuvuotta.

– Iltapäiväkerhotoiminta koulumme ekaluokkalaisille on ehdottomasti kruunu yhteistyöllemme. Yli 40 vuoden yhteistyö on ollut tosi tärkeää ennen muuta ekaluokkalaisten huoltajille. Tarve toiminnalle on jatkuva. Onneksi Pielisensuun seurakunta on ottanut asiassa isoa roolia, sanoo Huusko.

– Erikseen haluan nostaa esiin myös kanttori Tiina Korhosen ja nuorisotyönohjaaja Niina Riihimäen työn musiikin parissa eri kerhoissa. Tämä työ on merkittävää paitsi kotien myös koulun näkökulmasta.

Huusko toteaa, että koulun tärkeä tehtävä on kohdella lapsia tasa-arvoisesti riippumatta katsomuksesta.

– Meillä on käynyt vierailijoita useistakin eri yhdistyksistä. Koulussamme tarjotaan oppilaille evankelis-luterilaista, ortodoksista ja katolista uskonnonopetusta. Näiden tahojen kanssa yhteistyö on tiiviimpää liittyen opetukseen.

– Jos koulun tilaisuuksissa on uskonnonharjoittamista, niihin osallistuvat tietysti vain ne oppilaat, joilla on tähän lupa. Niillä oppilailla, jotka eivät osallistu näihin tilaisuuksiin, on koululla vastaavasti muuta ei-uskonnollista toimintaa.

– Tänä vuonna koulussamme on kiinnitetty erityistä huomiota rinnakkaisohjelmien muotoon. Tästä on tullut kiitosta. Esimerkiksi Pielisensuun kirkolla järjestetyn adventtipäivänavauksen aikana koululla järjestettiin talvijuhla askarteluineen ja lauluineen. Samoin toimimme päivänavausten kohdalla – tarjoamme rinnakkaisohjelmaa toisaalla.

 

Virpi Hyvärinen

Seurakuntien kesäkerhot tuovat jälleen koululaisille monipuolista toimintaa kesälomien alkuun.

Koululaisten pitkä kesäloma on puheenaiheena monessa perheessä keväällä, kun kesälomia järjestellään. Koululaisilla loma alkaa kesäkuun alussa ja päättyy vasta elokuun puolivälissä. Edes kahden vanhemman neljän viikon lomat eivät riitä kattamaan koko lomakautta.

Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta vastaavat tähän jokavuotiseen pohdintaan perinteisillä kesäkerhoilla.
Kesäkerhoja järjestetään kesäkuun aikana, mutta tarkemmat ajat ja kerhopäivien määrä viikossa vaihtelevat seurakunnittain. Myös kerhopäivän pituus vaihtelee. Koululaisten kesäkerhot on tarkoitettu osassa seurakunnista 6-9-vuotiaille lapsille ja osassa 6-10-vuotiaille.

– Perheestämme jo 3. lapsi osallistuu kesäkerhoon Marjalassa. Mieheni ja minun lomat alkavat vasta juhannukselta, joten kesäkerho tuo mukavaa tekemistä ekaluokkalaisen poikamme loman alkuun. Ilman kesäkerhoa meidän vanhempien pitäisi pitää lomat eri aikaan ja yhteistä lomaa koko perheen kanssa ei olisi, Lotta Lilja kertoo.

Kesäkerhoissa on päivän aikana monenlaista ohjelmaa. Ohjelmassa voi olla esimerkiksi askartelua sekä erilaisia leikkejä ja pelejä niin sisällä kuin ulkona.

– Kesäkerhossa on lapsille mukavaa ja turvallista tekemistä. Kerhoon osallistuminen ei vaadi myöskään erityistä kristillisyyttä, vaan toiminta on arkista ja perinteistä kertomista, Lotta Lilja pohtii.

Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän kesäkerhoissa syödään päivän aikana lämmin ruoka ja pieni välipala, minkä vuoksi päivästä peritään kolmen euron maksu. Pyhäselän ja Vaara-Karjalan kesäkerhossa kerholaiset syövät omia eväitään, jolloin kerho on maksuton.

Kesäkerhoihin voi osallistua joko yksittäisiksi päiviksi tai jokaiselle kesäkerhopäivälle. Pyhäselän kesäkerhoihin ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä seurakuntayhtymän verkkosivuilla www.joensuunevl.fi/ilmoittaudu. Muihin Joensuun seurakuntien kesäkerhoihin ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa www.janoa.fi/ilmoittaudu. Joensuun seurakunnan kesäkerhoihin ilmoittaudutaan ajalla 15.4.–5.5., Pielisensuun kerhoihin 1.–29.5., Rantakylän kerhoihin 23.4.–22.5 ja Vaara-Karjalan kerhoihin toukokuun aikana.

Kontiolahden seurakunnan kesäkerhoihin ilmoittaudutaan 6.–24.5. lapsityön toimistoon puh. 040 777 8215 tai sirkka.liisa.vaatainen@evl.fi. Kontiolahden kesäkerholaiset syövät päivän aikana omia eväitään. Kerhomaksu on 2 euroa / päivä.

 

Sari Jormanainen

---

 

Kesäkerhot

• Joensuu: 4.–28.6. ma-pe klo 9-14
Noljakan kirkko ja Marjalan srk-talo
• Pielisensuu: 5.–20.6. ma-pe klo 10–14.30 Hukanhaudan srk-talo
• Rantakylä: 4.6.–20.6. ti-to klo 9.30–14 Rantakylän kirkko.
• Pyhäselkä: 3.–7.6. ma-pe Pyhäselän srk-talo ja 10.–14.6. ma-pe Reijolan srk-talo. Kerhoaika klo 9–14.
• Vaara-Karjala: 24.–25.6. ma-ti Kiihtelysvaara, 26.–27.6. ke-to Tuupovaara ja 1.–2.7. ma-ti Heinävaara. Kerhoaika klo 12–15.
• Kontiolahti: 4.–20.6. ma-pe klo 9–14.30 (20.6. klo 9–12) Karpalokaaren liikuntahalli