Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä.
Kirkolliskokouksessa marraskuun alussa Turussa olivat mukana pohjoiskarjalaiset edustajamme Matti Ketonen sekä Ruut Hurtig, jonka tehtävänä oli tällä kertaa pitää saarna päätösmessussa.
– Tunnelma kokouksessa oli työntäyteinen, rakentavasti moniääninen ja koronan suojatoimien sävyttämä. Meillä Kuopion hiippakunnan edustajilla oli päivittäin hartausvuorot ja vastuu myös messujen hoitamisesta, edustajat kertovat.
Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä. Istuntoviikon aikana ehdittiin ottaa kantaa moneen asiaan.
– Merkittävä askel oli yksimielinen päätös pyytää kirkkohallitusta edistämään tasa-arvoisen nimikkeistön käyttöä kirkossa osana muita tulevia säädösmuutoksia, Hurtig kertoo.
– Kirkkolakiuudistuksen yhteydessä käytiin lisäksi periaatteellista keskustelua siitä, voidaanko kirkon tunnustusta koskeva teksti sijoittaa kirkkojärjestykseen kirkkolain sijasta. Puheenvuoroissa korostettiin kirkon autonomiaa asiasta päätettäessä, Ketonen jatkaa.
Seuraava kirkolliskokous järjestetään toukokuussa 2021.
Tänä vuonna kirkollisveroja arvioidaan kertyvän noin 3–5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Toisaalta myös seurakuntien toimintakulut jäävät tänä vuonna koronan vuoksi tavallista pienemmiksi.
Seurakuntayhtymän vuoden 2021 talousarviossa kirkollisveroja arvioidaan kertyvän 10,6 miljoonaa euroa, joka on 3,5 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2020 talousarviossa. Tuloveroprosentti säilyy kuitenkin ennallaan 1,55 prosentissa. Tänä vuonna kirkollisveroja arvioidaan kertyvän noin 3–5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Toisaalta myös seurakuntien toimintakulut jäävät tänä vuonna koronan vuoksi tavallista pienemmiksi, vaikka seurakunnat lisäsivätkin diakoniatyötä ja panostivat erityisesti seurakuntalaisten tavoittamiseen poikkeusaikana.
Talousarviossa on varauduttu vajaan 2,3 miljoonan euron investointeihin. Merkittävimmät vuonna 2021 toteutettavat investoinnit ovat Utran kirkon julkisivun ja vesikaton maalaus sekä meneillään oleva Enon seurakuntatalon rakentaminen. Uuden seurakuntatalon arvioidaan valmistuvan kesäkuussa 2021. Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa vuoden 2021 talousarvion joulukuussa.
Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma.
Jouluseimipolku on avattu Joensuun keskustaan jo kuudetta kertaa. Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma. Se toteutetaan vuosittain Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan ja paikallisten yritysten yhteistyönä. Seimikohteita on tänä vuonna 13. Mukana on aiemmilta vuosilta tuttuja yrityksiä ja yhteisöjä sekä uutena ikkunapaikkana Kukkakauppa Leinikki Kauppakadulla. Polku alkaa Taitokorttelin seimestä ja päättyy Joensuun hautausmaan kukkamyymälän ikkunaan. Seimipolun seimet ovat hyvin erilaisia ja ilmentävät seimiperinteen kansainvälistä moninaisuutta. Jouluseimipolkuun voi tutustua 7.1.2021 saakka. Kartta ja lisätiedot: http://www.hoosianna.fi.
Toivo pohjaa realiteetteihin, ei kieltämiseen. Se on vahva elämänvoima.
Toivo pohjaa realiteetteihin, ei kieltämiseen. Se on vahva elämänvoima.
”Kirkossa toivo on elänyt kauan, ja elää yhä. Kirkon keskeisiä viestejä kaivataan juuri nyt erityisesti: turvaa, tarkoitusta, lohtua, armoa, yhteyttä ja yhteisöllisyyttä”, sanoo Maaret Kallio. Kuva: Laura Malmivaara.
Maaret Kallion kasvot ovat jo suomalaisille kovin tutut. Hän oli yksi Ensitreffit alttarilla –ohjelman asiantuntijoista ja on jo kuuden vuoden ajan ollut yksi Helsingin Sanomien luetuimmista kolumnisteista. Koronakevään kasvoksi hän nousi Helsingin Sanomien sivuilla: perjantai-iltojen livestreamauksissa hän valoi kansaan toivoa – pandemian epävarmuuden kanssa voidaan joutua elämään vielä kauan.
”Arvaamattomuus luo pelkoa. Näköalattomuus voi olla jopa epätoivoa herättävää. Kokemus poikkeusoloista on yhteinen, vaikka emme ole sen edessä suinkaan tasa-arvoisia. Kokemus siitä, että ei ole hallintaa omaan elämään, on yhteinen – elämän muut olosuhteet eroavat toisistaan hyvinkin paljon.”
Maaret Kallio puhuu kuitenkin toivosta, joka ei katoa. Toivosta, joka on aina olemassa: kaikissa tilanteissa on mahdollisuus, aina on mahdollista selvitä. Ei ole toivotonta tilannetta.
Toivon suunta on kohti tulevaisuutta
”Toivoon liittyy aina pyrkimys johonkin. Toivolla on tavoite ja toiveikas ihminen on suuntautunut tulevaisuuteen.”
Kallion kirjoittama, kansanläheinen Voimana Toivo –kirja, WSOY, ilmestyi juuri kevään korvalla – kun sitä suunniteltiin, ei koronasta ollut tietoakaan. Uusi tilanne on kuormittanut monella terveyttä, taloutta, ihmissuhteita, ja synnyttänyt pelkoa. Keväällä auttoi valoon päin meneminen, syksy tuo luontaisesti kuormittumista.
”Toivo on aina tärkeää, ei vain poikkeusoloissa. Se on jokaisen hyvän elämän ydin, eikä se kuulu vain huippuelämään. Toivo pohjaa realiteetteihin, ei kieltämiseen. ”
Toivon olemassaolo ei tarkoita suuria visioita.
”Se on oikeastaan sen sallimista, että tunnen tunteita, jotka voivat tehdä kipeää. Se on lupaa kuunnella omia tarpeita.”
”Toivo ei tarkoita pakkopirteyttä. Se ei ole tekopositiivisuutta: You can do it. Elämässä on monia todella vaikeita asioita ja tilanteita, joiden satuttavuutta ei voi vähätellä: läheisen menetys, sairaudet, erot, työttömyys ja työelämän ongelmat. Niissä tilanteissa tuntuu lähinnä pilkalta kommentti: kaikki on itsestä kiinni, piristy nyt ja anna mennä, etsi uusi puoliso tai työpaikka…”
Asioihin suhtautumisen taitoa voi opetella
”Omaan elämäntilanteeseen voi olla vaikeiden asioiden pitkittyessä vaikea suostua. On kuitenkin taito suostua siihen alistumatta. Realismi on välttämätöntä. Samaan aikaan asioihin suhtautuminen on taito, jota voi treenata niin kuin mitä muutakin taitoa tahansa aloittaen siitä, että kiinnittää asiaan huomiota. Yhteys omaan itseen ja omaan elämäntilanteeseen on tärkeää erityisesti silloin, kun joutuu tunnustamaan, että tässä tilanteessa en enää sisulla pärjää. ”
Toivo ei ole iloista elämää vaan kokonaisvaltainen suhtautumistapa elämään, sitä, että ei jää katkeraksi missään tilanteessa.
”Ei voi sanoa, että paha ja vaikea kääntyvät hyväksi. Kuitenkin voi sanoa, että kriisistä voi syntyä hyvää.”
”Voin vaikuttaa vain siihen, mihin voin vaikuttaa – omaan elämääni näissä olosuhteissa. Mitä siinä voin tehdä? Mitä voin tehdä nyt ja mihin vaikuttaa, jotta vuoden päästä tilanne on toisenlainen?”
”Entä miten voin hoivata itseäni? Miten voin vaalia elämässäni juuri nyt olevaa hyvää? Usein koulutuksissani pysäytän ihmiset pohtimaan, mikä heidän elämässään on juuri nyt hyvin. Mikä luo toivoa, pysyvyyttä, jatkuvuutta? Peilaan sitä jopa kuoleman kautta: oletko pyrkinyt olemaan omien tärkeiden asioidesi äärellä – rakastanut, kirjoittanut, hoitanut, tehnyt käsitöitä, auttanut…”
Tyypilliset vastaukset ovat luonto ja ihmissuhteet. Huolenpito luo merkityksellisyyttä: eläimistä, viherkasveista, puista, toisista ihmisistä.
Asiat eivät ole vain hyviä tai pahoja
”Ihmisen mieli tuottaa helposti kaksijakoista ajattelua: asiat ovat joko hyviä tai pahoja, ihminen on joko onnellinen tai masentunut. Todellisuudessa masentunut voi nauraa tai elää helliä hetkiä, onnellinen voi tuntea salaista kipua sisällään. Elämä on aina jonkinlainen integraatio, kokonaisuus kaikenlaisesta ääripäiden välillä.”
”Arkipäivän toivo on helposti epämääräinen juttu, kaukainen käsite. Voin esittää toiveen, että osaisin lentää. Se ei kuitenkaan ole realismia eikä voi toteutua. Toivo on toimijuutta, sitä että ei näe itseään uhrina, joka ei mahda tilanteelle mitään.”
”Tutkimusten mukaan ihminen, jolla on toivoa ja toiveikkuutta, sietää sairautta paremmin ja sitoutuu hoitoon paremmin kuin toivonsa menettänyt. Toivo on elintärkeä asia ja sen vahvistaminen luo joustavuutta ongelmanratkaisuun.”
Maaret Kallio muistuttaa, että jokaisen on hyvä kuulostella, onko läheisellä vaikeassa tilanteessa toivottomuutta.
”Toivottomuus on näköalattomuutta, ja se voi ennustaa itsetuhoisuutta. Jos läheinen alkaa jäädä siihen ajatukseen, että ei ole mahdollisuutta hyvään, tilanne ei voi korjautua eikä kukaan voi häntä auttaa, on syytä etsiä ammattiapua. Toivottomuudesta pääsee harvoin yksin ulos, kannatteluun tarvitaan toinen.”
Tunteiden kertominen on välttämätöntä: elleivät muut tiedä pahasta olosta, ei tule poimituksi eikä vedetyksi kannattelevaan yhteyteen. Koronavetäytymisen vaikutukset tulevat esiin vasta ajan kanssa.
Arkipäivän toivoa pitää tietoisesti vaalia
Entä miten toivoa voi vaalia arkipäivässä?
”Ollaan läsnä, eletään tavallisesti, pysähdytään hyvään. Ylipäätään ollaan tekemisissä toistemme kanssa: toivo syntyy yhteydestä.”
Kokenut terapeutti muistuttaa, että myös perheen sisällä voi olla näkymätöntä yksinäisyyttä.
”Annanko tunteideni, suruni näkyä ja annanko siten toiselle mahdollisuuden lähestyä? Ihmiselle ei voi toisen ihmisen läsnäoloa korvata mikään, ei esimerkiksi etäyhteys.”
”Jotenkin on lähes huvittavaa, kuinka hyväosaista on miettiä, mikä on etätyöpisteen ergonominen istuma-asento. Pysähdyttävää on myös se, miten vasta nyt koronan myötä on ihmisten silmät laajemmin avautuneet luonnon ja läheisten merkitykselle: pitääkö meille tapahtua näin karuja ennen kuin huomaamme, miten hyvää on tavallinen arki? Hyvää on keskustelu arvoista.”
Yhtään toivotonta tapausta ei ole
Kallion mukaan moni kaipaa myös terveydenhuollosta apua hakiessaan inhimillistä kohtaamista.
”Toivo on aivan keskeinen teema, kun väkivaltaa kokenut pyrkii toipumaan. Raiskattu ei ole rikki tai hajotettu, aina voi tehdä jotakin, voi päästä kiinni hyvään elämään. Tilanne voi olla toivottoman tuntuinen, mutta yhtään toivotonta tapausta ei ole.”
Kirkko saa mielenterveyden ammattilaiselta tunnustusta. Kirkko on merkittävä toivon luoja ja kannattelija aina.
”Kirkossa toivo on elänyt kauan, ja elää yhä. Kirkon keskeisiä viestejä kaivataan juuri nyt erityisesti: turvaa, tarkoitusta, lohtua, armoa, yhteyttä, yhteisöllisyyttä. Seurakuntalaisena iloitsen siitä, että kirkkoon kutsutaan jokaista sellaisena kuin olemme.”
Armollisuuden ja armon hieno viesti korostuu, kun miettii, miten olennaisissa kohdissa elämää kirkko on mukana – syntymä, kuolema, nuoruuden siirtymät, avioituminen sekä vuoden suuret juhlapyhät joulu ja pääsiäinen.
”Ihmisen mieli on joustava, toivorikas, sopeutuva, muuttuva, kun sitä hoidetaan ja pidetään siitä huolta. Millaista kasvua nyt muutoksen oloissa tapahtuu, syntyy ja jää, sitä jäämme seuraamaan. En koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä hyvään.”
Maaret Kallio
Maaret Kallio on tietokirjailija ja kouluttajapsykoterapeutti. Hän on työskennellyt mm. Väestöliitossa erityisesti seksuaalista väkivaltaa kokeneiden kanssa. Pitkän parisuhteen onnellisuuden ja seksuaalisen roihahtelevuuden salaisuuksista Kallio kirjoittaa Osmo Kontulan kanssa vuoden 2015 teoksessa Happy End, joka pohjautuu suomalaiseen kyselyaineistoon.
Maaret Kallion kirjallinen ura koostuu helposti luettavista, kansantajuisista ja kuitenkin tieteeseen perustuvista teoksista, joista uusin on Voimana Toivo. Mielen työskentelyä tukemaan Kallio on tehnyt teoksen Lujasti lempeä – Mielen työkirja. Siinä asiaa lähestytään vuoden kiertoa mukaillen kahdentoista teeman kautta.
Inhimillisiä kohtaamisia -teoksessa kirjailija muistuttaa, että tärkeimmät asiat elämässä ovat lopultakin hyvä suhde itseen ja aidot, syvät ihmissuhteet toisiin. Itsemyötätuntoa tulee ja voi opetella läpi elämän.
Lujasti lempeä -kirja käsittelee ajan ilmiöitä ja mielen viisasta ohjaamista lempeyttä ja lujuutta valjastaen.
Jatkossa kappelilla on 45 säilytyssijaa vainajille entisten 28 paikan sijaan. Lisätilan tarvetta selittää kasvava tuhkausten määrä.
Jatkossa kappelilla on 45 säilytyssijaa vainajille entisten 28 paikan sijaan. Lisätilan tarvetta selittää kasvava tuhkausten määrä.
Vainajat tulevat Ristinkappelin säilytystiloihin odottamaan hautausta hautaustoimistojen toimesta valmiiksi arkkuihin laitettuina. Seurakuntamestari Pekka Sallisen (kuvassa) tehtäviin kuuluu vainajan siirtäminen kappelin puolelle siunaustilaisuutta varten. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun hautausmaalla sijaitsevan Ristinkappelin vainajien säilytystilat uusitaan vuoden 2021 alussa. Remontin yhteydessä vainajien säilytyspaikkoja lisätään 28:sta 45:een paikkaan. Samalla parannetaan säilytystilojen tekniikkaa.
Remontti käynnistyy helmikuussa 2021, ja sen arvioitu kesto on neljä viikkoa. Remontin aikana suurin osa kappelin säilytystiloista on poissa käytöstä, ja vainajia säilytetään muissa Joensuun seudulla sijaitsevissa vainajien säilytystiloissa.
Lisääntyvä tuhkausten määrä kasvattaa säilytystilan tarvetta
Tilojen uusimisen taustalla on lisääntynyt tarve vainajien säilytyspaikoille Joensuun hautausmaalla.
– Vainajien tuhkausten määrä Joensuussa on viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut ja säilytystilojen tarve sitä kautta lisääntynyt. Saman kehityksen odotetaan jatkuvan edelleen. Tällä hetkellä joensuulaisista vainajista tuhkataan noin puolet, kertoo hallintojohtaja Tommi Mäki Joensuun seurakuntayhtymästä.
Tuhkattavien vainajien säilytysaika on pidempi kuin arkussa haudattavien vainajien, koska tuhkattavat vainajat palautuvat siunauksen jälkeen takaisin säilytykseen odottamaan tuhkausta.
– Lisätilan tarvetta luo sekin, että Ristinkappelilla sijaitsee maakunnan ainut krematorio, mikä tuo kappelille tuhkattavia vainajia myös muualta maakunnasta, kertoo seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi.
Tekniikka paranee, leveitä säilytyspaikkoja aiempaa enemmän
Vainajien säilyttäminen tapahtuu Ristinkappelilla muista tiloista erotetussa tilassa, jossa sijaitsee tarkoitukseen varatut kylmälaitteet. Remontin yhteydessä entiset vainajakylmiöt puretaan ja tilalle asennetaan uudet kylmiöt ja pakastimet. Samalla uusitaan säilytystilojen jäähdytyslaitteet.
Uudet kylmälaitteet sijoitetaan nykyisiin tiloihin kolmeen kerrokseen entisen kahden kerroksen sijaan. Kerrospaikkojen lisäyksen vuoksi vanhaa arkkujen siirtovaunua ei voida käyttää, vaan joudutaan hankkimaan uusi.
– Remontin myötä tekniikka tiloissa paranee muutoinkin. Säilytystiloihin tulee valvomosysteemi, joka hälyttää, jos lämpötilat muuttuvat. Lisäksi saamme aiempaa enemmän leveitä säilytyspaikkoja, joille on viime aikoina ollut kasvavaa tarvetta arkkujen koon suurentumisen takia, hän jatkaa.
Vainajien säilytysaika vaihtelee yhdestä vuorokaudesta viikkoihin
Ristinkappelilla säilytetään pääasiassa niitä vainajia, jotka on tarkoitus haudata Joensuun hautausmaalle. Kiviniemen mukaan vainajien säilytysaika vaihtelee yhdestä vuorokaudesta useampaan viikkoon, ja säilytystilat ovat usein melko täynnä, vaikkakin tilojen käyttöaste vaihtelee.
– Muualta maakunnasta pelkästään tuhkattavaksi tuotavien vainajien säilytysaika on hyvinkin lyhyt. Muiden vainajien säilytysajan pituus riippuu paljolti hautausjärjestelyistä. Toivomme tietenkin, että säilytysaika olisi mahdollisimman lyhyt, Kiviniemi toteaa.
Joensuun hautausmaalla on vainajien säilytystilat Ristinkappelin lisäksi myös Rauhankadun varrella sijaitsevassa Rauhankappelissa. Näissä tiloissa paikkoja on normaalisti kaksitoista, mutta paikkamäärää voi tarvittaessa kasvattaa jopa kolmeenkymmeneen.
– Lisäksi Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla on vainajien säilytystiloja Kiihtelysvaaran, Tuupovaaran, Enon ja Pyhäselän hautausmaiden yhteydessä, kertoo Kiviniemi.
Valtuusto myönsi lisämäärärahan remonttihankkeelle
Kustannusarvio vainajien säilytystilojen uusimiselle on 210 000 e-roa. Seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäen mukaan hanketta lähdettiin toteuttamaan 75 000 euron kustannusarviolla. Hankesuunnitelman laadinnan yhteydessä kuitenkin selvisi, että nykyisten säilytystilojen kylmälaitetekniikka on käyttöikänsä päässä.
– Hanketta laajennettiin niin, että samalla uusitaan kylmälaitetekniikka myös alkuperäisten säilytystilojen osalta. Hankkeen kustannusarvio nousi 210 000 euroon, jonka puitteissa hanke pystytään toteuttamaan, Mäki toteaa.
Yhteinen kirkkovaltuusto päätti lisämäärärahasta hankkeelle kokouksessaan 8.6.2020. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti 22.9.2020, että rakennusurakoitsijana hankkeessa toimii Rakennusliike Atlaspoint Oy, putki-, ilmanvaihto-, sähkö, ja rakennusautomaatiourakoitsijana Caverion Suomi Oy, kylmälaiteurakoitsijana Itä-Kylmä Oy ja kylmäelementtiurakoitsijana Hermetel Oy.
Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla.
Joensuun seurakunnan avoimena olleeseen kirkkoherran virkaan tuli määräaikaan 19.10.2020 klo 15 mennessä neljä hakemusta. Virkaa hakivat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen, Kontiolahden seurakunnan 2. kappa-lainen Jaakko Muhonen, Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka sekä Joensuun seurakunnan 2. kappalainen Katri Vilén.
Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla. Välillisessä vaalissa tuomiokapituli toteaa kelpoiset hakijat ja laatii heistä lausunnon seurakunnalle. Päätöksen kirkkoherran valinnasta tekee Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvosto.
Vaalin aikataulu selviää myöhemmin. Kuopion tuomiokapituli nimeää vaalille valmistelijan. Joensuun seurakuntaneuvoston tehtäväksi jää nimetä mahdollinen vaalityöryhmä. Näiden tehtävänä on valmistella vaaliin liittyvät haastattelut, mahdollinen soveltuvuusarviointi ja viestintä.
Kirkkoherran virka avautuu 1.6.2021 nykyisen kirkkoherran Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle.
Joensuun seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä seurakunnassa on kolmisenkymmentä. Joensuun seurakuntaan kuuluu noin 15 500 jäsentä.
Rakennustoimikunnan tehtävänä on rakennussuunnitteluvaiheen tehtävien toteuttaminen.
Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunta piti järjestäytymiskokouksen keskiviikkona 21.10.2020. Kokouksessa toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Juhani Rouvinen ja sihteeriksi Esa Mustonen. Rouvinen on toimikunnassa mukana Vaara-Karjalan seurakuntaneuvoston nimeämänä jäsenenä ja Mustonen hankkeen suunnitteluvaiheen rakennuttajakonsulttina.
Rakennustoimikunnan muut jäsenet ovat yhteisen kirkkoneuvoston 22.9.2020 tekemän päätöksen mukaisesti seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistötoimikunnan pj. Pauli Tahvanainen sekä yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Eevi Väistö. Lisäksi toimikuntaan kuuluvat Vaara-Karjalan seurakuntaneuvoston nimeäminä jäseninä Juhani Rouvinen ja seurakuntamestari Jouni Heiskanen.
Rakennustoimikunnan tehtävänä on rakennussuunnitteluvaiheen tehtävien toteuttaminen. Rakennussuunnittelun aikana laaditaan kirkon alustavat ja lopulliset luonnokset, pääpiirustukset, työpiirus-tukset ja urakka-asiakirjat. Suunnittelun aikana tehdään yhteistyötä Museoviraston, kirkkohallituksen ja lupaviranomaisten kanssa sekä valmistellaan kirkon suunnitelmien hyväksymisestä lausuntopyynnöt viranomaistahoille sekä esitys kirkkohallitukselle.
Asunnottomien kysymykset seurakunnassa asioidessa liittyvät nälkään, jaksamiseen, mielen hyvinvointiin ja vuokra-asunnon etsimiseen.
Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 264. Joensuussa ilman asuntoa eli tilastojen mukaan 51 ihmistä ja Kontiolahdella muutama ihminen.
Diakoniatyöntekijät Katja Nuuhkarinen (vas.) ja Jenni Kolehmainen kävivät tutustumassa Asunnottomien yön yhtenä tapahtumapaikkana toimivaan kauppakeskus Isoon Myyhyn. Seurakuntien työntekijöitä on tavattavissa mm. kauppakeskuksen 1. kerroksessa 17.10.2020 klo 11-16. Kuva: Sari Jormainainen
Joka vuosi lokakuun 17. päivänä vietetään valtakunnallista Asunnottomien yötä. Tämän vuoden teemana on ”Oma koti hurjan kallis”. Eri puolilla Suomea järjestettävissä tapahtumissa nostetaan esille erityisesti asumis- ja velkaneuvontaa.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tilastojen mukaan Joensuussa oli vuoden 2019 lopussa 51 yksinelävää asunnotonta ihmistä. Numerotietojen perusteella eniten asunnottomina oli työikäisiä miehiä, mutta naisten osuus asunnottomien joukossa on kasvanut viime vuosina. Myös nuorten, alle 25-vuotiaiden osuus on suuri. Vuoden 2019 tilastojen mukaan Joensuussa oli 22 asunnotonta nuorta.
– Joensuun asunnottomien määrä verrattuna saman kokoisiin paikkakuntiin on melko korkea. Asunnottomuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat työttömyys, oppilaitosten suuri määrä, vankilan läheisyys, maahanmuutto, päihteiden käyttö ja niin sanotusti normaali elämä, jossa syntyy avioeroja. Näitä seikkoja yhdistää vähävaraisuus, velkaantuminen ja elämäntilanteen vaikea hallittavuus, diakoni Katja Nuuhkarinen Joensuun seurakuntayhtymästä kertoo.
Koronaviruksen vaikutukset näkyvät jo Joensuussa
Nuuhkarinen toimii tällä hetkellä hankepäällikkönä Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hankkeessa. Koronakriisin vaikutukset näkyvät jo myös Joensuussa.
– Lomautukset ja toteutumatta jääneet työllistymiset ovat todellakin vaikuttaneet useiden ihmisten talouteen ja aiheuttaneet velkakierrettä. Vaikeuksia on näkynyt niin vuokranmaksuissa kuin peruselämän kuluissa. Luottotietojen menetys kasvattaa asunnottomuuden riskiä entisestään.
– Työssäni olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat sillä kintaalla pudota asunnottomuuteen tai asunnottomuus on jo toteutunut. Olen nähnyt mihin se voi johtaa, mutta onnekseni myös sen, kuinka asunnottomuudesta voi päästä pois. Oma tupa, oma lupa tulisi olla perusoikeudellinen asia maassa, missä luonnonolosuhteetkin koettelevat rajusti, Nuuhkarinen toteaa.
Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet myös kristillisessä Joensuun Siniristi-yhdistyksessä, joka järjestää päiväkeskustoimintaa asunnottomille, vähävaraisille sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille.
– Viime kevään rankka korona-aika oli asunnottomien näkökulmasta erittäin surullista ja haastavaa aikaa, kun käytännössä kaikki päiväaikaan apua tarjoavat paikat olivat kiinni, yhdistyksen toiminnanjohtaja Marika Kuittinen toteaa.
Liki 70% asunnottomista nukkuu sukulaisten tai ystävien luona
Asunnottomuus ei juurikaan näy Joensuun kaupungin katukuvassa. Osaltaan tämä johtunee siitä, että tilastojen mukaan asunnottomista liki 70 % nukkuu sukulaisten tai ystävien luona. Joensuussa toimii myös Siun soten ylläpitämä Asumisen tukipiste, joka tarjoaa asunnottomille maksuttoman majoituksen yöaikaan vuoden jokaisena päivänä.
– Käytännössä mahdollisuus yöpymiseen pystytään näin ollen tarjoamaan usealle asunnottomalle ihmiselle joka päivä. Tästä huolimatta kohtaamme valitettavasti työssämme myös heitä, jotka ovat nukkuneet metsissä tai vaikkapa lehtiroskiksissa. Tämä on todella, todella surullista ja ihmisarvoisen elämän vastaista. Esimerkiksi fiktiivisissä elokuvissa näyttäytyvä asunnottomuus on joillekin ihmisille täyttä totta jopa täällä meidän hyvinvointivaltiossamme ja myös Joensuussa, Kuittinen sanoo.
Vuosittainen Asunnottomien yö -tapahtuma on yksi keino pitää asiaa esillä ja lisätä ihmisten tietoutta asunnottomuudesta. Työtä asunnottomuuden vähentämiseksi tehdään kuitenkin myös vuoden kaikkina muina päivinä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
– Joensuu on alueena sen kokoinen, että yhteistyö verkostojen kesken on tärkeää ja mahdollista. Seurakuntien diakoniatyöntekijöillä on omia erityisvastuualueita ja edustusta alueen auttavien tahojen keskuudessa. Yhteistyö on tukipalveluiden piirissä olevien ihmisten tapaamista, työntekijöiden verkostokokoontumisia, tiedon vastaanottamista ja tiedottamista seurakunnan palveluista, Nuuhkarinen kertoo.
– Mielestäni yhteistyö eri tahojen välillä toimii hyvin. Toki palveluissa on myös puutteita ja erityisen haastavaa aikaa asunnottomien näkökulmasta ovat illat ja viikonloput, sillä iltaisin ja viikonloppuisin asunnottomilta puuttuu mm. kohtaamis-paikkojen kaltaiset paikat, joissa viettää aikaa, Kuittinen toteaa.
Diakoniasta neuvontaa ja ohjausta vaikeisiin elämäntilanteisiin
Nuuhkarisen mukaan tärkeää on, että ihmiset eivät jää yksin huoliensa kanssa. Asunnottomuuden uhatessa apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.
– Asunnottomien kysymykset seurakunnassa asioidessa liittyvät nälkään, jaksamiseen, mielen hyvinvointiin ja vuokra-asunnon etsimiseen. Silloin kun ihmisellä on pohdittavana maksaako hän rahoillaan vuokraa, sähköä ja vettä vai hammaslääkärikäynnin, on valinta usein selvä. Asuminen menee ykköseksi ja muu elämänlaatu voi laskea.
– Seurakunnat voivat tarjota ohjaustyötä, neuvontaa sekä päihteettömiä tiloja. Diakoniatyöntekijät tarjoutuvat avunpyytäjän matkaan pohtimaan tämän elämäntilannetta ja kuinka sitä voidaan tukea ja kohentaa. Seurakunnissa annetaan usein ohjausta myös taloudenhallintaan. Järjestämme 2.11.2020 yhdessä Takuusäätiön ja velka- ja talousneuvonnan kanssa koulutuksen, jossa perehdytään velka-asioihin, Nuuhkarinen vinkkaa.
Siniristi-yhdistyksen päiväkeskustoiminnan lähtökohtana on tarjota asunnottomille ihmisille turvallinen ja päihteetön tila, jossa viettää aikaa ja saada apua.
– Päivätoimintakeskuksella voi hoitaa päivittäisiä asioita, kuten lukea lehtiä, hoitaa nettiasiointia, ladata kännykkää, peseytyä, saunoa, pestä pyykkiä, lämmittää omia eväitä tai voi vain olla, levätä tai vaikkapa katsoa televisiota kahvikupin äärellä.
– Erittäin tärkeä apu, jota voimme asunnottomille ja vähävaraisille asiakkaille tarjota on myös ruoka-apu. Meillä voi nauttia joka arkipäivä maksuttoman aamupuuron sekä erittäin edullisen lämpimän lounaan sekä saada maksutonta kouluruokaa mukaan, Kuittinen kuvailee toimintaa.
Joensuun seurakuntien työntekijöitä on tavattavissa Joensuun Asunnottomien yössä 17.10.2020 kauppakeskus Iso Myyssä klo 11-16 ja Soropin takapihalla (Torikatu 30, Joensuu) makkaran paistossa klo 11-13.
Joensuun Siniristi -yhdistys on myös mukana kauppakeskus Isossa Myyssä klo 11-14. Lisäksi yhdistyksen toimintaan ja tiloihin voi tutustua avoimien ovien tapahtumassa klo 9-13 osoitteessa Antinkuja 2 b, Joensuu.
Alue sijaitsee hautausmaan koilliskulmassa, heti Teollisuuskadun varressa sijaitsevien kiinteistöjen takana, ja sillä on yhteensä 520 hautapaikkaa.
Joensuun hautausmaalla (Rauhankatu 4) otetaan käyttöön uusi arkkuhauta-alue. Alue sijaitsee hautausmaan koilliskulmassa, heti Teollisuuskadun varressa sijaitsevien kiinteistöjen takana.
Uudella alueella hautamuistomerkit voidaan asentaa palkkien päälle, jolloin ne pysyvät paremmin suorassa. Puutarhurit Jarkko Kallinen ja Kirsi Kinnunen (vas.) tarkastelevat perennaistutusten tilannetta yhdessä hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemen kanssa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Uudella alueella on yhteensä 520 hautapaikkaa ja 1040 hautasijaa.
– Alueella on nyt valmiina kolme lohkoa, ja sille tullaan luovuttamaan uusia arkkupaikkoja sen jälkeen, kun nyt täytettävä lohko H15 tulee täyteen, kertoo hautatoimen päällikkö Virpi Kiviniemi Joensuun seurakuntayhtymästä.
Uudella alueella on valmiit palkit hautakiville. Hautamuistomerkkejä voidaan asentaa lähes koko vuoden, ja muistomerkit pysyvät suorassa. Palkkirivien väliin on istutettu puistopuutarhuri Eeva Laurikaisen suunnittelemat perennaistutukset.
– Perennat antavat värikästä kukkaloistoa keväästä syksyyn. Monikerroksiset perennaistutukset ovat myös tavanomaisia istutuksia vakaampia ja paremmin vaihteleviin oloihin sopeutuvia, kertoo Kiviniemi.
Kunttaa, mäntyjä ja kukkivia puita
Hauta-aluetta ympäröimään on istutettu mäntyjä, ja mäntyjen alle on lisätty metsänpohja eli kuntta. Hautalohkoja rajaavat serbiankuusirivistöt ja lohkoille on istutettu useita erilaisia kukkivia puita.
– Alueen etelärinne, joka on jo valmis, kasvaa kauniisti puolukkaa, mustikkaa ja muita metsäpohjan kasveja, kertoo Kiviniemi.
Tämän kesän aikana ympäri Joensuun hautausmaata on lisätty myös pörriäishotelleja. Lähiviikkoina hautausmaalla vierailevat voivat törmätä myös syystöihin, joista näkyimpiä ovat lohkolla C11-lohkolla tehtävät peruskunnostustyöt.
– Tällä alueella siirrämme kukkasijoja lähemmäs hautamuistomerkkejä ja kunnostamme nurmialueita. Asiasta on tiedotteet kyseisellä alueella, sanoo Kiviniemi.
Kun joku tarvitsee papin hautajaisiin tai tilat ristiäisille, pirisee puhelin seurakunnantoimistossa. Asiakaspalvelu on tärkeä
osa seurakuntasihteerin töitä, mutta tehtäviin kuuluu myös esimerkiksi seurakuntaneuvoston kokousten sihteerinä toimiminen.
Kun joku tarvitsee papin hautajaisiin tai tilat ristiäisille, pirisee puhelin seurakunnantoimistossa. Asiakaspalvelu on tärkeä osa seurakuntasihteerin töitä, mutta tehtäviin kuuluu myös esimerkiksi seurakuntaneuvoston kokousten sihteerinä toimiminen.
Koronan vuoksi seurakunnantoimistot palvelevat nyt pitkälti etänä, ja seurakuntayhtymässä on myös jaossa kasvomaskeja työntekijöille ja kokouksiin osallistujille. ”Asiakkaat ovat sopeutuneet kiitettävästi etäasiakaspalveluun”, sanoo Enon seurakuntasihteeri Milla Suhonen. Kuvassa myös maskia testaava Pielisensuun kollega Pirjo Myller. Kuva: Virpi Hyvärinen
Missä seurakunta, siellä sihteeri. Seurakunnantoimistoissa työskentelevät seurakuntasihteerit ovat varsinaisia monitietäjiä, jotka ovat perillä vähän kaikista seurakuntaa koskevista asioista.
Tilavarauksia, tiedottamista, vanhojen hautapaikkojen jäljitystä…
Pielisensuun seurakunnan seurakuntasihteeri Pirjo Myllerin mukaan seurakuntasihteerin kuuluukin olla selvillä – tai vähintäänkin ottaa selvää – asioista. Työssä korostuu hyvän tiedonkulun merkitys työyhteisön sisällä: mitä paremmin se toimii, sitä helpompi on palvella seurakuntalaisia ja muita.
– Ei kuulu mulle -ajattelutapa ei sovi tähän työhön. On ilo palvella mahdollisimman hyvin ja ystävällisesti, sanoo Myller.
Keskeistä seurakuntasihteerin työssä onkin Myllerin ja tämän enolaisen kollegan Milla Suhosen mukaan asiakaspalvelu: pappien ja kanttorien varaaminen kaste-, vihkimis- ja hautaustoimituksiin sekä tilavarausten teko. Tehtäviin kuuluu olennaisena osana myös hallinnollisia tehtäviä, tiedottamista ja monenlaista pientä juoksevaa asiaa.
– Toimitusten järjestäminen on yksi iso osa yhteydenottoja, mutta lisäksi tulee esimerkiksi ehtoollis-, syntymäpäiväkäynti- ja hartauspyyntöjä. Enossa tulee myös paljon yhteydenottoja koskien uurnan laskuja, suvun vanhoja hautapaikkoja, hautojen hallintaa ja haudanhoitosopimuksia, kertoo Suhonen.
Neuvoston kokoukset valmistellaan yhteistyössä kirkkoherran kanssa – seurakuntavaalit iso ponnistus neljän vuoden välein
Tärkeä osa seurakuntasihteerin työtä on myös seurakuntaneuvoston kokousten sihteerinä toimiminen. Sihteerit valmistelevat kokouksia tiiviissä yhteistyössä kirkkoherran ja hallintosihteerin kanssa. Joissakin asioissa myös tuomiokapituli on tärkeä yhteistyötaho.
– Seurakuntasihteeri kirjoittaa esityslistat ja viimeistelee liitteet sekä lähettää ne kokouskutsun kera seurakuntaneuvoston jäsenille. Kokouksen jälkeen sihteeri hoitaa päätösten toimeenpanot ja tiedoksiannon, kertoo Myller.
– Meillä Enossa seurakuntaneuvoston kokouksia järjestetään noin 8-10 kertaa vuodessa. Jotkut asiat ovat rutiininomaisia ja toistuvat samankaltaisina, mutta jotkut asiat vaativat enemmän valmistelua ja jälkityötä, toteaa Suhonen.
Myller näkee etenkin uusien työntekijöiden rekrytoinnin olevan vaativa tehtävä seurakunnan päättäjille.
– Sitä on mielenkiintoista seurata ja tehdä sihteerinä oma osansa siinäkin työssä. Luottamushenkilöt ovat kaiken kaikkiaan tärkeä yhteistyötaho, sanoo Myller.
Vaativimmaksi kokonaisuudeksi hallinnollisissa työtehtävissä Myller kokee neljän vuoden välein toimitettavat seurakuntavaalit.
– Niissä on kyseessä usean kuukauden runsas työ ennakkoäänestyksineen ympäri seurakuntaa, paljon kokouksia ja pitkiä päiviä. Työ on erityisen tarkkaa ja määrämuotoista. Tässäkin ponnistuksessa tärkeänä toteuttajana on maallikoista koostuva vaalilautakunta, Myller toteaa.
Korona lisäsi etätöitä
Arkisen perustyön haasteeksi Suhonen näkee töiden epäsäännöllisen jakautumisen eri päiville ja työn pirstaleisuuden. Työ keskeytyy monesti ja töitä on pystyttävä priorisoimaan tarvittaessa. Myller pitää tärkeänä, että ajoittainen kiireen tuntu ei välittyisi asiakaspalvelutilanteisiin.
Tänä vuonna myös korona on tuonut omat haasteensa sihteerien työhön. Työtä tehdään ja asiakkaita palvellaan nyt paljolti etänä.
– Tarvittavia papereita joudun kuljettamaan mukanani, mutta siitäkään huolimatta kaikkia työtehtäviä en pysty hoitamaan kotoa käsin. Parina päivänä viikossa käyn toimistolla hoitamassa esimerkiksi postit, tulostamisen, skannaamisen sekä hautakarttoihin liittyvät tehtävät, kertoo Suhonen.
Työn parasta antia molemmille on asiakaspalvelu ja hyvä yhteistyö eri tahojen – myös omien työkavereiden kanssa. Myller toteaa työtilojen ja –välineiden olevat hyvät ja työyhteisön vähän kuin toinen perhe. Seurakunta on työympäristönä mieluisa.
– Enossa työskentelemme tällä hetkellä väistötiloissa. Uuden seurakuntatalon valmistumista ja sen myötä uusia työtiloja odotan innolla, sanoo Suhonen.
Kirkkotie 