Kuukausi: tammikuu 2023

Pärjäisitkö kolme päivää omavaraisena?

Miten hyvin sinä olet varautunut selviämään itsenäisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan – esimerkiksi silloin, kun tekninen vika tai myrsky katkaisee sähköt?

Miten hyvin sinä olet varautunut selviämään itsenäisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan – esimerkiksi silloin, kun tekninen vika tai myrsky katkaisee sähköt?

Listat tarvikkeista kotivaraan. Samat listat löytyvät myös jutun lopusta.
Jokaisen olisi hyvä varautua pärjäämään kotona kolmen päivän ajan omin voimin. Kuva: iStock

Häiriö sähköverkossa vaikeuttaa arkea nopeasti. Valot ja lämmitys eivät toimi. Verkkoyhteydet eivät toimi. Hanasta ei tule vettä eikä wc-pönttöä voi huuhdella.

Ruoan valmistaminen hankaloituu. Jääkaapin sisältö alkaa lämmetä ja pakastimen sisältö sulaa.

Puhelinverkot on suunniteltu toimimaan sähkökatkojen aikana akkuvoimalla enintään muutaman tunnin. Maksukortit ja raha-automaatit lakkaavat toimimasta. Kaupat saattavat joutua sulkemaan ovensa. Autoa ei pysty tankkaamaan.

– Jokaisen olisi hyvä ennakoida ja varautua pärjäämään kotona kolmen päivän ajan omin voimin, tiivistää projektisuunnittelija Mervi Tiermas Oulun maa- ja kotitalousnaisista.

Kotitalouksien 72 tunnin varautumissuosituksen taustalla on laaja verkosto viranomaisia ja järjestöjä. Varautumissuositusta pitävät esillä toiminnassaan maa- ja kotitalousnaisten lisäksi muun muassa martat, maanpuolustusjärjestöt, vapaapalokunnat, vapaaehtoinen pelastuspalvelu, partiolaiset ja Suomen Punainen Risti. Koordinaattorina on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Häiriötilanteisiin varautuminen on osa arkea

Tarvetta pitää kaapissa kolmen päivän hätävaraa voi olla vaikea hahmottaa etenkin, jos asuu suurella paikkakunnalla, missä kaupat ovat auki arkena ja pyhänä, osin öisinkin.

Ennakointikyky voi riippua osittain ihmisen asuinpaikkakunnasta. Kotivaraa ei ehkä aktiivisesti tule ajatelleeksi, jos kotoa on lyhyt matka kipaista kauppaan.

Ennakoinnin tarpeellisuutta ei välttämättä tule ajatelleeksi siksikään, että suomalainen yhteiskunta on melko varmasti toimiva.

Olemme tottuneet hyvälle. Esimerkiksi pitkäkestoiset sähkökatkot ovat loppujen lopuksi melko harvinaisia tai ainakin ne tuntuvat osuvan yleensä aivan muualle Suomeen.

Tiermas muistuttaa, että häiriötilanteisiin varautuminen on osa arkea.

– Kotiin varataan hyvin säilyvää syömistä ja juomista – sellaisia elintarvikkeita, joita taloudessa tavallisestikin syödään. Kotivaraa ei tarvitse pitää koskemattomana häiriötilannetta odottamassa, vaan sitä voi kuluttaa pois normaalisti ja täydentää sitä mukaa, kun jotakin loppuu.

Pari päivää pärjää ilman ruuan kuumentamista

Hyvin säilyvien elintarvikkeiden varaaminen kaappiin kuulostaa kohtuullisen simppeliltä tehtävältä.

Haastavampaa on ruoan lämmittäminen sähkökatkon aikana. Yksi saattaa kaivaa esiin kesän jälkeen varastoon kuljetetun kaasugrillin. Toinen muistaa, että taloyhtiön pihalla on grillikatos ja varastossa siihen puuta tai hiiliä. Kolmas keittää vettä ja lämmittää ruokaa retkikeittimellä.

– Yksinkertaisinta voisi kuitenkin olla, jos syö muutaman päivän ajan jotakin, jota ei tarvitse lämmittää. Mahdollisuuksia on monia: hedelmät, juurekset, kasvikset, pähkinät, leipä… On myös olemassa liha-, kala- ja kasvissäilykkeitä, jotka ovat jo kypsiä.

– Pariksi päiväksi keksii kyllä syötävää, vaikka ruokaa ei pystyisikään kuumentamaan, Tiermas uskoo.

Silmälasipäinen, tummiin vaatteisiin pukeutunut mies seisoo kirkon portailla.
Joensuun seurakuntayhtymän valmiuspäällikkö, kirkkoherra Ville Ojalan mukaan erilaisiin poikkeusoloihin kannattaa varautua myös omassa elämässään. – Henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeää kuin materiaalinen. Positiivinen asenne ja hyväntuulisuus auttavat, yhdessä selvitään eteenpäin. Kuva: Tea Ikonen

Radiolla, pattereilla ja varavirtalähteellä pääsee pitkälle

Häiriötilanteessa tiedon saanti vaikeutuu. Nettiin pääsee hakemaan tietoa vain niin pitkään kuin tietoliikenneyhteydet toimivat ja akut riittävät.

Tiedonsaannin turvaamiseksi kotona olisi hyvä olla patteriradio.

– Itse hankin sellaisen käytyäni 72 tunnin kotivaraan liittyvän koulutuksen. Koulutuksessa hoksasin myös, että tarvitaan valonlähde. Niinpä ostin myös otsalampun.

Radiota ja taskulamppua varten pitää varata paristoja. Kännykkä pysyy elossa varavirtalähteen avulla. Varavirtalähteitä voi kotona olla useitakin.

Kokonaan toinen asia on, onko ne muistettu käytön jälkeen ladata toimintakykyisiksi. Pitäisikö kodeissa siis nimetä ”varavirtavastaava”, joka huolehtisi varavirta-akut säännöllisesti latauspiuhan päähän?

– Ihan hauska ajatus. Miksipä ei, Tiermas naurahtaa.

– Vaikka yksinkertaisinta taitaa olla, että kukin käyttäjä huolehtii varavirtalähteen täyteen aina, kun on varavirtaa käyttänyt.

Vesikatkon varalle kannattaa hankkia nestettä

Vesikatko voi johtua esimerkiksi sähkökatkosta tai veden saastumisesta.

Yli vuorokauden mittaisissa vesihuollon häiriötilanteissa kunta järjestää yleensä vedenjakelupisteen, josta haetaan vettä omiin astioihin.

Veden hakemista varten kotiin on tarpeen varata muutamia kanistereita tai kannellisia ämpäreitä.

Ihminen tarvitsee päivittäin noin 2 litraa nestettä. Lisäksi tarvitaan vettä ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonaisvedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa.

– Juomavettä ei tarvita välttämättä kahta litraa päivää kohti, osan nesteytyksestä saa esimerkiksi mehuista ja mehukeitoista. Vesikatkon varalle on hyvä varata kotiin silti myös pullovettä.

Muutamia litroja vettä voi Tiermaksen mukaan päästää itse hanasta pulloon ja pitää varalla jääkaapissa kunhan muistaa, että itse pullotettu vesi ei säily hyvänä yhtä pitkään kuin kaupasta ostettu pullovesi.

Asunnot viilenevät 1–3 vuorokaudessa

Suurin osa asunnoista lämpenee sähkön avulla, sillä myös kauko- ja maalämpö tarvitsevat toimiakseen sähköä. Varsinkin talvella asunnon kylmeneminen tulee nopeasti ongelmaksi. Takkaa ja muita tulisijoja lukuun ottamatta kaikessa lämmittämisessä tarvitaan sähköä.

Kylmällä puutalot kylmenevät +10 asteeseen alle vuorokaudessa. Elementtikerrostalo kylmenee noin kahdessa ja jykevä kivitalo noin kolmessa vuorokaudessa. Sähköjen palattua talojen lämmittäminen vie aikaa.

Yritä pitää yksi tila asunnosta lämpimänä. Peitä ikkunat paksuilla verhoilla tai vilteillä tai pyyheliinoilla. Pue päälle lämpimät vaatteet. Lisää jalkaan sukkia tai kengät, vedä tarvittaessa pipo päähän ja hanskat käteen.

Kaiva esiin kaikki peitteet ja makuupussit. Nuku perheenjäsenten kanssa vierekkäin yhteisten peittojen alla. Yksi ihminen tuottaa yhtä paljon lämpöä kuin 70-wattinen hehkulamppu. Tee pöydästä peittojen avulla maja ja nuku siellä. Jos omistat retkiteltan, pystytä se sisälle nukkumista varten.

 

Minna Kolistaja

 

Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Tervehdys -lehdessä.

Varaa kaappiin syötävää ja juotavaa

  • pullovettä
  • mehuja ja mehukeittoja
  • tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia
  • säilykkeitä
  • leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja
  • muroja, myslejä, hiutaleita
  • pähkinöitä, siemeniä
  • kuivattuja hedelmiä
  • hilloja, soseita
  • kala-, liha- ja papusäilykkeitä
  • välipalapatukoita, keksejä, suklaata

Muista huomioida erityisruokavaliot ja varata ruokaa myös lemmikkieläimille.

Varaa kotiin näitäkin

  • kannellinen ämpäri tai kanisteri
  • taskulamppu tai otsalamppu
  • paristokäyttöinen radio
  • paristoja
  • kynttilöitä ja tulitikkuja
  • ladattu varavirtalähde
  • hiukan käteistä rahaa
  • lääkkeitä
  • joditabletteja
  • roskapusseja, jätesäkkejä
  • kosteuspyyhkeitä
  • ilmastointiteippiä
  • polttopuita takkaa/uunia varten
  • kertakäyttöastioita ja -ruokailuvälineitä

5xmielessä: Ihmisen hyvinvointi koostuu monesta osatekijästä

Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.

Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.

Vaalea nainen taululle tekemänsä värikkään sydämen äärellä.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivosen mukaan hyvinvointialueen käynnistyminen ei tuottanut isoja ongelmia, olihan asiaa valmisteltu pari vuotta ja lisäksi Pohjois-Karjalassa on järjestetty sote-palveluita maakunnallisella mallilla jo kuusi vuotta. – Uutta on se, että haluamme panostaa kumppanuuteen ja tehdä yhteistyötä laaja-alaisemmin kuin kuntayhtymän aikaan, Leivonen toteaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. AUTTAMISHALU. Ihmisten auttaminen on kiinnostanut minua lukiosta lähtien. Alkuperäiseltä ammatiltani olen kätilö, ja siinä ammatissa työskentelin pitkään Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sittemmin minua alkoi kiinnostaa johtaminen. Kouluttauduin ensin terveystieteiden maisteriksi, ja pari vuotta sitten valmistuin terveystieteiden tohtoriksi. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajana aloitin elokuussa.
  2. HYVINVOINTI. Hyvinvointialueen toiminnan painopistettä halutaan siirtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Tavoittelemme fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia. On tärkeää, ettei ihmisten palvelutarvetta arvioida vain sairauden näkökulmasta. Ihmisten elämä on moninaista, ja siihen täytyy palveluiden vastata. Meidän on tehtävä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi juuri sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
  3. YKSINÄISYYS. Tässä ajassa kenties merkittävin hyvinvointiongelma on yksinäisyys. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä mutta erityisesti ikäihmisiä. Seurakunnilla on iso rooli olla ennaltaehkäisemässä yksinäisyyttä muun muassa ystäväpalvelun, harrastustoiminnan tai perhe- ja parisuhdeneuvonnan keinoin ja antamassa sellaista matalan kynnyksen tukea, jota ihmiset tarvitsevat.
  4. SAIRAALASIELUNHOITO. Erikoissairaanhoidossa työurani tehneenä minulla on kokemusta myös siitä, kuinka sairaalasielunhoito on tärkeä osa sairaalan toimintaa. Sairaalapapit toimivat työnohjauksellisena tukena, jonka puoleen henkilökunta saattoi kääntyä, jos vaikka lapsipotilas tai työkaveri menehtyi. Myös pelastustoimen henkilökunta kohtaa työssään järkyttäviä tilanteita, joita voidaan käydä papin kanssa läpi.
  5. YHDESSÄ. Olemme perustamassa alueellisia kumppanuusryhmiä, joihin kutsumme edustajia järjestöistä, seurakunnista, elinkeinoelämästä ja yrityksistä. Kumppanuusryhmien kautta saamme asiakkaiden ääntä kuuluviin siitä, mitä palveluita tarvitaan ja miten ne tulisi järjestää. Päämäärämme ovat vaikuttavimmat palvelut, jotka toteutetaan yhdessä.

 

Tea Ikonen

 

Sovittelusta apua eroriitoihin

Jos lasten asioista sopiminen eron yhteydessä on vaikeaa, apua sovun löytämiseen voi hakea perheasioiden sovittelusta. Sovittelun keskiössä on lapsen etu ja tavoitteena estää erimielisyyksien kärjistyminen pitkittyneiksi kiistoiksi.

Jos lasten asioista sopiminen eron yhteydessä on vaikeaa, apua sovun löytämiseen voi hakea perheasioiden sovittelusta. Sovittelun keskiössä on lapsen etu ja tavoitteena estää erimielisyyksien kärjistyminen pitkittyneiksi kiistoiksi.

Kolme naista pöydän äärellä ratkomassa palatehtävää.
Kun parisuhde päättyy, yhteinen vanhemmuus jatkuu. Lasten asioiden järjestäminen eron jälkeen on melkoinen palapeli, jonka kokoamiseen saa tarvittaessa apua perheasioiden sovittelusta. Joensuun seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskuksessa sovittelijoina toimivat muun muassa perheneuvojat Salla Ulvi-Altio (vas.), Minna Snellman ja Piia Nurhonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Parisuhteen päättyminen on kriisi, joka ravistaa usein sen kohdannutta pohjia myöten. Jos eroavalla parilla on lapsia, edessä on asumisjärjestelyjen ja omaisuuden jakamisen lisäksi sopiminen siitä, miten lasten asiat eron jälkeen järjestetään.

Ilmoilla liikkuu niin isoja kuin pieniä kysymyksiä: Jatkammeko yhdessä lasten huoltajina? Kumpi on lähivanhempi? Miten lasten kulut katetaan? Entä miten vaihdot toteutetaan, kumpi vastailee Wilmaan, kulkeutuvatko lapsen lempiverkkarit varmasti ajallaan kodista toiseen?

Aina asioista sopiminen ei onnistu vanhempien kesken. Välit voivat olla tulehtuneet tai asioista ollaan kovasti eri mieltä. Tällöin apua voi hakea perheasioiden sovittelusta.

Sovittelussa neuvotellaan käytännön asioista

Perheasioiden sovittelussa koulutetut ammattilaiset tarjoavat tukea ja apua vanhempien välisten keskustelujen edistämiseksi.

– Sovittelijat pyrkivät tarjoamaan turvallisen, puolueettoman tilan ja ajan sopia lapsiin liittyvistä käytännön asioista niin, että tila rajataan vain ja ainoastaan niihin. Esimerkiksi suhteen päättymiseen liittyviä tekijöitä ei sovitteluun enää tuoda, kertoo Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen vs. johtaja Salla Ulvi-Altio.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa sovittelu alkaa vanhempien erillisillä tapaamisilla, joissa käydään läpi, mistä sovittelussa on kyse ja mistä asioista vanhemmilla on tarvetta sopia. Tämän jälkeen yhteisiä sovittelutapaamisia on yhdestä kolmeen. Viimeisellä kerralla sovitaan mahdollisesta seurantatapaamisesta.

– Sovittelussa neuvotellaan esimerkiksi lasten huoltajuuteen, tapaamisiin ja muihin lapsiin liittyvistä käytännön asioista. Neuvotteluissa luodaan yhdessä pohjaa sopimukselle, joka voidaan vahvistaa lastenvalvojan luona, kertoo Ulvi-Altio.

Lapsen etu lähtökohtana

Sovittelijat eivät tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan auttavat kysymyksillään vanhempia itse löytämään omalle perheelleen sopivat ratkaisut. Neuvoteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, millaiset ratkaisut olisivat lapsen kannalta parhaita mahdollisia.

Lähtökohtaisesti lapsen etu on se, että vanhemmat saavat sovittua lapsen asioista rakentavasti, lapsi saa säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa ja lapsen arki sujuu erosta huolimatta.

– Ero on kriisi myös lapsille, ja vanhemmat ovat lapsen selviytymisessä ja sopeutumisessa avainasemassa. Lasten tehtävä ei ole toimia vanhempien välisinä viestintuojina tai käytännön asioiden sopijoina, vaan on tärkeää, että aikuisilla säilyy neuvotteluyhteys keskenään, sanoo Ulvi-Altio.

Sovittelun kello käy lasten aikaa. Siksi prosessi pyritään pitämään tiiviinä, vaikka eroon liittyvä tunnetyö aikuisilla jatkuisi. On tärkeää saada sovittua lapsen arkeen liittyvistä asioista pian.

– Onnistunut perheasioiden sovitteluprosessi voi myös ennaltaehkäistä asioiden sopimista oikeusteitse, Ulvi-Altio toteaa.

Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu

Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu, jonka järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet.

– Pohjois-Karjalassa palvelu on järjestetty jo useamman vuoden ajan yhteistyössä perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa. Tämä yhteistyö jatkuu myös hyvinvointialueelle siirryttäessä, kertoo hyvinvointialueen lapsiperheiden palvelujen palvelupäällikkö Hanna Myllylä.

Myllylä näkee perheasiain neuvottelukeskuksen roolin kokonaisuudessa merkittävänä. Se täydentää hyvinvointialueen palveluita.

– Toiminta on luvanvaraista, eikä muilla yksittäisillä palveluntuottajilla ole alueella lupia toimia avioliittolain mukaisena sovittelijana. Neuvottelukeskuksen työntekijöiden asiantuntemus sovittelijana on hyvää ja siellä on todella panostettu työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen ja ylläpitämiseen tässä asiantuntijatyössä.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymään kuuluvan perheasiain neuvottelukeskuksen lisäksi myös hyvinvointialueen omassa kasvatus- ja perheneuvonnassa sekä perheoikeudellisissa palveluissa työote on Myllylän mukaan sovitteleva. Niissä tarjotaan apua haastavissa parisuhdetilanteissa sekä tuetaan vanhempia löytämään lapsen edun mukaisia ratkaisuja erotilanteessa.

 

Virpi Hyvärinen

 

Perheasioiden sovittelu
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa

  • Tavoitteena auttaa vanhempia sopimaan lasten asioista eron yhteydessä
  • Vanhempien erillistapaamiset, 1–3 yhteistä tapaamista, mahdollinen seurantakäynti
  • Ei johda viralliseen sopimukseen, sopimus tehtävä haluttaessa erikseen lastenvalvojalla
  • Koulutetut sovittelijat ohjaavat työskentelyä
  • Seurakuntayhtymän maksuton ja luottamuksellinen palvelu Pohjois-Karjalan maakunnan alueella asuville
  • Ajanvaraus ma, ke, to klo 9–11 ja ti klo 10–12, p. 050 4308 472
  • Tapaamiset perheasiain neuvottelukeskuksessa, Penttilänkatu 1 F, 2. krs

Musta morsian toivoo yhdenvertaista avioliittoa

Joensuun kirkkoon saapuva näyttämöteos rohkaisee muuttamaan syrjiviä rakenteita. Esitys on nähty tähän mennessä vasta Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.

Joensuun kirkkoon saapuva näyttämöteos rohkaisee muuttamaan syrjiviä rakenteita. Esitys on nähty tähän mennessä vasta Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.

Mustavalkoinen kuva hääparista.
Joensuun seurakunta halusi Musta morsian -esityksen Joensuun kirkkoon. Teoksen näyttelijät ovat hailuotolaisia ihmisiä ja esitystä on tehty yhteistyössä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kanssa. Kuva: Aino Väänänen

Musta morsian -teoksessa mustaan huntuun pukeutuneet morsiamet kertovat miltä tuntuu, kun toive kirkkohäistä ei toteudu. Seksuaalivähemmistöjen tasavertaisesta kohtelusta kirkossa kertova Musta morsian on esitetty tähän mennessä Oulussa, Helsingissä ja Tampereella. Päivää ennen Joensuun kirkkoa teos nähdään Pyhän Johanneksen kirkossa Kuopiossa.

– Halusimme Musta morsian -teoksen Joensuun kirkkoon, koska se on vahva kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta, Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén toteaa.

– Joensuun seurakunnassa on jo vuosien ajan tehty määrätietoista työtä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen. Kaikkien ihmisten täytyy saada olla tervetulleita kirkkoon ja kaikkien rakkautta, ihmisarvoa ja tunteita täytyy myös osata kunnioittaa, hän jatkaa.

Käsikirjoituksen pohjana kymmeniä tositarinoita

Tositarinoihin perustuvan näyttämöteoksen käsikirjoituksen pohjana on kymmenien seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten haastatteluja. Lopullisessa käsikirjoituksessa tarinoita on yhdistelty toisiinsa.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Anne-Maria Haapala tiesi jo alkuvaiheessa, että kokemukset pitää kuulla juuri kirkossa.

– Tämä vaatii mahtipontiset puitteet, koska asia on niin iso, ei vain teatterilavojen asia, Haapala sanoo.

Haapala kuuluu kirkkoon ja hänen miehensä on pappi. Hän haluaa nostaa keskusteluun asioita, joita kokee tärkeäksi.

− Syvästi rakastuneilla on haave perheestä, lapsista ja elämän jakamisesta tulevan puolison kanssa. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja rakastaa, Haapala tiivistää kuulemiaan tarinoita.

Idea lähti vihkiryijystä, jonka päälle kaikki eivät saa polvistua

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan kantaa ottava esitys on saanut jotkut ihmiset kirjoittamaan ikäviä viestejä Anne-Maria Haapalalle. Katsomaan tulleilta esitys on saanut kuitenkin lämpimän vastaanoton.

– Esimerkiksi Oulun tuomiokirkko oli lähes täynnä, eikä taputuksista meinannut tulla loppua. Se oli pysäyttävää.

Idea teokseen lähti Hailuodon kirkon vihkiryijystä, jonka päällä hääpari seisoo ja on polvistuneena vihkitoimituksen ajan.

– Vihkiryijyä katsoessani ajattelin ihmisiä, jotka eivät saa polvistua sen päälle. Kirkko ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoa, joka on kuitenkin avioliitto Suomen lainkin mukaan. Se tuntui epäreilulta.

Asiat voivat muuttua alhaalta päin

Esitykseen kuuluu myös pieni orkesteri, jossa ”häämuusikkona” toimii Laura Närhi. Kappaleet nousevat esitykseen liittyvistä tarinoista.

Anne-Maria Haapala toivoo, että Musta morsian herättelee katsojat vaikuttamaan.

– Toivon, että katsojat lähtevät esityksestä miettien, että ”niin, miksi ei”, ja että he tekisivät kaikkensa sen eteen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saavat tasavertaisen kohtelun.

– Toivon myös, että ihmiset miettisivät, kuinka hienoja asioita rakkaus ja sitoutuminen ovat ja että rakkaus kantaa. Asiat voivat muuttua myös alhaalta päin.

 

Kirsi Taskinen

 

Jutussa on hyödynnetty lähteenä Kirkko ja Kaupunki -lehden 14.9.2022 julkaistua artikkelia.

 

Musta morsian

  • Joensuun kirkossa la 11.2. klo 19 osana Joensuun kirkon 120-vuotisjuhlavuotta
  • Orkesterin häämuusikko: Laura Närhi
  • Näyttelijät: Aki Heiskanen, Anne Nivala, Timo Juntunen, Tanja Turtiainen, Mirjami Rautio ja Eija Ranta
  • Käsiohjelma 25 euroa, tuotto menee esityksen tuotantoon

Tärkeintä on nuoren kohtaaminen

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Tummapukuinen mies ja punainen mopo seurakuntatalon edessä.
Rantakylän nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen kulkee pappatunturillaan kesät, talvet. Parasta työssä on miehen mielestä elämänilo: kun nuori, jolla ei mene hyvin, innostuu jostain, voittaa pelkonsa ja saa kavereita. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät aina samat: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia. Kuva: Tea Ikonen

– Jos lapselle syntyy nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunne, silloin ohjaaja on jollakin tavalla onnistunut tehtävässään, arvioi nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen.

Miehellä on takanaan 22 vuotta työskentelyä lasten ja nuorten parissa Rantakylän seurakunnassa. Viime syksynä hänelle myönnettiin Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto pitkästä ja sitoutuneesta työstä kouluikäisten ja heidän perheidensä kanssa Rantakylän seurakunnassa ja Joensuun seurakuntayhtymässä. Palkintoehdotuksen takana olleet työkaverit perustelivat palkintoa myös muun muassa sillä, että Kähkönen on pitänyt yllä hyviä suhteita alueen kouluihin sekä verkostoitunut ansiokkaasti muidenkin lasten ja nuorten parissa työskentelevien kanssa.

Palkinto lämmittää Kähkösen mieltä, koska se on muiden ehdottama.

– Palkinnon arvoa nostaa se, että palkinnon saajaa täytyy esittää, ja Lasten ja nuorten Itä-Suomen piirin hallitus käsittelee ehdokkaat, joita tulee hiippakunnallisesti.

Mukana kasvupolulla eskarista nuoreksi aikuiseksi

Ensimmäisinä työvuosina Kähkösen toimenkuva painottui alakouluikäisiin. Sittemmin Rantakylän seurakunnassa on omaksuttu kasvatuksen polkuajattelu eskarista nuoriin aikuisiin. Sen mukaan työntekijätiimin jäsenet voivat toimia polun eri kohdissa sen mukaan, mitkä tehtävät itselle sopivat ja missä tarvitaan milloinkin resursseja.

– Olen välillä mukana eskariretkillä, alakoululaisten leireillä tai kerhoissa. Työhöni kuuluvat myös rippikoulu, nuorisotyö ja isoskoulutus.

Vuosien varrella moni asia on muuttunut. Maailma on käynyt nopeatempoisemmaksi ja vaativammaksi. Entistä nuoremmilla on älypuhelimet ja sen myötä taskussaan koko maailma hyvine ja huonoine puolineen. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät tänä päivänä kuitenkin samat kuin 20 vuotta sitten: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia.

Miten tuoda toivon viestiä?

Kähkösen mielestä työssä parasta onkin se, kun nuori innostuu jostain ja elämänilo voittaa.

– On hienoa huomata, kun nuori, joka ei voi hyvin, voittaa jännityksen, saa rohkeutta tai löytää kaverin meidän jutuissa.

Kähkönen toivoo myös, että uskonasiat jäisivät osaksi nuoren elämää. Niiden esillä pitäminen tuoreella ja merkityksellisellä tavalla on haasteellista.

– Mistä löytää sen nuoria puhuttelevan tuoreen tavan tuoda vanhaa viestiä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on sen takia tullut aikanaan maailmaan?

Tämä on tärkeä kysymys seurakuntien tulevaisuudenkin kannalta yhteiskunnassa, jossa kaikki eivät enää kuulu kirkkoon.

– Kyllähän me olemme isojen haasteiden ääressä: miten tuoda toivon viestiä niin, että nuori kokee olevansa merkityksellinen ihminen? Miten voimme suorituspaineita luovassa maailmassa tuoda sellaista näkökulmaa, että ihan tavallinenkin on hyvää ja arvokasta?

 

Tea Ikonen

 

Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto

  • Voidaan myöntää Kuopion hiippakunnan alueella toimivalle työntekijälle, henkilölle tai ryhmälle, joka on sitoutuneesti ja innostavasti tehnyt työtä lasten ja nuorten parissa.
  • Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin hallitus valitsee palkinnon saajan ehdokkaiden joukosta.
  • Vuoden 2022 palkinto myönnettiin Rantakylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Kähköselle.

”Meillä on yhteinen vastuu sekä toisistamme että koko maailmasta”

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.

Kaksi nuorisotyön tekijää juttelee nuorten kanssa kauppakeskuksessa.
Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuetaan muun muassa Aseman lapset ry:tä, joka käyttää keräysvarat pitkittyneiden ja laajentuneiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen sekä katusovitteluun, jossa sovittelijoina toimivat nuorisotyön ammattilaiset. Kuva: Yhteisvastuukeräys / Aseman Lapset

Yhteisvastuukeräyksen keräystuotoista noin 20 prosenttia ohjataan paikallisseurakunnan päättämään teeman mukaiseen toimintaan tai seurakuntien auttamistyöhön. Noin 20 prosentilla tuetaan kotimaassa Aseman Lapset ry:n toimintaa, joka ehkäisee väkivaltaa. Loput noin 60 prosenttia menevät teeman mukaiseen kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.

Pielisensuun seurakunnan yhteisvastuutiimi kokee keräyksen tämänvuotisen teeman hyvin ajankohtaiseksi. Keräyspäällikkö, pappi Timo-Ilkka Antikaisen mukaan Pielisensuun seurakuntaan jäävä osuus käytetään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin Selviydytään Kiusaamisesta -projektiin.

– Haluaisimme sanoa Kirkkotien lukijalle, jolla herää halu auttaa, että apu menee perille. Pieneltäkin tuntuva apu voi olla osa suurempaa apua. Kaikella auttamisella on merkitystä, Antikainen ja yhteisvastuutiimi painottavat.

Vaara-Karjalan seurakunta aikoo käyttää keräysvarat nuorten kanssa järjestettävään projektiin. Diakoni Taru Keinäsen mukaan on tärkeä huomata, että osa nuorista joutuu Suomessakin elämään väkivallan uhan kanssa.

– On aina tärkeää muistaa, että meillä on yhteinen vastuu sekä toinen toisistamme, että koko maailmasta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta auttaa suuresti, mutta pienikin lahjoitus on osa yhteistä hyvää.

 

Tea Ikonen

 

Lahjoita Yhteisvastuukeräykselle

Pääkirjoitus: Akut ladattuina

Meiltä kysellään, onko kotona ruokaa, taskulamppuja ja muuta tarpeellista sähkökatkojen varalle.

Sähköpostiini kilahti jokin aika sitten isännöitsijän tiedote siitä, miten taloyhtiössämme varaudutaan sähkökatkoihin. Saman tyyppinen viesti varautumisesta on osunut silmiin viime aikoina monessa mediassa. Onko kotona ruokaa, taskulamppuja ja muuta tarpeellista sähkökatkojen varalle, meiltä kysellään.

Kuulun itse siihen ryhmään, jonka ei ole tarvinnut elämänsä aikana olla huolissaan sähkön tai ruoan loppumisesta. Ainoat kokemukseni, jotka edes lievästi viittaavat siihen suuntaan, olivat ulkomailla vietettyjen vuosien alkuaikoina. Keski-Euroopan kylien pienet kaupat eivät olleetkaan koko ajan auki kuten meillä Suomessa. Nälkähän siinä tuli, kun yritti väärään aikaan ruokaostoksille.

Moni meistä helpolla päässeistä on todennäköisesti varsin riippuvainen sähkölaitteista. Meille lyhyt sähkökatko voisi olla jopa hyödyksi, kun hektinen informaatiovirta katkeaisi hetkeksi. Puhelimen akku ehkä tyhjenisi, mutta omat sisäiset akkumme latautuisivat piripintaan. Tämä ajatus toimii tietysti vain lyhyissä katkoissa. Tilanne on täysin eri, jos talo kylmenee tai ruoasta ja vedestä on pulaa.

Ennakointi ja varautuminen ovat nyt monella mielessä. Tunnollisimmat ovat jo hoitaneet homman ja muut tulevat perässä, kunhan ensimmäinen kunnon sähkökatko osuu omalle kohdalle. Uskallan epäillä, että iäkkäämmissä henkilöissä on enemmän taitavasti yllättäviin tilanteisiin varautuvia kuin nuorissa huimapäissä, joilla ei ole vielä omakohtaista kokemusta puutteesta.

Kun emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, niin varautuminen kannattaa. Itseltänikin puuttuu vielä se paristokäyttöinen radio, vaikka hankinta on ollut mielessä pitkään. Hyvä on siis muistutella muitakin. Lisää vinkkejä varautumiseen löydät tämän lehden keskiaukeamalta.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Kolumni: Auttamisen himon riivaamat

Mietin monesti muutamia tahoja festareilla. Yksi porukka minua jaksaa ihmetyttää. Ne tyypit, jotka kulkevat ympäriinsä oranssilla Saappaan logolla varustettuina, kohtaavat ihmisiä, keskustelevat, kuuntelevat ja auttavat.

Silmälasipäinen, ruskeatukkainen mies hymyilee kameraan päin.Nuori mies astelee vähän horjuvin, määrätietoisin askelin kohti musta-oranssia telttaa. ”V***u, mitäs porukkaa te ootte?” Jaaha, miten tuohon nyt vastaisi? Sitten yllättäen löytyy fiksu ja järkevästi ajatteleva minä – kerron, ketä ollaan ja millä asialla. Saappaan porukoita. Ja juuri sinua ja muitakin varten.

Keskustelu lähtee hyvin rullaamaan. Nuori mies saa vettä ja kiittelee. On kuulemma hyvä saada välillä vettäkin. Niinpä – siitä ollaan samaa mieltä. Ei meillä mitään erityisiä erimielisyyden aiheita oikeastaan olekaan.

Kerrotaan kaiken jutustelun keskellä myös, mitä tämä Saapas-homma oikein on. Jutellaan, kuunnellaan, autellaan ja ollaan vaan täällä läsnä, missä ihmisetkin ovat. Nuori mies kuuntelee ja sanoo taas voimasanan saattelemana: ”Te teette v***un hyvää hommaa, hyvä että olette täällä.” Taas tuntuu, että ollaan samaa mieltä.

Tuossa yksi kohtaaminen useammasta sadasta, joita Ilosaarirockin aikana on tullut saapaslaisille vastaan. Moni kohdattiin rokkialueen ulkopuolella, osa myös alueella. Osa kohdattiin kaupungilla ja kävi joku meitä kohtaamassa siellä musta-oranssilla teltallakin.

Mietin monesti muutamia tahoja festareilla. Festarikävijä, usein vähän maistelleena, on hyvä ja arvokas ihminen. Hyviä keskusteluja syntyi. Hienoja ihmisiä, hienoja ajatuksia. Apuakin joku tarvitsi ja autoimmehan me. Oli muitakin upeita ihmisiä: järkkäreitä, jotka tekivät työnsä hienosti. Ei vain komennellen vaan myös auttaen ja ohjaten. SPR:n ihmiset tekivät oman tärkeän hommansa. Tapahtuman järjestäjillä on hieno tapa toteuttaa festarit, poliisi ja pelastuslaitos olivat upeiden ihmisten välityksellä läsnä. Siinä muutama taho, jotka tekivät festareista hyvän ja turvallisen, unohtamatta vapaaehtoisia ihmisiä eri toiminnoissa.

Yksi porukka kaikkien muiden tärkeiden ihmisten rinnalla jaksaa minua ihmetyttää. Ne tyypit, jotka kulkevat ympäriinsä oranssilla Saappaan logolla varustettuina, kohtaavat ihmisiä, keskustelevat, kuuntelevat ja auttavat. Jaksavat väsyneenäkin tehdä hyvää. Eivätkä tästä mitään näkyvää korvausta saa. Parikymmentä saapaslaista eri puolilta Suomea. Miten ne jaksavatkin? Valvovat yönsä, että toisilla olisi turvallista ja että kenellekään ei kävisi huonosti. Kaheleita lienevät, kun noin toimivat?

Sitten muistan: nämä ihmiset, Saappaan vapaaehtoiset, ovat auttamisen himon riivaamia ihmisiä. Toivottavasti tämä ihmistyyppi ei koskaan katoa.

 

Matti Nevalainen
erityisnuorisotyönohjaaja
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
matti.nevalainen@evl.fi

 

Takarivejä: Kuka pitää huolta?

Mikä on yhteiskunnan vastuu heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden auttamisessa? Mitä sanotaan pientä palkkaa saavalle osa-aikatyössä käyvälle yksinhuoltajalle, joka jää yhteiskunnan auttamismekanismien ulkopuolelle saadessaan muutaman euron liikaa palkkaa?

Vuodenvaihde on seurakunnan hallinnossa tilinteon aikaa. Kootessani vuoden 2022 toimintakertomusta diakoniatyöstä huomioni kiinnittyi seurakunnan taloudellisen avustamisen määrään, joka oli noussut edellisten vuosien tapaan. Lisäksi yksittäisten henkilöiden sekä yritysten halu auttaa oli lisääntynyt. Pandemia ja sota Euroopassa sekä tietoisuus elinkustannusten noususta ovat lisänneet auttamishalua. Uhkien lisääntymisen myötä solidaarisuus heikommassa elämäntilanteessa olevia kohtaan on kasvanut.

Mikä on yhteiskunnan vastuu heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden auttamisessa? Mitä sanotaan pientä palkkaa saavalle osa-aikatyössä käyvälle yksinhuoltajalle, joka jää yhteiskunnan auttamismekanismien ulkopuolelle saadessaan muutaman euron liikaa palkkaa? Palkallaan hän ei pysty maksamaan elämiseen liittyviä kustannuksia. Hän haluaa käydä työssä ja kokea itsensä tarpeelliseksi ja elämänsä mielekkääksi. Monenkin kohdalla taloudellisesti järkevämpää olisi jäädä pois työstä ja elää pelkästään tukien varassa, jolloin pystyy paremmin hoitamaan elämiseen liittyvät kustannukset.

Mitä sanotaan mielenterveyskuntoutujalle, joka tarvitsee psykiatrin palveluja, tai uusia silmälaseja tarvitsevalle, jolle ainoastaan silmälääkäri voi kirjoittaa reseptin silmälaseihin? Näitä palveluja ei ole tarjolla riittävästi yhteiskunnan taholta, vaan on turvauduttava yksityiseen palvelusektoriin. Yksityissektorin terveydenhuollon palveluihin on vaikea saada taloudellista tukea, vaikka se olisi ainoa väylä saada apua. Rahan puutteen seurauksena asiat jäävät hoitamatta.

Edellä kuvatut yksittäisten ihmisten vaikeudet johtuvat palvelujärjestelmän vioista, ei palveluja tarvitsevista henkilöistä tai heidän pulmistaan. Järjestelmän viat aiheuttavat turhaa tuskaa ja vaivaa sekä syyllisyyttä sen käyttäjille. Maakunnassamme Siun sote pyrkii turvaamaan terveys-, sosiaali- ja pelastuspalvelujen riittävyyden alueellamme. Tämän uuden organisaation poliittisesti valittu edustajisto päättää toimenpiteistä palvelujen parantamiseen. Toivotaan, että jatkossa palvelut paranevat.

Muutaman kuukauden päästä on eduskuntavaalit, ja puolueet ovat hakemassa ehdokkaita. Kevään aikana soppatykit ja nokipannut kuumenevat eduskuntaehdokkaiden toimesta ja ehdokkaat ovat kiinnostuneita kansalaisista ja heidän äänistään. Kannattaa mennä nauttimaan tarjoilusta ja kuuntelemaan, mitä he ovat valmiita tekemään hyväksemme. Myös maakunnallinen ihmisarvotyöryhmä järjestää 20. helmikuuta Joensuun Pakkahuoneella perinteisen Ihmisarvopäivän, johon on kutsuttu jokaisesta puolueesta yksi ehdokas. Teemana paneelissa on ”Mikä on ihmisarvo ja miten ihmisarvoinen elämä toteutuu?”

Ihmisarvoiseen elämään kuuluvat toimivien palvelujen lisäksi välittävät ihmiset, jotka voivat olla tukena arjessa. Toivon säilyminen erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa on tärkeää ja sen esillä pitämisessä kristittyjen tulee olla aktiivisia.

 

Olli Humalajärvi
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteiskuntatiimin jäsen

 

Lue lisää kirkon yhteiskunnallisesta työstä uudesta blogista: joensuunseurakunnat.fi/takarivejä 

 

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.

Sana: ”Älkää pelätkö” – Matt. 14:27

Olen ajatellut usein erilaisten pelkojen ja haasteiden aallokossa tämän sunnuntain evankeliumitekstin kertomusta. Siinä Jeesuksen lähimmät seuraajat ovat kalastajan työssään veneessä öisellä järvellä. Jeesus kävelee heidän luokseen vettä pitkin.

Olen ajatellut usein erilaisten pelkojen ja haasteiden aallokossa tämän sunnuntain evankeliumitekstin kertomusta (Matt. 14:22–33). Siinä Jeesuksen lähimmät seuraajat ovat kalastajan työssään veneessä öisellä järvellä. Jeesus kävelee heidän luokseen vettä pitkin.

Pietari intoutuu sanomaan Jeesukselle, että kutsu minut luoksesi. Jeesus vastaa, että tule, ja Pietari kävelee vettä pitkin Jeesuksen luo. Kaikki menee Pietarilla hyvin niin kauan, kun hän ei ajattele isoja aaltoja tai veden syvyyttä. Kun ne tulevat mieleen, Pietari alkaa vajota.

Vuosia sitten edessäni oli musiikkiopintoihini kuulunut tärkeä esiintyminen. Edellisenä iltana odottelin unta sängyssä ja mietin tulevaa. Jännitys tuntui jo vatsanpohjassa. Päivällä käymäni keskustelu juohautti mieleeni tämän kertomuksen.

Samaistuin Pietariin. Totesin itselleni, että jos ajattelen kaikkia niitä kohtia, joissa voin soittaessani tehdä virheen, minun käy kuin Pietarin: alan vajota. Ajatukset oli siis suunnattava toisaalle. Konsertissa se oli musiikki, sen herättämät tunteet ja niiden välittäminen kuulijoille.

Raamatun kertomuksessa Pietari tekee aloitteen veden päällä kävelystään. Kun ajattelen omaa elämääni, olen joskus tehnyt vähän samalla tavalla, esimerkiksi osallistunut lähes 60 kilometrin hiihtoon harrastelijan kunnolla. Minun ei olisi tarvinnut lähteä yrittämään hiihtoa, ehkä ei Pietarinkaan veden päällä kävelyä.

Kuitenkin Jeesus ojensi kätensä vajoavalle Pietarille. Minäkin koin saaneeni Taivaan Isän apuja hiihtokaverin ja ystävällisten tapahtumajärjestäjien kautta. Haluan uskoa, että Jumalalla on huumorintajua ja hyvää tahtoa myös meidän ihmisten ei niin tärkeitä hommia kohtaan.

Jeesus on Raamatun lupausten mukaan edelleen läsnä myös tässä maailmassa, jossa nyt tilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat synkeät. Sota Ukrainassa jatkuu, luontokato on edennyt taas vuoden, monet asiat ovat epävarmoja. Näilläkin aalloilla keinuville Jeesus sanoo kuten veneessä olleille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”

Haaveillaan, ajatellaan isosti alkaneena vuonna! Kovissa tuulissa ja aallokossa Jeesuksen sanat, läsnäolo ja apu antavat rohkeutta ja toivoa. Niiden avulla voi myös onnistua. Ei tarvitse pelätä.

 

Liisa Kettunen
kanttori
Pyhäselän seurakunta