Heinäkuun alussa Kerubi Stadionilla järjestettävät Joensuun herättäjäjuhlat työllistävät valtavan määrän vapaaehtoisia mitä moninaisimpiin tehtäviin. Yksi talkoolaisista on joensuulainen tutkimusavustaja Iiris Makkonen, joka rakastaa kaikenlaisia spektaakkeleja.
Heinäkuun alussa Kerubi Stadionilla järjestettävät Joensuun herättäjäjuhlat työllistävät valtavan määrän vapaaehtoisia mitä moninaisimpiin tehtäviin. Yksi talkoolaisista on joensuulainen tutkimusavustaja Iiris Makkonen, joka rakastaa kaikenlaisia spektaakkeleja.
Herättäjäjuhlat järjestetään 1.–3.7. Joensuussa. Lasten ja nuorten toiminnassa on Iiris Makkosen mukaan tarjolla vapaaehtoistehtäviä niin aikuisille kuin nuorillekin. – Tekijöitä tarvitaan esimerkiksi askartelujen ohjaamiseen, konserttilippujen myyntiin, kahvion tehtäviin ja yövalvojiksi. Tehtävät löytyvät osoitteesta vapaaehtoistyö.fi. Kuva: Virpi Hyvärinen.
TALKOILU. En ole körtti eivätkä herättäjäjuhlat ole minulle ennestään tuttu konsepti. Nyt olen kuitenkin mukana lasten ja nuorten toimikunnassa järjestämässä juhlia. Mukaan talkooporukkaan mahtuu siis, vaikka ei kuuluisi minkäänlaiseen sisäpiiriin. Ei tarvitse tuntea körttipastillin tarinaa tai mitään muutakaan vastaavaa, jotta pääsisi mukaan.
ODOTUKSET. Lähdin mukaan lasten ja nuorten toimikuntaa vetävän Nonna-Omena Helojoen pyynnöstä. Tykkään todella paljon erilaisten tapahtumien järjestämisestä. Rakastan spektaakkeleja, jollainen herättäjäjuhlatkin isona tapahtumana on. Odotan juhlilta uuden oppimista, tekemisen meininkiä, juhlahumua ja festivaalihenkisyyttä – sitä, että kaupungissa on paljon eloa ja liikettä.
LAPSET. Joensuun kirkonmäki tulee olemaan juhlilla lasten toiminnan keskus. Sinne on tulossa monenlaista tekemistä niin sisälle kuin ulos. Tarjolla on erilaisia puuhapisteitä, kepparirataa, muskaria, kirkkoseikkailua, pelejä ja konsertti. Haluamme tehdä paikasta sellaisen, josta lapset tykkäävät ja johon kaikilla on mukava tulla.
NUORET. Nuorten kuviot keskittyvät Urheilutalon ja Lyseon peruskoulun tienooseen. Urheilutalolla on yökahvio ja Lyseolla luokkamajoitus, lisäksi nuorille on suunnitteilla muun muassa kirkkovenesoutua Ilosaaressa sekä Mika Nuorvan konsertti. Toivon, että mahdollisimman moni paikallinen nuori tulisi mukaan joko osallistumaan tai järjestämään juhlia. Ihan riippumatta siitä, kuuluuko mihinkään seurakuntaan tai ovatko asiat ennestään tuttuja.
TEHTÄVÄT. Jos yhtään kiinnostaa tai mieltä kutittelee, että pitäisikö lähteä kokeilemaan, niin ota rohkeasti yhteyttä. Vapaaehtoistyö.fi-verkkosivuilta löytyy tosi paljon erilaisia tehtäviä, ja jos sopivaa ei löydy, niin sellaista voi kysyä järjestäjiltä vaikka sähköpostilla. Yksi hyvä syy tulla mukaan on jo se, että juhlilla tapaa valtavasti uusia ihmisiä. Parhaat juhlat syntyvät, kun ne tehdään porukalla.
Virpi Hyvärinen
Tule talkoilemaan herättäjäjuhlille!
Infoa talkootehtävistä Joensuun seurakuntakeskuksella 23.5. klo 18. Kahvitarjoilu. Yhdessä saamme juhlat onnistumaan! Herättäjäjuhlien talkootehtäviä löydät osoitteesta www.vapaaehtoistyö.fi.
Syksyn seurakuntavaaleihin haetaan parhaillaan ehdokkaita. Täysi-ikäinen seurakunnan jäsen voi asettua vaaleissa ehdolle valitsijayhdistyksen kautta.
Syksyn seurakuntavaaleihin haetaan parhaillaan ehdokkaita. Täysi-ikäinen seurakunnan jäsen voi asettua vaaleissa ehdolle valitsijayhdistyksen kautta.
Rantakylän seurakunnan seurakuntasihteeri Niina Komulainen ja kirkkoherra Ari Autio valmistautuvat seurakuntavaalien infotilaisuuteen, joka pidetään Rantakylän kirkolla keskiviikkona 18.5. Tilaisuus on seurakuntien yhteinen ja kaikille avoin. Kuva: Virpi Hyvärinen.
Marraskuussa valitaan Suomen ev.lut. kirkon 367 seurakuntaan yhteensä noin 8000 uutta luottamushenkilöä, jotka päättävät seurakuntien asioista ja vaikuttavat kirkon tulevaisuuteen. Kirkkotie haastatteli Rantakylän seurakunnan seurakuntasihteeri Niina Komulaista, joka on työssään nähnyt läheltä jo monet seurakuntavaalit.
Mitä sanoisit seurakuntalaiselle, joka haluaa vaikuttaa ja harkitsee ehdokkuutta seurakuntavaaleissa: Miten pääsee alkuun?
– Ihan ensiksi sanoisin, että mahtavaa, kun haluat olla mukana vaikuttamassa seurakuntasi toimintaan! Alkuun pääsee vaikka niin, että on yhteydessä omaan seurakuntaan ja kertoo kiinnostuksestaan. Jos seurakunnassa on jo tiedossa valitsijayhdistyksiä, sieltä saa asiamiehen yhteystiedot. Tai ehkä juuri sinä olet se, joka ryhtyy toimeen, perustaa valitsijayhdistyksen ja kannustaa ihmisiä ehdokkaiksi.
Mikä on valitsijayhdistysten rooli seurakuntavaaleissa? Miksi niitä on?
– Valitsijayhdistykset ovat niitä, jotka asettavat ehdokkaat. Valitsijayhdistyksen voi perustaa yhteisö, jolla on samanlaisia arvoja: esimerkiksi herätysliike, harrasteryhmä tai poliittinen puolue. Monenlaisia ja monen ikäisiä ihmisiä tarvitaan!
Edelliset seurakuntavaalit käytiin vuonna 2018. Ovatko samat valitsijayhdistykset automaattisesti mukana myös ensi syksyn vaaleissa?
– Vaaleihin lähdetään aina puhtaalta pöydältä. Hienoa on, että monesti samat henkilöt ovat luomassa valitsijayhdistyksiä. Mukaan toivotaan myös ihan uusia, asiasta innostuneita henkilöitä.
Näin perustat oman valitsijayhdistyksen
Kuinka yleistä on, että ehdokkaaksi haluava ei löydä sopivaa valitsijayhdistystä vaan perustaa oman?
– Usein käy niin, että valitsijayhdistykset syntyvät ”hiljaisuudessa” sen oman porukan kesken. Silloin saattaa käydä niin, että potentiaaliset ehdokkaat ja syntyvät valitsijayhdistykset eivät kohtaa. Jos tuttavapiirissä on hyvä joukko samanhenkisiä ihmisiä, kannattaa valitsijayhdistys perustaa ja lähteä sillä mukaan vaaleihin.
Mitä pitää ottaa huomioon, jos perustaa oman valitsijayhdistyksen?
– Valitsijayhdistyksen voi perustaa vähintään 10 äänioikeutettua, viimeistään vaalipäivänä (20.11.) 16 vuotta täyttävää seurakunnan jäsentä. Valitsijayhdistyksellä tulee olla 18 vuotta täyttänyt asiamies ja vara-asiamies. He eivät saa olla valitsijayhdistyksensä ehdokkaita eivätkä seurakunnan vaalilautakunnan jäseniä. Muut valitsijayhdistyksen perustajajäsenet saavat olla oman valitsijayhdistyksensä ehdokkaita.
– Joensuun seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymään, minkä vuoksi seurakunnissa on kaksi vaalia: seurakuntaneuvoston jäsenten vaali ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsenten vaali. Perustajajäsenenä ja ehdokkaana voi olla vain yhdessä yhteisen kirkkovaltuuston ja yhdessä seurakuntaneuvoston jäsenten vaalia varten perustetussa valitsijayhdistyksessä. Valitsijayhdistysten kannattaa olla mahdollisimman pian yhteydessä seurakuntaan, jotta valitsijayhdistyksen esittely saadaan seurakuntien verkkosivuille, josta muut ehdokkuutta harkitsevat voivat sen löytää.
Ehdokasasettelu päättyy 15. syyskuuta, jolloin valitsijayhdistysten perustamisasiakirjat on viimeistään toimitettava seurakuntaan.
Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät kaikille ehdokkuudesta ja valitsijayhdistyksen perustamisesta kiinnostuneille infotilaisuuden Rantakylän kirkolla keskiviikkona 18.5. kello 17.30–19. Kannattaa tutustua myös seurakuntavaalit.fi-sivustoon, josta saa paljon tietoa.
Hanna Pekkanen
Tiesitkö tämän seurakuntavaaleista?
Seurakuntavaalit ovat ainoat valtakunnalliset vaalit, jossa jo 16-vuotiaat saavat äänestää.
Ehdokkaaksi voi asettua konfirmoitu seurakunnan jäsen, joka on vaalipäivään mennessä täyttänyt 18 vuotta. Ehdokasasettelu päättyy 15.9.
Vaalipäivä on 20.11.2022. Ennakkoäänestys järjestetään 8.−12.11.
Marraskuussa 2022 seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin valitaan uudet päättäjät. Kirkkotie kysyi joukolta johtavia luottamushenkilöitä, millaisia päätöksiä Joensuun seurakuntayhtymässä ja Kontiolahden seurakunnassa on kuluneella kaudella tehty.
Marraskuussa 2022 seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin valitaan uudet päättäjät. Kirkkotie kysyi joukolta johtavia luottamushenkilöitä, millaisia päätöksiä Joensuun seurakuntayhtymässä ja Kontiolahden seurakunnassa on kuluneella kaudella tehty.
Joensuun kuudessa seurakunnassa päätöksiä tehdään sekä seurakuntatasolla että yhteisesti seurakuntayhtymän tasolla. Kontiolahden seurakunta ei kuulu seurakuntayhtymään. Kontiolahden seurakunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto, jonka jäsenet valitaan seurakuntavaaleilla. Kirkkovaltuuston valitsema kirkkoneuvosto johtaa seurakunnan toimintaa sekä toimii kirkkovaltuuston valmistelu- ja täytäntöönpanoelimenä. Kuva: Tiina Partanen.
Kun Joensuun kaupungin ja Kontiolahden kunnan alueella toimivien evankelis-luterilaisten seurakuntien johtavilta luottamushenkilöiltä kysyy, mitkä ovat olleet kuluneen nelivuotiskauden merkittävimpiä päätöksiä, suurin osa vastaajista nostaa ensimmäisenä esiin henkilöstövalinnat.
– Olemme valinneet seurakunnallemme uuden kanttorin ja uuden lastenohjaajan. Olemme myös kirjoittaneet kannanoton siitä, että seurakunnallamme säilyisi oma kirkkoherra sen jälkeen, kun edellinen jäi eläkkeelle, kommentoi Enon seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Ahlholm.
Seurakuntaneuvostot valitsevat viranhaltijat – henkilöstöpäätöksiä tehty myös talouden tasapainottamiseksi
Useissa seurakunnissa henkilöstövalintoja on ollut kuluneella kaudella paljon, ja joissakin seurakunnissa myös taloutta on tasapainotettu henkilöstökysymyksiin liittyvillä päätöksillä.
Vaara-Karjalan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Reetta Turusen mukaan seurakunnassa on ollut pitkään tiedossa, että kun v. 2005 toteutuneeseen seurakuntaliitokseen liittyneet siirtymävaiheen taloudelliset avustukset loppuvat, käytettävissä olevat määrärahat supistuvat.
– Olemme joutuneet miettimään, mistä supistetaan, kun on pakko supistaa. Päädyimme jättämään toisen diakoniatyöntekijän paikan täyttämättä ja muuttamaan seurakuntasihteerin tehtävän osa-aikaiseksi eläköitymisten yhteydessä.
Seurakuntaneuvostot päättävät siitä, keitä henkilöitä seurakunnan viranhaltijoiksi valitaan. Ainoastaan kirkkoherran virka täytetään toisinaan suoralla kansanvaalilla, mutta nykyisin tämäkin toteutetaan usein välillisellä vaalilla siten, että seurakuntaneuvosto päättää myös kirkkoherran valinnasta. Näin tapahtui Joensuun seurakunnassa vuonna 2021.
– Valitsimme seurakuntaamme ensimmäisen naiskirkkoherran, Katri Vilénin. Olemme hyvin iloisia, että Katri on saanut alkaa viedä meidän seurakuntamme uudelle sivulle ja vuosituhannelle – aikaisempien kirkkoherrojen erinomaista työtä väheksymättä, kommentoi Joensuun seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Jaana Ihme.
Kiinteistöpäätökset merkittävimpien joukossa – tärkeimpinä Kiihtelysvaaran kirkon ja Enon seurakuntatalon rakentaminen
Toinen merkittävä kyselyssä esiin noussut teema oli kiinteistöihin liittyvät päätökset. Seurakuntayhtymässä kiinteistöt ovat yhtymän – ei yksittäisen seurakunnan – omaisuutta, ja päätökset investoinneista tekee yhtymän yhteinen kirkkovaltuusto.
Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Ketonen pitää kuluvan valtuustokauden merkittävimpänä päätöksenä uuden kirkon rakentamista Kiihtelysvaaraan. Merkittävä on ollut myös päätös uuden seurakuntatalon rakentamisesta Enoon.
Päätös Kiihtelysvaaran kirkon rakentamisesta ja kaikkien tarvittavien tilojen keskittämisestä saman katon alle oli Ketosen mukaan periaatteellinen, rohkea ja tulevaisuuden uskoa ilmentävä.
– Se viestii myös kannanottoa Kirkon puolesta tämän hetken yhteiskunnassa, jossa arvojen moninaisuus haastaa Kirkon toiminnan ja sanoman.
Yhtymään kuulumattomissa, itsenäisissä seurakunnissa kuten Kontiolahdella kiinteistöihin liittyvät päätökset tekee kirkkovaltuusto.
Kontiolahden kirkkovaltuuston puheenjohtaja Anneli Parkkonen kertoo, että Kontiolahdella merkittäviin päätöksiin kuului seurakunnalle tarpeettomien kiinteistöjen myynti.
– Päätimme seurakunnan strategian mukaisesti myydä rivitalo-osakkeita, omakotitalon ja ison pappilan. Näin poistimme niistä aiheutuneet kulut ja saimme jonkin verran tuloja.
Parkkonen ja Ketonen nostavat merkittävänä päätöksenä esiin myös Kontiolahden seurakunnan ja Joensuun seurakuntayhtymän kirkonkirjojen pidon siirtämisen Kuopion aluekeskusrekisterin hoidettavaksi. Ketonen pitää isona päätöksenä myös sitä, että Joensuun seurakuntayhtymä otti vastuulleen kesän 2022 herättäjäjuhlien järjestämisen.
Strategiaprosessit ja tulevaisuustyö merkittäviä vaikuttamisen paikkoja
Rantakylän seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Helena Hulmi nostaa erityisen merkittävänä asiana esiin Rantakylän seurakunnan uudesta strategiasta päättämisen.
– Se on selventänyt seurakunnan tehtävää, asemaa ja merkitystä yhteisössä.
Uuden strategian valmisteluprosessi on myös Pielisensuun seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Pirjo Ketosen merkittävimpien päätösten listalla. Pielisensuussa strategiatyöhön ovat osallistuneet niin luottamushenkilöt, seurakunnan työntekijät kuin seurakuntalaisetkin, ja siinä on hyödynnetty mm. kirkon yhteistä Ovet auki -strategiaa, Arvot 360 kirkko -testiversiota sekä demografista tietoa seurakunnasta ja kaupungin kehittymisen suuntaviivoista.
Jaana Ihme nostaa koko yhtymän tulevaisuuden kannalta tärkeäksi asiaksi Joensuun seurakuntaneuvostosta, Tiina Sotkasiiralta, nousseen aloitteen tulevaisuustyöryhmän perustamiseksi.
– Työryhmä on erittäin merkittävä koko yhtymän tulevaisuuden kannalta.
Myös käytännön toimintaan voi vaikuttaa – esimerkkeinä kotikäyntiprojekti, kirkkokahvit ja soittimien hankinta
Suurten linjojen lisäksi luottamushenkilöt ovat päässeet päättämään myös käytännön toimintaan liittyvistä asioista. Pirjo Ketonen nostaa keskeisenä esiin Pielisensuun seurakuntaneuvoston päätöksen keskittää voimavaroja ikäihmisten yksinäisyyden lievittämiseen.
– Käynnistimme Kotikäynti- ja yhteisötyöntekijä -hankkeen, johon palkattiin puoleksi vuodeksi osa-aikainen työntekijä edistämään ikäihmisten omatoimisuutta alueellamme.
Pyhäselässä seurakuntaneuvosto päätti kirkkokahvien järjestämisestä sunnuntaisin messun jälkeen, millä on seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Mari Kärki-Puustisen mukaan suuri merkitys seurakuntalaisille.
Pyhäselässä panostettiin myös musiikkitoimintaan päättämällä hankkia Reijolan seurakuntatalolle urut, samoin kuin Rantakylässä, jossa tehtiin päätös urkupositiivin hankinnasta.
Kontiolahdella tehtiin organisaatio- ja työkuvauudistuksia lasten vähenemisen johdosta ja haettiin samalla napakkuutta palveluihin.
Myös korona-ajan haasteisiin vastaamiseen liittyvät päätökset nousivat jonkin verran esiin luottamushenkilöiden vastauksissa, samoin päätökset seurakunnan testamenttilahjoituksina saatujen varojen käytöstä.
Päätöksiä arvolähtökohdista – Joensuussa evättiin tuki naispappeutta vastustavilta lähetysjärjestöiltä, Pyhäselkä ohjaa kolehtivaroja Ukrainan sodasta kärsiville
Luottamushenkilöt voivat tehdä päätöksiä myös erityisesti edustamiaan arvoja silmällä pitäen. Jaana Ihme nostaa tärkeänä päätöksenä esiin Joensuun seurakuntaneuvoston päätöksen olla tukematta naispappeuteen kielteisesti suhtautuvia lähetysjärjestöjä.
– Haluamme korostaa kaikessa toiminnassamme suvaitsevaisuutta ja ihmisarvon luovuttamattomuutta.
Mari Kärki-Puustinen puolestaan nostaa esiin kolehtisuunnitelman hyväksymisen osana neuvoston jokavuotista työskentelyä.
– Voimme ohjata tukeamme ja taloudellista apua sinne missä hätä on suurinta. Olemme saaneet Pyhäselän seurakunnassa kantaa kortemme kekoon ja olla tukemassa nyt Ukrainan kansaa.
Anna-Leena Martikainen luo puutarhaansa erilaisia tiloja ja tunnelmia.
Anna-Leena Martikainen luo puutarhaansa erilaisia tiloja ja tunnelmia.
Anna-Leena Martikainen on suunnitellut puutarhaansa erilaisia istutusalueita. Niiden välissä kulkee viehättäviä polkuja. – Tulee aina uusia näkymiä, kun polun mutkasta katsoo uuteen paikkaan. Kuva: Anna-Leena Martikainen.
Kun lumet sulavat, kontiolahtelainen harrastelijapuutarhuri Anna-Leena Martikainen tarkkailee kotipihansa elämää. Maasta pilkistää pian sipulikasvien versoja.
– Keväällä on tosi ihanaa ruveta seuraamaan, mitä sieltä tulee. Aina kotiin tullessani kierrän istutusalueet ja katselen kasvun ihmettä, hän fiilistelee.
Martikainen kuvailee puutarhanhoitoa voimauttavaksi harrastukseksi, joka antaa energiaa.
– Toiset maalaavat, toiset tekevät käsitöitä – minä ajattelen, että se on ikään kuin kasveilla maalaamista. Leikin väreillä ja muodoilla.
”Muiden harrastajien kanssa saa vaihdettua kokemusperäistä tietoa”
Viisitoista vuotta sitten Anna-Leena Martikainen oli juuri muuttanut puolisonsa kanssa heidän nykyiseen kotiinsa. Pihasuunnitelma oli teetetty, mutta pihan rakenne osoittautui sellaiseksi, että suunnitelmaa ei voitu hyödyntää. Onneksi kirjastosta löytyi puutarhakirjoja, joihin oli pääsiäisen pyhinä aikaa perehtyä.
Martikainen muistelee, miten hän lähti suunnittelemaan ensimmäistä perennapenkkiään ilman mitään pohjakoulutusta:
– Siihen tuli pioneja, ritarinkannuksia, hopeaikiviuhkoja, kurjenmiekkoja, kurjenpolvia, pari pientä syreenipuuta.
Kirjoissa luki, että perennoja voi vaihdella, mutta Martikainen oli vakaasti sitä mieltä, että ei rupea tekemään muutoksia. Miten kävikään?
– Montaa alkuperäistä kasvia ei enää ole. Siellä on ne pionit, Martikainen nauraa.
Kirjaston käyttö tietolähteenä on nyttemmin jäänyt vähemmälle. Viherpeukalo löytää vinkkejä ja ohjeita netistä. Martikainen mainitsee myös Pohjois-Karjalan puutarhayhdistyksen järjestämät mielenkiintoiset luennot. Hän toimii yhdistyksen hallituksen sihteerinä.
– Kyllä meillä puutarhayhdistyksessä on hyvä meininki! Muiden harrastajien kanssa saa vaihdettua kokemusperäistä tietoa, Martikainen iloitsee.
Puutarhaharrastajat ovat hyvin monen ikäistä porukkaa. Mukaan mahtuu niin kerrostalossa asuvia parvekeviljelijöitä kuin heitäkin, jotka haluavat vain tulla nauttimaan toisten puutarhojen tunnelmista. Monella ei ole mitään alan koulutusta.
Tänä keväänä Martikainen pääsi hitsaamaan ja takomaan köynnöstukia yhdistyksen yhdessä Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa järjestämällä kurssilla. Kesämaanantaisin puutarhayhdistys järjestää suosittuja pihakävelyjä jäsenilleen.
”Katselen kasvien muotoja, korkeutta ja kukan väriä ja lähden sommittelemaan”
Suuri puutarha tarjoaa mahdollisuuksia luovaan suunnitteluun. Martikainen tekee kokonaisuuksia pensailla, puilla ja perennoilla. Hän pyrkii luomaan tunnelmaltaan erilaisia tiloja ja erilaisia näkymiä. Jollain istutusalueella on harmoninen tunnelma, ja toisin paikoin värit saavat räiskyä.
– Katselen kasvien muotoja, korkeutta ja kukan väriä ja lähden sommittelemaan semmoista mikä silmää miellyttää.
Puutarhassa on sisustuselementteinä muun muassa penkkejä. Niiden avulla Martikainen luo ikään kuin pieniä huoneita istutusalueiden sisälle. Köynnöstukia ja kaaria hyödyntämällä sommitelmiin tulee korkeutta.
Joidenkin istutusalueiden välissä kulkee polkuja.
– Polut ovat viehättäviä. Tulee aina uusia näkymiä, kun polun mutkasta katsoo uuteen paikkaan.
”Sen parempaahan ei ole kuin itse kasvatettu tomaatti”
Pihamaalla kasvaa myös reiluhkon kokoinen niitty. Martikainen aikoo perustaa uuttakin kukkaniittyä pitääkseen yllä luonnon monimuotoisuutta ja hyönteisten elintilaa. Lyhyeksi leikatun nurmikon alueita on aika vähentää.
– Sekin on ekologista, että pyrkii tekemään niin, että olosuhteet ja kasvit kohtaavat. Minulla on tavoitteena, että kun kasvi on juurtunut, niin sen jälkeen ei ole tarvetta massiivisille kasteluille vesijohtovedellä, Martikainen kertoo.
Puurunkoinen kasvihuone on puolison tekemä. Martikainen halusi kasvihuoneeseen porstuan, ja sopiva mallikuva mittoineen löytyi eräältä japaninkieliseltä nettisivulta. Lasiruudut ja tiilet ovat kierrätettyjä.
Kasvihuoneessa kasvaa kesäisin pelargoneja ja tomaatteja.
– Sen parempaahan ei ole kuin itse kasvatettu tomaatti, Martikainen ihastelee.
Pienellä kasvimaallaan Martikainen viljelee kotitarpeiksi porkkanoita, perunoita, sipulia, kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Porkkanat riittävät koko talveksi, kun ne pakastaa raastettuna.
Seuraavaksi Martikainen alkaa suunnitella uutta istutusaluetta kasvihuoneen ympärille: mansikoita lavakauluksiin, pensaita ja köynnöksiä. Perunaa on tarkoitus tänä vuonna istuttaa vähän aiempaa isompi määrä.
Harrastelijapuutarhurin kausi alkaa tomaattien ja kesäkukkien kylvämisellä. Anna-Leena Martikainen koulii kesäkukkiaan. Kuva: Timo Heikkilä.
”Saattaisi tulla visioitakin siihen kasvihuoneen ympärille”
Puutarha tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille. Tuoksujen, makuelämysten ja silmänruoan ohella myös tuntoaistimukset ovat tärkeitä.
– Vaikkapa nukkapähkämö ja karhunjuuri ovat miellyttäviä kosketella, pehmeitä.
Puutarhassa kuuluu linnunlaulun lisäksi rentouttavaa veden lorinaa, vaikka ollaankin peltojen keskellä. Viime kesänä Martikainen rakensi puutarhaansa vesiaiheen, johon kuuluu allas ja vesipumppu. Mieleistä ruukkua ei vain tahtonut löytyä mistään. Lopulta pulmaan löytyi ratkaisu omasta pitäjästä.
– Suotta lähteä merta edemmäs kalaan: teetin ruukun paikallisella savigalleristilla.
Kesät ovat usein kiireisiä, kun harrastus vie mennessään. Nyt odotuksissa on rauhallisempi kesä, sillä nykyiset istutusalueet kaipaavat huolenpitoa.
– Pitää käydä läpi nykyisiä istutuksia. Saattaisi tulla visioitakin siihen kasvihuoneen ympärille.
Kitkemistä tietenkin riittää, mutta se on Martikaisen mielipuuhaa. Hän sanoo, että korona-aika ja sotauutisten täyttämä kevät ovat opettaneet suhtautumaan rennommin moniin pieniin murheisiin, rikkaruohoihinkin: loppujen lopuksi ne ovat osa luonnon moninaisuutta.
Kinosten alla odottaa vielä eräs leikkisä projekti. Viime kesänä pihasta kaadetun raidan korkeaksi jätetty kanto odottaa kaivertamista. Siihen tulee kantotalo puutarhakeijuille.
Kontiolahden seurakunta järjestää perennan vaihtopäivän la 28.5. klo 11–13 Kontiolahden seurakuntakeskuksen kodan ympäristössä. Tule ja tuo tullessasi perennoja, vie mukanasi uusia kukkatuttavuuksia. Vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Seurakuntien kesäkerhot tarjoavat turvallisen paikan ja mielekästä tekemistä pikkukoululaisten kesäloman alkuviikkoihin. Utrassa ja Niinivaaralla kokoontuu omat ryhmät myös alle kouluikäisille.
Seurakuntien kesäkerhot tarjoavat turvallisen paikan ja mielekästä tekemistä pikkukoululaisten kesäloman alkuviikkoihin. Utrassa ja Niinivaaralla kokoontuu omat ryhmät myös alle kouluikäisille.
Kesäkerhopaikkana toimiva Marjalan seurakuntatalo on tuttu paikka Minttu Heinoselle ja Minessa Itkoselle, sillä Minessa käy siellä iltapäiväkerhossa. Kuvassa myös lastenohjaaja Kaisa Hinkkanen (vas.). Kuva: Virpi Hyvärinen
7-vuotias Minessa Itkonen pääsi viime kesänä yhden viikon ajaksi Marjalan seurakuntatalon kesäkerhoon.
– Kerhoon oli paljon hakijoita ja me olimme hakemisen kanssa myöhässä liikkeellä. Onneksi saimme Minessalle kuitenkin peruutuspaikan muutamiksi päiviksi, kertoo Minessan äiti Minttu Heinonen.
Kesäkerho oli sekä äidille että tyttärelle mieluisa kokemus.
– Kerhossa heiteltiin vesi-ilmapalloja ja tehtiin kesäsanaristikoita, muistelee Minessa.
– Minessa tarvitsee paljon puuhaa ja kavereita, ja niitä kesäkerhossa oli hyvin tarjolla, kertoo Minttu-äiti.
Äiti kiittelee niin kerhon tiloja, lapsen päivittäin saamaa lämmintä ruokaa kuin ihania ohjaajiakin.
– Ohjaajat tukevat hienosti vanhempia kasvatuksessa. Minessalle ohjaajat ovat tuttuja ja turvallisia jo valmiiksi iltapäiväkerhosta.
Edullinen ja turvallinen paikka kesälomalaisille, tarjolla myös ateria
Kesäkerhoja järjestetään seurakunnissa tänäkin vuonna. Kesäkuun aikana pidettäviä kerhoja on tarjolla tänä vuonna Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän ja Kontiolahden seurakunnissa.
Erityisen paljon iloa kesäkerhoista on ollut perheissä, joissa pikkukoululaiset pääsevät kesälomalle aiemmin kuin vanhemmat. Tieto siitä, että lapsilla on turvallinen paikka, terveellistä syötävää ja mukavaa tekemistä pelastaa monen vanhemman ylimääräisiltä huolilta päivien aikana.
Kesäkerhojen hyviin puoliin kuuluu myös edullinen hinta: koululaisten kesäkerhot maksavat 3 euroa päivältä. Taksaan sisältyy Joensuussa, Pielisensuussa ja Rantakylässä kerhotoiminnan lisäksi lämmin ruoka ja vakuutus, Kontiolahdella välipala ja kerhomateriaalit.
Alle kouluikäisten kerhopäivä on lyhyempi kuin koululaisilla
Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat tarjoavat kesäkerhotoimintaa alaluokkalaisten lisäksi erillisinä ryhminä myös alle kouluikäisille. Pielisensuun kirkolla ja Talastuvalla kokoontuvat pienten kerhot ovat kestoltaan hieman lyhyempiä ja maksavat 2 euroa päivältä. Myös näissä kerhoissa lämmin ruoka, toiminta ja vakuutus kuuluvat hintaan.
Pienten ja isojen kerhot eroavat toisistaan lähinnä ohjatun toiminnan osalta.
– Pienten kanssa tehdään pienten juttuja ja koululaisten jutuissa saatetaan käyttää esimerkiksi lukutaitoa, kertoo Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen. Rantakylässä esikoulun päättävät voivat ilmoittautua joko pienten tai isojen ryhmään. Näin esikoululainen pääsee tarvittaessa samaan kerhoon pikkusisaruksensa kanssa.
Ilmoittautuminen kesäkerhoihin on jo alkanut, joten kesäkerhoista kiinnostuneilla on nyt korkea aika rientää katsomaan, vieläkö paikkoja on jäljellä.
Mihin sinä haluaisit vaikuttaa ja mihin suuntaan luotsaisit oman seurakuntasi päätöksentekoa?
Olen saanut seurata Joensuun seurakuntien päättäjien toimintaa aitiopaikalta noin puolentoista vuoden ajan. Lähimpänä seurakuntalaisten arkea toimivat kaikkien kuuden seurakunnan seurakuntaneuvostot, jotka kokoontuvat noin kuukauden välein. Päätöksiä tekevät luottamushenkilöt eli seurakuntavaaleissa valitut seurakuntalaisten edustajat.
Seurakuntien luottamushenkilönä pääsee vaikuttamaan monenlaisten ihmisten arkeen. Käytössä olevat rahavarat on tietysti otettava huomioon, mutta myös arvot ohjaavat päätöksentekoa. Päätöksiä tehdään ennen kaikkea ihmisten hyväksi, jotta seurakunnat voivat parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja olla osa esimerkiksi lasten ja nuorten, opiskelijoiden ja perheiden, seuraa ja tekemistä kaipaavien, vanhusten tai apua tarvitsevien elämää.
Koska Joensuussa kuusi seurakuntaa on liittynyt yhteen seurakuntayhtymäksi, päätöksenteossa on yksi porras lisää yksittäiseen seurakuntaan verrattuna. Jotta kaikki – Eno, Joensuu, Pielisensuu, Pyhäselkä, Rantakylä ja Vaara-Karjala – saavat äänensä kuuluviin, on muodostettu yhteinen kirkkovaltuusto, jossa on edustajia jokaisesta seurakunnasta. Yhteinen kirkkovaltuusto kokoontuu pari kertaa vuodessa ja sen viitisenkymmentä jäsentä tekevät seurakuntayhtymän tärkeimmät päätökset.
Kirkkovaltuusto on nimennyt avukseen noin kymmenjäsenisen yhteisen kirkkoneuvoston. Se vastaa käytännön johtamisesta ja valmistelee asiat yhteisen kirkkovaltuuston päätettäväksi. Pienessä ryhmässä keskustelu sujuu ja yhteistyö toimii mallikkaasti.
Kirkossa on meneillään vaalivuosi, ja uusia luottamushenkilöitä etsitään mukaan päätöksentekijöiksi. Nyt on aika miettiä, mihin sinä haluaisit vaikuttaa ja mihin suuntaan luotsaisit oman seurakuntasi päätöksentekoa? Jokainen on tervetullut kirkkoon, ja siksi vaalienkin teema kuuluu: Asetu ehdolle sellaisena kuin olet.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä kirsi.taskinen@evl.fi
Voisinko tehdä jonkun toisen elämästä parempaa ja helpompaa?
Onko maailma hyvä ja turvallinen paikka elää vain, jos et tee virheitä? Millaista on hyvä elämä?
Mitkä asiat ovat tärkeitä hyvän elämän toteutumiselle? Entä, jos tulee rajoituksia, kuten vammautumista, yksinäisyyttä, varattomuutta tai sairautta, pätevätkö hyvän elämän ohjeet myös silloin? Mitä asioita elämässä voi valita? Miten elämä voi muuttua suunnitelmista ja unelmista huolimatta? Miksi myös ihmisen omat suunnitelmat voivat muuttua?
Tässä yhdet ohjeet hyvään ja turvalliseen elämään: Älä sairastu. Älä vanhene. Älä ole heikko. Älä menetä kotiasi. Älä jää yksin.
Niinpä; vaikeaa, mahdotontakin toteuttaa. Niin moni asia riippuu toisista ihmisistä. Niin moni asia on sellainen, johon en voi itse vaikuttaa.
Vai voinko? Usein mietin tätä. Oikeasti – olenko olemassa vain itseäni varten? Voisinko tehdä jonkun toisen elämästä parempaa ja helpompaa? Olenko itsekäs ja etsin vain omaa etuani?
Siksikö on niin paljon pahaa, väärää ja turvatonta? Siksikö juuri minua ja sinua tarvitaan – auttamaan toisiamme mahdollisimman hyvään elämään. Meillä on merkittävä tehtävä: olla hyvä lähimmäinen toiselle. Kun olet hyvä toisille, autat ja kannustat, tuet ja lohdutat, huomaat, että se on ihmisyyden tärkeimpiä ulottuvuuksia, ellei tärkein.
Olen toiminut jo aika kauan nuorten kanssa, nuorten maailmassa. Liian usein kuulen: ”ne nuoret” tai ”nuoret ovat sellaisia” – enkä kovin positiiviseen sävyyn.
Voidaanko nuoria kuitenkaan niputtaa yhdeksi joukoksi? Nuoret ovat aina olleet aikuisten mielestä huonoja, väärin toimivia, laiskureita ja niin edelleen. Kuka olisi nuoren puolella?
Tunnustan, että ainakin haluan olla. Miksi? Jos nuori juo, käyttää päihteitä, varastelee tai tappelee, onko se puolustamisen arvoista?
Jokainen nuori on aito ihminen. Jokainen ihminen pitää hyväksyä omana itsenään, myös nuori. On eri asia hyväksyä ihminen kuin hänen tekonsa, jotka eivät aina ole viisaasti tehtyjä.
Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet nuorille, toki monelle muullekin, rankkoja. Jatkuvaa pelossa ja ahdistuksessa elämistä, masennusta, tulevaisuuden toivon ja näköalan hukkaamista. Minun tehtäväni on kuulla nuorta, tehdä hänet näkyväksi, tukea elämän haasteissa ja auttaa löytämään vähän kadoksissa oleva polku onnelliseen ja hyvään elämään. Voisiko se olla jokaisen tehtävä? Sinunkin?
Nauti, elä ja auta. Se riittää tälle päivälle.
Matti Nevalainen erityisnuorisotyönohjaaja
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
matti.nevalainen@evl.fi
Hyvä paimen suojelee laumaansa jopa raivokkaasti, mikäli tilanne sitä vaatii.
Makaan vihreällä nurmella kädet pään alla. Katson sinistä taivasta ja ylläni lipuvia valkeaakin valkeampia pilviä. Ne muuttavat jatkuvasti muotoaan niin, että välillä niissä on havaittavissa tunnistettavia hahmoja. Tuossa lipui aivan selvästi koira ja tuolla menee pitkäkaulainen kirahvi! Joku pilvistä näyttää jopa ristiltä.
Ajatukseni lipuvat ristinmuotoisen pilvilinnakkeen mukana vuorille ja niityille. Vähitellen pilvi muuttuu pienemmäksi, saa lyhyen hännän, jalat ja pään ja alkaa muistuttaa lammasta. Se on lammas, joka vaeltaa laumansa kanssa vihreällä niityllä ruohoa syöden ja viettäen lampaan elämää. Ei siltä puutu mitään, vaan kaikki on tässä ja nyt: ravinto, turva ja lajitovereiden seura.
Joukkoon ilmestyy paimen, joka suojelee laumaansa ulkopuolisilta vihollisilta, olivat ne sitten villieläimiä tai rosvoja. Paimen myös hakee eksyneet yksilöt takaisin joukkoon ja lääkitsee sairaat terveiksi. Tällainen on hyvä paimen. Hyvä paimen suojelee laumaansa jopa raivokkaasti, mikäli tilanne sitä vaatii. Ei hän silittele suden tai varkaan päätä tai kehota vienolla äänellä sitä kääntymään ja jättämään kohteensa rauhaan.
Jeesus sanoi: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” Meidän mielikuvamme hyvästä paimenesta on kiiltokuvamainen ja hyvin länsimainen. Mielikuvassa ja konkreettisissa kuvissa Jeesus kantaa pientä karitsaa olallaan ja hymyilee arvoituksellisen lempeästi. Vaaleat kiharat leviävät olkapäille, valkoinen puku on tahrattoman kirkas ja siniset silmät katsovat lempeästi laumaansa.
Kyllä, Jeesus voi olla tätäkin, mutta hän on myös kasvot raivoon vääntyneinä, tummat hiukset sekaisin, kädet lähes nyrkkiin puristuneina ja ääni raivosta täristen vainoajille huutava vihainen paimen. Tällainen on hyvä paimen.
Hyvän paimenen sunnuntai muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on valmis tekemään laumansa puolesta. Se on juuri tuota kasvot vääristyneinä ja ääni raivosta täristen kohti kuolemaa menemistä. Ja tämän kaiken hän on tehnyt jokaisen lampaansa, niin mustan kuin valkoisenkin, vuoksi, koska Jeesukselle ei ole mustia tai valkoisia lampaita. Hän on vain hyvä paimen, jolla on oma laumansa väristä riippumatta.
Vasta, kun rauhoittuu kuuntelemaan muita, saa itselleen lisää jyviä myllyyn.
Monilla meistä on mielipide kirkon ja yhteiskunnan toimijoiden yhteydestä ja erillisyydestä sekä niiden tarpeesta. Mielipiteet ovat joskus kovin voimakkaita, mutta mikä on tieto ja todellisuus mielipiteiden takana ja niiden perusteena?
Kirkon historia on yhteiskunnan historiaa. Kirkko ja paikallisseurakunnat ovat toimineet monilla elämänalueilla kehittäjinä, toteuttajina ja yhteistyötoimijoina. Tämä ei ole perusteeltaan muuttunut, tavat ja tehtävät toki ovat. Tänäänkin kirkko elää tässä todellisuudessa, vaikka sanoma yltää näkyvän todellisuuden toiselle puolen.
Kirkon yhteiskuntapäivät pidetään ensi vuonna Joensuussa. Edellisen kerran vastaava tapahtuma toteutettiin Pohjois-Karjalassa viisitoista vuotta sitten, joten paljon on vettä Pielisjoessa virrannut ja maailma joiltain osin muuttunut.
Vuoden 2023 päivien otsikko on ”Rajoilla”. Päivien aikana tarkastelemme rajojen sidospintoja eri näkökulmista. Mitä tarvitaan, että elämisen edellytykset voivat toteutua myös haja-asutusalueella? Mitä on kansalaisten oma toimijuus? Mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan tavoitteet ja keinot? Mikä on kirkon ja paikallisseurakuntien merkitys yhteiskunnassamme? Millaisessa todellisuudessa elämme?
Erilaiset sidospinnat ovat mielenkiintoisia ja niiden tarkasteleminen on oman toiminnan tarkastelemista paitsi omista, myös muiden näkökulmista. Sisäpiirissä tapahtuva samaa mieltä olevien ihmisten kanssa keskusteleminen on helppoa, mutta ei laajenna omaa ymmärrystä. Vasta, kun rauhoittuu kuuntelemaan muita, saa itselleen lisää jyviä myllyyn. Ehkäpä sitten myllyn jauhojen koostumus onkin erilainen, rikkaampi ja ravitsevampi.
Haastan meitä kaikkia: Ei tyydytä vain huutamaan kuorossa samanmielisten kanssa tuttua ja turvallista huutoa toisten huonommuudesta tai ainakin väärässä olemisesta. Asetutaan rajoille, tunnistetaan ne sidospinnoiksi eikä erottaviksi rajoiksi ja ollaan turvallisesti yhdessä tässä maailmassa. Kirkon ja seurakunnan tehtävä on tuoda keskusteluun myös hengellinen todellisuus. Jumalankin saa rauhassa mainita, mutta Jumalan sanalla ei saa kivittää.
Sveitsiläinen teologi Hans Küng on todennut, ettei ole maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa. Sama pätee myös yhteiskuntien todellisuuteen. Rauhan saavuttaminen vaatii eri näkökantojen välistä kunnioittavaa keskustelua. Se vaatii sitä, että uskalletaan istahtaa rajoille ja keskustella meitä yhdistävistä aiheista ilman ennakkoluuloja.
Saila Musikka johtava diakoni
Pielisensuun seurakunta
Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.
Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera on mahdollista nähdä ensi kesänä Joensuun kirkossa näyttämöllisesti dramatisoituna.
Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera on mahdollista nähdä ensi kesänä Joensuun kirkossa näyttämöllisesti dramatisoituna.
Viimeiset kiusaukset -oopperan tuottaja Kaisa Näreranta (vas.) ja ohjaaja Juulia Tapola suunnittelivat tulevan kesän esityksen lavasteita Joensuun kirkossa. Mukana herättäjäjuhlien ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Paavo Kettunen. Kuva: Minna Tolonen
– Kirkkotila sopii hyvin hengellisen oopperan esitystilaksi. Erityisesti kaiku on tärkeä, sanoo Viimeiset kiusaukset -oopperan tuottaja ja Teatron toimitusjohtaja Kaisa Näreranta. Hän tutustui ensi kesän herättäjäjuhlien yhteydessä kuultavan oopperan esityspaikkaan yhdessä ohjaaja Juulia Tapolan kanssa.
Joensuun kirkko ja erityisesti sen upeasti maalattu katto herättivät molemmissa ihastusta.
– Ihana katto ja luontoaiheet! Tulee mieleen Nilsiän puut ja luonto. Ja tämä valo, kuin kesän valo, mikä tänne tulvii, huudahtaa ohjaaja Tapola.
Joonas KokkosenViimeiset kiusaukset -ooppera on mahdollista nähdä ensi kesänä Joensuun kirkossa näyttämöllisesti dramatisoituna. Päärooleissa laulavat baritoni Esa Ruuttunen Paavona, sopraano Varvara Merras-Häyrynen Riittana ja basso Matti Turunen seppänä.
– Viimeisten kiusausten kysymykset eivät koskaan vanhene, herättäjäjuhlien ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Paavo Kettunen miettii oopperan suosion syitä.
– Ne ovat ajasta riippumattomia. Jumalan edessä jokainen joutuu pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Viimeisten kiusausten kysymyksenasettelu liittyy tiiviisti juhlien teemaan, Kettunen toteaa.
Onko maailma hyvä ja turvallinen paikka elää vain, jos et tee virheitä? Millaista on hyvä elämä?
Kirkkotie 