Kuukausi: huhtikuu 2020

Seurakunnat näkyvät ja kuuluvat myös poikkeusoloissa – Iso harppaus verkkomaailmaan

Suomen ev.lut. kirkko otti nopealla tahdilla digiloikan maan ajautuessa poikkeusoloihin koronavirustilanteen vuoksi. Sama digitaalinen harppaus tapahtui myös Joensuun seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa.

Suomen ev.lut. kirkko otti nopealla tahdilla digiloikan maan ajautuessa poikkeusoloihin koronavirustilanteen vuoksi. Sama digitaalinen harppaus tapahtui myös Joensuun seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa.

Kuvaaja kuvaa videokameralla alttarilla lukupulpetin edessä ristinmerkkiä tekevää pastori Erika Kyytsöstä.
Poikkeusolojen aikana jumalanpalvelukset välitetään koteihin videon välityksellä. Kiirastorstain iltakirkon liturgina toimi pastori Erika Kyytsönen Pyhäselän seurakunnasta. Kuva: Katriina Puustinen.

Suomen eduskunta päätti 18.3. ottaa käyttöön valmiuslain koronavirustilanteen vuoksi. Poikkeusolojen vuoksi yli 10 ihmisen kokoontumiset kiellettiin, koulut siirtyivät pääosin etäopetukseen ja ihmisten liikkumista rajoitettiin. Suuren muutokset vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen myös seurakuntien toimintaan.

Seurakunnissa tehtiin nopeita ratkaisuja, miten tauolle jäänyttä toimintaa saataisiin vietyä ihmisten luo myös poikkeuksellisessa tilanteessa. Jo seuraavana sunnuntaina, kun valmiuslaki oli otettu käyttöön, Joensuun seurakunnat toivat jumalanpalveluksen koteihin videon välityksellä.

Jumalanpalveluksia julkaistaan verkossa Joensuussa videotallenteina, Kontiolahdella suoratoistona

Jumalanpalvelus päätettiin toteuttaa videotallenteena, jotta äänen ja kuvan laatu pystytään varmistamaan. Samalla myös videon kuvakerrontaa pystyttiin elävöittämään. Sunnuntain jumalanpalvelusten lisäksi Joensuun seurakunnat toimittivat kiirastorstain, pitkäperjantain ja 2. pääsiäispäivän jumalanpalvelukset videon välityksellä.
– Videot on julkaistu seurakuntayhtymän YouTube-kanavalla (Toivon tähden – Luterilainen kirkko Joensuussa). Pääsiäistä edeltävien kolmen sunnuntain sanajumalanpalveluksia ja neljää pääsiäisen ajan jumalanpalvelusta oli katsottu huhtikuun puoliväliin mennessä yhteensä reilut 12 000 kertaa, YouTuben tilastojen mukaan yksittäisiä katsojia videoilla on ollut yhteensä noin 8 300. Yhden jumalanpalvelusvideon yksittäisten katsojien määrät liikkuvat tuhannen katsojan molemmin puolin, verkkotiedottaja Tiina Partanen Joensuun seurakuntayhtymästä kertoo.

Jumalanpalvelusten toimittamiseen osallistuvat kaikki Joensuun seurakunnat vuorollaan. Kuvauspaikkana on toistaiseksi Rantakylän kirkko, jotta äänitys- ja kuvauskalustoa ei tarvitse rakentaa jokaiseen videoon erikseen. Kirkollisten pyhien videointia jatketaan ainakin 31.5. saakka. Kontiolahden seurakunnassa jumalanpalvelukset on lähetetty suorana maaliskuun puolivälistä saakka. Pääsiäisen tapahtumat julkaistiin poikkeuksellisesti tallenteina.
– Pääsiäisen tapahtumat teimme tallenteina ja ajoimme ne palvelusten ajankohtina omalle YouTube -kanavallemme. Huhtikuun aikana saamme asennettua kirkkoon pysyvät suoratoistotekniikan, jonka kautta jumalanpalvelukset suoratoistetaan sunnuntaisin klo 10 Kontiolahden kirkosta. Katselukertoja on ollut satoja, Kontiolahden seu-rakunnan kirkkoherra Jukka Reinikainen toteaa.
– Tämä suoratoistopalvelu tulee jäädäkseen myös poikkeusolojen jälkeen ja siitä on paljon hyötyä ja iloa jatkossa moneen muuhunkin asiaan, Reinikainen jatkaa.

Verkossa tarjolla niin tekemistä lapsille ja nuorille kuin raamattuopetustakin

Jumalanpalvelusten lisäksi myös moni muu toiminta on löytänyt paikkansa verkkomaailmasta. Poikkeusolojen aikaan esimerkiksi lapsille ja nuorille on runsaasti tekemistä ja katsottavaa seurakuntien sosiaalisen median kanavilla. Joensuun seurakunta julkaisee verkossa myös esimerkiksi raamattuvartteja. Kyseessä on raamatunopetusten sarja, joissa käydään Raamatun tekstiä jae jakeelta läpi.
– Olen pitänyt raamattutunteja ja raamatunopetuksia aiemmin ja ajattelin, että niitä olisi hyvä olla saatavilla myös verkkomateriaalina. Pidän tärkeänä sitä, että poikkeusolojen aikana on saatavilla myös sellaista verkkosisältöä, joka ei mitenkään käsittele koronaepidemiaa. Raamattuvarteissa keskitytään tutkimaan muutamaa Raamatun jaetta kerrallaan, eikä oteta kantaa ajankohtaisiin asioihin, Joensuun seurakunnan kansainvälisen työn ohjaaja Topi Nieminen sanoo.

Seurakuntien sosiaalisen median kanavista löytyy lisätietoa seurakuntien verkkosivuilta osoitteista http://www.joensuunseurakunnat.fi ja http://www.kontiolahdenseurakunta.fi.

APUA JA TUKEA MYÖS ILMAN DIGIÄ

Seurakuntatyö perustuu ihmisten kohtaamiseen ja läsnäoloon. Poikkeusolon myötä kohtaamisen ja läsnäolon tavat on täytynyt miettiä uudelleen, koska koronavirustilanteen vuoksi ryhmät eivät voi kokoontua ja välimatka ihmisten välillä on pidettävä pitkänä. Lisäksi riskiryhmiin kuuluvien luokse menemistä tulee välttää.
Joensuun seurakunnat lähettivät jokaiselle yli 70-vuotiaalle seurakuntalaiselle kirjeen postitse. Kirjeessä kerrottiin tavoista, joilla seurakunta voi auttaa ja tukea poikkeusoloissa. Seurakunnat ovat myös soittaneet aktiivisesti seurakuntalaisilleen poikkeusolojen aikana.

Apua puhelimitse niin Joensuun seurakunnissa kuin Kontiolahdellakin

Joensuun seurakuntayhtymä avasi poikkeusolojen ajaksi myös keskusteluapu-puhelimen, johon soittamalla voi jakaa arjen kuulumisia, purkaa elämän taakkaa, pyytää esirukousta, ihmetellä koronavirustilanteen aiheuttamia poikkeusolosuhteita tai jutella jostakin muusta, mitä on mielessä. Palvelun numero on 013 2635 444. Paikallinen keskusteluapu-puhelin on avoinna arkisin klo 10-18, ja siihen vastaa Joensuun seurakuntien työntekijä. Joka ilta klo 18-24 keskusteluapua tarjoaa valtakunnallinen kirkon keskusteluapu numerossa 0400 22 11 80.

Kontiolahden seurakunnassa toimii puolestaan Akuutti Auttava Puhelin, jonka kautta saa ohjausta, arkista apua ja tukea, keskusteluapua ja huolien hälvennystä, esirukousta ja sielunhoitoa. Puhelin palvelee numerossa 040 761 6432 ma – pe klo 9 – 12.

Poikkeusoloissa moni kaipaa myös konkreettista apua joko asiointiin tai talouden haasteisiin. Diakoniatyössä onkin riittänyt kiirettä poikkeusolojen aikana.
– Pyyntöjä välttämättömien kauppa- ja apteekkiasiointien hoitamiseen on alueellamme tullut melko paljon. Puhelinkeskusteluissa on noussut esiin myös ihmisten tarve jakaa epävarmuuden tunteita, ahdistusta, ikävää ja yksinäisyyden kokemusta, diakoniatyöntekijä Satu Halonen Joensuun seurakunnasta kertoo.

Joensuun seurakunnat mukana myös ruokakassikampanjassa

Joensuun seurakunnat osallistuivat huhtikuussa valtakunnalliseen vähävaraisille perheille suunnattuun ruokakassikampanjaan. Kampanjaa Pohjois-Karjalassa koordinoi Pohjois-Karjalan perhekeskusverkosto. Verkostoon kuuluvat kaikki kuntien, Siun soten, järjestöjen ja seurakuntien työntekijät, jotka työskentelevät alle 18-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä kanssa.

Joensuun seurakuntayhtymä osallistui kampanjaan 80 ruokakassilla eli yhteensä 7 200 eurolla. Yhden ruokakassin arvo on 90 euroa ja se sisältää kaikki tarvittavat ainekset viikon ravitseviin pääaterioihin 4–6-henkiselle perheelle, ruokaohjeet sekä D-vitamiini-valmisteen. Lisäksi kassiin sisältyy sähköinen kokkikurssi.

Poikkeusolot ovat osoittaneet, että digiloikka on ollut tarpeen, mutta uusia tapoja on tarvittu myös ihmisten kohtaamiseen ja tukemiseen myös verkkomaailman ulkopuolella.

Sari Jormanainen

Parisuhde puntarissa – poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

Piirroskuvassa pariskunta selät vastakkain, päiden takana särkyvä sydän.
Kuva: iiStockMHJ

Viime viikkojen ajan ihmiset ovat viettäneet poikkeuksellisen paljon aikaa neljän seinän sisällä. Seinien läpi ei näe, mutta arvata saattaa, että useissa kodeissa elämä ei jatku ihan niin kuin ennen. Pandemia haastaa niin perheitä kuin parisuhteita.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikan mukaan poikkeusoloilla on monenlaisia seurauksia, ja seuraukset muuttuvat tilanteen pitkittyessä.
– Joissakin perheissä tilanne selätetään yhdessä, ja konkreettinen, hyvä, yhteinen aika kotona lisääntyy. Jos taas perheessä on riitaisuutta, lomautuksia, ongelmia alkoholin kanssa tai muita huolia, riski tilanteen kiristymiseen kasvaa.
– Vielä ei ole selvillä, mitä tilanne tuo mukanaan, jos se jatkuu pitkään. Jos sairaus tulee lähipiiriin, se on ihan oma kysymyksensä. Monesti sairaus ja suru saavat puhaltamaan yhteen hiileen, Pellikka toteaa.

Aluksi keskitytään selviytymiseen, sitten alkaa helposti turhauttaa ja uuvuttaa

Pellikan mukaan poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä.
– Ensivaiheessa jotkut ovat alkaneet asettaa parisuhteen asioita suurempaan mittakaavaan ja ajatelleet, että eivät nämä meidän ongelmat niin suuria olekaan – nyt on tärkeämpää saada etäkoulut ja -työt käyntiin. Kun pahin myrskyn silmä on ohi, pari voi palata käsittelemään suhteen ongelmia.

Aluksi monissa perheissä on pinnalla tilanteen hyvät puolet ja selviytyminen, mutta sitten alkaa hermostuttaa ja uuvuttaa. Lasten tekisi mieli lähteä uimahalliin, äidin kuntosalille tai isän kavereiden kanssa ulos.
– On normaalia, että toisten perheenjäsenten naamat alkavat jossakin kohtaa kyllästyttää. Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa, joku enemmän, joku vähemmän.
– Tärkeätä olisi kuitenkin se, että kuvio ei pääse lähtemään väärille urille – sellaisille, jossa tilannetta yritetään ratkaista vihaisena olemisella, sanoo Pellikka.

Turvaverkon oheneminen haasteena lapsiperheissä – myös työnjako kotona voi mennä uusiksi

Monien parien ja perheiden voimia vie Pellikan mukaan nyt etenkin se, että turvaverkko on ohentunut, kun isovanhempia ei välttämättä voi pyytää entiseen tapaan avuksi. Erityisesti tämä korostuu yksinhuoltajien perheissä.
– Uusperheissä puolestaan voi nousta esiin kysymys siitä, voivatko puolison lapset epidemian aikana tulla meille. Tässä tarvitaan myötätuntoista asennetta puolison lapsia ja puolisoa kohtaan. Keskiössä tulisi olla koko ajan lapsen paras – kysymys siitä, miten voidaan järjestää se, että lapset saavat kummankin vanhemman seuraa ja tukea.

– Perheissä voi syntyä myös poikkeuksellisia työnjakoja: toinen tekee pitkää päivää töitä, toinen hoitaa lapset ja kodin. On tärkeätä huomata, että kun tilanne palautuu normaaliksi, siihen lähdetään eri tilanteesta. On hyvä käydä yhdessä läpi, millainen kokemus tämä oli ja mitä siitä on opittu, sanoo Pellikka.

Väkivalta ei ole sallitumpaa poikkeusoloissa – humalaisen kanssa keskustelusta on harvoin apua

Pellikka korostaa, että poikkeusaika ei ole syy tehdä väkivaltaa, eikä syy olla hakematta siihen apua.
– Jos joutuu väkivallan takia lähtemään pakoon, niin se on paha juttu, vaikka olisi paikka minne mennä. Turvakoti on siinä kohtaa oikea osoite, ja yhteydenotto poliisiin. Jos väkivallasta tulee jälkiä, täytyy käydä terveydenhuollossa, vaikka tietäisi, että se on kuormittunut.
– Väkivalta satuttaa lapsia, vaikka se ei kohdistuisi lapsiin. Lastensuojeluun voi ottaa yhteyttä myös itse.
– Jos taas itseä pelottaa, että toimii väkivaltaisesti, niin silloin täytyy ottaa aikalisä, lähteä käymään roskiksella tai alkaa täyttämään pyykkikonetta, mitkä sitten ovat kenenkin keinot toimia. Ottaa itsensä kiinni, etsiä apua, kehottaa Pellikka.

Alkoholiongelmien ja muiden riippuvuuksien kohdalla puolison kannattaa syyttelyn sijasta huolehtia omasta hyvinvoinnista.
– Riippuvuus ei ratkea syyttelemällä. Jos toinen on humalassa, keskustelu ei yleensä auta. Tärkeintä on, että pystyy itselleen ja lapsilleen järjestämään mahdollisimman hyvät oltavat.
– Jos taas puoliso sanoo sinulle, että juot liikaa, niin asiaa kannattaa katsoa rehellisesti. Netissä on testejä alkoholinkäytöstä, joita kannattaa tehdä, ja miettiä, missä jamassa oma elämä on, toiminko niin kuin haluan. Ja hakea apua, sanoo Pellikka.

Jaksamiseen satsaaminen avainasemassa – vastuu arjesta ei saa jäädä vain toisen harteille

Tärkeätä Pellikan mukaan on suhteessa kuin suhteessa se, että perheen aikuiset huolehtivat omasta jaksamisestaan.
– Jos se jää, niin väsymys, ärtymys, neuvottomuus ja elämänpiirin kaventuminen alkavat helposti nousta esiin riitaisuutena.
– Kummankaan ei tulisi olla tarpeineen paitsioissa, vaan pieniä levähdyksen paikkoja tulisi järjestää arkeen, olipa se sitten vaikka hetken hengähdys kännykällä tai kävelyllä.
– Sekään ei ole hyvä, jos jompikumpi kokee, että hän saa kantaa kaiken vastuun. Vastuu on yhteinen, sanoo Pellikka.

Poikkeustila tarjoaa myös mahdollisuus parantaa parisuhdetta – nyt voi keskittyä välttämään totutut sudenkuopat ja toimia tietoisesti toisin

Pellikka näkee uudessa tilanteessa myös mahdollisuuksia parisuhteen vahvistamiselle, ja jo tutuiksi tulleiden sudenkuoppien välttämiselle.
– Moni kompastuu aina samaan asiaan ja toimii tietyllä tavalla, vaikka ei haluaisi. Esimerkiksi lapsiperheissä tyypillinen riidanaihe on ajankäyttö, ja riita etenee usein samalla kaavalla.
– Nyt olisi hyvä mahdollisuus tarkkailla omaa toimintaansa ja vähän yllättääkin itseään. Miten voisin toimia tilanteessa eri tavoin kuin aiemmin? Olisi hyvä tietoisesti ajatella, että ei lähdetä nyt siihen, mihin aina ennenkin, ja mennä tilanne kerrallaan.

Poikkeusoloissa ei ulkoisten syidenkään vuoksi voi toimia samalla tavalla kuin ennen. Tämä voi Pellikan mukaan nostaa ihmisistä esiin joustavuutta, elämänmyönteistä kykyä selvitä uusissa tilanteissa ja keksiä uusia ratkaisuja.
– Lapsethan ovat loistavia tässä – he keksivät leikit missä tahansa, hän sanoo.

Poikkeusoloista muistetaan se, millainen tunnelma kotona oli – kuuntele, huomaa, hyväksy

Vaikka poikkeusolot haastavatkin parisuhteita ja perheiden elämää, Pellikka toivoo, että suurin osa ihmisistä myös nauttii siitä, että on perhe ja ihmissuhteet. Hän korostaa myös armollisuuden tärkeyttä.
– En halua välittää sellaista viestiä, että tämän kaiken keskellä pitäisi olla vielä energiaa ja taitoa olla onnellisesti parisuhteessa. Sen sijaan toivon, että ihmiset löytäisivät sen, miten parisuhde voisi olla voimavara tilanteesta selviämiseen.
– Joku sanoi viisaasti, että se, mitä lapset – ja luulen että myös aikuiset – tästä ajasta muistavat, on se, millainen tunnelma kotona oli. Milloin tuntui, että toinen kuunteli minua, milloin tuntui, että aloin ymmärtää toista?
– Se, jos mikä on voimavara, kun saa tuntea itsensä hyväksytyksi ja huomatuksi, summaa Pellikka.

Joensuun perheasian neuvottelukeskus Penttilässä

• Maksutonta keskusteluapua parisuhteen ja perheen ongelmatilanteissa
• Ajanvaraus ma-to klo 9-11, p. 050 430 8472
• Poikkeusoloissa perheneuvonta toteutetaan etäyhteydellä

 

Virpi Hyvärinen

Monen työt menivät uusiksi – Koronavirus mullisti hetkessä seurakuntien työntekijöiden arjen

”Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä”, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra, seurakuntayhtymän valmiuspäällikkö Petri Rask.

Kuvakooste jutussa haastatelluista seurakuntien työntekijöistä, jotka ovat asettuneet kuvaan etätyöpisteillään, kukin työpöytänsä ääressä istuen.
Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikka (vas. ylh.), Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Rask (oik. ylh.), Pyhäselän seurakuntapastori Erika Kyytsönen (vas. alh.) ja Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen (oik) ovat mukauttaneet nopeasti työnsä poikkeusolojen ehdoilla. Karvisella on ollut käyttöä Hoosianna-aasin puvullekin muskarivideoiden teossa. Kuvat: Merja Tuononen, Aila Rask, Erika Kyytsönen, Paula Suliman.

Diakoniatyöntekijä Saila Musikka:
Auttamismuotojen kehittäminen käynnistyi heti

– Poikkeusoloissa on täytynyt ottaa nopeasti haltuun uusia työnteon malleja. Olo on tällä hetkellä hämmentynyt. Olen tottunut käymään keskusteluja kasvotusten, ja nyt se tapahtuukin puhelimitse, WhatsAppilla ja sähköpostitse. Toki tämä on parempi kuin ei mitään, mutta kyllä kontakti jää tavallista kalpeammaksi.
– Kun poikkeusolot käynnistyivät, aloimme miettiä, ketkä tässä tilanteessa tarvitsevat erityisesti tukea, ja miten voimme heitä auttaa. Yksi ryhmä on perheet ja toinen nuoret, jotka opiskelevat nyt etänä. Olemme valmistelleet hankehakemuksen näiden ryhmien auttamiseksi mahdollisimman pikaisesti.
– Seurakunnassamme on myös päivystyspuhelin, johon tulevia kauppa- ja apteekkiapupyyntöjä me diakoniatyöntekijät organisoimme. Taloudellisen avunpyyntöjen osalta mennään nyt aika lailla normirytmillä, yhteiskunta on ottanut hyvin kopin taloudellisesta puolesta.
– Haluan rohkaista ihmisiä olemaan yhteydessä seurakunnan työntekijöihin. Jos voimme edes vähän kompensoida ihmisten tunnetta eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä, niin sen haluamme tehdä.

Valmiuspäällikkö, kirkkoherra Petri Rask:
Johtoryhmä kokoontunut tiiviiseen tahtiin

– Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Seurakuntayhtymän valmiuspäällikkönä oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin meidän valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä.
– Olemme pitäneet poikkeuksellisen paljon kokouksia. Päätettävänä on ollut mm. se, mitä 10 hengen kokoontumisrajoitus tarkoittaa seurakunnissa ja miten välitämme jumalanpalvelukset seurakuntalaisille poikkeusoloissa. Valmiuspäällikkönä roolini on ollut myös yhteyden pitäminen muiden viranomaisten suuntaan.
– Kirkkoherrana olen ohjannut koko työyhteisön etätyöskentelyyn. Onneksi sitä oltiin tehty jonkin verran jo aiemminkin. Nyt varmistettiin, että kaikilla on asialliset välineet siihen. Lääninrovastina olen etsinyt väylän rovastikunnan kirkkoherrojen keskinäiseen kommunikointiin.
– Iso muutos on se, että yhteys seurakuntalaisiin jää paljon tavallista ohuemmaksi. Normaaleja jumalanpalveluksia ei ole, toimituskeskustelut käydään puhelimessa ja esimerkiksi siunauksessa ollaan kasvokkain yhdessä vain se hetki kappelissa. Se on aika surullista.

Pastori Eerika Kyytsönen:
Kaikessa huomioitava korona

– Poikkeusoloihin siirtyminen oli minulle varsin intensiivinen kokemus. Työ piti hetkessä jäsentää kokonaan uudella tavalla. Viikon sisällä alkoi hahmottua, kuinka laajasti omaan työhön poikkeusolot vaikuttavat.
– Olen tehnyt nyt valmisteluja enemmän kotoa käsin. Kaikessa tulee pidettyä koko ajan mielessä poikkeusoloihin liittyvät rajoitukset. Siunaamisissa on usein iäkkäitä ihmisiä, ja saan usein käydä läpi sitä, mitä rajoitukset omaisen näkökulmasta tarkoittavat.
– Vihkimisten suhteen näyttää siltä, että ihmiset ovat jääneet odottavalle kannalle. Kasteita on järjestetty seurakuntatalolla rajoitukset huomioiden. Olemme puhuneet, että isomman juhlan voi järjestää myöhem-min.
– Jumalanpalveluksissa tuntui aluksi oudolta se, että seurakunta ei ole paikalla. Rukouksen ulottuvuus korostuu nyt messussa erityisellä tavalla.
– Rippikoulun osalta talvijakson teemapäivät ovat vaihtuneet etätyöskentelyyn. Kesän leirien ja konfirmaatiopäivien suhteen seurakunnat tekevät ratkaisuja lähiaikoina. Lapsi- ja perhetyö muuttui myös aivan valtavasti: kaikki kerhot ovat jääneet tauolle.

Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen:
Kerhotoiminta loppui, siirryimme verkkoon

– Uusi tilanne on vaatinut paljon työtä ja avannut uusia mahdollisuuksia. Toivon, että nyt opitut asiat jäävät elämään myös poikkeusolojen jälkeen.
– Kun kerhot ovat tauolla, olemme siirtäneet toimintaamme verkkoon. Julkaisemme keskiviikkoisin kerhohartauden, sunnuntaisin nettipyhiksen ja perjantaisin Hoosianna-aasin vetämän kirkkomuskarin YouTu-bessa Toivon tähden -kanavalla sekä FB:ssa Rantakylän seurakunnan sivulla. Meillä on oma Insta-tili rantakylansrklapset.
– Olemme lähteneet tekemään myös diakonista perhetyötä yhteistyössä Siun soten varhaisen tuen perhetyön ja lastensuojelun kanssa. Yhteistyötä teemme myös Lähiötalon kanssa. Olimme mukana jakamassa Jokaiselle lapselle lounas –kampanjan ruokakasseja. Lisäksi jaamme maanantaisin klo 9-15 puuhapusseja Rantakylän kirkolla ja Talastuvalla.
– Varhaiskasvatuksen tiimissä on pohdituttanut tilanteen epävarmuus ja töitten riittäminen. Olen kiitollinen yhtymästä tarjoutuneista työalan ulkopuolisista töistä sekä luovasta ja aikaansaavasta tiimistämme. Huumori ja työhön tarttuminen pitävät positiivista ilmapiiriä yllä.

Virpi Hyvärinen

Sairaanhoitajana pandemian aikaan

Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.

Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.

Mari Matikainen seisoo Pohjois-Karjalan keskussairaalan teho-osaston ovella.
”En tiedä onko sellaista hoitajaa olemassakaan, joka pystyisi jättämään työt täysin työpaikalle. Kyllä etenkin ikävät tapaukset jäävät helposti mieleen pyörimään. Kotona odottava lapsiperhearki auttaa irrottautumaan töistä, sanoo suurperheen äiti, sairaanhoitaja Mari Matikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen.

1. TEHO-OSASTO. Valmistuin vuosi sitten sairaanhoitajaksi, ja olin pienen pätkän töissä tehoosastolla keskussairaalassa. Koronan takia henkilökuntaa, jolla on vähänkin kosketusta teholle, koulutetaan nyt varotoimena tehohoitopotilaan hoitoon. Perehdytys on järjestetty tosi hienosti: saimme kertauskoulutusta muun muassa elvytyksestä ja hengityslaitteiden käytöstä.

2. TUNTEET. On hieno asia, että voin mennä tarvittaessa teholle töihin. Olen hieman jännittynein, mutta luottavaisin mielin. Teholla on huippuasiantuntijat töissä, heiltä saa tarvittaessa apua eikä työtä tehdä yksin. Myös omalla työpaikallani Siilaisilla voi tulla covid-epäilyjä vastaan. Hoidamme heidät tulosten saamiseen asti positiivisina, eli joudumme eristämään heidät ja suojautumaan tartuntaa vastaan.

3. TYÖYHTEISÖ. Olen kokenut, että poikkeustilanne on lisännyt työyhteisössämme läheisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Asia on yhteinen: olemme kaikki samalla lähtöviivalla, tiedämme samoja asioita ja olemme epätietoisia samoista asioista. Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen, epidemia ei ole vielä tänne toden teolla rantautunut.

4. JAKSAMINEN. Omaan jaksamiseen voi saada apua työterveyshuollosta ja lähiesimiehiltä. Toki myös asioiden purkaminen työkavereiden kanssa on voimavara. Onhan tilanne nyt monella tapaa kuormittava: minullakin on kotona seitsemän etäkoululaista, joten töihin lähtö on ihan hyvää vastapainoa. Se harmittaa, että ei voi käydä edes ystävien kanssa kahvilla. Mutta luonnossa ajatus nollaantuu, ja ystävien kanssa ollaan pidetty yhteyttä puhelimitse ja viesteillä.

5. TOIVOMUS. On ollut hienoa nähdä se, että kansalaiset ovat pääsääntöisesti noudattaneet viranomaisten neuvoja ja määräyksiä hyvin. Toiveeni paikallisille ihmisille onkin, että näin toimittaisiin jatkossakin.

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Digiloikkia ja turnausväsymystä

”Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.”

Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.

Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.

Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.

Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.

Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.

Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?

Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!

29.4.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Näkökulma: Linkolasta koronaan ja tulevaisuuteen

”Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken”, kirjoittaa Enon kappalainen Markku Koistinen.

Vanhanaikainen lankapuhelin, kynä ja muistiinpanot.
Kuva: pixabay

Kun 90-luvulla oli vaikea lama-aika, olin Helsingissä politiikan etiikan graduseminaarissa ja osaltani tutkin hiljattain puolueeksi rekisteröityneitä Vihreitä. Peilasin heidän periaateohjelmaansa mm. Pentti Linkolan ajatteluun vihreän etiikan löytymiseksi.

Useana iltana yritin tavoittaa puhelimitse nyt hiljattain edesmennyttä toisinajattelijaa. Iltapimeälläkin kalastaja oli vielä verkoillaan hevosensa kanssa, näin myöhemmin kuulin hänen toimineen.

Jos olisin Linkolan langan päähän saanut tai ihan päässyt tapaamaan, olisi jokin inhimillisempikin puoli tutkimukseeni hänestä päässyt. Hänet tavanneet kun kertovat myös empaattisuudesta ja sellaisesta sydämellisyydestä, joka hänen kirjallisesta tuotannostaan ei minulle välittynyt. Linkolan ohje kun oli täydellinen pysähdys.

Viimeisimmän haastattelunsa Linkola antoi niin ikään puhelimitse pirkanmaalaiselle Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisulle. Linkola kommentoi nyt ajankohtaisen kriisin vaikutuksia: ”Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa.”

Mutta jatkuuko aivan samanlainen elämä sittenkään? Tulee olemaan aika ennen, ja aika koronan jälkeen. Jarrujen kiinnilyöminen eli yhteiskunnan pysähtyminen on ollut välttämätön toimenpide räjähdysmäisesti edenneen pandemian hillitsemiseksi. Poikkeustilan jälkeen taloudelliset vaikutukset tulevat näkymään pitkään, mutta miten on kirkon toiminta tulevaisuudessa?

Kirkko on ollut yllättävän ketterä uudessa tilanteessa. Jumalanpalvelusten ja hartauselämän siirtyminen nettiin pikaisella vauhdilla kertoo tilannetajusta ja kekseliäisyydestä. Varsinkin nuorten parissa tehtävä työ on ottanut tässä henkeäsalpaavan digiloikan.

Diakoninen apu on saanut uusia luovia toimintatapoja. Keskusteluavun tärkeyttä ei ole unohdettu ja nyt ollaan entistä motivoituneempia tekemään sitä työtä mitä tarvitaan, yli perinteisten työalarajojen.

Myös media on ollut kiinnostunut kirkon toiminnasta kriisin keskellä. Kielteisyyttä kirkkoa kohtaan en ole havainnut. Tarve kirkon olemassaololle ja sen toiminnalle on siis tullut tunnustetuksi, mutta pitikö sen mennä tällä tavoin raskaamman kautta?

Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken.
Jos samanlainen meno kuitenkin jatkuu, palaamme lähtöruutuun. Lisäksi on vaarana se, että resurssit eivät riitä kaiken entisen säilyttämiseen eivätkä uuden ja hyväksi havaitun toiminnan jatkamiseen.

Kirkon on terävöitettävä otettaan siten, että voisimme toimia jatkossakin arvostettuna osana toimintaympäristöämme. Tästä orastavasta esiintulosta ihastuneena Linkolakin liittyi takaisin kirkkoon kymmenisen vuotta sitten, näin hän kertoi. Hän näki kirkossa kauneutta aivan muussa kuin uskonnollisessa mielessä.

Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta

Kolumni: Terve!

Lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä.

Henkilökuva Jarkko Riikosesta.
Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva.

Vanha suomalainen tervehdys on avautunut itselleni tänä keväänä aivan uudella tavalla. Ennen niin kevyesti huikattu sana on muodostunut sekä toteamukseksi että vilpittömäksi toiveeksi. Kiitos, että saan olla terve ja toivon sitä samaa sinulle.

Kulunut paastonaika on epäilemättä, ensi kertaa elinaikanamme, saanut meidät kaikki paastoamaan. Pienelle osalle meistä paasto on normaali jokakeväinen traditio, osalle ennen kokematon pakko. Tänä keväänä ihmiset ovat joutuneet muuttamaan merkittävästi omia totuttuja tapojaan ja luopumaan jostain itselleen tärkeästä yhteisen hyvän edessä. Kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta, nopassa kuusi. Tämänkin karenteeniajan pakolliset rajoitukset voidaan nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, riippuen henkilön tilanteesta ja asenteesta.

Olen aivan varma, että siihen entiseen, tuttuun elämään emme enää sellaisenaan palaa. Kouluissa, töissä ja kodeissa olemme nyt saaneet erinomaisen tilaisuuden arvottaa elämäämme ja toimiamme uudelleen. Mitkä asiat ovat meille oikeasti tärkeitä, sellaisia, joita haluamme vaalia – mitkä taas sellaisia, joista olemme valmiita löytämään uusia, toimivampia tapoja.

Internetin avulla monet meistä ovat voineet jatkaa työskentelyään työpaikalle menemättä ja siten säästäneet aikaa ja energiaa johonkin muuhun. Useissa keskusteluissa tuttavieni kanssa olen kuullut, että ihmiset kokevat saavansa jopa enemmän aikaiseksi etätöissä. Osa meistä on joutunut työttömäksi tai lomautetuksi. Monelle suomalaiselle työ on ollut itseisarvo, omaa itseä määrittävä seikka, viimeisiä muistoja jo muutoin unohtuneista luterilaisista elämänarvoista.

Monissa perheissä, joissa koulua käyvät lapset ja nuoret ovat nyt jääneet kotiin, kipuillaan koulutehtävien ja kaverittomuuden kysymysten äärellä. Perheistä, jotka normaalisti työskentelisivät, opiskelisivat ja harrastaisivat eri paikoissa, onkin nyt tullut ydinyksiköitä, joissa vietetään aikaa päivästä ja viikosta toiseen. Tämä lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä. Hetkittäin seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai läheisen kasvot ärsyttävät. Toisinaan tulee vahva tunne siitä, että näinhän asioiden pitäisi aina olla. Nämä ovat aikoja, joista lapsenlapsillemme joskus kerromme. Lopulta, kun kaikki muu kuoritaan ylimääräisenä, jää toive siitä, että läheiset ja itse saisi olla terveenä. Tehdään parhaamme, enempää emme voi. Terve!

Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi

”On Jeesus sylissänsä myös minut siunannut, minutkin kasteen liittoon nimeltä kutsunut” – virsi 497:2

Toukokuun lopulla vietettävä helatorstai on yksi valoisimmista juhlapyhistä. Tämä yksittäinen juhlapyhä toistuu yllättävällä tavalla myös jokaisessa kastejuhlassa.

NYT toukokuun lopulla vietettävä helatorstai on yksi valoisimmista juhlapyhistä. Tämä yksittäinen juhlapyhä toistuu yllättävällä tavalla myös jokaisessa kastejuhlassa. Helatorstaina Jeesus nimittäin asettaa kaste- ja lähetyskäskyn. Kaste onkin valoisa juhla. Puemme kastettavan päälle valkoisen vaatteen. Onnittelenkin joka kerta kastejuhlassa vanhempia siitä, että he ovat noudattaneet Jeesuksen käskyä kastattaa lapsensa. Näin helatorstai ja jokainen kastejuhla liittyvät toisiinsa.

KIRKKOMME opetuksen mukaan kaste on kaunein lahja lapsillemme. On totisesti oikein kastaa lapsemme ja nuoremme. On oikein, että opetamme lapsiamme ja nuoriamme siitä millainen Jumala meillä on. Kaste on ihmisen turvasana Jumalan henkilökohtaiseen kohtaamiseen tässä ja tulevassa elämässä. Kasteessa Jumala sitoo meidät omikseen iankaikkisen kasteenliiton sitein.

KASTAKAA ja opettakaa, menkää ja tehkää! Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus sanoo viimeiset sanansa, jotka ovat käskymuodossa! Jeesus ei sanonut helatorstaina: ”Olisihan se ihan mukavaa jos kastaisitte tai opet-taisitte, jos aikaa muilta kiireiltänne jää. Olisi ihan kiva, jos joskus muistaisitte myös minua!” Onkin hyvä, että Jeesus on tiukka sanoissaan. Tänä aikana ymmärrämme erityisesti jämptin puheen merkityksen. Mitä siitä tulisi, jos oma hallitus sanoisi koronavirusepidemian aikana, että voitte tehdä tai jättää tekemättä, jokainen saa päättää itse?

KIRKKO on ottanut kaste– ja lähetyskäskyn vakavasti. Jopa niin vakavasti, että kasteesta, rippikoulusta ja lähetystehtävästä on tullut kirkon perustehtäviä. Ne tulee tehdä huolella ja innolla oli maailman aika mikä tahansa.

NYT kesän lähestyessä seurakunnat ovat miettineet, miten rippikoulun opetustehtävä tulee toteuttaa erityisolosuhteissa. Jokainen seurakunta löytää nyt omat luovat tavat opettamiseen vaikka etänä. Toivomme, että voisimme viettää osan rippikoulusta myös oikeissa leiriolosuhteissa! Jeesuksen missiota ei ole peruttu! Rippikoulu jatkuu!

KONFIRMAATIOSSA nuori puetaan myös valkoiseen vaatteeseen. Kristuksen taivaaseenastumisen valo ja kirkkaus ulottuvat näin myös jokaiseen rippijuhlaan. Moni nuori kokee omakseen kutsun seurata Jeesusta opetuslapsena. Kutsu ja vastaus kohtaavat. Usko saa kasvaa ja vahvistua, aluksi vaikka salassa ja muilta näkymättömissä. Jumala kyllä antaa kasvun ja voiman – Jumalan sylin suojassa.

Jukka Reinikainen
kirkkoherra, Kontiolahden seurakunta