lokakuu 2019 – Kirkkotie

Kirkolliskokousvaalit käydään helmikuussa – ehdokasasettelu käynnissä

Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan vaaleilla, jossa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt.

Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt.

Kirkolliskokousedustajat istuvat kokoussalissa — Kirkolliskokous kokoontui edellisen kerran Turun kristillisellä opistolla 8.5.2019. Seuraava kokous pidetään marraskuussa. Kuva: Aarne Ormio

Suomen ev.lut. kirkossa toimitetaan tiistaina 11.2.2020 kirkolliskokousedustajien vaalit. Kirkolliskokoukseen valitaan hiippakunnista kaikkiaan 96 edustajaa, joista 32 on pappeja ja 64 maallikoita. Edustajien paikkamäärät jaetaan hiippakuntien jäsenmäärän mukaan.

Tulevissa vaaleissa Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valitaan yhdeksän edustajaa, joista kolme on pappeja ja kuusi maallikoita. Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Lisäksi hiippakuntaan kuuluu kaikkiaan 52 seurakuntaa pääasiassa Pohjois-Savon, Poh-jois-Karjalan ja Kainuun alueelta.

Tällä hetkellä Joensuun seurakunnista kirkolliskokouksessa on kolme edustajaa. Tulevalla toimikaudella Joensuun seurakuntien osalta edustajiin on tulossa varmuudella muutoksia, koska pappisedustajana toimiva Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen ja maallikkoedustaja, seurakuntaneuvos Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta ovat ilmoittaneet, etteivät enää asetu ehdolle.

– Suomi on pitkä maa ja kirkolliskokouksessa päätetään paljon sellaisia asioita, joissa alueellisilla näkökohdilla on merkitystä. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana, jolloin olen ollut kirkolliskokouksen jäsen, tämä näkyi esimerkiksi päätettäessä hiippakuntien rajoista keväällä 2019 ja seurakuntarakenteista vuonna 2015. Alueellinen edustus takaa ylipäätään sen, että seurakuntien ja niiden elämän moninaisuus tulee kirkollisessa päätöksenteossa huomioiduksi, Tiina Reinikainen toteaa.

Ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta

Kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaaleissa ehdokkaaksi asetutaan valitsijayhdistyksen kautta, kuten seurakuntavaaleissakin. Myös maallikkoehdokkaan vaalikelpoisuuden kriteerit ovat samat kuin seurakuntavaaliehdokkaan. Ehdokkaan tulee olla sen hiippakunnan seurakunnan jäsen, johon hän asettuu ehdolle. Lisäksi ehdokkaan tulee olla täyttänyt vaalipäivänä 18 vuotta.

Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaaleissa ehdolle voivat asettua myös seurakuntien työntekijät, pappeja lukuun ottamatta. Vaalien ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä ja se jatkuu marraskuun 15. päivään saakka.

– Valtakunnallinen päätöksenteko kirkossamme tarvitsee eri alojen tuntijoita yhteiskunnasta sekä seurakunnan tehtävistä kiinnostuneita ja toimintaa tuntevia päättämään kirkon asioista. Hyvältä ehdokkaalta ja edustajalta vaaditaan aktiivista osallistumista, pitkäjänteisyyttä ja huolellista asioihin perehtymistä. Lisäksi tarvitaan kykyä tehdä tarvittaessa kompromisseja, kirkolliskokouksen maallikkoedustaja Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta pohtii.

Samoilla linjoilla on myös pappiedustajana toimiva kirkkoherra Tiina Reinikainen.

– Kirkolliskokoustyöskentely vaatii muun muassa sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, paneutumista asioihin ja verkostoitumistaitoja. Asioita viedään eteenpäin keskustellen ja päätöksiä tekemällä. Myös pelisilmästä ja hyvistä istumalihaksista on apua, Tiina Rei-nikainen vinkkaa.

Äänioikeus on seurakuntien luottamushenkilöillä

Kirkolliskokouksem maallikkoedustajien vaaleissa äänioikeutettuja ovat vaaleilla valitut seurakuntien luottamushenkilöt. Käytännössä siis äänestämään pääsevät seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäsenet. Jos sama henkilö on jäsenenä sekä yhteisessä kirkkovaltuustossa että seurakuntaneuvostossa, kutsutaan äänestämään myös hänen varajäsenensä seurakuntaneuvostosta.

Äänestyksen päätyttyä äänestysliput toimitetaan sinetöityinä vaalilautakunnalle tuomiokapituliin. Vaalilautakunta suorittaa äänten laskennan ja vahvistaa vaalien tulokset. Tulevan kauden kirkolliskokousedustajat ovat selvillä 17.2.2019.

Kirkolliskokouksen pappisedustajien vaalit toimitetaan samalla aikataululla kuin maallikkoedustajien vaalit. Pappisedustajan vaaleissa ehdokkaaksi voi asettua kyseiseen hiippakuntaan kuuluva pappi. Pappisedustajan vaaleissa äänioikeutettuja ovat hiippakunnan papit. Vaalit toimitetaan kunkin rovastikunnan pappien kokouksessa, jonka lääninrovasti kutsuu koolle.

Kirkolliskokouksen uusi nelivuotinen kausi alkaa 1.5.2020. Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa Turussa.

Mahdollisuus vaikuttaa isoihin asioihin

Pian kolme kautta kirkolliskokousedustajana toiminut Eevi Väistö on ollut kaikilla kausilla hallintovaliokunnan jäsenenä, tällä hetkellä hän on hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja. Väistön tavoitteena oli pystyä vaikuttamaan kolmeen asiaan: kirkon hallinnon keventämiseen, kirkkoherran vaalitapaan ja maallikoiden osallistumisen aktivoimiseen kirkon hallinnossa.

– Olen käyttänyt näistä salissa puheenvuoroja ja voinut vaikuttaa hallintovaliokunnassa. Ensimmäisellä kaudella kirkkoherran valitsemiseksi tuli voimaan välillinen kirkkoherran vaali. Kirkon hallintoa on aloitettu keventää ja tämä työ jatkuu. Maallikoiden osallistumista on tarpeen edelleen kehittää. Suurin pettymys oli seurakuntayhtymämallin jumittuminen salin äänestyksessä, siinä olisi tarvittu lisäneuvottelua, Väistö kertoo.

Pitkänlinjan kirkolliskokousvaikuttajien mukaan tuleville kausille riittää myös monia tärkeitä asioita edistettäväksi ja päätettäväksi.

– Tulevalla kaudella tärkeitä asioita ovat muun muassa kirkon talousasiat ja hiippakuntien taloudellisten voimavarojen turvaaminen sekä kirkon hallinnon keventäminen ja hiippakuntavaltuuston toiminnan kehittäminen, Väistö toteaa.

– Voisin ajatella, että käsiteltäväksi tulee uusi ehdotus seurakuntarakenteista ja myös keskustelu avioliittokäsityksestä jatkuu, Rei-nikainen pohtii.

Sari Jormanainen

Lähetystyötä Afrikassa

Millaista on nykyaikainen lähetystyö? Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams ovat aloittaneet Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Senegalissa.

Millaista on nykyaikainen lähetystyö? Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams ovat aloittaneet Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Senegalissa.

nimikkolähetit seisovat vihreiden kasvien ympäröimänä. — Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams aloittavat tämän syksyn aikana lähetystyön Senegalissa. Edessä on paljon uutta, koska kumpikaan ei ole aiemmin käynyt Senegalissa eikä tehnyt lähetystyötä. Kuva: Tiina Hautamäki

Hannele Tulkki-Williams, 28, ja Folkers Williams, 28, pitävät seikkailuista. Häämatkanaan 2017–18 pariskunta vaelsi Uuden-Seelannin halki. Matkaa kertyi noin kolmetuhatta kilometriä. Elämysten lisäksi he keräsivät varoja Naisten Pankille. Heinäkuussa 2019 he vaelsivat Islannin halki.

Myös syksyllä Senegalissa alkava lähetystyö merkitsee pariskunnalle seikkailua, sillä kummallakaan ei ole kokemusta Senegalissa asumisesta eikä lähetystyöstä. Valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Hannele on ollut YK:n pakolaisjärjestön palveluksessa Etelä-Afrikassa. Työssään nuorten, naisten ja pakolaisten parissa hän tutustui eteläafikkalaiseen Folkersiin, joka on opiskellut Stellenboschissa johtamista ja työpsykologiaa.

– Tämä on harvoja töitä, joissa voi lähteä toiselle puolelle maailmaa tietäen, että ihmiset muistavat meitä, Hannele sanoo.

Joensuun ja Pielisensuun seurakunnat tukevat kumpikin 5000 eurolla Hannelen ja Folkersin työtä. Näiden lisäksi muutamat muut suomalaiset seurakunnat tukevat Suomen Lähetysseuran lähettejä.

Senegalin haasteet

Senegalissa on yli 14 miljoonaa asukasta. Tärkein elinkeino on maatalous, mutta sadot ja karja kärsivät ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta.

Suomen Lähetysseura on mukana hankkeissa, joiden tavoitteena on parantaa maan ruokaturvaa. Esimerkiksi kokeilupuutarhoissa on testattu erilaisia viljelytekniikoita ja uusia, kestävämpiä kasvilajeja, sanoo kehitysyhteistyökoordinaattori Salla-Riina Hokkanen Suomen Lähetysseurasta.

Yhtenä työn painopisteenä on äidinkielinen lukutaito-opetus. Vain noin 55 % senegalilaisista osaa lukea ja virallinen koulujärjestelmä on ranskankielinen. Lukutaitoa kehitetään antamalla serere-kielivähemmistön lapsille esiopetusta heidän omalla äidinkielellään. Tutkimusten mukaan lapsi oppii parhaiten lukemaan omalla äidinkielellään. Hankkeessa tehdään myös serere-ranska-sanakirjaa, Hokkanen kertoo.

Identiteetin vahvistusta

Suomen Lähetysseura pyrkii vahvistamaan seurakuntien itsenäisyyttä ja hyvää hallintoa. Hannelen työ Senegalissa liittyy pitkälti erilaisten kirkollisen työn projektien hallinnointiin ja raportointiin. Folkersin työtä on kapasiteetin ja johtajuuden vahvistaminen.

– Monet haasteet Afrikassa liittyvät johtamiseen. Nuoret opiskelevat yliopistossa ja lähtevät sen jälkeen ulkomaille töihin, vaikka juuri heitä tarvittaisiin heidän kotimaissaan, Folkers sanoo.

Kysymys on myös identiteetin vahvistamisesta. Orjuuden ja siirtomaavallan taakka painaa monen afrikkalaisnuoren hartioita. Nuorilla ei välttämättä ole näkyä siitä, mitä elämässä kannattaisi tehdä.

Kun kotona puhutaan omaa kieltä ja koulussa vaikkapa ranskaa, nuori ei tiedä, mihin hän kuuluu. Folkers rohkaisee senegalilaisnuoria olemaan senegalilaisia, kehittämään kotimaataan ja etsimään oikeaa tapaa elää.

Yhteistyötä ja kumppanuutta

Lähetysseuran periaatteisiin kuuluu, että kohteisiin mennään vain paikallistasolta tulevasta kutsusta. Lähetystyöntekijöitä kutsutaan kumppaniksi, apuvoimaksi ja yhteistyöhön silloin, kun tarvetta ilmenee. Työtä ei tehdä itse, vaan koulutetaan paikallisia ihmisiä tekemään asioita.

Joensuun seurakunnan aiempi Lähetysseuran nimikkolähetti oli teologian maisteri Ulla Rissanen. Hän opetti kaksi vuotta sielunhoitoa ja diakoniaa Nyakaton raamattukoululla Mwanzan kaupungissa Tansaniassa. Tällä hetkellä Ulla työskentelee Joensuun seurakunnassa kansainvälisen työn ohjaajana.

Tansaniassa pyritään auttamaan syrjittyjä ihmisryhmiä kuten albiinoja ja prostituoituja. Monet raamattukoulun opiskelijoista tulevat itsekin syrjityistä heimoista.

Ullan mieleen ovat jääneet diakoniantunnit, jotka pidettiin kaupungilla. Hän jäi autoon odottamaan, kun opiskelijat jalkautuivat muutamaksi tunniksi Mwanzan kaduille tapaamaan kodittomia ja muita vähempiosaisia.

– Opiskelijat pohtivat kurssin aikana paljon sitä, miksi heidän yhteiskunnassaan on tapana ohittaa tietyt ihmisryhmät. Miksi edes kristillinen rakkaus ei meinaa yltää heidän luokseen? Tämä sai myös minut miettimään, kenen ohi omassa yhteiskunnassani kävelen. Tunnustanko sen, että Kristus kutsuu minuakin ylittämään oman ajatteluni rajoja, Ulla pohtii.

Uskonnot rinta rinnan

Senegalin väestöstä 95 % on muslimeita. Kristittyjä on vain muutama prosentti, ja maan luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 7500 jäsentä. Senegal nojaa demokratiaan ja on yksi Afrikan vakaimmista valtioista. Eri uskonnot elävät rauhassa toistensa kanssa.

– Senegalissa ihminen voi avoimesti kertoa olevansa kristitty tai muslimi. Ihmiset ottavat osaa toisen uskontokunnan juhliin, Hannele kuvailee.

Myös Tansaniassa uskonnot elävät sopuisasti, sanoo Ulla Rissanen. Tansanian väestö jakaantuu melko tasan kristittyihin, muslimeihin ja luonnonuskontojen edustajiin.

– Bussissa rupatellessa kysytään usein, että missä kirkossa sinä rukoilet. Uskontorajat ylittäviä seka-avioliittoja on paljon, Ulla kertoo.

Folkersia kiinnostaa, miksi ihmiset juuri Senegalissa luottavat demokratiaan. Voisiko hyviä käytäntöjä ehkä viedä muihinkin Afrikan maihin, hän pohtii.

Kuuntelemista ja oppimista

Lähetystyön pohja on lähetyskäskyssä (Matt. 28:19–20). ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, sanoo Jeesus. Ulla Rissanen näkee käskyssä kaksi puolta.

– Viesti Jumalan kahleita murtavasta työstä on se, jota viedään. Mutta ihmisten perustarpeet pitää huomioida ensin. Ja jos jokin asia on selvää, niin se, että minä olen oppijan paikalla, sanoo Ulla.

Samaa sanoo Hannele, joka oppi Etelä-Afrikassa, ettei hän pohjoismaisena naisena voi koskaan täysin ymmärtää, mitä sikäläisen kulttuurin naiset ovat käyneet ja käyvät läpi.

– Tajusin, että mikä minä olen neuvomaan ihmisiä, Hannele toteaa.

Folkersin mukaan työ on kuuntelemista ja oppimista, jota ohjaa lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja vähäosaisten mukaanottaminen. Kirkko voi kasvaa siellä, missä ihmiset kokevat kirkon välittävän heistä, Folkers ja Hannele sanovat.

Meillä hyvinvointivaltio hoitaa monia kirkolle kuuluneita tehtäviä. Afrikassa usko ja elämä nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Etelä-Afrikassa on tavallista, että rukoillaan vaikkapa ennen kuin lähdetään autolla liikenteeseen, sanoo Hannele.

Ulla kertoo, että raamattukoulun opiskelijoiden näkemys oli selvä: Jumala on kaikessa läsnä ja kaiken elämän ehto.

Topi Linjama

Vertaistukea ekavauvakerhosta

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Äidit istuvat pöydän ääressä vauvat sylissään. — Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.

Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.

– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.

Vertaistukea toisista vanhemmista

Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.

– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.

– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.

Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.

– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.

– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.

”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”

Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.

– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.

– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.

Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.

– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.

Virpi Hyvärinen

Ekavauvaryhmiä seurakunnissa

• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15

Papit tarjoavat keskusteluapua Ristinkappelilla pyhäinpäivänä

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Yleisö istuu Ristinkappelin penkeillä. Nainen soittaa viulua yleisön edessä. — Konservatorion laulunopiskelijoiden pyhäinpäivän konsertti Ristinkappelissa on jo perinne. Kuva konsertista vuodelta 2016. Kuva: Anneli Hynninen

Lokakuun taittuessa marraskuuksi vuodenkierrossa on vastassa pyhäinpäivä, jolloin suomalaisilla on tapana muistaa poisnukkuneita läheisiään. Monen askeleet kulkevat pyhäinpäivänä hautausmaalle hiljentymään.

Joensuun hautausmaalla pyhäinpäivä on joulun jälkeen vilkkain haudoilla käymisen päivä. Joensuun seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi arvioi, että eniten väkeä on pyhäinpäivänä 2.11. liikkeellä puolenpäivän jälkeen ja alkuillasta.

– Toisin kuin jouluna, pyhäinpäivänä ei ole hautausmaalla erityisiä liikennejärjestelyitä, koska joulun kaltaista ruuhkaa parkkipaikoilla ei ole. Kävijöitä on kuitenkin paljon, joten maltti on valttia, hän toteaa.

Varovaisuutta kynttilöiden kanssa

Kiviniemi toivoo haudoilla kävijöiden kiinnittävän huomiota myös turvallisuuteen, niin omaan kuin toisten. Tämä korostuu erityisesti Ristinkappelin läheisyydessä sijaitsevalla muistelupaikalla, jolla on erittäin paljon kävijöitä. Kynttilöitä kertyy paikalle valtava määrä.

– Kynttilöitä ei tule asetella liian lähelle toisiaan, koska siitä syntyy allaspalon vaara. Roihuja ei saa tuoda muistelupaikalle lainkaan, muistuttaa Kiviniemi.

Läheisen muistaminen on kunkin henkilökohtainen asia. Sen voi tehdä haluamallaan tavalla, kunhan huomioi, ettei haudalle tuotava koristelu häiritse naapureita eikä loukkaa hautausmaan arvokkuutta. Valintoja voidaan tehdä myös ympäristöä huomioiden.

– Tavallinen kilokynttilä on hyvä valinta, siitä jää vähän jätettä ja se palaa noin 1,5 vuorokautta. Leikkokukkakimppu tai havuseppele voidaan kokonaan kompostoida. Ja vaikka pyhäinpäivänä ihaillaan kynttilöiden paljoutta, yksikin kynttilä valaisee haudan.

– Toivomme, että haudoilla kävijät muistavat lajitella roskat energia-, komposti-, metalli-, lasi- ja ser-jätteeseen. Led-kynttilät ovat yleistyneet hautakynttilöinä. Ne kierrätetään laittamalla kynttilät ser-jäteastiaan tai ostopaikkaan palauttamalla, toteaa Kiviniemi.

Musiikkia ja keskustelua

Haudoilla kävijöillä on mahdollisuus poiketa pyhäinpäivänä Ristinkappelin sisätiloihin niin kuuntelemaan musiikkia kuin hiljentymään, lämmittelemään tai keskustelemaan papin kanssa. Papit päivystävät kappelilla klo 15-18, ja klo 16 kappelissa pidetään pieni hartaushetki.

– Papin kanssa voi tulla keskustelemaan lyhyemmin tai pidemmin niin surusta ja kuolemasta kuin elämästäkin. Mukana on pappeja Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnista. Paikalle voi tulla myös ihan vain hetkeksi lämpimään istumaan, hiljentymään tai rukoilemaan, kertoo Rantakylän seurakunnan pastori Katriina Puustinen.

Musiikki on monelle tärkeä keino käsitellä tunteikkaita ja herkkiä tapahtumia elämässä. Pyhäinpäivänä konservatorion laulunopiskelijat tarjoavat tähän mahdollisuuden konsertillaan Ristinkappelissa klo 13.

Konsertissa on mukana tunnetuimpia hengellisiä lauluja ja muita kaipauksesta ja ikävästä syntyneitä lauluja, kuten Niin kaunis on maa, Tuonne, tuonne kaipaan, Panis Angelicus ja Agnus Dei. Konsertin nimikkokappale Oi muistatko vielä sen virren lauletaan yhteislauluna.

Laulajia säestää Jaroslava Kotorova. Konserttiin on vapaa pääsy; käsiohjelmamaksu 7€ menee opiskelijoiden stipendirahastoon.

Virpi Hyvärinen

* Hautainhoitorahaston ylläpitämä kukkamyymälä Joensuun hautausmaalla Rauhankappelin läheisyydessä on avoinna pyhäinpäivänä 2.11. klo 9-14. Myymälästä on saatavana syyskukkia, havuseppeleitä, leikkokukkia, valmiita kimppuja sekä kynttilöitä.

Kolumni: Pakko ja paratiisi?

Ainoan oikeassa olijan asema ei tee hyvää yhdellekään ihmiselle. Sitä seuraa vaikeus luottaa seuraajien lojaliteettiin ja väkivallan raaistuva kierre, kirjoittaa Anna-Riitta Pellikka koluminissaan.

Anna-Riitta Pellikka

Mielenkiintoni Maria Åkerblomia kohtaan heräsi, kun kuulin joitakin vuosia sitten Gustav Björkstrandin esitelmän hänestä. Epäilen, löytyykö Suomesta kovin helposti toista, josta voi faktojen pohjalta saada yhtä värikkään ja rankan elokuvan. Arvostan sen tekijöitä, mutta emmin sen katomista.

Marian kautta herää henkiin se, miten tenhoava ihminen voi tarjota etsintään yhteisön ja päämäärän. Toinen puoli on, miten luottamus saa tekemään uskomattomia asioita: irtaantumaan siihen asti eletystä elämästä, omaksumaan uuden uskomusjärjestelmän ja moraalitajun. Silloin johtaja, omaksuttu aate, usko tai päämäärä tulee auktoriteetiksi, johon luottamiselle on uhrattava oma arvostelukyky.

Ainoan oikeassa olijan asema ei tee hyvää yhdellekään ihmiselle. Sitä seuraa vaikeus luottaa seuraajien lojaliteettiin ja väkivallan raaistuva kierre.

Maria kiinnostaa, koska kääntymistä yksiselitteistä hyvää ja elämän suurempaa tarkoitusta kohtaan on tapahtunut ja tapahtuu aina. Samoin väkivaltaa erilaisissa, pienissä ja suurissa yhteisöissä. Yksin jäämistä välttääkseen joku on valmis taipumaan ja toinen kenties saman sisäisen uhan edessä pakottamaan.

Maria Åkerblomin kohdalla historia on haudannut syitä, miksi hän tarvitsi turvaksi uskollisten paratiisin – tosin niukka tieto hänen lapsuudestaan jäätävää.

Päivää ennen Marian paratiisi -elokuvan ensi-iltaa, kuin toisena palana pakottamisen teemaan, Karjalainen uutisoi perhe- ja lähisuhdeväkivallan lisääntymisestä (Karjalainen 3.10.2019). Tilastokeskuksen mukaan viranomaisille ilmoitetut tapaukset ovat kaksinkertaistuneet vuosikymmenen aikana. Vaikka muutos johtunee asennemuutoksesta ottaa väkivalta puheeksi, se ei vähennä lukujen traagisuutta.

Kun perheenjäsen on väkivaltainen toista kohtaan: puoliso puolisoa, vanhempi lasta, lapsi vanhempaa tai sisarus sisarusta kohtaan, toistuu suhteessa pakottamisen itsepintainen ja monisyinen teema. Yksi tekijä on kuitenkin usein halu luoda oma paratiisi, sellainen elämä, joka itsestä tuntuisi hyvältä, ja toisen tahto tuntuu uhkaavan sitä. On vaikea luottaa, että yhdessä onnistuisi ja paratiisi muuttuu pakottamisen kierteeksi.

Suurimman askelen kohti parempaa näen siinä, jos väkivaltaa käyttävä vapautuu omasta pakostaan. Ei silloinkaan pääse paratiisiin mutta lähemmäksi toista.

Anna-Riitta Pellikka
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
anna-riitta.pellikka@evl.fi

Mielenosoituksia ja TET eduskunnassa -Oskari Mehtätalo haluaa vaikuttaa ilmastoasioihin

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu
vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Oskari Mehtätalo seisoo rappusissa. — ”Sanotaan, että kiinalaisetja intialaiset tekevät niin paljon päästöjä, ettei meidän valinnoilla ole vaikutusta. Tosiasiassa yksittäisen intialaisen päästöt ovat murto-osa suomalaisen päästöistä. Yksittäinen suomalainen voi tehdä paljon enemmän kuin yksittäinen intialainen”, sanoo 9-luokkalainen ilmastoaktiivi Oskari Mehtätalo. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. MIELENOSOITUKSET. Olemme järjestäneet Joensuun ilmaston uorten porukalla tänä vuonna neljä ilmastomielenosoitusta. Aluksi meitä oli kolmen nuoren ryhmä, mutta nyt epävirallisessa porukassa on jo 10-20 yläkoululaista ja lukiolaista. Viimeisimmässä mielenosoituksessa 27.9. oli mukana noin 400 ihmistä. Pidämme ilmastoasiaa esillä, koska sitä täytyy pitää esillä. Iskulauseemme on ”Teidän päätös, meidän tulevaisuus”.

2. MOTIVAATIO. Kotonani on aina puhuttu ilmastoasioista , ja seuraan aktiivisesti aiheeseen liittyviä raportteja sekä uutisointia erityisesti Yleltä. Minua huolestuttaa oma ja maailman tulevaisuus, mutta ilmastoahdistusta minulla ei ole. Tiedostan ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat ja tiedän, että niille täytyy tehdä jotakin.

3. VALINNAT. Omassa elämässäni olen ottanut ilmastoasiat huomioon esimerkiksi siinä, että olen koko syksyn ajan kulkenut päivittäin pyörällä 15 kilometrin koulumatkat. Meillä kotona ei syödä juurikaan lihaa, kodissamme on otettu huomioon ympäristövaikutukset ja olen lentänyt viimeksi 2-vuotiaana, vaikka olen matkustanut Venetsiaankin saakka. Koulussamme Joensuun steinerkoulussa tehtiin myös päätös, että jos leirikouluun lennetään, päästöt pitää kompensoida. Lähdemme bussilla leirikouluun Puolaan.

4. AIKUISET. Aikuisille haluan sanoa, että mielestäni on vähän itsekästä, jos ajattelee että minä nyt vain haluan lentää tai syödä lihaa. Vanhempien ihmisten kulutus on pois nuoremmilta sukupolvilta. Pyydän, että aikuiset yrittäisivät tehdä jotakin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaikka yhden ihmiset valinnat eivät niin paljon merkitse, se merkitsee, jos monet tekevät samat, hyvät valinnat.

5. VAIKUTTAMINEN. Olemme ideoineet ilmastonuorte n kanssa esimerkiksi koulukierrosta, jolla kävisimme kertomassa alakoululaisille ilmastonmuutoksesta. Mielenosoituksista minulla on herännyt kiinnostus vaikuttamiseen ja politiikkaan. Siksi halusin lähteä TET-jaksolla eduskuntaan. Pääsin kansanedustaja Jenni Pitkon eduskunta-avustaja Eetu Kreivin mukana tutustumaan eduskuntatyöhön. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettava. Pääsin mukaan puheenvuoron valmisteluun, kokouksiin ja katsomaan vähän budjettineuvottelujakin.

Virpi Hyvärinen

Sana: Rakkauden kaksoiskäsky

Onko parisuhteen ja perheen jäsenten välisellä rakkaudella jotain tekemistä lähimmäisen rakkauden kanssa? pohtii Kati Häkkinen hartauskirjoituksessaan.

”Anna meille voimaa rakastaa”

Puolisoni ja minut kutsuttiin haastateltavaksi ”Iltaan rakkaudelle”. Liekö ajatuksena ollut, että pitkään yhdessä ollut pari tietää jotakin rakkaudesta. Illan aikana selvisi, että enemmän oli kyse sitoutumisesta ja suhteen hoitamisesta kuin rakkaudesta tunteena.

Rakkaus puolisoa, lapsia ja lapsenlasta kohtaan on jokainen omanlaisensa rakkauden laji. Jokaisessa rakkauden lajissa on mukana vahvaa tunnetta, halua olla lähellä, mutta mukana ovat myös sanat sitoutuminen ja tahtominen.

Onko parisuhteen ja perheen jäsenten välisellä rakkaudella jotain tekemistä lähimmäisen rakkauden kanssa? Raamatun rakkauden kaksoiskäsky antaa hyvän pohjan toisesta ihmisestä välittämiselle. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” vie meidät yhden elämän tärkeimmän perusasian äärelle.

Meidät kutsutaan rakastamaan ja hyväksymään oma itsemme. Meitä kutsutaan rakastamaan ja hyväksymään toinen ihminen lähellä ja kaukana sellaisena kuin hän on.

Lähimmäisen rakastaminen ei ole pahojen tekojen tai laiminlyöntien hyväksymistä. Se on ihmisen hyväksymistä. Rakkauteen liittyy armollisuus toista ja itseään kohtaan, anteeksiantamisen ja anteeksipyytämisen vaativa taito.

Rakkaudesta on tehty paljon lauluja. Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu ”Rakkaus on lahja Jumalan” on itselleni erityisen merkityksellinen. Tätä laulua olen laulanut puolisoni karonkassa monta vuotta sitten. Tänä kesänä lauloimme tätä laulua puolisoni ja tyttäreni apen kanssa tyttäreni häissä.

Laulun sanat sopivat ajatukseen ihmisten välisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Se kutsuu meitä välittämään toisistamme ja näkemään Jumalan rakkauden merkityksen omassa elämässämme.

”Vaikka minä voisin vuoret siirtää, enkeleiden kieltä puhuisin, mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen, jos rakkautta tuntisi mä en. Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa, sillä rakkaus on lahja Jumalan.”

Tämä laulu kuului myös Ilta rakkaudelle -tilaisuuden ohjelmaan. Sitä oli hyvä laulaa yhdessä ihmisten kanssa, jotka pohtivat omaa parisuhdettaan ja suhdettaan Jumalaan. Olkoon kolmannen säkeistön sanat ”anna meille voimaa rakastaa” rukouksena tänään, kun ajattelemme läheisiämme ja lähimmäisiämme.

Kati Häkkinen
perheneuvoja ja pappi

Kuvituskuva tulevan sunnuntaina teemasta Rakkauden kaksoiskäsky — Ensi sunnuntai on 19. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden kaksoiskäsky. Kuva: Anniina Mikama

Mistä uusia lähetysaktiiveja?

Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.

Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.

Lähetyspiirin väki istuu pöydän ääressä. — Niinivaaran lähetyspiiriin otetaan mielellään vierailijoita. Kansanlähetyksen kautta Etiopiassa lähetteinä olleet Mika ja Tania Lehtinen kävivät lokakuussa piirissä kertomassa Etiopian vuosistaan ja työstään sikäläisessä hiv-projektissa. Kuvassa etualalla Mika Lehtisen (vas.) lisäksi lähetyssihteeri Arja Ryynänen ja pastori Timo-Ilkka Antikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Miten voivat Kirkkotien levikkialueen seurakunnissa perinteiset lähetyspiirit? Kohtuullisesti voivat – piirejä on etenkin maaseudulla vielä varsin runsaasti, mutta kävijäkunta on kovasti ikääntyvää. Kaupunkialueilla useat perinteikkäät piirit ovatkin rivien harvetessa jääneet tyystin historiaan.

Heille, jotka piireissä käyvät, kokoontumiset ovat kuitenkin Pielisensuun seurakunnan lähetyssihteeri Arja Ryynäsen mukaan varsinainen henkireikä.

– Piiriläisten silmistä oikein loistaa auttamisenhalu. He haluavat antaa omastaan, pienistä eläkeläisten tuloistaan heikompiosaisten hyväksi.

– Monet ovat olleet mukana pitkään, ja jatkavat niin kauan kuin jaksavat. On meillä Niinivaaran lähetyspiirissä ollut satavuotiaitakin mukana, kertoo Ryynänen.

Omat nimikkölähetit tutuiksi

Perinteisen lähetyspiirin ideana on tutustua oman seurakunnan nimikkolähetteihin ja lähetyskohteisiin, rukoilla lähettien ja kohteiden puolesta sekä kerätä lähetykselle varoja. Juuri tällainen Niinivaaran lähetyspiirikin on.

– Kyllä me Raamattuakin tutkitaan yhdessä, ja laitetaan viestiä läheteille, että me muistetaan heitä. Kirjoitetaan kortti ja laitetaan kaikkien nimet alle, kertoo Ryynänen.

Läheteiltä takaisin päin tulevat kirjeet ovat piiriläisille tärkeitä.

– Kaikilla vanhuksilla ei ole tietokoneita. Lähettien kirjeitä jaetaan piireissä. Katsomme myös videoita ja valokuvia lähetyskohteista. Joskus käy vierailijoitakin.

– Sitten meillä on näitä käytännön tekijöitä, jotka häärivät lähetysmyyjäisissä neljästi vuodessa. Suunnittelemme yhdessä tarjoilut ja mitä leivotaan, kertoo Ryynänen.

Hyvin samantyylistä lähetyspiiritoiminta on myös Kontiolahdella, jossa piirejä on vielä erityisen runsaasti toiminnassa.

– Esimerkiksi Kulhon seudulla kodeissa kokoontuvassa diakonialähetyspiirissä on hienoa se, että piiriläiset huolehtivat, että iäkkäämmätkin saavat kyydin piiriin, kertoo lähetyssihteeri Eija Romppanen.

– Toivoa naisille -lähetyspiirissä puolestaan kerätään varoja Sanansaattajien kautta tehtävään medialähetystyöhön Intiaan. Yhdellä kokoontumiskerralla saamme
usein kasaan 140 euroa, jolla saa maksettua yhden tamilinkielisen radio-ohjelman. Ohjelmilla tarjotaan tietoutta muun muassa naisten aseman parantamiseksi. Vasta oli aiheena esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta.

Lähetystyö muuttuu

Lähetyspiiriläisten ikäjakauma painottuu Kontiolahdellakin sinne iäkkäämpään päähän. Totuus on Romppasen mukaan se, että lähetysaktiiveja pitäisi syntyä uusia, jotta piirit jatkuisivat tulevaisuudessakin. Toisaalta lähetystyön tulee saada uusia muotoja ja perinteisten piirien tilalle tulisi syntyä uudenlaista toimintaa, joka kiinnostaisi nuorempaa ikäpolvea.

Joensuun ja Rantakylän seurakunnissa lähetyspiirien määrä on vähentynyt takavuosista jo selvästi. Kansainvälisen työn ohjaajat Ulla Rissanen ja Topi Nieminen nostavat esiin koko lähetysajattelun muuttumisen vaikutuksen piirien vähenemiseen.

– Missiologinen ajattelu on muuttunut niin, ettei lähetystyötä nähdä enää pohjoisesta etelään suuntautuvana, vaan kaikkialta kaikkialle tapahtuvana, toteaa Nieminen.

Virpi Hyvärinen

Lähetyspiirejä seurakunnissa

• Niinivaaran lähetyspiiri to 17.10., 31.10., 14.11. ja 28.11. klo 13 Pielisensuun kirkolla.
• Medialähetyspiiri Niinivaaralla kerran/kk, Tiaisenkatu 16 A 4.
• Vakkapiiri joka toinen to klo 18 Rantakylän kirkolla 12.12. saakka.
• Tölpän lähetyspiiri Pyhäselässä joka kk:n 1. ma klo 15, Tölpäntie 61.
• Savikko-Niittylahden lähetyspiiri Pyhäselässä kodeissa n. kerran/kk.
• Lähetyspiiri pe 11.10. ja 8.11. klo 14 Hyvänmielen Tuvalla Enossa.
• Lähetyspiiri joka to klo 13 Uimaharjussa, Keskustie 5.
• Aseman lähetyspiiri Kontiolahden srk-keskuksella ma 28.10., 11.11., 25.11. ja 9.12. klo 15.
• Toivoa naisille -medialähetyspiiri ti 19.11. klo 13 Lehmon srk-kodilla.
• Rukous-raamattu-lähetyspiiri Paiholassa (Ukkosentie 6) parillisten viikkojen to klo 18.
• Kulho-Iiksi-Kotalahti-lähetyspiiri kodeissa, lisät. Maria Ratilainen, p. 050 495 6616.
• Miesten toimintapiiri Kontiolahdella, lisät. Pentti Puustinen p. 050 351 4356

Matti Nevalaiselle tunnustusta Saapas-työstä

Palveluoperaatio Saapas myönsi Nevalaiselle Vuoden Saapasteko -kiertopalkinnon valtakunnallisilla Saapas-päivillä Pieksämäelle 29.9.2019. Palkinto jaettiin nyt toista kertaa.

Matti Nevalainen seisoo palkintopolaali kädessään. — Matti Nevalainen palkittiin Saapas-päivillä Pieksämäelle 29.9.2019. Kuva: Hensku Kettusaari

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen on saanut valtakunnallista tunnustusta työstään nuorten parissa.

Nevalainen toimii Joensuun Saapas-ryhmän vastaavana ohjaajana. Vuoden Saapasteko -kiertopalkinnon perusteluina todettiin Nevalaisen ansiokas työ Saappaan ja erityisesti NettiSaappaan kehittämiseksi. Lisäksi Nevalainen sai kiitosta uusien innovaatioiden käyttöönotosta.

Palveluoperaatio Saapas on yksi osa ev.lut. kirkon nuoriso- ja erityisnuorisotyötä. Saappaan toiminta muodostuu yöpäivystyksestä sekä festivaali- ja NettiSaapas-toiminnasta. Ideana on toimia keskustelukumppanina, avun antajana ja opastajan siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. NettiSaappaan kautta nuoret tavoitetaan myös sosiaalisessa mediassa.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisnuorisotyö käynnisti uusimpana toimintonaan Moottoripajan lokakuun alussa. Kuurnankadulla sijaitsevan pajan toiminta on suunnattu 15–25 -vuotiaille nuorille. Pajalla voi laittaa ja korjata ohjatusti omaa moottoroitua kulkupeliään. Toiminnan vakiintuessa tavoitteena on tehdä myös yhteisiä projekteja ja osallistua moottoripajojen valtakunnallisiin tapahtumiin.

Sari Jormanainen

Herättäjäjuhlien juhlatunnus: Lohduksi toisillemme

Kesällä 2021 Joensuussa järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnus on Lohduksi toisillemme. Herättäjä-Yhdistyksen hallitus päätti juhlatunnuksesta 5.10.2019.

Kesällä 2021 Joensuussa järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnus on Lohduksi toisillemme. Herättäjä-Yhdistyksen hallitus päätti juhlatunnuksesta 5.10.2019. Siionin virrestä numero 180 löytyvät sanat tulevat näkymään kaikessa Joensuun herättäjäjuhlien viestinnässä.

Sanallisesta juhlatunnuksesta järjestettiin yleisökilpailu, joka päättyi elokuun puolivälissä. Määräaikaan mennessä kilpailuehdotuksia jätettiin kaikkiaan 92.

Ensimmäisen karsinnan ehdotuksista teki Joensuun herättäjäjuhlien työvaliokunta, joka nimesi 16 ehdotusta jatkoon. Työvaliokunta painotti valintakriteereinään mm. karjalaista iloisuutta, laulun ja veisuun perinnettä Pohjois-Karjalassa ja myönteisyyttä sekä helposti ymmärrettävyyttä.

Seuraavassa vaiheessa juhlatoimikunta valitsi ehdotuksista kolme finalistia. Finaaliin edenneet ehdotukset toimitettiin Herättäjä-Yhdistyksen hallitukselle, joka teki lopullisen päätöksen juhlatunnuksesta.

Voittajaksi valittu juhlatunnus Lohduksi toisillemme viestii Herättäjä-Yhdistyksen hallituksen mukaan vahvasti lähimmäisenrakkaudesta ja yhteisöllisyydestä. Tunnus viittaa myös kaiken lohdun antajaan, Jumalaan. Perusteluissa todetaan tunnuksen olevan myös lyhyt ja napakka, minkä vuoksi se on helppo sijoittaa visuaaliseksi elementiksi niin ohjelmaoppaaseen kuin juhlaporttiinkin.

Sari Jormanainen