Rennosti lomalla lasten kanssa

Kesäloma tuo monelle odotetun tauon, mutta siihen voi liittyä myös paljon odotuksia ja paineita.

Kesäloma tuo monelle odotetun tauon, mutta siihen voi liittyä myös paljon odotuksia ja paineita.

Kerholaiset leikkivät nurmikolla.
Pihla (takana vas.), Rasmus, Amanda, Emma, Minttu ja Reima (edessä) nauttivat aurinkoisena kesäpäivänä mm. loikoilusta, pelailusta ja kukista. Kuva: Sari Jormanainen

Kesäloma on parhaillaan yksi yleisimmistä keskustelun aiheesta. Keskustelua käydään loman ajankohdasta, pituudesta ja suunnitelmista. Kesäloma katkaisee arkiaherruksen, mutta siihen liittyy myös paljon odotuksia ja jopa paineita.

– Monesti lapsille halutaan tarjota mahdollisimman paljon elämyksiä ja itselle irtiotto rutiineista. Samalla saatetaan unohtaa, että elämyksiä löytyy myös omilta kotikulmilta ja rutiineita voi rikkoa pienilläkin muutoksilla, perheneuvoja Piia Nurhonen Joensuun seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskuksesta kertoo.

Lasten ja vanhempien odotukset lomalle voivat olla hyvin erilaisia. Aikuiset saattavat helposti luoda lomasta suorituksen, jota toteutetaan kalenterin mukaan. Lasten toiveet lomalle ovat usein hyvin yksinkertaisia.

– Usein yksi toive on saada olla kotona pitkän kouluvuoden ja harrastusrutiinien jälkeen. Olen pannut merkille, että vuosi vuodelta kesäharrastusten tarjonta vain kasvaa. Toki niille on paikkansa, mutta luovatko ne, ja ehkä ylipäätään kaikki lomatarjonta samalla myös paineita siihen, että kesälläkin pitää olla aktiivinen ja lapset tarvitsevat koko ajan jotain uutta ja elämyksellistä, Nurhonen pohtii.

Uiminen ja jäätelö kuuluu kesään

Joensuun seurakunnan kesäkerhossa olleiden Reima ja Rasmus Saatsin, Pihla ja Minttu Kurjen sekä Emma ja Amanda Pajarisen toiveita kesälle yhdisti uiminen.

– Haluan syödä jätskiä ja käydä uimassa, Emma Pajarinen kiteyttää monen muunkin lapsen toiveen.

– Haluaisin mennä jäähalliin luistelemaan. Jos tulee kuuma, niin siellä on viileää, luistelua harrastava Pihla Kurki puolestaan toivoo.

– Me käydään Visulahdessa, mökillä, seurakunnan leirillä ja ehkä tivolissa, Reima Hassinen listaa suunnitelmia.

Nurhosen mukaan keskustelu on avain onnistuneeseen lomaan lapsiperheessä.

– On hyvä keskustella kaikkien lomatoiveista ja pyrkiä toteuttamaan joitain toiveita jokaiselta huomioiden ne reunaehdot, joita perheen talous ja muut realiteetit asettavat. Tässä keskustelussa lapset voivat myös pettyä, kun kaikki toiveet eivät toteudu. Toisaalta vanhempien yksi tehtävä on auttaa lapsia kestämään pettymyksiä, eikä vain suojella niiltä. Vanhempien tulisi kuunnella myös omia toiveitaan.

Aikaa myös itselle

Lomalla monet perheet pyrkivät tekemään paljon asioita yhdessä, koska normiarjessa yhteinen aika voi jäädä vähäiseksi. Kesällä myös aikuisten on kuitenkin hyvä varata aikaa itselleen, jos se tuntuu hyvältä. Loma on loma koko perheelle, myös vanhemmille.

– Aina omia lomatoiveita ei osata tuoda esille ja perheen sisällä mennään liikaa jonkun ehdoilla. Tästä seuraa usein turhaa hermoilua ja pahaa mieletä, viimeistään loman lopussa.

Nurhonen kertoo, että lomien jälkeen parisuhdeneuvonnassa saattaakin käydä ovi tavallista tiuhempaan. Omien lomatoiveiden toteutumattomuus tuskin kuitenkaan on siihen ainoa syy.

– Joskus pareilla on vaikea löytää toimivaa tapaa olla suhteessa toisiinsa, kun yhteistä aikaa onkin yhtäkkiä enemmän. Toisaalta kiireisen arjen keskellä ei välttämättä huomaa, miten parisuhde voi ja asia lyö vasten kasvoja kun ehtiikin pysähtyä.

”Mitä teit kesälomalla?”

Odotusten lisäksi myös raha voi luoda paineita. Perheen lomareissu saattaa olla iso taloudellinen kuluerä, vaikka matkustaisi lähellekin. Paineita voi tulla myös ympäriltä.

– Aina me katsomme myös ympärille ja näemme ja kuulemme sen, kuinka muut perheet lomansa viettävät. Miten sitä katsellessa voisi säilyttää omanlaisen tavan suunnitella ja elää lomaa? Voinko sanoa omaa lomaansa aikatauluttavalle, että itse asiassa minä aion olla kotona ja heilutella varpaita riippumatolla? Nurhonen pohtii.

Loman jälkeen moni kuulee kysymyksen: ”Mitä teit kesälomalla?” Kysymys sisältää ajatuksen, että kesälomalla on tehty jotain erityistä.

– Esimerkiksi koulussa opettajien olisi hyvä madaltaa kynnystä lomatekemisistä kertomiselle. Opettajat voisivat kertoa omasta lomastaan yksikertaisia asioita esimerkiksi, että ovat käyneet uimassa ja lukeneet kirjaa. Näin vähenisi paine siitä, että lomamatkat ovat ainoat tekemiset, joista kannattaa kertoa, Nurhonen pohtii.

 

Sari Jormanainen

Oppia opettajan työhön ripareilta

Kesäteologina Rantakylässä työskentelevä Roosa Tarnanen nauttii, kun saa rippikoululaiset syttymään keskustelusta.

Kesäteologina Rantakylässä työskentelevä Roosa Tarnanen nauttii, kun saa rippikoululaiset syttymään keskustelusta.

Roosa Tarnanen nojaa koivuun Joensuun keskustassa.
Roosa Tarnasen kesään kuuluu kesätöiden lisäksi opinnäytetyön eli gradun viimeistely. ”Kesästä voi nauttia myös töiden ja opintojen ohessa. Ripareilla mennään ulos aina kun vähänkin aurinko paistaa”, sanoo Tarnanen. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. KESÄTYÖ. Toimin toista kesää kesäteologina Rantakylän seurakunnassa. Kahden kuukauden kesätyö pitää tänä vuonna sisällään pelkästään rippikoulutyötä: olen mukana kolmella rippileirillä. Olen osa työntekijöiden tiimiä. Päätehtäväni on toimia rippikoulun opettajana.

2. OPISKELU. Tähtään uskonnonopettajan ammattiin. Opiskelen teologiaa Itä-Suomen yliopistossa ja saan opintoni valmiiksi todennäköisesti tänä kesänä. Ajauduin teologian opintoihin puolivahingossa, ja aluksi emmin, olenko oikealla alalla. Pedagogisten opinnot, työharjoittelu ja viime lukuvuoden kokemus uskonnonopettajan työstä Pielisjoen koulussa ovat kuitenkin vakuuttaneet, että tämä on työ, jota haluan tehdä.

3. KOKEMUS. Kesäteologin työstä haen oppia nimenomaan uskonnonopettajan työhön, vaikka koulu ja seurakunta ovatkin erilaiset toimintaympäristöt opetustyölle. On hienoa päästä mukaan kokeneeseen ja taitavaan tiimiin, jossa opin koko ajan uutta. Tämä on työtä, josta paljon oppii vain tekemällä. Olen kiitollinen siitä, että työntekijät jakavat paljon osaamistaan, mutta antavat samalla myös tehdä asioita omalla tavalla. Aina kun mahdollista, haluan olla mukana, jotta opin.

4. HAASTAMINEN. Nautin nuorten kanssa työskentelystä ja tykkään haastaa heitä. Parasta on, kun nuoret lähtevät kunnolla keskustelemaan jostakin aiheesta, ovat jotakin mieltä puolesta tai vastaan. Sillä tavallahan se oppiminen tapahtuu. On hienoa nähdä oivaltamisen hetkiä. Osa aiheista on helpommin lähestyttäviä, osa vähän vaativampia: esimerkiksi kolminaisuus on aiheena yhtä aikaa abstrakti ja konkreettinen, ja samalla kristinuskossa olennainen juttu.

5. PIELISENSUU. Minulle on ollut pitkään selvää, että haluan tehdä töitä nuorten parissa. Haluan olla mukana rakentamassa hyvää elämää nuorille. Tähän on vaikuttanut keskeisesti aikani seurakuntanuorena Pielisensuussa. Oman riparin tiivis isosporukka ja työntekijät tekivät sen, että halusin itsekin mukaan isostoimintaan. Seurakuntanuorten porukka oli tosi turvallinen yhteisö minulle nuortena. Varmasti se on jättänyt jälkensä myös alanvalintaani.

Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahasto ja Joensuun kirkon urkurahasto perustettu

Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto perusti kesäkuun kokouksessaan kaksi rahastoa: Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahaston ja Joensuun kirkon urkurahaston.

Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto perusti kesäkuun kokouksessaan kaksi rahastoa: Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahaston ja Joensuun kirkon urkurahaston.

Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa syksyllä 2018. Yhteinen kirkkovaltuusto päätti uuden kirkon rakentamisesta palaneen kirkon paikalle joulukuussa 2018. Rakentamispäätöksen jälkeen seurakuntayhtymä on voinut ottaa vastaan lahjoituksia uuden kirkon rakentamiseen.

Kaikki lahjoituksena saadut ja saatavat varat siirretään perustettavaan rakennusrahastoon. Esimerkiksi Kiihtelysvaara-Seura on kerännyt tähän mennessä lahjoitusvaroja n. 140 000 euroa.

Urkurahasto puolestaan perustettiin Joensuun kirkon uusien urkujen hankkimista varten tehdyille lahjoituksille. Joensuun seurakuntaneuvosto on todennut vuonna 1969 valmistuneiden Joensuun kirkon urkujen olevan huonossa kunnossa ja vika-alttiit.

Seurakuntayhtymän urkutyöryhmä on todennut vuonna 2012, että nykyisillä uruilla voidaan hoitaa seurakunnan jumalanpalvelusmusiikki, mutta taiteellisen laadun parantaminen vaatii taloudellista panosta.

Sari Jormanainen


Rahastojen tilinumerot:

Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahaston tilinumero: FI19 5770 0520 4793 84

Joensuun kirkon urkurahaston tilinumero: FI94 5770 0520 4793 92

 

Sana: 4. sunnuntai helluntaista

Jos omaa syyllisyyttä ei voi tunnustaa muille ihmisille sen voi tehdä suoraan Jumalalle. Vaihtokauppa on vähintäänkin kohtuullinen, Jaakko Muhonen kirjoittaa hartauskirjoituksessaan.

Kerubitkin siivillänsä, verhoavat kasvojaan

Virsi 228:4

 

Miksi ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan?” Siksi, että Jeesus on syntisten ystävä. Hänen tehtävä on kutsua Taivasten valtakuntaan syntisiä eli itsensä Jumalan silmissä heikoiksi ja sairaiksi tuntevia ihmisiä ei hurskaita eli terveitä ja vahvoja. Aterioidessaan yhdessä tullimiesten ja syntisten kanssa Jeesus käsin kosketeltavasti ja aidosti osoittaa rakastavansa syntisiä.

Ateriayhteys epätäydellisten kanssa on Jeesukselle luonnollista. Oikeaoppisille se on mahdottomuus. Siinä menee oma maine ja takki tahraantuu. Yhteinen ateria on merkittävä yhteyden, kunnioituksen ja ystävyyden side. Ruokaseura kertoo enemmän kuin loputtomat sanat.

Kutsu kuuluu ja ateriayhteys on totta joka sunnuntain messussa. Me emme muistele vain menneitä, vaan elämme tämän päivän evankeliumia todeksi. Tässä ja nyt Kristus kutsuu meitä ateriayhteyteen kanssaan. Kristus tarjoaa aterian yhteyden ja ystävyyden merkiksi. Ehtoollisateria ei ole papin ja seurakunnan tarjoama kaveruuslounas. Se ei ole myöskään Jumalan palkinto tai sponsoriateria hyvin menestyneille uskoville. Ateriayhteys Kristuksen kanssa on Kristuksen ja syntisen ateriayhteyttä.

Ehtoollisen ateriayhteys on myös yhteyttä syntisten kesken, jotka menemme Kristusta kohtaamaan. Koska olemme epätäydellisiä, yhteys merkitsee meille jatkuvaa toinen toisemme kantamista. Myös pyhän epistola, 1. Piet. 5: 5-11, kutsuu Herran pyhälle ehtoolliselle: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”

Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta kumpuava Kristuksen kutsu ”tulkaa sillä kaikki on valmiina” on aito ja vastustamaton. Hyvyys ja rakkaus tulevat todeksi ehtoollisen ateriayhteydessä, joka valmistaa ja vahvistaa meitä hyvyyden ja rakkauden tekoihin. Ilman ateriayhteyttä Kristuksen kanssa kutsun sisältämä hyvä kuihtuu ja kuolee pois.

Sen vuoksi, jotta eläisit, jotta hyvyys ja rakkaus eläisivät, tule kohtaamaan Kristusta ehtoollisaterialle. Jos omaa syyllisyyttä ei voi tunnustaa muille ihmisille sen voi tehdä suoraan Jumalalle. Vaihtokauppa on vähintäänkin kohtuullinen. Ihminen antaa synnit ja saa anteeksi. Ja samalla ”Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.

Jaakko Muhonen
pastori
Kontiolahden seurakunta

 

Kuvituskuva 4. sunnuntaista helluntain jälkeen.
Tulevana sunnuntai 7.7. on 4. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Kadonnut ja jälleen löytynyt. Kuva: Anniina Mikama.

Kolumni: Pojat keulii – tytöt ei?

Kun kirjoitan havaintoni lauseeksi ”Pojat keulii”, se on totta mutta samalla monin tavoin kyseenalainen. Vielä arveluttavampaa, että kuvittelin tietäväni, miksi he keulivat, kirjoittaa Anna-Riitta Pellikka koluminissaan.

Anna-Riitta PellikkaToukokuun viimeisellä viikolla näin monta keulivaa polkupyöräilijää. Arviolta he olivat 11–15 -vuotiaita poikia, jotkut olivat osa isompaa porukkaa, jotkut kisailivat parina ja joku viiletti pitkän matkan itsekseen.

Heidän asentonsa muistuttivat ratsastavaa Aleksanteri Suurta tai vanhan taulun köysiä käsitteleviä merimiehiä, varmaan monesta työstä löytyy samankaltainen, vahva asento.

Kun kirjoitan havaintoni lauseeksi ”Pojat keulii”, se on totta mutta samalla monin tavoin kyseenalainen. Vielä arveluttavampaa, että kuvittelin tietäväni, miksi he keulivat.

Tulkitsin voimia ja taitoa vaativan eleen viestinä voittajafiiliksestä: talvi on ohi, täältä tullaan elämä! Jotain samantapaista kehon viestiä on siinä, kun urheilukatsomassa noustaan kannustamaan ja tuulettamaan menestystä. Annoin näkemälleni merkityksen omien kokemusteni kautta esimerkiksi poikien (ja tytön) äitinä. Jonkun toisen mielestä se olisi ollut uhkarohkeaa ja pelottavaa.

Mistäpä minä oikeasti tiedän, nostaako 14-vuotias polkupyörän keulan ilmaan ilosta ja onnesta vai pettymyksestä ja harmista? Onko eleen takana itsevarmuus vai halu kätkeä jotain täysin muuta?

Toivottavasti jokaisella nuorella onkin tänä kesänä lähellään aikuinen, joka ei oleta mitään, vaan kysyy mitä kuuluu, millä mielellä kuljet tänään. Kun saa puhua, ei tekeminen lähde niin helposti lapasesta silloin, kun on paha olla, ja hyvä mieli lisääntyy.

Aikuisen sensitiivisyyttä nuorta kohtaan on olla kiinnostunut ja antaa tila tulla kuulluksi. Silloin kuulija luopuu tulkinnoistaan ja kuuntelee ennen kuin luulee tietävänsä. Tunne tai sen ilmaus ei aina mahdu aiempiin kokemuksiin tai päätelmiin, se voi yllättää.

Jo logiikan alkeiden pohjalta on arveluttavaa puhua poikien keulimisesta ikään kuin joukkoon kuulumisen ehtona tai yksiselitteisenä ilmiönä. Se ei tee oikeutta sen enempää pojille kuin tytöillekään, jotka jäävät rajauksen ulkopuolella. Joku poika ei varmasti halua tulla nähdyksi tai ottaa riskiä keulimalla ja tytöissä voi olla ansioituneita temppupyöräilijöitä.

Toinen osa aikuisten herkkyyttä on näyttää nuorelle hyväksyntä, että omana itsenäsi, tekevänä tai haaveilevana, mopoilijana tai koiraasi kävelyttävänä kuulut tänne, tähän pihaan tai naapurustoon. Tämän voi tehdä jokainen itselleen ominaisella tavalla: katseella, hymyllä, tervehdyksellä.

Myös sosiaalisen arvostamisen keinot kulkevat ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Turvallinen olo syntyy jaetusta tilasta ja lyhyistäkin kohtaamisen hetkistä.

 

Anna-Riitta Pellikka
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
anna-riitta.pellikka@evl.fi

Kirkollisverot pysyvät ennallaan

Joensuun  ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi ensi vuoden tuloveroprosentiksi 1,55.

Joensuun  ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi ensi vuoden tuloveroprosentiksi 1,55. Veroprosentti on sama kuin vuonna 2019. Kirkollisveroprosenttia korotettiin kuluvalle vuodelle 0,1 prosenttiyksiköllä talouden tasapainottamiseksi.

Yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 10.6.2019 myös seurakuntakuntayhtymän vuoden 2018 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen.

Joensuun seurakuntien jäsenmäärä vuoden 2018 lopussa oli 52 130. Joensuulaisista evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului 68,1%.

Myös Kontiolahden seurakunnan tuloveroprosentti pysyy ennallaan ensi vuonna. Kirkkovaltuusto vahvisti seurakunnan vuoden 2020 tuloveroprosentiksi 1,5 prosenttia. Pöytäkirjassa todetaan, että seurakunnan veroprosentin pitäminen ennallaan vaatii jatkossa talouden tasapainottamista ja menojen leikkaamista.

Kontiolahden seurakunnan jäsenmäärä oli vuoden 2018 lopussa 11 122.

 

Sari Jormanainen

Tiekirkkojen teemana ilmasto

Suomen ev.lut. kirkko on vahvasti mukana ilmastotalkoissa. Tämän kesän tiekirkkojen teemaksi onkin otettu ilmasto.

Suomen ev.lut. kirkko on vahvasti mukana ilmastotalkoissa. Kirkko on sitoutunut vähentämään omia päästöjään ja lisäksi tukemaan ihmisiä elämäntapansa muuttamisessa ympäristön kannalta kestäväksi.

Yksi ratkaisu tähän on ekologinen kotimaan matkailu, todetaan Kirkon viestinnän tiedotteessa. Tämän kesän tiekirkkojen teemaksi onkin otettu ilmasto.

Tiekirkot sijaitsevat nimensä mukaan erilaisten kulkureittien varrella. Omaan lähikirkkoon pääsee tutustumaan vaikka kävellen tai polkupyörällä. Joensuuhun kauempaa tulevat matkailijat pääsevät hyvin myös julkisilla kulkuvälineillä.

Joensuussa tiekirkkoja on kaksi: Joensuun ja Utran kirkon. Joensuun kirkko sijaitsee kaupungin ruutukaava-alueella, ja Utran kirkkoon on matkaa noin seitsemän kilometriä Joensuun torilta.

 

Sari Jormanainen

Pääkirjoitus: Unohtumattomia muistoja

En muista, että pienellä kotipaikkakunnallani olisi edes keskusteltu siitä, mennäänkö rippikouluun vai ei. Kaikki sinne menivät.

Rippikoulu oli minulle ensimmäinen pidempi jakso pois kotoa. En muista, että pienellä kotipaikkakunnallani olisi edes keskusteltu siitä, mennäänkö rippikouluun vai ei. Kaikki sinne menivät. Ainakin siltä se 15-vuotiaasta tuntui, kun kaikki kaverit olivat leirillä.

Toinen asia, jota olen yrittänyt muistella, on rippikoulun kesto. Mielestäni rippileirini kesti kauemmin kuin viikon. Tätä selittänee se, että meillä ei ollut lainkaan päivärippikoulujaksoa, vaan olimme koko ajan leirillä.

Pitkä leirijakso oli omiaan hiomaan porukkaa yhteen. Yksi parhaista muistoistani onkin rippikoulun tunnelma. Leirillä ei ollut samat säännöt kuin koulussa, vaan koko porukka oli yhtä. Riparin aikana oppi tuntemaan myös heidät, joihin ei koulumaailmassa ollut syystä tai toisesta tutustunut.

Muistan, että oppitunnit istuttiin kuin koulussa, mutta muu aika tehtiin asioita rennommin. Rennommalla tyylillä oppi taisi mennä myös paremmin perille. Esimerkiksi ulkoläksyjä treenattiin kisailun merkissä. Itse uin kilpailun tiimellyksessä isosten soutuveneelle ja lausuin: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tämän jälkeen uin täysillä rantaan ja kisa jatkui seuraavalle pisteelle. Ainakin ulkoläksyt tuli opittua, kun vieläkin muistan tämän tehtävän kisassa, vaikka vuosia, jopa vuosikymmeniä on tästä kulunut aikaa.

Unohtumaton muisto on myös riparilla järjestetyt häät. Olin morsian ja häät olivat isot ja tunnelmalliset, koska koko leiriväki oli sukuamme. Sukulaissuhteita suunniteltiin, häitä valmisteltiin ja juhlavaatteita soviteltiin. Juhlan kruunasi häämatka nuoristyönohjaajan autolla. Häämatkakohdetta en muista, mutta sen muistan, että naurua oli niin, että vedet valuivat silmistä.

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi