Kuukausi: kesäkuu 2019

Suorittamisesta kohti vapautta

Vanhalla koululla toimiva Enonkosken luostari palvelee koko kirkkoa, sanoo luostarin retriittipappi Pauliina Kainulainen.

Vanhalla koululla toimiva Enonkosken luostari palvelee koko kirkkoa, sanoo luostarin retriittipappi Pauliina Kainulainen.

Pauliina Kainulainen
Mietiskelevä rukous on osa Pauliina Kainulaisen elämää. ”Minulle se konkretisoituu nyt muun muassa niin, että päästän irti tarpeestani tavoitella arvostettua asemaa”, Kainulainen kertoo. Kuva: Pasi Räsämäki

Harva tietää, että Enonkoskella toimii Suomen ainoa evankelisluterilainen luostari. Luostariperinne katkesi, kun reformaattori Martti Luther lähti luostarista ovet paukkuen.

– Luther piti luostarielämää suorittamisena eikä löytänyt sieltä armoa. Samalla menetettiin paljon hyvää, kuten mietiskelevän rukouksen perinne, sanoo Enonkosken luostariyhteisön retriittipappi Pauliina Kainulainen, 50.

Kontiolahdella miehensä Jarin kanssa asuva Kainulainen on hoitanut tointa reilun vuoden Ihamaniemen kyläkoululla. 1907 valmistuneella koululla oli sodan jälkeen paljon lapsia: yläkerran majoitustiloissa nukkui parhaimmillaan kolmisenkymmentä läheisistä saarista tullutta lasta. Koulu lopetettiin 1993. Seuraavana vuonna koulussa aloitti luostari, jonka taustalla on Suomen evankelisluterilaisen luostarin tuki ry.

Aluksi vakituisia asukkaita oli neljä, mutta viime vuosina vakituisia asujia ei ole ollut. Toiminta olisi kenties hiipunut kokonaan, ellei kirkolliskokous olisi Mikkelin hiippakunnan aloitteesta myöntänyt kolmivuotista avustusta luostariyhteisön retriittipapin palkkaamiseen vuonna 2017.

Kainulainen kuvailee työtä monipuoliseksi ja käytännönläheiseksi. Kolme hetkipalvelusta päivässä pitävät huolta siitä, että mieli suuntautuu kohti Kristusta.

Tehtäviin kuuluu retriittien ja muiden tilaisuuksien järjestelyä. Kevään aikana luostarissa on pidetty muun muassa ekumeeninen ekoretriitti. Huoli luomakunnan tilasta herättää pelkoja, ja peloista pääsemiseksi tarvitaan yhteisöjä. Ekoretriitissä yhteiset keskustelut rytmittivät hiljaisia jaksoja. Ihmiset olivat huojentuneita huomatessaan, etteivät he ole yksin huoliensa kanssa.

Tulevana kesänä on tiedossa konsertteja, kursseja, talkoita ja teemapäiviä. Talvella luostarissa on hiljaisempaa ja Kainulainen vierailee seurakunnissa kertomassa hiljaisesta rukouksesta.

Keski-iän kriisi

Kainulainen väitteli teologian tohtoriksi 2005. Sen jälkeen hän oli vuoroin seurakuntatyössä, vuoroin tutkimuksen parissa. 2011 hän päätti pitkän pohdinnan jälkeen lähteä ehdokkaaksi piispanvaaliin.
– Odotin, että käydään hyviä keskusteluita teologiasta ja hengellisyydestä, mutta sellaisiin ei ikinä päästy, Kainulainen harmittelee.

Piispanvaaliin liittyvä henkilökeskeinen julkisuus tuntui raskaalta. Vaalin jälkeen pettymys sai Kainulaisesta otteen. Hän oli pettynyt kampanjaan ja kirkon hierarkkiseen valtapeliin, mutta myös itseen, kun hän uupui ja teki virhearvioita.

Samoihin aikoihin yliopistollinen, järkiperäinen teologia, oli alkanut tuntua yhä vieraammalta. Elämänmuutoksen tai jopa kriisin ainekset olivat kasassa.

– Keski-iän kriisissä ihminen kysyy, oliko tässä kaikki elämän ulottuvuudet. Kirjassani Suuren järven syvä hengitys käytän tästä ilmausta ’syvyyden kaipuu’.

Nyt Kainulainen näkee noissa vuosissa uuden alun siemenet. Hän löysi tuekseen hengellisen ohjaajan, jonka kanssa hän saattoi keskustella kristittynä olemisesta. Ohjaaja johdatteli hänet ignatiaanisen raamattumietiskelyn pariin.

Jesuiittasääntökunnan perustajan Ignatius Loyolan (1491–1556) ajattelussa rukous ja maailman hyväksi toimiminen kulkevat käsi kädessä. Loyolan hengelliset harjoitukset ovat oikeiden elämänvalintojen tekemistä ja turhista asioista vapautumista.

”Se, minkä nuori ihminen löysi ja mikä hänen oli löydettävä ulkopuolelta, se iltapäivän ihmisen on löydettävä sisäpuolelta”, sanoo psykoanalyytikko Carl Jung. Kainulaista puhuttelee ajatus elämän aamupäivästä ja iltapäivästä.

– Minun elämäni aamupäivään kuului se, että kuulostelin, olisiko johtajan homma tai uralla eteneminen minun hommani. Ei olisi, se tuli selväksi, Kainulainen naurahtaa.

Nyt mietiskelevä rukous on löytänyt paikkansa Kainulaisen elämässä. Rukouksessa on samoja piirteitä kuin mindfulnessissa, mutta rukous suuntautuu Kristukseen. Mietiskelevä rukous harjaannuttaa sisäistä irtipäästämisen asennetta.

– Minulle se konkretisoituu nyt muun muassa niin, että päästän irti tarpeestani tavoitella arvostettua asemaa. Koetan päästää irti kiitoksentavoittelusta ja miellyttämisenhalusta, ja turvallisuuden ja kontrollin tarpeestani, Kainulainen listaa.

Rukouksessa ihmistä johdatellaan aina kohti toimintaa lähimmäisenrakkauden hengessä. Silti Kainulainen haluaa päästää irti tarpeestaan muuttaa maailmaa. Hän näkee, että rukous muuttaa ihmistä itseään, ja muutos ihmisessä vaikuttaa asioihin, joita hän haluaa muuttaa.

Mietiskelevä rukous

Luostarielämän ”asetussanat” löytyvät uudesta testamentista (Mark. 6:31), jossa Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” Sana ’retriitti’ merkitsee vetäytymistä.

Retriitinohjaajana Kainulainen on huomannut, että varsinkin keski-ikäiset hoiva- ja opetusalalla toimivat ihmiset kaipaavat hiljaisuutta. Retriitti on väkevää vastapainoa työelämän vaatimuksille. Keho ja mieli saavat levätä eikä keneltäkään vaadita suorituksia tai itsearviointeja.

– Moni löytää ignatiaanisessa retriitissä uudelleen Raamatun ja rukouksen. Hiljainen rukous ei ole niinkään paljoja sanoja eikä pyytämistä tai kiittämistä. Kyse on antaumuksesta, avoimena olemisesta Jumalan lähellä.

Mietiskelevässä rukouksessa mieleen tulevia ajatuksia ja tunteita ei yritetä torjua, vaan niistä tullaan tietoiseksi ja niille annetaan vapaus mennä. Rukoileva ihminen alkaa ymmärtää, etten minä ole yhtä kuin tunne tai ajatus. Ihminen etenee kohti sisäistä vapautta ja hyvää riippumattomuutta, Kainulainen sanoo.

Toimittajan luostarikäynti päättyy päiväpalvelukseen, johon osallistuu myös kolme talkoolaista. Sisar Virva lukee Psalmia: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.” (Ps. 19:1–3)
Topi Linjama

Tervetuloa kirkkoon – Joensuun Tiekirkkoihin voi tutustua kesällä oppaan johdolla

Tiekirkoissa vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä oppaan tai jaossa olevan materiaalin avulla.

Tiekirkoissa vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä oppaan tai jaossa olevan materiaalin avulla. Joensuussa virallisia Tiekirkkoja on kaksi: Joensuun ja Utran kirkot.

Kirkon oppaat Niina Muikku, Vilina Tarnanen ja Suvi Hakkarainen Joensuun kirkon ovella.
Kirkon oppaat toivottavat vieraat tervetulleiksi tutustumaan Joensuun kirkkoihin. Kuvassa kolme Joensuun kirkon opasta: Niina Muikku (vas.), Vilina Tarnanen ja Suvi Hakkarainen. Kuva: Sari Jormanainen

Tiekirkot ovat jälleen avanneet ovensa kesäajaksi. Tiekirkot sijaitsevat usein pääteiden varsilla ja ne tarjoavat mahdollisuuden rauhallisen tauon pitämiseen kauniista arkkitehtuurista ja pyhästä tilasta nauttien. Tiekirkoissa vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä oppaan tai jaossa olevan materiaalin avulla.

Koko Suomen Tiekirkko-verkostossa on yhteensä reilut 260 evankelisluterilaista ja ortodoksista kirkkoa. Joensuussa virallisia Tiekirkkoja on kaksi, Joensuun ja Utran ev. lut. kirkot. Viime kesänä Joensuun kirkkoon kävi tutustumassa yli 3 000 vierasta kesäkuukausien aikana. Utran kirkossa kävijämäärät ovat pienempiä.

– Kirkoissa käy kesällä myös kansainvälisiä vieraita. Meillä on Joensuun kirkossa esitteitäkin useammalla kielellä mm. englanniksi, japaniksi ja italiaksi, seurakuntamestari Satu Laakkonen kertoo.

Kahdeksan opasta perehdytetty Joensuun ja Utran kirkon saloihin

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä on palkannut kesän ajaksi Joensuun ja Utran kirkkoihin yhteensä kahdeksan opasta. Oppaiden perehdytys pidettiin ennen töiden alkua siinä kirkossa, joissa he toimivat oppaina.

Joensuun kirkon perehdytystilaisuuteen osallistuneet oppaat ovat kaikki olleet aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Kirkon oppaan kokemus on heille kuitenkin uusi.

– Vähän alkaa kasvaa ulos jo isosen hommasta, niin halusin löytää jotain muuta. Ajattelen, että kirkon oppaan tehtävät sopisivat minulle, kesän alussa valkolakin päähänsä saanut Niina Muikku pohti perehdytystilaisuuden päätteeksi.

Kirkon oppaat toivovat kesän työltään mahdollisuutta käyttää vahvuuksiaan ja tehdä itsenäistä työtä.

– Tällä hetkellä opiskelen Itä-Suomen yliopistossa kieliä, joten toivon, että pääsen tässä työssä käyttämään myös eri kieliä ja tutustumaan eri kulttuureihin, Suvi Hakkarainen sanoo.

– Odotan, että kirkon oppaana voi tehdä töitä hieman itsenäisemmin kuin isosen hommissa, lukiossa opiskeleva Vilina Tarnanen miettii.

Historia, taide ja kirkon kävijämäärät kiinnostavat

Kirkon oppaat ovat paikalla aina kirkon ollessa avoinna. Vieraat voivat kysyä oppailta käytännössä mitä vain kirkkoon ja sen historiaan liittyvää. Lisäksi ryhmät voivat varata seurakuntasihteerien kautta erillisiä opaskierroksia. Perehdytyksessä oppaat saivat paperinipun, jossa kerrotaan mm. Joensuun kirkon historiasta ja arkkitehtuurista. Iltalukemista oli siis tiedossa ennen töiden alkua.

– Kyllä sitä vähän miettii, että mitä kysymyksiä on odotettavissa. Onhan se aika jännittävääkin. On kuitenkin tosi mukava päästä haastamaan itseä. Tässä työssä varmasti oppii myös itse, Niina Muikku sanoo.

– Ei kannata liikaa stressata, tilanteen mukaan mennään, Vilina Tarnanen toteaa.

Seurakuntamestari Satu Laakonen kertoo, että kirkossa kävijöitä kiinnostaa historian ja taiteen lisäksi se, miten paljon kirkko on käytössä.

– Ihmisiä kiinnostaa tietää, paljonko jumalanpalveluksissa on väkeä ja mitä muita tilaisuuksia kirkossa pidetään, esimerkiksi kasteita ja hautajaisia.

”Lapset haluavat usein käydä katsomassa, miltä saarnatuolista näyttää”

Kirkkoon tutustumaan tulevat vieraat saavat Laakkosen mukaan kulkea kirkossa melko vapaasti. Joitakin rajoituksia toivotaan kuitenkin noudatettavan.

– Toivomme, että alttarikaaren taakse ei mennä. Kellotorniin ei myöskään turvallisuussyistä pääse. Muutoin kirkkoon voi tutustua vapaasti. Esimerkiksi lapset usein haluavat käydä katsomassa, miltä saarnatuolista näyttää. Siellä voi hyvin käydä.
Joensuun kirkon oppaat kertovat myös itse käyneensä usein tutustumassa eri kirkkoihin.

– Olen käynyt seurakunnan mukana tutustumassa eri kirkkoihin Suomessa. Kirkoissa on mukava käydä, vaikka kaikki evankelis-luterilaiset kirkot ovat aika samanlaisia, niin kaikissa on jotain omaa myös, Niina Muikku kertoo.

– Aina kun reissaa, niin tulee kyllä kirkoissa käytyä. Ne ovat hienoja paikkoja tutustua, Suvi Hakkarainen sanoo.

Tiedätkö mikä kuvan luukku on?

Joensuun kirkon ikkunan alla oleva luukkuJoensuun kirkon jokaisen ikkunan alla on eri-koinen luukku. Oven takana on peltinen kannu. Luukun päällä ikkunalaudalla olevat urat ja yksi reikä voivat antaa vinkkiä luukun tarkoituksesta.

Joensuun kirkko on valmistunut vuonna 1903. Tuohon aikaan kirkon lämmitysjärjestel-mä oli aivan toisenlainen. Kirkon ikkunat jäätyivät talvella ja sulaessaan ikkunoista valui vettä ikkunalaudalle. Sama ilmiö tapahtui kosteuden tiivistyttyä ikkunoihin. Ikkunoista valunut vesi valui ikkunalaudoissa olevia uria pitkin reikään, jonka kautta vedet valuivat luukussa olevaan peltikannuun. Suntion yksi tehtävä oli tyhjentää vedet kannusta.

Sari Jormanainen

Tiekirkkojen aukioloajat Joensuun seurakunnissa

Seurakuntien saunat lämpiävät kesällä – mökkitunnelmaa kaupunkilaisille kesäkodeilla

Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään.

Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään. 

Pauli Leppänen kantaa halkoja saunaan ja Anja Niemeläinen istuu saunan portailla.
Pielisensuun seurakunnan aktiivit Pauli Leppänen ja Anja Niemeläinen pitävät huolta, että rantasauna lämpiää ja kotakahvit keittyvät kesän ajan perjantai-iltaisin Sulkulassa kaikille halukkaille. ”Saunan löyly on pehmeä ja lauteilta näkyy järvelle”, sanoo Anja Niemeläinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joutsenten torvet soivat alkukesän aamuna Sulkulan rannassa Pyhäselän äärellä. Seurakunnan kesäkodin kodan ovi on raollaan, ja sisällä hääräävät Pielisensuun seurakunnan aktiivit Anja Niemeläinen ja Pauli Leppänen. Nokinen pannu on jo tulilla, kasvismakkarat hakeutuvat ritilälle paistoon. Onhan tarjottavat koepaistettava – ja maistettava – ennen kuin ne laitetaan tulevan kesän saunojille tarjolle.

Joensuun seurakuntayhtymän omistama Sulkulan kesäkoti on aikoinaan ollut kovassa käytössä. Tannerta ovat tömistäneet niin rippikoululaisten kuin telttailevien tyttö- ja poikaleiriläisten jalat. Nyt Kesärannantien varrella, metsän kätkössä piilevä paikka huokuu lepoa ja rauhaa. Talo ei ole käytössä enää, mutta kota ja sauna ovat. Joka perjantai-ilta, koko kesän ajan, kodassa kuumuu pannu ja saunassa kiuas. Siitä pitävät Niemeläinen ja Leppänen huolen.

Näin on ollut jo kutakuinkin 25 vuoden ajan. Se oli vuosi 1994 kun Hukanhaudan nuorten aikuisten raamattupiirin porukka, Niemeläinen ja Leppänen mukaan lukien, tuli siivoamaan tyhjilleen jäänyttä kesäkotia.

– Siinä syntyi ajatus, että täällähän voisi pitää saunailtoja, joihin voisivat tulla sellaiset, joilla ei ole omaa kesämökkiä. Ajattelimme, että olisi hyvä olla joku paikka, mihin tulla viettämään iltaa, vaihtoehto viikonlopun baarissa istumiselle, muistelee Niemeläinen.

– Parin vuoden ajan olimme talossa, mutta kun rantaan rakennettiin kota, siirryimme sinne, kertoo Leppänen.

”On ilo, että voi tällaista tarjota”

Vuodet ovat vierineet ja nuoret aikuiset jalostuneet varttuneemmiksi aikuisiksi. Kotailtojen järjestämiseen eivät Niemeläinen ja Leppänen ole kuitenkaan kyllästyneet.

– Kun kokee, miten ihmiset ottavat illat vastaan ja ovat iloisia, niin minusta tuntuu että saan itse enemmän kuin he. On ilo, että voi tällaista tarjota, toteaa saunanlämmityksestä ja tarvittaessa hartaudestakin vastaava Pauli Leppänen.

– Illoissa käy keskimäärin kolmisenkymmentä ihmistä. Tänne ovat kaikki ja kaikenikäiset tervetulleita. On mukava tavata ihmisiä, joihin ei muuten törmäisi, toteaa Anja Niemeläinen.

Illoissa on usemmiten paikalla seurakunnan työntekijä pitämässä hartauden ja juttelemassa ihmisten kanssa.

– Ilonaihe illoissa on sekin, että laitamme kotailtojen kahvituksen tuoton aina Pietarin katulasten hyväksi Kansan Raamattuseuran kautta. Tarjoilumaksu on toki vapaaehtoinen, kertoo Niemeläinen.

Kesäisiä saunailtoja järjestetään Sulkulan lisäksi myös Vainoniemen huvilan vieressä sijaitsevalla Männikköniemen kesäkodilla. Keskiviikon illat ovat kaikille avoimia, torstain ja perjantain illat on suunnattu opiskelijoille ja nuorille aikuisille.

Virpi Hyvärinen

Kaikille avoimet saunaillat kesäkodeilla

• Kotaillat Sulkulassa (Kesärannantie 10) perjantaisin 14.6.–30.8. 2019 (ei 26.7. ja 23.8.). Kotakahvit, hartaus, makkaranpaistoa, keskustelua, saunomista ja uimista.

• Männikköniemen kesäillat keskiviikkoisin 11.9. saakka Männikköniemen kesäkodilla (Vainoniementie 2). Klo 17.30 naisten saunavuoro, klo 19 hartaus, n. klo 19.30 miesten saunavuoro.

• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten illat Männikköniemessä torstaisin 6.6.–11.7. ja 8.8.–29.8. klo 16–21. Naisten sauna klo 16–17, miesten sauna klo 17–18, vierailijan alustus ja iltahartaus klo 18–19.30, nuotiopiiri klo 19.30–21.

• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Kesäpysäkki-illat Männikköniemessä perjantaisin 7.6., 14.6., 28.6., 5.7., 12.7. ja 9.8. klo 17–21. Ohjelmassa mm. sauno-mista (naisten sauna klo 17–18.30, miesten sauna klo 18.30–20), beach volley’tä, frisbeegolfia ja ulkopelejä.

Diakoniatyöntekijät tarjoavat keskustelua ja tukea myös kesällä

Kesä muuttaa diakoniatyön vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijöiden kanssa pääsee kuitenkin keskustelemaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla ympäri vuoden.

Kesä muuttaa diakoniatyön vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijöiden kanssa pääsee kuitenkin keskustelemaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla ympäri vuoden.

Diakoniatyöntekijät TImo Dahlbacka (vs.) ja Saila Musikka Joensuun torilla. Kuvassa myös ohikulkiessa juttusille pysähtynyt Milla Peuhkuri.
Torilla tavataan, toteavat Pielisensuun vs. diakoniatyöntekijä Timo Dahlbacka (vas.) ja diakoni Saila Musikka. Helteisenä kesäpäivänä juttusille pysähtyi Milla Pehkuri. Kuva: Sari Jormanainen.

Joensuun ev.lut. seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan diakoniatyö ei pysähdy kesäksi, vaikka lomakausi tiivistääkin diakonian vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijän juttusille pääsee kuitenkin kesälläkin nopeasti.

– Keskusteluaikoja on voitu järjestää joko samana päivänä tai vähintään muutaman päivän sisällä, Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikka kertoo.

– Tarvittaessa joustamme antaen tapaamisaikoja päivystysaikojen ulkopuolelle. Tapaamista ei tarvitse kauan jonottaa, pyrimme myös varaamaan keskusteluun riittävästi aikaa, ettei kiireen tuntua tulisi, Kontiolahden seurakunnan diakoni Miia Muhonen sanoo.

Kesä itsessään ei muuta diakoniatyön tehtävää tai asiakasmääriä. Toisinaan yhteydenottoja on enemmän ja toisinaan vähemmän.
– Emme katso asioita vuodenaikojen suhteen vaan tarpeen mukaisesti. Toki loma-ajat tai juhlapyhät vaikuttavat niin taloudelliseen tukeen kuin henkisen ja hengellisen tuen tarpeeseen. Kysyntää erilaisille palveluille on ympäri vuoden, Joensuun seurakunnan diakoni Risto Määttänen toteaa.

Kesällä toivotaan kotikäyntejä, joskus ehtii jalkautua torillekin

Monet diakoniatyön ryhmätoiminnat ovat tauolla kesäaikaan. Diakonit pyrkivätkin kesällä liikkumaan enemmän ihmisten parissa.

– Ryhmätoiminnan vähenemisellä kesällä on vaikutusta kotikäyntityön tarpeeseen, Miia Muhonen sanoo.

– Kesällä on toisinaan aikaa jalkautua torille ja muihin paikkoihin juttelemaan ihmisten kanssa, diakoni Saila Musikka kertoo.

Miia Muhosen mukaan diakoniatyössä näkyy kesäaikaan lapsiperheiden halu tehdä lomalla jotain arjesta poikkeavaa. Tällöin apua saatetaan kysyä diakoniatyöstä. Toisaalta loma-ajan ylimääräiset kulut näkyvät myös kesän jälkeen.

– Liian moni sortuu vielä rahoittamaan kesän kuluja pienlainoilla tai muilla kalliilla rahoitusmuodoilla, ja niiden maksamiseen on vaikea löytää ratkaisuja, Musikka sanoo.

Diakoniatyöntekijät toivovat, että kynnys tulla juttelemaan olisi ihmisille hyvin matala. Diakoniatyö ei ole vain taloudellista tukea, usein jo keskustelun auttaa avaamaan elämän solmuja.

– Ihmisten yksinäisyys, hengelliset kysymykset, ihmissuhteiden kriisitilanteet ja monet muut inhimilliseen elämään kuuluvat kysymykset nousevat esille. Monesti onkin niin, että saadessaan tilan ja ajan puhua asioitaan ääneen, ihminen itse jäsentelee ja samalla ratkaisee itse omia vaikeita asioitaan. Löytää suuntaa ajatuksilleen ja teoilleen. Diakoni toimii peilinä, Saila Musikka pohtii.

Diakonian kesäpäivystys

• Joensuu:
Päivystys Joensuun srk-keskuksessa ti–ke klo 9–10.30, p. 013 2635 314, paitsi viikoilla 26 ja 27, jolloin ei päivystystä. Kiireellisissä asioissa voit olla yhteyksissä diakoniatyöntekijään p. 050 438 7474. Päivystysaikoina vastaanotolle voi tulla ilman ajanvarausta.
Ajanvaraukset taloudellisiin tukitoimenpiteisiin Noljakka-Marjala -alueella
ma ja ti klo 8–10 välisenä aikana p. 050 385 5137 ja p. 050 327 1382. Ajanvarauspäivystykset  ma klo 10–14 ja ti klo 12–15.

• Pielisensuu:
Diakoniapäivystys 1.6.–31.8. ke klo 9–11 Pielisensuun kirkolla. Maanantaisin ei päivystystä Hukanhaudan seurakuntatalolla.

• Rantakylä:
1.6. alkaen puhelinpäivystys ma ja ti klo 9–10 p. 013 2635 522 ja päivystys Rantakylän kirkon diakoniatoimistolla ilman ajanvarausta ma ja ti klo 10.–11.30.

• Pyhäselkä:
Diakoniavastaanotto ajanvarauksella, diakonit Elina Saarelainen p. 050 340 7382 ja Salome Olenius p. 050 363 6909.

• Eno:
Diakoniatoimisto suljettuna 1.7.-11.8.

• Vaara-Karjala:
Diakoni on tavattavissa ajanvarauksen kautta, p. 050 377 5607 (diakoniatyöntekijä) tai 040 737 4656 (srk-toimisto).

• Kontiolahti:
Toimisto avoinna Pappilantie 5:ssä 1.6.–31.8. torstaisin klo 9–11.

Sari Jormanainen

Lapsiperheiden leikkipuistohetket jatkuvat – kahvia ja vertaisseuraa hiekkalaatikon reunalla

Lapsiperheiden leikkipuistokahvit jatkuvat Rantakylässä ja Pielisensuussa kesäkuun loppuun.

Lapsiperheiden leikkipuistokahvit jatkuvat Rantakylässä ja Pielisensuussa kesäkuun loppuun.

Pielisensuun puistokahvit kesällä 2019.
Mimosa Modig (2,5 v.) tuli mummunsa Marjut Ohisalo-Modigin (vas.) kanssa Revonhännän leikkupuistoon vapaapäivän viettoon. Seurakunnan puistokahvit olivat molemmille mukava yllätys. Kuvassa myös kahviota pitävä Roope Isotalo ja lastensa kanssa puistokahveille tullut Jenni Kesti. Kuva: Virpi Hyvärinen

Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat järjestävät tänäkin kesänä alueensa leikkipuistoissa pienimuotoista, lapsiperheille suunnattua kahvihetkitoimintaa. Pielisensuussa toiminta kulkee Puistokahvien nimellä, Rantakylässä puhutaan Kärrikahvilasta. Toiminta alkoi maanantaina 3.6. ja päättyy 28.6.

Molempien seurakuntien leikkipuistokahvien ideana on tarjota lapsiperheille matalan kynnyksen toimintaa siellä, missä perheet muutenkin liikkuvat. Pielisensuun Puistokahveilla ohjelma on vapaamuotoista, Rantakylän Kärrikahvilassa on lapsille tarjolla vaihtelevasti myös pienimuotoista ohjattua toimintaa.

– Viime vuonna tarjolla oli esimerkiksi kuvasuunnistusta ja kepparirataa, mutta pääpaino on kuitenkin matalan kynnyksen kohtaamisessa ja vapaamuotoisessa olemisessa, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen Rantakylän seurakunnasta.

Lasten leikkien ja vanhempien juttelun lomaan seurakunta tarjoaa kahvia, mehua ja pientä suuhunpantavaa. Tarjoilu ja toiminta ovat maksuttomia.

Viime vuonna parhaimmillaan 80 kävijää

Leikkipuistotoimintaa on järjestetty aiemmin kolmena kesänä sekä Pielisensuussa että Rantakylässä. Molemmissa toiminta on ollut erittäin suosittua.

– Osallistujamäärä on vaihdellut paikasta ja säästä riippuen, mutta parhaimmillaan paikalla on ollut yli 80 henkilöä, toteaa Karvinen.

– Puistokahvit ovat olleet todella tykättyjä ja kysyttyjä. Puistokahvit tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen kohtaamiseen, toteaa Pielisensuun seurakunnan pastori Salla Ulvi-Altio.

Molempien seurakuntien leikkipuistotoiminnalla on säävaraus, eli toimintaa ei järjestetä huonolla säällä. Toiminnan peruuntumisesta ilmoitetaan Facebookissa sivuilla Pielisensuun seurakunta ja Rantakylän seurakunta.

Leikkipuistokahvit kesäkuussa 2019

• Puistokahvit Pielisensuussa klo 9-11:
Ma 17.6. ja 24.6. Vehkapuiston leikkikentällä
Ti 18.6. Karhunkaaren leikkikentällä
Ti 25.6 Reittimestarin puiston leikkikentällä
Ke 12.6., 19.6., ja 26.6. Karjalanpuiston leikkikentällä
To 13.6., 20.6. ja 27.6. Norolanpuiston leikkikentällä
Pe 14.6. ja 28.6. Revonhännän leikkikentällä

• Kärrikahvila Rantakylässä:
Riippapuisto 1:n leikkipaikalla ma 17.6. ja 24.6. klo 9.30-11.30
Rantakylän kirkon leikkipaikalla ke 12.6., 19.6. ja 26.6. klo 17-19
Jynkänpuiston leikkipaikalla pe 14.6. ja 28.6 klo 9.30-11.30.

• Huom! Säävaraus. Seuraa mahdollisia peruuntumisia Facebookissa sivuilla Pielisensuun seurakunta ja Rantakylän seurakunta.

Kukkia kaupungin kaunistukseksi

Puutarhuri Pirjo Auvinen on suunnitellut parinkymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin kukkaistutuksia. Tänä vuonna kaupungin suurin kukkapenkki löytyy Pohjoisesta rantapuistosta.

Puutarhuri Pirjo Auvinen on suunnitellut parinkymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin kukkaistutuksia. Tänä vuonna kaupungin suurin kukkapenkki löytyy Pohjoisesta rantapuistosta.

Pirjo Auvinen istuu Pohjoisen rantapuiston kukkapenkin edessä.
”Eniten tyydytystä työssäni tuottaa se, kun kaikki kukat ovat maailmalla ja vielä suhteellisen vaivattomasti saatu paikoilleen”, sanoo puutarhuri Pirjo Auvinen juuri valmistuneen Pohjoisen rantapuiston kukkaistutusten äärellä. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. AIKATAULU. Kesän kukkaistutusten suunnittelu alkaa Joensuun kaupungilla jo vuotta aikaisemmin talvella. Kukat tilataan syyskuun puoliväliin mennessä ja lumien sulettua toukokuun loppupuolella penkit käännetään istutuskuntoon. Ensimmäiset kukat tulivat tänä vuonna 22.5., iso satsi kesäkuun alussa ja loput 10.6. Kaikkien istutusten tulisi olla valmiina ja paikallaan 14.6.

2. PAIKAT. Kukkia on tilattu tämän vuoden istutuksiin yhteensä 4100 kappaletta, ja koristehavut päälle. Vapaudenpuiston remontin takia määrä on huomattavasti taval-lista pienempi. Ensimmäisestä erästä veimme kukkia toukokuun lopussa päiväkodeille, Taidemuseolle ja Vainoniemen huvilalle sekä Laululavalle Suven avausta juhlistamaan. Laitamme kesäkukkaistutuksia myös kävelykadulle, torille, satamaan ja puistoihin sekä kaupungin kiinteistöille, kuten kaupungintalolle, palvelupisteille, pääkirjastolle ja kon-servatoriolle.

3. LAJIKKEET. Kukkien valinnassa painavat ennen kaikkea esteettisyys ja helppohoitoisuus. Katsomme, että värit rimmaavat ja että kukkien hoito on sellaista, että ehdimme sen tehdä. Ihan viimeisimpien trendien mukaan emme kulje, koska suunnittelu tehdään varhaisessa vaiheessa, mutta aina kokeilemme myös jotakin uutta. Tämän vuoden kokeilu on haltiankukka, jota laitamme torin ruukkuihin. Sen koristearvo on erittäin kauniissa lehdissä.

4. RANTAPUISTO. Tänä vuonna suurin ja näyttävin penkkimme on 81-neliöinen kokonaisuus Pohjoisessa rantapuistossa. Siihen laitettiin yhteensä 1030 kasvia, keskelle sitruunasypressejä, ympärille keltaista daaliaa, oranssinpunaista pauliinabegoniaa, vaa-leanvihreää koristebataattia ja ulommaiseksi keltaista samettikukkaa. Penkki syntyi kahdeksan työntekijän ja kuljettajien voimalla yhdessä aamupäivässä. Kasteluun meni lopuksi vielä parisen tuntia.

5. YHTEISTYÖ. Tämä työ on ennen kaikkea yhteistyötä. Ei hän me pärjättäisi, jos meillä ei olisi ammattitaitoisia kuljettajia ja paljon hyviä kesätyöntekijöitä apulaisina. Puutarhuri Leena Tarnanen on oikea käteni – ja välillä vasenkin. Hän on taitava organisaattori, jonka kanssa on ilo tehdä töitä.

Sana – Pyhän Kolminaisuuden päivä

Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen, kirjoittaa Katriina Puustinen.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
– Joh. 3:8

Kesäillan tyyni järvenpinta – täydellinen peili rannan puille, jotka kurkottavat veden ylle. Jostain kuuluu kuikan huuto, toisen vastaus. Tyyni ja tuuleton kantaa pienenkin äänen kauas ja vedenpinnan rikkoutuminen etenee laajoissa kaarissa, hitaasti vaimentuen. Iltaauringon viimeiset säteet värjäävät taivaan – ja maan, vedenpinnan peilin samoilla hehkuvilla väreillä.

Lämmin tuulenvire leikkii varjossa istuvan hiuksilla. Heinänkorsi niiaa sen mukana, haavan lehdet havisevat. Tuulen kulku pitää pientä liikettä osuessaan hentoisiin – toisten pysyessä paikallaan kuin sitä huomaamatta. Pieni liplatus kertoo veden liikkeestä sen osuessa rannan kivikkoon. Auringon lämmittämän pinnan alla on viileää, sinne eivät tuulet tunnu.

Myrskytuuli nostattaa pilviä ja taivaan maisema muuttuu hetki hetkeltä synkemmäksi. Kauempana salamoi, kohta sataa kohisten. Tuuli taivuttaa puiden latvoja, repii irti lehtiä, pyörittää mennessään. Nostaa aaltoja, vaahtopäitä ja iskee niitä rantaankin. Vie mukanaan minkä irti saa, paiskoo ja keinuttaa. Tuuli työntää ja vetää, kuljettaa arvaamattomiin suuntiin.

”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, sanoo Jeesus. (Joh.3:8)

Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen. Jumala ei asetu mittareihin tai määreisiin, vaikka Hänen työnsä vaikutukset tuntuvat niin ihmisessä kuin luomakunnassakin. Tiede voi selittää ja mitata, miten tuuli syntyy, mistä tulee ja minne menee. Mutta Jumalan tuuli puhaltaa, missä tahtoo – lopulta luotujen parhaaksi, vaikka niitä riepotellenkin.

Katriina Puustinen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta

Kirkkovuoden kuva Pyhän Kolminaisuuden päivästä.
Tulevana sunnuntaina 16.6. vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivää. Päivän aihe on Salattu Jumala. Kuva: Anniina Mikama.

Kontiolahden uusi seurakuntakeskus otetaan käyttöön vaiheittain

Ensimmäisenä seurakuntakeskukseen muuttavat kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, jotka sijaitsivat rakennustyön ajan Lehmon seurakuntakodilla.

Kontiolahden seurakunnan toimintoja ryhdytään siirtämään vaiheittain uuteen seurakuntakeskukseen. Ensimmäisenä kirkonkylällä sijaitsevaan seurakuntakeskukseen muuttavat kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, jotka sijaitsivat rakennustyön ajan Lehmon seurakuntakodilla.

Muuton vuoksi kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto ovat suljettuina kahden päivän ajan 13.–14.6.2019. Toimistot palvelevat osoitteessa Keskustakatu 26 sijaitsevassa seurakuntakeskuksessa jälleen maanantaista 17.6. alkaen.

Muut seurakunnan toiminnot siirtyvät uusiin tiloihin maanantai-na 2.9.2019. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen vihkii seurakuntakeskuksen käyttöön sunnuntaina 6.10.2019.

Kontiolahden seurakunta käynnisti uuden seurakuntakeskuksen rakentamisurakan maaliskuussa 2018 purkamalla pois vanhan rakennuksen.

Sari Jormanainen

Kolumni: Istuta omenapuu – koululaiset toivoa tuomassa

Tavoitteena on sitoa kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia puita istuttamalla, kirjoittaa Mika Vanhanen.

Mika VanhanenMaailman koululaisten ilmastokokous päättyi muutama päivä sitten. Kokouksen alkuosa pidettiin Liperissä ja Joensuussa. Se huipentui Helsingissä maailman ympäristöpäivänä, jolloin koululaiset julkaisivat oman toimintasuunnitelmansa vuoteen 2025 saakka. Samalla julkaistiin koulujen ilmastosopimus, jonka tavoitteena on sitoa kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia puita istuttamalla.

Koululaisia oli lähes 70 maasta. Kokouksen suojelija oli presidentti Niinistö, jonka pohjoiskarjalaiset koululaisedustajat tapasivat Joensuussa pari viikkoa sitten ja toistamiseen Helsingissä. Kehittyvien maiden osallistujien matkakuluja oli tukemassa monet yritykset ja yhteisöt, mukaan lukien Rantakylän ja Pielisensuun seurakunnat. Oli hienoa havaita, miten suomalaiset olivat lähteneet laajasti tukemaan tapahtuman järjestämistä.

Heti Liperiin saavuttuaan koululaiset alkoivat keskustelun pienissä ryhmissä. Heidän puheissaan kuului ilmastoahdistusta, mutta samalla koululaisilla oli esittää käytännönläheisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseen. He kokosivat ryhmissään kahden päivän aikana yhteen toimia ilmastonmuutosta vastaan ja äänestivät niistä toteuttamiskelpoisimmat. Suunnitelmaan kuului mm. puiden istuttamista, kierrättämistä, muovin käytön vähentämistä sekä tietoisuuden lisäämistä ilmastonmuutoksesta. Kokouksen päätöstilaisuudessa ilmastoneuvottelija Outi Honkatukia kehui koululaisten pragmaattista toimintasuunnitelmaa ja heidän tehok-kuuttaan, sillä kansainvälisissä neuvotteluissa meni kaksi viikkoa pelkästään siihen, että valtiot hyväksyivät tieteellisen kansainvälisen ilmastopaneelin raportin oikeellisuuden.

Viimeiset vieraat Sri Lankasta ja Chilestä lähtivät vasta seuraavana päivänä. Majoituin yöksi heidän kanssaan Alppilan kirkkoon, jossa keskustelimme opettajien ja oppilaiden kanssa. He arvostivat mm. sitä, miten täällä on puhdasta ja turvallista. Sri Lankan opettaja kertoi mm. siitä, että äskettäisen terroristi-iskun jälkeen myös kouluilla pelätään iskuja. Koululaisten kasvoilla oli kuitenkin toivo paremmasta huomisesta, ja kuulin, että koulu istuttaa kahden viikon päästä puita hehtaarin verran. Se käynnistää samalla koululaisten kampanjan ilmastonmuutosta vastaan. Meillä on vielä toivoa, kun alamme toimimaan. Istutamme omenapuun. Ja sata miljoonaa muuta puuta. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.

Mika Vanhanen
toiminnanjohtaja
ENO-verkkokoulun tuki ry
mika.vanhanen@eno-programme.org

Pääkirjoitus: Lomalle Suvivirren tahtiin

Toukokuun viimeisenä päivänä olin tuhansien muiden ihmisten kanssa avaamassa Suomen suvea Joensuun Laulurinteellä ja ilokseni totesin, että Suvivirsi oli säilyttänyt paikkansa tässä suuressa tapahtumassa, kirjoittaa Sari Jormanainen pääkirjoituksessaan.

Kesäkuun ensimmäinen päivä oli minulle tänä vuonna hyvin erityinen. Esikoiseni päätti ensimmäisen kouluvuotensa kevätjuhlaan. Omista kevätjuhlistani muistan jumppasaliin kannetut koivut ja Suvivirren, joka laulettiin seisoen.

Julkisuudessa ja netin keskustelupalstoilla on käyty toisinaan kiivastakin keskustelua siitä, kuuluuko Suvivirsi kevätjuhlaan. Minusta tämä keskustelu on ollut todella kummallista, vaikka ymmärränkin virteen liittyvät vakaumukselliset näkökulmat. Täs-täkin huolimatta näen Suvivirren osana suomalaista kevätjuhlaperinnettä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, juuri Suvivirsi on jäänyt pysyvästi mieleen lapsuuden kevätjuhlistani. Uskonnollista sanomaa enemmän Suvivirsi on tuonut tunteen kesästä ja juhlasta.

Ehdinkin jo hieman kiukutella ja olla huolissani Suvivirren kohtalosta. Laulettaisiinko sitä enää kevätjuhlassa? Enkö kuulisi Suvivirttä oman lapseni päästessä ansaitulle kesälomalle ensimmäisen kouluvuotensa jälkeen? Keskusteluista oli jäänyt sellainen tunne, että Suvivirsi on laitettu kieltolistalle ja perinteen siirtäminen lapsille jäisi vain toteamukseen: ”Silloin ennen kun äiti oli pieni…”

Toukokuun viimeisenä päivänä olin tuhansien muiden ihmisten kanssa avaamassa Suomen suvea Joensuun Laulurinteellä ja ilokseni totesin, että Suvivirsi oli säilyttänyt paikkansa tässä suuressa tapahtumassa. Silti yhä jännitin seuraavan aamun Lehmon koulun kevätjuhlaa, olisiko virsi kuitenkin karsittu ohjelmasta? Ei ollut, vaan Suvivirsi laulettiin aivan kuten reilut 30 vuotta sitten omassa ensimmäisessä koulun kevätjuhlassani. Täytyy myötää, että silmäkulma kostui. Toivottavasti tämä perinne jatkuu tulevaisuudessakin!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö