Marraskuun kirkolliskokouksessa käytettiin lähes 60 puheenvuoroa kirkon tulevaisuusselonteosta, jossa käsitellään ns. ”siunauksen signaaleja”.
Marraskuun kirkolliskokouksessa keskusteltiin vilkkaasti kirkon neljännestä tulevaisuusselonteosta Siunauksen signaalit – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko 2022. Lähetekeskustelussa käytettiin lähes 60 puheenvuoroa.
Selonteko poikkeaa kirkon aiemmista tulevaisuusselonteoista: se ei esitä johtopäätöksiä eikä tilastoja, vaan pyrkii ennakoimaan kirkon tulevaisuutta ihmisiä kuuntelemalla. Siunauksen signaalit ovat hiljaisia signaaleja ja ajan merkkejä, joita kuuntelemalla kirkko voisi ylläpitää merkityksellisen yhteyden suomalaisiin.
Aineisto kerättiin yhdessä seurakuntien kanssa, ja se perustuu kuunteluun ja vuoropuheluun ihmisten kanssa. Signaalien keruun ja tulevan pohdinnan on tarkoitus jatkua seurakunnissa.
Ukrainan tilanne sekä talous- ja ympäristöasiat olivat esillä kevään kirkolliskokouksessa.
Ukrainan tilanne oli esillä Kirkolliskokouksessa Turussa toukokuun ensimmäisellä viikolla.
– Kirkko osoitti oikeaa asennetta päättäessään puolen miljoonan euron avustuksesta sodasta kärsiville ukrainalaisille alijäämäisestä talousarviosta huolimatta, toteaa joensuulainen edustaja Matti Ketonen.
Talouden lisäksi kirkolliskokouksen käsiteltävänä oli muun muassa ilmastoon liittyviä asioita. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi kehittää ympäristövaikutusten mittaamista.
– Kirkon energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on, että kirkko on hiilineutraali vuonna 2030, Ketonen kertoo.
– Kirkon ympäristötyössä riittää työsarkaa ja asialla on kiire. Yksi iso haaste on öljylämmitteisten kiinteistöjen suuri määrä, kontiolahtelainen edustaja Ruut Hurtig toteaa.
Pyhiinvaellukset ja luontohengellisyys hengellisyyden muotoina
Muita teemoja viikon mittaan olivat muun muassa seksuaalisen häirinnän vastaiset toimet, kirkon toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Avioliittokysymys säilyy kirkkopoliittisessa keskustelussa, seuraavaksi piispainkokouksen käsittelyssä.
– Käsikirjavaliokunnassa saimme valmiiksi massiivisen mietinnön evankelioimisaloitteesta. Sen myötä kirkkohallitus sai tehtäväksi laatia evankelioimistyön toimintalinjauksen, Hurtig sanoo.
Valiokunnan työ jatkuu seuraavaksi uuden aloitteen parissa. Aloitteella halutaan tukea moninaistuvaa hengellisyyttä.
– Esimerkkejä tällaisesta nousevasta hengellisyydestä ovat esimerkiksi erilaiset hiljaisuuden viljelyn muodot, pyhiinvaellukset ja muu luontohengellisyys, Hurtig kertoo.
Keskustelut lasten ja nuorten kanssa ilahduttivat
Ketonen näkee tärkeänä edistysaskeleena kirkkolain kokonaisuudistuksen eteenpäinmenon.
– Lobbaamisen kirkon tunnustuksen pysymisestä kirkkolaissa mahdollisti eduskunnan hallintovaliokunnan vierailu kirkolliskokouksessa.
Ilahduttavaa molempien edustajien mielestä oli lasten, nuorten sekä nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVIn edustajien tapaaminen kirkolliskokouksen yhteydessä.
– Keskustelimme mm. hyvästä elämästä sekä heidän näkemyksistään ja toiveistaan kirkon tulevaisuuteen liittyen. Toivottavasti nuorten ääni pääsee kuuluviin myös syksyn seurakuntavaaleissa.
Aloite evankelioimistoiminnan vahvistamisesta kirkossa herätti vilkkaan ja monipuolisen keskustelun, jossa käytettiin lähes 50 puheenvuoroa.
Aloite evankelioimistoiminnan vahvistamisesta kirkossa herätti vilkkaan ja monipuolisen keskustelun, jossa käytettiin lähes 50 puheenvuoroa.
Kirkolliskokous kokoontui 8.–12.11. Turun kristillisellä opistolla. Asialistalla oli mm. kirkkolainsäädännön kokonaisuudistus, joka on ollut vireillä pitkään.
– Lakipaketti saatiin hyväksyttyä vaaditulla määräenemmistöllä ja se lähtee aikanaan eteenpäin eduskunnan käsittelyyn, kertovat pohjoiskarjalaiset edustajat Ruut Hurtig ja Matti Ketonen.
Kirkkolainsäädännön uudistus tuo mukanaan rakenteellisesti johdonmukaisemman ja käyttäjän kannalta selkeämmän kirkkolainsäädännön. Tullessaan voimaan uusi kirkkolaki korvaa nykyisen 1.1.1994 voimaan tulleen kirkkolain.
Kirkolliskokous käsitteli myös kirkon keskusrahaston talousarviota ja toimintasuunnitelmaa.
– Yksi osa kokonaisuutta oli talouden tasapainottamissuunnitelma, jonka vaikutus alkaa näkyä lähivuosina.
Evankelioimisaloitteesta lukuisia puheenvuoroja
Aloite evankelioimistoiminnan vahvistamisesta kirkossa herätti edustajien mukaan vilkkaan ja monipuolisen keskustelun, jossa käytettiin lähes 50 puheenvuoroa. Puheenvuoroja yhdisti ajatus evankelioinnin tarpeellisuudesta. Myös käsitteen kantama painolasti tuli esille monessa puheenvuorossa.
– Aloite sopii hyvin kirkon Ovet auki -strategiaan. Se kannustaa seurakuntia tavoittamaan ihmisiä aiempaa laajemmin, myös uusin tavoin ja uudentyyppisissä toimintaympäristöissä. Evankeliumi on vapauttava ilosanoma ja kohtaa ihmisen kokonaisvaltaisesti hänen omassa elämäntilanteessaan, toteavat Ketonen ja Hurtig.
Laulu kaikui taas kokoussalissa
Valiokuntatyöskentely täytti molempien edustajien kokouspäivät täysistuntojen ohella. Hallintovaliokuntaan kuuluva Matti Ketonen toimi istuntoviikolla valiokunnan puheenjohtajana ja työskenteli ympäristövaikutusten arviointia käsitelleen aloitteen parissa. Käsikirjavaliokunnassa Ruut Hurtig käsitteli puolestaan evankelioimisaloitetta.
– Asioita oli paljon ja tiiviit päivät venyivät iltamyöhään. Viikkoa kevensi Turun kaupungin järjestämä vierailu kaupungintalolle, edustajat kertovat.
Koronan tuomat rajoitteet näkyivät vielä kokousarjessa, mutta ensimmäistä kertaa rajoituksia oli purettu osittain.
– Salissa sai nyt laulaa yhdessä esimerkiksi aamuhartauksissa, ja laulu kaikuikin komeasti. Vapaa-ajalla oli mahdollisuus esimerkiksi sählyn pelaamiseen ja uudenlaisiin kohtaamisiin edustajakollegoiden kanssa.
Seuraava kirkolliskokouksen istuntokausi alkaa tiistaina 3.5.2022.
Kirkolliskokous kokoontui 3.–6.8. Turun kristillisellä opistolla. Kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua kirkon tulevaisuudesta.
Kirkolliskokous kokoontui 3.–6.8. Turun kristillisellä opistolla. Pohjoiskarjalaisten edustajiemme Ruut Hurtigin ja Matti Ketosen mukaan eniten keskustelua herätti pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Äänestyksen jälkeen pyyntö päätettiin lähettää perustevaliokunnan käsiteltäväksi.
– Toinen keskustelua herättänyt teema oli pitkään työn alla ollut kirkkohallituksen valmistelutyö, jossa etsittiin ratkaisuja kirkon kehittämistyön parantamiseksi. Kirkon tutkimuskeskus ja koulutuskeskus päätettiin yhdistää vastoin hallintovaliokunnan enemmistön tahtoa. Tästä yksiköstä on tarkoitus saada kirkon kehittämistyön väline, edustajamme kertovat
Talous edellyttää sopeutustoimia
Ketosen ja Hurtigin mukaan tiukat keskustelut kirkon taloudesta tekivät selväksi, että edessä on isoja sopeutustoimia. Kirkkohallituksen edellytetään löytävän ratkaisuja, joilla talous saadaan tasapainoon vuoteen 2023 mennessä.
Nelivuotiskertomuksesta nousi kokouksessa esiin erityisesti kolme teemaa.
– Diakonian saralla tulee vahvistaa seurakuntalaisten roolia sekä mahdollistaa erilaisia auttamistapoja. Toiseksi jumalanpalvelusten tulee olla kutsuvia ja yhteisöllisyyttä tukevia. Rinnalla tarvitaan monipuolisia mahdollisuuksia rukouksen ja hengellisen elämän syventämiseksi. Kolmanneksi on ryhdyttävä määrätietoisesti rakentamaan yhteyttä nuoriin aikuisiin. Milleniaalien ja sitä nuorempien sukupolvien tavoittaminen vaatii kirkolta toimintatapojen muutosta.
Kirkon jäsenten rooli kaipaa vahvistamista
Hurtig kokee erityisen tärkeäksi laajaa kannatusta saaneen aloitteen rukouselämän vahvistamisesta kirkossa.
– Korona-aika on herättänyt uudenlaista kaipausta ja seurakunnissa on löydetty monia uusia tapoja hiljentymiseen ja rukoukseen. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua. Odotan mielenkiinnolla, miten piispainkokous vastaa tässä aloitteessa saamaansa pyyntöön. Tarvitaan myös konkreettisia päätöksiä, jotta rukoukselle löytyy aikaa ja paikkoja kirkon elämässä.
Ketonen korostaa uusien tapojen löytämisen tärkeyttä jäsenten roolin vahvistamiseksi seurakunnassa.
– Usko eletään todeksi lähimmäisen rakkautta toteuttamalla. Joudumme aidosti kysymään, millä tavoin voimme saavuttaa nuorten ja nuorten aikuisten kiinnostuksen. Keskiössä on, että mahdollisimman moni voisi kokea kirkon hengelliseksi kodikseen ja antaa oman panoksensa toimijana niin halutessaan. Kristityn identiteetti syntyy yhä Kristuksen kärsimystien, sovituksen ja ylösnousemuksen todeksi elämisestä.
Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä.
Kirkolliskokouksessa marraskuun alussa Turussa olivat mukana pohjoiskarjalaiset edustajamme Matti Ketonen sekä Ruut Hurtig, jonka tehtävänä oli tällä kertaa pitää saarna päätösmessussa.
– Tunnelma kokouksessa oli työntäyteinen, rakentavasti moniääninen ja koronan suojatoimien sävyttämä. Meillä Kuopion hiippakunnan edustajilla oli päivittäin hartausvuorot ja vastuu myös messujen hoitamisesta, edustajat kertovat.
Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä. Istuntoviikon aikana ehdittiin ottaa kantaa moneen asiaan.
– Merkittävä askel oli yksimielinen päätös pyytää kirkkohallitusta edistämään tasa-arvoisen nimikkeistön käyttöä kirkossa osana muita tulevia säädösmuutoksia, Hurtig kertoo.
– Kirkkolakiuudistuksen yhteydessä käytiin lisäksi periaatteellista keskustelua siitä, voidaanko kirkon tunnustusta koskeva teksti sijoittaa kirkkojärjestykseen kirkkolain sijasta. Puheenvuoroissa korostettiin kirkon autonomiaa asiasta päätettäessä, Ketonen jatkaa.
Seuraava kirkolliskokous järjestetään toukokuussa 2021.
Suomen ev.lut. kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui Turkuun 11.-14.8.2020. Joensuusta ja Kontiolahdelta kuluvalla nelivuotiskaudella edustajina ovat Ruut Hurtig ja Matti Ketonen.
Suomen ev.lut. kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, kokoontui Turkuun 11.-14.8.2020. Joensuusta ja Kontiolahdelta kuluvalla nelivuotiskaudella edustajina ovat Ruut Hurtig ja Matti Ketonen.
Kuluvalla nelivuotiskaudella Kirkkotien jakelualueelta kirkolliskokoukseen osallistuvat joensuulainen maallikkoedustaja Matti Ketonen ja kontiolahtelainen pappisedustaja Ruut Hurtig. Kuva: Mikko Kaskinen
Kirkolliskokousvaalit käytiin helmikuussa 2020. Vaaleilla Suomen ev.lut. kirkon ylimpään päättävään elimeen valittiin kaikkiaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Kirkkotien jakelualueelta vaaleilla valituksi tulivat Ruut Hurtig (pappisedustaja, Kontiolahden seurakunta) ja Matti Ketonen (maallikkoedustaja, Pielisensuun seurakunta).
Perinteisesti kirkolliskokous järjestetään touko- ja marraskuussa. Koronavirustilanteen vuoksi toukokuun kokous siirrettiin elokuulle. Viidennen kautensa kirkolliskokouksessa aloittanut Ketonen kertoo koronatilanteen näkyneen kokouspaikalla.
– Käsidesi ja turvavälit kuuluivat asiaan. Täysistun-noissa ja valiokuntatyössä käytimme maskeja. Ruokailu tapahtui merkityillä ja samoilla paikoilla koko viikon ajan.
Kontiolahden seurakunnan papille Ruut Hurtigille kirkolliskokouskausi on ensimmäinen.
– Ensimmäinen täysi-istuntoviikko oli intensiivinen ja antoisa. Kaikki oli uutta, ihmiset, asiat ja paikat. Viikon lopulla olin väsynyt ja innostunut. Tuntuu hienolta voida olla mukana rakentamassa kirkkoa tässä roolissa seuraavat neljä vuotta.
Avioliittokysymyksestä pidettiin 45 puheenvuoroa
Jo ennen kokousta keskusteluissa ja mediassa esille nousi piispojen kirje avioliittoon vihkimisestä, mikä tuotiin kirkolliskokoukselle tiedoksi. Kirje oli vastaus kirkolliskokouksen toukokuussa 2018 tekemään pyyntöön, että piispainkokous selvittäisi vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Näkemykset samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä jakaantuvat yhä voimakkaasti. Vastauskirjeessään piispatkaan eivät löytäneet yhtä kaikkia tyydyttävää ratkaisua, vaan he päätyivät esittämään tulevien keskustelujen pohjaksi kuusi eri vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen ääripäät ovat, että kirkko vihkii avioliittoon vain naisen ja miehen tai että kirkko muuttaa avioliittokäsityksensä sukupuolineutraaliksi.
Vaikka piispojen kirje annettiin vain tiedoksi kirkolliskokoukselle eikä asiasta ollut tarkoitus päättää, pidettiin aiheesta kaikkiaan 45 puheenvuoroa.
– Keskustelussa kuului huoli pappien omantunnonvapauden säilymisestä, jos vihkimiskäytäntö tai avioliittokäsitys muuttuu. Toisaalta läsnä oli myös turhautuminen ja suru epätasa-arvoiseksi koetusta nykytilanteesta. Ymmärtääkseni halukkuutta kompromissiratkaisun etsimiseen oli ilmassa aiempaa enemmän, Hurtig sanoo.
– Puheenvuoroissa esiintyi tunnelatausta, mutta kunnioittava keskustelu mielestäni toteutui. Avioliittokysymystä kirkon on pohdittava opilliselta kannalta ja siksi teologisin argumentein. Tärkein tietolähde on Jumalan sana. Näkemysten polarisoituminen johtuu Raamatun tulkinnasta ja vastakkaisten argumenttien painoarvosta toisiinsa verraten, Ketonen pohtii.
Molemmat kirkolliskokousedustajat uskovat keskustelun avioliittokäsityksestä jatkuvan vielä kuluvan kauden aikana.
– Pidän realiteettina, että jotkut odottavat vain otollista hetkeä, jolloin voisi tehdä asiasta uuden aloitteen jostain uudesta näkökulmasta katsottuna, Ketonen arvioi.
– Parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on sateenkaaripareja vihkineen papin saama rangaistus ja päätöksen odotetaan tulevan lähiaikoina. Uskon, että uusia avioliittoon liittyviä aloitteita tulee käsittelyyn myös tämän kauden ai-kana. Niiden sisältö riippunee pitkälti KHO:n ratkaisusta, Hurtig pohtii.
Käsittelyssä useita tärkeitä asioita
Istuntokauden ensimmäisessä kokouksessa oli avioliittokysymyksen lisäksi myös monta muuta tärkeää asiaa käsiteltävänä. Kokouksessa jätettiin mm. kolme aloitetta koskien seurakuntarakenteiden kehittämistä.
Aloitteissa esitettiin selvitystä hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistämisestä, ehdotettiin seurakuntayhtymämallin keventämistä sekä esitettiin laadittavaksi kriteeristö, joka edellyttää seura-kuntajaon muutosta koskevan selvityksen tekemiseen (ns. puuttumiskynnys). Aloitteet lähetettiin hallintovaliokunnan pohdittavaksi.
Kirkolliskokous päätti kokouksessaan myös tukea taloudellisesti seurakuntia ja kirkollisia järjestöjä koronaviruspandemiassa selviytymisessä. Päätöksen myötä Kirkon keskusrahaston vuoden 2020 talousarvioon toiminnan avustusosaan lisätään kolme miljoonaa euroa seurakuntien ja yksi miljoona kirkollisten järjestöjen tukemiseen.
Kirkolliskokous nimesi jäsenet valiokuntiin
Elokuun kirkolliskokous oli myös uuden istuntokauden järjestäytymiskokous. Kirkolliskokous nimesi valiokunnat ja niiden puheenjohtajat sekä valitsi kirkkohallituksen jäsenet vuosille 2020-2024. Pielisensuun seurakunnan Matti Ketonen valittiin kirkkohallituksen maallikkojäseneksi sekä nimettiin jäseneksi hallintovaliokuntaan.
– Hallintovaliokunnan työ käynnistyi jo kirkolliskokouksessa. Niin sanottuun puuttumiskynnysaloitteeseen valiokunta ehti laatia mietinnön jo kokousviikolla. Hallintovaliokunnan tehtäväkuva on laaja ja edellyttää kirkollisen elämän tuntemusta ja hallinnollista kokemusta.
– Kirkkohallitus on puolestaan osa kirkon keskushallintoa. Kirkkohallitus hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenenä saa olla kirkollisen työn näköalapaikalla. Valituksi tuleminen merkitsee todella suurta luottamusta ja samalla velvoitetta kantaa vastuuta. Pidän tehtävää merkittävänä vaikuttamisen paikkana.
Kontiolahden seurakunnan Ruut Hurtig nimettiin puolestaan jäseneksi käsikirjavaliokuntaan, joka valmistelee kirkollisia kirjoja, kuten virsikirjaa, kirkollisten toimitusten oppaita ja Raamattua koskevat asiat.
– Tällä hetkellä käsittelyssä on konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistamista koskeva aloite. Kirkollisten toimitusten opas on jo iäkäs ja näiden toimitusten tarkasteleminen voi antaa suuntaa tulevalle isommalle uudistukselle. Myös nyt elettävä poikkeusaika on tuonut toimituksiin monenlaisia uusia kysymyksiä ja käytäntöjä. Siksi nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään konfirmaation ja laajemminkin kirkollisiin toimituksiin liittyvän siunaamisen teologiaa.
– Seurakuntatyötä tekevän papin näkökulmasta käsikirjavaliokunta on hieno mahdollisuus syventyä kirkollisiin kirjoihin ja osallistua niiden kehittämiseen.
”Ilman Kristusta kirkolla ei ole sanomaa”
Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Edustajat Hurtig ja Ketonen toteavat, että kirkolliskokouksessa tärkeää on myös hengellinen ulottuvuus.
– Täysistuntoviikolla vietetään aloitus- ja päätösmessua sekä päivittäin aamu- ja iltahartauksia. Yhteinen hartauselämä on tärkeää ja se muistuttaa, että olemme osa samaa Kristuksen kirkkoa, Hurtig kertoo.
– Tärkeää on, että kirkolliskokous muistaa ja ymmärtää, että sen tehtävä on lopultakin edesauttaa sitä, että kirkon työssä sanoma Kristuksesta pysyy elävänä ja vaikuttavana. Ilman Kristusta kirkolla ei ole sanomaa, Ketonen tiivistää.
Kirkkotien jakelualueelta eli Joensuun seurakunnista ja Kontiolahden seurakunnasta kirkolliskokoukseen kaudelle 2020-2024 valittiin kaksi edustajaa.
Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston 11.2. käytyjen vaalien tulokset on vahvistettu. Kirkkotien jakelualueelta eli Joensuun seurakunnista ja Kontiolahden seurakunnasta kirkolliskokoukseen kaudelle 2020-2024 valittiin kaksi edustajaa.
Maallikkoedustajaksi valittiin Matti Ketonen Pielisensuun seurakunnasta. Ketonen toimii kirkolliskokousedustajana myös kuluvalla kaudella. Hän on lisäksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja.
Pappisedustajaksi valittiin Ruut Hurtig Kontiolahden seurakunnasta. Hurtig valittiin nyt ensimmäistä kertaa kirkolliskokoukseen. Hurtig työskentelee Kontiolahdella seurakuntapastorina.
Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valittiin kaikkiaan kuusi maallikkoedustajaa ja kolme pappisedustajaa. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin.
Kuopion hiippakuntavaltuustoon Kirkkotien jakelualueelta valittiin kolme jäsentä. Maallikkojäseniksi valittiin Matti Ketonen Pielisensuun seurakunnasta ja Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta. Pappisjäseneksi valittiin puolestaan Ruut Hurtig Kontiolahden seurakunnasta.
Suomen ev.lut. kirkon ylimmän päätöksenteon elimen eli kirkolliskokouksen vaalit toimitetaan 11.2.2020. Joensuun ja Kontiolahden alueelta kirkolliskokoukseen on ehdolla kahdeksan maallikkoa ja kolme pappia.
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalissa äänestyslippu on valkoinen. Pappisvaaleissa äänestetään puolestaan sinisellä äänestyslipulla. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Suomen ev.lut. kirkon ylimmän päätöksenteon elimen eli kirkolliskokouksen vaalit toimitetaan 11.2.2020. Vaaleilla kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Äänioikeutettuja maallikkovaaleissa ovat seurakuntien luottamushenkilöt ja pappisvaaleissa hiippakuntien papit.
Kirkolliskokousvaaleissa äänestysalueet on jaettu hiippakunnittain. Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valitaan kuusi maallikkoedustajaa ja kolme pappisedustajaa.
Joensuun ja Kontiolahden alueelta kirkolliskokoukseen on ehdolla kahdeksan maallikkoa ja kolme pappia. Kirkkotie kysyi kaikilta ehdokkailta heidän arvoistaan ja asioista, joihin he haluaisivat vaikuttaa kirkolliskokouksessa. Ehdokkaiden äänestysnumerot on jätetty esittelystä pois, koska vaalitavan vuoksi tieto ei ole tarpeellinen suurimmalle osalle lehden lukijoista.
Seurakuntalaiset voivat kuitenkin halutessaan tuoda esille omia näkemystään kirkolliskokousvaaleista keskustelemalla seurakuntien luottamushenkilöiden kanssa. Vaaleissa äänioikeutetut seurakuntien luottamushenkilöt ja papit löytävät ehdokasnumerot mm. ehdokasgalleriasta osoitteesta www.ehdokasgalleria.evl.fi. Samassa osoitteessa pääsee tutustumaan myös tarkemmin kaikkiin kirkolliskokousvaalien ehdokkaisiin.
Sari Jormanainen
Korjattu 29.1.2020: Pappisvaalien äänioikeutetuiksi on korjattu hiippakunnan papit, aiemmin tekstissä luki seurakuntien papit.
Maallikkoehdokkaat: Pohjois-Karjala
Nimi: Maiju Ahlholm Ikä: 53 v. Seurakunta: Eno Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan vaikuttaa siihen, että kirkon varojen vähetessä menojen pienentämistä etsittäisiin muusta kuin varsinaisesta työstä. Haluan, että esimerkiksi kasvatus (lapsi- ja nuorisotyö) pysyisi arvossaan ja siihen panostettaisiin edelleen eikä tulisi supistuksia. Voisiko kirkko keventää esimerkiksi hallintoa?
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Tärkeimpänä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Arvostan myös avoimuutta ja aitoutta.
Nimi: Mikko Juvonen Ikä: 48 v. Seurakunta: Kontiolahti Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan osaltani vaikuttaa siihen, että kirkon opetus ja toiminta säilyvät Raamatun, Jumalan sanan, perustalla. Keskeisin Raamatun viesti on se, kuinka ihminen pelastuu. Haluan toimia niin, että kirkosta ei tulisi vain hyvän elämän opettaja, vaan että sanoma pelastuksesta säilyisi opetuksen ja toiminnan perustana.
Osallisuutta, eli seurakuntalaisten omaa toimintaa ja tekemisen mahdollisuuksia on edistettävä. Seurakunnan työntekijät tarvitsevat rohkaisua tähän yhdessä tekemisen opetteluun. Seurakunta työpaikkana ei ole helpoimpia. Toivon, että rakenteita ja toimintamalleja ohjataan niin, että seurakunnissa olisi hyvä olla töissä. Hyvä työilmapiiri kutsuu seurakuntalaisia osallistumaan ja rakentamaan kirkkoa.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Suurin haaste on kirkkoon kuuluvien jäsenten ja kasteiden väheneminen. Haluan olla edistämässä ja ylläpitämässä kirkkomme asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen pääsemme keskittymällä siihen mitä ajattelemme, mitä puhumme ja kuinka toimimme, sekä hyväksymällä erilaisuutta.
Meidän tulee pitää kynnys matalana kaikille ihmisille ja toiminnalle, joka edesauttaa yhteisöllisyyttä. Päämääränä tulee olla, että pidämme omaa luterilaista seurakuntaamme esillä kaikkien muiden uskontojen puristuksessa. Edistäisin hiippakuntatyöskentelyä, enkä olisi hiippakuntia lopettamassa. Hiippakunnat tuovat esiin alueittensa yksilölliset piirteet ja näin on helpompi vastata edessä oleviin haasteisiin.
2. Mitkä olisivat keskeiset arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Työskentelen ahkerasti niiden asioiden eteen, joita pidän oikeina ja tärkeinä. Pidän mielessäni, että teemme päätöksiä seurakuntalaistemme ja kirkkomme parhaaksi. Päätöksentekijänä kuuntelen seurakuntalaisia herkällä korvalla, olen viestiviejänä kumpaankin suuntaan. Olen avoin myös erilaisuudelle. En luokittele ihmisiä heidän mielipiteidensä perusteella.
Nimi: Anton Sutinen Ikä: 27 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Nykyistä monipuolisemmat ja innostavammat tavat osallistua kirkon toimintaan, esim. katukuvassa näkyminen tarjoamalla vaikkapa lounasta. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyö tulee näkymään suuremmassa roolissa vähenevien varojen takia, siihen on uskallettava lähteä rohkeammin mukaan tarjoamalla vapaaehtoisille monipuolisempia osallistumismahdollisuuksia.
Kirkko positiivisen muutoksen tekijäksi koko maahan. Maaseudulla on mahdollisuuksia ja valtava potentiaali tulevaisuudessa, kun ihmiset ja luonto kohtaavat käsi kädessä. Kiertävä pappi voi palvella niin kansallispuistossa kuin kyläkaupassa. Kirkon tilaisuudet voivat olla rentouttavia ja leppoisia, niissä voi kokea niin joulujuhlan kuin jumalanpalveluksen, monenlaisten ihmisten kanssa.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Avoimuus, nuorekkuus, tasapuolisuus.
Maallikkoehdokkaat: Yhteisellä matkalla
Nimi: Matti Ketonen Ikä: 70 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Yhteisellä matkalla
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa?
Kirkon tulee avoimesti ja rohkeasti keskittyä sanomassaan sen ytimeen, Kristukseen, josta käsin kirkon tehtävä kaikkinensa muotoutuu. Toimintaympäristön muutoksiin perustuvasti kirkon tulee keventää hallintoaan ja sopeuttaa talouttaan.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Toimintaa ohjaaviksi arvoiksi sopivat ihmisen kunnioittaminen, asiantuntemus, luotettavuus, rohkeus ja tavoitteellisuus. Työskentelyssä tarvitaan hyvää johtamista, rakentavaa ja sovinnollista vuoropuhelua, vastuullisuutta, yhdenvertaisuutta ja avoimuutta.
Maallikkoehdokkaat: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
Nimi: Kimmo-Ilari Juntunen Ikä: 19 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Seurakuntalaisen osallisuus kirkon toiminnassa ja samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeus.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Lähimmäisenrakkaus.
Nimi: Topi Linjama Ikä: 42 v. Seurakunta: Joensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan tuoda ympäristöteemoja vahvemmin mukaan kirkon päätöksentekoon ja keskusteluun.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Arvoista tärkeimpiä on rehellisyys: haluan edistää päätöksentekoa, jossa maailma ja ihmisen elämä nähdään mahdollisimman rehellisesti sellaisena kuin se on. Päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys liittyvät tähän läheisesti.
Nimi: Janne ”Rysky” Riiheläinen Ikä: 53 v. Seurakunta: Joensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmän (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Uskon, että minulla olisi annettavaa siihen, miten kirkkomme viestinnän kautta elää ja toimii. Niin kirkko voi tuottaa parhaiten sitä toivoa, jolle näinä maailmanaikoina on yhä enemmän kysyntää. Viestinnästä on kysymys myös siinä, miten voisimme kohdata paremmin kirkon sisäisiä jakolinjoja.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Kirkko elää ja toimii sekä ajassa että ikuisuudessa. Ikuisuuspuoli on hoidossa, mutta ajassa me voimme toimia aina paremmin. Se tarkoittaa uusien toimintatapojen, läsnäolon ja kohtaamisen mallien sekä organisaatioiden kokeilemista. Yhteiskunnan tasolla kirkko ei voi myöskään tyytyä seuraamaan katseella kehityskulkuja, vaan se saa ja sen pitää olla aktiivinen osa tätä maata.
Pappisehdokkaat
Nimi: Markku Fräntilä Ikä: 54 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Sanan kirkko
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Kirkon kallein aarre on evankeliumi. Sen tulee säilyä alkuperäisenä, sen varassa on elettävä ja sitä on tarjottava kaikille. Lisäksi kirkon tulee edelleenkin toimia kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että kirkko uskaltaa myös 2020-luvulla pysyä Jumalan sanassa ja tunnustuksessaan sekä keskittyä niihin tehtäviin, jotka sille on uskottu hoidettavaksi.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Aikamme populistinen tendenssi pyrkii horjuttamaan kirkon kivijalkaa, repimään rikki Raamatun sanoman ja lyömään kiilaa kristittyjen keskinäiseen yhteyteen. Kirkolla on päivittäin kasvava kiusaus luopua ydintehtävistään -puhtaasta evankeliumin julistamisesta ja oikein toimitetuista sakramenteista- ja hukata mahdollisuutensa eksymällä omaan monitouhuisuuteensa. Kirkon on oltava rohkeasti kirkko, pääasian on pysyttävä pääasiana. Se on ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi”.
Nimi: Ruut Hurtig Ikä: 35 v. Seurakunta: Kontiolahti Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan rakentaa sellaista Kristuksen kirkkoa, jonka seurakuntalaiset voivat kokea itselleen merkityksellisenä hengellisenä yhteisönä. Osallistava tapa toimia sekä tunnistettava kieli ovat tässä keskeisessä roolissa. Arvojen ja keskustelukulttuurin koventuessa yhteiskunnassa kirkon on asetuttava rohkeasti heikompien puolelle niin ihmisoikeus- kuin ympäristökysymyksissä.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Kristittyjen välisen yhteyden vaaliminen erimielisyyksistä huolimatta ja paluu juurille; iloon, armahtavaisuuteen ja yksinkertaisuuteen.
Nimi: Ville Ojala Ikä: 49 v. Seurakunta: Joensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Hallinnon keventäminen ja jäntevöittäminen kaikilla kirkon toiminnan tasoilla.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Luottamus, aitous ja tavoitteellisuus.
Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit 11.2.2020: Ehdokasgalleria
Rovasti Petri Karttunen ja seurakunta-neuvos Heimo Karhapää istuivat 10 vuotta vierustovereina kirkolliskokouksessa. Oli isojakin asioita, joista he äänestivät eri tavalla. Silti parivaljakkoa voi hyvällä syyllä luonnehtia ystävyksiksi.
VAIKUTTAMINEN. Rovasti Petri Karttunen ja seurakuntaneuvos Heimo Karhapää istuivat 10 vuotta vierustovereina kirkolliskokouksessa. Oli isojakin asioita, joista he äänestivät eri tavalla. Silti parivaljakkoa voi hyvällä syyllä luonnehtia ystävyksiksi.
Petri Karttunen (vas.) ja Heimo Karhapää olivat kirkolliskokouksessa samaa mieltä useimmista asioista. Erityisen merkittävää ja kiinnostavaa oli työ uuden raamatunkäännöksen ja virsikirjan parissa. ”Yhteinen projektimme oli kirkon hallinnon keventäminen. Siinä emme tainneet onnistua”, naurahtaa Karttunen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Kun Joensuun kaupungilla talonrakennuspuolen insinöörinä toiminut Heimo Karhapää oli istunut kuusi vuotta maallikkoedustajana kirkolliskokouksessa, hän sai uudeksi vierustoverikseen Kajaanin seurakunnan kappalaisen Petri Karttusen. Elettiin vuotta 1984.
Viereisille istumapaikoille samaa hiippakuntaa edustaneet Karhapää ja Karttunen päätyivät aakkosjärjestyksen perusteella. Parivaljakolla riitti keskusteltavaa käsillä olevista asioista niin, että usealla kaudella he päätyivät myös huonetovereiksi.
Näin siitä huolimatta, että konservatiivisena pidetyn Suomen Kansanlähetyksen puheenjohtajana toiminut Karhapää ja liberaaliksi luonnehditun herännäisyyden läheiseksi kokenut Karttunen olivat useista asioista eri mieltä.
Myöhemmin parivaljakko teki pitkään yhteistyötä myös Joensuussa seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioiden hoitamisessa. Karttunen toimi Joensuussa kirkkoherrana v. 1991-2015 ja Karhapää vuosikymmenten ajan johtavana luottamushenkilönä, mm. yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana.
Tänäkin päivänä Pohjois-Karjalan Kansalähetyksen puheenjohtajana ja seurapuhujana toimiva Karhapää kertoo tulleensa uskoon v. 1965 ylioppilaskokouksessa Lahdessa, minkä jälkeen hengelliset asiat tulivat erityisen rakkaiksi kristillisen kotikasvatuksen saaneelle nuorukaiselle. Oma paikka löytyi varsin pian v. 1967 perustetusta Kansanlähetyksestä.
Niin sanotun viidennen herätysliikkeen syliin syntynyt yhdistys sai Karhapään mukaan alkunsa osin reaktiona ajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Elettiin jännitteistä murrosaikaa: ylioppilaat valtasivat Vanhan ylioppilastalon, Hannu Salama kävi Jumalanpilkka-oikeudenkäyntiä ja liberaaliteologia nosti päätään raamatuntutkimuksen parissa. Perinteiset arvot kuten kirkko, isänmaa ja asepalvelus tulivat kyseenalaistetuksi.
– Keskeistä ja minulle itselleni erityisen läheistä Kansanlähetyksessä oli kuitenkin nimenomaan lähetyksen ajatus, sanoo Karhapää.
Karttunen on puolestaan herännäisyyden eli körttien Joensuun paikallisyhdistyksen ja v. 2021 Joensuun Herättäjäjuhlien juhlatoimikunnan jäsen.
– Jos jonkun herätysliikkeen voin kodikseni sanoa, niin herännäisyyden. Meidän muita herätysliikkeitä yhdistää vahvasti pietistinen perinne, jolle on ominaista uskovien yhteisön ihanne. Sitä pidetään yllä seurakuntakurin avulla sekä sitoutumalla yhteisöön ja sen ihanteisiin, sanoo Karttunen.
– Herännäisyydessäkin on ollut tätä piirrettä, mutta se on jäänyt taka-alalle. Siinä korostuu enemmänkin armahtava suhde toisiin ihmisiin. Uskoa ei mitata elämäntavalla ja onnistumisilla, vaan sillä, mitä Kristus ja hänen armonsa merkitsevät meille ja miten se heijastuu tapaan, jolla kohtaamme toisemme, hän jatkaa.
”Jako konservatiiveihin ja liberaaleihin on täynnä myyttejä”
Mutta kokeeko Karhapää olevansa konservatiivi, entäpä Karttunen liberaali?
– Varmaan minulle on monenlaistakin leimaa pantu niskaan. Jos se on positiivinen, niin kyllä niinkin voi sanoa. Omasta mielestäni olen aina ollut yhteistyön rakentaja, sanoo Karhapää.
– Olen ajatellut hengellistä työtä kirkon tehtävästä käsin, joka kirkon tunnustuksen mukaan on sanan ja sakramenttien jakaminen, kristillisen sanoman levittäminen ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen, hän jatkaa.
Karttunen suhtautuu varauksella koko konservatiivi-liberaali-jaotteluun. Hän toteaa jaottelun tulleen Suomeen alun perin Yhdysvalloista. Jaottelu on Karttusen mukaan täynnä myyttejä, jotka harvoin ovat totta edes syntysijoillaan, saati sitten täkäläisessä todellisuudessa.
– Toiselta taholta on ajateltu, että konservatiivit ovat sellaisia, että he eivät ota tosiasioita huomioon, heille tiede on uhka, he eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan, vaan pitävät jäykästi kiinni vanhoista periaatteista. Tämä on karikatyyri, joka harvan osalta pitää paikkaansa. Joku äärimmäinen tyyppi saattaa tietysti löytyä, sanoo Karttunen.
– Konservatiivisella taholla taas ajatellaan, että liberaaleille usko ja Raamattu eivät ole tärkeitä, vaan siellä seurataan maailmaa ja halutaan olla sille mieliksi. Sekin on karikatyyri. Moni kristitty katsoo rakkauden vaativan asioiden tarkastelua jatkuvasti täydentyvän tiedon valossa, sen miettimistä, olisiko tarpeen tarkistaa joitakin ratkaisumalleja. He tekevät nämä arviointinsa uskostaan käsin, uskollisena Raamatulle ja raamattunäkemykselleen.
Karttuselle tärkeätä on olla avoimessa keskusteluyhteydessä ihmisten kanssa – olipa asioista samaa mieltä tai ei.
– Jos olemme esimerkiksi Heimon kanssa äänestäneet kirkolliskokouksessa joistakin asioista eri tavalla, niin useimmista on äänestetty samoin. Ei meidän keskustelu ollut eri mieltä ollessakaan sellaista, että olisimme yrittäneet kammeta toisiamme kannasta toiseen. Halusimme tietää toisen argumentit ja perusteet, sanoo Karttunen.
Pappisviran avaaminen naisille ja Porvoon julistus jakoivat mielipiteet
Mitkä sitten olivat asioita, joista Karhapää ja Karttunen äänestivät kirkon ylintä valtaa käyttävässä, ”kirkon eduskunnak-sikin” luonnehditussa kirkolliskokouksessa eri tavalla?
Ainakin kysymys pappisviran avaamisesta naisille (v. 1984, 1986) sekä ns. Porvoon julistus, jossa oli kyse muun muassa pappeuden ja ehtoollisyhteyden hyväksymisestä anglikaanisen kirkon ja pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen välillä. Karttunen äänesti molemmissa asioissa puolesta, Karhapää vastaan.
– Porvoon kysymys oli niin monimutkainen, että katsoin teologeilla olevan siitä parempi tietämys, ja menin siinä Kansanlähetyksen kannan mukaan. Virkakysymyksestä ajattelin puolestaan tuolloin, että papin virka on miehelle annettu tehtävä, mutta siinä kysymyksessä käsitykseni on muuttunut. Ratkaisu on aikanaan tehty, mennään nyt sen mukaan. Tärkeintä on löytää armahtava Jumala, sanoo Karhapää.
– Minua vakuutti virkakysymyksessä Lutherin opetus pappeudesta, jonka mukaan meidät kaikki on kutsuttu Kristuksen lähettiläiksi. En näe raamatullisia perusteita sille, että pappisvirka kuuluisi vain miehelle, toteaa Karttunen.
Keskustelu samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kestää, koska avioliittokannan muuttamiseen vaaditaan määräenemmistöpäätös
Viime vuosien kuuma peruna kirkolliskokouksessa on ollut kysymys siitä, tulisiko Suomen ev.lut. kirkon sallia samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen avioliittoon. Tästä asiasta Karhapää ja Karttunen eivät ole olleet äänestämässä. Jos nyt pitäisi äänestää, Karttunen äänestäisi puolesta, Karhapää vastaan.
– Se on vaikea kysymys. Emerituspiispa Eero Huovinenhan oli aikanaan sitä mieltä, että kirkon tulisi luopua vihkioikeudesta, jos tasa-arvoinen avioliittolaki tulee, pohdiskelee Karhapää.
Karttunen kritisoi julkisuudessa usein esillä olevaa mielikuvaa kirkon hitaudesta ja konservatiivisuudesta. Hän huomauttaa, että kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 3/4 määräenemmistö, kun eduskunnassa päätöksentekoon riittää yksinkertainen enemmistö.
– Siksi on luonnollista, että kirkossa joudutaan keskustelemaan asioista pidempään, ennen kuin riittävä enemmistö syntyy. Siinä on hyvätkin puolensa – asiat tulevat käsiteltyä pohjamutia myöten.
– Toisaalta hitaus turhauttaa ihmisiä, joita asia henkilökohtaisesti koskettaa. Ja on harmillista, että kaikki paukut menevät vuosien ajan tähän keskusteluun, kun voitaisiin esimerkiksi miettiä sitä, miten tukea ihmisiä pitämään huolta avioliitoistaan, sanoo Karttunen.
Kaksikko kiittää toisiaan kuuntelusta ja asiantuntemuksesta
Jos kirkolliskokouksessa tuli toisinaan esiin asioita, joista Karhapää ja Karttunen olivat eri mieltä, paikallistasolla vastaavia tilanteita ei juuri eteen tullut. Vuosikymmenten yhteisen työnsaran jälkeen Karhapäällä ja Karttusella on muotoutunut toisistaan vankka näkemys henkilönä ja kirkollisena vaikuttajana. Miten he toisiaan luonnehtivat?
– Heimon tärkeä ominaisuus on se, mitä meillä kaikilla ei ole: Heimo on hyvä kuuntelija. Hän ei epäile keskustelukumppanin vakaumusta niissäkään tilanteissa, joissa asioista ollaan eri mieltä, sanoo Karttunen.
– Petri on ollut Joensuun seurakunnassa sellainen esimies, joka on antanut tilaa erilaisille näkemyksille. Teologinen asiantuntemus ja laaja hallinnollinen kokemus olivat keskeisiä viran vuosien aikana. Yhdessä tekeminen on tärkeää Petrin toiminnassa. Olen iloinen, että olemme kohdanneet, sanoo Karhapää.
Virpi Hyvärinen
Korjaus 29.1.2020 klo 8.30: Kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 3/4 määräenemmistö. Aiemmin jutussa luki, että kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 2/3 määräenemmistö. Sama virhe paperilehdessä, sitä ei pystytä valitettavasti korjaamaan.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen odottaa tulevalta kirkolliskokouskaudelta kirkon ykseyden vaalimista. Kirkolliskokousvaalit toimitetaan 11.2.2020. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt ja papit.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen odottaa tulevalta kirkolliskokouskaudelta kirkon ykseyden vaalimista. Kirkolliskokousvaalit toimitetaan 11.2.2020. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt ja papit.
Piispa Jari Jolkkosen mukaan kirkolliskokous on synodi, mikä tarkoittaa Kristuksen seuraajien yhteisöä, joka etsii yhdessä ”yhteistä tietä”. Kuva: Tuija Hyttinen.
1. KIRKOLLISKOKOUS. Kirkolliskokous keskittyy pykäliin ja rahaan. Eli päättää kirkkolainsäädännöstä ja keskushallinnon budjettiraamista. Mutta seurakuntien toimintaan ja talouteen se ei juuri puutu. Tämä usein hämärtyy. Kirkolliskokouksessa ei kannata tehdä seurakuntien toimintaan liittyviä aloitteita.
2. VAIKUTTAMINEN. Kyllä kirkolliskokouksessa edustajat saavat puhua, vaikka äänensä käheäksi. Mutta yksittäiset todistuspuheenvuorot eivät johda mihinkään, ellei edustaja kykene herättämään luottamusta ja tekemään yhteistyötä. Aina pitää etsiä kokonaisetua yhdessä. Odotan tulevalta kirkolliskokouskaudelta kirkon ykseyden vaalimista.
3. VAALIT. Avoin keskustelu tekee asioita läpinäkyväksi ja yhteistä keskustelua tarvitaan ehdottomasti. Toisaalta liian tyrkky ehdokas voi karkottaa äänestäjiä. Kirkollisissa vaaleissa arvostetaan vaatimattomuutta. Ymmärrän sitä. Kirkolliskokouksen vaalitavasta on puhuttu paljon. Kirkolliskokous on aina päätynyt siihen, että nykyinen järjestelmä tukee parhaiten sellaisten edustajien valintaa, jotka ovat sitoutuneita kirkon uskon elämään ja nauttivat yleistä luottamusta paikallisseurakunnissa. Edustuksellinen demokratiakin on demokratiaa.
4. MUISTOJA. Jouduin vuonna 2012 kylmiltään yleisvaliokunnan puheenjohtajaksi. Tuli työruuhkakin. Mutta syntyi hyvä yhteishenki ja selvisimme lopulta vaikeistakin asioista. Ja kerran marraskuun istunnon lopuksi kirkolliskokouksen naisväki lauloi tulevan isänpäivän johdosta onnitteluvirren. Se kosketti ja itketti. Taisi osua koti-ikävään.
5. YHDESSÄ. Kirkolliskokous ei ole parlamentti, jossa eri puolueet yrittävät päästä valtaan, jyrätä läpi oman blokkinsa tavoitteet ja nitistää opposition. Kirkolliskokous on synodi. Se tarkoittaa Kristuksen seuraajien yhteisöä, joka etsii yhdessä ”yhteistä tietä” (syn-hodos). Tämän ymmärtäminen on aivan ratkaisevaa. Kirkolliskokoukseen ei kaivata identiteettipolitiikkaa, vaan yhteisen tien kulkijoita.
Nimi: Maiju Ahlholm
Nimi: Anneli Tuulia Parkkonen
Nimi: Anton Sutinen
Nimi: Matti Ketonen
Nimi: Kimmo-Ilari Juntunen
Nimi: Topi Linjama
Nimi: Janne ”Rysky” Riiheläinen
Nimi: Markku Fräntilä
Nimi: Ruut Hurtig
Nimi: Ville Ojala
Kirkkotie 