kesä – Kirkkotie

Seurakuntien kesäkodeilla on paikka monen sydämessä

Tänä kesänä ei koronan vuoksi päästä Sulkulaan ja Männikköniemeen
kaikille avoimiin saunailtoihin. Siksipä nyt on erityisen hyvä aika muistella
menneisyyden kultaisia kesiä.

Tänä kesänä ei koronan vuoksi päästä Sulkulaan ja Männikköniemeen
kaikille avoimiin saunailtoihin. Siksipä nyt on erityisen hyvä aika muistella
menneisyyden kultaisia kesiä.

Lapsia ja aikuisia uimassa Männikköniemen rannalla. — Kuva: Joensuun seurakuntayhtymä

Jokainen joensuulainen ei tänä päivänä mahda tietääkään, miten kauniilla rantapaikoilla Joensuun ev.lut. seurakunnilla on kaksi perinteikästä kesäkotia. Männikköniemen kesäkoti sijaitsee Linnunlahdella Vainoniemen huvilan naapurissa ja Sulkulan kesäkoti Sulku-lahdessa Vehkalahden tuntumassa.

Molemmilla kesäkodeilla on tähän kesään saakka järjestetty kaikille avoimia kota- ja saunailtoja, mutta perinne katkeaa tänä kesänä koronan takia. Kulta-aikojaan kesäkodit elivät 1960-1970-luvulla, jolloin kesäkotien pihapiirit täyttyivät etenkin nuorten ja lasten äänistä.

Kesäkodit hankittiin aikoinaan nimenomaan uusien työmuotojen tarpeisiin. Jo 1940-luvun lopulla tuli Joensuun seurakunnissa ajankohtaiseksi kesäajan harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen nuorille. Ajatus kesäkodin hankkimisesta oli vireillä useita vuosia, kunnes v. 1955 seurakunnat ostivat Martta ja Väinö Kukkoselta Vainoniemessä sijaitsevan Männikköniemen huvilan. Sulkulan kesäkodin eli Honkaniemen tilan rakennuksineen seurakunnat ostivat puolestaan v. 1968.

”Pelattiin lentopalloa, istuttiin nuotiolla, seurusteltiin”

Männikköniemessä järjestettiin Joensuun seurakuntien ensimmäinen leiririppikoulu v. 1961, ja etenkin nuorten lentopalloillat olivat pitkään Männikköniemessä hyvin suosittuja. Nuorten iltojen ja rippikoululeirien lisäksi Männikköniemessä pidettiin esimerkiksi vanhusten ja äitien leiripäiviä sekä myöhemmin esimerkiksi koululaisten kesäkerhoja ja pyhäkouluretkiä. Talvisin säännöllisin toimintamuoto oli päiväkerho.

Sulkulassa järjestettiin 1960-luvun lopulta lähtien tyttö- ja poikaleirejä sekä telttaleirejä Maarit Mantsisen ja Helka Puumalaisen johdolla. Nuorisoa kokoontui Sulkulaan 1960-1970-luvun parhaina vuosina miltei joka ilta.

– Siellä pelattiin lentopalloa, istuttiin nuotiolla, seurusteltiin ja juteltiin. Nuoria kun oltiin, siinä oli myös sitä kumppanin etsimistä mukana. Yhteys muodostui vahvaksi, kun niin tiiviisti siellä oltiin, ja se kantoi myös tulevaan. Kyllä sieltä elinikäisiä ystävyyssuhteita jäi, kertoo ensin seurakuntanuorena ja myöhemmin nuorisotyönohjaajana Pielisensuun seurakunnassa toiminut Rita Lipponen.

Majoitus kesäkodeilla kiellettiin vuonna 1972

Ennen pitkää Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodit osoittautuivat tiloiltaan leiritoimintaan riittämättömäksi. Joensuun kaupunki kielsi 1972 kaiken majoituksen kesäkodeilla, koska ne eivät täyttäneet lakisääteisiä turvallisuusvaatimuksia.

Samana vuonna kirkkoneuvosto asetti työryhmän etsimään paikkaa uudelle leirikeskukselle. Vaivion kurssikeskus vihittiin käyttöön v. 1976, ja seurakuntien leiri-, virkistys- ja koulutustoiminnan painopiste siirtyi uusiin tiloihin.

Tänä kesänä Sulkulassa ja Männikköniemessä järjestetään vain satunnaisia tilaisuuksia.

– Männikköniemen kesäkotia voi myös vuokrata yksityistilaisuuksia varten. Olisi tärkeätä, että kaupunkilaiset huomioisivat sen, että rantaan ei ole soveliasta tulla uimaan ja oleilemaan etenkään silloin kun tilat on vuokrattu yksityiseen käyttöön, sanoo johtava seurakuntamestari Satu Laakkonen Joensuun seurakunnasta.

Virpi Hyvärinen

Lähde: Erkki Kinnunen: Joensuun uskonnollinen elämä 1954-1999 (Joensuun seurakuntayhtymä 2000)

KIRKKOTIEN LUKIJOIDEN MUISTOJA

MÄNNIKKÖNIEMI: 75 tyttöä unilla vintillä, nuorten jatkot ja legendaarinen päiväkerhotäti

”Olin seurakunnan leirillä v. 1961-1962 Männikköniemessä. Pappina oli Olavi Rimpiläinen. Voin vielä nytkin nähdä pappimme kesäkodin rappusilla piippu kädessä (muistanko ehkä väärin?). Vasemmalla puolella oli pitkät pöydät, joissa ruokailtiin. Emäntänä oli Lahja Kastinen. Nukuimme vintillä, saunoimme rantasaunassa. Satutin jalkani uidessa, ja ohjaaja lauloi minulle Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.”

– Tuija Leena Ratilainen, Joensuu

”Inkeri-täti eli Inkeri Orpana oli erittäin pidetty lasten keskuudessa. Hänellä oli päiväkerhojen vetäjänä suorastaan legendaarinen maine. Muisto Inkeri-tädin emännöimästä Männikköniemen päiväkerhosta: Silloinen noin 6-vuotias poikamme Jarkko tuli kerran tuohtuneena kotiin ilmoittaen topakasti, ettei hän mene enää koskaan Inkeri-tädin päiväkerhoon, kun siellä ”lauletaan vain niitä hölmöjä lauluja”. Kun siellä kuitenkin oli mukavia kavereita, niin sinnehän tietysti kuitenkin palasi. Nyt tämä poikamme toimii Kuopiossa nuorisokanttorina ja siinä työssään laulaa, johtaa, sanoittaa ja säveltää ”niitä hölmöjä” lauluja.

– Matti Maukonen, Joensuu

”60-luvulla olin isosena tyttöleirillä Männikköniemessä. Siellä oli 75 tyttöä, ja siellä me kesäkodin vintillä nukuttiin. Kesäkodin emäntä Lahja Kastinen laittoi ruokaa ja seurakuntasisaret olivat leirin johtajina. Nuorisopappi Risto Ruskomaa oli hirmu tärkeä ihminen kaikille nuorille. 60-luvulla nuorten toiminta muodostui paljolti hänen ympärilleen. Hirveän mukavaahan se oli, syntyi ystävyyssuhteita ja kodikasta oli. Lahja-emäntä oli äidillinen ihminen, leipoi piirakoita ja pullaa, ja me joimme teetä ja paistoimme nuotiolla makkaraa. Usein jäimme iltaohjelman jälkeen jatkoille laulamaan hengellisiä lauluja.”

– Marja-Leena Sokura, Lappeenranta

”Olin tyttöleirillä Männikköniemessä 60- luvun alkupuolella. Leirit ovat rakkaita muistoja lapsuudesta. Emäntänä toimi Lahja Kastinen, joka lauloi meille aamuherätyksen ja illalla hyvän yön toivotuksen. Hänellä oli kaunis ääni. Saunomiset, uinnit, mehut, korput, iltateet ovat muistoissa.”

– Mirjami Martikainen, Joensuu

”Asuin lapsena Kanervalassa ja mieleeni jäi eräs juhannusjuhla Männikköniemessä v. 1964, kun sain uuden kesämekon ja pyöräiltiin isän kanssa Männikköniemeen seuroihin. Siellä oli hyvä tunnelma. Niinpä oli helppoa mennä teininä Sulkulaan kesäisin pelaamaan ”kristillistä” lentopalloa. Rannalla tapahtuvat illat olivat kerrostalossa asuvalle keidas.”

– Helena Pitkänen, Ylämylly

SULKULA: Telttaleirien itikat, elämänkumppanin etsintä ja maakellarin virvokkeet

”Sulkula täyttyi keskiviikkoiltoina kymmenistä nuorista pelaamaan lentopalloa, saunomaan, laulamaan ja löytämään tyttö- ja poikaystäviä. Paikalla asui joku aikuisempi nuori isäntänä kesän ajan. Tyttöjen telttaleireillä teltat pystytettiin ihan siihen Sulkulan pihalle. Siellä nukuttiin ja sisällä syötiin ja lapsista oli mukavaa. Kukaan ei pelännyt, itikoita oli hirveästi ja juna ajoi ympäri vuorokauden vierestä, mutta se ei tuntunut lapsia haittaavaan.”

– Maarit Mantsinen, Joensuu

”Olen ollut Sulkulassa ensimmäistä kertaa muutamana kesänä tyttöleirillä, ja jonkin kerran taisin olla myös tyttöleirin isosena. Ne leirit olivat varmaan ensimmäisiä irtiottoja kotoa, meillä kun ei ollut mummoloita tai vastaavia. Parin yön leirit olivat juuri sopivia ja turvallisia. Ikinä en muista siellä pelänneeni. Silloin kun rakennuksessa sai vielä nukkua, oli hienoa, jos pääsi nukkumaan ”Valvovaan silmään”, eli yläkerran perimmäiseen huoneeseen. Sitä en tiedä, mistä nimi on peräisin, jonkinlainen kuva silmästä seinälle oli piirretty, mutta jotenkin tuohon huoneeseen liittyi jotain erityistä. Ja toki asiaan kuului yöllinen kikattelu tyttöjen kesken.”

– Erja Saarinen, Espoo

”Eka kokemukseni Sulkulasta oli siellä käymäni kesäleiririppikoulu vuonna 1970. Halusin käydä sen kesällä luonnon helmassa. 80-luvulla kävin Sulkulassa erään yhdistyksen kanssa kesäisin kerran viikossa viettämässä saunailtaa. Saunan lämmetessä vietettiin aikaa seurustellen, saunottua paistettiin makkarat nuotiolla järven rannalla, kahviteltiin sisällä ja sään salliessa pelattiin lentopalloa ja heitettiin tikkaa.”

– Hannu Heikkinen, Joensuu

”Minun muistoni Sulkulan kesäkodista liittyvät kesän 1972 rippikouluun. Meitä oli yli 30 nuorta. Pojat saivat yöpyä Sulkulan vintillä, me tytöt läksimme kotiin iltaisin klo 20:n jälkeen ja palasimme aamulla kahdeksaksi takaisin. Aamupäivisin opiskeltiin yleensä sisällä kauniissa vanhassa talossa. Ruokailun järjesti emäntä, joka touhusi hyvin pienessä keittiössä. Jouduimme vuorotellen apulaisiksi, muistan kuorineeni perunoita saunalla. Iltapäivisin oli isosten vetämää ohjelmaa ryhmissä, laiturilla istuttiin usein juttelemassa. Emäntä möi virvokkeita kiviaidan vieressä olleesta maakellarista. Iltaisin oli mukavaa istua nuotion ääressä.”

– Pirkko Pikkarainen, Joensuu

5xmielessä: Motoristin unelma

Kun muu Suomi virittelee ylleen t-paitaa ja hellemekkoa, kiihtelysvaaralainen Timo Sund vetää jalkoihinsa pitkät kalsarit ja ”kura-housut”. Kypärän visiirin takana motoristi saa nauttia niin omista oloistaan kuin Suomen kauniista kesästä.

Kun muu Suomi virittelee ylleen t-paitaa ja hellemekkoa, kiihtelysvaaralainen Timo Sund vetää jalkoihinsa pitkät kalsarit ja ”kurahousut”. Kypärän visiirin takana motoristi saa nauttia niin omista oloistaan kuin Suomen kauniista kesästä.

Timo Sund istuu moottoripyörän selässä, takana näkyy joki ja sininen taivas. — ”Kun sain aivoverenvuodon vuonna 2004, minun täytyi tajuta se, että elämä on nyt ja tässä. Jos jotakin meinaa tehdä, se kannattaa tehdä nyt”, sanoo motoristielämästä nauttiva Gospel Ridersin Pohjois-Karjalan aluevastaava Timo Sund. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. ALKU. Isäukkoni oli aikanaan Helsingissä moottoripyöräharrastaja, niin sanottu lättähattu. Lapsuudenkotini kirjahyllyssä oli Moottorilehden vuosikirja vuodelta 1953. Luin sitä pikkupoikana ja ihastuin sielua myöten etenkin sivuvaunupyöriin. Kun aloin lähestyä moottoripyöräikää, isäni sanoi, että onkohan mummon vintissä vielä tallella se hänen viimeisin, kolaroitu Harley Davidsoninsa. Ei ollut. Ensimmäistä pyörää sainkin sitten odottaa 38-vuotiaaksi asti. Tuolloin sain aivoverenvuodon ja jäin eläkkeelle. Tarvitsin tekemistä. Hain Vantaalta venäläisen mustan sivuvaunuhirviön K 750 M.

2. YDIN. Olen miettinyt pääni halki, mikä moottoripyöräilyssä on oikeastaan se juttu. Ja kyllä se on se, että siinä saan olla aivan itsekseni. Ajaessa saa olla omissa oloissaan, vaikka ajaisi porukassakin. Kypärän sisällä on ihan yksin. Yksi tuttu pappi sanoikin, että moottoripyöräkypärä on maailman pienin rukouskammio. Luoja on luonut hienon maiseman, ja minä saan siitä ajaessa nauttia.

3. ELÄMYS. Vahvin kokemukseni motoristina o n ollut se, kun yhtenä kesänä vedin porukkaa Nurmeksesta alaspäin, ja satuimme ajamaan ukkosmyrskyn reunaa. Vähän ennen Juankoskea nousi myrsky, ja ukkonen iski maihin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vedän pyörän ympäri – jos se vaikka iskisi uudestaan. Kun sitten pysähdyttiin, kuulin, että sama ajatus oli tullut muillekin.

4. KERHO. Toimin Suomen suurimman kristillisen moottoripyöräkerhon, Gospel Ridersin, aluevastaavana Pohjois-Karjalassa. Kerho täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Siihen voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, joka hyväksyy meidän säännöt. Meillä on porukkaa eri kirkkokunnista ja myös kirkkoon kuulumattomia, ei me näitä kysellä. Gospel Riders järjestää yhteistyössä seurakuntien kanssa esimerkiksi motoristikirkkoja ja evankeliointikiertueita Suomessa.

5. UNELMA. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä moottoripyörällä Israelissa käymään, kun tuo uusin pyörä nelisen vuotta sitten tuli. Maailmantilanne meni kuitenkin sillä tavalla sekaisin, että reissu peruuntui – ja taloustilannekin sanoi, että älä unta näe. Ultimaalinen haaveeni on edelleen se, että voisin lyödä kaikki, mitä omistan, sivulaukkuihin ja lähteä. Ajaa niin pitkään kuin tie vie.

Uimaopetusta luonnonvesissä

Joensuulaisella 21-vuotiaalla Reetta Hirvosella on pitkä kokemus kilpauimarina ja uimakoulun opettajana. Tänä kesänä hän mm. opettaa lapsia uimaan Joensuun kaupungin ranta- uimakoulussa Kiihtelysvaarassa.

Rantauimakoulun opettaja seisoo rantavedessä märkäpuku päällä. — Reetta Hirvonen nauttii, kun lapset oppivat uusia taitoja. Rantauimakoulun opettajat ovat pukeutuneet märkäpukuihin, koska päivän aikana viileässä vedessä pidetään peräkkäin useampi uimakoulu. Kuva: Sari Jormanainen

1. KOKEMUS. Olen uinut 10 vuotta kilpaa, sen jälkeen pari vuotta triathlonia. Joensuun uimaseurassa olen vetänyt kaikenlaisia ryhmiä 15–16 -vuotiaasta saakka. 18-vuotiaana kävin uimaopekoulutuksen. Sen jälkeen olen opettanut lapsia kaupungilla ja uimaseuralla. Tykkäsin jo tosi pienenä uimisesta ja olin peloton vedessä. Äiti vei uimakouluun 5-6 -vuotiaana ja 7-vuotiaana aloin sitten ihan kunnolla uimaan.

2. ONNISTUMISIA. Opettaminen on mukavaa. Etenkin kun lapset saavat onnistumisia, esimerkiksi oppivat uimaan vaikka pari metriä, niin sitten näkee sen lapsen innostuksen siitä. Vesi on lapsille mieluisa elementti. Siellä on helppo liikkua, se ei ole raskasta. Toivon, että lapsille välittyy uimakoulusta se, että uimataito on todella tärkeä taito. Ei tarvitse olla kilpauimari tai aktiivinen harrastajakaan, mutta uimataito on tärkeä olla. Sen avulla voi itse pelastautua tai auttaa toista.

3. JÄRVIVESI. Suhtautuminen järviveteen vaihtelee paljon lasten välillä. Rantauimakouluun tulevista lapsista moni käy enemmäkseen juuri rannoilla uimassa, joten se helpottaa. Onhan se vesi kylmää. Nyt kun ei ole ollut kovin lämpimiä kelejä, niin ei se varmasi ole 20 astettakaan. Hyvin ovat lapset kyllä vedessä uineet, ei ole kylmä vesi haitannut yhtään. Meillä on täällä sauna, jossa voi käydä lämmittelemässä. Rantauimakoulussa uidaan lähes säällä kuin säällä. Ainoastaan ukkosella veteen ei mennä.

4. RYHMÄT. Kaupungin rantauimakoulut ovat todella suosittuja. Etenkin täällä Kiihtelysvaarassa ryhmät täyttyvät nopeasti. Yhdessä ryhmässä voi olla enintään 15 las-ta, ohjaajia on kaksi. Ryhmien tasot vaihtelevat varhaistaitoryhmästä uimataitoisten ryhmiin. Varhaistaitoryhmässä osa saattaa arastella vielä vettä, siellä tutustutaan veteen leikin kautta. Jatkoryhmässä sitten uidaan jo ihan matkaa, parhaimmillaan joku saattaa uida jo 300 metriäkin.

5. SUUNNITELMIA. Uiminen kuuluu omaan kesääni myös vapaa-ajalla. Uinti ei varmasti elämästäni lähde pois koskaan. Varmasti tulen rannalla olemaan, kunhan nämä säät tästä paranevat. Syksyllä uimaopetukseen tosin tulee tauko. Lähden Tsekkiin vaihtoon, siellä on sitten jotkut muut hommat edessä. Opiskelen kansainvälistä liiketaloutta ja sitä lähden nyt sinne lukemaan. Saa nähdä sen jälkeen jatkuuko uimaopetus.

Sari Jormanainen

Seurakuntien saunat lämpiävät kesällä – mökkitunnelmaa kaupunkilaisille kesäkodeilla

Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään.

Seurakuntien kesäkodit tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden nauttia puukiukaan löylyistä ja virkistävästä pulahduksesta Pyhäselkään.

Pauli Leppänen kantaa halkoja saunaan ja Anja Niemeläinen istuu saunan portailla. — Pielisensuun seurakunnan aktiivit Pauli Leppänen ja Anja Niemeläinen pitävät huolta, että rantasauna lämpiää ja kotakahvit keittyvät kesän ajan perjantai-iltaisin Sulkulassa kaikille halukkaille. ”Saunan löyly on pehmeä ja lauteilta näkyy järvelle”, sanoo Anja Niemeläinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joutsenten torvet soivat alkukesän aamuna Sulkulan rannassa Pyhäselän äärellä. Seurakunnan kesäkodin kodan ovi on raollaan, ja sisällä hääräävät Pielisensuun seurakunnan aktiivit Anja Niemeläinen ja Pauli Leppänen. Nokinen pannu on jo tulilla, kasvismakkarat hakeutuvat ritilälle paistoon. Onhan tarjottavat koepaistettava – ja maistettava – ennen kuin ne laitetaan tulevan kesän saunojille tarjolle.

Joensuun seurakuntayhtymän omistama Sulkulan kesäkoti on aikoinaan ollut kovassa käytössä. Tannerta ovat tömistäneet niin rippikoululaisten kuin telttailevien tyttö- ja poikaleiriläisten jalat. Nyt Kesärannantien varrella, metsän kätkössä piilevä paikka huokuu lepoa ja rauhaa. Talo ei ole käytössä enää, mutta kota ja sauna ovat. Joka perjantai-ilta, koko kesän ajan, kodassa kuumuu pannu ja saunassa kiuas. Siitä pitävät Niemeläinen ja Leppänen huolen.

Näin on ollut jo kutakuinkin 25 vuoden ajan. Se oli vuosi 1994 kun Hukanhaudan nuorten aikuisten raamattupiirin porukka, Niemeläinen ja Leppänen mukaan lukien, tuli siivoamaan tyhjilleen jäänyttä kesäkotia.

– Siinä syntyi ajatus, että täällähän voisi pitää saunailtoja, joihin voisivat tulla sellaiset, joilla ei ole omaa kesämökkiä. Ajattelimme, että olisi hyvä olla joku paikka, mihin tulla viettämään iltaa, vaihtoehto viikonlopun baarissa istumiselle, muistelee Niemeläinen.

– Parin vuoden ajan olimme talossa, mutta kun rantaan rakennettiin kota, siirryimme sinne, kertoo Leppänen.

”On ilo, että voi tällaista tarjota”

Vuodet ovat vierineet ja nuoret aikuiset jalostuneet varttuneemmiksi aikuisiksi. Kotailtojen järjestämiseen eivät Niemeläinen ja Leppänen ole kuitenkaan kyllästyneet.

– Kun kokee, miten ihmiset ottavat illat vastaan ja ovat iloisia, niin minusta tuntuu että saan itse enemmän kuin he. On ilo, että voi tällaista tarjota, toteaa saunanlämmityksestä ja tarvittaessa hartaudestakin vastaava Pauli Leppänen.

– Illoissa käy keskimäärin kolmisenkymmentä ihmistä. Tänne ovat kaikki ja kaikenikäiset tervetulleita. On mukava tavata ihmisiä, joihin ei muuten törmäisi, toteaa Anja Niemeläinen.

Illoissa on usemmiten paikalla seurakunnan työntekijä pitämässä hartauden ja juttelemassa ihmisten kanssa.

– Ilonaihe illoissa on sekin, että laitamme kotailtojen kahvituksen tuoton aina Pietarin katulasten hyväksi Kansan Raamattuseuran kautta. Tarjoilumaksu on toki vapaaehtoinen, kertoo Niemeläinen.

Kesäisiä saunailtoja järjestetään Sulkulan lisäksi myös Vainoniemen huvilan vieressä sijaitsevalla Männikköniemen kesäkodilla. Keskiviikon illat ovat kaikille avoimia, torstain ja perjantain illat on suunnattu opiskelijoille ja nuorille aikuisille.

Virpi Hyvärinen

Kaikille avoimet saunaillat kesäkodeilla

• Kotaillat Sulkulassa (Kesärannantie 10) perjantaisin 14.6.–30.8. 2019 (ei 26.7. ja 23.8.). Kotakahvit, hartaus, makkaranpaistoa, keskustelua, saunomista ja uimista.

• Männikköniemen kesäillat keskiviikkoisin 11.9. saakka Männikköniemen kesäkodilla (Vainoniementie 2). Klo 17.30 naisten saunavuoro, klo 19 hartaus, n. klo 19.30 miesten saunavuoro.

• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten illat Männikköniemessä torstaisin 6.6.–11.7. ja 8.8.–29.8. klo 16–21. Naisten sauna klo 16–17, miesten sauna klo 17–18, vierailijan alustus ja iltahartaus klo 18–19.30, nuotiopiiri klo 19.30–21.

• Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten Kesäpysäkki-illat Männikköniemessä perjantaisin 7.6., 14.6., 28.6., 5.7., 12.7. ja 9.8. klo 17–21. Ohjelmassa mm. sauno-mista (naisten sauna klo 17–18.30, miesten sauna klo 18.30–20), beach volley’tä, frisbeegolfia ja ulkopelejä.

Diakoniatyöntekijät tarjoavat keskustelua ja tukea myös kesällä

Kesä muuttaa diakoniatyön vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijöiden kanssa pääsee kuitenkin keskustelemaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla ympäri vuoden.

Kesä muuttaa diakoniatyön vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijöiden kanssa pääsee kuitenkin keskustelemaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla ympäri vuoden.

Diakoniatyöntekijät TImo Dahlbacka (vs.) ja Saila Musikka Joensuun torilla. Kuvassa myös ohikulkiessa juttusille pysähtynyt Milla Peuhkuri. — Torilla tavataan, toteavat Pielisensuun vs. diakoniatyöntekijä Timo Dahlbacka (vas.) ja diakoni Saila Musikka. Helteisenä kesäpäivänä juttusille pysähtyi Milla Pehkuri. Kuva: Sari Jormanainen.

Joensuun ev.lut. seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan diakoniatyö ei pysähdy kesäksi, vaikka lomakausi tiivistääkin diakonian vastaanottoaikoja. Diakoniatyöntekijän juttusille pääsee kuitenkin kesälläkin nopeasti.

– Keskusteluaikoja on voitu järjestää joko samana päivänä tai vähintään muutaman päivän sisällä, Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikka kertoo.

– Tarvittaessa joustamme antaen tapaamisaikoja päivystysaikojen ulkopuolelle. Tapaamista ei tarvitse kauan jonottaa, pyrimme myös varaamaan keskusteluun riittävästi aikaa, ettei kiireen tuntua tulisi, Kontiolahden seurakunnan diakoni Miia Muhonen sanoo.

Kesä itsessään ei muuta diakoniatyön tehtävää tai asiakasmääriä. Toisinaan yhteydenottoja on enemmän ja toisinaan vähemmän.
– Emme katso asioita vuodenaikojen suhteen vaan tarpeen mukaisesti. Toki loma-ajat tai juhlapyhät vaikuttavat niin taloudelliseen tukeen kuin henkisen ja hengellisen tuen tarpeeseen. Kysyntää erilaisille palveluille on ympäri vuoden, Joensuun seurakunnan diakoni Risto Määttänen toteaa.

Kesällä toivotaan kotikäyntejä, joskus ehtii jalkautua torillekin

Monet diakoniatyön ryhmätoiminnat ovat tauolla kesäaikaan. Diakonit pyrkivätkin kesällä liikkumaan enemmän ihmisten parissa.

– Ryhmätoiminnan vähenemisellä kesällä on vaikutusta kotikäyntityön tarpeeseen, Miia Muhonen sanoo.

– Kesällä on toisinaan aikaa jalkautua torille ja muihin paikkoihin juttelemaan ihmisten kanssa, diakoni Saila Musikka kertoo.

Miia Muhosen mukaan diakoniatyössä näkyy kesäaikaan lapsiperheiden halu tehdä lomalla jotain arjesta poikkeavaa. Tällöin apua saatetaan kysyä diakoniatyöstä. Toisaalta loma-ajan ylimääräiset kulut näkyvät myös kesän jälkeen.

– Liian moni sortuu vielä rahoittamaan kesän kuluja pienlainoilla tai muilla kalliilla rahoitusmuodoilla, ja niiden maksamiseen on vaikea löytää ratkaisuja, Musikka sanoo.

Diakoniatyöntekijät toivovat, että kynnys tulla juttelemaan olisi ihmisille hyvin matala. Diakoniatyö ei ole vain taloudellista tukea, usein jo keskustelun auttaa avaamaan elämän solmuja.

– Ihmisten yksinäisyys, hengelliset kysymykset, ihmissuhteiden kriisitilanteet ja monet muut inhimilliseen elämään kuuluvat kysymykset nousevat esille. Monesti onkin niin, että saadessaan tilan ja ajan puhua asioitaan ääneen, ihminen itse jäsentelee ja samalla ratkaisee itse omia vaikeita asioitaan. Löytää suuntaa ajatuksilleen ja teoilleen. Diakoni toimii peilinä, Saila Musikka pohtii.

Diakonian kesäpäivystys

• Joensuu:
Päivystys Joensuun srk-keskuksessa ti–ke klo 9–10.30, p. 013 2635 314, paitsi viikoilla 26 ja 27, jolloin ei päivystystä. Kiireellisissä asioissa voit olla yhteyksissä diakoniatyöntekijään p. 050 438 7474. Päivystysaikoina vastaanotolle voi tulla ilman ajanvarausta.
Ajanvaraukset taloudellisiin tukitoimenpiteisiin Noljakka-Marjala -alueella
ma ja ti klo 8–10 välisenä aikana p. 050 385 5137 ja p. 050 327 1382. Ajanvarauspäivystykset ma klo 10–14 ja ti klo 12–15.

• Pielisensuu:
Diakoniapäivystys 1.6.–31.8. ke klo 9–11 Pielisensuun kirkolla. Maanantaisin ei päivystystä Hukanhaudan seurakuntatalolla.

• Rantakylä:
1.6. alkaen puhelinpäivystys ma ja ti klo 9–10 p. 013 2635 522 ja päivystys Rantakylän kirkon diakoniatoimistolla ilman ajanvarausta ma ja ti klo 10.–11.30.

• Pyhäselkä:
Diakoniavastaanotto ajanvarauksella, diakonit Elina Saarelainen p. 050 340 7382 ja Salome Olenius p. 050 363 6909.

• Eno:
Diakoniatoimisto suljettuna 1.7.-11.8.

• Vaara-Karjala:
Diakoni on tavattavissa ajanvarauksen kautta, p. 050 377 5607 (diakoniatyöntekijä) tai 040 737 4656 (srk-toimisto).

• Kontiolahti:
Toimisto avoinna Pappilantie 5:ssä 1.6.–31.8. torstaisin klo 9–11.

Sari Jormanainen

Kukkia kaupungin kaunistukseksi

Puutarhuri Pirjo Auvinen on suunnitellut parinkymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin kukkaistutuksia. Tänä vuonna kaupungin suurin kukkapenkki löytyy Pohjoisesta rantapuistosta.

Puutarhuri Pirjo Auvinen on suunnitellut parinkymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin kukkaistutuksia. Tänä vuonna kaupungin suurin kukkapenkki löytyy Pohjoisesta rantapuistosta.

Pirjo Auvinen istuu Pohjoisen rantapuiston kukkapenkin edessä. — ”Eniten tyydytystä työssäni tuottaa se, kun kaikki kukat ovat maailmalla ja vielä suhteellisen vaivattomasti saatu paikoilleen”, sanoo puutarhuri Pirjo Auvinen juuri valmistuneen Pohjoisen rantapuiston kukkaistutusten äärellä. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. AIKATAULU. Kesän kukkaistutusten suunnittelu alkaa Joensuun kaupungilla jo vuotta aikaisemmin talvella. Kukat tilataan syyskuun puoliväliin mennessä ja lumien sulettua toukokuun loppupuolella penkit käännetään istutuskuntoon. Ensimmäiset kukat tulivat tänä vuonna 22.5., iso satsi kesäkuun alussa ja loput 10.6. Kaikkien istutusten tulisi olla valmiina ja paikallaan 14.6.

2. PAIKAT. Kukkia on tilattu tämän vuoden istutuksiin yhteensä 4100 kappaletta, ja koristehavut päälle. Vapaudenpuiston remontin takia määrä on huomattavasti taval-lista pienempi. Ensimmäisestä erästä veimme kukkia toukokuun lopussa päiväkodeille, Taidemuseolle ja Vainoniemen huvilalle sekä Laululavalle Suven avausta juhlistamaan. Laitamme kesäkukkaistutuksia myös kävelykadulle, torille, satamaan ja puistoihin sekä kaupungin kiinteistöille, kuten kaupungintalolle, palvelupisteille, pääkirjastolle ja kon-servatoriolle.

3. LAJIKKEET. Kukkien valinnassa painavat ennen kaikkea esteettisyys ja helppohoitoisuus. Katsomme, että värit rimmaavat ja että kukkien hoito on sellaista, että ehdimme sen tehdä. Ihan viimeisimpien trendien mukaan emme kulje, koska suunnittelu tehdään varhaisessa vaiheessa, mutta aina kokeilemme myös jotakin uutta. Tämän vuoden kokeilu on haltiankukka, jota laitamme torin ruukkuihin. Sen koristearvo on erittäin kauniissa lehdissä.

4. RANTAPUISTO. Tänä vuonna suurin ja näyttävin penkkimme on 81-neliöinen kokonaisuus Pohjoisessa rantapuistossa. Siihen laitettiin yhteensä 1030 kasvia, keskelle sitruunasypressejä, ympärille keltaista daaliaa, oranssinpunaista pauliinabegoniaa, vaa-leanvihreää koristebataattia ja ulommaiseksi keltaista samettikukkaa. Penkki syntyi kahdeksan työntekijän ja kuljettajien voimalla yhdessä aamupäivässä. Kasteluun meni lopuksi vielä parisen tuntia.

5. YHTEISTYÖ. Tämä työ on ennen kaikkea yhteistyötä. Ei hän me pärjättäisi, jos meillä ei olisi ammattitaitoisia kuljettajia ja paljon hyviä kesätyöntekijöitä apulaisina. Puutarhuri Leena Tarnanen on oikea käteni – ja välillä vasenkin. Hän on taitava organisaattori, jonka kanssa on ilo tehdä töitä.

Pääkirjoitus: Lomalle Suvivirren tahtiin

Kesäkuun ensimmäinen päivä oli minulle tänä vuonna hyvin erityinen. Esikoiseni päätti ensimmäisen kouluvuotensa kevätjuhlaan. Omista kevätjuhlistani muistan jumppasaliin kannetut koivut ja Suvivirren, joka laulettiin seisoen.

Julkisuudessa ja netin keskustelupalstoilla on käyty toisinaan kiivastakin keskustelua siitä, kuuluuko Suvivirsi kevätjuhlaan. Minusta tämä keskustelu on ollut todella kummallista, vaikka ymmärränkin virteen liittyvät vakaumukselliset näkökulmat. Täs-täkin huolimatta näen Suvivirren osana suomalaista kevätjuhlaperinnettä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, juuri Suvivirsi on jäänyt pysyvästi mieleen lapsuuden kevätjuhlistani. Uskonnollista sanomaa enemmän Suvivirsi on tuonut tunteen kesästä ja juhlasta.

Ehdinkin jo hieman kiukutella ja olla huolissani Suvivirren kohtalosta. Laulettaisiinko sitä enää kevätjuhlassa? Enkö kuulisi Suvivirttä oman lapseni päästessä ansaitulle kesälomalle ensimmäisen kouluvuotensa jälkeen? Keskusteluista oli jäänyt sellainen tunne, että Suvivirsi on laitettu kieltolistalle ja perinteen siirtäminen lapsille jäisi vain toteamukseen: ”Silloin ennen kun äiti oli pieni…”

Toukokuun viimeisenä päivänä olin tuhansien muiden ihmisten kanssa avaamassa Suomen suvea Joensuun Laulurinteellä ja ilokseni totesin, että Suvivirsi oli säilyttänyt paikkansa tässä suuressa tapahtumassa. Silti yhä jännitin seuraavan aamun Lehmon koulun kevätjuhlaa, olisiko virsi kuitenkin karsittu ohjelmasta? Ei ollut, vaan Suvivirsi laulettiin aivan kuten reilut 30 vuotta sitten omassa ensimmäisessä koulun kevätjuhlassani. Täytyy myötää, että silmäkulma kostui. Toivottavasti tämä perinne jatkuu tulevaisuudessakin!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö

Kansainvälisiä huippumuusikkoja kesällä Joensuuhun

Seurakuntien iltamusiikkisarjassa kuullaan konsertteja oopperalaulusta kamarimusiikkiin ja kuoromusiikista kansainväliseen urkutaituruuteen.

Joensuun ev.lut. seurakuntien perinteinen, yli 20 vuoden ajan järjestetty kesäinen iltamusiikkisarja on parhaillaan käynnissä. Konsertteja järjestetään kesän aikana Joensuun, Utran ja Pyhäselän kirkoissa.

Iltamusiikkisarjassa kuullaan tänä kesänä niin paikallisia tähtiä kuin vierailevia huippumuusikoita Itävallasta ja Meksikosta saakka. Musiikkia kuullaan hyvin laajassa skaalassa oopperalaulusta kamarimusiikkiin ja kuoromusiikista kansainväliseen urkutaituruuteen.

Iltamusiikkisarja alkoi kesäkuun alussa. Tulevana sunnuntaina urkumusiikkia Joensuun kirkossa soittaa itävaltalaisurkuri Christian Iwan. Elokuun alkupuolella urkutaituuruutta kirkkoon tuo puolestaan meksikolaisurkuri Victor Contreras.

Kesän iltamusiikkisarjassa on kaikkiaan 16 konserttia. Konsertit järjestetään pääasiassa sunnuntaisin, mutta joukossa on myös pari arki-illan konserttia. Iltamusiikki-sarja päättyy Joensuun kirkossa 25.8. pidettävään konserttiin, jossa esiintyvät Katariina Záborszky (viulu), Maria Záborszky (laulu), Istvan Záborszky (sello) ja Tuomas Pyrhö-nen (urut).

Kontiolahden seurakunta kasvattaa lasten kesätoimintaa

Seurakunta aloittaa kirkonkylällä 6-9-vuotiaiden kesäkerhotoiminnan. Myös lasten kesäleirien määrä kasvaa yhdellä aiempaan verrattuna.

Seurakunta aloittaa kirkonkylällä 6-9-vuotiaiden kesäkerhotoiminnan. Myös lasten kesäleirien määrä kasvaa yhdellä aiempaan verrattuna.

Äiti ja lapsi ovat leikkipuiston keinussa. — Kontiolahtelaisen Johanna Tiaisen tyttäret Hilma (kuvassa) ja Martta menevät Kontiolahden seurakunnan kesäkerhoon yhden viikon ajaksi. ”Kuljetan tuolla viikolla poikaa Joensuussa uimakoulussa. Kesäkerhossa tytöillä on mielekkäämpää tekemistä kuin autossa istuminen. Samalla minä saan vähän omaa aikaa”, iloitsee Johanna Tiainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kontiolahden seurakunta järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa kesäkerhotoimintaa 6-9-vuotiaille lapsille. Karpalokaaren liikuntahallilla 4.-20.6. arkipäivisin pidettävä kerho tulee tarpeeseen, sillä kerhopaikat täyttyivät varsin nopeasti ilmoittautumisen avauduttua. Myös kesäkuussa järjestettävät lasten kesäleirit ovat jo täyttyneet.

– Vapaita paikkoja on vielä loppukesästä järjestettävillä 7-10-vuotiaiden kesäleirillä ja 11-14-vuotiaiden veneily- ja toimintaleirillä, kertoo varhaisnuorisotyönohjaaja Arja Parviainen Kontiolahden seurakunnasta.

Alakouluikäisten kesätoiminnan määrän kasvattamisella pyritään huomiomaan pienten koululaisten perheitä, joissa koululaiset jäävät usein lomalle ennen vanhempiaan, ja lapsille kaivataan mielekästä ja turvallista tekemistä.

– Kokeilimme viime kesänä Pappilassa lyhyttä päiväleiriä, ja näimme, että lasten kesätoiminnalle on tarvetta. Samalla tässä loksahti kohdilleen se, että pystymme tarjoamaan kahdelle lastenohjaajalle kesäkerhoissa töitä lomautuksen sijaan, toteaa kesäkerhotoimintaa organisoiva lapsityönohjaaja Sirkka Väätäinen.

Kesäleirien teemana lapset ja ilo

Alakouluikäisten kesäleireillä on Kontiolahden seurakunnassa tänä vuonna teemana lapset ja ilo. Aihe nousee parhaillaan käynnissä olevasta kirkon varhaisnuorisotyön 100-vuotisjuhlavuoden teemasta ”100 vuotta iloa”. Leirejä järjestetään tänä vuonna aiemman kolmen sijasta neljä.

– Pienten koululaisten leirit ovat meillä monitoimileirejä, joiden ohjelmassa on leikkejä, pelejä, askartelua ja hartaushetkiä. Panostamme toiminnalisuuteen.

– Järjestämme nyt ensimmäistä kertaa vähän isommille lapsille veneily- ja toimintaleirin. Odotan mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton se saa, sanoo Parviainen.

Pienten koululaisten ja koulutulokkaiden kesäkerhoja järjestävät Kontiolahdella seurakunnan lisäksi MLL ja 4H-yhdistys. MLL:n kerho toimii Lehmossa kesäkuussa parin viikon ajan. 4H:lla on kesäkerhot Kylmäojalla ja Varparannalla sekä Mini-keskikset Onttolassa, Kulhossa ja Jakokoskella. Kontiolahden kunta tarjoaa ikäryhmälle uimakouluja ja leirejä. Myös urheiluseuroilla on jonkin verran kerho- ja leiritoimintaa.

Virpi Hyvärinen