Isovanhempien ajan muotinimet ovat nousseet uuteen suosioon, ja luonto inspiroi nimen antajia sekä Suomessa että muualla maailmassa. Harvinaisimpien nimien lainmukaisuuden selvittää aina Digi- ja väestötietovirasto.
Isovanhempien ajan muotinimet ovat nousseet uuteen suosioon, ja luonto inspiroi nimen antajia sekä Suomessa että muualla maailmassa. Harvinaisimpien nimien lainmukaisuuden selvittää aina Digi- ja väestötietovirasto.
Kasteessa lapsi saa nimen ja hänet liitetään seurakunnan jäseneksi. Nimen antajia voivat inspiroida esimerkiksi isovanhempien ajan muotinimet tai luonto. Kuva: Pixabay
Noin vuoden verran Vaara-Karjalan seurakunnassa pappina toiminut Veli-Matti Vepsäläinen on ehtinyt toimittaa jo monta kastetta. Hän on huomannut, että lapsille annetaan jälleen vanhoja nimiä, kuten Kerttu tai Oskari. Joku etunimistä voi olla oman isovanhemman tai isoisovanhemman nimi.
Torontossa syntynyt Vepsäläinen teki saman huomion myös Kanadassa eläessään: moni lapsi sai nimen parin sukupolven takaa.
Luontoaiheiden rikkautta nimissä
Luontoaiheiset nimet kuten Lilja, Aava tai Hilla ovat olleet viime vuosina Suomessa hyvin suosittuja. Vepsäläisen mukaan trendi on tuttu myös Kanadassa. Luonnon inspiroimia englanninkielisiä nimiä ovat esimerkiksi Autumn (syksy) ja Sky (taivas).
– Luonnonilmiöt ovat läsnä myös Kanadan alkuperäiskansojen nimistössä: perinteinen heimonimi voi merkitä vaikkapa ukkosenjylinää, Vepsäläinen kertoo.
Luonnon kasveista ja eläimistä, vuoden kierrosta sekä muinaisista luontomyyteistä innoituksensa saaneita nimiä annetaan sekä tytöille että pojille. Osa nimistä sopii kaikille sukupuolesta riippumatta. Tällaisia ovat esimerkiksi Paju, Ruska, Pouta, Viima tai Saarni.
Suurin osa harvinaisista nimistä saa hyväksynnän
Kun lapsi kastetaan, kastava pappi toimittaa tarvittavat tiedot Digi- ja väestötietovirastoon. Joskus vanhemmat haluavat antaa lapselleen itse keksimänsä nimen tai muun erittäin harvinaisen nimen. Tällöin seurakunnalla on velvollisuus siirtää asian tutkiminen Digi- ja väestötietovirastoon, joka selvittää nimen lainmukaisuuden.
Henkikirjoittaja, nimiasioiden ryhmäpäällikkö Laura Mattila Digi- ja väestötietovirastosta kertoo, että prosessista on säädetty etu- ja sukunimilaissa.
– Huoltajat voivat ilmoittaa sen nimen, jota he ensisijaisesti toivovat lapselle, ja sitten tutkitaan perusteellisesti, onko se lain edellytykset täyttävä. Suurin osa nimistä on sellaisia, että ne todetaan lainmukaisiksi ja ne voidaan tallentaa väestötietojärjestelmään.
Selvitys uuden tai harvinaisen nimen taustoista nopeuttaa asian käsittelyä
Vuonna 2019 voimaan tulleen uuden nimilain mukaan sen paremmin Digi- ja väestötietovirasto kuin seurakuntakaan ei voi etukäteen ottaa kantaa uuden tai harvinaisen nimen lainmukaisuuteen.
– Prosessi on kirjallinen. Ilmoitus täytyy olla tehtynä, ennen kuin voimme ryhtyä tutkimaan sen lainmukaisuutta. Sen takia emme voi esimerkiksi puhelimessa vastata kyselyihin, miltä jokin nimi kuulostaa, Laura Mattila perustelee.
Digi- ja väestötietovirasto pitää huoltajat ajan tasalla siitä, missä vaiheessa prosessia ollaan menossa.
– Jos selvitys nimen taustoista on jo toimitettu yhdessä ilmoituksen kanssa meille, se nopeuttaa asian käsittelyä, Mattila vinkkaa.
Nimien kirjoon mahtuu myös muita kuin suomalaisia nimiä
Lapselle ei voi antaa etunimeä tai etunimien yhdistelmää, joka voi aiheuttaa pahennusta tai haittaa, tai joka on etunimeksi soveltumaton. Nimen tulee myös vastata vakiintunutta nimikäytäntöä.
Kansainvälisen perheen lapsen nimi voi olla suomalaisittain eksoottisempikin.
– Vieraskielinen nimi voidaan hyväksyä esimerkiksi perhesiteiden perusteella, vaikka se ei olisikaan suomen tai ruotsin kieliasun mukainen. Ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti, Mattila kertoo.
Hautausmailla valmistaudutaan jo kesään. Huhti-toukokuussa on mahdollisuus solmia hoitosopimus, jolloin seurakuntayhtymä huolehtii kukista ja niiden hoidosta haudalla.
Hoito kesäkukilla tilataan viimeistään huhtikuun loppuun mennessä ja perennahoito 30.5. mennessä Joensuun hautausmaan toimistosta. Pyhäselän, Vaara-Karjalan ja Enon hautausmaille tilauksen voi tehdä myös alueen omasta seurakuntatoimistosta.
Joensuun hautausmailla haudalle on mahdollista solmia hoitosopimus, jolloin ei tarvitse huolehtia kukkien, ruohon tai hiekka-alueen hoidosta itse. Hautojen muistomerkkien hoito kuuluu aina omaisille. Kuva: Virpi Kiviniemi
Kaikki hoitosopimukset sisältävät säännöllisen ruohon leikkuun ja hauta-alueen trimmeröinnin tai hiekka-alueen siistimisen. Lisäksi sopimukseen kuuluu kukkatilan perustaminen ja lannoittaminen, valittujen kasvien istuttaminen sekä kastelu ja muut hoitotyöt kauden aikana.
Hoitohaudalle istutettujen kukkien sekaan ei suositella istutettavaksi omia kukkia, mutta leikkokukkia voi tuoda. Muistomerkin huolto ei kuulu haudanhoitosopimuksen piiriin.
Yleisimmät vaihtoehdot haudan hoitosopimukselle ovat hoito kesäkukilla ja perennahoito. Esimerkkejä hoitosopimusten sisällöistä Joensuun hautausmailla vuonna 2023.
Taivaan juhla-aterian alkupaloja kannattaa maistaa jo täällä ajassa ja arjen keskellä.
Yhdessä syömisellä on hämmästyttävä voima. Yhteisellä aterialla ravitaan ruumista ja vahvistetaan keskinäistä yhteyttä. Jaetaan kokemuksia, nostetaan maljoja ja katsotaan toisia hyväksyvästi silmiin. Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet, sanotaan Vanhassa testamentissa.
Pääsiäisen evankeliumissa kerrotaan kolmenlaisesta ateriasta.
Kun apostolit kysyvät Jeesukselta ”minne tahdot meidän valmistavan pääsiäisaterian”, he tarkoittavat juutalaisten pääsiäistä. Vanhan liiton pääsiäisaterialla juhlitaan vapautumista Egyptin orjuudesta. Vapautuminen sorron alta ansaitsee juhlansa myös tänään, jolloin oman aikamme faaraot haluavat alistaa pienempiä kansoja sortovaltansa alle.
Kun Jeesus lausuu aterian aikana ”ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini”, hän antaa vanhan liiton pääsiäisaterialle uuden merkityksen. Osallistuva saa maistaa Herran läsnäoloa ja vapautumista synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallasta.
Tuolla aterialla Jeesus viittasi myös kolmanteen ateriaan: ”Tästä eteenpäin en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Ehtoollisella maistetaan siis alkupaloja taivasten valtakunnan juhlapöydästä.
Ristin ja ylösnousemuksen juhlassa nämä kaikki yhdistyvät. Ehtoollisella nämä kaikki ovat läsnä. Siksi kutsun seurakuntia ja seurakuntalaisia viettämään ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.
Olet tervetullut paastonajan hillittyihin jumalanpalveluksiin ja musiikkihartauksiin, joissa kuljetaan Kristuksen kärsimystietä rukouksessa, katumuksessa ja mietiskelyssä.
Olet tervetullut kiirastorstain iltamessuun, ehtoollisen asettamisen juhlaan, jonka päätteeksi kynttilät sammuvat, urut vaikenevat ja alttari puetaan mustiin.
Olet tervetullut pitkäperjantain sanajumalanpalvelukseen ja rukoushetkiin, joissa mietiskellään Kristuksen kärsimystä ja kiitetään hänen sovitustyöstään.
Olet tervetullut pääsiäisyön messuun, jossa Ylösnoussut tulee luoksemme ja koskettaa meitä läsnäolollaan. Jos kehosi tottelee paremmin aikaista heräämistä, olet tervetullut pääsiäisaamun kiitosjuhlaan, jossa juhlitaan ylösnousemuksen iloa ja Kristuksen voittoa synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.
Ja jotta ilosi Kristuksen ylösnousemuksesta olisi täysi, vietä rohkeasti pääsiäisateriaa yhdessä rakkaimpiesi kanssa. Olennaista ei ole ruokalajien määrä, vaan yhteinen ilo ja osallisuus Kristuksen voitosta. Taivaan juhla-aterian alkupaloja kannattaa maistaa jo täällä ajassa ja arjen keskellä.
Jumalan salaisuudet avautuvat tai ne sulkeutuvat. Jumalan Pyhä Henki avaa meille kuitenkin mielellään salaisuuksia, kun etsiydymme sanan, sakramenttien ja rukouksen lähteille.
Kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen, luterilaisen kirkon sakramentin. Sakramentti-sana juontaa juurensa latinan sanasta sacramentum ja kreikan sanasta mysterion eli mysteeri, salaisuus. Latinan sacramentum on taasen pohjana englanninkielen sanalle secret eli salaisuus. Olemmekin pääsiäisen aikana monien salaisuuksien äärellä. Seurakunnalle on annettu tehtävä kertoa ja paljastaa näitä salaisuuksia tänäkin pääsiäisenä.
Seurakunta ei siis ole salaseura tai vain jumalajuttuihin vihkiytyneiden yhteisö. Jumalan salaisuudet ovat aina avoimia salaisuuksia. Niistä kerrotaan, niistä julistetaan ja ennen kaikkea niistä päästään osallisiksi sadoissa avoimien ovien tapahtumissa, joita tälläkin viikolla järjestetään Joensuun seudulla. Jumala kutsuu ihmisiä kuulemaan ennenkuulumattomia uutisia: Jumalan poika syntyy maailmaan kaksituhatta vuotta sitten, Jumala uhraa oman poikansa, Jeesuksen, ihmiskunnan synnin tähden ja Jeesus asettaa ehtoollisen, viinin ja leivän, kristityille voimaksi, pelastukseksi, uskonvakuudeksi ja osallisuudeksi hänen ruumiistaan.
Nämä kaikki ovat salaisuuksia, jotka tulee kuulla, ymmärtää, nauttia ja uskoa. Osalle ihmisistä näistä salaisuuksista tulee tie iankaikkiseen pelastukseen, osa hylkää tai heittää ne hölynpölynä romukoppaan. Jumalan salaisuudet avautuvat tai ne sulkeutuvat. Jumalan Pyhä Henki avaa meille kuitenkin mielellään salaisuuksia, kun etsiydymme sanan, sakramenttien ja rukouksen lähteille.
Pääsiäisenä nautimme ehtoollisen sakramentin. Tämä salaisuus avautuu meille aistien kautta. Polvistumme, syömme, juomme ja kuulemme sanat ”sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”. Huomaan, että jos en ole käynyt vähään aikaan ehtoollispöydässä, yhteyteni Kristukseen heikkenee. Me olemme kristittyinä samaa ruumista ja verta Kristuksen kanssa. Se on avoin salaisuus, joka avautuu meille jokaiselle, kun tätä Jeesuksen asettamaa sakramenttia ahkerasti harjoitamme.
Rukous
Herra, Sinä elät jo minussa omaa elämääsi. Sinä kuljet kanssani kaikkialle arkipäivääni, ja jälleen saan kohdata sinut tänä pääsiäisenä pyhässä Ehtoollisessa.
Kerran on tuleva päivä, jona sinä varjelet minun lähtöäni tästä elämästä ja saapumistani ikuisen elämän täydelliseen kirkkauteen.
Kiitos, että me silloin saamme viettää suurta Ehtoollistasi taivaassa.
Jukka Reinikainen kirkkoherra
Kontiolahden seurakunta
Samalla kun poikien hyvinvointi on säilynyt jokseenkin ennallaan, yhä useammalla tytöllä on haasteita hyvinvointinsa kanssa.
Viime vuosien kouluterveyskyselyt ovat tuoneet esiin huolestuttavia tuloksia tyttöjen hyvinvoinnissa. Yli puolet tytöistä on ollut huolissaan mielialastaan, lähes joka neljäs tyttö koki itsensä yksinäiseksi ja lähes joka kolmas koki kohtalaista tai keskivaikeaa ahdistusta. Osuudet ovat selvästi kasvaneet viime vuosien aikana ja ovat huomattavasti korkeampia kuin vastaavan ikäisillä pojilla.
Sama näkyy rippikouluun osallistuvilla nuorilla. Olemme yhteistyössä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa keränneet vuosina 2018–2022 mittavan tutkimusaineiston rippikouluihin osallistuvilta nuorilta. Viiden vuoden aikana lähes 70 000 rippikoululaista on vastannut kyselyyn, jossa on seurattu rippikouluun liittyviä kokemuksia. Kokemukset ovat olleet vuodesta toiseen hyviä. Jokaisena kyselyn vuonna sekä tytöt että pojat ovat antaneet rippikoululleen keskimäärin arvosanan 9-.
Samalla tyttöjen hyvinvoinnissa on tapahtunut huolestuttava muutos. Samalla kun poikien hyvinvointi on säilynyt jokseenkin ennallaan, yhä useammalla tytöllä on haasteita hyvinvointinsa kanssa. Vuonna 2018 rippikoululaistytöistä 45 prosenttia ja pojista 55 prosenttia oli kyselyn mukaan erittäin hyvinvoivia ja elämästään vahvasti iloitsevia.
Viime vuonna kerätyssä aineistossa elämästään vahvasti iloitsevien tyttöjen osuus oli pudonnut 33 prosenttiin samalla kun poikien osuus oli lähes ennallaan (50 %). Samalla joka kolmas (31 %) tyttö kertoi, että henkinen hyvinvointi ei ollut hyvä, pojista vain 15 prosenttia. Myös muunsukupuolisten nuorten hyvinvointi on erityisen haastavaa.
Korona-ajan tuomien haasteiden keskellä nuorten hyvinvoinnin ongelmat olisi helppo laittaa pandemia-ajan tuomien muutosten piikkiin. Poikkeusaika oli nuorille erityisen haastavaa. Kuitenkin nimenomaan tyttöjen hyvinvoinnin heikentyminen haastaa etsimään selityksiä myös muualta.
Viime vuosien aikana on voimakkaasti painotettu nuoren oikeutta turvalliseen tilaan. Tämän puheen painopiste on suomalaisessa keskustelussa kuitenkin ollut vahvasti sukupuolivähemmistöjen näkökulmissa. Painopiste on tärkeä, muunsukupuolisten nuorten hyvinvointi on erityisen haastettu. Mutta olemmeko samalla unohtaneet tytöt?
Miten voisimme tukea tyttöjen hyvinvointia paremmin? Pieni, mutta merkityksellinen teko voi olla jo se, jos edes kysyisimme kohtaamiltamme ja lähellämme olevilta tytöiltä, miten sinä voit. Ja haluaisimme myös kuulla. Tyttöni, sinä olet ihme, suuri ihme.
Kati Tervo-Niemelä käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi
Moni yllättyy, kun tutustuu tarkemmin siihen, miten monipuolisia työpaikkoja kirkolla on tarjota.
Millainen on sinun unelmiesi ammatti? Oletko parhaimmillasi ryhmätöissä vai omassa rauhassa, käytännön asioita järjestellessä vai suuria linjoja suunnitellessa? Onko sinulle tärkeää auttaa ihmisiä, muuttaa maailmaa tai toteuttaa itseäsi luovasti? Unelmien työhön voi päätyä montaa eri kautta. Joskus voi olla hankala arvioida etukäteen, millainen organisaatio sopii itselle parhaiten.
Moni yllättyy, kun tutustuu tarkemmin siihen, miten monipuolisia työpaikkoja kirkolla on tarjota. Töissä ei olekaan ainoastaan pappeja ja kanttoreita, vaan todellisuus on jotain aivan muuta. Suuria henkilöstöryhmiä esimerkiksi Joensuun seurakuntayhtymässä ovat lasten ja nuorten kanssa työskentelevät, kiinteistöjen ja hautausmaiden ylläpitäjät sekä ihmisten tukena toimivat diakoniatyöntekijät. Tekemistä löytyy myös talouden, hallinnon, viestinnän ja it-alan osaajille.
Meillä Joensuussa seurakunnat ja seurakuntayhtymän palveluyksiköt työllistävät noin 180 henkilöä. Ensi kesänä määrä kasvaa taas kymmenillä, kun kausi- ja kesätyöntekijät ovat mukana vahvuudessa. Varsin monimuotoinen joukko meitä siis löytyy Joensuustakin ja avoimia tehtäviä kannattaa välillä käydä tutkimassa verkkosivuillamme.
Näin pääsiäisen alla on hyvä huomioida myös se, että osa seurakuntien työntekijöistä on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa ja työskentelee siksi osittain pyhäpäivinä ja viikonloppuisin. Tekisitkö sinä mieluummin töitä säännöllisesti arkipäivinä vai voisitko ajatella joustavampaa työnkuvaa? Jos haluat kokeilla, mikä olisi juuri sinulle sopiva kirkon ammatti, käy tekemässä testi osoitteessa evl.fi/kirkon-ammatit-peli.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille töissä ja vapaalla oleville!
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Nauru helähtää usein, kun kirjailija Anna-Mari Kaskinen kertoo työstään. Runoissa, lauluissa, virsissä, musikaaleissa, näytelmissä ja muissa teksteissään hän on toivon välittäjä.
Nauru helähtää usein, kun kirjailija Anna-Mari Kaskinen kertoo työstään. Runoissa, lauluissa, virsissä, musikaaleissa, näytelmissä ja muissa teksteissään hän on toivon välittäjä. Laaja ja monipuolinen tuotanto saa nyt julkista tunnustusta.
Kääntäessään tekstiä Anna-Mari Kaskinen pyrkii kunnioittamaan alkuperäistekstin kirjoittajan ideaa. – Mutta väkisinkin voi joutua siirtämään jonkin ajatuksen eri paikkaan kuin alkuperäisessä tekstissä. Mutta kun saa tekstin toimimaan ja sanat soljumaan, siitä tulee iloinen mieli. Kuva: Hannu Jukola
Marraskuussa Anna-Mari Kaskiselle ojennettiin Luterilaisen Kulttuurin Säätiön tunnustuspalkinto. Joulun alla uutisoitiin vuoden 2022 Kirkon kulttuuripalkinnosta, joka myönnettiin Kaskiselle hänen elämäntyöstään.
Kirjailija kiittää iloisena onnitteluista.
– On hienoa, jos oma työ on tuonut iloa ihmisille. Elämäntyö tosin kuulostaa kovin juhlalliselta. Sitähän tekee aina yhden työn kerrallaan, Anna-Mari Kaskinen hymyilee.
– Eikä elämäntyötä tehdä yksin. Omaan työhöni liittyy paljon ihmisiä, jotka on johdatettu elämääni, joilta olen oppinut ja joista olen kiitollinen. Monia teitä on avautunut yllättäen, ja niitä on lähdetty kulkemaan.
Kaskinen on vaikuttanut kirkon toimintamuotoihin ja jumalanpalvelusten kehittämiseen myös monissa työryhmissä ja projekteissa. Kirjoittaminen on kuitenkin luontevin ilmaisukeino.
– Jo alaluokkien ainekirjoitustunneilla tein mielikuvitusaiheista niin pitkiä aineita, ettei minun tarvinnut kirjoittaa niitä mustekynällä puhtaaksi. Työn myötä kirjoittamisesta on tullut myös keino selvittää, mitä asioista ajattelen.
– Sanat ovat tuttuja työkalujani. Kun olen esimerkiksi tehnyt paljon lauluja, päässäni on ikään kuin riimivarasto. Voin pohtia, mikä sana eri vaihtoehdoista sopisi ääniasultaan ja tavumäärältään kyseiseen kohtaan. Kirjoittaessa ei tarvitse lähteä aina alusta, ja se helpottaa tekstin syntymistä. Silti jokainen tehtävä on erilainen, ei rutiinityötä.
Uusien laulujen tekijäksi
Yksi keskeisiä henkilöitä kirjailijan tiellä on ollut muusikko ja säveltäjä Pekka Simojoki, jonka kanssa Kaskisesta tuli lauluntekijä.
– Opiskeluaikana 1970-luvun lopulla toimimme kansainvälisessä seurakunnassa Helsingissä. Pekka oli lähetystyöntekijöiden lapsena ollut Afrikassa, ja hänellä oli paljon sävellyksiä. Minulla taas oli paljon runotekstejä, jotka olivat syntyneet kahden lukiovuoden kokemuksista Kanadassa.
– Ensimmäinen yhteinen laulumme oli Herra, kädelläsi. Sen synty oli ihme: huomasimme, että Pekan valmis sävel ja minun runoni sopivatkin yhteen!
Herra, kädelläsi tuli mukaan Simojoen ja Kaskisen Afrikkalaiseen gospelmessuun, jonka Suomen Lähetysseura tilasi nuorilta tekijöiltä vuoden 1981 Lähetysjuhlille. Laulusta on tullut suosikki, jota lauletaan niin kasteessa kuin hautajaisissa.
– Aloitimme Pekan kanssa hyvään aikaan. Emme osanneet pelätä haasteita, jotka olivat taitojamme isompia, ja tekemällä opimme. Meihin nuoriin tekijöihin luotettiin ja meidän lauluille oli käyttöä. Lähetysseura tilasi monia töitä. Gospelmessun jälkeen tuli Liekit-musikaali, tunnuslauluja, musiikkidraamoja.
– Tärkeä oli myös levy-yhtiö Finngospel. Sen vetäjä Jan-Erik Lindqvist otti ennakkoluulottomasti kustannettavaksi töitämme, jo Afrikkalaisen gospelmessun, vaikkei ollut kuullut vielä säveltäkään.
– Monet laulumme, joita on eri laulukirjoissa, ovat tulleet ihmisille tutuiksi juuri äänitteiltä.
Yhteistyö Pekka Simojoen kanssa jatkuu, ja uusia lauluja on syntynyt myös monen muun säveltäjän kuten Petri Laaksosen, Jukka Salmisen ja Jaakko Löytyn kanssa.
Virrentekijän asenne
Toinen merkittävä henkilö Anna-Mari Kaskisen työssä on ollut runoilija Anna-Maija Raittila.
– Opiskeluaikana olin mukana Kansan Raamattuseuran opiskelijatoiminnassa, ja kerran ajattelin pyytää Raittilaa iltamme vieraaksi. Afrikkalainen gospelmessun levytys oli ilmestynyt, ja kun soitin hänelle, hän tunnisti minut messun tekstien tekijäksi ja pyysi kirjoittamaan lasten ja nuorten virsiä tulevaan virsikirjaan.
– Vein hänelle tekstejäni, joista Herra, kädelläsi valittiin jo valmiina mukaan (517).
– Sain myös tehtäväksi kirjoittaa isänmaan virren nuorille (581 Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan) ja laulun lapselle, joka syystä tai toisesta elää ilman isää. Jälkimmäinen, Taivaan Isä suojan antaa, ei mennyt heti läpi virsikirjakomiteassa, mutta kirkolliskokouksessa se otettiin mukaan (virsi 503).
– Tämäkin laulu muuten syntyi valmiista tekstistäni ja Pekka Simojoen valmiista sävelmästä, Kaskinen hymyilee.
Virsikirjaan päätyi lopulta seitsemän Kaskisen kirjoittamaa virttä. Viisi niistä on Simojoen sävellyksiä.
Anna-Maija Raittila antoi nuorelle kirjoittajalle kaksi tärkeää ohjetta.
– Hän opetti minulle virrentekijän asenteen: tekijän taitojen pitää jäädä tekstissä taka-alalle, tehtävä on suurempi kuin mitä itse olet.
– Hän myös kehotti käyttämään kirjakieltä, mikä oli virsikirjakomiteankin linjaus. Olin lukenut suomalaisia klassikkorunoilijoita ja käytin sanalyhenteitä, mutta sen jälkeen olen neuvoa noudattanut. Vaikka välillä olisi helpompi lyhentää sanoja, selkeä kieli selkeyttää ja myös vahvistaa laulun sanomaa. Kirjakieli sopii kaikille, ja tuskin sitä nuoretkaan vierastavat.
Kirjoittajana Raittila on ollut Kaskiselle tärkeä vaikuttaja.
– Hienoissa teksteissään hän viitoittaa suuntia, joihin kulkea, mutta kunnioittaa ihmisen omaa valintaa. Varsinkin hengellinen tie on niin herkkä alue, että sillä on syytä kulkea kunnioittaen.
Kääntämisen haasteet
Yhteistyö jatkui 2000-luvun vaihteessa Ruotsin kirkon virsikirjan suomentajina. Yli 500 virren monivuotisen käännösurakan tekivät Raittila, Kaskinen, Niilo Rauhala ja Pekka Kivekäs.
– Olin nuorin, muut silmissäni monumentaalisia hahmoja. Seurasin opiskelijan asenteella, miten he työskentelivät. Mietimme todella tarkkaan, miten sanat ja sävelet toimivat yhteen. Käännöksiä laulettiin aina uudestaan, ja kun jokin ei toiminut, sitä muokattiin. Kenelläkään ei ollut turhaa ylpeyttä, ettei omaa tekstiä voisi muuttaa.
Kokemukset käännöstyöstä olivat hyödyksi, kun 2010-luvulla omaan virsikirjaamme tehtiin lisävihkoa. Siihen tuli paljon kansainvälistä materiaalia, ja omien tekstien lisäksi Anna-Mari Kaskinen suomensi useita virsiä.
– Se oli innostavaa työtä. Virsikirja oli valmistunut 1986, ja kirkossa ja ihmisten hengellisyydessä oli tapahtunut muutoksia. Tarvittiin uudentyyppisiä virsiä.
– Lisävihkoon otettiin mukaan eri kieliä, joilla saman virren voi laulaa. Näitä on esimerkiksi irlantilainen virsi 979 Tulkoon tie sinua vastaan. Samoin mukaan tuli rakkaita lauluja, joita on vuosikymmeniä laulettu, kuten Maan korvessa (971).
– Tuntuu, että näitä virsiä käytetään aika paljon, ja siitä olen iloinen.
Kaskisen käännöstyötä on myös suosittu Kirkko olkoon niin kuin puu (949), jonka teksti ja keinuva sävel välittävät eteläamerikkalaista lämpöä.
– Se oli haaste mutta silti mukava kääntää.
– Haasteena oli saada teksti ja sen sisältö sopimaan sävelmään. Tutkin sekä espanjankielistä alkutekstiä että käännöstä englanniksi. Suomen kieli on erilainen ja siinä on pitempiä sanoja kuin muissa, esimerkiksi God, Dios – Jumala. Onneksi tree on puu!
– Kääntäessä pyrin kunnioittamaan alkuperäistekstin kirjoittajan ideaa, mutta väkisinkin voi joutua siirtämään jonkin ajatuksen eri paikkaan kuin alkuperäisessä tekstissä. Mutta kun saa tekstin toimimaan ja sanat soljumaan, siitä tulee iloinen mieli.
Virsien lisäksi Kaskinen on tehnyt virsikirjan liitteeksi runsaasti tekstejä jumalanpalvelusta ja kirkollisia toimituksia varten. Vaikkapa kasteeseen tai vihkimiseen löytyy numeroista 806–851 uusia lauluja tutuilla sävelmillä.
Laulutekstin pitää soida
Kaskisen laulut istuvat laulajan suuhun ja puhuvat suoraan sydämeen. Onko runon ja laulutekstin kirjoittamisessa eroa?
– Kun kirjoittaa laulua, sanojenkin olisi hyvä olla kuin musiikkia, soida sävelen kanssa luontevasti. Jos musiikissa on pitkä sävel, siihen pitää etsiä pitkä tavu. Virren tekemisessä kiinnitän erityistä huomiota laulettavuuteen ja siihen, miten sisältö avautuu kuulijalle.
– Korona-aikana kirjoitin kirkkovuoden pyhäpäivien messuja varten lauluja, jotka espoolainen kanttori Anna-Liisa Haunio sävelsi. Nämä Voimalaulut on julkaistu laulukirjana ja valikoima niitä myös levynä. Niitä varten tutkin kunkin pyhän tekstiä Raamatusta. Oma näkökulma on hyvä olla, mutta kunnioittaen sitä, missä yhteydessä laulutekstiä tullaan käyttämään.
– Musikaalien lauluissa on enemmän vapauksia, koska tekstiä mietitään tietyn henkilön kautta. Lastenlauluissa taas voin leikitellä sanoilla ja riimeillä.
Lapset ovat tärkeitä
Neljän lapsen äitinä Anna-Mari Kaskinen on kokenut, miten lapsille suunnattua ohjelmaa ja messuja lauluineen tarvitaan.
– Vaikka ihanne on, että kaikenikäiset ovat yhdessä, olisi hyvä järjestää myös tilanteita, jossa kaikki on järjestetty lapsia varten, on katsottavaa ja tekemistä.
Tähän tarpeeseen syntyi 1990-luvulla lasten jumalanpalvelus Mukulamessu, joka suunniteltiin yhdessä perheiden kanssa ja kuunneltiin lasten toivetta, että messussa saisi myös liikkua. Suurimman osan lauluista sävelsi Petri Laaksonen. Messun laulut ovat tulleet tutuiksi, ja Kaskisen ja Jukka Salmisen laulu Rukous on silta löytyy myös virsikirjan lisävihosta (931).
Lasten ja kristillisen kasvatuksen asialla Anna-Mari Kaskinen on myös Lohjan Vivamossa, Kansan Raamattuseuran kurssikeskuksessa. Uusia näytelmiä Raamatun kertomusten pohjalta syntyy Vivamon Raamattukylän teatteriyhteisölle ja Lastenkylään, jonka Kaskinen perusti toimiessaan pari vuotta keskuksen johtajana.
– Lastenkylässä katsotaan näytelmä, kuljetaan luontopolulla, käydään mummolassa ja nikkaroidaan vaarin verstaalla. Siellä on myös kaunis pieni Pyhän Lapsen kirkko. Tervetuloa käymään!
Tämän hetken maailmantilanne on raskas niin lapsille kuin aikuisille, mutta Anna-Mari Kaskinen muistuttaa toivosta.
– Sota on avoin haava. Vaikka kirjoittaisi hyvin vaikeista ja kipeistä asioista, mukana pitää olla toivo, johon tarttua. Ei elämästä pidä tehdä kauniimpaa kuin se on, mutta hyvyyden voima, joka kohtaa todellisuutemme, on aina olemassa, hän sanoo virteen 600 viitaten.
– Toivottomuuteen ei pidä vaipua myöskään, jos kristillisen sanoman näkyvyys kouluissa vähenee. Kirkoilla on vapaus toimia ja kertoa viestiään. Meillä on hienoja kirkkoja – tehdään niihin niin laadukasta toimintaa, että ihmiset jonottavat osallistumaan.
Outi Viitasalo
Anna-Mari Kaskinen
Kirjailija, runoilija, sanoittaja, käsikirjoittaja
Julkaissut kymmeniä runokirjoja, rukouskirjoja, lastenkirjoja ja muita kokoelmia
Lauluja useissa laulukirjoissa
Messuja, musikaaleja ja musiikkidraamoja, näytelmiä
Lastenmaa-lehden päätoimittaja
Neljä kautta kirkolliskokousedustajana
Asunut perheineen yhteensä kuusi vuotta Australiassa
Opiskeluaikana asui Aaro Hellaakosken lesken Lempi Hellaakosken luona
Itsekseen vuokrayksiössä asuva Anne Sormunen tarvitsee apua monissa asioissa. Hän kokee, että kaupungissa avun pyytäminen ja antaminen ei ole kovin luontevaa, mutta tilannetta on helpottanut netistä löytynyt naapuriapusovellus.
Itsekseen vuokrayksiössä asuva Anne Sormunen tarvitsee apua monissa asioissa. Hän kokee, että kaupungissa avun pyytäminen ja antaminen ei ole kovin luontevaa, mutta tilannetta on helpottanut netistä löytynyt naapuriapusovellus.
Anne Sormunen ei uskaltaisi tai kehtaisi pyytää apua vieraalta ihmiseltä, mutta mobiilisovelluksen kautta hän voi pyytää sitä turvallisesti. – On ihanaa, että on hyväsydämisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Se helpottaa avun tarvitsijoita, ja luulisi, että auttajillekin tulee hyvä mieli, Anne toteaa. Kuva: Tea Ikonen
AVUNTARVE. Asun itsekseni vuokrayksiössä Joensuun keskustassa. Tarvitsen apua monissa asioissa, ja luonani käy henkilökohtainen avustaja 2–3 päivänä viikossa. Hän auttaa minua muun muassa kotitöissä, asioiden hoitamisessa ja uimahallissa käymisessä.
COMMU. Jokunen vuosi sitten huomasin netissä mainoksen Commu-sovelluksesta. Se on maksuton mobiilisovellus, jonka kautta voi pyytää ja saada naapuriapua lähialueella. Minua kiinnostaa kaikki uusi ja erikoinen, ja tartuin siihen heti. Olin jo vuosia toivonut, että jotakin sen kaltaista tulisi. Yksinään asuva ihminen, jolla ei ole ketään, keneltä pyytää apua, saa apua sovelluksen kautta. En uskaltaisi tai kehtaisi pyytää vieraalta ihmiseltä apua, mutta sovelluksen kautta sitä voi pyytää turvallisesti.
ILO. Olen saanut paljon apua muilta. Esimerkiksi yksi nuori mies kävi korjaamassa kiikkutuolini. Yksi rouva kävi auttamassa minua kerran siivouksessa, kun minulla ei ollut sillä hetkellä avustajaa. On ihanaa, että on hyväsydämisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Se helpottaa avun tarvitsijoita, ja luulisi, että auttajillekin tulee hyvä mieli.
AVUNANTO. Pyrin mahdollisuuksien mukaan antamaan pienimuotoista apua muillekin. Olin esimerkiksi hiljattain messussa, jossa autoin erään mummon istuimesta ylös, kun lähdettiin ehtoolliselle. Kerran eräs brasilialaisnainen halusi Commussa keskusteluapua suomalaiselta, ja vastasin siihen. Voisin kertoa mielelläni ulkomaalaisille Suomesta, mutta en osaa vieraita kieliä. Jos toinen osaisi edes vähän suomea, voisi käyttää apuna Google-kääntäjää. Se on kyllä hyvä apu.
NAAPURIAPU. Koen, että täällä kaupungissa ei ole kovin luontevaa antaa ja saada naapuriapua, vaikka ihmiset auttavat nykyään toisiaan enemmän kuin aikaisemmin. Sitä pitää vähän etsiä. Paljon on esimerkiksi sellaisia, jotka tarvitsisivat kyytiä. Jos joku on menossa johonkin tilaisuuteen, olisi hienoa, että hän voisi ilmoittaa, jos kyytiin sopisi muitakin.
Retket lähiluontoon, kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntäminen askartelussa ja kierrätyksen opettelu ovat osa seurakuntien ympäristökasvatusta.
Retket lähiluontoon, kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntäminen askartelussa ja kierrätyksen opettelu ovat osa seurakuntien ympäristökasvatusta.
Kontiolahden seurakunnan varhaiskasvatuksenohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan lapset osaavat esittää usein hyviä kysymyksiä luonnosta ja ympäristöstä. Kuvassa Malvalehdon kanssa Aino Laakkonen (vas.), Hilda Niemeläinen ja Tauno Hiltunen. Kuva: Tea Ikonen
Varhaiskasvatuksen työntekijät auttavat suksia päiväkerholaisten jalkaan Kontiolahden seurakuntatalon takapihalla helmikuisena maanantaina. Ulkona ja luonnossa oleminen on varhaiskasvatuksenohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan osa seurakunnan ympäristökasvatusta. Siihen Kontiolahden seurakunnalle tarjoavat hyvät puitteet lähimaasto ja Hirvirannan leirikeskus.
– Leirikeskus on ympäristökasvatuksen kannalta huippupaikka, jossa on paljon tutkailtavaa lasten kanssa. Tällainen ympäristö ruokkii ympäristöystävällistä toimintaa, Malvalehto kertoo.
Ympäristön huomioiminen näkyy seurakunnan varhaiskasvatuksessa myös muun muassa kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntämisenä askartelussa. Lisäksi lasten kanssa opiskellaan, mikä roska tulee mihinkin kierrätysastiaan.
– Lapsilta tulee luontoon liittyen tosi hyviä kysymyksiä, joita sitten yhdessä pohditaan. Vanhemmat ovat nykyään aika valveutuneita, ja lapsilla on hyvä pohja ympäristöystävälliseen toimintaan, Malvalehto arvioi.
Nuorilla on paljon tietoa, mutta kulutuskulttuuri on iso haaste
Joensuun ev.lut. seurakunnissa huomioidaan ympäristöasiat kasvatuksessa erityisesti kierrätyksen ja jätteiden lajittelun kautta.
– Toimintaa suunnitellaan mahdollisimman tarkasti siten, että käytetään jo olemassa olevia materiaaleja ja elintarvikkeita. Mahdollisuuksien mukaan käytössä on myös luonnonmateriaaleja. Rippileireillä meillä on yhtenä päivänä kasvisruokapäivä, kertoo nuorisotyönohjaaja Eeva-Riitta Arffman Pyhäselän seurakunnasta.
Arffmanin mukaan koululaisilla ja nuorilla on paljon tietoa muun muassa kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista, mutta toisaalta tieto ei aina näy teoissa.
– Yksi iso haaste on varmasti kulutuskulttuuri, jossa elämme. Yhä nuoremmat lapset alkavat jo vertailla itseä toisiin. On paineita siitä, että pitää olla merkkivaatteita, uusi puhelin ja tämän hetken suosituimmat lelut.
Ympäristödiplomi vaikuttaa seurakunnissa kaikkeen
Ympäristökasvatus on yksi arviointikohteista, kun seurakunta hakee itselleen Kirkon ympäristödiplomia. Kontiolahden seurakunnalle diplomi myönnettiin viime vuoden lokakuussa, ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymällä diplomi on ollut vuodesta 2010. Ympäristödiplomi vaikuttaa muun muassa seurakuntien energiankäyttöön, kiinteistöjen remontointiin, metsänhoitoon sekä ekologisten puhdistusaineiden, Reilun kaupan hyödykkeiden ja lähituotteiden valintaan.
Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra Jukka Reinikaisen mukaan luomisteologia velvoittaa kristittyjä toimimaan ympäristön hyväksi.
– Näemme luonnon monimuotoisuudessa, rikkaudessa ja kauneudessa Jumalan olemassaolon, ja sen kautta voimme ymmärtää enemmän Jumalasta ja itsestämme. Luonnon tuhoaminen on Jumalan tahdon rikkomista, Reinikainen toteaa.
Reinikaisen mielestä kirkon tehtävä on tuoda toivoa ilmastoahdistuksenkin keskelle.
– Voimme paljon vaikuttaa ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Tehdään ympäristötekoja positiivisella asenteella eikä ahdisteta ihmisiä. Aikuisten tehtävä on ottaa vastuu maailmasta.
Tea Ikonen
Kirkon ympäristödiplomi
Kirkon oma ympäristöjärjestelmä, joka auttaa seurakuntia toteuttamaan ympäristövastuuta toiminnassaan.
Tukee kirkon energia- ja ilmastotavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.
Myöntämiseen liittyvässä arvioinnissa käydään läpi muun muassa jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.
Kampuspappi on läsnä ihmisten arjessa, työssä ja opiskelussa. Oppilaitosyhteistyötä on Joensuussa tehty jo 40 vuotta.
Kampuspappi on läsnä ihmisten arjessa, työssä ja opiskelussa. Oppilaitosyhteistyötä on Joensuussa tehty jo 40 vuotta.
Joensuussa muun muassa Karelia-ammattikorkeakoulussa on oma kampuspappi, jonka juttusille voivat tulla sekä opiskelijat että henkilökunta. Seurakuntien ja oppilaitosten yhteistyötä on tehty jo 40 vuoden ajan. Kuva: Karelia-ammattikorkeakoulu / Markkinointitoimisto Tovari
– Oppilaitospappi on toivon tuoja ja vahvistaja. Elämä voittaa ja asioilla on tapana järjestyä, Markku Fräntilä kuvailee. Hän on toiminut oppilaitospappina yli 13 vuotta.
Seurakuntayhtymällä on kaksi oppilaitos- eli kampuspappia. Markku Fräntilä palvelee Karelia-ammattikorkeakoulussa, ammattiopisto Riveriassa ja ammattiopisto Luovin Liperin yksikössä. Tiina Belovin vastuulla ovat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampus, Riverian Niittylahden koulutusyksikkö ja Joensuun konservatorio.
Yhteistyö rakentuu seurakuntien ja oppilaitosten välisille sopimuksille. Papit ovat kampuksilla kaikkia varten: opiskelijoiden pappi on samalla henkilökunnalle työpaikkapappi. Tiina Belov toimii myös työnohjaajana.
– Jatkuvat muutokset opiskelutavoissa ja henkilökunnan työnkuvassa näkyvät esimerkiksi työn eettisten perusteiden pohtimisena ja opiskelijoiden elämässä uupumuksena, Belov kuvailee. Hän on yli 30-vuotisella kampuspapin urallaan nähnyt erilaisten koulutuspoliittisten päätösten mukanaan tuomia muutoksia.
Papin kanssa voi puhua mistä vain
Kampuspapit koetaan tärkeinä juttukavereina.
– Papille voi tulla juttelemaan asiasta kuin asiasta, Riina Pääkkönen tiivistää monen opiskelijan ja työntekijän tuntemukset. Hän toimii koordinaattorina Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan SILLAT-hankkeessa, joka lisää hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä yliopistolla.
Pääkkönen kertoo, että myös suorituskeskeisyys ja pärjääminen kuormittavat opiskelijoita. Opiskelijoiden yksinäisyys oli jo ennestään iso haaste, ja korona heitti vettä myllyyn.
– Koronavuodet siirsivät kohtaamisia yhä enemmän verkkoon. Ihmisten saaminen takaisin yhteiseen fyysiseen tilaan on ollut haasteellista. Etäyhteisöllisyys on kohtalainen korvike, mutta ei tietenkään korvaa tai ole millään tavalla yhteismitallinen face to face -kohtaamisten kanssa, Markku Fräntilä sanoo.
– Usko Jumalaan antaa edelleenkin elämälle merkityksen, ja kohtaamiset arjessa synnyttävät toivoa. Kristittyinä saamme palvella kukin omissa tehtävissämme, Fräntilä jatkaa.
Kampuspapit tarjoavat keskusteluapua vakaumuksesta riippumatta kaikille, jotka tarvitsevat kuuntelijaa ja rinnalla kulkijaa. Henkilökohtaista keskustelua varten on parasta kysyä aikaa sähköpostitse tai soittamalla.
Yhdessä pohditaan elämää
Kohtaamisen ja yhteisöllisyyden toimintakulttuuria rakennetaan yhteistyössä oppilaitosten hyvinvointi- ja kriisiryhmien sekä oppilaskuntien ja ainejärjestöjen kanssa. Riina Pääkkönen kertoo, että kampuspappi on ollut arvokas apu muun muassa tutorkoulutuksessa, kun on keskusteltu esimerkiksi tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta sekä päihteiden korostuneesta roolista opiskelijoiden vapaa-ajanvietossa.
Itä-Suomen yliopistossa läntistä teologiaa opiskeleva Anna Miettinen pitää paljon Männikköniemen kesäilloista, jotka ovat osa oppilaitosyhteistyön ohjelmaa.
– Niissä illoissa on joka kerta joku seurakunnan työntekijä mukana, joka kertoilee elämänpolustaan ja johdatuksesta. Tykkään kuunnella toisten elämäntarinoita ja sitä, miten he ovat mitäkin valintoja tehneet ja minne elämässänsä päätyneet.
Avulla ja tuella on iso merkitys
Sanomaa rakkaudesta, uskosta ja toivosta viestitään monin tavoin. Tiina Belov jakaa ajankohtaisen ilonaiheen:
– Olemme yhdessä diakoniatyön ja vapaaehtoisten kanssa toimittaneet Ukrainan sotatilanteesta tuleville nuorille yliopisto-opiskelijoille avustuskasseja, joissa on uudessa maassa ja uudessa kämpässä ensi päiville tarvittavat saniteetti-, keittiöväline- ja ruokatarvikkeet.
Karelia-ammattikorkeakoulussa liiketaloutta opiskeleva Markus Talikka arvostaa sitä, että kampuksella on tarjolla tilaisuus keskustella perimmäisistä kysymyksistä ja kuulla evankeliumi Jeesuksesta.
– Yhä pimenevässä maailmassa tämä on tärkeää niin opiskelijoille kuin kaikille muillekin ihmisille.
Hanna Pekkanen
Oppilaitosyhteistyö 40 vuotta
Juhla Joensuun seurakuntakeskuksessa ke 1.3. klo 17.30 alkaen.
Ohjelmassa mm. kahvit, tervehdysten vastaanotto ja Kirkkohallituksen asiantuntija Stiven Naatuksen juhlapuhe.
Ilta päättyy viikkomessuun, jossa saarnaa piispa Jari Jolkkonen. Messu alkaa klo 19.30.
Viime vuosien kouluterveyskyselyt ovat tuoneet esiin huolestuttavia tuloksia tyttöjen hyvinvoinnissa. Yli puolet tytöistä on ollut huolissaan mielialastaan, lähes joka neljäs tyttö koki itsensä yksinäiseksi ja lähes joka kolmas koki kohtalaista tai keskivaikeaa ahdistusta. Osuudet ovat selvästi kasvaneet viime vuosien aikana ja ovat huomattavasti korkeampia kuin vastaavan ikäisillä pojilla.
Kirkkotie 