Papit tarjoavat keskusteluapua Ristinkappelilla pyhäinpäivänä

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Yleisö istuu Ristinkappelin penkeillä. Nainen soittaa viulua yleisön edessä.
Konservatorion laulunopiskelijoiden pyhäinpäivän konsertti Ristinkappelissa on jo perinne. Kuva konsertista vuodelta 2016. Kuva: Anneli Hynninen

Lokakuun taittuessa marraskuuksi vuodenkierrossa on vastassa pyhäinpäivä, jolloin suomalaisilla on tapana muistaa poisnukkuneita läheisiään. Monen askeleet kulkevat pyhäinpäivänä hautausmaalle hiljentymään.

Joensuun hautausmaalla pyhäinpäivä on joulun jälkeen vilkkain haudoilla käymisen päivä. Joensuun seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi arvioi, että eniten väkeä on pyhäinpäivänä 2.11. liikkeellä puolenpäivän jälkeen ja alkuillasta.

– Toisin kuin jouluna, pyhäinpäivänä ei ole hautausmaalla erityisiä liikennejärjestelyitä, koska joulun kaltaista ruuhkaa parkkipaikoilla ei ole. Kävijöitä on kuitenkin paljon, joten maltti on valttia, hän toteaa.

Varovaisuutta kynttilöiden kanssa

Kiviniemi toivoo haudoilla kävijöiden kiinnittävän huomiota myös turvallisuuteen, niin omaan kuin toisten. Tämä korostuu erityisesti Ristinkappelin läheisyydessä sijaitsevalla muistelupaikalla, jolla on erittäin paljon kävijöitä. Kynttilöitä kertyy paikalle valtava määrä.

– Kynttilöitä ei tule asetella liian lähelle toisiaan, koska siitä syntyy allaspalon vaara. Roihuja ei saa tuoda muistelupaikalle lainkaan, muistuttaa Kiviniemi.

Läheisen muistaminen on kunkin henkilökohtainen asia. Sen voi tehdä haluamallaan tavalla, kunhan huomioi, ettei haudalle tuotava koristelu häiritse naapureita eikä loukkaa hautausmaan arvokkuutta. Valintoja voidaan tehdä myös ympäristöä huomioiden.

– Tavallinen kilokynttilä on hyvä valinta, siitä jää vähän jätettä ja se palaa noin 1,5 vuorokautta. Leikkokukkakimppu tai havuseppele voidaan kokonaan kompostoida. Ja vaikka pyhäinpäivänä ihaillaan kynttilöiden paljoutta, yksikin kynttilä valaisee haudan.

– Toivomme, että haudoilla kävijät muistavat lajitella roskat energia-, komposti-, metalli-, lasi- ja ser-jätteeseen. Led-kynttilät ovat yleistyneet hautakynttilöinä. Ne kierrätetään laittamalla kynttilät ser-jäteastiaan tai ostopaikkaan palauttamalla, toteaa Kiviniemi.

Musiikkia ja keskustelua

Haudoilla kävijöillä on mahdollisuus poiketa pyhäinpäivänä Ristinkappelin sisätiloihin niin kuuntelemaan musiikkia kuin hiljentymään, lämmittelemään tai keskustelemaan papin kanssa. Papit päivystävät kappelilla klo 15-18, ja klo 16 kappelissa pidetään pieni hartaushetki.

– Papin kanssa voi tulla keskustelemaan lyhyemmin tai pidemmin niin surusta ja kuolemasta kuin elämästäkin. Mukana on pappeja Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnista. Paikalle voi tulla myös ihan vain hetkeksi lämpimään istumaan, hiljentymään tai rukoilemaan, kertoo Rantakylän seurakunnan pastori Katriina Puustinen.

Musiikki on monelle tärkeä keino käsitellä tunteikkaita ja herkkiä tapahtumia elämässä. Pyhäinpäivänä konservatorion laulunopiskelijat tarjoavat tähän mahdollisuuden konsertillaan Ristinkappelissa klo 13.

Konsertissa on mukana tunnetuimpia hengellisiä lauluja ja muita kaipauksesta ja ikävästä syntyneitä lauluja, kuten Niin kaunis on maa, Tuonne, tuonne kaipaan, Panis Angelicus ja Agnus Dei. Konsertin nimikkokappale Oi muistatko vielä sen virren lauletaan yhteislauluna.

Laulajia säestää Jaroslava Kotorova. Konserttiin on vapaa pääsy; käsiohjelmamaksu 7€ menee opiskelijoiden stipendirahastoon.

Virpi Hyvärinen

* Hautainhoitorahaston ylläpitämä kukkamyymälä Joensuun hautausmaalla Rauhankappelin läheisyydessä on avoinna pyhäinpäivänä 2.11. klo 9-14. Myymälästä on saatavana syyskukkia, havuseppeleitä, leikkokukkia, valmiita kimppuja sekä kynttilöitä.

Kolumni: Pakko ja paratiisi?

Ainoan oikeassa olijan asema ei tee hyvää yhdellekään ihmiselle. Sitä seuraa vaikeus luottaa seuraajien lojaliteettiin ja väkivallan raaistuva kierre, kirjoittaa Anna-Riitta Pellikka koluminissaan.

 

Anna-Riitta Pellikka

Mielenkiintoni Maria Åkerblomia kohtaan heräsi, kun kuulin joitakin vuosia sitten Gustav Björkstrandin esitelmän hänestä. Epäilen, löytyykö Suomesta kovin helposti toista, josta voi faktojen pohjalta saada yhtä värikkään ja rankan elokuvan. Arvostan sen tekijöitä, mutta emmin sen katomista.

Marian kautta herää henkiin se, miten tenhoava ihminen voi tarjota etsintään yhteisön ja päämäärän. Toinen puoli on, miten luottamus saa tekemään uskomattomia asioita: irtaantumaan siihen asti eletystä elämästä, omaksumaan uuden uskomusjärjestelmän ja moraalitajun. Silloin johtaja, omaksuttu aate, usko tai päämäärä tulee auktoriteetiksi, johon luottamiselle on uhrattava oma arvostelukyky.

Ainoan oikeassa olijan asema ei tee hyvää yhdellekään ihmiselle. Sitä seuraa vaikeus luottaa seuraajien lojaliteettiin ja väkivallan raaistuva kierre.

Maria kiinnostaa, koska kääntymistä yksiselitteistä hyvää ja elämän suurempaa tarkoitusta kohtaan on tapahtunut ja tapahtuu aina. Samoin väkivaltaa erilaisissa, pienissä ja suurissa yhteisöissä. Yksin jäämistä välttääkseen joku on valmis taipumaan ja toinen kenties saman sisäisen uhan edessä pakottamaan.

Maria Åkerblomin kohdalla historia on haudannut syitä, miksi hän tarvitsi turvaksi uskollisten paratiisin – tosin niukka tieto hänen lapsuudestaan jäätävää.

Päivää ennen Marian paratiisi -elokuvan ensi-iltaa, kuin toisena palana pakottamisen teemaan, Karjalainen uutisoi perhe- ja lähisuhdeväkivallan lisääntymisestä (Karjalainen 3.10.2019). Tilastokeskuksen mukaan viranomaisille ilmoitetut tapaukset ovat kaksinkertaistuneet vuosikymmenen aikana. Vaikka muutos johtunee asennemuutoksesta ottaa väkivalta puheeksi, se ei vähennä lukujen traagisuutta. 

Kun perheenjäsen on väkivaltainen toista kohtaan: puoliso puolisoa, vanhempi lasta, lapsi vanhempaa tai sisarus sisarusta kohtaan, toistuu suhteessa pakottamisen itsepintainen ja monisyinen teema. Yksi tekijä on kuitenkin usein halu luoda oma paratiisi, sellainen elämä, joka itsestä tuntuisi hyvältä, ja toisen tahto tuntuu uhkaavan sitä. On vaikea luottaa, että yhdessä onnistuisi ja paratiisi muuttuu pakottamisen kierteeksi.

Suurimman askelen kohti parempaa näen siinä, jos väkivaltaa käyttävä vapautuu omasta pakostaan. Ei silloinkaan pääse paratiisiin mutta lähemmäksi toista.

Anna-Riitta Pellikka
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
anna-riitta.pellikka@evl.fi

Mielenosoituksia ja TET eduskunnassa -Oskari Mehtätalo haluaa vaikuttaa ilmastoasioihin

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu
vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Oskari Mehtätalo seisoo rappusissa.
”Sanotaan, että kiinalaisetja intialaiset tekevät niin paljon päästöjä, ettei meidän valinnoilla ole vaikutusta. Tosiasiassa yksittäisen intialaisen päästöt ovat murto-osa suomalaisen päästöistä. Yksittäinen suomalainen voi tehdä paljon enemmän kuin yksittäinen intialainen”, sanoo 9-luokkalainen ilmastoaktiivi Oskari Mehtätalo. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. MIELENOSOITUKSET. Olemme järjestäneet Joensuun ilmaston uorten porukalla tänä vuonna neljä ilmastomielenosoitusta. Aluksi meitä oli kolmen nuoren ryhmä, mutta nyt epävirallisessa porukassa on jo 10-20 yläkoululaista ja lukiolaista. Viimeisimmässä mielenosoituksessa 27.9. oli mukana noin 400 ihmistä. Pidämme ilmastoasiaa esillä, koska sitä täytyy pitää esillä. Iskulauseemme on ”Teidän päätös, meidän tulevaisuus”.

2. MOTIVAATIO. Kotonani on aina puhuttu ilmastoasioista , ja seuraan aktiivisesti aiheeseen liittyviä raportteja sekä uutisointia erityisesti Yleltä. Minua huolestuttaa oma ja maailman tulevaisuus, mutta ilmastoahdistusta minulla ei ole. Tiedostan ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat ja tiedän, että niille täytyy tehdä jotakin.

3. VALINNAT. Omassa elämässäni olen ottanut ilmastoasiat huomioon esimerkiksi siinä, että olen koko syksyn ajan kulkenut päivittäin pyörällä 15 kilometrin koulumatkat. Meillä kotona ei syödä juurikaan lihaa, kodissamme on otettu huomioon ympäristövaikutukset ja olen lentänyt viimeksi 2-vuotiaana, vaikka olen matkustanut Venetsiaankin saakka. Koulussamme Joensuun steinerkoulussa tehtiin myös päätös, että jos leirikouluun lennetään, päästöt pitää kompensoida. Lähdemme bussilla leirikouluun Puolaan.

4. AIKUISET. Aikuisille haluan sanoa, että mielestäni on vähän itsekästä, jos ajattelee että minä nyt vain haluan lentää tai syödä lihaa. Vanhempien ihmisten kulutus on pois nuoremmilta sukupolvilta. Pyydän, että aikuiset yrittäisivät tehdä jotakin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaikka yhden ihmiset valinnat eivät niin paljon merkitse, se merkitsee, jos monet tekevät samat, hyvät valinnat.

5. VAIKUTTAMINEN. Olemme ideoineet ilmastonuorte n kanssa esimerkiksi koulukierrosta, jolla kävisimme kertomassa alakoululaisille ilmastonmuutoksesta. Mielenosoituksista minulla on herännyt kiinnostus vaikuttamiseen ja politiikkaan. Siksi halusin lähteä TET-jaksolla eduskuntaan. Pääsin kansanedustaja Jenni Pitkon eduskunta-avustaja Eetu Kreivin mukana tutustumaan eduskuntatyöhön. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettava. Pääsin mukaan puheenvuoron valmisteluun, kokouksiin ja katsomaan vähän budjettineuvottelujakin.

Virpi Hyvärinen

 

Sana: Rakkauden kaksoiskäsky

Onko parisuhteen ja perheen jäsenten välisellä rakkaudella jotain tekemistä lähimmäisen rakkauden kanssa? pohtii Kati Häkkinen hartauskirjoituksessaan.

”Anna meille voimaa rakastaa”

 

Puolisoni ja minut kutsuttiin haastateltavaksi ”Iltaan rakkaudelle”. Liekö ajatuksena ollut, että pitkään yhdessä ollut pari tietää jotakin rakkaudesta. Illan aikana selvisi, että enemmän oli kyse sitoutumisesta ja suhteen hoitamisesta kuin rakkaudesta tunteena.

Rakkaus puolisoa, lapsia ja lapsenlasta kohtaan on jokainen omanlaisensa rakkauden laji. Jokaisessa rakkauden lajissa on mukana vahvaa tunnetta, halua olla lähellä, mutta mukana ovat myös sanat sitoutuminen ja tahtominen.

Onko parisuhteen ja perheen jäsenten välisellä rakkaudella jotain tekemistä lähimmäisen rakkauden kanssa? Raamatun rakkauden kaksoiskäsky antaa hyvän pohjan toisesta ihmisestä välittämiselle. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” vie meidät yhden elämän tärkeimmän perusasian äärelle.

Meidät kutsutaan rakastamaan ja hyväksymään oma itsemme. Meitä kutsutaan rakastamaan ja hyväksymään toinen ihminen lähellä ja kaukana sellaisena kuin hän on.

Lähimmäisen rakastaminen ei ole pahojen tekojen tai laiminlyöntien hyväksymistä. Se on ihmisen hyväksymistä. Rakkauteen liittyy armollisuus toista ja itseään kohtaan, anteeksiantamisen ja anteeksipyytämisen vaativa taito.

Rakkaudesta on tehty paljon lauluja. Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu ”Rakkaus on lahja Jumalan” on itselleni erityisen merkityksellinen. Tätä laulua olen laulanut puolisoni karonkassa monta vuotta sitten. Tänä kesänä lauloimme tätä laulua puolisoni ja tyttäreni apen kanssa tyttäreni häissä.

Laulun sanat sopivat ajatukseen ihmisten välisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Se kutsuu meitä välittämään toisistamme ja näkemään Jumalan rakkauden merkityksen omassa elämässämme.

”Vaikka minä voisin vuoret siirtää, enkeleiden kieltä puhuisin, mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen, jos rakkautta tuntisi mä en. Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa, sillä rakkaus on lahja Jumalan.”

Tämä laulu kuului myös Ilta rakkaudelle -tilaisuuden ohjelmaan. Sitä oli hyvä laulaa yhdessä ihmisten kanssa, jotka pohtivat omaa parisuhdettaan ja suhdettaan Jumalaan. Olkoon kolmannen säkeistön sanat ”anna meille voimaa rakastaa” rukouksena tänään, kun ajattelemme läheisiämme ja lähimmäisiämme.

Kati Häkkinen
perheneuvoja ja pappi

Kuvituskuva tulevan sunnuntaina teemasta Rakkauden kaksoiskäsky
Ensi sunnuntai on 19. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on Rakkauden kaksoiskäsky. Kuva: Anniina Mikama

Mistä uusia lähetysaktiiveja?

Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.

Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.

Lähetyspiirin väki istuu pöydän ääressä.
Niinivaaran lähetyspiiriin otetaan mielellään vierailijoita. Kansanlähetyksen kautta Etiopiassa lähetteinä olleet Mika ja Tania Lehtinen kävivät lokakuussa piirissä kertomassa Etiopian vuosistaan ja työstään sikäläisessä hiv-projektissa. Kuvassa etualalla Mika Lehtisen (vas.) lisäksi lähetyssihteeri Arja Ryynänen ja pastori Timo-Ilkka Antikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Miten voivat Kirkkotien levikkialueen seurakunnissa perinteiset lähetyspiirit? Kohtuullisesti voivat – piirejä on etenkin maaseudulla vielä varsin runsaasti, mutta kävijäkunta on kovasti ikääntyvää. Kaupunkialueilla useat perinteikkäät piirit ovatkin rivien harvetessa jääneet tyystin historiaan.

Heille, jotka piireissä käyvät, kokoontumiset ovat kuitenkin Pielisensuun seurakunnan lähetyssihteeri Arja Ryynäsen mukaan varsinainen henkireikä.

– Piiriläisten silmistä oikein loistaa auttamisenhalu. He haluavat antaa omastaan, pienistä eläkeläisten tuloistaan heikompiosaisten hyväksi.

– Monet ovat olleet mukana pitkään, ja jatkavat niin kauan kuin jaksavat. On meillä Niinivaaran lähetyspiirissä ollut satavuotiaitakin mukana, kertoo Ryynänen.

Omat nimikkölähetit tutuiksi

Perinteisen lähetyspiirin ideana on tutustua oman seurakunnan nimikkolähetteihin ja lähetyskohteisiin, rukoilla lähettien ja kohteiden puolesta sekä kerätä lähetykselle varoja. Juuri tällainen Niinivaaran lähetyspiirikin on.

– Kyllä me Raamattuakin tutkitaan yhdessä, ja laitetaan viestiä läheteille, että me muistetaan heitä. Kirjoitetaan kortti ja laitetaan kaikkien nimet alle, kertoo Ryynänen.

Läheteiltä takaisin päin tulevat kirjeet ovat piiriläisille tärkeitä.

– Kaikilla vanhuksilla ei ole tietokoneita. Lähettien kirjeitä jaetaan piireissä. Katsomme myös videoita ja valokuvia lähetyskohteista. Joskus käy vierailijoitakin.

– Sitten meillä on näitä käytännön tekijöitä, jotka häärivät lähetysmyyjäisissä neljästi vuodessa. Suunnittelemme yhdessä tarjoilut ja mitä leivotaan, kertoo Ryynänen.

Hyvin samantyylistä lähetyspiiritoiminta on myös Kontiolahdella, jossa piirejä on vielä erityisen runsaasti toiminnassa.

– Esimerkiksi Kulhon seudulla kodeissa kokoontuvassa diakonialähetyspiirissä on hienoa se, että piiriläiset huolehtivat, että iäkkäämmätkin saavat kyydin piiriin, kertoo lähetyssihteeri Eija Romppanen.

– Toivoa naisille -lähetyspiirissä puolestaan kerätään varoja Sanansaattajien kautta tehtävään medialähetystyöhön Intiaan. Yhdellä kokoontumiskerralla saamme
usein kasaan 140 euroa, jolla saa maksettua yhden tamilinkielisen radio-ohjelman. Ohjelmilla tarjotaan tietoutta muun muassa naisten aseman parantamiseksi. Vasta oli aiheena esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta.

Lähetystyö muuttuu

Lähetyspiiriläisten ikäjakauma painottuu Kontiolahdellakin sinne iäkkäämpään päähän. Totuus on Romppasen mukaan se, että lähetysaktiiveja pitäisi syntyä uusia, jotta piirit jatkuisivat tulevaisuudessakin. Toisaalta lähetystyön tulee saada uusia muotoja ja perinteisten piirien tilalle tulisi syntyä uudenlaista toimintaa, joka kiinnostaisi nuorempaa ikäpolvea.

Joensuun ja Rantakylän seurakunnissa lähetyspiirien määrä on vähentynyt takavuosista jo selvästi. Kansainvälisen työn ohjaajat Ulla Rissanen ja Topi Nieminen nostavat esiin koko lähetysajattelun muuttumisen vaikutuksen piirien vähenemiseen.

– Missiologinen ajattelu on muuttunut niin, ettei lähetystyötä nähdä enää pohjoisesta etelään suuntautuvana, vaan kaikkialta kaikkialle tapahtuvana, toteaa Nieminen.

Virpi Hyvärinen

 

Lähetyspiirejä seurakunnissa

• Niinivaaran lähetyspiiri to 17.10., 31.10., 14.11. ja 28.11. klo 13 Pielisensuun kirkolla.
• Medialähetyspiiri Niinivaaralla kerran/kk, Tiaisenkatu 16 A 4.
• Vakkapiiri joka toinen to klo 18 Rantakylän kirkolla 12.12. saakka.
• Tölpän lähetyspiiri Pyhäselässä joka kk:n 1. ma klo 15, Tölpäntie 61.
• Savikko-Niittylahden lähetyspiiri Pyhäselässä kodeissa n. kerran/kk.
• Lähetyspiiri pe 11.10. ja 8.11. klo 14 Hyvänmielen Tuvalla Enossa.
• Lähetyspiiri joka to klo 13 Uimaharjussa, Keskustie 5.
• Aseman lähetyspiiri Kontiolahden srk-keskuksella ma 28.10., 11.11., 25.11. ja 9.12. klo 15.
• Toivoa naisille -medialähetyspiiri ti 19.11. klo 13 Lehmon srk-kodilla.
• Rukous-raamattu-lähetyspiiri Paiholassa (Ukkosentie 6) parillisten viikkojen to klo 18.
• Kulho-Iiksi-Kotalahti-lähetyspiiri kodeissa, lisät. Maria Ratilainen, p. 050 495 6616.
• Miesten toimintapiiri Kontiolahdella, lisät. Pentti Puustinen p. 050 351 4356

Matti Nevalaiselle tunnustusta Saapas-työstä

Palveluoperaatio Saapas myönsi Nevalaiselle Vuoden Saapasteko -kiertopalkinnon valtakunnallisilla Saapas-päivillä Pieksämäelle 29.9.2019. Palkinto jaettiin nyt toista kertaa.

Matti Nevalainen seisoo palkintopolaali kädessään.
Matti Nevalainen palkittiin Saapas-päivillä Pieksämäelle 29.9.2019. Kuva: Hensku Kettusaari

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen on saanut valtakunnallista tunnustusta työstään nuorten parissa.

Nevalainen toimii Joensuun Saapas-ryhmän vastaavana ohjaajana. Vuoden Saapasteko -kiertopalkinnon perusteluina todettiin Nevalaisen ansiokas työ Saappaan ja erityisesti NettiSaappaan kehittämiseksi. Lisäksi Nevalainen sai kiitosta uusien innovaatioiden käyttöönotosta.

Palveluoperaatio Saapas on yksi osa ev.lut. kirkon nuoriso- ja erityisnuorisotyötä. Saappaan toiminta muodostuu yöpäivystyksestä sekä festivaali- ja NettiSaapas-toiminnasta. Ideana on toimia keskustelukumppanina, avun antajana ja opastajan siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. NettiSaappaan kautta nuoret tavoitetaan myös sosiaalisessa mediassa.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisnuorisotyö käynnisti uusimpana toimintonaan Moottoripajan lokakuun alussa. Kuurnankadulla sijaitsevan pajan toiminta on suunnattu 15–25 -vuotiaille nuorille. Pajalla voi laittaa ja korjata ohjatusti omaa moottoroitua kulkupeliään. Toiminnan vakiintuessa tavoitteena on tehdä myös yhteisiä projekteja ja osallistua moottoripajojen valtakunnallisiin tapahtumiin.

Sari Jormanainen

Herättäjäjuhlien juhlatunnus: Lohduksi toisillemme

Kesällä 2021 Joensuussa järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnus on Lohduksi toisillemme. Herättäjä-Yhdistyksen hallitus päätti juhlatunnuksesta 5.10.2019.

Kesällä 2021 Joensuussa järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnus on Lohduksi toisillemme. Herättäjä-Yhdistyksen hallitus päätti juhlatunnuksesta 5.10.2019. Siionin virrestä numero 180 löytyvät sanat tulevat näkymään kaikessa Joensuun herättäjäjuhlien viestinnässä.

Sanallisesta juhlatunnuksesta järjestettiin yleisökilpailu, joka päättyi elokuun puolivälissä. Määräaikaan mennessä kilpailuehdotuksia jätettiin kaikkiaan 92.

Ensimmäisen karsinnan ehdotuksista teki Joensuun herättäjäjuhlien työvaliokunta, joka nimesi 16 ehdotusta jatkoon. Työvaliokunta painotti valintakriteereinään mm. karjalaista iloisuutta, laulun ja veisuun perinnettä Pohjois-Karjalassa ja myönteisyyttä sekä helposti ymmärrettävyyttä.

Seuraavassa vaiheessa juhlatoimikunta valitsi ehdotuksista kolme finalistia. Finaaliin edenneet ehdotukset toimitettiin Herättäjä-Yhdistyksen hallitukselle, joka teki lopullisen päätöksen juhlatunnuksesta.

Voittajaksi valittu juhlatunnus Lohduksi toisillemme viestii Herättäjä-Yhdistyksen hallituksen mukaan vahvasti lähimmäisenrakkaudesta ja yhteisöllisyydestä. Tunnus viittaa myös kaiken lohdun antajaan, Jumalaan. Perusteluissa todetaan tunnuksen olevan myös lyhyt ja napakka, minkä vuoksi se on helppo sijoittaa visuaaliseksi elementiksi niin ohjelmaoppaaseen kuin juhlaporttiinkin.

Sari Jormanainen

Kukkolan joulukuvaelmaan etsitään Simeonia

Perinteinen Kukkolan Ja tapahtui niinä päivinä -joulukuvaelma kaipaa uusia näyttelijöitä. Erityisen suuri tarve olisi löytää näyttelijä Simeonin rooliin.

Sotilaita esittävät näyttelijät istuvat nuotion ääressä.
Talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi marraskuussa 80 vuotta. Tapahtui niinä päivinä -joulukuvaelmaan liittyy kohtaus, jossa sotilaat viettävät jouluaattoa kaukana kotoa tykkitulen ja tulipalojen varjossa. Kuva: Matti Piiroinen

Perinteinen Kukkolan Ja tapahtui niinä päivinä -joulukuvaelma kaipaa uusia näyttelijöitä. Erityisen suuri tarve olisi löytää näyttelijä Simeonin rooliin.

Kukkolan Metsäteatterin joulukuvaelma kertoo Jeesuksen syntymästä perustuen jouluevankeliumiin. Näytelmä sisältää myös osuuden Talvisodan joulusta rintamalla, jossa sotilaat tykkien paukkuessa kaipaavat kotoista joulua ja perhettään.

– Monet näyttelijämme ovat jo melko iäkkäitä ja nyt esimerkiksi Simeonia näytellyt henkilö on siirtymässä seuraamaan esitystä katsomon puolelta. Tarvitsisimmekin uuden henkilön tähän rooliin. Mukava olisi saada näyttelijöitä myös niin sanotusti reserviin, jos nykyisille näyttelijöille tulee esteitä, kuvaelman käsikirjoittaja ja ohjaaja Oiva Vuotilainen sanoo.

Joulunäytelmään osallistumisesta kiinnostuneet voivat olla suoraan yhteydessä Oiva Voutilaiseen (p. 050 351 3352). Ensimmäinen näyttelijöiden kokous pidetään 27.10.2019 klo 14 Kukkolassa. Varsinaiset harjoitukset käynnistyvät 12.11.2019. Kenraaliharjoitus on 14.12.2019.

Joulukuvaelma esitetään Kukolan tilan yhteydessä sijaitsevassa Kukkolan Metsäteatterissa (Vanha Valtatie 70, Joensuu) 15.12. ja 22.12. Molempina sunnuntaina on kaksi näytöstä. Näytökset alkavat kello 13 ja kello 15.30.

Joulukuvaelmassa on mukana on n. 20 harrastajanäyttelijää, hevonen, lampaita ja aasi. Joulukuvaelman tekoa tukevat monet eri tahot, myös Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä ja Joensuun kaupunki ovat tukijoiden joukossa.

Sari Jormanainen

Monen portaan vaikuttamista

Jo viime syksyn vaaleissa puhuttiin useaan otteeseen siitä, miten seurakuntavaalien kautta on mahdollista vaikuttaa myös kokonaiskirkon asioihin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olla nyt käsillä.

Viime syksynä Suomen ev.lut. kirkossa toimitettiin seurakuntavaalit. Seurakuntavaaleilla valittiin uudet luottamushenkilöt seurakuntien päätöksentekoon.

Joensuun seurakuntayhtymässä päättäjiä valittiin sekä seurakuntaneuvostoihin että yhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Vaaleilla valitut päättäjät ovat tehneet pian vuoden verran tärkeää työtä seurakuntien ja seurakuntalaisten hyväksi.

Nyt edessä on toisenlainen, mutta myös hyvin tärkeä tehtävä. Jo viime syksyn vaaleissa puhuttiin useaan otteeseen siitä, miten seurakuntavaalien kautta on mahdollista vaikuttaa myös kokonaiskirkon asioihin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olla nyt käsillä.

Kirkon korkeimman päättävän elimen, kirkolliskokouksen, edustajat valitaan vaaleilla helmikuussa. Kirkolliskokouksen maallikko- ja pappisedustajille järjestetään omat vaalit. Pappisedustajien vaaleissa äänioikeutettuja ovat luonnollisesti papit.

Maallikkoedustajien vaaleissa äänioikeus on nykyisillä seurakuntien vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä. Kirkkotien jakelualueella olevat Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan luottamushenkilöt pääsevät siis helmikuussa äänestämään Kuopion hiippakunnan kirkolliskokouksen maallikkoedustajista.

Vaikuttamisen mahdollisuus ei ole kuitenkaan ainoastaan nykyisillä luottamushenkilöillä. Kaikissa vaaleissa tarvitaan ehdokkaita, joita äänestää. Kirkolliskokouksen maallikkoehdokkaaksi voi asettua täysi-ikäinen seurakunnan jäsen. Ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä, joten mietihän kiinnostaisiko sinua pyrkiä kirkon ylimpien päätöksentekijöiden joukkoon?

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa vuosi sitten – Kirkko säilyy muistoissa

Sunnuntaina 23.9.2018 moni heräsi järkytykseen. Vuonna 1770 rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko oli tuhoutunut tulipalossa.

Sunnuntaina 23.9.2018 moni heräsi järkytykseen. Vuonna 1770 rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko oli tuhoutunut tulipalossa.

Ihmiset istuvat Kiihetlysvaaran rauniokirkon penkeillä kuuntelemassa pastori Jukka Erkkilän puhetta kirkon menettämisen muistopäivän rukoushetkessä.
Menetetyn kirkon vuosipäivän tunteikas rukoushetki keräsi rauniokirkon penkit täyteen Kiihtelysvaarassa sunnuntaina 22.9.2019. Kuva: Sari Jormanainen.

Kiihtelysvaaran kirkon menettämisestä on kulunut vuosi. Lähes 250-vuotias puukirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa varhain sunnuntaiaamuna 23.9.2018. Kirkon menettämisen vuosipäivää vietettiin rukoushetken merkeissä menetetyn kirkon paikalle rakennetussa rauniokirkossa sunnuntaina 22.9.2019.

Kirkon palo järkytti joensuulaisten lisäksi ihmisiä ympäri Suomen. Pian palon jälkeen surun keskeltä nousi vahva yhteisöllisyys, joka on kantanut aina näihin päiviin saakka. Ihmiset ovat halunneet osallistua uuden kirkon rakentamiseen. Esimerkiksi Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran Martat ovat valmistaneet kirkkotekstiilejä palaneiden tekstiilien tilalle.

Rauniokirkko ahkerassa käytössä – penkit tehty talkoovoimin palossa tuhoutuneista puista

Vapaaehtoisten voimin palaneen kirkon paikalle on rakennettu myös rauniokirkko. Rauniokirkon penkit on tehty talkoovoimin palossa vaurioituneista puista. Rauniokirkko on ollut ahkerassa käytössä kesän aikana.
– Rauniokirkossa on ollut useita tilaisuuksia kuten lauluilta juhannuksena, kansanlaulukirkko keskikesällä, Kiihtelysvaaran alakoulun koulukirkko syksyllä ja on kirkossa vihitty myös avioliittoon. Lisäksi olen huomannut, että kirkon penkeillä käy istumassa aika usein seurakuntalaisia, tuttuja ja tuntemattomia. Se on hieno paikka, kun vain haluaa olla, Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherran Anne Angervo sanoo.

Kiihtelysvaaran hyväksi on tehty myös lahjoituksia ja kerätty rahaa. Kirkon rakennusrahastoon oli kertynyt syyskuun puoliväliin mennessä reilut 38 500 euroa. Kiihtelysvaara-seura käynnisti vuoden alussa kirkkokeräyksen, johon on kertynyt reilun kahdeksan kuukauden aikana noin 167 000 euroa.

Nokian seurakunnan lahjoittama flyygeli soi ensi kertaa rauniokirkossa

Yksityisten ja yritysten lisäksi myös seurakunnat ovat huomioineet Kiihtelysvaaran menetyksen ja halunneet antaa tukensa. Viimeisimpänä lahjoituksena Nokian seurakunta lahjoitti Vaara-Karjalan seurakunnalle sisäilmaongelmista kärsivässä seurakuntakeskuksessa sijainneen flyygelin, joka soi ensi kertaa Kiihtelysvaaran rauniokirkossa pidetyssä rukoushetkessä sunnuntaina. Flyygeliä tullaan käyttämään vain ulkotiloissa, missä se soveltuu hyvin soitettavaksi säiden niin salliessa.
– Olemme liikuttuneen kiitollisia Nokian seurakunnan meitä kohtaan tuntemasta myötätunnosta ja lahjoituksesta, sanoo Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo.

Työryhmä tekee esityksen tulevan kirkon koosta ja kustannuksista

Pari kuukautta palon jälkeen kokoontunut Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto päätti, että palaneen kirkon paikalle rakennetaan uusi kirkko. Parhaillaan uuden kirkon suunnittelutyötä tehdään hankesuunnittelun työryhmässä.
– Työryhmän tehtävänä on tehdä esitys tulevan kirkon koosta ja kustannuksista. Selvitystyössä käytetään apuna mm. väestöennusteita ja tilastoja kirkon käyttöasteesta. Tavoitteena on, että Kiihtelysvaaraan saadaan mahdollisimman hyvin toimiva kirkko. Työryhmä pohtii myös sitä, voisiko kirkossa olla tiloja myös muille toiminnoille, hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtaja Heimo Karhapää kertoo.

Hanketyöryhmän on määrä saada raporttinsa valmiiksi tammikuussa 2020, jolloin suunnitelmat tulisivat yhteisen kirkkovaltuuston käsittelyyn kesäkuussa. Karhapään toiveissa on kuitenkin, että raportti valmistuisi jo joulukuussa pidettävään yhteisen kirkkovaltuuston kokoukseen.
– Tämä vaatii kuitenkin nopeaa työskentelyä. Ennen valtuustoa suunnitelmat käyvät vielä kiinteistötoimikunnassa, Vaara-Karjalan seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa, Karhapää pohtii.

Uusi kirkko käyttöön aikaisintaan vuosina 2022-2023

Yhteisen kirkkovaltuuston hyväksyttyä hankesuunnittelun työryhmän suunnitelmat, on aika käynnistää varsinainen rakennuksen suunnittelu. Aikatauluarvioiden tekeminen on tässä vaiheessa vaikeaa, koska mukana on monta tahoa.
– Museovirastolta on pyydettävä lausunnot suunnitelmista ja kirkkohallituksen on hyväksyttävä pääpiirustukset. Karkeasti arvioituna rakennuksen suunnittelu ja rakentaminen vie noin kolme vuotta, Karhapää pohtii.

Karhapään arvioiden pohjalta uusi kirkko voisi olla käytössä mahdollisesti vuosien 2022–2023 paikkeilla. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hanke etenee ilman mutkia.

Sari Jormanainen