Kirkkotie

Näkökulma: Kukaan meistä ei halua menettää kasvojaan

Istahdin it-asiantuntijamme Javanaisen Mikaelin kanssa sattumalta saman pöydän ääreen. Luimme molemmat sanomalehtiä, joiden otsikot hehkuivat vaikeasti ymmärrettäviä, harkittuja eliminointeja ja ohjusiskuja, levottomuutta ja tarkkailua siitä, miten maiden johtajat tapahtumiin reagoivat ja mitä sanoja he käyttävät. Sanomalehtien katselusta kehkeytyi mielenkiintoinen kahvipöytäkeskustelu. Kenellä on lopulta mahdollisuus olla lietsomatta lisää uhoa vai eskaloituvatko tapahtumat yhä kovemmiksi?

Mikä on se taho tai ketkä ovat ne henkilöt, jotka kasvojen menettämisen pelossa ehkä koventavat otteitaan? Mikä on riittävä vastaus tapahtumiin niin, ettei valtioiden sisäinen valtataistelu ryöpsähdä väkivallaksi? Erityisesti Lähi-idän valtioiden hauras tasapaino suistuu helposti ääriliikkeiden vallaksi. Poissuljettua se ei ole näköjään länsimaissakaan.

Omassa maassaan jokaisen valtaa pitävän on oltava uskottava pitääkseen asemansa. Tämä on totta yhtälailla Suomessa, Amerikan Yhdysvalloissa kuin Iranissakin. Muoto on erilainen riippuen siitä, toteutuuko valta demokratian vai diktatuurin keinoin. Joka tapauksessa maapallomme ei kestä uskottavuuden todentamista ohjuksin. Suomessa vallanvaihto tapahtuu nykyään – Luojan kiitos – rauhanomaisin keinoin. Enää ei tarvita1900-alun Verikoirat-järjestöä eikä salamurhia. Siitä saamme kiittää tylsältä tuntuvaa mutta toimivaa systeemiämme, jonka rakentamiseen ovat yhdessä osallistuneet eri tavoin ajattelevat puolueet, kirkot ja yhteisöt. Välillä kiivaasti riidellen, mutta silti yhdessä.

Erilaiset mielipiteet ja niiden kanssa toimiminen on arkista elämää meille jokaiselle. Osalle oma mielipide on ainoa oikea eikä muita voi olla. Toisille on haasteena oman mielipiteen muodostaminen ja varsinkin sen ilmaiseminen. Molemmissa tapauksissa rakentavaan keskusteluun tarvitaan rohkeutta; rohkeutta kuunnella erilaista näkökulmaa tai rohkeutta tuoda esiin oma näkemyksensä. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä tarvitaan tunteiden lukutaitoa. Muoto muuttuu hieman tilanteen mukaan, mutta periaate näyttää olevan aika lailla sama. Samat lainalaisuudet ovat läsnä suurten johtajien ja meidän tavallisen pulliaisten kanssakäymisessä.

Myönteistä on se, että meillä on mahdollisuus kasvaa ihmisyydessä, sillä kaikki kanssakäyminen on mahdollisuus uuden oppimiseen. Lasten ja erityisesti teini-ikäisten vanhempana joutuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa rajanveto on välttämätöntä. On mahdotonta välttyä ristiriidoilta ja kiistoilta. Ehdottomuus ja jyrkkyys ei kuitenkaan ole tapa, jolla rakentavaa rajaa vedetään. Niiden vaarana on huomaamatta rakentuva muuri, jota kumpikaan ei oikeasti halua.

Nyt jo aikuisten lasten kanssa oli useita tilanteita, joissa oli oltava se tylsä ja tyhmä äiti. Minun kieltoni oli varmasti lasten ajatusmaailmassa suuri henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuva isku. ”Ei, nyt ei todellakaan syödä herkkuja, vaikka niitä tuossa pöydällä onkin. Ruoka on kohta ja se syödään ensin.” Metrin korkeudelta kuuluu selkeä mielipide: ”Tyhmä äiti.” Otan vakaasti tehdyn arvion vastaan. En lähde haastamaan mielipidettä, siihen ei ole tarvetta. Metrin mittainen ihminen kääntyy takaisin leikkeihin eikä siitä sen enempää. Molemmat säilyttivät kasvonsa.

Saila Musikka
diakoniatyöntekijä, Pielisensuun seurakunta

Sana: Toivon tähden matkaan lähden

Sama valo lähettää yhä matkalle, pyhille paikoille, elämän keskelle kuulemaan ihmisen tarinaa, tuomaan toivoa hätääntyneille, osallistumaan osattomuuteen. Maailman lapsilla on nälkä, ruoan nälkä, oppimisen nälkä, vanhemmuuden nälkä.

Mistä ottaisi edes vähän, tuolle ovelle tulleelle, hyvään tarkoitukseen rahaa keräävälle ihmiselle. Miten sanoisi, että ei ole, on vain vähän ruoanlaittotarpeita eivätkä nekään riitä, lapset tarvitsevat jokapäiväisen leipänsä. On pakko haudata häpeänsä, hakea avustusta ruokaan ja koulukirjoihin, on jaksettava olla äiti tänäänkin.

Äiti-Marialla oli käärö sylissään, tulevaisuuden toivo, isällä kyyhkyset uhrina – perheen rukous ja lahja Jumalan huoneelle. Toivo, lupaus ja kipu – äidin sydän, joka jo jotain isompaa on aavistellut, löytää saman viestin nyt Simeonin sanoissa. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut… valon, joka koittaa pakanakansoille.”

Toivon tuoja, hän, joka lepäsi äsken äitinsä sylissä, kansoille luvattu lohdutus, on temppelissä läsnä. Pyhä Henki johdatti Simeonin pyhäkköön, nosti hänen kansalleen ja koko maailmalle luvatun lohdun vanhuksen käsivarsille. Yhteen pieneen elämään kätkeytyi kaikki tämä, jonka äärellä me olemme tänään.

Jeesus Kristus, maailman valo, loistaa kirkkaana siellä, missä kiitetään Jumalaa kaikista elämän lahjoista. Erityisen kirkkaana pyhä valo valaisee siellä, missä pimeys uhkaa niellä, missä kamppaillaan selviytymisen äärirajoilla. Silloin siihen, kaiken pärjäämättömyyden ja voimattomuuden keskelle, osuu tulevaisuuden toivon säde. Se on juhlavalaistus, se lämmittää, niin kuin kynttilänpäivän tuhannet siunatut liekit lämmittävät ihmisten sydämet.

Meillä on yhä toivoa, koska se rakkaus ja huolenpito, joka kulkee asfalttikaduilla ja hiekkaisilla kyläteillä, vie sanomaa ihmistä suuremmasta rakkaudesta. Se ottaa käsivarsilleen vastasyntyneen, lahjoittaa elämän tien niin maan mahtaville kuin mahtia ja voimaa vailla oleville. Se rakkaus ei erottele, vaan ottaa valtaansa, vie tutuille ja tuntemattomille teille, kuljettaa ihmisen ihmisen luo.

Armi Rautavuori
kirkkoherra, Enon seurakunta

Ristintie-näytelmään haetaan uusia näyttelijöitä

Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät perinteisen Ristintie-vaellusnäytelmän pitkäperjantaina 10.4.2020 Joensuun torilla.

Ristintie-näytelmän kohtaus, jossa Jeesus ja opetuslapset viettävät ehtoollista. — Ristintie on nätyelty jo useana vuonna Joensuun torilla. Kuva: Cecilia Riikonen.

Kristuksen kärsimystarinan kertovaan näytelmään haetaan uusia näyttelijöitä. Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät perinteisen Ristintie-vaellusnäytelmän pitkäperjantaina 10.4.2020 Joensuun torilla. Näytelmän ohjaa Janne Hyytiäinen ja Jeesuksen roolissa nähdään tänä vuonna Tomi Laurikainen.

Tapahtumaan kaivataan mukaan uusia ja innokkaita näyttelijöitä. Kaikki näytelmään mukaan haluavat ovat tervetulleita, aikaisempi näyttelijäkokemus ei ole välttämätöntä. Esitystä harjoitellaan maalis-huhtikuussa Joensuun seurakuntakeskuksella (Kirkkokatu 28).

Ensimmäiset harjoitukset pidetään tiistaina 10.3. klo 16.30 alkaen. Toiset harjoitukset ovat torstaina 12.3. klo 16.30 alkaen. Näytelmään osallistumisesta kiinnostuneet henkilöt voivat tulla suoraan mukaan harjoituksiin tai ottaa yhteyttä näytelmän tuotantovastaavaan Cecilia Riikoseen (p. 050 541 4181).

Eija Majasaari sairaalapastoriksi

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto valitsi kokouksessaan 21.1.2020 Eija Majasaaren sairaalapastorin virkaan.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto valitsi kokouksessaan 21.1.2020 Eija Majasaaren sairaalapastorin virkaan. Sairaalapastorin virka vapautuu 1.7.2020, kun nykyinen viranhaltija jää eläkkeelle. Sairaalapastorin virkaan oli 18 hakijaa, joista 17 täytti viran kelpoisuusehdot.

Eija Majasaari työskentelee tällä hetkellä Pielisensuun seurakunnan vt. kappalaisena. Majasaari on aiemmin toiminut myös sairaalapastorin sijaisena Joensuun seurakuntayhtymässä.

Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan myös avata haettavaksi Vaivion kurssikeskuksen emännän tehtävän. Tehtävän hakuaika päättyy 9.2.2020.

Mitä eroa on Jeesuksella ja joulupukilla?

Jeesus ja joulupukki ovat joulun hahmoja, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä. Tarkempi vertailu kuitenkin paljastaa, että erot Jeesuksen ja joulupukin välillä ovat huomattavasti yhtäläisyyksiä suuremmat.

Seimiasetelman Jeesus, jonka ympärille on kääritty pakettinarusta rusetti — Jouluun sopii hyvin lahjojen antamisen perinne. Niin muistamme ensimmäisen joulun ihmettä. Kuva: Pixabay / congerdesign

Jeesus ja joulupukki ovat samanlaisia satuhahmoja. Uskomusolentoja molemmat. Siis pohjimmiltaan epätosia. Silti kummallakin narrataan herkkäuskoisia joulun(t)aikaan.

Helppo veto. Äkkiseltään kuulostaa pätevältäkin. Jeesus ja joulupukki kuuluvat samaan keksittyjen olentojen sarjaan. Mutta kun heitä vertailee tarkemmin, huomaa ettei tämä pidä paikkansa alkuunkaan. Yhteistäkin löytyy, mutta erot ovat paljon suuremmat kuin yhtäläisyydet.

Satuolento vai historian henkilö?

Lennetään helikopterilla Korvatunturille ja siivilöidään Lapin lääni millin kammalla. Minkäänlaisia jälkiä oikeasta joulupukista pajoineen ei löydy. On vain pukkia näytteleviä ihmisiä ja lelutehtaissa tehtyä rekvisiittaa.

Johtopäätös on kiistaton. Pukki ei ole todellinen henkilö.

Tutkitaan sitten Nasaretin miestä. Helikopterista havainnoinnin sijaan käytetään toisenlaista metodia, sitä jota historian tutkimuksessa käytetään. Pöyhitään varhaisimmat Jeesuksesta kertovat lähteet eli neljä evankeliumia ja varhaiskristillisyyden vaiheet. Päälle vielä muutama kristillisen liikkeen ulkopuolinen maininta.

Jälleen tulos on selvä. Ei-kristitynkin on myönnettävä Jeesuksen historiallisuus. Sellainen Jumalan valtakunnan profeetta todellakin eli ja toimi ajanlaskun taitteen aikoihin Israelin maassa.

Toki evankeliumeissa liioitellaan monia asioita ja evankelistojen omakin kynänjälki näkyy siellä täällä. Silti kaiken takana on lihaa ja verta oleva historian henkilö. Hänestä tehdään tieteellisiä tutkimuksia ja kuka tahansa voi lukea hänen omia sanojaan evankeliumien sivuilta.

Siksi Jeesusta ei voi sanoa satuhahmoksi samassa mielessä kuin joulupukkia. Kaikki hänestä väitetty perustuu oikeasti tapahtuneisiin asioihin. Hänestä ei voi keksiä mitä tahansa tarinaa.

Pukkiuskova on vailla kohtalotoveria – kristitty osa uskovien ketjua

Silti Jeesukseen sisältyy myös uskonvarainen ulottuvuus, sillä hänen tarinansa jatkuu hänen maanpäällisen elämänsä jälkeen. Kohta pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen seuraajat väittivät hänen heränneen kuolleista. Hän kun ei ollut tavallinen ihminen, vaan ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Siksi hän on hengellisellä tavalla seuraajiensa kanssa.

Näitä väitteitä ei voi todentaa aikakoneella tai historiallisella tutkimuksella. Mutta niiden takana olevat kokemukset ovat todellisia. Ulkopuolisia ne eivät tietenkään vakuuta, mutta ne muuttivat Jeesus-liikkeen suunnan. Syntyi usko ylösnousseeseen ja hengellisellä tavalla läsnä olevaan Jumalan Poikaan.

Joku voi toki väittää kokeneensa samalla tavalla joulupukin läsnäoloa. Hän muistaa pukkia iltarukouksessa ja uskoo tämän aivan oikeasti vierailevan ainakin joissakin kodeissa.

Toisen kokemusta ei tietenkään voi kiistää. On lähdettävä siitä, että hän kokee kuten väittää. Myös silloin kun näyttää, että kokemusväite esitetään pilanpäiten tai muiden vastaavien kokemusten kumoamiseksi. Mutta kokemusväitteen taustat voidaan tarkistaa. Silloin pukin ja Jeesuksen erot tulevat esiin.

Pukkiuskova vaikuttaa yksityisyrittäjältä. Hän tuskin voi esitellä kantansa tueksi kohtalotoveria. Ei ole olemassa vakavissaan pukkiin uskovien yhteisöä, jonka historiaa voidaan seurata ajassa taaksepäin kenties joihinkin alkutapahtumiin saakka. Emmekä tietenkään löydä Lapista pukin pajaa.

Kristityn tilanne on toinen. Hänestä lähtee langat todelliseen historiaan. Hän liittyy pitkään ketjun, joka ulottuu aina maanpäällisen Nasaretin miehen ensimmäisiin seuraajiin asti. Kukaan kristitty ei ole temmannut uskoaan hatusta, vaan se on opittu muilta.

Lahjoja kilteille – vai myös mokanneille?

On selvää, etteivät Jeesus ja joulupukki ole kilpailijoita, eikä kukaan vakavissaan väitäkään niin. Pukkitarinaa pidetään pelkästään hauskana satuna, jolla tuodaan lisää jännitystä lasten jouluun.

Silti joulun hahmojen vertailu on hyödyllistä. Sitä ei tehdä katsomuksellisen voittajan selvittämiseksi, vaan tarkoitus on toinen. Niin saadaan valaiseva näkökulma Jeesus-uskoon. Vertailusta voi tulla hengellinen matka, jonka varrelta löytyy hienoja aarteita.

Aloitetaan lahjoista. Molemmat Joulun herrat tuovat niitä, mutta erilaisia ja eri syistä. Korvatunturista kannetaan maallista tavaraa niihin koteihin, jolla on varaa ostaa niitä. Tarkasti ottaen ne eivät siis ole lahjoja ollenkaan.

Silti pukin tuomiset ilahduttavat kovastikin. Tavaraa on mukava saada vaikka kaapin täytteeksi.

Jeesus taas tuo taivaallisia lahjoja. Ei edes pehmeitä vaan näkymättömiä paketteja. Ju-malan lapseuden ja taivaan autuuden. Lohdutusta suruun ja ystävyyttä yksinäisyyteen.
– Onkos täällä kilttejä lapsia, pukki kysyy ovella.
– Kyllä on, me vaikka lauletaan sulle, lapset vastaavat tuliaisten toivossa.

Pukin lahjat ansaitaan, ainakin periaatteessa.

Jeesuskin koputtaa ovelle, mutta hän etsii syntisiä ihmisiä. Niitä jotka tarvitsevat an-teeksiantamista ja parantavaa armoa.
– Älä yritä maksaa lahjoistani, olen tehnyt sen sinun puolestasi, hän sanoo.

Jeesus kestää epäilynkin

Jeesukseen uskotaan eri tavalla kuin joulupukkiin. Pukkia uskotellaan lapsille. Heidät yritetään saada vakuuttumaan Korvatunturin isännästä tonttuineen.

Jos tarina menee täydestä, lapsi on innoissaan ja vähän pelkääkin. Jouluun tulee suloista taikaa, vaikka jokin takaraivossa kuiskailee, että tässä on jotakin mätää. Pukilla kun on ihan naapurin sedän ääni.

Jeesukseen uskovakin epäröi. Uskon ja epäilen. En ymmärrä paljoakaan, mutta silti kunnioitan ja kiitän häntä. Epävarmanakin osaan turvautua häneen ja pyytää apua.

Toisin kuin joulupukin kohdalla, kristityn usko ei kannattele Jeesusta. Jos uskoni ja rukoukseni hiipuisi olemattomiin, Jeesus itse ei häviä mihinkään. Hän ei silti jätä ihmislastaan. Vaikka me olisimme uskottomia, Jumala pysyy uskollisena, Raamatussa luvataan.

Tätä on armo. Minä en ylläpidä Jumalan suosiota, vaan se annetaan minulle ansioistani riippumatta. Siksi jouluun sopii niin hyvin lahjojen antamisen perinne. Niin muistamme ensimmäisen joulun ihmettä.

Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on lahjoista suurin, kallein ja kaunein.
Kari Kuula

Vuodenvaihde tuo muutoksia Kirkkotie-lehteen – Tavoitteena selkeys

Kirkkotie-lehti ilmestyy jatkossa kuukauden viimeisenä keskiviikkona lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin lehden julkaisussa on kesätauko. Tapahtumasivujen luettavuutta parannetaan.

Kuvassa vuoden 2019 Kirkkotie-lehdet levitettynä pöydälle. — Kirkkotie-lehden ulkoasu pysyy muutoksista huolimatta pitkälti ennallaan. Ainoastaan lehden tapahtumasivujen ulkoasua on muutettu, jotta kaikki kuukauden tapahtumat mahtuvat lehteen. Muutoksilla on pyritty myös saamaan tapahtumasivuista entistä selkeämmät. Kuva: Sari Jormanainen.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän Kirkkotie-lehdellä on pitkät perinteet. Ensimmäinen Kirkkotie ilmestyi pääsiäisenä vuonna 1958. Lehden sivumäärä ja vuosittainen julkaisumäärä ovat vaihdelleet vuosien saatossa runsaastikin. Myös jakelualue on vaihdellut. Vuodesta 1997 lähtien Kirkkotien jakelu on kattanut Joensuun lisäksi myös Kontiolahden kotitaloudet.

Kirkkotie-lehden nykyiset sopimukset taiton sekä painatuksen ja jakelun osalta päättyvät vuodenvaihteessa. Vuoden 2020 alusta lehden taitosta, painatuksesta ja jakelusta vastaa Suomalainen Lehtipaino Oy. Toimija valittiin Pohjois-Karjalan hankintatoimen syksyllä toteuttaman kilpailutuksen perusteella.

Lehdestä löytyvät aina seuraavan kuukauden tapahtumat

Kirkkotie ilmestyy jatkossa 11 kertaa vuodessa. Julkaisupäivä on kuukauden viimeinen keskiviikko. Heinäkuussa lehti ei ilmesty.

Muutos tuo selkeyttä sekä ilmestymisrytmiin että tapahtumien ilmoitteluun. Jatkossa lehdessä esitellään aina seuraavan kuukauden tapahtumat. Esimerkiksi tammikuun viimeisenä keskiviikkona ilmestyvässä Kirkkotie-lehdessä kerrotaan koko helmikuun ajan tapahtumista. Poikkeuksena on kesäkuun viimeisenä keskiviikkona ilmestyvä lehti, jossa esitellään sekä heinä- että elokuun tapahtumat. Tapahtumatiedot ilmoitetaan lehteen seurakuntasihteereiden kautta.

Nykyisellä kolmen viikon julkaisurytmillä Kirkkotien ilmestymispäivää on ollut vaikeampi hahmottaa. Myös tapahtumatiedot ovat ilmoitettu kolmen viikon jaksoissa.

Lehden sivumäärä vakiintuu muutosten yhteydessä 16 sivuun. Lisäksi perinteiseen tapaan lehden välissä julkaistaan kaksi kertaa vuodessa (elo- ja joulukuu) säännöllisen toiminnan liite. Liitteessä esitellään seurakun-tien säännöllinen toiminta sekä järjestöjen toimintaa syys- ja kevätkaudella.

Säännöllisen toiminnan liite on hyvä ottaa talteen, koska säännöllisesti järjestettävää toimintaa ei ilmoiteta Kirkkotien muissa numeroissa. Säännöllisen toiminnan liite löytyy myös Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän verkkosivuilta.

Rivi-ilmoituksia tiivistetään ja selkiytetään

Tapahtumasivuja on pyritty selkiyttämään lehden julkaisurytmin muutoksen yhteydessä. Tulevissa lehdissä on nykyiseen julkaisurytmiin nähden viikon verran enemmän tapahtumia. Aiemmin tapahtumia oli kolmen viikon ajalta, jatkossa neljän viikon. Jotta runsas tapahtumatarjonta saadaan mahtumaan lehteen, on tapahtumasivut suunniteltu uudelleen.

Lähtökohtana uudistuksille oli rivi-ilmoitusten tiivistäminen sekä ulkoasun selkiyttäminen. Tiivistämistä on tehty mm. hyödyntämällä verkkosivuja. Osa tapahtumien tiedoista, kuten messun toimittajat, löytyvät jatkossa seurakuntien verkkosivuilta. Lehteen on jätetty vain välttämättömät tiedot, joiden esittämistapaa on pyritty selkiyttämään entisestään.

Jatkossa jokaisen seurakunnan tapahtumat alkavat omalta palstaltaan, mikä selkiyttää huomattavasti oman seurakunnan tapahtumien löytymistä. Tapahtumat on jaoteltu seurakunnan alla toimitiloittain, minkä myös toivotaan helpottavan rivi-ilmoitusten lukemista. Väriä rivi-ilmoitussivuille jatkossa tuovat graafiset tapahtumailmoitukset, joita lehdessä on nykyistä enemmän.

Artikkelit ja näköislehti luettavissa verkossa

Kirkkotie-lehti jaetaan jatkossakin jokaiseen kotitalouteen Joensuun ja Kontiolahden alueella, kuten nykyisin. Lehden artikkelit ovat luettavissa julkaisupäivästä lähtien myös verkossa osoitteessa kirkkotie.fi. Verkkolehdestä löytyy myös Kirkkotien näköislehti.

Palautetta Kirkkotie-lehdestä ja sen tulevista muutoksista voi antaa sähköpostilla viestinta@joensuunevl.fi. Verkkolehden puolella artikkeleita on mahdollista myös kommentoida. Artikkeleiden kommentoinnissa on hyvä muistaa käydä asiallista keskustelua. Kirkkotien toimitus moderoi kommentteja.

Sari Jormanainen

Kirkkotien ilmestymispäivät v. 2020

• Nro 1: ke 29.1.
• Nro 2: ke 26.2.
• Nro 3: ke 25.3.
• Nro 4: ke 29.4.
• Nro 5: ke 27.5.
• Nro 6: ke 24.6.
• Nro 7: ke 26.8.
• Nro 8: ke 30.9.
• Nro 9: ke 28.10.
• Nro 10: ke 25.11.
• Nro 11: ke 30.12.

Kirkkotie-lehden ilmoitusmyynti:
Kotimaa Oy / Pirjo Teva
040 680 4057
pirjo.teva@kotimaa.fi

Katso ilmoitusten aineiston aikataulut ja hinnat tästä: Mediakortti_Kirkkotie_2020

Joulu näkyy diakonian vastaanotolla – vähävaraisilla lapsiperheillä paineita lahjoista ja jouluruoasta

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia.

Monille vanhemmille joulu aiheuttaa paineita, kun rahat ovat vähissä, mutta lapsille haluaisi järjestää jouluiloa.

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat purkaneet Joulukassikeräyksen joulukassin sisällön pöydälle ja seisovat ruokatarvikkeiden takana hymyillen. — Diakoniatyöntekijät Pauliina Martikainen (vas.) ja Marja Ikonen purkivat joulukassin sisällön näkyville. ”Joulukasseista 30-40% menee Noljakka-Marjalan alueella lapsiperheisiin, kertoo Ikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Marja Ikoselle on tuttua se, että joulun alla yhteydenotot diakoniatoimistoon aktivoituvat. Monella lapsiperheellä rahat eivät tahdo riittää elämiseen arjessakaan, saati sitten joulun alla, kun haluaisi antaa lapsille joululahjoja ja laittaa vähän parempaa ruokaa joulupöytään.
– Joululomalla taloudellista painetta kasvattaa sekin, että lapset eivät ole kouluruoan parissa. Monella ei ole myöskään varaa lähteä lomalla reissuun tai tehdä jotakin kivaa yhdessä, toteaa Ikonen.

”Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on vaikeutunut”

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia. Ikosen mielestä määrä on suuri.
– Meillä käy monenlaisia perheitä: yksinhuoltajia ja työttömiä, mutta myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Siinä voi olla velkaantumista tai sairautta, tai perheen tulot ovat niin pienet, että ne eivät riitä kaikkiin menoihin, kun perhe jää juuri ja juuri tukien ulkopuolelle.
– Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on selvästi vaikeutunut. Suunta yhteiskunnassa on ollut se, että etuuksia koko ajan pienennetään. Muun muassa asumisen kustannukset ovat nousseet niin, että ne vievät suhteessa liian suuren osan perheen kokonaistuloista, toteaa Ikonen.

Diakonialta keskusteluapua, taloudellista avustusta ja joulukasseja

Seurakuntien diakoniatyöltä lapsiperheet voivat saada keskusteluapua ja tarvittaessa pientä, tilapäistä taloudellista tukea.
– Diakoniatyöntekijältä voi varata keskusteluajan, jolloin voidaan yhdessä kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja miettiä mistä tukea voisi hakea. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tilanne on toivoton. Aina on jotakin, johon voi tarttua, ja lähteä asia kerrallaan etenemään, rohkaisee Ikonen.

Tämän vuoden joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Joensuun ev.lut. seurakunnat toteuttivat tänäkin vuonna Joulukassikeräyksen, jonka tuotosta merkittävä osa ohjautuu Noljakka-Marjalassa lapsiperheille. Yksityishenkilöiden ja muiden tahojen lahjoittamissa joulukasseissa on etupäässä jouluisia ruokatarvikkeita.
– Jos joku vielä haluaa auttaa lapsiperheitä, kannattaa olla yhteydessä diakoniatyöntekijään ja kysyä, millä tavalla auttaminen olisi mahdollista. Jouluksi apu ei välttämättä enää ehdi perille, mutta elämää on joulun jälkeenkin. Es-merkiksi koko perheen liput elokuviin, teatteriin tai vaikkapa HopLopiin ovat monelle perheelle liian kalliita. Lahjakortti ravintolaan voisi olla luksusta, kun sellainen on harvemmin mahdollista, toteaa Ikonen.

Virpi Hyvärinen

Maksuton Joulumaa-ruokailu aattona Joensuussa

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Joulumaa-tapahtumassa mukana olevien seurakuntien jä järjestöjen edustajat tutkivat, millaisia ruoka-aineksia lahjoituskasseista löytyy. — Perinteinen Joulumaa-ruokailu syntyy seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä. Verkoston edustajat tutkailivat Kotikartanoyhdistyksen tiloissa järjestetyssä palaverissa jo saapuneita jouluaterian aineksia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun luterilaisten seurakuntien, ortodoksisen seurakunnan ja paikallisten yhdistysten yhteinen voimanponnistus, Joulumaa-ruokailu, lähestyy. Jouluaattona Lyseon peruskoulun ruokalassa järjestettävä tapahtuma on kaikille avoin, mutta erityisesti sinne kutsutaan vähävaraisia ja yksinäisiä sekä perheitä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta jouluruokailuun.
– Joulumaa-ruokailu on pitkä perinne, ja sen tarkoitus on tarjota joulun ilosanomaa ja ravintoa kaikille, joilla on tiukka elämäntilanne eikä välttämättä lähiomaisia seurana. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, laatikoita, paistia ja lohta, kertoo tapahtuman järjestelyissä mukana oleva järjestökoordinaattori Minna Takkunen Kotikartanoyhdistyksestä.

Joulumaa-ruokailu rahoitetaan lahjoitus- ja sponsorointivaroin. Yritykset ja yhdistykset ovat lahjoittaneet myös ruokatarvikkeita tapahtuman järjestämiseksi.
Satojen ruokailijoiden jouluateria syntyy pitkälti talkoovoimin. Ammattikokit valmistavat ruoan vapaaehtoisjoukon avustamana.
– Vapaaehtoisia on noin 30 hengen porukka. Tänä vuonna ei ole tarvinnut rekrytä uusia mukaan, kun aiemmin mukana olleet ovat ilmoittautuneet tehtäviin. Ruokien valmistelu aloitetaan aatonaattona, samoin tilat laitetaan kuntoon jo maanantaina. Aattona jatketaan keittiöhommilla ja tarjoilulla. Lopuksi on vielä purku ja siivous. Kyllä siinä tekemistä riittää, kertoo Takkunen.

Diakoni Saila Musikka: ”Tämä on kirkon työn ydintä”

Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat olleet aikanaan perustamassa Joulumaa-tapahtumaa. Seurakunnat ovatkin mukana tapahtumassa nyt jo 21. kertaa. Tänä vuonna Joulumaan järjestelyissä mukana olevan Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikan mukaan seurakuntien rooliin on kuulunut muun muassa juontajan tehtävät ja järjestelytehtävät.
– Olemme olleet myös järjestämässä rahoitusta keräämällä lahjoituksia ja kantamalla kolehteja tapahtuman hyväksi tarpeen mukaan, kertoo Musikka.
Tapahtumassa pidetään tänäkin vuonna myös hartaus.

Musikka näkee Joulumaa-tapahtuman järjestämisen olevan kirkon työn ytimessä.
– On tärkeätä luoda yhdessä yhteisöllinen tapahtuma kirkkovuoden aikana, jolloin yksinäisyys ja aineellinen eriarvoisuus on räikeimmin esillä. Hyvä elämä ei ole ainoastaan aineellista hyvinvointia, mutta sitä on pyrittävä tasaamaan eri tavoin, sanoo Musikka.

Myös toiminnanohjaaja Taina Ben Daoud Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestöstä pitää tapahtumaa todella merkittävänä monille joensuulaisille.
– Olen ollut siinä ovella vastaanottamassa ihmisiä. Siinä huomaa, että seuran tarve on monilla kova. Moni jää juttelemaan asioistaan jo siinä ovella. On hienoa, että jos joulua ei ole mahdollista laittaa kotona tai voimavarat eivät siihen riitä, niin on paikka, jossa pääsee edes vähän nautiskelemaan joulun tunnelmasta, sanoo Ben Daoud.

Tervetuloa maksuttomaan joulupöytään!

• Joulumaa-ruokailu 24.12. klo 10.45-13 Joensuun Lyseon peruskoulun alakerran ruokalassa.
• Klo 10.45 joululauluja yhteislauluna, klo 11 alkuhartaus ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys sekä ruokailu.
• Musiikkia: Duo Maukonen ja Tiippana
• Maksuton, päihteetön tapahtuma
• Ei ennakkoilmoittautumista
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Joen-suun ort. seurakunta, Kotikartanoyhdistys, Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö ja Soroppi ry. Tilat saadaan käyttöön Joensuun kaupungilta.

Virpi Hyvärinen

5 x mielessä: Kolme kertaa joulusaunassa

Kiihtelysvaaralaisen Seppo Siltovuoren jouluperinteisiin kuuluu kolme saunaa kolmen päivän aikana. Jouluaaton aattona Siltovuoren perhe kylpee omassa lammen rannalla sijaitsevassa savusaunassaan, joka on alun perin ollut asumissaunana Tohmajärvellä.

Seppo Siltavuori seisoo hymyilemässä savusaunan ovella vihta kädessä. — Savusauna kuuluu Seppo Siltovuoren jouluperinteisiin. Jouluaaton aattona savusaunassa kylvetään perheen kanssa useamman tunnin ajan välillä avannossa käyden. Kuva: Sari Jormanainen.

1. JOULUSAUNAT. Jouluaaton aaton perinteenä meillä on, että lämmitämme rannassa olevan savusaunan ja kylvemme siellä perheen kanssa. Jouluaattona menemme Kaija-vaimon kotiin Tuupovaaraan. Siellä on käyty haudoilla ja aattohartaudessa kirkossa ja sen jälkeen on saunottu. Joulupäivänä on keräännytty sisarporukalla minun kotipaikalleni Mäntyharjuun. Sielläkin on ikivanha savusauna, jossa porukalla kylvetään. Meillä jouluun kuuluu siis kolme saunaa kolmessa päivässä. Pitäisi olla puhtaita poikia!

2. LÄMMITYS. Savusaunassa saunominen ei ole mikään ta vallinen saunailta, vaan se on enemmän jo rituaali. Saunan lämmitys alkaa siitä, että menee rantaan, tekee avannon ja kantaa vedet. Sitten sytytellään valkiat. Saunaa lämmitellään kolmisen tuntia. Välillä voi käydä vaikka hiihtämässä. Lämmittämisen jälkeen saunan on hyvä antaa seestyä kaksi tuntia, että häkä lähtee pois ja lämpö tasaantuu. Sitten alkaa kylpeminen, joka kestää pari-kolme tuntia. Sen jaksaa, kun käy välillä avannossa. Uunimakkarat paistuvat samalla kiukaalla. Sen jälkeen päivä on pulkassa ja voi lähteä joulupukkia odottamaan.

3. TUNNELMA. Jotta saunominen olisi kaikkein miellyttävintä, se pitää tapahtua illanhärässä lyhtyjen valossa. Kun lapset olivat pieniä, otimme lyhdyt käteen ja vedimme lapset pulkalla jään yli saunalle. Vielä kovemmalla vauhdilla tulimme takaisin, ettei vilu ehtinyt tulla. Mutta kyllä naisväellä tukka oli jäässä, kun sieltä takaisin tultiin. Lyhdyt loistaen mentiin. Kun sauna on vähän tuolla erillään, niin se matka on ihan kuin poistuma tästä arkipäivästä toiseen maailmaan, saunamaailmaan.

4. YHDESSÄ. En ole vielä kertaakaan lämmittänyt savusaunaa niin, että yksin olisin kylpenyt. Kyllä sitä aina porukassa kylvetään. Jos on sukulaisia käymässä, niin he haluavat, että lämmitetään savusauna. Siitä saa juhlan, kun lämmittää savusaunan.

5. MUUTOS. Olen miettinyt, että joulun tavat saattavat muuttua. Lapset alkavat olla sen verran isoja, että heillä ei ole enää joulu ihan samanlainen, vaan pukki ja lahjahommat ovat jäämässä. Joulu voisikin olla ihan hyvä niin, että olisi vain savusauna ja kiuasmakkarat. Ei tarvitsisi ruokienkaan kanssa hösöttää. Ei sitä joulua ilman saunaa kuitenkaan osaa ajatella.

Sari Jormanainen

Kolumni: Joulun perinteet elävät, koska ne muuttuvat

Huhta Ilkka 002 Lapsuuden jouluihini kuului joulukirkko. Äitini herätti meidät jouluaamuna laulaen. Oli lähdettävä aamuyön ensimmäiseen jumalanpalvelukseen: ”Kello löi jo viisi, lapset herätkää”. Muistan lämmöllä aamuöiset kirkkomatkat kylmässä autossa. Tien päällä piti olla ajoissa, sillä jouluaamuna pikkukaupungin väki täytti nopeasti viimeisimmänkin kirkonpenkin.

Mieluisia ovat muistikuvani paluumatkoistakin. Sen aikana ehdimme ruotia joulusaarnan, virsivalinnat ja kirkkokuoron soraäänet. Kirkon jälkeen edessä oli pitkä ja rauhallinen joulupäivä. Nyt oli lupa pukea yöpuku takaisin päälle ja mennä jatkamaan unia. Tai sitten vain lukemaan lahjoiksi saatuja kirjoja ja leikkimään. Itse en tahtonut menettää hetkeäkään vuoden parhaasta päivästä. Siksi en käynyt joulukirkon jälkeen uudestaan nukkumaan. Varhaisen herätyksen ansiosta aika kuluisi hitaasti ja joulupäivä jatkuisi pitkään.

Marraskuussa eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi, että koulun joulujuhlan järjestäminen kirkossa on ongelmallista. Päätöstä seurasi kristillisen perinteen asemasta huolestuneita puheenvuoroja, joissa lainvalvojan kantaa tulkittiin tahattomasti ja tahallisesti väärin. Oliko vanha suomalainen joulukirkkoperinne tullut tiensä päähän? Eikö kirkolla ollut enää sijaa koulujen joulunvietossa?

Kummastakaan ei ollut kysymys. Edelleen joulukirkkoja saa järjestää, ja myös virren saa laulaa koulun yhteisessä joulujuhlassa. Ylilyönneistä huolimatta keskustelu oli tarpeellista. Se muistutti, että kristilliset perinteet ovat monelle rakkaita, eikä niiden sivuuttaminen ole hyvä ratkaisu koulussakaan. Samalla yhä useampi ymmärsi, että lukukauden päättävän joulujuhlan on syytä olla sellainen, että se voidaan viettää yhdessä. Siksi koulussa joulujuhlaa ei vietetä Jeesuksen syntymää muistellen, vaan pitkän syyskauden päättymisestä yhdessä iloiten.

Usein perinteisiin liittyy lapsenomaista ehdottomuutta. Omassa lapsuudenkodissanikin me joulukirkkoon aamuyöllä herätetyt sisarukset olimme varsin ehdottomia perinteiden vaalijoita. Vaadimme, että rituaalien jouluaatosta tapaninpäivään oli toistettava samaa kaavaa. Eihän se muuten olisi joulu, me luulimme.

Aikuisina perustimme omat perheet, ja jouluperinteetkin saivat uusia rikkaita sisältöjä. Perinteet muuttuvat hitaasti. Ehkä siksi monelta jää huomaamatta, että muutos ja muutokseen sopeutuminen ovat aina olleet perinteiden säilymisen edellytys. Niin rakkaita kuin lapsuuden joulut ovatkin, aikuisuuteen kuuluu tämän muutoksen hyväksyminen.

Ilkka Huhta
professori
teologian osastonjohtaja Itä-Suomen yliopisto
ilkka.huhta@uef.fi